Christan tokovalmennus

Tokovalmennuksessa SM2-2012-Christalla. Taustatiedot:

"Luksi 4v mudi, EVL (yksi ykkönen ja pitkä liuta kaikkea muuta mahdollista), PK-puolella (jälki) VOI

Se vireen hallinta. Koira on epäsosiaalinen, terävä, pehmeä, vain kohtuullisen vilkas (eli taloudellinen liikkuja, "miksi juosta, kun kävellenkin ehtii"). Leikkii ja on ahnekin. Kisaa evl:ssä (pisteitä välillä 112-286...) ja pk-voittajassa (tottis 43-95p). Kun mä en vaan osaa. Se on häiriöherkkä, joku sm-tokokoe ei ole paha mutta tyhjä kenttä mihin tulee yksi auto ja sen ovia paiskotaan -> terävyys pamahtaa esiin ja mudi on varma että olemme vaarassa ja tee siinä nyt enää hommia kun pitää alkaa murrata tulijalle. Tai kuumaa se sietää huonosti ja sittenhän voi heittäytyä ihan laamaksi, varsinkin jos on jo käyty jäljellä ja esineruudussa ni jaksaako mitään tottista enää ruveta. Varsinkaan kun kokeessa en kuitenkaan edes käy tukkaan kiinni, tän se valitettavasti erottaa. Se saattaa olla alussa hyvässä vireessä mutta sitten laskea joko sisäisen tai ulkoisen tekijän takia, tai sitten se on alusta asti ihan tahmainen. Meillä on koekäyntejä joissa se on ollut ylivireessä ja vinkuu (autolla olevalle palkalle) ja seuruu on kauheeta painamista ja pompotusta yms, kerran se on jopa yrittänyt karata kehästä palkalle. Sitten on sellasia hyvän tuntuisia, missä virettä on riittävästi mutta ei liikaa. Ja sitten on niitä joissa koira laahustaa seuruussa perässä ja tarttee ziljoona lisäkäskyä kun hää ei enää jaksa ja jäis vaan seisomaan paikoilleen, ja kaikki muukin on niin raihnaista tahmaa että itkettää ja hävettää. Haluaisin siitä edes hieman suoritusvarmemman."

-> katsottiin seuruuta, jossa lavastettu häiritsijöiksi pari avustajaa koiran kanssa ja ilman. Lisäksi koira jätettiin käy siihen -käskyllä makaamaan ja häiriökoirakko tuli kentälle. Otin koiran maasta hommiin sivu-käskyllä, mitä en normaalisti koskaan tee (otan sen ensin "tule"), se hämääntyi vähän siitä.

* ei missään tilanteessa PRKELE!! -reaktioita. Mun kiihtymys vaan ruokkii koiran kiihtymystä. Karjunnan saa säästää siihen, jos koira meinaa jäädä auton alle. Normaalisti sitä kielletään alentuvasti, väheksyen, tylysti "höh, mitä sä teet?!". Jos koira on laitettu maahan venaamaan ja se alkaa pöhistä, sitä kielletään kerran napakasti mutta halveksuen "lopeta". Jos ei auta, se käsketään pois (viedään kauemmas uudestaan maahan käskyn alle). "Mä en tollasta kuuntele, mee muualle pöhisemään". Luksi on näpsäkkä ketjuttamaan, joten varottava, että ei luo kaavaa että se pöhisee vain jotta saa mut taluttamaan sen pannasta kauemmas. Se on mudista nimittäin kivaa verrattuna siihen, että mä juttelen enkä huomaa sitä mitenkään ja sillä on tylsää venata paikallaan. Se alkoi vikalla setillä tehdä just tätä, keksimällä keksi jotain muristavaa.

*seuruun kontaktikatkot kun tulee joku häiriö mitä se vilkaisee/murahtaa/pöhisee: uusi käsky "seuraa" sellasella "haloo tyyppi, sun piti seurata" -äänellä, ei siis mitään rajua kieltoa mutta ei ihan normaalia ystävällistä käskyäkään. Kun seuraa taas, kehu "näin on hyvä, tätä halusin". Ohjaaja ei saa pillastua häiriöistä ja alkaa huuta koiran kanssa kilpaa (vaikka huudat koiralle, se ottaa sen helposti niin että me huudetaan tässä yhdessä tolle häiriölle).

