Töppösen töppöset

Töppösellä oli kontrollikäynti osteopaatille. Klinikan aulassa koira oli taas aivan vakuuttunut tulleensa tiensä päähän, ja kun osteopaatti tuli hakemaan meidät peremmälle, koira suuntasi päättäväisesti ulko-ovelle. Peremmälle päästyämme koira kuitenkin meni heti itse moikkaamaan osteopaattia ja kävi siinä sitten pussailemaan ihan kunnolla. :D Jossain vaiheessa se meinasi laittaa homman ihan läskiksi kieriskelemällä katollaan. Sehän on jonkinlainen väärinymmärretty stressin oire sekin, just vähän aikaa sitten luin vanhasta Canis-lehdestä tämän artikkelin (ihan lopussa puhutaan tästä "pelleilystä"). Toinen vähän vastaava on "meillä oli vieraita ja mun koira oli yötä myöten kauhean kiltti ja sosiaalinen ja osallistuvainen, se sitten jaksoi touhuta ihmisten mukana ja kerjätä rapsutuksia!" Hyvähermoinen, oikeasti tilanteessa täysin lunki ja luottavainen koira kyllä osaa myös rauhoittua ja pistää maate, sellainen ihmiseltä toiselle poukkoiluhan on nimenomaan pieni stressin ele.

No mutta takaisin asiaan. SI-nivelet hyvässä kunnossa, eka kaulanikama samoin, kallossa jotain ihan pientä hoidettavaa. Muilta osin ranka hyvässä kunnossa. Koira siis on vastannut sekä viime kerralla klinikalla että kotona jatkamaani hoitoon hyvin ja kokonaisuudessaan sen tilanne on varmasti varsin hyvä, ei syytä huoleen. Tuli sitten puheeksi se tassujen nuoleminen, mitä se nytkin teki esim. kotoa klinikalla lähtiessämme. Se alkoi jo alta vuoden ikäisenä ja ekana koiralle määrättiin punoittaviin tassuihin jotain pesuainetta. Punoitus on kuitenkin seuraus eikä mikään syy. Mitään muita oireita sillä ei ole, eikä allergioita tai oikein muutakaan ole kunnolla tutkittu. Hieronnan jälkeen tassujen nuoleminen helpottaa mutta alkaa sitten jossain vaiheessa taas. Viime keväänä se kävi uudestaan klinikalla kun sain pontta käytyäni Piiran kipuluennolla. Silloin havaittiin että selästä puuttuu se viimeinen nikama. Akupunktio auttoi. Sain ohjeen vaan jatkaa hierojalla käyntiä, kerta se auttaa.

Osteopaatin mielestä asia pitäisi ottaa vakavissaan. Sanoin, että välillä tuntuu että esim. sateesta sisään tullessa koira alkaa nuolla tassuja kuivatakseen ne, ja sitten sillä jää se vaan päälle. Osteopaatin mielestä joku muukin syy on oltava. Ja koira kyllä tekee sitä sekä liikunnan jälkeen että myös esim. keskellä yötä.

Mahdollisia syitä:

-aineenvaihdunta/verenkierto; huono ääreisverenkierto eli jalat puutuu. Koiran tassut oli varsin kylmät, mutta vielä ihan normaaliksi laskettavissa, lämpötila on aina yksilöllinen.

-hermosto; kaikki oli kuten piti eikä koiralla ole mitään jumeja missään, joten epäuskottava selitys.

-ruokavalio; ei välttämättä niinkään allergia, mutta esim. soija aiheuttaa niveloireita useilla ihmisillä. Soijaa on monissa koiran ruuissa, en muistanut onko meidän normaalissa J&V Extra Energiassa ja rally-tokosta saaduissa palkintopusseissa, kotona tarkistin, että ei. Onko soijaa nakeissa tai lihapullissa...? Noin muuten en keksi mistä se sellaista olisi saanut. Tassujen pureskelu vähän tulee ja menee ja siksikin tämä oli kyllä hyvä ehdotus, kun meillä syödään aika vaihtelevasti vähän kaikkea.

-borrelioosi on hyvin harvinainen koirilla, mutta voi aiheuttaa tällaisia niveloireita, ja on helppo tutkia verinäytteestä.

Ensimmäisenä ehdotuksena oli ennaltaehkäisevästi hieroa koiran tassuja esim. hetki joka ilta ja katsoa onko sillä vaikutusta. Toisekseen jättää se soija varmasti pois, tai mahdollisesti laittaa koira muutenkin jonkinlaiselle eliminaatiodieetille tai muuten rajoitetulle ruokavaliolle ja katsoa vaikuttaako se asiaan. Sen jälkeen voisi varata ajan klinikalle ja pyytää sen borrelioosin ja tutkituttaa koiran muutenkin (miten...?). Joka tapauksessa kuitenkin vain yksi asia kerrallaan, jotta voi varmasti tietää mikä vaikutti mitenkin. Johonkin väliin voisi myös suunnitella hierontakuurin niin, että tulisi useita käyntejä 3-4 viikon välein, ja katsoa vaikuttaako se jotenkin.

SI-nivelen kotihoitoliikettä jatketaan silloin tällöin.

***

Klinikalta ajoin hallille. Virittelin ensin kehän valmiiksi, sitten hain Sienen ja laitoin sen kanssa yhdessä kissan märkäruokaa kuppiin. Kuppi jätettiin ovelle etäpalkaksi ja koiraa ei tarttenut paljoa viritellä, kyselin että mennäänkö ja koira hyppeli ilmaan ihan siitä :D Tehtiin kokeenomainen ketjutus kaukot - luoksetulo - hyppy. Luoksetulon stoppi olisi saanut olla terävämpikin, muuten en löytänyt moitteen sanaa mistään. Kaukoilta vapauttaessa koira meinasi varastaa palkalle, mutta ei lässähtänyt yhtään vaikka hihkaisin sen takaisin. Siirtymissä ja muissa väleissä se pomppi ilmaan mun ympärillä. Lopuksi vielä vinkupalloleikkiä ja siinä lomassa pari hyppyä ja yksi lt:n stoppi.

Töppösen hain ihan vain siksi, että se aina joutuu vain katsomaan autossa. Leikittiin ensin aika pitkään ihan muuten vaan, sitten tein vähän seuruuta kohti peiliä. Hassu tunne, kun eteen katsomalla näkee mitä koira tekee, peili on kyllä niin hieno väline! Liikkeestä istuminen, kokeilin tietoisesti pitää kädet normaalissa liikkeessä antamatta mitään apuja. Istui se, peili on kiva näissäkin. Vauhtinoutoa metallikapulalla, kun puista ei näkynyt missään. Sitten laitoin mudille kanssa kissanruokaa ja tein samat liikkeet kuin Sienelle, paitsi luoksetulo pk-tyyliin läpi eteen ja hyppy hyppynoutona. Luoksetulossa banaanikaari kohti palkkakuppia, korjasi eteen mutta jäi vinoon, korjauskäskyllä tuli suoraan sivulle, otin lyhyeltä matkalta uudestaan. Hyppynoudossa tiputti kapulan korjatakseen otetta, ohhoh soosoo! Metskuahan se inhosi tokoaikoinaan ja inhoaa näemmä edelleen. Siirtymissä meinasi päästä pientä kitinää, auttaa kun antaa tässä-käskyn hiljaa ja rauhassa ja on rauhallinen omissa liikkeissään.

Pitäisi ne rally-tokon avoimen luokan liikkeet vaikka tulostaa paperille ja pitää autossa ja alkaa käydä niitä läpi. Mudi tartteisi jotain järkevää tekemistä. Vanhojen avo-liikkeiden toistaminen ei sen päätä juuri rasita. Onhan se onnellinen päästessään tekemään mitä tahansa, mutta uuden oppiminen ja vanhan toistaminen on kuitenkin ihan eri tavalla henkisesti kuluttavaa.

Sienelle on varattu sterilointi ma 11.11. Stressaa jo etukäteen, mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mutta elämä on. Isossa leikkauksessa on aina riskinsä, vaikka se onkin ihan rutiinileikkaus. Uskon että se on meidän kaikkien parhaaksi, ja mä kyllä pelkään kohtutulehdusta vanhojen narttujen kohdalla sen verta kovasti, että jos mulle vielä joskus tulee narttu niin eiköhän sekin ole sterkattava viimeistään jossain vaiheessa.

***

Illalla korokejuttuja. Askartelin vähän, tuo saa nyt kelvata tollaisenaan, ei ole sahaa käsillä että vähän kaventaisin. Teippasin mattojen liukuestesuojan korokkeeseen ja naulasin tunnarikapuloista maavaraa sen verta mitä ne on, se riittää hyvin. Sitten treenailtiin, ensin eteen tuloa ja sivulle tuloa, vihjeenä vain korokkeen sijainti minuun nähden. Kummallekin koiralle tämä erottelu oli helppoa. Sitten tein eteen tuloja eri kulmista. Minusta katsoen oikealta Sieni hakee hienosti paikkansa korokkeelle ja tulee pääosin aika suoraan ja hyvin, välillä vähän meinaa mennä mutkalle jos joutuu hakemaan paikkaa (korjaamisen sijaan pitäisi ehkä ohjata koira kokonaan pois ja ottaa uudestaan? Nyt se yrittää itse korjata mutta se pylly menee siinä helposti just ihan vänkyrään ja koira ns. lonkalleen istumaan.) Minun etuvasemmalta se ei tee sitä lainkaan. Palkkasin minne sattuu, mutta vaikka aloin tietoisesti palkata vasemmalle, koira kiersi aina palkan saatuaan sinne korokkeen oikealle puolelle ja nousi sinne vasta sieltä. Koetin rallyn sivulta eteen siirtymää eikä se onnistunut lainkaan, vielä vähemmän kuin ilman koroketta aiemmin on onnistunut! Koetin auttaa namilla ja ilman ja ei vaan suju, koira ei tee sitä alleen astumista lainkaan tältä puolelta, eikä osaa muutenkaan kiertää takajalkoja siihen suuntaan. No sitten homma seis, uusien namien lataus ja uusi suunnitelma: istuin korokkeen eteen ja naksuttelin sille askel kerrallaan sen korokkeelle nousun myös mun etuvasemmalta. Lähti se onnistumaan, ei tarttenut edes laittaa oikealle mitään estettä ettei sieltä pääse. Pari sarjaa tätä ja sitten oli iltaruokakin jo ansaittu!

