Neniä ja tokoa

Lauantain hakutreeneissä tapahtui taas kummia. Nössöin koira ei meinannut tulla tyhjältä pois! Siellä ei kyllä ollut ketään koko puolella mutta aika hartaasti se siellä viipyi etsimässä, ja sain useampaan kertaan huudella metsään "hyvä!" (=riittää, saat tulla pois) ja "täällä" (=voisit oikeesti alkaa tulla). Etenemistä L-pistoin ja kuljettavilla maalimiehillä luvassa edelleen, nyt oli vaan yksi tyhjä toisessa etukulmassa mukana, että treeni ei joka kerta ole aivan samanlainen. Välillä mm on myös suoraan edessä, jottei koira ala oikoa. Kunhan tämä nyt sujuu kunnolla, sitten se pitää vielä opettaa etenemään rullan oton jälkeen, ja varmistaa kiintorullan toimiminen metsässä. Sitten vähän palkatonta, hallintaa maalimiehillä ja keskilinjalle palatessa ja se olisi kai siinä. Olen vihdoinkin saanut aikaiseksi opettaa sille sen arkisen "tässä" -käskyn! Siihen menikin huimat viisi minsaa yhdellä remmilenkillä. Nyt yritän muistaa jos nyt ei joka päivä niin ainakin useita kertoja viikossa viedä koiria sillä aina välillä vaikkei olisi muuta syytä kuin treeni. Palkkana on usein vapaaksi pääsy.

Töppönen pääsi kanssa hakuilemaan. Mä olin jo päättänyt, että siitä ei tule hakukoiraa, mutta taisin sitten taas vaihtaa mieleni usean mudikaverin painostuksesta. Tai ainahan ne on painostaneet, töppösellä kun on tottis ja esineet valmiina ja nenänkäyttö ja motivaatio kunnossa, niin sillä olisi potentiaalia hakukoiraksikin. Mä olen vaan ollut sitä mieltä, että liikaa riskejä ja ei tollasta koiraa voi laittaa vieraaseen metsään vieraille ukoille juoksemaan ja toivoa että kaikki menee hyvin. Mitä jos maalimies onkin iso mies ja kumartuu vahingossa koiraa kohti, tai muuten jotain sattuu ja koira kokee uhkaa? Treeneissä maalimies ei kerran ollut ehtinyt piiloon ja liikkui vielä, ja pistolle lähetetty mudi sai ihan hirveät slaagit. Sitä rääkymistä on kamalaa kuunnella keskilinjalla mistä ei näe kunnolla mitä metsässä tapahtuu, ja se aika päättää karjaiseeko maahan vai pois vai kenties tänne on hyvin lyhyt. Vai olisko hiljaa ja luottaisi että tuo koira on kuitenkin onneksi rehellinen ja että maalimies ei nyt ainakaan omalla toiminnallaan pureta itseään, vaan älyää esim. passivoitua täysin ja kääntää katseensa pois. Eihän toi koira nyt mitenkään sekona kenenkään kimppuun käy, se on hyvin selkeä ja todellakin rehellinen toimissaan.

Sain nyt niin kattavat perustelut siitä, että kokeessa maalimiehet on aina täysin passiivisia ja siinä vaiheessa kun mm nousee pressun alta tai kömpii ulos piilosta, koira on mulla hallinnassa vähän syrjään siirrettynä. Mietin asiaa ja kehittelin ihan itse sellaisen kuvion, että otan tuon hallinnan aina treeneihinkin mukaan. Koira menee näytöllä maahan, mä menen sen luokse, käsken sen sivulle, siirryn vähän, käsken mm nousta, mm nousee, kaivaa palkat taskustaan, avaa ja pudottaa purkin maahan ja minä annan koiralle luvan ottaa. Tällä tavalla se oppisi odottamaan, että mm nousee, ja jos sieltä joskus nouseekin iso mörön näköinen ukko, koira odottaisi silti että palkka tulee vasta sen nousemisen jälkeen ja se varmaan kestäisi sen paljon paremmin. Jos treeneissä mm palkkaa pelkästä maahan menosta, se palkan odotus ja siitä tuleva hyvä tunnetila ei kantaisi varmaan enää mm nousemiseen asti. En mä tiedä onko tässä joku sudenkuoppa, mitä en kokemattomuuttani ole tajunnut. Toisaalta jos tämä koira menee pilalle, niin onko silläkään niin väliä...

Mudille siis rullan tuontia metsässä, näki mm menot ja matkaa huimat 5m. Koira ei malttanut käydä paskalla etukäteen ja radallehan ne sitten tuli. Luovutuksissa huolimattomuutta ja paskantamisen takia toinenkin piti uusia. Jotenkin sillä oli sellanen "tää on ihan tyhmää, näen ton ukon ja samaa vaan junnataan" -ilme. Ensi kerralla ajattelin lätkäistä ukot valmiiksi piiloon, jos nyt ei viiteenkymppiin niin ainakin puoliväliin, ja pistää koiran hakemaan rullaa. Kerta ei apu kelpaa niin tehköön sitten itse ihan mitä haluaa, jos kuvittelee osaavansa :D Kyllähän se sen kuvion aika hyvin tuntee mutta on tämä ehkä vähän suuruudenhullu idea.

Hakutreenien jälkeen otettiin esineet. Olisi tavoite ottaa välillä peräkkäin, jotta koirat oppii erottamaan mitä etsitään milloinkin vaikka ne voidaan tehdä samalla kertaa. Sienellä oli taas vähän vaikeaa, se on kuin eri koira hakupistolle ja esineruutupistolle mennessään. Esineruudussa mennään tosi hidastettuna. Eka löytyi aika nopeasti mutta toista etsi pitkään. Positiivista: etsi eikä tullut pois, luulen että se tietää, että jos lopettaa, jää ruuatta. Negatiivista: muuttui kävelyvauhdiksi ja kerran seisoi pari sekuntia katsomassa minua, mutta jatkoi vaeltamista sitten itse. Sitten se bongasi takakulmamerkin ja alkoi hyppiä sitä alas, ei ihan yltänyt. Katsoi hetken päästä minua että en saa tätä! Kaveri kommentoi, että ei sitä nyt ehkä kuitenkaan yrityksen puutteesta voi syyttää, ja se on kyllä ihan totta. Sillä on vaan niin väärä tekniikka eikä se osaa käyttää nenää. :( Yrittäkää itse etsiä silmillä esinettä 50x50m alueelta, hermo menee ehkä jokaiselta. Multa ainakin, jos oon kylvänyt neljä ja koira tuo kolme niin hyvin, että päätänkin palkata ja hakea vikan itse. Jos ei ihan tarkkaan muista missä se on, niin ei luoja sitä silmin etsimistä...

Sunnuntaina seuran tokokokeessa talkoissa. Sieni oli kanssa mukana hommissa, eli makasi häkissä kuorsaten ja suoritti avoimen luokan paikallaolon täytekoirana. Kivan tuntuinen koira kehään mennessä, eli heräsi ihan hyvin vaikka se oli todellakin hyvin velttona siellä häkissään, paikallamakuussa oli mennyt lonkalle ja oli aika mutkalla, mutta silti ilme oli hyvä ja koira tuntui kivalta. Ruka Sienenveli aloitti tokokoeuransa alokasluokassa hyvällä kakkostuloksella. Tasavireinen iloinen suoritus, silti koirasta näki että ohjaajan jännitys hämmensi sitä ja jos ohjaaja olisi keskittynyt ääneensä eikä kiekunut käskyjä ihan oudolla tavalla, liikkeestä maahanmenokin olisi onnistunut ja ykkönen tullut. No, ensi kerralla! Ruka on hyvää mainetta pitkäkarvoille, se on niin sosiaalinen ja tervepäinen ihmisten suhteen, mitä ei valitettavasti voi sanoa läheskään kaikista pitkiksistä. Luoksepäästävyydessä nousi pussaamaan tuomaria jne. :D Sieni osti kannatuspalkintona nugetit joita se tässä niin sievästi tarjoaa veljelleen - oikeastihan se olisi possuillut ne kaikki itse ellen minä olisi toiminut jakajana :D

Tänään aloitin Sienelle vihdoin tuulireagointiharjoitukset esineillä. Heitin kaksi esinettä metsätien varteen puskaan eri kohtiin, kävin pienellä lenkillä ja tulin samaa tietä takaisin. Tuuli ei ollut järin kova mutta sille en voinut mitään. Jälkimmäisen, eli tullessa ekan esineen heiton se ehkä näki, mutta eihän se voinut muistaa missä kohtaa se oli, kun joku puoli kilsaa mentiin siitä ohi ennen u-käännöstä. Kohdalla silti aivan suoraan marssi sinne puskaan ja oli kauhean iloinen löydöstään. Toisesta se meni metrin ohi, mutta sai hajun, kääntyi ja ilostui kanssa hurjasti. Töppösestä tämä oli ihan nöyryyttävää koska se kyllä olisi osannut ja nyt piti olla lyhyellä remmillä pois tieltä, että Sieni saa!

Kotona sitten oli pakko sääliä mudia ja hain sisältä neljä pienesinettä. Tarkkuusruutu n. 1x1m pihan nurtsille, pari myyrän multakasaa ja taka-alalla sepeliä. Pari esinettä löytyi hyvin, mutta sitten alkoi tassut poltella ja mudi meinasi alkaa sinkoilla sinne sun tänne. Tätähän se on ennenkin tehnyt, että jos ei heti löydy ja lääniä riittää, se lähtisi sinne viiteenkymppiin katsomaan josko siellä olisi. Hyvin se ymmärtää tallauksen, mutta kun sillä on tehty niin paljon esineruutua, niin se irtoaminen vaan niin tulisi sieltä. Käskin sen vaan takaisin ja kyllä ne kaikki sieltä saatiin ylös. Nyt se taas näemmä noutaa, välillä sillä oli tässä maahanmenovaihekin.

Tokon/tottiksen osalta Sienelle on nyt luvassa selkeät uudet treenit. Aloitus - treeni - lopetus, aina samalla kaavalla. Lopetus tulee olemaan eteenmeno namikipolle, sen voi nähdä pk-eteenmenona tai etäpalkkana, samapa tuo. Etäpalkalla se välillä jumitti pahasti, joten pitää kokeilla pystyykö tätä käyttämään valmiina, vai onko viimeisenä liikkeenä vaan se, että koira näkee kupin viennin ja se saa juosta sinne sitten. Aloitusta pitää vielä miettiä, tuli kommenttia, että hyppimällä koira purkaa itseään jo ennen kuin aloitetaan ja olisi hyvä, jos saisin sen käskyn alle. Eli koira haluaisi hyppiä, mutta saisi tehdä sen vasta luvalla tehtyään ensin jotain muuta. Jollain tavalla se pitää "käynnistää" ennen treenejä, mutta ehkä se haukkuminen sitten? Haukku on ainakin siitä tosi selkeä, että kuulen kyllä äänestä, koska koira haukkuu temppuna ja koska se oikeasti komentaa. Ekalla se ei saisi jatkaa eteenpäin ennen kuin painostusta alkaa löytyä ääneen? Sitä voisi kehua ja pienesti palkatakin pelkästä haukusta, mutta vasta kun se haukkuu räkäisesti, aloitettaisiin varsinaiset treenit missä se saisi kunnolla ruokaa. Itse treenit pitäisi miettiä etukäteen ja päättää ne kriteerit yksiselitteisesti.