*L OSAA hillitä itsensä ja se yrittää tehdä oikein. Ulkomaan valmennuksessa on nähty kuulemma yksi mudi, joka ei kerta kaikkiaan pystynyt tähän. Meillä on siis toivoa ;P Joka ainoa kerta, kun koira selviää vaikeasta paikasta avaamatta suutaan tai katkaisematta kontaktia, se saa palkkion. Eli aina kun joku tulee kentälle jne jne jne.

*koira maahan (käy siihen), joku tulee kentälle, koira kutsutaan samaan aikaan sivulle tai töihin aloittamaan jotain liikettä -> jos jää kiinni häiriön kyttäämiseen, ei palkkaa, vaan uudestaan maahan ja sama alusta. Jos keskittyy täysillä ohjaajaan, palkka.

*koira maahan (käy siihen), ohjaaja vaikka valmistelee kehää tai kerää rojuja pois, sovittu että joku tulee klo 16.28 sisälle halliin/paukuttaa auton ovia/whatever. Usein moin huutaminen on paha (no niin on :P), ja nyt kun on sovittu näin, ohjaaja osaa keskittyä koiraan ja toistaa "käy siihen" heti kun ovi alkaa käydä. Häirikkö voi huutaa moit ja puuhata omiaan, ohjaaja ei reagoi siihen mitenkään. Idea siis vääntää rautalankaa koiralle, että ohjaajalla on homma hanskassa, ei sunkaan tartte välittää noista mitään.

Toisella kierroksella katsottiin noutojen, erityisesti tunnarin, palautusta.

*alkuun kokeenomainen tunnari. Palautti ravilla, eikä ollut edes kovin reipasta sellaista. Christa halusi sitten nähdä koiran luoksetuloa ilman kapulaa. Ensin pitkältä matkalta (evl), kutsuin kyllä sivulle mutta tyyppi teki komean pk-eteentulon rintaa vasten hypäten. No, sanoin että ollaan keskitytty pk-puoleen ja olen antanut sen "vähän" kuplia :D Lyhennettiin matkaa kunnes oltiin lopulta evl:n vikassa osassa. Laukalla tulee. Kapulan kanssa se siis liikkuu eri tempolla.

*pelkkää oman hakua, tunnaripalikan ohessa voi tehdä kaikilla muillakin kapuloilla. Jos koira laukkaa palautuksessa, se saa palkan, jos ravaa, se saa tulla loppuun asti mistä saa iloiset kehut mutta ei palkkaa. Erilaisia matkoja, alkuun voi aloittaa pitkällä koska siinä L tuli todennäköisemmin laukalla. Jos lähtee ravilla mutta nostaa laukan kesken (oma-alotteisesti, EI houkutella), heti palkka siitä, jotta ymmärtää mikä oli oleellista. Laukan vauhdilla ei tässä vaiheessa väliä, halutaan koiran ymmärtävän vain askellaji.

*L:n etsimistyöskentely on hyvää, varottava ettei hajoa. Tunnari on hankala liike, ja pidettävä aina mielessä että nopeesti tuotu väärä on nolla, hitaasti tuotu oma on vähintään se kasi

*koko liike aina treeneissä normaalia pitemmältä matkalta (15-20m); jos kapulat tosi lähellä, koira ei vain voi onnistua. Se alkaa koota itseään etsimistyöskentelyä varten ja tarttee siihen tietyn matkan. Jos kasa on tätä lähempänä, koira ei varmasti liiku laukalla.

***

"Sieni 1v 3kk hollanninpaimenkoira

Jos koirasta voi sanoa kiltti, Sieni on sellainen. Nöyrä, helppo ja kiltti. On tosi ahne ja leikkii myös ihan kivasti, lisäksi hyvin laumaviettinen ja helppo saada pelkillä kehuilla ja taputuksilla solmuun. ALO-liikkeet enempi vähempi valmiit, seuruu eniten vaiheessa, olen ollut laiska treenaamaankin mutta ei ole kiirettä kokeeseen.