Oliskohan tässä syy meidän käännösongelmiin? Mun avaruusmatematiikka ei nyt millään riitä miettimään kummin päin mun koira osaa astua allensa ja kummin ei ja miten sen missäkin käännöksessä pitäisi tehdä :D

Vaihdokki

Meille tuli vaihdokki! Töppönen haluttiin lainaan ja tilalle antoivat Impin. Tänään on Sienen juoksujen 17. vuorokausi ja mudi sai mennä vähän vetämään henkeä. Siellä se kusi kahdesti sisälle ja ekan vuorokauden höyrysi Lotan ja Vienon parissa ihan sekona, mutta sitten tajusi vissiin vetää henkeä ja huomasi että ei ole juoksuja mailla eikä halmeilla. Impi oli meillä ekan yön kanssa varsin levoton, vissiin vieras paikka sen verta stressasi. Tänään oltiin 4,5h metsässä ja loppupäivän onkin ollut ihanan väsynyttä väkeä, ja varmaan unikin maistuu jo paremmin :) Vähän tytöt keskenään meinaa hommailla ja yksi kärhämä pääsi syntymään, kun menin vielä hetsaamaan väliin että "leikkimään, mene leikkimään!". Tukista kiinni ja kunnon karjaisu niin tokenivat ja ihan nätisti on taas painittu sen jälkeen. Impi kyykyttää Sientä ja raiskaa sitä lähinnä niskaan, mutta samapa tuo, Sieni ei sano mitään jos en siis itse mene säätämään väliin.

Azuricoyotes-leiri 2013

Azuricoyotes-kennelleirillä Rotikossa Haminassa. Lähdettiin Janitan kanssa Mikkelistä kahdella autolla peräkkäin. Matkalla yksi holtiton vastaan tuleva ohittelija meinasi tappaa itsensä mun auton alle ja olin saada sydärin, kiitos vaan hälle. Vähän myöhemmin sitten tultiin kolaripaikalle jossa oli oikeasti rysähtänyt ja pahasti, ja jouduttiin kiertotielle. Reittiohjeet oli ylipäänsä vaan paperille kirjoitetut kun kummallakaan meistä ei ole toimivaa navigaattoria, niin vähän jänskätti. Sellainen pikkujuttu oli vielä jäänyt lukematta leiripaikan ohjeissa, kuin "älkää menettäkö uskoanne viimeisellä hiekkatiellä". Oli niin pieni ja huonoksi käyvä tie että pysähdyttiin kerran ja oltiin jo kääntymässä pois, mutta päätettiin vielä jatkaa, ja olihan se leirikeskus lopulta siellä...!

Valtaosa tuli tuli jo perjantaina ja loput sitten lauantaiaamuna. Paikalla oli mun laskujen mukaan 12 ihmistä ja 15 koiraa. Perjantai-ilta hengailtiin vaan, päärakennuksen ympäristö on aidattu ja koirat sai rallata siinä pihalla. Sienikin otettiin mukaan, sillä oli juoksujen 6. vuorokausi ja olihan ne pojat siitä kohteliaan kiinnostuneita, mutta ei muuta. Aamulla se oli mulla kotonakin ollut vielä mudin kanssa yhdessä, ei mitään ongelmia. Joskus iltamyöhillä, kun valtaosa koirista oli jo viety pois, otin töppösenkin vähäksi aikaa käymään. Siinä oli kolme narttua silloin. Nehän tuli tietysti aidalle vastaan, ja töppöstä kävi ahdistamaan ja se murisi. Kehoitin sitä vähän vetämään henkeä että huomaisi niiden olevan tyttösiä, ja ihmisiä kutsumaan koiransa pois, niin päästiin rauhassa sisään. No siinä sitten hetki nuuhkittiin ja sen jälkeen töppönen oli kiinnostuneempi kuseskelemaan kuin leikkimään, ja veinkin sen hyvin pian takas autoon, että pääsin itse saunaan. Tai oikeastaan käytin sen vielä ennen sitä vähän lenkillä lähimetsässä, kun Sieni oli rallannut pihassa kuitenkin pari tuntia ja töppönen pääosin möllöttänyt häkissä, niin saipa vähän oikoa kinttujaan. Löysimme yhden kantarellin! :) Se sitten grillattiin saunan jälkeen makkaroiden kanssa. Vähän oli karu paljas sieni mutta pääasia että sain leirisienen :D

Yöksi oltiin vallattu Janitan kanssa yhteinen aitta. Sinne mahtui juuri sängyt joiden väliin jäi metrin verran tilaa, ja siihen sitten ähellettiin meidän häkkejä. Lopulta päädyttiin kerrostaloon :D Sony oli alahäkissä ja töppönen yläkerrassa, Jyrki vapaana Janitan sängyssä ja Sieni mun autossa, josta otin väliseinän pois, ja sillä oli koko kontti käytössään. Meinasin ensin ottaa Sienen kanssa mun jalkoihin nukkumaan, mutta se vuotaa aika lailla ja tarjoustalon 4 euron juoksuhousut ei ole ihan luotettavat, enkä halunnut sen sotkevan mun makuupussia ja leiripaikan patjoja... Nukkumaan käydessä kun ne koirat ladottiin sisälle, oli aikamoiset pärinät, sekä töppönen että Sony oli ihan kujalla että missä se toinen on ku jossain lähellä kuuluu olevan mutta ketään ei näy :D Mutta varsin nopsaa ne hiljeni ja mä ainakin nukuin yön leiriyöksi tosi hyvin.

Lauantaina mökistä klo 8 ulos astuessa aurinko porotti jo kovasti. Käytin molemmat koirat erikseen tietä pitkin vähän matkaa kävelemässä ja pakkasin ne lopulta sitten autoon. Mietittiin ensin häkkien virittämistä aitan sängyille, mutta aittaan tulisi varmaan kuitenkin yhtä kuuma kuin ulkonakin oli. Auton sai hyvin lakanoilla peitettyä ja kaikki luukut auki ollessa siellä varmaan oli aika lailla yhtä kuuma kuin ulkonakin. Eli kuuma! Mutta minkäs sille mahtaa ja onneksi sentään ei satanut kaatamalla, mieluummin mä sen helteen aina otan. Koirat kyllä ehkä olisi valinneet toisin. Lauantaiksi oli varattu Susanna Korri pitämään leikkikoulutusta, halukkaat saisi käyttää vuoronsa myös tottikseen. Alkuun pidettiin lyhyt teoria ja sitten siirryttiin käytännön toimiin. Leirillä oli muutama koulutukseen osallistumaton turistikoira, ja jokaiselle osallistujalle saatiin 2x 10min aikaa. Itse olin ilmoittanut molemmat koirat. Itse asiassa olin jo aiemmin kesällä menossa Suskille yksärille mudin ongelmien kanssa, mutta se oli niin kallista bensoineen niin jäin vielä miettimään. Sattuipa ihan tosi hyvin että saatiin Suski leirille, niin mä sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Olin laittanut etukäteen jo tietoja mudista ja ongelmasta mutta silti meni aikaa vielä selittäessä, kiitos ja anteeksi kaikille jotka meidän takia vähän joustivat. Mudin kymmenminuuttinen siis ei sisältänyt sitä että kerroin kummallakin kierroksella ensin mitä haluan ja hain vasta sitten koiran, että sain sille kokeenomaisen kentälle tulon - muuten oltiin aina niin että edellisen ollessa kentällä seuraava kusetti koiraansa ja oli valmiina odottamassa, jotta vaihtoihin ei mennyt aikaa.

Sieni otti ekalla kierroksella ihan leikkiä, valitsin sille leluksi raippakanan. Varoitin etukäteen että sillä alkaa olla jo juoksumasennus, aamulla pissalenkillä oli jo kaikki pielessä ja huono elämä ja kaikkea, mutta kentällä se teki ihan tosi kivasti! Ei se ton parempi ole koskaan :) Se saalisti hyvin ja Suskin sanoin nautti siitä. Sille toimii paremmin se, että pidän kanaa tasaisesti n. 10cm päässä koiran kuonosta, enkä nyi sitä epätasaisesti. Se on koirakohtaista kumpi kiihdyttää enemmän, mutta Sieni on siis intensiivisempi kun se on tasaisen saavuttamaisillaan kanan. Vastustin ja myötäsin oikein ja se meni kaikin osin hyvin, "ainoa huomautettava kohta on se että ohjaaja heitti alussa koiran remmin nurtsille, laita se taskuusi". :D Loppupuolella kerkesin vielä jutella aiheesta, Sieni makoili "käy siihen" -käskyn alla maassa. Tosin se ei vieläkään osaa sitä oikeesti kun sitä ei ole opetettu sille, ja nytkin piti vähän vahtia. Suski sanoi, että tämä selvästi toimii sille palkkana, ja juteltiin siitä että kyllä se leikkii ihan kivasti mutta minusta se ei silti oikein kanna, ja koulutan sitä siksi paljon enemmän ruualla. Se leikkii kun sitä tarjotaan ja ihan joo minustakin nauttii siitä, mutta sitten kun se loppuu niin se on vaan ihan että okei selvä, eikä jää yhtään hinkuamaan lisää. Palkan laadusta oli päivän aikana enemmänkin puhetta, ja Suski sanoi ihan tosi hyvin: palkan laadulla ei ole mitään väliä, oleellista on se mitä koira on valmis tekemään saadakseen sen. Kun koira saa palkan, se saa tehdä sillä mitä haluaa. Hakumetsässä sen ei tartte viedä leluansa ukoille jos se ei halua (mä kysyin tätä erikseen). Tottiksessa kuulemma yksi voimakas rotikkauros sai narupallon, jota se hiipi varovasti ottamaan narusta etuhampailla kiinni, ja veti sitä perässään niin että se pallo tärisi siinä narun perässä. Jos koira haluaa isoisän villasukat tai pompottaa narupalloa tosi "nolosti", niin sitten se tekee niin! Missään nimessä lelun ei tartte olla minkään tietyn lainen tai sitä käyttää niin kuin kaikki muutkin tekee. Tärkeintä on se mitä tapahtuu ennen palkkaa, ei sen jälkeen, ja kokeessa kukaan ei tiedä että vietikästä tottista tekevä koira palkataan jollain ihan ihmeellisellä tavalla. Tietysti kannattaa miettiä sitä palkan saannin jälkeenkin tapahtuvaa; koulutuksessa oli tänään yksi koira joka mieluiten lähti rallaamaan lelunsa kanssa pitkin kenttää. Tällöin koira koko ajan purkaa itseään ja on aktiivinen ja kuluttaa aikaa johonkin muuhun kuin siihen mihin siellä kentällä pitäisi (tottis/ohjaaja). Ei sellaista tarvitse kokonaan lopettaa, ja sen voi hyvin säästää esim. loppupalkaksi, mutta joka tapauksessa ohjaajan tulee tiedostaa koko ajan mitä se koira tekee ja miksi ja miten se vaikuttaa siihen.