Seuruussa en millään haluaisi palata näkyvään palkkaan, kun nyt olen saanut koiralle uskoa piilossa olevaan palkkaan. Mutta paras keino siihen aukeamiseen olisi opettaa koira joko pitämään kontaktia kainaloon kasvojen sijaan (ei tulisi niin eteen ja kenottaisi vinossa), tai pitää palkkaa vasemmassa kädessä ja palkata koira aina sieltä. Jos kaivan palkkaa taskusta ja siirrän sen vasemmalle, koira ehtii aina kiepsahtaa jotenkin eikä se vaan toimi. Luulen, että koiran ulkopuolella vasemmassa kädessä siltä näkymättömissä oleva palkka on pienempi "houkutin" kuin kainalossa näkyvissä oleva palkka jota se tuijottaa, joten valitsin ensin kokeiluun tuon käden. Perusasennossahan sitä on tehty ja osaa luopua kädestä, liikkeessä se ei toimi. Eli koiralla hajoaa koko homma eikä se tiedä mitä sen pitää tehdä, yrittää härkkiä palkkaa nyrkistä eikä seuraa enää ollenkaan. Rupesin eilen askel kerrallaan opettamaan sitä. Ensin paikallaan muistutus mihin se kontakti piti olla, sitten tein ihan pientä puolen askeleen siirtymää eteen tai paikalla käännöstä vasemmalle. Toimi! Koira tosiaankin on hyvin edessä ja se pitää saada sieltä taaemmas. Se on vaan niin tyhmää, se edistää silloin kun on innokas, ja jos alan hinkata paikkaa, into kuolee helposti... mutta pahimmillaan se poikittaa niin rumasti, että mun sisäinen tokonillittäjä ei vaan voi palkata sitä sellaisesta, niin jotain on keksittävä. Toinen kokeilemisen arvoinen idea oli käyttää avustajaa, joka kulkee mukana vasemmalla takana ja joka mun merkistä ojentaa palkkakuppia koiralle niin, että koira pyörähtää oikeaan kohtaan, sinne "puoli kymmenen" suuntaan. Se auttaisi varmasti liikkuriahdistukseenkin. Kokeillaan!

IRTI!

Ruka-sienenveli kävi meidän nurkilla. Ensin oltiin useampi tunti hallilla ja sitten pantiin aivot narikkaan - jäällä oli niin ihana auringonpaistekin!

Sieni teki neljä kierrosta tokoa ja viidennellä hyppytekniikkaa, video kaukoista (m-s & i-s) ja ruudusta. Ruutuun olen tyytyväinen, sehän juoksee alustalle, mitä en olisi joskus vuosi sitten uskonut! Näiden videoiden tarkoitus on lähinnä muistuttaa mua siitä, että me etenemme, ja antaa uskoa siitä, ettei homma ole pelkkää pään hakkaamista seinään. Kaukoja kuvasin Katalle, ja kun en katsonut heti hallilla mitä tuli, niin aikamoista säätöähän siellä on... i-s hypähdys saisi olla vielä enemmän ylös ja sitten vasta eteen, lisäksi taidan palkata pari jotka olis voinut jättää väliin. Koiran edestä ei vaan näe, tartteisi niin avustajan naksuttelemaan. Seisomasta koira ennakoi ja istuu melkeen joka kerta itse heti namin saatuaan, harmi vaan että väärällä tekniikalla eikä sen pitäisi antaa tehdä sellaista! Muuten se luulee tekevänsä oikein kun saa jatkaa. Palkkaan myös pari perseelleen mennyttä istumista. Maasta seisomaan nousut oli pääosin ok, tosin tuossakin näkyy kuinka koira ennakoi ja nillitän sille siitä. S-m -vaihdossa koira peruuttaa mikä on vain hyvä. Tuskin enää 15m matkalla pakittaa tai mikäli kuitenkin, niin parempi niin kuin se eteneminen!

Muuten Sieni teki noutoa sivulle, meinasi jäädä vajaaksi mutta kun laitettiin yrittämään, osaa myös tulla ja kääntyä kunnolla. Nyt kriteeristä kiinni eikä palkata huonoja! Luoksetulo käskytettynä läpi, aavistuksen jähmeä mutta ihan riittävä koevauhti olisi moinen. Täyskäännöstä, tekee se temppuna sitä mutta tarttee edelleen vahvistella että toimii kaavion osana. Sivulta maahan menoja, jos teen vaan niitä nopeassa tahdissa, on hyvä (suora ja ripeäkin), jos odotan ennen käskyä hiljaa kuten paikkamakuurivissä, lakoaa vinoon ja usein hitaammin. Vauhti ei minusta kuitenkaan vaikuta vinouteen, mitähän tälle tekisi... tunnari x2, vääriä noin 8kpl, ympyrä. Ekalla vein oman itse ja liikkuri seisoi metrin päässä kapuloista. Haukutin ennen lähetystä, lähti hyvin, tarkasti puolisen ympyrää, ahdistui, tarkasti vielä vähän mutta alkoi närppiä vääriä, toi väärän, sanoin että eihän se tuo ole, lähti uudestaan, toi oman, sai palkan. Uusinta tauon jälkeen, nyt oli paljon parempi. Sitten näytin miten olen opettanut alokasluokan hypyn, tai sen innon irtoamiseen sekä toisaalta hallinnan ettei koira kuitenkaan karkaamalla nollaa liikettä, ja Rukan omistaja sai kokeilla tätä Sienellä :D Sieni oli ihan hyvä koe-eläin, tokoa sen kanssa kukaan muu ei ole muistaakseni koskaan tehnytkään! Lopuksi tosiaan hyppytekniikkaa korkeuden arviointi -harjoituksella, ensin nakuna 6 lautaa ja 8 lautaa, halusin vain näyttää millainen tekniikka ja vire sillä on. Sitten iskin taas kapulan suuhun, toistoja tuli kolme lautojen ollessa 6-7-4. Kyllä se hidastuu, mutta ei enää ollenkaan niin pahasti kuin viime (eli ekalla) kerralla. Tekniikka näytti kuulemma ihan hyvältä.

Lopuksi ajattelin vielä hyödyntää vieraamman ihmisen ja ottaa sen kuuluisan yhden ilmaisun, siis hakua. Kiintorullalla. Kamerankin asettelin hyllylle kuvaamaan, josko se hieno ilmaisu saataisiin osumaan filmille. Ukko hallin toiseen laitaan ja matkaa tuli reilusti, olisko se joku 30m se hallin pitkä sivu. No, sehän otti rullan siinä alle puolimatkassa ukolle mennessään. Ja otti monta kertaa, ja pieneen kieltoon ei reagoinut mitenkään ja suuremmasta EI! IRTI! -karjaisusta ei siitäkään juuri välittänyt. Mun nössö koira! Sen kun juoksi rulla suussa ukon ympäri ja rulla suussa takaisin, humputi humputi. En kerta kaikkiaan tiennyt mitä mun pitäisi tehdä, joten otin koiran pois ja pistin sen tauolle makaamaan siksi aikaa, että mietittiin. Tämä kaikki sähellys on videolla sen mun hienon yhden ilmaisun tilalla...

Päädyin lopulta ottamaan koko kiintorullan koiran kaulasta ja antamaan sen ukolle irtorullaksi. Oikeita irtorullia ei siinä juuri käsillä ollut. Menin paljon lähemmäs lähettämään, jos se rauhoittaisi koiraa eikä se ilakoisi niin paljoa. Kaksi toistoa niin, palkkasin itse rullan tuonnista, ei näyttöjä. Sitten laitoin rullan takas kaulaan ja toivoin että älä nyt helkkarissa ota sitä ennen aikojaan, koska en tiedä enää yhtään mitä sitten tehtäisiin. No se onnistui, päästin näytölle ja koira sai palkkansa. Tauon jälkeen se muuttui tosi hitaaksi, eli kyllä se kieltäminen vaikutti kuitenkin. Se ravasi ukolle, paluut kyllä oli normi reippaita.

Että tuo jee, mites tää nyt tälleen hajoaa? :D Ehkä siitä ei tulekaan hakukoiraa kun leviää koko paska ja voidaan lopettaa koko surkea räpellys tähän... sit se voi myös lopettaa jäljenkin, eikä siitä tule pk-koiraa lainkaan, niin onpahan ainakin hyvä päätös siirtää se nouto sivulle :D

ps. se keppihän oli sitten MINUN!

AVO1 :)

Pieksämäellä tokokokeessa. Iltakoe oli varsin mukava ajatus, harmi että niitä ei melkeen ole enemmänkin tarjolla. Tänään tuomarina Markku Mäntynen, mulle uusi tuttavuus. Olin paikalla noin 45min ennen kokeen alkua, kerkesin rauhassa käyttää koirat (tai mudi pääsi autosta ulos ja suoraan takas autoon, kun raivosi jollekin koiralle niin paljon, että totesin että sua ei tarvita oikeestaan lainkaan ni mee sitten takas konttiin ku et osaa olla, suotta se mun hermoja siinä on kiristämässä!) ja sitten vaan odoteltiin. Ja odoteltiin, oli varmaan jonkun vartin myöhässä, ja iltaa myöten vaan venyi niin että lopulta kyse oli melkein tunnista. Tuomarilla on aika lepsun maine ja evl:ssä se on vähän sellanen ykkösautomaatti, munkin piti viedä mudi sille jos ei olis ruvennut muuten kuulumaan tuloksia. Yllätyksekseni kuitenkin alokasluokassa hää oli ihan tosi tiukka seuraamisissa! Anto seiskaa sellasille mille mä povasin kasipuolta, ysiäkin. Oli tosi tiukka nimenomaan kontaktista, pienikin katko vei heti pisteen pari, mutta jos paikka eli tai käännökset tai perusasennot oli huonoja, ei haitannut niin paljoa. Joissain muissa liikkeissä taas oli tosi lepsu ja esim. jäävien hitaus tai huonot seuraamaan tulot/mukaan lähdöt esim. zetan tai ruudun osana ei haitanneet lainkaan, vaan kymppejä tuli. Otin Sienen hengaamaan alokasluokan palkintojenjaon aikaan. Jumaliste että siinä on helppo koira, ihan voi vaan hengailla eikä tartte raivota kaikille ja itse olla pelko perseessä silmät selässä vahtimassa sitä koiraa. Tai ettei kukaan tule liian lähelle, tai mitään. Kerran alussa sanoin sille, että nää ei sitten ole leikkitreffit, niin se lakkasi heiluttamasta häntää kaikille ja keskittyi lähinnä tuijottamaan minua. En paljoa viritellyt, se oli ihan kivan kuulolla ilmankin. Avoimessa oli viisi koirakkoa, me numerolla 4.