Mun heikko kohta ohjaajana on varmasti se, että jos koira ei tee jotakin, alan automaattisesti kovistella että onko kuulossa vika häh. Vanhempi koirani, tuo mudi, on aikamoinen sekoitus; terävä, pehmeä, toisaalta sellainen herkkis jonka mielestä maailmassa on kauheasti kaikkea vaarallista ja joka tarttee kädestä pitelyä, toisaalta itsepäinen ja itsenäinen, aavistuksen terrierimäinen herra isoego, joka tarttee myös kurin ja rajat tai se vie ihan 6-0. En edelleenkään aina tiedä koska se tarttisi tukkapöllyä ja koska kukkaisterapiaa. Sieni on hyvin erilainen ja se ihan varmasti tekee minkä osaa ja (varsinkin vähän epäselvästä) vaatimisesta menee vain jumiin eikä tasan tee enää mitään. Joskus tuntuu, että se tekee vähän aikaa hyvin ja sitten vain päättää että nyt mulle riitti ja menee ihan oudoksi, vaisuksi, luimuun. Joskus tuntuu että vaikka itse olen ihan normaali ja hyvällä tuulella ja kaikki ok, koira luimistelee. Se tarttisi aimo annoksen itseluottamusta. Mä tarttisin kädestä pitäen ohjeita miten tollasta koiraa ohjataan ja mitä tehdään kun se heittäytyy luimuksi."

-> Sienen kanssa katsottiin kanssa seuruuta. Tein sienivinku kainalossa, koska ei se nyt muka osaa muuten.

*palkan suunta!! Nyt loppu se lelun heitto eteen seuruussa :P

*lelu pois kainalosta, se häiritsee koiraa. Se edistää yksinkertaisesti koska lelu on kainalossa ja se lentää sieltä eteen -> edistää jotta pystyy pää kenossa katsomaan kainaloa ja odottaa lentävää lelua. Lelu oikeaan käteen ja heitetään taakse. Koirahan lähti heitosta eteen, katsomatta lainkaan mihin päin oikeasti heitin...

*ennen lelun ottamista kunnon kehut ja bileet, voi vähän peruuttaa tms itsekin. Koira saisi riemastua, hyppiä ja ilostua kehusta, ja vasta tästä aktivoitumisesta se saa lelun.

*sivulle tulo: jos huono, ohjaaja EI LIIKU MIHINKÄÄN ja "ota uutta toistoa". Koiran tehtävä on korjata. Varsinkin tällainen hieman epävarma, passivoituva koira joutuu korjaamaan itse. Jos ohjaaja sanoo höh ja ottaa uuden asennon ja pyytää uusiksi, koiralle se on tosi harmaata toimintaa eikä se oikein tajua mitään, ja siitä tullaan helposti siihen että en mä sitten tee mitään. Jos jää huonosti, pyydetään uudestaan "sivu" ja tarvittaessa autetaan kädellä tms. Alussa palkka heti kun koira yrittää; sitä siis palkataan aktiivisesta yrittämisestä, ei siitä, että korjaus onnistuu. Kun aktiivisuus alkaa tulla luonnostaan ja koiran on helppo yrittää, aletaan edellyttää että se yritys on järkevään suuntaan jotta saa palkan. Edelleen ohjaajan tehtävä on auttaa, että koira onnistuu!

*kiltti, herkkä koira helposti jättää tekemättä, jos se pelkää virheitä eikä ole satavarma mitä siltä odotetaan. Koiran mielestä ei-minkään-tekeminen on turvallisempaa kuin erehtyminen. Vaikka sitä ei olisi mätetty turpaan tai mitään, pienoinen ohjaajan pettymys riittää. Tähän pitää saada muutos ja sille pitää opettaa, että yrittäminen on kannattavaa. Jos menee pieleen, se ei todellakaan haittaa, koska heti saa uuden mahdollisuuden. Tästä olisi voinut puhua pitempäänkin, koska mulle jäi vähän epäselväksi, missä vaiheessa mennään ojasta allikkoon ja tekniikka katoaa kun keskitytään vaan että koira tekee jotakin.