Kaiken tämän jälkeen olen siis varma, että Sienelle ruoka on ykkönen. Juurikin mitattuna tuolla mitä se on valmis tekemään sen eteen. Eihän sitä koskaan saatu lelulla haukkumaan eikä turhautumaan, kun lelu pannaan piiloon, se oli (ja on edelleen) ihan vaan että selvä, se loppui sitten. Ruuan eteen se ponnistelee paljon enemmän ja kovemmin. Mutta lelua voi silti käyttää, esim. loppupalkkana kuten sanoin tehneeni, tai palkata tietyt jutut lelulla ja tietyt ruualla. Palkan odotusarvosta oli kanssa puhetta, eli jos palkkaa eri liikkeet eri tavoin, niin pitää pitää huoli siitä että koira tietää jo aluksi mitä se saa. Jos se odottaa ruokaa, mutta saa lelun, tai päin vastoin, se on helposti pettynyt. Esim. seuruuta voi treenata kyllä molemmilla niin, että hetsaa koiraa alkuun sillä mitä meinaa käyttää palkkana, niin se virittäytyy jo oikealle taajuudelle ja tietää mitä ohjaajalla on.

Töppönen teki ekalla kierroksella pelkkää siruntarkastusta. Tuli muutama aika yllättäväkin pointti, äkkiseltään en ollut ihan samaa mieltä mutta on näissä kyllä järkeä ja pitää vielä pohtia. Ekana oli se, että kerroin käyttäneeni mitä oudoimpia esineitä jotta oikea sirunlukija olisi helppo. Tähän tuli heti vastalause, että mieluummin treenata aina mahdollisimman samalla tavalla (kaukosäädin, kännykkä tms "lukijaksi"), jotta koira tietää mitä on tulossa eikä yllätysmomentille jää sijaa. Toinen älähdys tuli palkasta. Sanoin, että se on saanut treeneissä namin palkaksi. Ruoka rauhoittaa joo, aloitti Suskikin, mutta jos se toimii koiralle palkkana ja se koira pitää ruuasta, se jollain tapaa myös ennakoi ja odottaa sitä. Mitä kovemmin, sen enemmän se palkan odotus jo nostaa stressitasoa, ja tavoitteena olisi nimenomaan mahdollisimman rauhallinen koira. Palkkana voisi olla ihan vain ohjaajan rauhallinen "noin on hyvä" -kehu. Jos koiraa täytyy kieltää, se tehdään ehdottoman rauhallisesti "mitä ihmettä sä teet" -tyyliin moittien, ei saada mitään perkeleraivareita. Mun ote koirasta oli muuten hyvä, mutta kuonolle tuleva käsi kannattaa laittaa vielä toisin päin eli sinne koiran ja tuomarin väliin, nyt olen ottanut itseni puolelta kiinni. Tarkastuksessa saa jutella/kehua ja kevyesti käskyttääkin koiraa, kunhan se ei vaikuta voimakkaalta painostamiselta tms. Jos sirua ei kohtuullisessa ajassa löydy, voi kysyä lupaa pitää pieni tauko, kävelyttää ympyrä ja tuoda koira uudestaan, mutta se on tuomarista kiinni suostuuko eli pakko ei ole antaa huilia. Sanoin itse, että tällaisen koiran kanssa kannattanee edellisenä päivänä käydä jossain lukemassa se siru itse, jotta tietää mistä kohdasta se löytyy eikä aikaa mene etsimiseen. Luksilla se meinaan on vaeltanut hyvinkin alas kaulaan ja taas takaisin ylemmän. Ohjaajan on tärkeää olla zen-mielentilassa ja kuten itsekin sanoin, tuoda se koira hallinnassa siihen ja pitää ohjat käsissään, eikä antaa sen päättää itse mitä tehdään vai tehdäänkö mitään.

Toisella rundilla lounaan jälkeen Sienelle haukkumista. Kerroin ensin miten ollaan opeteltu vessan oven raosta härnäten ja sain heti pojot luovuudesta :D. Näytin sitten missä vaiheessa nyt ollaan. Sienelle on tehnyt hyvää se, että vieraat on haukuttaneet sitä, minusta se on saanut vähän voimaa viime aikoina. Yhdestä kolmeen haukkua tulee hyvin ja sitten se on sellaista "hau...?". Olen yrittänyt kehua ja toistaa käskyä, mikä on just väärin :D Eli odotetaan vaan hiljaa, niin kas kummaa, kyllä se kokeili uudestaan jatkaa haukkumista. Se haukkuu siksi tolleen, koska se ennakoi jo palkkaa niin kovasti, kun olen opettanut sille että pari riittää. Aletaan siis roimasti pidentää jo, mutta vaihdellen välillä palkka jo alussakin. Palkan suunta oli myös pielessä, olen yleensä heittänyt namin sille. Jos haluan että se on röyhkeä ohjaajaa kohtaan ja jopa vähän ryysisi päälle, se pitää palkata ohjaajan iholta, mieluiten rinnalta mihin koira saa hypätä ottamaan palkan. Sony teki kanssa haukkua ja sille neuvottiin ohjaajaa pienin askelin peruuttamaan aina kun koira haukahtaa. Katse poispäin koirasta ja yläkroppa vähän kyyryyn, ja aina kun koira haukahtaa, ohjaaja siis "vavahtaa" että hui! Tätä voi käyttää myös Sienelle, pitää vaan muistaa että älä liiku sillä hetkellä kun koira haukkuu, vaan väleissä tai aina just haukun jälkeen. Tässä meni vain kuusi minuuttia ja siirsin loput ajat ongelmamudille ;P

Töppösen toisella kierroksella siis ilmottautuminen ja paikallaolo, parina oli ystävällisesti Spiku, tänkjuu! Ensin yleistä puhetta paikallaolosta: osta pieni peili. Suski kyttää koiraansa peilillä alkaen siitä kun lähtee sen luota ihan siihen saakka, että palaa sen luokse. Aina, joka ikisessä treenissä. Heti jos se tekee yhtään mitään ei-toivottua, sille huudetaan piilosta "EI!". Jos se meinaa nousta, huudetaan "MAAHAN!". Ei vihaisesti eikä karjuen, mutta vähän normaalia käskyä painostavammin, pitäisi saada siihen kuulumaan se "mitä ihmettä sä teet siellä?!" -moite. Töppöselle lavastettiin tilanne missä mä olin piilossa, Suski mudin ja suorittavan koiran välissä valmiina käskemään sitä "MAAHAN!" jos se tekisi mitään eleitä Spikua kohti lähtemisestä (samalla mäkin sitten ryntäisin paikalle, koiraa torutaan siinä kohdassa missä se on jos se on noussut ja liikkunut jonnekin, ja viedään sitten eleettömästi takaisin sinne missä sen piti olla. Jos meinaa mennä jonkun kimppuun, sille sanotaan ihan kunnolla että tämä ei ole sallittua, mutta tarkemmin ei tullut puhuttua miten se olisi tapahtunut. Olisin saanut varmaan ohjeet sitten jos niin olisi käynyt.). Kata ja Spiku teki vähän normaalia kauempana, pyysin jonkinlaisen seuruukaavion ja sitten kaksi luoksetuloa, sai palkata väleissä ja palkkasikin. Mä yritin kehittää jännitystä että saisi koetunnelmaa, onnistui se pikkasen.

Ilmoittautumisessa ongelma on ollut se, että koira mielellään kyttäisi parin koiraa ja murrailisi sinne sun tänne. Siihen sain jo Terhiltä noottia, että tällainen koira viedään seuraa-käskyllä kentälle ja se kyllä tietää että seuraa-käskyyn ei kuulu ympäristön vilkuilu ja sille saa siitä huomauttaa. Mä en virittänyt mudia mitenkään, en tiedä miksi en. En kokeessakaan osaa toimia... eli ennen kentälle menoa vaikka sitä haukutusta ja pallolla vähän hetsausta, tosin kokeessahan mulla ei palloa ole taskussa, nyt oli. Mutta se eka seuruu on helposti just vähän sellasta haahuilua, selkeämpi aloitus ja pieni viritys voisi auttaa. Suskikin kommentoi kerran että toi ei ole seuruuta, vaadi siltä koiralta. Ei murissut Spikulle, eikä edes pahasti kyttäillyt, mutta tiputteli kontaktia kyllä seuratessaan. Treeneissä se voi olla kiinnikin ja pieni nyppäys ja uusi käsky riittää huomautukseksi. Ilmottautumisessa kättelyssä nousi seisomaan, joten otettiin uusi kierros, nyt oli parempi. Palkkasin sen namilla siitä.

Seurautin paikallaolopaikkaan, tässäkin sama, meinasi lähteä vähän haaveillen mukaan mutta yhdestä huomautuksesta skarppasi kivasti. Sanoin, että mua ahdistaa laittaa sitä käskyn alle niin pitkäksi aikaa, jos se lässähtää siitä tai jotain. No ei lässähdä ja niin se vaan pitää tehdä! No, maahan hyvin ja piiloon päästyäni kaivoin peilin taskusta. Sitten alkoikin jännittää niin että kädet tärisi ja piti pitää kaksin käsin peilistä, että se pysyy mun hyppysissä! :D Mudi makoili rauhassa, katseli välillä suorittavaa koirakkoa, inhosi sen ympärillä käynyttä paarmaa, tuijotteli piilolle ja oli aivan lunkina. Ekan luoksetulon aikana lipaisi kerran huuliaan ja käänsi päänsä pois sieltä. Kehuin tästä äänellä piilosta. Toisen aikana vaan vilkaisi suorittavaa koiraa. Menin hakemaan koiraa, otin sen sivulle ja vapautin palloon. Suski sanoi, että ei sillä ollut mitään ongelmia, ei pienintäkään aikomusta nousta yhtään mihinkään, ja se oli aivan rauhallinen. Palkkaamisesta sen verran, että tässäkin tunnetilaa kannattaisi miettiä. Hää itse palkkaa paikallaolon vain laumavietillä. Jos koira odottaa kovasti palkkaa, se alkaa taas kiihtyä ja stressaantua, vaikka se palkka olisi ruokaakin. Paikallaolon mielentilan pitäisi olla hyvin seesteinen ja rauhallinen varsinkin nyt kun siinä on ollut ongelmia. Musta tuntuu pahalta olla palkkaamatta kun koira kuitenkin on tehnyt työnsä hyvin, ja keväällä muistaakseni siellä Jyväskylän tottisseminaarissa taas sanottiin että jos palkkaa (osaavan koiran!) lelulla niin se alkaa kivasti nostaa viettiä ohjaajan tullessa sitä kohti ja on helppo mennä siitä liikkeisiin. Nää on niin näitä että eri ihmisiltä saa aivan erilaiset ohjeet :D Mutta eihän yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan ja pitää nyt pohtia tätä ihan tosissaan. Suski oli kovasti tunnetilaihmisiä ja käski miettiä monessa kohtaa juuri sitä missä tunnetilassa koira on ja mitä se tarkoittaa minkäkin asian kannalta.