kehäänmenotarkastus: ok. Olin kotoa lähtiessä viimeeksi itse kokeillut mutta jännäsin silti jos ne juoksut ehtii alkaa, pitäis ihan lähiaikoina meinaan tulla. :D Ois ollu hienoa ku koe olis loppunut siihen tarkastukseen...

paikalla makuu: 10. Oikeasti hitaahko alas ja tuplakäsky ylös, mutta tuomari ei vienyt edes evl:ssä pisteitä paikallaolojen tuplakäskyistä. Voittajassa yksi antoi tuplat sekä maahan että ylös ja sai vissiin 9... oli karmeat pitkät minuutit piilossa. Makuu on videolla ja keskivaiheilla Sieni oli tuijottanut etutassujaan jonkun aikaa, ihan kuin siellä olisi mennyt joku muurahainen tai joku. Sitten oli kuitenkin nostanut pään takas ylös, yleisöä oli vähän jännittänyt, mä en onneksi tiennyt tästä mitään. Mun eka käsky sivulle oli tosi kimeä ja kova, vähän outo, ei noussut. Odotin hetken ja seuraava käsky oli melkeen kuiskaus, ja tuomari ei sitä rekisteröinyt lainkaan.

Sitten vähäksi aikaa autoon, otin koiran ulos kun edellinen koirakko oli tehnyt pari ekaa liikettä. Olin katsonut vain seuruukaavion, muuten en pysty tuijottamaan edellisten suorituksia, joten hengailin jossain poissa hallista ja ehdottomasti myös poissa autolta, ettei jännitys tartu koiriin. Virittelyksi vain muutama noutokapulan nosto ja tuonti luovutuspaikkaan. Pari haukkua myös otin just ennen halliin menoa. Koira tuntui kivalta, ei ollut lainkaan paineessa, vaikka mua jännitti ihan helvetisti.

seuruu: 9. Oli lyhyt kaavio, ei paljoa perinteistä alo-L-kirjainta pidempi. No ehkä ne sivut oli vähän pitemmät kuin alossa. Tajusin tuossa alkuviikosta, että mun koira seuraa paljon kivemmin kun mulla on kädet ylhäällä nyrkissä (opetettu että siellä on ruokaa), ja olin päättänyt että olkoon miten dorkan näköistä tahansa, teen kokeessakin silleen. Käännökset väljät (lupasinko mä jo viimeeksi että opetan ne sille ennen seuraavaa koetta :P) mutta muuten ihan tosi näpsäkkää, ei se ole tehnyt näin kivaa edes treeneissä! Riehutin kunnolla ja koira hyppi ilmaan. "Se tanssahtelee kuin kultainen noutaja", sanoi tuomari. En tajunnut :D

maahan: 10. Piti pitää ne kädet yhtä tyhmästi tässäkin, että voisin sanoa että se on vaan mun tapa eikä mikään apu seuraamisessa. Pelkäsin että jää kiinni niihin, mutta ei. Vähän olis voinut olla nopeempikin. Riehutin tämänkin jälkeen oikeen reilusti, harmi kun en älynnyt sanoa että kuvaa nekin, niin vain yksi liikkeiden väli näkyy filmillä.

luoksetulo: 10. Kiva tajuta kokeessa, että minkään merkkitörppöjen kanssa se ei ole kertaakaan tehnyt tätä... :D Tämähän hajosi alkuviikosta ihan kokonaan, kutsulla hiipi askeleen tai pari ja ennakoi ihan törkeesti sitä stoppia. Se vaani ihan sellaseen bortsutyyliin eikä meinannut lähteä sieltä millään, mutta sain sen parissa päivässä yli siitä. Nyt kokeessa lähti ihan saatanan lujaa, ehti tulla merkkitörpön ohi ennen ku edes tajusin stopata, stoppi ei mun silmään mikään täydellinen mutta ihan ok kuitenkin, ei sitä ole noin kovasta vauhdista koskaan edes treenattu :D Vikalla pätkällä olis voinut tulla laukalla loppuun asti, tais ravata vikan metrin.

seisominen: 9. Alkuperusasento taisi olla jo ihan vino koska koko seuruu on vinoa (ei normaalisti koskaan ole) ja jäi ihan tosi vinoon myös seisomaan, ja ylläri, istui loppuperusasentoonkin vinoon. Riehutin taas.

nouto: 8. Pelkäsin että kapula hajoaa, en tajunnut märehtiä koiraa. Niin, hajotin mun hienon ipo-kapulan eilen illalla mudin kanssa treeneissä, meni neljään osaan. Kotona ei ollut liimaa joten pelkillä nauloilla kasasin sen ja toivoin parasta. Jos se hajoisi niin saisi järjestäjän kapulan tilalle eikä siitä menisi pisteitä, mutta mahtaako mun pieni koira noutaa vierasta kapulaa kun sellaista ei ole juuri koskaan treenattu. Ihan hyvällä vauhdilla kapulalle, nosti siististi, paluussa tippui raville joku metri ennen mua, ja jäi noin metrin päähän luovuttamaan. Odotti selvästi että peruutan ja/tai autan käsillä eteen, tää on vielä kesken. Ylsin just ottamaan kapulan siltä, sivulle tuli vähän vajaaksi. Toi edestä kiepsahdus pitää vaihtaa takaa menoksi sittenkin, se yrittää tehdä sen liian pienessä tilassa niin kapeella ympyrällä, että ei vain taivu, ja jää siksi vajaaksi. Tässä vaiheessa riehutin kanssa, mua jännitti edelleen niin että tuntui että ääni ei kulje yhtään kun kurkkua kuivaa, ja koiraa alkoi vähän ahdistaa tuomari & liikkuri ja se mulkaisi niitä aina ennen kuin lähti hyppimään mun kanssa. Mutta vastasi kehuun ihan kivasti silti.

kaukot: 9. Perusasennosta jättöä ei ole treenattu tarpeeksi, ja kiva oli tajuta kokeessa sekin, että liikkurin kanssa näitä ei ole tehty ikinä... onneksi liikkuri oli ohjaajan ja koiran välissä, eikä koiran takana, tuntui vähemmän pahalta häiriöltä. Koira oli jo jätössä ihan pihalla, meni suoraan lonkalle ja vielä jotenkin oudosti mutkalle. Ekaan istumiseen reagoi vain nytkähtämällä, se ei vaan odottanut yhtään että tehdään kaukoja ja joku käsky on tulossa. Toisella onneksi nousi, ja loput hyvin. Istumiset oli skarppeja vaikka maahan meni kaikilla toistoilla lonkalle. Tää pitää korjata, paikallamakuussa se saa rötköttää lonkalla mutta kaukoissa ei, kun siitä on varmasti hankalampi nousta. Riehutin taas, kyttäsi jälleen kehähenkilökuntaa, mutta lähti mukaan. Ei sillä niinkään vire laskenut, mutta jotenkin vain alkoi vähän jännittää ne ihmiset siinä? Niitäkin pitää treenata, oli taas aika kylmiltään kokeeseen.

hyppy: 9,5. En ollut seurannut pisteitä lainkaan enkä tiennyt yhtään missä mennään. Jännitti, että koira varastaa hypylle, mutta en voinut kovin roimasti käskyttää koska sitten se taas ei ehkä irtoa lainkaan. Kauempaa lähestyessäni juttelin, että mennään hyppäämään (bongasi esteen), ja lähemmäs tullessa mentiin ihan "sivu.. hyvä.. sivu" -mantraa hokien. En tiedä mistä meni puolikas, varmaan vajaaksi jäänyt loppuperusasento ;P

kokonaisvaikutus: 9. Ei kommentoinut sanallakaan, oli niin häkeltynyt meidän ihmeellisyydestä? ;P Oli aika nipo tuossa, jakoi monelle seiskaa ja kasia, joten voinen olla tyytyväinen.

yhteensä 187p, AVO1, KP, sij. 1./5.

Sieni oli niiiin super! Vaikka mua jännitti ihan kauheesti ja kurkkua kuivasi niin että loppupuolella tuli lähinnä pelkkää pihinää, se teki tosi kivasti <3 Mitään vire- tai viettikestävyysongelmia ei todellakaan ollut, se teki monta juttua jopa paremmin kuin treeneissä koskaan!

Kuvat (c) SM. Videosta suuri kiitos myös kiitos Sinille! Älkää kuolko nauruun mua katsoessa! :D Opetan sen kyllä pois noista käsistä... sille on sama onko siellä namia vai ei mutta jonkun koulutusvirheen takia se käsien asento on jäänyt oleelliseksi, pitää paljon parempaa kontaktia silloin kun ne on noin. :D

Luokan jälkeen Sieni pääsi Rukan kanssa uimaan ja niillä oli ihan kauheen hauskaa. Kamera jäi autoille joten ei valitettavasti ole kuvia. :/ Sitten katsottiin evl, kuvasin parille kaverille niiden suoritukset, ja alkoi jännittää pelkkä kuvaaminenkin ihan huolella. Satu & Frodo sitten nappasi vihdoin sen vikan ykkösen ja nyt Frodosta tuli TVA! <3 Mikä mahtava ilta!

"Pää kiinni äläkä selitä"

IFR-tuen tottisseminaarissa Jyväskylässä. Ihan viime hetkeen asti arvoin kumman koiran kanssa menen. Ilmoittautuessa ajattelin Sientä, mutta koska koirasta ei tarttenut ennakkotietoja vaan ne oli tarkoitus käydä läpi vasta aamulla paikan päällä, oli vielä mahis vaihtaa. Sienihän sitä enemmän tarttisi, mutta vitutti, ärsytti ja hävetti jo etukäteen ajatus paskaholskusta (rip*) laamailemassa. Kyllähän mudikin siitä hyötyisi, mutta... onhan se nyt vähän tai oikeastaan aika helvetin typerä ajatus, että pitää olla tarpeeks hyvä että voi mennä koulutukseen. FB-äänestyksen perusteella sitten mua potkittiin sen verta että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sen Sienen kanssa.

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä ja paikalla oli mukaan houkuttelemani Sinin&Rukan (kuunteluoppilaana tosin vain) lisäksi pari muutakin holskututtua, yksi osallistui koiran kanssa ja muut kuuntelemassa. Meidät oli Sienen kanssa laitettu Vehviläisen Anun ryhmään ja nyt täytyy varmaan sanoa, että lähetän kukkia ja kuohuviinin hälle jos/kun Sieni saa joskus jonkun pk-koularin. :) Oli meinaan tuo osallistuminen ja koulutuspäivä ehkä paras juttu vuosiin!