*Sienelle seuraamiseen lentävä lähtö -> pari askelta (pidennä kun alkaa sujua) -> pysähdys -> kehu + palkka. Pysähtyessä alkuun autetaan kädellä koira oikeaan kohtaan. Tämä siksi, että paikalla ollessa Sienellä on aika hyvä käsitys oikeasta paikasta. Alku on tylsää, nuoren (ja osaavankin) koiran kanssa mieluummin edes välillä lentäviä lähtöjä kuin aina alusta asti kokeenomaisesti

*alussa ennen mukaan ottoa hetsataan koira kunnolla. Vähennetään toki kun alkaa oppia -> nostaa sitten itse jo virettä. Sieni siis riehautetaan hyppimään vaikka päin. Jos nousee tosi kivasti, palkka jo siitä, vaikka oli ajatellut ottaa seuruuta.

*epävarmaa koiraa pitää aina auttaa onnistumaan ja palkata aktiivisuudesta, vaikka tekniikka ei olisi kovinkaan hääppöistä


Sitten muiden treeneistä:

*ohjattu nouto:
-banaanikaaret selviksi, ettei koira vaan käänny merkillä ja katso missä näkyy kapuloita ja rynni sinne minkä eka bongaa

-stop väärälle mennessä: koiran pitää todella jättää kapula (henkisesti) ja ottaa uusi suunta vastaan. Usein koira lisäohjauksesta huolimatta menee sille kapulalle mihin alun perinkin oli menossa.

-stop pitää olla "hyvä", koira ei saa turhautua siitä. Harjoitellaan ihan yhdellä kapulalla. Heitä kapula, koira saa vauhtinoutaa sen. Heitä uudestaan, lähetä koira, mutta nyt käskekin stopata ennen kuin ehtii kapulalle (ohjaajan lähellä helpompi, kapulan lähellä vaikeampi, anna juosta pidemmälle kun osaaminen kasvaa). Alussa palkkaa niin, että pallo plätsähtää kuuluvasti maahan käskyn kanssa samaan aikaan.

*tunnari
-jos koiralla on tapana merkata tai nostaa oma, pudottaa se ja tarkistaa vielä ennen kuin tuo oman: kapuloille niin suuret välit, että ohjaajalle jää aikaa reagoida. Kun tulee omalle ja merkkaa sen, mutta pudottamaisillaan/jättämäisillään, ohjaaja sanoo kiltisti että eijei, tuo vaan se, se on se. Jos tämä toimii, se toimii nopeasti - jos ei toimi, ei jäädä junnaamaan, koska muuten opettaa koiran odottamaan ohjaajalta vahvistusta

-tunnariongelmissa on tärkeää miettiä johtuuko se epävarmuudesta vai sähläämisestä

*seuruu
-montaa asiaa ei voi muuttaa (treenata) yhtä aikaa

-ääntely voi johtua monesta eri seikasta, jos turhaumaa, älä varsinkaan treenaa samalla täsmällistä paikkaa jos treenaat hiljaisuutta

-sivuaskelissa nami käteen ja käsi vähän ojoon sivuun -> koira keskittyy siihen juuri sen verran, että pysyy hiljaa. Häivytys myöhemmin kun mielentila parantunut

-edistäminen: äkkipysähdys, jopa askeleen peruutus, jolloin koira joutuu korjaamaan ja virhe korostuu. Lisäksi oikeaan käteen nami, käsi taakse ojoon, luvalla koira saa kiepsahtaa siihen.

*yleistä/kurista/"focuksesta"

-koiran oltava "auki" kohti ohjaajaa, ei vain treeneissä vaan myös arjessa

-esim. luoksetulossa normaali, kokeenomainen jättö, mutta ohjaaja kutsuukin "moppeee" jos koiran nimi on Musti. Jos (ja kun) lähtee tulemaan, ohjaaja sanoo alentuvasti että mitä sä teet ja vie koiran takaisin. Samoin esim. autosta ulos laskettaessa valelupia eri sanoilla. Jos on useita koiria, kaikille omat luvat (koiran nimi), ja muiden täytyy malttaa odottaa kun yksi kerrallaan vapautetaan. Huijauksia myös olemattomilla nimillä jolloin kukaan ei saa tulla.