Mutta kuulemma korkeasti koulutettu koira ja kokeeseen vaan, nyt sillä ei ollut ainakaan yhtään mitään ongelmia nähtävissä. Ruinasin vastaan, että mä en halua että sellainen toistuu enää koskaan, ja vaikka se oli kipeä ja kaikkea niin en vain voi ottaa uutta riskiä. Eka kerta voi olla vahinko, toinen on silkkaa tyhmyyttä. Eihän kukaan voi luvata mulle että se ei toistuisi, mutta Suski oli kuitenkin sitä mieltä että eläimet on eläimiä ja sen kun jatkaa treenejä ja menee hyvillä mielin sinne kokeeseenkin vielä joskus.

Sitten jotain yleisiä juttuja ja toisten treeneistä poimittua:

Jo kentälle mennessä pitää huomioida tunnetila, ts. ei missään nimessä nyitä koiraa remmissä. Jos se ei osaa tulla hallinnassa, se viedään jotenkin muuten tai vaikka annetaan sen kiskoa, mutta ei nypitä.

Luoksetulo eteen: kädet nyrkissä rystyset ylöspäin, apu pallolla/ruualla, kehu pari sekuntia ja vasta sitten palkka. Jos palkkaa heti, koira ei ehdi miettiä mitä se tekee. Palkkaa niin että peruutat pois alta ja koira saa tulla hakemaan palkan käsistä.

Jäävät lelun kanssa hetsaten, samalla tavalla kehutaan pari sekuntia ja vasta sitten annetaan palkka. Istumisessa palkka viedään koiran pään ylle sen selän taakse ja tiputetaan hännän kohdalle. Koiran ei ole tarkoitus ottaa koppia eikä kaatua selälleen! Maahan menossa ohjaaja kyykistyy kehuessaan koiran eteen ja sujauttaa pallon sen rintaan etujalkojen väliin.

Seuruun alkeet imuttaen, tässäkin samalla tavalla mahdollisimman pian nami ylös koiran kuonosta ettei keskity vain siihen, vaan pystyy miettimään vähän mitä tekee ja missä on. Eli ohjataan namilla oikeaan paikkaan, nostetaan käsi ylös, kehutaan kun koira pysyy siinä, palkataan laskemalla käsi takaisin alas ja antamalla nami.

Haukutusta voi käyttää seuraamisessa vietin nostoon niin, että ennen liikkeelle lähtöä koira on perusasennossa ja haukkuu siitä, ja sitten käsky ja liikkeelle (jolloin koiran pitää hiljentyä). Koiran voi myös kesken seuruun ottaa haukkumaan joko vapauttamalla sen seuraamispaikalta tai pitämällä sen siinä, jolloin se haukkuu liikkeessä. Näissä pitää vaan olla tarkkana ettei tee mitään rutiinia, jolloin koira alkaa tosi pian luulla että haukkuminen on osa seuruuliikettä..

Palkkaamisesta ja laumavietistä oli paljon puhetta. Mitä jos treenaan liikaa, kysyy kuulemma moni pennunottaja, ja Suski vastaa että ei käyttömalin kanssa voi treenata liikaa. Tää ei ehkä koske noita "normaaleja" ;) koiria mutta ei niitäkään tartte kohtuuttomasti sääliä. Työkoirat tekee sujuvasti pitkää päivää ja harrastuskoiran ohjaaja epäilee voiko sen kanssa treenata viittä minuuttia pidempään, ööö... Suskin koirat elää sisätiloissa, ne käy säännöllisesti hierojalla ja fyssarilla ja syö hyvin ja niillä on oma vakiouimavuoro ja niistä pidetään hyvää huolta, niin kyllä ne nyt vaan vastapalvelukseksi saa tehdä vähän töitäkin. Ihan samaahan sanoo Sari Kärnä. Palkkaamisessa pitäisi Suskin mielestä panostaa laumaviettiin. Se opaskoira ei koskaan saa mitään muuta palkkaa kuin laumavietin kautta tulevaa ja se tekee iloisesti ja tarkasti hommia pitkäänkin, siinä olisi monella opittavaa. Ohjaajilla on hirveä kiire tunkea niitä leluja ja nameja koirilleen ja ne opetetaan pennusta pitäen siihen, että kehut ei merkkaa mitään ja ainoa oikea palkka on se taskusta tuleva jonka pitäisi olla vain pelkkä bonus. Sanoin, että mua suorastaan ahdistaa mennä kentälle ilman että mulla on nameja taskussa, on niin kauhean alaston olo ja pelottaa että mitä jos tulee jotain mistä mun pitäisi pystyä palkkaamaan se namilla ja sitten mulla ei olekaan niitä. Monesta lelukoiran omistajasta tuntuu varmaan samalta ilman sitä lelua. Sanoin, että olen joskus ihan tietoisesti mennyt ilman nameja, vain lelun kanssa tai ilman sitäkin, ja hyvin se on aina mennyt kuitenkin. Tätä pitäisi tehdä paljon enemmän ja opettaa pentukin alusta asti tällaiseen.

Kentälle menoja pitäisi tehdä tosi paljon. Suski opettaa, että kun ohjaaja seisoo "lonkallaan" löysänä, mitään ei tapahdu ja koiran on turha yrittääkään. Kun ohjaaja ottaa jämäkän "tottisasennon", koira aktivoituu ja tarjoaa itse jo sivulle tuloa. Eli ihan vain hengaillaan siellä kentän laidalla hetki löysä-asennossa ja viedään koira takas autoon tekemättä tai sanomatta mitään. Toistoja, kunnes oppii että hengailuasento meinaa tylsyyttä. Sitten mennään kentälle, otetaan tottisasento, sanotaan valittu virittelysana "tottista!" ja palkataan heti (lelulla), niin oppii aktivoitumaan kun ohjaaja ottaa kyseisen asennon. Ja sitten nämä yhdistetään hengailu-kentälle-hengailu-kentälle jne. Palkan jälkeen voi siis sanoa "loppui" tai "riittää" ja mennä takas hengailemaan sinne reunalle, niin saa useita toistoja yhteen treeniin. Pian ohjaajalla on käytössä kaksi sanaa koiran viretilan säätelyyn, "tottista" ja "loppui".

Irroitusongelmat ja omivat koirat: ohjaaja ei koske leluun. Koiran saatua lelun ohjaaja vie sitä (koiraa) liinassa pienen kierroksen, liina pidetään niin lyhyellä että koira pysyy ohjaajan vierellä (sille ei kuitenkaan sanota mitään eikä se ole käskyn alla) ja jos se sattuu pudottamaan lelun, ohjaaja pystyy estämään sitä saamasta lelua uudelleen. Kierroksen jälkeen koira tulee tai ohjataan liinasta lelu suussa ohjaajan lähelle, otetaan pannasta kiinni, silitellään, sitten rauhassa "irti" ja heti perään "istu", niin koira ei kerkiä ottaa tai mälvätä lelua. Jos ei tottele jompaa kumpaa, käsky toistetaan ihan samalla äänellä ihan kevyesti pannasta nypäten. Ei aleta taistelemaan eikä koroteta ääntä, koska tämän tyyppiset koirat yleensä nimenomaan nauttisivat siitä. Usein myös otetaan pannasta, silitetään ja päästetään koira uudestaan lelun kanssa menemään, jotta ohjaajan luokse tuleminen ei aina tarkoittaisi tulossa olevaa irti-käskyä.

Koulutuksen jälkeen otettiin vielä kimppakuva kaikista ja muut jäi yksilökuviin. Sieni ei osallistunut, kun sen mahakarvat on leikattu ja se on varsin ruma, ja minusta me ollaan muutenkin nyt vähän outsidereita :/ Onneksi paikalla oli pari muutakin ei-kasvatinomistajaa niin en tuntenut kuitenkaan olevani väärässä paikassa kuokkimassa tai mitään. Meidän piti lähteä kotimatkalle, muut jäi vielä sunnuntaillekin mutta tämän köyhän oli ajettava töihin. Jäi kyllä harmittamaan että en ehtinyt puhua kaikkien kanssa niin paljon kuin olisin halunnut! Koulutuksen aikana osa höpötti paljonkin mutta mä yritin seurata suorittavaa koirakkoa, sain monelta vinkkejä myös itselleni ja tiedän että Suski on hyvä ja kallis, niin piti hyödyntää ensisijaisesti se. :D Rankkaa mutta kivaa oli!

Nyt kotona juoksujen 8. päivä ja koirat edelleen valvottuina yhdessä, mudi on edelleen kiinnostuneempi Sienen pissoista kuin itse Sienestä. Sieni antaa juoksuhousujen olla joten sotkutkin väheni huomattavasti.

Ainon kuvat
Sannan kuvat / kuvat tässä postauksessa (c) Sanna!

Pieniä sieviä sieniä

Sieni kävi perjantaina hieronnassa, löytyi pieniä jumeja vähän sieltä sun täältä. Lonkkien ja alaselän aluetta käsiteltiin eniten ja pariin kertaan koira selvästi ilmaisi, että ei tunnu hyvältä. Se kuitenkin vastasi hoitoon hyvin ja jos mitään outoa ei ilmene, seuraava käynti riittää syystalvella (fyssari on syyskuun lopussa).