* lupasin etten koskaan enää edes vitsillä käytä koko typerää sanaa. Mun koirassa ei ole mitään vikaa, ohjaajan päässä on. Jos mä en usko siihen, kuka sitten uskoo. Ja oletteko koskaan kuulleet treenistä, joka olisi mennyt hyvin, silloin kun ennakkoajatus on että vituilleen menee kuitenkin?

Osa oli ollut jo eilen ja me päiväkävijät esiteltiin aluksi itsemme. Kerroin, että mulla on vajaa 2v holskunarttu, joka on maailman kiltein ja jolla on niin valtava tarve tehdä oikein, että jos se ei ole varma mitä se oikein on, se ennemmin ei tee sitten mitään. Joka leikkii ihan okei, syö tosi hyvin ja on varsin laumaviettinen, mutta että meillä on nyt aikamoinen umpisolmu. Kerroin että se meni vähän epävarmaksi syksyn tokokokeesta, sen jälkeen tuli juoksut ja emätintulehdus ja näiden aikana opetin sen passivoitumaan. Nykytilanteessa mä kyttään koiraa ja koira kyttää mua ja leirin mainoksessa ollut "väkisin vääntämisestä iloiseen yhdessä tekemiseen" olisi just se mitä me nyt tarvittaisiin, mutta en tiedä miten se tehdään, apua.

Jokainen teki kaksi kierrosta, me oltiin kymmenen koiran ryhmässä viimeisenä.

Ekalla kerralla vein sen sisälle halliin ja odotukset oli aika nollassa. Etukäteen ei jännittänyt, mutta siinä yleisön eteen astellessa tuli kyllä sellanen olo, että ei vittu, miksi maailmassa mä olen täällä nolaamassa itseni. No, Anu sitten otti ohjat käsiinsä ja käski mut vapauttamaan koiran sivulta ja leikkimään sen kanssa. Narussa ollut pehmolelun kangas oli Sienestä kiva ja se leikki varsin normaalilla tasollaan. Mikä oli sinänsä ihme, koska nollaodotuksilla kuvittelin että se ei ehkä edes meinaa leikkiä. Siinä ehkä vähän sitten rentouduin ja ainakin oikeasti YRITIN keskittyä koiraan ja sulkea yleisön mielestäni.

(c) Sini

Kun koira oli "auki", alettiin katsoa seuruuta. Vaihdoin tässä vaiheessa lelusta namiin koska nami sille on se ykkönen ja seuruu ei ole aiemminkaan oikein pelittänyt lelulla. Videokooste ekan setin alkupäästä, leikkiä, seuruuta lelulla ja namilla, huomaa kuinka mun kehu nostaa koiraa. Kommentit nyt tässä muodossa:

-namin paikalla ei periaatteessa väliä; kun koira osaa seurata, se namikäsi voi olla missä vaan

-liina pois, mä en handlaa sitä. Liikaa säätöä hetsin jälkeen kun ohjaaja ensin pyydystää liinan käsiin ja vasta sitten lähtee liikkeelle, kun pitää päästä heti lennosta liikkumaan. Multa kysyttiin, että pysyykö se koira maisemissa jos sen jättää pois, ja kun lupasin että varmasti pysyy, käskettiin ottaa se kokonaan irti. Herkkää koiraa se voi haitata kun se laahaa jaloissa ja pahimmillaan se antaa itse itselleen pakotteen.

-hetsi (lyhyt! varsinkaan matalaviettisen koiran kanssa ei jäädä virpomaan!) -> käsky ja liikkeelle -> KEHU -> hiljaa -> palkkasana "jes" ja namin syöttö sivulle kiepillä -> heti uusi käsky ja sama alusta

-merkkaa hyvät lähdöt kehulla "noin on hyvä!", Sieni reagoi niihin tosi hyvin ja ilme paranee roimasti. Älä kuitenkaan pölötä koko aikaa, koska koira tarttee työrauhan, ja sitä on aivan turha totuttaa jatkuvaan höpötykseen mitä kokeessa ei kuitenkaan tule olemaan.

-jos jää jälkeen, mitä se koetti ainakin kerran kulmassa, uusi normaalilla äänellä annettu käsky (+ liinan kilistys jos se olisi matkassa, Sienelle tosi pieni liinan heilautus että ketjupanta vähän kilahtaa, ei mitään rempomisia) ja kehu kun tulee oikealle seuraamispaikalle. Kehulla merkataan se yrittämisen hetki.

-ohjaaja sai konkreettisesti raipasta perseelle (auts) ja päin naamaa lauotun "ÄLÄ SELITÄ". Koirassa ei ole vikaa, se vika on ohjaajan päässä. Lakkaa jauhamasta paskaa että se on vaan sellanen tai tollanen, lakkaa ajattelemasta että on paska koira ja että ei tästä kuitenkaan tule mitään. LUOTA siihen koiraan ja tehkää yhdessä. Viettipommi se ei ole eikä tule olemaan, mutta iloisen, tarkan tottiksen sille aivan varmasti saa tehtyä.

Toisella kierroksella sain ohjeeksi tulla halliin koira valmiiksi irti ja sitä jo tullessa hetsaten. No vedin sitten vähän överiksi; lyhyehkö hetsaus riittää, ohjaaja ei juokse eikä hyppele koska tottiskenttä ei ole sirkus. Namit/lelu voi olla kädessä (vasemmassa, hetsin aikanakin koira saisi olla vasemmalla puolen koska työt tehdään siellä) ja hetsataan koiraa vähän aikaa että se nostaa virettä. Koiran ei tartte juuri niitä nameja saada, sain noottia että syötän sitä tyhjästä. Ohjaaja käyttää ääntä ja elekieltä ja viestittää koiralle että ihanaa tehdä sun kanssa yhdessä, mitäs kivaa kohta aloitellaan että saat loistaa osaamisellasi. Tehtiin sitten sitä samaa seuraamista, ajatus oli katsoa vähän haukuttamista kanssa mutta se jäi.

-nopeat kulmat, älä odota koiraa. (En mä tee töppösellekään noin töksähtäviä, pitää vähän kuivaharjoitella ja miettiä millaiset haluan niistä). Koiraa ei kuitenkaan koskaan odotella myöskään suoralla! Se hidastaa sitä entisestään.

-namikäsi irti vartalosta koiran pään ulkopuolelle, jos ja kun aluksi härkkii sitä, "ei" (Sienelle riittää tosi kevyt) ja uusi käsky seurata, kun lopettaa härkkimisen, merkataan kehulla. Anu näytti tän Sienellä ja sehän teki vieraan kanssa eikä lössähtänyt ollenkaan vaikka sitä kiellettiin härkkimisestä... vittu mä en vaan osaa! Koirassa ei todella oo vikaa.

-Sienellä on vähän heikko usko palkkaan (itseluottamus ylipäänsä), vähän sellainen "en mä varmaan kuitenkaan ansaitse tota". Sille voisi näyttää hetsatessa että mulla on nyrkki täynnä nameja. Niitä kuitenkin annetaan vain vähän kerrallaan, ruokaa pitää arvottaa tässäkin. Jos se saa yksittäisiä nameja tyhjästä tai kourallisen kun yksi riittäisi, jaan ruokaa aivan tyhjästä. Anu kun teki Sienellä, mä annoin sille kouraan muutaman namin ja se teki niillä pitkään sen koiran kanssa. Oli vaikeeta malttaa olla puuttumatta että onko sulla enää mitään, annanko lisää näitä tästä taskusta. Avainsana on hetsata sitä niillä, pelata sen kanssa äänellä, mutta jakaa nameja oikeasti aika harvoin ja vain todella ansaitusti. Se sai "imeä" niitä kädestä saamatta kuitenkaan ainoatakaan kuin aina välillä.

-pelaa äänellä antamatta nameja

-palkka aina saaliina, ei koskaan suoraan suuhun. Eli "jes" -> kieppi sivulla -> vasta sen päätteeksi saa namin kiinni. Koira joutuu aina tavoittelemaan ruokaansa.

-usko koiraan, ole tyytyväinen siihen, tehkää sen kanssa yhdessä.

No sitten tulee yleinen oksennus muiden treeneistä opittuna:

-seuruussa namikoirille palkka kiepiltä

-kaikenlaiseen kentällä haahuiluun selkeä kielto heti kun koira edes meinaa lähteä / kehu kun palaa ja suuntaa huomion ohjaajaan

-seuruussa jos appari tulee takana raipan kanssa

*palkka voi myös olla apparilla ja ohjaaja vapauttaa sinne, tällöin koira ei opi että appari aina vain rankaisee

*kepistä kerralla kunnolla, ei jatkuvaa naputusta! Koiran on tarkoitus väistää (=oikaisee itsensä samalla) ja jatkuva tökkiminen vain tekee siitä "tunnottoman". Vrt. hevoselle pohkeiden opetuksessa raippa alkuun apuna vahvistamassa väistämiskäytöstä.

*Jos väistää ohjaajan eteen, oik. jalka koiran eteen niin että törmää siihen, "mee vittuun siitä" ja samalla uusi käsku seurata. Ohjaaja ei saa missään vaiheessa hermostua, vaan pitää olla sellainen rauhallisen varma "höpöhöpö, mitä ihmettä sä duunaat" -asenne.

*(keppi)pakotteen jälkeen treenin loppuun saalisrauha. Jos appari on palkannut, hän voi tehdä tämänkin. Koiralle aikaa purkaa treenissä tullutta paskaa (=pakotteita) "huh, olipa tiukka setti, mutta selvisin ja olikin oikeestaan ihan kivaa".

-MUSTAVALKOISUUS pennusta asti joka ainoassa treenissä hautaan saakka!

*irti on irti, jos ei ole, tulee nenille saman tien. Kiihkeiden koirien kanssa ohjaaja joutuu olemaan valmiudessa koko ajan.

*kuolleeseen leluun ei purra

*sormille ei "vahingossa" osuta

-seuruu/irroituksen jälkeiset ajat: koira ei hauku ilman lupaa! Seuruun liikkeelle lähdössä ei myöskään minkäänlaisia ääniä (koira purkaa itseään). Pannasta kiinni, koiran kohotus ja "mitä sä teet" rauhassa ja matalalla äänellä. Hitaat liikkeet ja rauhallinen palaute, ohjaaja ei hermostu tipan tippaa, vaan on rautaisen itsevarma. Jos ohjaaja liian terävä, koira pahimmillaan puree. Tarkoitus laskea viettiä hieman, joten ei paiskota.

-passiivinen koira: ei koskaan saa päästää sluibaamaan, ohjaaja ei hetsaa eikä houkuttele, eikä koira saa luulla että kyseessä on joku monivalintatehtävä.