-"käy siihen" -> vieras houkuttelee koiraa kutsumalla, taputtamalla reisiä yms mitä ikinä keksiikään, ohjaaja toistaa tarvittaessa "käy siihen". Jos ja kun koira menee lankaan, ohjaaja rauhallisesti palauttaa sen makaamaan. Suuttuminen ei lisää kunnoitusta eikä "kuuloa", ohjaajan on tärkeää pysyä rauhallisen varmana. Lisää "kuuloa" mutta sopii myös häiriöherkille -> koira alkaa ajatella että ympäristöllä ei ole väliä, vain ohjaaja on merkityksellinen

-motivaatio ensin kovaksi, vasta sitten häiriöt. Nuoren koiran kanssa oikeasti lyhyttä, helppoa pätkää riittävän pitkään. Nykyajan trendi on valitettavasti kiirehtiä.

-seuraa-käskyyn intensiivisyyttä niin, että annetaan käsky, pysytään paikallaan ja palkataan (kontaktin pidosta) 1-4s kuluttua. Ei voi tehdä liikaa!

-koira vapaamuotoisesti mukaan vas. puolelle, käsky "seuraa" vasta kun seuraa jo oikeassa kohdassa ja hyvin. Nuorelle koiralle ei aina tylsiä liikkeelle lähtöjä vaan suositaan lennosta mukaan ottamista! Liikkeelle lähtö on yksi osa jota treenataan erikseen, ei joka kerta kun halutaan treenata esim. seuruun kestoa.

-kiltti koira täytyy säästää ohjaajan "voi ei" -ajatuksilta. Kaikki saa olla vain leikkiä, ja jos jonkin menee pieleen, ei se mitään, kohta saa uuden yrityksen

-leikin ja työn välillä ei saa olla iso ero. Jos koiran kanssa leikitään ensin, otetaan irti ja pyydetään sivulle, koira ei saa latistua. Jos latistuu yhtään, ero on liian suuri.

-nuorelle koiralle ei alkuja ja loppuja, vaan esim. vauhtinouto josta pallopalkka, leikitään, vaihdetaan lelu namiin ja hetsataan koiraa nameilla samalla kun jätetään lelu merkin taakse. Kävellään koiraa mukana houkutellen lähetyspaikkaan, lähetys merkille, josta koira tuo lelun. Leikitetään koiraa ja siirrytään samalla avustajan luokse, irti lelusta, avustaja ottaa koiraa pannasta, ohjaaja juoksee pois ja kutsuu koiran taas leluun. Leikin lomassa tuli paljon "basics" mutta koira ei tiedä että se teki Jotakin Oikeaa

-asenne rakennetaan ensin, vasta sitten tekniikka. Jos päin vastoin, tulee ongelmia.

-liikkurin kanssa harjoiteltava paljon, jos koira on yhtään epävarma/häiriöherkkä. Liikkuri käskee pontevasti "liike seis" ja kävelee liki eteen huitomaan "LIIKE SEIS HALOO KÄSKIN PYSÄHTYÄ!!". Ohjaaja ei reagoi mitenkään, väännetään siis koiralle rautalankaa, että tosta hullusta ei tartte välittää yhtään mitenkään. Jos koira jätättää, katsoo hämillään liikkuria tms mitä tahansa mikä ei kuulu seuraamiseen, ohjaaja ottaa sitä kevyesti pannasta ja ottaa sen vaan uudestaan mukaansa, voi myös toistaa seuraa-käskyn. Tärkeää olla hermostumatta (koiralle) itse yhtään, jotta koirallekin saadaan itsevarmuus. Harjoitellaan myös liikkeen alkuja niin, että liikkuri näyttää hyvin selvästi paikan mistä liike alkaa ja yrittää painostaa koirakon sinne, mutta ohjaaja kävelee ihan muualle.

Oli tosi, tosi antoisa koulutus, kiitos kaikille mukana olleille :) Christa ei nääs kouluta yksäreitä vaan vain ryhmiä, oli pakko kerätä porukka kasaan että pääsin itse ;) Laitan tän leiri-kategoriaan, olihan se niinko päivän minileiri hei!