Koko viikonloppu meni seuran agikisatalkoissa, jossa lauantaina järjestettiin myös toko- yms näytöksiä. Sieni osallistui tokoon Watin parina tekemällä liikkeestä maahan menon W:n tehdessä kaukoja ja hyppyä W:n tehdessä ruutua. Yleisöä oli aika lailla ja yritin vähän jännittää, jotta saisin kisatunnelmaa. Namit kuitenkin virtasi koiralle "kehässä" ja sillä olikin kivaa, se oli mukavassa vireessä. Avon hyppykin onnistui ihan tosi hyvin, ei mitään lässähtämisiä kuten viime kokeessa, vaikka sitä ei ole kertaakaan tehty sen jälkeen. Tai ehkä juuri siksi. Watti oli ihan sekopäisen kiinnostunut Sienestä ja selvisihän se syy sitten illalla, ne kolmannet ja viimeiset juoksut nimittäin vihdoin alkoi 27.7.! Varaan koiralle steriloinnin joskus syksyllä sitten.

Puolet kummastakin talkoopäivästä olin ajanotossa ja seurasin siten kisoja ihan aitiopaikalta. Ihan helvetisti kävi taas harmittamaan, että mulla ei ole ehjää agilitykoiraa. :( En tiedä onko mulla ehjää koiraa enää oikein mihinkään, Sienen kanssa olen miettinyt haun lopettamista lähinnä henkilökohtaisista syistä, ja Luksin osalta olen aika varma että jätän ne pk-rotumestiksetkin väliin. Ehkä se toukokuinen tapaturma oli vain liikaa ja meidän ura oli sitten tässä. Tai ehkä palaan joskus vuosien päästä. Tai ehkä en, mitä väliä. On jotenkin kovin tyhjä olo taas.

Viikonloppuna mua sentään ilahdutti talkoissa väliajoilla soinut Don Huonojen pieniä sieviä sieniä -biisi :D Loppukevennykseksi tähän vielä Sieni ja Paavo Pesusieni!

Sunnuntai-iltana mökille palattuamme Sieni taas vähän venytti pihan rajoja ja pistin sen sitten puuhun fleksillä kiinni, kun en jaksanut yhtään vahtia sitä. Jonkun aikaa se kerkesi siellä ollu ja sitten meillä ei ollut enää fleksiä, meinaan koira hiippaili lyhyt narunpätkä kaulassaan roikkuen luokseni...! Aitaamaanko se on kuiteskii  ruvettava, hiton ärsyttävää kun se aina noin kerran viikossa löytyy jostain missä sen ei pitäisi olla. Sitten kun sille suututaan niin se muistaa taas vähän aikaa mihin asti ei saanut mennä. Aaaargh!

Aktiivipäivä

Tänään tuli yllättävä vapaapäivä. Onneksi aivot pelasi heti aamusta sen verta, että muistin tarjolla olleen mätsäriä ja hakutreenejä. Siispä ajelimme Mikkeliin, tai oikeastaan Anttolaan, missä paikallisen koulun luokka keräsi leirikoulurahoja mätsärillä. Aurinko porotti ja sää suosi pikkasen enemmän ku viime kerralla Mesyn mätsärissä ollut kaatosade. Oli suorastaan liian kuuma.

Olin päättänyt, että mudi saa luvan osallistua. Aiemmin se on saanut vapautuksen, suotta sitä kiusaamaan kun se ei tykkää tollasista, mutta nyt kun kerta on luoksepäästävyysongelma niin parasta taas alkaa harjoittelemaan. Kaverin lapsi halusi viedä Sienen lapsi ja koira -kehään. Impi oli kanssa aikuisissa ja mun piti viedä se, kun omistajansa ei välittänyt.

Lapsi ja koira -kehä oli ensin. Sieni on niin maailman kultaisin koira ja olin ihan tippa linssissä kun se meni taas niin hienosti <3 Sijoittuivat 3./5. Oli kunnon palkinnot kaikille, se on minusta tärkeetä mätsärissä nimenomaan tässä lapsiosassa.

Mudi oli isojen aikuisten ekassa parissa jonkun karvaisen lagoton tms kanssa. Mudi oli jo aamusta asti vetänyt aivan överiksi; jatkuvaa kitinää ja Impin raiskaamista. Ne juoksut oli ja meni joskus muutama kuukausi sitten, joten kysyn vaan, että mitä helvettiä? Mudi piti ottaa pois kontista kun ne ei pystyneet olemaan siellä kolmestaan, joten se survottiin takapenkille. Jätin osan tavaralaatikoistani impilään että sain lisää tilaa. Mätsäripaikalla se oli ihan tillintallin edelleen, ihan samanlainen kuin siellä jälkikokeessa, siihen ei saanut mitään kontaktia. Tällä kertaa se vaan kyttäsi sitä Impiä ja siinä ohessa rähisi kaikille sen minkä kerkisi. Käytin sitä vähän kävelemässä ja otin syrjemmällä kentällä tottista, olisin tarttenut jonkun lelun mutta se koko lelulaatikko jäi sinne impilän terassille. Namin kanssa sitä ei saanut ollenkaan niin hyvin purkamaan itseään enkä ollut tyytyväinen. Teki kyllä ihan ok, mutta heti sen jälkeen sama meno jatkui. Käskin sen sitten maahan ja Impiä ei päästetty ihan viereen, ja sekös mudia itketti. Kaikki siirtymiset tapahtumapaikalla mentiin tässä-käskyn alla, se auttoi vähän niihin mutinoihin, mutta ihmeen ärhäkkä se silti oli.

No, kehässä juostiin eka kaksi kierrosta ympäri yhdessä, tämä ok, mudi oli ihan pihalla ja zoomaili lähinnä mihin Impi jäi. Tuomarin tultua lähelle mudi haistoi sen kättä ihan ok, mutta heti kun tuomari meinasi alkaa silittää koiraa päästä, mudi sanoi että et muuten ala tai muuten. Mä otin siitä kunnon otteen ja käskytin olemaan. Tuomari kysyi, onko se käynyt näyttelyissä ja onko tää tyypillistä käytöstä, ja kerroin että on se käynyt vaikka missä, ikinä se ei ole tykännyt käsittelystä mutta näin pahaksi se on mennyt vasta viime aikoina. Sovittiin että pidän kiinni ja hää koskee vaikka koira pärisee. Sitten piti juosta kehän päähän ja takaisin. Ja mudihan lähti, meinaan rähähti jollekin kehän ulkopuolella ja olisi tempaissut kohti ellei olisi ollut remmissä. Murahdin sille jotain että mitä vittua sä teet ja käskin "tässä". Tää mua ehkä järkytti kaikkein eniten, ei se että se pärisee käsittelyssä, se on odotettavissa ja siihen osaan valmistautua. Mutta että ihan tyhjästä kesken paikkamakuun tai juoksun se päättää vaan ampua jonkun kimppuun?! Mitä helvettiä? Mikä sitä vaivaa? Nyt ei ole kaikki kunnossa, se oli eilen kotonakin tosi ärhäkkä Sienelle ihan syyttä. Mudilla ei ollut luuta eikä mitään, makoili vain, mutta Sieni ei olisi saanut tulla montaa metriä lähemmäs kun toinen alkoi raivota. Jostain se on kipeä, nyt olen aivan varma. Maanantaina on hieronta ja sen jälkeen katsellaan fyssaria, yksi aika olisi juhannuksen tienoolle mutta koetan löytää jonkun toisen jolle pääsisi jo aiemmin. Jos ei auta niin sitten sille kai pitää hakea kipulääkekuuri kokeeksi.

Mudille sininen nauha, sitten vaihdoin lennossa Impiin, joka oli seuraavassa parissa. Impi oli ihan ok mutta sillekin sininen. Ne joutuisi siis samaan kehään, joten Impin omistaja sai itse tulla esittämään omansa. Ei mennyt kovin kauaa kun se oli jo, ja yllätyksekseni siihen kutsuttiin vain kolme koiraa. Mudi, Ipi ja joku, joka oli vissiin jo häipynyt koska ketään ei kuulunut. Oltiin siis kahdestaan :D Tässä vaan juostiin, mutta pyysin erikseen voisko vielä tulla koskemaan mudia uusiksi. Nyt pidin sen käskyn alla jo alusta ja tuomari tuli oikeen räväkästi suoraan pääpuoleen ja katsoi ronskisti hampaat. Ei pihahdustakaan mudista, hyvä! Impi sitten sijoitettiin ekaksi, ihan hyvä että murisevaa koiraa ei. Tultiin kuitenkin toisiksi ja me saatiin kanssa joku nyssäkkä, missä oli J&V koiranmakkarapötkö, possunkorvia ja jotain muita herkkuja. Wuhuu! Kakkoseksi häviämällä :D

Impihän sitten joutui myös BIS-kehään ja ekstrana olleeseen "kaunein Anttolalainen koira" -kisaan. Sitä piti varmaan tunti odottaa, syötiin makkaraa ja hengailtiin. Mun koirat oli hetken autossa, mutta oli niin kuuma ja totesin että hengaillaan nyt sitten koko rahan edestä. Ja mudi sen kun jatkoi ärtyilyään. Välillä se kyllä makoili katollaan maharapsuja kerjäten mutta välillä sitten taas kommentoi kaikille että vihaan teitä. Että se on sitten raivostuttavaa, voisitko vaan olla hiljaa?!

BIS-kehässä oli kuusi koirakkoa, kaikille oli varattu joku palkinto. Arvatenkin Impi oli tietysti se ekana sijoitettu eli kuudes. :D Ja samalla Anttolan kauhein koira. ;) Mutta tulipa joku nyssäkkä vielä siitäkin! Ei huonompi päivä.

Ajoin sitten keskustaan asioille ja sain vihdoin aikaiseksi käydä myös Mustissa ja Mirrissä, mihin mudilla on 2x 50e lahjakortit. Mätsäristä oli saatu numerolapusta vielä 5e alennuskuponki. Oli vähän vaikeeta keksiä mitään ostettavaa, joten lopulta tuhlasin vain 55e ja jätin toisen lahjakortin vielä jemmaan. Sillä voi hakea vaikka sitten ruokaa, vaikka en normaalisti käytäkään M&M superkalliita merkkejä. Mutta en mä lelujakaan ihan määrättömästi tartte... vinkuvia tennispalloja, pari kelluvaa lussupalloa jotka voi toimia uimassa tai treeneissä, laatikko dentastixsejä.