*panta niin kireälle ettei vahingossakaan luiskahda pään yli vaikka koira jäkittäisi vastaan

*koira liinassa, seuruuta tehdessä heti kun jätättää tms, häiritään liinalla (nypytysvolyymi koiran mukaan) ja toistetaan käsky seurata. Jos koira on pahasti oppinut passivoitumaan, se voi vaikka koettaa heittäytyä selälleen tms. Tässä vaiheessa on aivan oleellista, että ohjaaja ei luovuta ja lähde siihen mukaan "sitä varmaan sattuu toi, voi kamalaa". Jos koira itse valitsee kyntää turvallaan niin kyntäköön, harva montaa sataa metriä haluaa sitten kuitenkaan sitä tehdä vaan löytää jalkansa. Ohjaaja ei vaan saa hermostua yhtään, vaan sen kun jatkaa kulkuaan kuin ei huomaisi koko koiraa. Ohjaaja ei taputa reittään, ei kaiva palkkoja esille, ei lirkuttele koiralle, ei odota koiraa, ei katso taakseen/missä se koira tuleekaan. Ohjaaja jatkaa kulkuaan täsmälleen samaa vauhtia katse normaalisti eteenpäin. Appari voi kertoa mitä koira tekee ja ainakin koska palkata.

*kehu heti kun yrittää edes hieman korjata. Kehulla merkataan se yritys, ei ole realistista olettaa että koira esittäisi heti suosta noustuaan täydellistä seuruuta, vaan pelkkä asenteen muutos riittää alkuun. "Ai halusitko sä että mä teen jotain muuta, no jos mä nousen täältä selältäni seisomaan ja yritän ottaa sua vähän kiinni" -> HYVÄ!

*appari voi palkata namikoiran kupista, jolloin ohjaaja voi vetää koiran liinalla pois vähän ennen kuin kuppi on tyhjä (käytä esim. kissanruokaa tms tahmaa) -> nostaa virettä. Heti tästä uudestaan seuraamaan. Jos ohjaaja voi palkata itse, voi niinkin tehdä.

*heti kun koira tekee jotain muuta kuin oikeaa seuraamista (vilkuilee tms), tulee palautteena pannan kilisytys/liinapakote ja uusi käsky seurata. Ohjaajan on oltava hyvin mustavalkoinen; on vain yksi oikea tapa seurata ja jos koira esittää jotain muuta, se ei käy. Ihan sama mitä se teki ja miksi se teki, se ei vain käy. Ei ole mitään syytä ajatella että se nyt edes kävelee siinä mukana niin se saa riittää vaikka se katselee ihan muualle. Tällainen epäselvä kriteeri ei tuota koiralle mitään hyvää.

-yksi huono treeni ei meinaa mitään. Jossain koulutusvaiheessa voi olla pitempäänkin "huono kausi". Varsinkin passiiviseksi oppinutta koiraa ylös ajettaessa se voi notkahtaa kovastikin, mutta se on vain koulutusvaihe, eikä koiran seuruu oikeasti ole romahtanut niin kamalaksi, vaan palautuu kyllä. Sivulliset voi joskus järkyttyä miten pahalta koira näyttää, mutta se vaihe on vain käytävä läpi. Jos ohjaaja antaa missään vaiheessa periksi, silloin peli on aika lailla menetetty. On koiria, joiden kanssa on luovutettava; jos ei ole mitään millä koiraa voi palkata, sitä ei ole reilua ajaa moiseen tilaan ensinnäkään, eikä se tule koskaan nousemaan sieltä. Nämä on kuitenkin onneksi aika vähemmistöä. Silloin on kuitenkin syytä vakavissaan miettiä harrastamisen lopettamista.

-väliajat maassa/istuen tms käskyn alla ja jos koira nouseekin: ensin EI, sitten uusi käsky normiäänellä "istu". Ei siis suoraan "ISTU!1" vaan virhe merkataan ensin eillä. "EI" on sellainen väärin-merkki ja puheäänellä sanottu riittää.

-maahan/istu tehdään ekalla käskyllä. Myös irroituksen jälkeen. Jos ei, koira laitetaan fyysisesti pannasta tms. asentoon auttaen samalla käsky puheäänellä toistaen. Sitten "hyvä". Asennosta ei koskaan nousta ilman vapautusta, jos yrittää, "EI" -> käskyn toisto -> toista mahista ei tule vaan laitetaan. Ohjaaja ei saa unohtaa koiraa vaan esim. kouluttajan kanssa puhuessa koko ajan on valmiina korjaamaan jos koira päättää liueta käskyn alta.

-imutusseuruusta häivytys: käsi vähän ulospäin irti kuonosta/ohjaajan jalasta. Jos härkkii kuonolla, "ei" ja "seuraa". Näin sen voi pikku hiljaa häivyttää.

-jos laumajärjestys ei ole kunnossa, koira ei tule esittämään kovin korkeaa viettiä, koska se ei ota hommia vakavasti. Tällöin on myös aika turha treenata, arkihallinta on saatava ensin kuntoon. Koulutuksessa nähtiin yksi collie, joka oli ohjaajansa mielestä pehmeä ja herkkis, mutta oikeasti lähinnä haistatti pitkät eikä kunnioittanut ohjaajaansa juuri lainkaan. Se teki mitä halusi ja milloin halusi. Ohjaajan mielestä se ei osannut, muiden mielestä se ei vain halunnut kun oli niin paljon muutakin jännää. Sille tehtiin toisella kiekalla pelkkää paikalla istumista yleisön edessä kevyessä häiriössä ja kyllä se siitä sitten alkoikin osata kun vähän laitettiin yrittämään. Sen ohjaaja selvästi arasteli kajota koiraan fyysisesti ja lähinnä uhkaili sitä kumartumalla kohti ja sanomalla "nyt!" tai jotain, mutta ei koskaan ottanut oikeasti edes siitä pannasta kiinni. Toivon, että ohjaaja pääsee yli tuosta "se on niin herkkis ja kauhistuu jos kajoan siihen yhtään" -mielentilastaan, koska se koira oli oikeasti aika kivan oloinen eikä todellakaan menisi rikki jos siltä vaadittaisiin noin. Mä jäin miettimään onkohan mulla ja Sienellä vähän sama tilanne. Kts. seuraava rivi.

-ihan arjessa jos koira ei lopeta jotain käytöstä kiellosta (vaikka vetäisikin luimuun ja "esittäisi surkeeta"), kielto ei ole mennyt perille -> kaikki "ohjaajapehmeät" ei ole lainkaan niin herkkiä oikeasti. Se on ihan sama miten se koira alistuu jos se jatkaa puuhaansa heti kun selkäsi käännät. Silmistä näkee usein mikä se mielentila on, vrt. lapsi joka saa itkupotkuraivarin ja oikeen katsoo naamalla olevien sormien välistä että joko show riittää ja hänelle annetaan periksi. Moni koira oppii tän kaavan tosi nopeasti, eikä ne silloin oikeasti (henkisesti) "alistu", vaan tietää vaan että tietyillä fyysisillä asennoilla/liikkeillä "pääsee pälkähästä".

-paikalla makuu koevalmiille koiralle: sivu-käskyn jälkeen heti riehutuspalkka, niin koira oppii nostamaan virettä kun ohjaaja on tulossa hakemaan koiraa. Ohjaajan lähestyminen kuitenkin toimii merkkinä eikä koira ala kuplia maassa ennen aikojaan.

-kieltäminen ja puuttuminen, Anu otti noutoa omalla koirallaan (ongelmana löysä palautusvauhti). Ohjaajan takana oli appari palkan kanssa ja hyvin menneestä noudosta koira vapautettiin sinne. Jos koira teki väärin (kyttäsi apparia kun sille oli annettu seuraa-käsky), ohjaaja sanoi ihan nätisti sille "EI". Niinkin osaava ja menestynyt koira eikä minkäänlaisia vittusunpitääjotietääperkeleEI!!! -raivareita. Ohjaaja nimenomaan ei koskaan saa hermostua tai alkaa huutaa koiralle. Ohjaaja on aina itsevarma ja tuollainen toiminta on kaukana siitä. "Motkotus" tulee tasaisen rauhallisella äänellä ja äärimmäisen itsevarmana.

-se Anun koira karkasi kerran kesken noudon ilman lupaa puremaan apparia (no hör hör, sitä tyynyä tietysti). Oli aika vaikuttavaa kun siitä näki että nyt tilttaa ja kapula jäi ja sinne ampui. Se appari hetsaili sitä koko ajan ihan hirveesti ja oli ihan sairaan hienoa miten hyvin se silti suoritti sitä noutoa, no, tähän saakka. Ja tän jälkeen. Mutta ohjaaja karjaisi sille "EI!", "IRTI" jolloin koira irroitti ja jäi muistaakseni haukkumaan apparin eteen. Uusi "EI" ja sitten ohjaaja olikin jo rauhassa kävellyt koiran viereen, otti sitä aivan rauhallisesti pannasta ja nosti sen ylös ja jutteli sille tympeenä hyvin matalalla äänellä että nyt kuule mokasit, noin ei tehdä. Se rauhallisuus ja ohjaajasta huokuva itsevarmuus oli jotain ihan jäätävää! Mä niin näin sieluni silmin että nyt tulee näpeille, ja aivan taatusti olisi tullut kun olisi mennyt sinne rempomaan sitä äärimmilleen kiihtynyttä koiraa ja rääkynyt niitä vttuperkeleitä ihan sekona itse. Sitten koira rauhassa takaisin alas, "seuraa" ja takaisin sinne missä oltiin. Tässä se seuraa-käsky oli sellainen painostava (alempana juttua käskyjen äänensävyistä) ja ohjaaja kuittasi sitten vain tosi coolina "hyvä" eikä todellakaan jäänyt kehumaan sitä koiraa. Mikä tahtojen taistelu! Tätä on hallinta, wow!

-Anun koiran harjoitus lopetettiin siihen, että koira oli liinassa ohjaajalla ja nouto otettiin niin lyhyeltä matkalta (pari metriä), että liinan toinen pää pysyy ohjaajalla eikä koira saa kauheita vauhteja. Appari huuteli purutyynyn kanssa ohjaajan takana kuten aiemmin ja koira teki noudon kuvitellen pääsevänsä palkaksi apparille. Ohjaaja sitten vapauttikin sen vapautussanalla, ja samalla appari pinkaisi karkuun juosten hallista ulos samalla koiralle oikein härnäävästi huudellen ja tyynyä paukutellen. Ohjaaja piti raivona tempovaa koiraa liinassa ja läiski sitä vielä vähän persuksille "missä sun palkka menee, missä!". Appari meni jonnekin nurkan taakse piiloon ja ohjaaja vei koiran autoon, se ei siis saanut nähdä koko apparia enää eikä varsinkaan päästä palkalle. Jäi varmaan aika hyvin kiehumaan :D Tätä ei varmasti ollut tarkoitus joka kerta käyttää, mutta nyt kun ne noudot ei oikein lähteneet siitä paranemaan niin meinasivat että ensi kierroksella eri meininki.

-irroitus: irti - istu

*jos ei irroita, toisella kädellä heti kuonolle läpsy samalla kun sanotaan "ei"

*ääni ei kohoa, ohjaaja ei hermostu

*voi heiluttaa palloa varovasti (kuollut saalis) koiran kuonon edessä, mutta ei äkkiliikkeitä (elävä saalis, johon saa purra). Monella oli vaikeaa olla nykäisemättä palloa karkuun jos koira yritti purra siihen ilman lupaa, mutta se nimenomaan oli juuri väärin tehty ja tuottaa koiralle vaan ristiriidan kun elävän saalistamisesta tuleekin ei. Pallo ei väistä koiraa vaan ohjaaja saa pitää sitä ihan missä tykkää, ja perseilevälle koiralle tulee se "EI!". Tämä on vaatimista. Jos koira ei usko yhtä eitä, läpätään kuonolle niin että uskoo.

*"jes"-luvalla puru

*MUSTAVALKOISUUS! Esim. jääviä treenatessa appari käskee palkata, jolloin ohjaaja sanoo ensin "jes" ja vasta sitten hidastaa/kääntyy koiraa kohti/alkaa kaivaa lelua taskusta/mikä nyt kunkin maneerina on. Jos tätä järkkää ei pysty muutenkaan pitämään, tulee taas isoja ristiriitoja esim. jääviä treenatessa. Koira teki huonosti, appari käskee ohjaajaa olemaan palkkaamatta ja palaamaan koiran luo uutta toistoa varten. Ohjaaja hidastaa ja kääntyy jotka välillä toimii vapautuksena ennen palloa, mutta nyt koiran pitikin pitää asentonsa ja odottaa ohjaajan paluuta. Jos tästä vielä tulee tukkaan, koiralle tulee aikamoinen ristiriita eikä se voi ymmärtää. Herkkikset masentuu, tiukemmat tyypit turhautuu ja pahimmillaan tulee rumaa jälkeä. Vain koska ohjaaja on epäselvä idiootti.

-paineen/pakotteen jälkeen tuleva kehu on (osaavalle koiralle) aina vain hyväksyvä "NYT on oikein", ei koskaan innostava saati mikään satutuokio pitkine lurituksineen!. Koira on tarkoitus pitää vähän paineessa ja satujen kertominen veisi ohjaajan auktoriteettia.

-häiriötreenissä kehu + palkka heti kun selviää häiriöstä (esim. vieressä heiluva pallo), ei seuruuteta vielä kymmentä metriä jonka aikana koira ehtii kolmesti tehdä väärin vilkaisemalla häiriötä

*kun selviää yhdestä pallon taputuksesta käsiin, tehdään kaksi ennen palkkausta jne.

*KEHU kuitenkin alussa kun tekee oikein, jos vaan puuttuu väärään, ajetaan koira todella huonoon tilaan eikä se pysty ymmärtämään

-irti - istu myös matalaviettisille: kuolleita hetkiä ei tule vaan koira koko ajan käskyn alla. (Voi vaikka nostaa viettiä? Haahuilu tuskin tekee hyvää kellekään, luulen ma.)

-ohjaajalla pitää olla ajoitus kunnossa (kehu, palkka ja pakote oikeaan aikaan ajoissa) mutta ei aleta hätiköimään ja lähdetä aivan hektisiksi.

-reaktiivinen = vaatii ärsykkeen, esim. "hauku" -> "vuh", "hauku" -> "vuh" jne... eli koira ei hauku itse vaan vatii jokaiseen haukahdukseen uuden ärsykkeen. Ei ole tavoite noin!

-jos koira "katselee muurahaisia kentällä", EI älämölöä ja hetsausta kuten usein neuvotaan ("ole iloisempi/hetsaa/tms") vaan ärähdys "EI" ja kehu kun suuntaa ohjaajaan

*myös esim. ympäristön suhteen epävarma koira käskyllä seuraamaan = kerrotaan väylä mihin suuntautua. Jos toimintakyky ja vietti riittää, koira pääsee yli. Käy myös paukkuaroille/ihmisaroille jne. Vihoviimeinen juttu tuoda koira "löysällä remmillä vain katselemaan niitä jos se tottuisi". Koira opetetaan että kun sitä ahdistaa, se ottaa kontaktia ohjaajaan ja tukeutuu sinne. Epävarmaa koiraa siis kielletään pälyilemästä ympärilleen vaikka sitä kuinka ahdistaisi jne. Oikeastaan ei ole väliä miksi koira pälyilee, ei sitä tarvitse ymmärtää, vaan kertoa sille vain mihin sen kuuluu suunnata itsensä niissä tilanteissa.

-ei oleteta että (kokematon) koira heti esittäisi täydellistä kontaktia tai seuruuta "ei tutkita muurahaisia" -kiellon jälkeen, vaan palkataan koiraa siitä että se ottaa kontaktia ohjaajan suuntaan "olikohan sulla jotain asiaa". Palkataan yrityksestä oikeaan suuntaan. Tästä koira oppii. Kiellon jälkeen ohjaajan täytyy kertoa koiralle mitä sen halutaan tekevän, esim. "istu" tai "seuraa" tai mitä nyt oltiinkaan tekemässä kun koira alkoi tutkailla luonnon ihmeitä.

-käskyt annetaan aina ystävällisen itsevarmana. Kielto on erikseen. Käsky voi olla joissain tilanteissa (osaavalel koiralle) vähän painostava mutta ei koskaan hermostunut, koska silloin ohjaaja ei ole itsevarma. Eli jos koira nousee maasta, "EI!", hengenveto ja "maahan". Ei "MAAAHANPERKELEVTTU!!!". Tää oli niin mulle... :P

-ohjaaja ei koskaan selittele treenikentällä treenikavereille "älä sitten seiso siinä ku otan hyppyä", "älä tee sitä kesken seuruukaavion", "älä ota omaa koiraasi autosta ennen ku oon tehny noudot" jne. Ei saa pelätä koiran toimiin puuttumista, koiraa koulutetaan sietämään häiriöt, eikä yritetä minimoida niitä häiriöitä ettei mustille tule paha mieli kun sille pitää sanoa EI! Virheitä ei saa pelätä, eikä koira mene rikki korjaamisesta (muista kuitenkin mitoittaa toimesi koirayksilön mukaan). Jos ohjaaja ei uskalla vaatia loppuun asti ja esim. laittaa koiraa pannasta/niskanahasta istumaan, koira tulee nopeasti oppimaan että ohjaaja pitää paljon mölyä tyhjästä ja uhkailee vain. Jos jää miettimään mistä kohtaa sitä nyt voisi ottaa kiinni ja sattuukohan sitä, tilanne meni jo...

-istumaan käsketty koira voi katsella muualle, mutta kun ottaa kontaktin ohjaajaan, kehutaan (ensimmäinen aktiivisuuden taso). Istumisessa ei tartte pitää kontaktia ohjaajaan, seuruussa tarttee (tai ohjaaja voi toki vaatia kontaktin myös ekassa) -> ole todella selkeä kumman käskyn alla koira on!

***

Lopuksi Sinin ja Rukan kanssa hiekkakentälle tekemään jäljet:

Ihan nätisti ne lokitkin sitä ajoi. Koirille jäi sen verta vähän makkaraa että jätin ajamatta kokonaan. Voi vittu että oli härskejä lintuja jotka tuli ihan tyhjästä! No Sienelle kaksi hakuilmaisua, oli oikein hyvä. :) Mudi ei sitten saanut edes jäljen vertaa tekemistä vaan pönötti koko päivän autossa. No kävi se kerran jättämässä merkkinsä Jyväskylän poluille.

Ja sitten vähäksi aikaa vapaalle. Vähän ne alkaa vissiin aikuistua kun ei ollut enää ollenkaan niin kovat painit kuin ennen!

Möllitoko & mätsäri

Möllitoko & mätsäri Jyväskylässä. Mun ja Sienen matkaan lähti team Vienon nuorin jäsen Impi + K & T. Jyväskylän kupeesta poimittiin kyytiin vielä Ruka omistajineen. Päästettiin koirat siinä pihalle vähäksi aikaa tervehtimään ja oikomaan kinttujaan. Ruka yritti vaan astua Sientä, mitä siskompi, sitä herkumpi näemmä... sitten uusi lastaus ja loppumatkan hurautus. Onneksi ei ollut pitkä matka, muuten oltaisiin menty kahdella autolla, oli aika ahdasta meinaan.

Paikka oli jonkun liikuntakeskuksen parkkis. Etukäteen oli ilmoitettu että koko tuotto menee paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi, ja paikalla on myös lahjoituspiste mihin voi tuoda kaikki vanhat lemmikkikamppeet, menevät käyttöön samaiselle esylle. Kehät oli hiekkaparkkiksen puolella, ja kuoppia oli niin että olin lentää turvalleni useamman kerran. En tiedä miksei sitä asvalttipuolta voinut käyttää.

Impi meni T:n (8v) kanssa lapsi & koira -kehään (3e) ja K:n kanssa isoihin pentuihin (6e). Ruka isoihin aikuisiin (6e) ja Sieni isoihin aikuisiin (6e) & möllitokoon (7e). Oli etukäteen ilmoitettu, että useaan kehään voi osallistua, jos menevät päällekkäin, niin sumplitaan. Kukaan ei sitten vaan oikein tiennyt mikä kehä aloittaa missäkin ja miten tää käytännössä onnistuu. Tiedotus oli uskomattoman huonoa, mitään kirjallisia lappuja ei löytynyt mistään, ja toimihenkilöt ei tienneet. Kuulutuslaitteita ei ollut ja puheäänestä ei kuulunut juuri mitään. No väliäkös tuolla, raha kyllä kelpaa mutta eihän kenenkään tartte toki mietää missä pitäisi olla milloinkin ja ehdinkö esim. molempiin kehiin lainkaan :P

Impi isoissa pennuissa


No se möllitoko sitten lopulta aloitti, oltiin nro 5. Paikalla olo 1,5min, saa tehdä kytkettynä ja haluamalla etäisyydellä, muut kuten alossa. Paikalla olo ja luoksepäästävyys pakolliset, seuruita vaan yksi, muista liikkeistä yhden saa jättää pois ja kaikilla on kerroin 1 (maksimipisteet 10/liike, yhteensä 70). Ensin yksilöt, sitten vasta lopuksi paikkamakuut. Mä kysyin etukäteen voiko tehdä vähän omia sovelluksia ja sain luvan. Sieni siis teki liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seis ja hyppy.