Iltapäivästä oli hakutreenit. Pitkästä aikaa mukana, leirin (18.-19.5.) jälkeen ei ole treenattukaan. Sienelle viisi pistoa suorapalkoilla, o-v-o ukot, v tyhjä, o haamu peräänjuoksuna palkkana tyhjästä. Tyhjässä kävi ihan oma kämmi kun siihen jäi liian iso väli edelliseen pistoon nähden, niin koirahan lähti aivan oikein tarkistamaan taaksepäin sitä väliin jäänyttä aluetta. Mutta ei todellakaan ongelmia irrota ja painostavasta, tuulettomasta ja vaikeasta hellesäästä huolimatta oli tosi kiva vire. Se tyhjäkin meni muuten hyvin mutta koira poukkasi sinne väärään suuntaan. No, en jäänyt hinkkaamaan, ensi kerralla pitää vaan katsoa itse paremmin mihin sen meinaa lähettää ja mistä kohdin. Loppupalkkana oli sellanen uusi vinkuva pallo, yhtä kokoa isompi mitä meillä on aiemmin ollut. Sieni oli kauheen polleena ja nyt jopa leikki käymättä kertaakaan katsomassa olisko vielä ruokaa tarjolla. Yleensä sillä on vähän ongelmia käynnistyä loppuleikkiin, haluaa tsekata ensin ukot vielä ettei mistään enää sais ruokaa. Nyt se oli ihan onnessaan siitä lelusta, kantoi sitä autolle samalla kun me ihmiset valuttiin takaisin päin, kusi pari kertaa lelu suussa, ja sitten laski lelun ja kusi sen päälle!! Siis mitä vittua oikeasti :D No vissiin piti tehdä selväksi että vaikka tää on töppösen voittorahoilla ostettu niin se on nyt sitten kuitenkin Sienen Oma Lelu. Kyllä se niitä juoksuja tekee, ja vähän kävi mielessä että tuliko Impistä vain sijaiskärsijä ja Sienen juoksut ne mudia sekoittaa. Mutta ei se ole yhtään yrittänyt Sientä kotona. Ihme juttuja.

Lopuksi koirat pääsi leikkimään, mudikin. M:n koirat, varsinkin vanhempi narttu, on kova flirttaamaan uroksille ja yrittää jopa astua uroksia. Töppönen meni sitäkin iskemään mutta narttupa antoi takaisin ja hyppäsi mudin selkään nylkyttämään mudia. Oisin antanu paljon rahaa jos mulla olis ollut kamera käsillä, se mudin ilme. :D :D :D Sillä ei oo varmaan koskaan menny pasmat niin pahasti sekaisin. Ne sitten sai siinä aika pitkään nujuta ja me naurettiin ihan katketaksemme... hain sen kamerankin autosta mutta sitten ei tietysti enää tullut ihan nappisoumia.

Hakuleirillä

Syksyllä järjestämälleni Sari Kärnän hakukoulutukselle seurasi jatkoa tänä viikonloppuna. Koulutukseen osallistui kuusi holskua ja kolme vääränrotuista-mutta-holskuperheen-koiraa-kuitenkin. Oltiin vuokrattu mökki eräältä matkailutilalta ja tilan maastot saatiin käyttöön ihan mökin vierestä. Viikonlopulle oli luvattu ukkosmyrskyjä ja paljon sadetta, mutta loppujen lopuksi vettä tuli vain vähän lauantaiaamupäivänä ja muuten pysyttiin kuivina. Tosin ilma oli varsin painostavan nihkeä ja hiki kyllä virtasi.

Mulla oli molemmat mukana, mutta vain Sieni osallistui. Töppönen keräsi kateusviettiä autossa jodlaamalla, ja vaikka se ei ollut pahimmassa "risteyskohdassa", se oli vissiin ottanut aika lailla stressiä ja turhaumaa päivän aikana haettavista ja palautettavista koirista. Illalla se oli ihan saakelin vihainen ja ärhäkkä ja täynnä sellaista negatiivista energiaa. Tietysti pakkaa sotki vielä yhden seuraneitinä olleen nartun juuri alkaneet juoksut, ja Sieni kuseskelee kanssa niin kauheesti (ja mudi lussuttaisi sen pissoja ihan sekona) että varmaan on tuloillaan silläkin. Yön ne nukkui autossa, mökissä oli tosi lämmin sisällä ja ihan riittävästi koiria ja ihmisiä, joten totesin että paremmin ne auto- kuin sisähäkeissä nukkuvat.

Sieni kiskoo aloitukseen

Jokainen koira teki kaksi kierrosta per päivä eli yhteensä neljä treeniä. Lauantain maasto rankka, vasemmalle loivaa laskua ja oikealle karmeaa nousua. Sunnuntaina oli peitteisempi mutta tasainen alue.

Yleistä, osin varmasti kertausta viime kerrasta:

• työskentelystä saa kokeessa vain max 40p. ja jos nostaa ukot, jotain (20-30p) on ainakin annettava työskentelystäkin, eli kauneudesta on jaossa vain 10-20p. Eli älä nillitä liikaa ainakaan muiden osa-alueiden kustannuksella. Tärkeintä on edelleen että koira löytää ja ilmaisee maalimiehet, ei pistojen geometrinen muoto tms. Toki kolmosluokassa jokainen piste on tärkeä ja jos työskentelystä antaa 20p. pois, pitää kaikki muu mennä aika nappiin jos ykkösiä meinaa saada...
• apuihin ei saa jumiutua. Koiran on todella vaikea päästä yli rutiineista jos on tehty pitkään esim. äänellä (ei lähde lainkaan etsimään ilman ääntä) tai tuulella (hajunhaku - ei irtoa myötätuuleen!). Niin kauan kun apuja käytetään, huolehditaan että koira ei koskaan löydä vain kuulo- tai näköaistin perusteella ukkoa, vaan sen on käytettävä nenää. Eli maalimiehet kunnolla piiloon.
• ei saa pelätä virheitä ja olla siksi etenemättä koulutuksessa.
•  pennun koulutuksen voi aloittaa hajureagoinneilla tallaamattomalla alueella. Maalimies kiertää takakautta, ettei jää jälkiä. Maalimies piiloutuu hyvin, esim. menemällä pressun alle litteäksi maata vasten. Pentu tuodaan niin, että tuuli tuo hajua maalimiehestä päin. Kun pentu selvästi haistelee, se lasketaan irti ja annetaan sen juosta ukolle, joka palkkaa sen.
• seuraavassa vaiheessa (kun pennulle on kasvanut jonkinlaiset jalat) hajunhakua edelleen tallaamattomalla alueella. Muuten kuten yllä, mutta kävellään koira remmissä maalimiehelle. Kun koira selvästi ottaa hajua, ei lasketakaan sitä irti kuten pentuna, vaan palataan vähän matkaa keskilinjalle ja päästetään vasta sieltä. Kun koira tajuaa idean, matkaa voidaan pidentää nopeasti viiteenkymppiin. Jos koira on keskilinjalle mennessä ehtinyt unohtaa saamansa hajun, otetaan pari askelta takas ukkoon päin ja jos valpastuu, lasketaan sitten irti.
• Kun nämä sujuu, tehdään hajunhakua tallatulla alueella. Samaan aikaan apuja voi alkaa vähentää ja tuulen tullessa ukon takaa keskilinjalle päin hajua ei välttämättä tarvitse hakea ollenkaan, vaan antaa koiran impata keskilinjalla ennen kuin päästää sen. Myötätuuleen haju pitää edelleen hakea.
• Keskilinjalla ei hinkata ja säädetä vaan koiran ollessa edellisellä pistolla ohjaaja on edennyt keskilinjalla ja valinnut seuraavan lähetyspaikan jo valmiiksi. Koiran kanssa ei kuljeta keskilinjaa, koiran kuuluu mennä metsässä missä ne ukot on!
• Koiran ei ole pakko pysyä ukolla! On hyvin yleinen ohje, että koira ei saa jättää maalimiestä ja se tulee saada pysymään siellä, koska se on muka ainoa oikea maalimiesmotivaation mittari. Jos koira palkkautuu siitä että se hakee ukolta lelun ja menee sen kanssa ohjaajansa luokse, se saa aivan vapaasti tehdä niin. Koira määrittelee mikä sille toimii palkkana ja sitä on kunnioitettava. Jos koiraa yritetään pakottaa viipymään ukolla, se ei pian välttämättä halua mennä sinne enää lainkaan, koska sillä ei ole hyvä olo treeneissä. (Ja hei, eihän se koira siellä kokeessakaan jää ukolle virpomaan.)

Hannun taskut täynnä Ällin palkkoja :D

• Koiran on oltava treeneissä aina rento ja luottavainen. Esim. jos koira pelkää vieraita miehiä, moni ajattelee että treeneihin pitää laittaa paljon vieraita miehiä maalimiehiksi, jotta koira "tottuu". Tunneoppimista tapahtuu kuitenkin aivan väärään suuntaan ja huono mielentila vain vahvistuu jos sitä toistaa. Parempi on treenata koiralle hyvä itseluottamus ja varmuus helpoilla maalimiehillä (esim. kiltit pienet naiset) ja vasta kun se on hyvä niillä, ottaa niitä miehiä.
•  Vahingossa tulleet tyhjät eli kun koira ei löydäkään ukkoa: kehu koiraa kun yritti etsiä, kehu kun palaa keskilinjalle, ohjaajan luokse tuleminen pitää aina olla hyvä asia! Tällä luodaan pohjat oikeille tyhjille ja ylipäänsä sille, että koira saadaan kutsuttua pois pistolta. Ei ole mitään syytä turhautua, että miksi et etsinyt paremmin ja mihin se muka jäi, vaan koiraa kehutaan sen tekemästä työstä jos se yritti.
• Jos tekee hyvän, syvän ja etenevän tyhjän, mutta ukko jää esim. sen piston sisään, anna olla ja siirry radalla eteenpäin. Jos jäät hinkkaamaan samaan kohtaan ja lähetät koiran kymmenen kertaa "koska siellä on ukko ja sehän pitää nostaa", tapat vain sen motivaation. Jos koiran tekemä pisto sen sijaan on ollut niin puutteellinen, ettei se siksi ole löytänyt ukkoa, silloin pisto uusitaan kunnes koira tekee kuten sille on opetettu ja siltä joka kerta vaaditaan.
• Piilosta ei koskaan palkata, vaan maalimies tulee ulos ja palkkaa vasta sitten. Palkan suunta on hyvin oleellinen tottiskentällä ja ihan yhtä lailla se vaikuttaa metsässäkin. Jos palkataan piilosta, luodaan piiloihin rynnivä koira. Jos palkka tulee aina ulkona, koiralla ei ole mitään syytä ryysiä piiloon.
• Umpipiilot opetetaan ennen ilmaisua, samoin tyhjät -> valeilmaisujen määrä vähenee oleellisesti.
• Umpparileikki esim talvella tai kentällä: lukuisia piiloja lähekkäin ja vain yhdessä on ukko. Piiloja pitää raahata säännöllisesti myös metsään ja pääosin jättää ne tyhjiksi; näin koira oppii että piilo ei ole mikään juttu ja valeilmaisujen vaara taas vähenee.
• Irtorullavaiheessa rulla ei saa olla valmiiksi törröttämässä piilosta ulos, vaan se pidetään sisällä niin kauan että kuullaan koiran oikeasti tutkailevan piiloa. Vasta sitten rulla tarjolle. Näin koira ei vain nappaa rullaa vaan oikeasti oppii tarkistamaan piilon.
• Suoraan etenemisen opettaminen jäljillä provosoiden. Koiran suoraan pistoon nähden tehdään sen poikki leikkaavat jäljet. Kun koira harhautuu niille, siirrytään aina syvemmälle lähettämään se uudestaan suoraan siitä missä se lähti väärään suuntaan. Eikä missään vaiheessa suututa :) Koiran motivaation pitää olla kuitenkin ehdottomasti kunnossa ennen tätä, että se lähtee ilman apuja yhä uudelleen etsimään ukkoa.