Tokokehään kohta menossa


Maahan menon tein peruuttaen. Mukana tulolle ei ole mitään käskyä ja videolta katsottuna koirasta näkee, että se ei ihan tarkkaan tiedä mitä sen pitää tehdä ja on hämillään. Maahan ok, himpan nopeampikin voisi olla. Loppu hyvä. Vapautin koiran riehumaan ja luoksetulopaikalle mennessä se mm. puree mun numerolappua ja meinaa repiä sen irti, piti vähän kieltää, mikä oli kurja vireen kannalta. Nolla, koska tein väärin.

Luoksetulossa tuomari sekoili ja käskytti liikkeelle mars. Koira teki kuitenkin kaiken hienosti, saatiin 10. Itse olisin toivonut himpan sujuvamman sivulle käännöksen loppuun. Vertaan ehkä liikaa evl-koiraani ;P Se nyt kuitenkin TULI reippaasti ja vielä hyvään kohtaan ilman lisäkäskyjä tai apuja. Aika hillumiset taas. Hillunnan jälkeen päätin että otetaanpa nyt yksi nami, en tiiä olisko ollut edes tarpeen. Ainakaan koska koirahan meinasi tukehtua siihen ja se oli aika turn off vireelle ;P



Seisomisessa peruutan, koira ennakoi (?) tai on muuten vaan epävarma tulemisistaan, ja kannustin sitä "tulevaan" tai jotain. Käskyyn reagoi hyvin, lopun perusasentoon tuplakäky. Nolla, koska tein tänkin vastoin sääntöjä. Liikkeen jälkeen jotain höpötystä ja mulla meni ihan pasmat sekaisin, en palkannut koiraa kunnolla, idiootti!

Hyppyä ennen tuomari taisi pälättää edelleen aika hartaasti ja otin koiraa pannasta kiinni. Se kävi makuulle. Mä tiedän ainakin että ennen oikeaa koetta se EI vietä edellisenä päivänä kahdeksaa tuntia kaverikoirien kanssa lenkillä ja kylässä nujuamassa niiden pihalla, niin kun se teki eilen :D. Sehän ei illalla kotiin tultuamme meinannut oikein edes syödä, mikä on tosi outoa. Seisoi kupilla ja suunnilleen huojui ja pisteli hitaasti, kun normaalisti se imaisee kuppinsa tyhjäksi noin sekunnissa. Loppuilta olikin aika taju kankaalla ja se oli silmin nähden väsynyt vielä tänäänkin. Sääkin oli sellainen hiostavan nihkeä mikä on kaikkein pahin. Hypylle mennessä koira ei minusta hirveästi hakenut estettä, vaikka juttelin että missä hyppy. Annoin aika napakan käskyn, hyppää hyvin, seisomaan pysähdys voisi olla terävämpi. Lopun perusasentoon tuplakäsky, tänään ei näemmä osata istua seisomasta. Saimme tästä 8,5.

Kokonaisvaikutus nolla. Kehässä palkkaaminen nollaa sen. No miten vaan, en tullut hakemaan palkintoja, vaan treenaamaan koiraa.

Sitten oli aika monta koiraa, tai itse asiassa 6kpl meidän jälkeen, mutta kun se tuomari oli niin saakelin kova höpöttämään ja neuvomaan niin aikaa tuhraantui ihan kauheesti. Meille sanottiin, että kivan näköistä tekemistä, mutta virettä voisi saada vähän lisää. Ohjaaja turhaan hissuttelee itse, mm. noissa jäävissä paljon reippaampi meno, jopa juoksu. No joo, oikeessa hää on.

Välissä käytiin isojen aikuisten kehässä. Arvostelut oli ensin pareittain, kummallekin annettaisiin eri värinen nauha, ja lopuksi kaikki saman värisen nauhan saaneet yhdessä kehään, ja neljä parasta palkitaan. Oltiin Rukan pari, olipas tyhmää ilmoittautua peräkkäin. Toisaalta tää oli vaikeempi näin, kersat meinaan olis halunneet nujuta kesken kehän :D. Tuomari oli ihan riittävän perusteellinen, juostiin, katsoi hampaat, tunnusteli koiran läpi jopa hartaammin kuin virallisissa olen nähnyt, mm. selän ja hännän kokeili kunnolla. Sieni seisoi ja katsoi mua melkeen koko ajan, eikä oikeastaan huomioinut tuomaria lainkaan. Sienelle vaaleenpunainen ja Rukalle liila, ei tietoa kumpi oli niinku parempi.

Ruka sai lainata Sienen sientä :D


Sitten jännättiin onko ensin paikalla makuut tokossa vai se loppukehä mätsärissä. No nehän olisi menneet päällekkäin, joten meidät siirrettiin tokossa jälkimmäiseen paikallaoloryhmään. Mätsärissä oli varmaan joku 15 koiraa kehässä, ahdasta. Seisotettiin, tuomari kävi vähän vielä rapsuttamassa ja sitten juostiin ja seistiin taas. Ulos lennettiin, ei sijoitusta.



Sieni retkotti katollaan hiekalla tokokehään menoa odotellessa. Jotenkin arastelin lelulla hetsaamista, ei olisi pitänyt. Siinä oli jo ollut kauhea tilanne toisessa kehässä, kun iso koira karkasi lapselta ja hyökkäsi pienemmän kimppuun purren sen korvan verille. Ei koskenut meitä mitenkään, mutta jäi vähän arka fiilis riehuttaa omaa koiraa muiden keskellä, siellä oli paljon koiria lasten pideltävinä.

No se paikallamakuukehä joskus sitten alkoi. Oltiin ekoja, reunassa oikealla, yhteensä viisi koirakkoa. Luoksepäästävyys 10, oli oikein hieno. Maahan ei sitten mennyt ekalla käskyllä, eikä myöskään tokalla, eikä vissiin kunnolla kolmannellakaan. Tässä vaiheessa tuomari sitten käskytti vaan että jätetään koira yms ja kaikki lähti koirien viereltä. Whaat? Eihän se vidun liike jatku ennen kuin kaikki on maassa, hei haloo! Mitä mun niin kuin oli tarkoitus tehdä siinä? Poistua? Seistä ja odottaa? Käskeä koira miljoonannella maahan ja poistua sitten? Niiiiin? No kukaan ei sanonut mitään ja aika vähän muutenkaan kiinnosti muu kuin että se koirahan menee maahan kun käsketään. Otin siitä rivistä, jossa oli jo aika reilut välit, vielä pari kunnon askelta kauemmas. Käskin sen uudestaan maahan, nyt meni jotenkin puoliksi kyljelleen, josta nostin sen tukasta ylös ja älähdin että nyt haloo elikko. Sitten se meni hyvin, kehuin ja palkkasin namilla suuhun, ja kelasin että mitähän mä nyt teen. Kukaan ei edelleenkään ollut sanonut yhtään mitään. No jätin koiran ja poistuin, ehdin olla ehkä puoli minsaa tai vähän reilun. Paluu hyvä, nousi sivulle ekalle, vapautin heti leluun ja menin kehästä ulos riehuttamaan. Tuomari sitten huutaa että tule takaisin vielä, ja käytiin tällainen keskustelu:

minä: ai luulin että meidät hylättiin jo ja sain nollan
tuomari: joo niin saitkin, mutta mulla on sulle vielä asiaa
minä: (menen lelussa roikkuvan koiran kanssa takaisin paikalleni)
tuomari: TÄMÄ EI NYT KÄY OLLENKAAN, NÄIN EI KERTA KAIKKIAAN SAA TEHDÄ, ET VOI ALKAA KOULUTTAA KOIRAA TÄÄLLÄ RIVISSÄ JA HÄIRITÄ TOISTEN SUORITUSTA. TODELLA EPÄASIALLISTA KÄYTÖSTÄ OHJAAJALTA, ETKÖ YHTÄÄN AJATELLUT MUITA? laadidaa tuutin täydeltä tuli ja toljotin siinä aika hoo moilasena. Et sitten niinkun heti sanonut, että poistu kehästä, kun jatkoit vaan liikettä vaikka mun koira ei ollut vielä maassa? Mitä mun olis pitänyt tehdä, oisitko voinu heti käskeä mitä tahdot tapahtuvan? Olisko ne säännöt voinut lukea, että se liike ei todellakaan jatku ennen kuin ne kaikki koirat makaa, ettei tällasia tilanteita tule, missä ohjaaja ei voi tehdä mitään oikeaa ratkaisua? No eihän siinä, nyökyttelin vaan. Aivan asiasta se sinänsä sanoi, joskin mulla ei heru ymmärrystä sille että muiden pitää olla hys-hys kun toiset suorittaa paikkamakuuta. Jos väliä on useita metrejä niin kyllä siinä on saatava omaa koiraa ojentaa ja ne paikalle käsketyt vaan saa luvan sen sietää, ennen kuin kannattaa miettiä edes möllitokoon tulemista. No joka tapauksessa, ymmärrän että mä olisin voinut ottaa vähän paremmin ne muut huomioon ja olen pahoillani että en niin tehnyt. Tuomari olisi voinut pysyä vähän asiallisempana eikä keuhkota ihan suu vaahdossa, ja nimenomaan sanoa jo heti mitä olisi tahtonut tapahtuvan, eikä vaan päästää tilannetta näin karmeaksi! Ugh, että jäikin paska fiilis päällimmäiseksi koko hommasta.

Rukalle ei myöskään menestystä näyttelykehässä, eikä Impille oikeasta kehästä, mutta lapsi & koira -kehässä olivat T:n kanssa numero 2.! Ei todellakaan paskemmin, sitä porukkaa oli siellä ihan kiitettävästi :)

Aika söpöjä olivat


möllitokon videot:
maahan, luokse, seiso
hyppy

Paska reissu mutta tulipa tehtyä! :D Seura nyt onneksi oli mitä parhainta, kiitos kaikille päivästä :) Sieni saa nyt opetella pikaiseen sen seuruun, että ei tartte noita jääviäkään tolleen tehdä, vaan sillä on selkeä käsky. Sille ei selkeästi sovi se, että se ei tarkalleen tiedä mitä siltä odotetaan, eli noihin siirtymiinkin pitää keksiä joku oma käskynsä. Vähän se oli matalassa vireessä mutta vire ei mun mielestä laskenut kehässä tai mitään mistä pitäisi olla huolissaan. Nyt vaan kuuri sellaisia reippaita treenejä missä se saisi olla jopa vähän härski, jotta tulisi himpan tuota asennetta :) En oo maailman ainoa kellä on herkkä, kiltti koira, ja apuja tähänkin on onneksi ihan ulottuvillani!

PS. Sitä tavaroiden lahjoituspistettä ei koskaan löytynyt... Tuotiin roinat takaisin kotiin.