Merkkejä

• Jos koira ei irtoa pistolle, autetaan menemällä metsään lähettämään se siitä mihin se jäi. ÄLÄKÄ HERMOSTU! Hermostuminen ei lisää koiran osaamista eikä motivaatiota.
• Palkkaus näytöllä luopumisen kautta; nopea opettaa ihan pienelle pennulle (perinteinen nami kädessä - ei saa niin kauan kun yrittää härkkiä). Korrekti maalimieskäytös on jatkoa luopumiselle.
• Lähetyksessä ei saa pitää varusteista kiinni, monella (niinpä...) on tällainen tapa ja siitä on hankala päästä irti.
• Näytölle lähetyksessä liinan voi pienesti kiristää ennen sanallista käskyä, toimii apuna koiralle ja tällöin ei tule äkkinykäisyjä.
• Motivaatio! Osaavallekin koiralle säännöllisesti motivaatiotreenejä jotta sillä oikeasti säilyy suuri halu löytää se maalimies. Ilman motivaatiota ei voi treenata mitään muutakaan.
• Voittajaluokan radalla joku parisenkymmentä pistoa vähintään - älä treenaa pitkään aina vaan kolme tai jotain! Koiran pitää oppia säännöstelemään voimiaan, jotta jaksaa riittävän pitkään. Jos treenaa lyhyttä, saa lyhyttä jaksavan koiran. Väsymys ei ole pahasta, väsynyttä koiraa pitää ymmärtää mutta ei kuitenkaan sääliä. Edelleen kaikki lähtee siitä motivaatiosta.

Ruka Paulan loppupalkattavana :D

En varmaan muista puoliakaan, täydennän tätä myöhemmin.

Sienen osalta sunnuntaina oli paitsi sen synttärit myös sen kolmaskymmenesviides hakutreenikerta. :D

Spiku löysi!

Lauantaina ekalla kierroksella valmiiksi takakautta menneet maalimiehet (5) suorapalkalla/kuljettaa koiraa vähän matkaa eteenpäin-keskilinjalle josta kutsun sen luokseni. Tarkoitus oli katsoa osaako se edetä suoraan tai ylipäänsä mihinkään ilman hajutunneleita. Meidän omissa treeneissä tulee vaan niin usein mentyä just suoraan siitä piilon kohdalta ja siihenhän jää selvä hajutunneli mitä koiran on niin helppo rynniä... varsinkin sen viidennen koiran jos neljä ekaa maalimiehineen on siitä jo tehneet polun :P No mutta Sieni selvisi tästä ehkä parhaiten ja oli ainoa joka löysi yhdellä lähetyksellä kaikki ukot. Ei se nyt ihan luotisuoraan edennyt ja selvästi skannaili siinä matkalla jälkiä ja hajuja, mutta ei poukkoillut niin pahasti kuin oletin.

Toisella kierroksella rullan tuonteja. Sanoin, että lyhyellä matkalla ja kentällä tää toimii aika hyvin, mutta metsässä pitkällä matkalla ei. Aloitettiin läheltä ja ukot syveni joka toistalla aina vähän. Olivat kuitenkin näkyvissä. Neljä ekaa teki oikein hyvin, ja vitosen käskin vielä just ennen lähetystä perääntyä kaatuneen puun rungon taakse, koska muistin että runkojen yli hyppiminen on saanut ongelman esiin. Ja niin kävi nytkin, rulla putosi suusta ja koira tuli tyhjin suin mun luokse. Odotettiin hetki mutta ei sillä ollut mitään ajatusta että jotain jäi, vaan läähätti vain mun luona. Aika monta toistoa siinä tehtiin että lopulta saatiin onnistumaan. Toiselle puolelle vielä kutonen, jolla oli kanssa tosi vaikeeta, tosi monta toistoa sinnekin. Ja mulle hermojen hallintaa, nimittäin ÄLÄ HERMOSTU! Sarin mielestä pudottelu johtuu paljolti mun rullista. Ne on liian pitkiä, kovin ja liukkaita ja hankala pitää suussa, varsinkin jos koira läähättää. Hanki parempia rullia siis. Pääasiassa ongelma johtui ainakin nyt siitä, että koira väsyi. Treeneissä ei kannata ottaa hirveän montaa ilmaisua kerralla tai peräkkäin. Kiintorullalla ongelma myös on paljon pienempi, se pysyy paljon paremmin suussa, joten ei kannata hirveästi stressata tästä irtorullienkaan kanssa. Jos rulla putoaa, koira saa nostaa sen, eli Sarin mielestä "rulla otetaan aina vain maalimieheltä" ei ole lainkaan tärkeää. Sieni voisi myös tuoda rullan suoraan sivulle. Aloin valittaa, että mutta kun sen pitää noutaa eteen niin eikö ne sotkeudu, mutta niin ne muutkin tekee... jotenkin siinä unohdin että hakukoirat ehkä tekee kanssa pk-sääntöjen mukaan noudot. :D

Lähetystä

Sunnuntaina tehtiin etenemisharjoitus niin, että ekalla kierroksella taputukset (2. taputtaa, siirrytään 1. lähetyskohtaan, 1. taputtaa, lähetys ykköselle, ohjaaja siirtyy keskilinjalla valmiiksi kakkoselle, ykkönen kuljettaa koiraa eteenpäin ja passivoituu/ohjaaja kutsuu koiran pois, siitä kakkoselle) ja toisella ilman apuja valmiilla siirtyvillä ukoilla. Ekalla kerralla 6 ukkoa, toiselle otettiin vain 4, kun koira alkoi olla viikonlopun jäljiltä jo aika väsynyt. Pointtina oli siis että koira muistaa suunnilleen harjoituksen ja tokalla kerralla etenee varmaan siksi suht suoraan ilman apujakin.

Kakkonen taputti vasemmalla ja Sieni olisi ollut jo ihan menossa sinne, kun hilasin sen takaisin päin ykköselle. Kuunteli se senkin ja lähti sinne aivan hyvän näköisesti. Tuuli oli hyvin olematon ja hiljaisuudessa odottelimme sitten aika kovin. Kunnes alkaa kuulua kehua, mutta miten se tulee väärältä puolelta?! Vai tuleeko...? No kyllä vaan, koira on vasemmalla kakkosella kun se lähetettiin ja sen piti olla oikealla ykkösellä. Ykkönen sanoi, että se oli mennyt vasemmalta (kolmospiilon puolelta) aika läheltä ohi ja kakkonen taas kertoi, että hänelle se oli tullut jostain kaukaa takaa. Kukaan ei vaan nähnyt missä vaiheessa ja mistä hornan perseestä asti se ylitti keskilinjan, ja miksi me ei edes kuultu mitään ryskettä?! Vissin kävi jossain naapuripitäjässä asti. Noo, olisin tietysti varmaan karjunut sen sieltä kakkoselta pois ja vähintään kiukutellut sille keskilinjalla, ellei olisi ollut joku siinä patistamassa että kutsu koiraa kun ukko passivoitui, kehu kun se tuli, laita uudestaan ykköselle. Toisaalta oli musta aika wou että nössösieni vähän niin kuin karkasi ihan omille teilleen :D On sillä joku oma tahto sittenkin!

Ykkönen löytyi uusinnalla hyvin. 4&3 ja 6&5 otettiin samanlaisina pareina ja nämä meni muistaakseni hyvin. Koira jopa tuli aika hyvin etenemällä pistoilta pois. Palkkailin sitä taskusta sen tullessa mun luokse, kerran pistin lennosta uudelle pistolle.

Täällä tää ettis

Toisella kierroksella sitten maalimiehet 1.-4. valmiina ilman apuja. Ykkönen meni hyvin, tosin koira palasi ihan omia menojälkiään keskilinjalle. Kakkoselle se lähti hyvin mutta kaarsi jossain vaiheessa jommalta kummalta puolelta ohi ja lopulta pullahti keskilinjalle eteemme jonkun matkan päähän. Vahinkotyhjä! Kutsuin sen luokse ja palkkasin pienellä namilla taskusta, ja laitoin vähän eri kohdasta uudestaan. Ihme ja kumma että se lähti! Tätejä on selvästi paljon kivempaa etsiä kuin esineitä esineruudusta, koska sinne se ei samasta kohdasta halua uudestaan lähteä, mutta tädit on kyllä löydettävä. No nyt onneksi sitten sai hajun ja löysi sen. Kolmonen ja nelonen meni kanssa sitten ihan hyvin. Selvästi alkoi olla lopussa jo väsynyt, mutta hyvin jaksoi kuitenkin työskennellä.

Ai loppu jo... :I

Sienelle jatkossa edelleen tuota suoraan etenemistä, samoin tyhjiä pitäisi jo alkaa ottaa kuvioon. Valitse alkuun suht väljä maasto että koiran puuhat näkyy. Alussa yhteen treeniin vain yksi tyhjä, ja tyhjän jälkeisellä pistolla ukko voi olla ekoilla kerroilla vaikka haamuna että koira ihan varmasti lähtee ja löytää. Tyhjälle koira lähetetään normaalisti, ohjaaja odottaa että näkee sen irtoavan riittävän syvälle ja lähtee sitten keskilinjaa eteenpäin. Koiran annetaan etsiä vähän aikaa, ja jos se ei itse tule pois, se kutsutaan oikeen kovaa ja iloisesti. Keskilinjalla ohjaaja kehuu ja palkkaa koiran ja etsintä jatkuu normaalisti. Tyhjiä on voittajan radalla huomattavasti enemmän kuin löytöjä, joten ne ei saa olla mikään ihmeellinen juttu eikä niitä kuulu pelätä. Tyhjiin voi myös lopettaa ja palkata koiran itse kunnolla keskilinjalla. Alussa ja välillä myöhemminkin hyvän tyhjän voi palkata. Tyhjät on myös tärkeitä ja koiralla pitää olla motivaatio niihinkin. Jos esim. tuuli kertoo että siellä puolella ei ole ketään, tai koira ei muuten halua irrota, se mennään lähettämään uudestaan syvemmältä metsästä niin monta kertaa että se etenee sinne viiteenkymppiin. Ohjaaja ei suutu, painosta tai ärsyynny koiraan, vaan aivan ystävällisesti toteaa että ei kun tonne sun pitää vielä mennä käymään. Sitten kun koira menee, se saa kehut ja homma jatkuu. Vaatiminen ei ole tämän ihmeellisempää ja kilpahaku on kuitenkin viime kädessä silkkaa tottista - sen koiran pitää risteillä vaikka se tietää että siellä ei ole ketään.

Myy varastaa toisten eväät :D

Kiitos kaikille, oli taas oikein mukava ja antoisa leiri! :) Linkki mun kuviin, Sienen kuvat mun kameralla (c) Hannu Majava. Hannun ja Annen kuvat täällä.

Tohti kokovartalohännänheilutuksessa

Järjestelyitä

Töppönen on lenkkeillyt viime päivät kevyt-BoT päällä. Koira menee mielellään takkiinsa, tosin en kyllä järin usko että se tuntuu niin hyvältä, se on vain oppinut että takin pukeminen tarkoittaa treeneihin tai kisoihin lähtöä. Joka tapauksessa olen ajatellut, että ei siitä haittaakaan ole, jos ei hyötyäkään.

Hittooko siinä kuvaat ku pitäis mennä jo!

Päätettiin, että laamaSieni saa pitää kuukauden-parin tauon kaikesta, ja töppöset tulee tuuraamaan sitä hakutreeneihinkin. Otin tuossa vähän rullan tuontia keskenään. Rulla maahan, kerran sanoin että sille tehdään liike nimeltä "anna" ja seuraavat toistot sitten seisoin hiljaa ja mudi toi rullan aina itse kauniisti eteen. Vaan kyllä se siitä vielä suruksi muuttuu kun joku typerä ihminen pannaan rullan päähän... mudilli on varmaan sitä mieltä että jääkää saatanan hullut ihan rauhassa sinne metsään muhimaan keskenänne, mitäs olitte niin tyhmiä että eksyitte :D Tai sitten se taas yllättää ja siitä tulee hakutykkikin! Jos haluatte kuulla salaisuuden, niin olen kyllä jo pitempään miettinyt josko sille opettaisi hakua etsintäkokeen tarpeiksi, jos ei ihan hakuahakua jaksa. En kyllä tiedä onko siinä isoa eroa, olen vaan luullut että EK:ssa saa helpommin pisteitä, kun siinä on niin paljon muitakin osia. Mutta jospa se ensi kaudella valioituisi jäljeltä niin jotainhan sen on tehtävä, tai siitä tulee ihan kauhea pideltävä arjessa. Sitä en edes ajattele, että se todetaan niin sairaaksi että sen ura oli siinä, enkä sanonut tätä edes ääneen!

Sieni saa siis pitää taukoa kaikesta "oikeasta" tekemisestä, mutta ruoka ei palaa kuitenkaan kuppiin, vaan tehdään naksuttimen kanssa pilipalitemppuja, ruokin sen taskusta ulkona tai kopitellaan vaan safkat, että sen verta pitää tehdä töitä sen eteen. Ajattelin pitää siitä kiinni, että jos menee näissäkin luimuksi, niin olkoon syömättä, ensi kertaan sitten.

Ruokaan ajattelin panostaa samalla, J&V on ollut menossa vaihtoon muutenkin jahka tuo olemassa oleva säkki vihdoin loppuu. Tempaisin Rahulan Rehusta jo tänään possurouhetta (1,60e/kg) ja sikajauhelihaa (1,90e/kg), pakastimesta löytyi pinaattia ja kaapeista jauhoja, puurohiutaleita ja munia ja kas tässä ensin sulatettu/keitetty ja sitten uuniin levyiksi kuivumaan mennyt oksennusläjä. :D

Möykyt pitää saada sulaksi

No avustajia oli joo...

Massana, naminamiii

Koemaisto, oli niin hyvää että töppöset piti pyyhkärit

"EI!!" Koemaisto loppui jo! :D

***

Lueskelin vähän koesääntöjä ja EK:ssa hakualue on kaikissa luokissa vain 100x100m ja siellä on kaksi ukkoa. Herra "nenä menee ja meikän on seurattava ni turha huutaa perään" mutiainen varmaan nostaisi ne kahdella pistolla, joten mitäs suotta opettelemaan mitään aikaa vieviä risteilyjä tai tyhjiä. :DDD Pudotetun se tekee jollain puolen kilsankin matkalla, tosin en ole tehnyt metsässä, vaan aina jollain polulla tai jollain, enkä myöskään pidä koiraa hallinnassa vaan se on saanut mennä edellä vapaana (ja pakko mennäkin, muutenhan se huomaa heti ku pudotan esineen! Miten se muka onnistutaan pudottamaan ilman että koira huomaa?!). Tarkkuutta sille on joskus opetettu, mutta ongelmana oli se että herra itsenäisyys sotki sen normi esineruutuun ja sinkosi helposti sinne hornan kuuseen, joten se vaatisi selkeät rituaalit. Jälki, esineruutu ja tottis olisi jo valmiina, joten kyllähän se vähän kutkuttelisi.

Illalla sitten pissilenkin jälkeen hommiin. Koirat oli ihan kiepeillä uunista tulevista sulotuoksuista ja jääkaapissa oli vielä yksi paskanen rainbow koiranmakkara, joka piti käyttää pois. Ehkä Sienellä ei vaan ole ollut tarpeeksi hyvät eväät, koska kyllä nyt teki istumisia ja otti koppeja niin että räkä roiskui samalla toisesta poskesta. Tai ehkä se tarttee vaan mudin vierelle kärkkymään, että jos sä et tee, niin mä kyllä teen...?! :D No vähän siinä siis maistiaisia otettiin ja näytti olevan hyvää. Toivottavasti toi tosta vähän kiinteytyy vielä jäähtyessään/kuivuessaan, nyt se on turhan kosteaa.

Mudi teki pihalla tarkkuusetsinnän. Esineenä ohut vaalea hiuspompula ja tallasin ihan pieneen lumikerrokseen n. 1m x 1m -alueen koiran katsellessa. Esine aika takana keskellä. Käskyksi tulee "pieni" eikä ehkä mitään käsimerkkiä, vaan lähetys on täysin vapaa. Nyt jäin itse koiran ja ruudun väliin seisomaan, ettei ota niin kauheaa vauhtia. Hyvin koira jäikin ruutuun pyörimään ja sai nopsaan hajun, mutta tarkennus oli vaikeaa ja kävi välillä takaa ulkona. Osasi palata kuitenkin takaisin ja löytyihän se siitä lopulta. Mudi luonnostaan antoi sen mulle, mutta pompula putosi jalkoihini ja se oli aika hösellystä. En tiedä, olisko maaten ilmaisu sittenkin parempi, pitää miettiä.

Kotona sitten kuitenkin naksuttimen kanssa pienten esineiden nostoa. Aloitettiin kohtuullisen helpoilla esineillä, eli limupullon muovikorkki, se sama ponnari, hiuspinni, pehmeä avaimenperälituska ja korvatulppa. Istuin itse maahan ja ojensin käden kun koira oli ottanut esineen suuhun, ja palkka tuli vaan käteen antamisesta, ei esineen räkimisestä minne sattuu. Yllättäen Sieni oli paljon, paljon parempi! Sen mielestä tää oli tosi hauskaa ja se nostaa ja antaa nätisti eikä tullut yhtään hutia. Mudilla meni taas vähän liian iso vaihde päälle ja se lähinnä heitteli esineitä eli nosti ja räkäisi saman tien johonkin mun käden suuntaan "tässä tulee, ota ämmä koppi", levitti niitä tassuillaan yms yms kivaa. Autoin sitä vähän sanomalla "anna", mutta ei se oikeen ehtinyt kuunnella. Eikä sitä haittaa yhtään että naksua ei heti kuulu, sen kun säheltää kahta kauheemmin. Naksutteluhan on sellanen sovellusharjoitus, missä mutin säkenöivä äly saa loistaa, ja voi pitää omaa showta kun yleisö on kerrankin hiljaa ja loppuun asti paikalla :D No sai sekin ne kaikki viisi sieltä käteen osumaan. Sille pitää varmaan kokeilla ihan sellaista, että pelleilemällä joutuu jäähypenkkiin, jos nyt päädyn että antaminen on se ilmaisumuoto. Muuten toi häslääminen ei kyllä jää pois, jos se saa sitä toteuttaa.

Tuli vielä mieleen ruoka- ja motivaatiojutuista, että Sienelle voisi kokeilla ihan perinteistä pentujuttua: kuppi on ihminen kädessä kun koira syö ja se menee karkuun ja koiran pitää koko ajan aktiivisesti tehdä töitä että se ehtii syödä. Täytyy ehkä laittaa hanskat käteen, jos se vaikka saakin raivarit moisesta kiusaamisesta :D Eihän sillä ruokahalun kanssa ole todellakaan ongelmaa, mutta tää voisi olla sellanen tapa ärsyttää, millä sen saisi nousemaan, kun monesta muusta se vaan laskee.