Töppönen oli viikonlopun porukoiden kanssa mökillä ja sillä oli ollut aika vahtiminen, kun metsät oli vilisseet thai-marjanpoimijoita. Inhottavaa, meidän mökkitie oli joskus 10...15v sitten vielä oikeasti hiljainen hiekkatie, nyt siellä on välillä aikamoinen trafiikki. Vaikeuttaa koirien irtipitoa kovasti ja mudihan ei esim. enää ole tiellä irti, koska se pitää sitä niin omanaan eikä tottele jos joku tulee vastaan (jalan, autot ei ole pahoja), vaan karkaa rääkymään.

---

lisäys klo 21.30: kiitos möllituomarille sähköpostista, kaunis ele jota arvostan! Homma sovittu yksityisesti ja nou hard fiilings. :) Mä olin tosi ääliö kun en tajunnut, että suurin osa siellä ei todellakaan ollut mitään himotokoilijoita, joiden koirat olisi treenanneet 9-viikkoisista ties mitä häiriöitä tavoitteena TVA. Jatkossa lupaan yrittää paremmin huomioida millaisessa tilanteessa olen ja suhteuttaa tekemiseni sen mukaan. Eikä tietenkään ole hyvää kehäkäytöstä alkaa ojentaa koiraa kokeessa noin ylipäänsä, toivottavasti ei niinkään tartte ikinä enää tehdä.

Kovan alustan jälkiä

Kangasniemellä Rukaa tapaamassa. Siitä on aika pitkä aika kun ollaan viimeeksi nähty, ja velipoika olikin kehittynyt varsin miehekkääksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. :D

Piskit sai tehdä ensin asvalttijäljet, sitten hiekalla jälkitarhajäljet. Ruka oli ekaa kertaa asvaltilla ja jälkitarhassa, mutta se on tehnyt peltojälkeä niin paljon, että eipä sillä ollut mitään ongelmia :) Hienosti kaikki myös keskittyi, vaikka perjantai-iltana koulun pihan ympärillä oli jonkin verran häiriötä.

Omille asvalttijäljet oli varmaan jotain 40-50 askelta, hiekalla vähän pitemmät, 50-60? Kaksi keppiä asvaltilla, yhdet hiekalla. Töppönen sai kanssa tehdä kun se nyt tuli otettua mukaan. Se vetää ja kaahottaa ihan hulluna siinä missä Sieni keskittyy ja todella analysoi jälkeä, eikä vain sudi eteenpäin.

Lapsoset pääsi sitten lopuksi leikkimään ja hapannaama jäi ulvomaan (kyllä!) autoon. Ihan samanlaiset eleet, olemus, käytös, kaikki noilla on edelleen. :)

Veturi hiekalla. Ekaan harhaan olis halunnut kääntyä, toiseen reagoi vaan päätä kääntämällä, loppuja en huomannut.


Ruka hiekalla, aika tarkkanenä, meni ihan kiskoilla!


Sieni asvaltilla


Sieniriuku hiekalla, tarkisti muutaman harhan, piti oman. Varsinkin Rukan jäljen ylittäessämme Sieni haisteli ekaa väärää askelta pitkään, tyhjäsi nenän oikeen kuuluvasti "tääeioomeidän" ja jatkoi omalla. :D


Löytyi!


On ne aika rumia. Märkiä uimisesta, hiekassa, kuolassa, jne jne... ei muuten! :D


Synkkasi.




KAIKKI KUVAT

Koirauimalassa, osa 3

Uimassa eilen. Ennen sitä mentiin taas Rukalle ja käytiin lenkillä. Töppönen oli aika ärtsynä Rukalle, ilmeisesti 9kk alkaa olla jo sen verta iso miäs, että sille pitää näyttää paikkansa. Tässäkin niin huomaa kuinka mudi on pohjimmillaan epävarma - itsevarman aikuisen uroksen ei tarttisi pöllyyttää nuorempaa... rauhoittamalla ja vähän kyllä karjaisemallakin mudi sitten ymmärsi antaa olla, eli pysyi omissa oloissaan ja antoi pentujen nujuta. Uhkasin kyllä että kerta on noin vaikeaa niin ensi kerralla voit jäädä autoonkin. Siihen se sanoi entahdo!

Sini otti kuvia, tässä muutama, loput linkin takana. Tässä myös video sisarusten leikistä. :D

Ruka on VALTAVA!


Pusu :)


Sieniäinen



Töppönen: saman verran kuin viimeeksi (yhteensä 12 kierrosta), mutta ihan sekavassa järkässä. Ilman liivejä kokonaan, luultavasti johtui siitä, että koira oli tosi outo. Jotenkin epävarma ja stressasi, ihan erilainen kuin edellisellä kerralla. Uimaan lähteminen oli kiljumista ja vaikeaa, uiminen välillä hyvinkin räpiköintiä jne. Ensi kerralla taas alkuun ainakin liivit päälle. Muutenkin kannattaa välillä uittaa ilman ja välillä liiveillä, koska koira käyttää pikkasen eri lihaksia.

Sieni: liivit päällä, alkuun 1x2 - pentu teki kakkoskierroksen ihan itse ja annettiin sitten mennä :D Sitten 6x1 eli yhteensä 8 kierrosta. Lopuksi haki 4 kertaa lelua. Hassua, että on eroa kuka heittää lelun - mun heittämää haki paljon halukkaammin kuin uittajan heittämää. :D Seisoin uintikierrosten ajan eri kohdassa kuin yleensä, keskellä allasta, en rampin luona. Tämä on kuulemma varma keino (henkisesti) uuvuttaa koira, ja Sienikin oli ihan ihmeissään että mitä mä siellä teen ja miten se nyt pääsee mun luo tuomaan lelun. :D Kiltisti meni kuitenkin uittajan kanssa rampille.

Koirauimalassa, osa 2

Koirasportilla tokat kimppauinnit. Menin jo iltapäivällä Jyväskylään ja käytiin ensin Sinin & Rukan kanssa lenkillä. Pakkasta reilu -20 mutta hyvin tarkeni reilun tunnin olla, töppösellä töppöset jalassa, pennut alasti. Töppönen oli ihmeen vähän kiinnostunut Rukan raiskaamisesta! Sen sijaan se keksi taas sen "hauskan" leikin että se räkyttää kurkku suorana toisten naamalle. Välillä meni vähän kierrokset yli ja rauhoittelin koiraa. Jossain vaiheessa koirat pysähtyi ja katsoi metsään. Alettiin ottaa niitä kiinni kun siellä selvästi oli jotain. Töppönen ja Ruka oli luonamme ja Sieni puuttui, ja meikä kiljui sieniiiiiiiiiiii-kutsuhuutoa useempaan otteeseen. Just kun meinasin karjaista että missä vidussa sä niinku olet ja kuuletko prkl kun huudan sua, Sini sanoi että hei sun molemmat koirat on tässä ja se on Ruka joka sinne lähti... :D No kappas kummaa, sehän olikin Sieni eikä Ruka ihan vieressäni! :D Varmaan vähän ihmetteli että mitä se akka oikeen keuhkoaa kun mä oon jo tässä! Joku iso lintu, metso tai joku, siellä kohosi puuhun, en tiedä oliko se se mitä koirat bongasi. Rukakin tuli sitten takaisin sieltä. Tämä havainnollistakoon sitä kuinka saman näköisiä pennut on. Vierekkäin seistessään kokoero on valtava eikä ole mitään ongelmaa erottaa kumpi on kumpi, mutta mulla on liuta Sinin ottamia leikkikuvia joista suurimmasta osasta on osaa sanoa kumpi koira on kumpi :P

















(kuvat © SM)

Uimalaan mentiin kaikki yhdessä mun autolla, heitin töppösen takapenkille ja Ruka sai mennä Sienen kanssa takaboksiin. Ruka olis toki voinut olla takapenkillä kanssa, mutta siellä on treenikamppeita ja varmaan jotain froliceja tai nappulaa ja ties mitä syötävää, ja olen jo oppinut että sieniin tai sienensukuisiinkaan koiriin EI kannata luottaa ;D Parempi oli vaihtaa koirat noin päin. Koirat matkusti sulassa sovussa autossa. Jos ei oltais käyty ensin lenkillä, L olis kyllä varmaan marmattanut Rukalle koko matkan että painu helvettiin mun autosta. Uusi kevythäkki pääsi käyttöön ja kokosin sen uimalan eteiseen. Siellä oli ensin hetken Sieni ja Ruka yhdessä, sitten vaihdettiin ne uimalan metallihäkkiin, kun kumpikaan niistä ei oikein ole opetettu häkkiin ja mun kokemus tosiaan jo sanoo että varo :P Sitä nimittäin, että ne varmaan tulee häkistä omin tassuin tai hampain ulos heti kun silmä välttä. Töppönen sai sitten olla kevythäkissä. Ah aikuista, tavoille opetettua koiraa, hetki jolloin muistin taas arvostaa sitä!

Töppönen ui ensin. Se taisi tulla ihan ok itse veteen ja lähteä uimaankin vetämättä? Eka kierros liivit päällä, sitten otettiin ne pois. 2x ykköskierros ja 5x kakkoskierros (koira vetää kaksi kertaa altaan ympäri huilaamatta välillä, hieman raskaampaa siis vaan). Osa kakkosista niin, että mun ei tarttenut enää kävellä vieheenä, vaan koira ui uittajan ja lelun kanssa ja mä pönötin rampin luona katselemassa :) Jotain sen päässä oli edelliskerran jälkeen tapahtunut koska tekniikka oli parantunut aivan hurjasti! Pärskytys oli tiessään ja koira ui tosi nätissä asennossa. Töppösellä on kuulemma hyvä lihaskunto ja se palautuu tosi nopeasti. Jos koira ei nyt tulevina päivinä vedä jumiin, ensi kerralla lisätään taas uintikertoja.

Sieni meni innoissaan taas siihen vedenrajaan asti rampilla, mutta sitten pisti pakin päälle ja pakotettiin liiveistä veteen. Pentu ui 6x1 ja lopuksi 4x pelkkä lyhyt lelun nouto, se on ehkä 1/4 normaalista kierroksesta. Sienenkin kanssa seisoin osan aikaa rampin luona venaamassa ja pentu ui ilman minua vieheenä. Sekin on parantanut tekniikkaa ja oli ylipäänsä selvästi reippaampi :)













Välillä Sieni kävi tutustumassa omaa vuoroaan odottavaan Romeoon. Romeota, ensikertalaista, vähän jännitti outo paikka ja ihana pieni narttu vei mukavasti pojan ajatukset muualle ;) Tyypit olisi pistäneet leikiksi niin piti sitten ottaa Sieni takas häkkiin, ahtaassa ja liukkaalla ei oikein ollut hyvä sinkoilla. Luvattiin että joku toinen kerta sitten - ulkona! Loistava parivaljakko esimerkkinä siitä, miten eri näköisiä holskuja voikaan olla. Romeo on siis myös pk holsku!


Kerrankin nää kaksi on väsyneitä eikä edelleen nujua tuolla niin että häkki vaan heiluisi :D En kyllä olis hirveesti ihmetellyt sitäkään.