Aktiivipäivä

Tänään tuli yllättävä vapaapäivä. Onneksi aivot pelasi heti aamusta sen verta, että muistin tarjolla olleen mätsäriä ja hakutreenejä. Siispä ajelimme Mikkeliin, tai oikeastaan Anttolaan, missä paikallisen koulun luokka keräsi leirikoulurahoja mätsärillä. Aurinko porotti ja sää suosi pikkasen enemmän ku viime kerralla Mesyn mätsärissä ollut kaatosade. Oli suorastaan liian kuuma.

Olin päättänyt, että mudi saa luvan osallistua. Aiemmin se on saanut vapautuksen, suotta sitä kiusaamaan kun se ei tykkää tollasista, mutta nyt kun kerta on luoksepäästävyysongelma niin parasta taas alkaa harjoittelemaan. Kaverin lapsi halusi viedä Sienen lapsi ja koira -kehään. Impi oli kanssa aikuisissa ja mun piti viedä se, kun omistajansa ei välittänyt.

Lapsi ja koira -kehä oli ensin. Sieni on niin maailman kultaisin koira ja olin ihan tippa linssissä kun se meni taas niin hienosti <3 Sijoittuivat 3./5. Oli kunnon palkinnot kaikille, se on minusta tärkeetä mätsärissä nimenomaan tässä lapsiosassa.

Mudi oli isojen aikuisten ekassa parissa jonkun karvaisen lagoton tms kanssa. Mudi oli jo aamusta asti vetänyt aivan överiksi; jatkuvaa kitinää ja Impin raiskaamista. Ne juoksut oli ja meni joskus muutama kuukausi sitten, joten kysyn vaan, että mitä helvettiä? Mudi piti ottaa pois kontista kun ne ei pystyneet olemaan siellä kolmestaan, joten se survottiin takapenkille. Jätin osan tavaralaatikoistani impilään että sain lisää tilaa. Mätsäripaikalla se oli ihan tillintallin edelleen, ihan samanlainen kuin siellä jälkikokeessa, siihen ei saanut mitään kontaktia. Tällä kertaa se vaan kyttäsi sitä Impiä ja siinä ohessa rähisi kaikille sen minkä kerkisi. Käytin sitä vähän kävelemässä ja otin syrjemmällä kentällä tottista, olisin tarttenut jonkun lelun mutta se koko lelulaatikko jäi sinne impilän terassille. Namin kanssa sitä ei saanut ollenkaan niin hyvin purkamaan itseään enkä ollut tyytyväinen. Teki kyllä ihan ok, mutta heti sen jälkeen sama meno jatkui. Käskin sen sitten maahan ja Impiä ei päästetty ihan viereen, ja sekös mudia itketti. Kaikki siirtymiset tapahtumapaikalla mentiin tässä-käskyn alla, se auttoi vähän niihin mutinoihin, mutta ihmeen ärhäkkä se silti oli.

No, kehässä juostiin eka kaksi kierrosta ympäri yhdessä, tämä ok, mudi oli ihan pihalla ja zoomaili lähinnä mihin Impi jäi. Tuomarin tultua lähelle mudi haistoi sen kättä ihan ok, mutta heti kun tuomari meinasi alkaa silittää koiraa päästä, mudi sanoi että et muuten ala tai muuten. Mä otin siitä kunnon otteen ja käskytin olemaan. Tuomari kysyi, onko se käynyt näyttelyissä ja onko tää tyypillistä käytöstä, ja kerroin että on se käynyt vaikka missä, ikinä se ei ole tykännyt käsittelystä mutta näin pahaksi se on mennyt vasta viime aikoina. Sovittiin että pidän kiinni ja hää koskee vaikka koira pärisee. Sitten piti juosta kehän päähän ja takaisin. Ja mudihan lähti, meinaan rähähti jollekin kehän ulkopuolella ja olisi tempaissut kohti ellei olisi ollut remmissä. Murahdin sille jotain että mitä vittua sä teet ja käskin "tässä". Tää mua ehkä järkytti kaikkein eniten, ei se että se pärisee käsittelyssä, se on odotettavissa ja siihen osaan valmistautua. Mutta että ihan tyhjästä kesken paikkamakuun tai juoksun se päättää vaan ampua jonkun kimppuun?! Mitä helvettiä? Mikä sitä vaivaa? Nyt ei ole kaikki kunnossa, se oli eilen kotonakin tosi ärhäkkä Sienelle ihan syyttä. Mudilla ei ollut luuta eikä mitään, makoili vain, mutta Sieni ei olisi saanut tulla montaa metriä lähemmäs kun toinen alkoi raivota. Jostain se on kipeä, nyt olen aivan varma. Maanantaina on hieronta ja sen jälkeen katsellaan fyssaria, yksi aika olisi juhannuksen tienoolle mutta koetan löytää jonkun toisen jolle pääsisi jo aiemmin. Jos ei auta niin sitten sille kai pitää hakea kipulääkekuuri kokeeksi.

Mudille sininen nauha, sitten vaihdoin lennossa Impiin, joka oli seuraavassa parissa. Impi oli ihan ok mutta sillekin sininen. Ne joutuisi siis samaan kehään, joten Impin omistaja sai itse tulla esittämään omansa. Ei mennyt kovin kauaa kun se oli jo, ja yllätyksekseni siihen kutsuttiin vain kolme koiraa. Mudi, Ipi ja joku, joka oli vissiin jo häipynyt koska ketään ei kuulunut. Oltiin siis kahdestaan :D Tässä vaan juostiin, mutta pyysin erikseen voisko vielä tulla koskemaan mudia uusiksi. Nyt pidin sen käskyn alla jo alusta ja tuomari tuli oikeen räväkästi suoraan pääpuoleen ja katsoi ronskisti hampaat. Ei pihahdustakaan mudista, hyvä! Impi sitten sijoitettiin ekaksi, ihan hyvä että murisevaa koiraa ei. Tultiin kuitenkin toisiksi ja me saatiin kanssa joku nyssäkkä, missä oli J&V koiranmakkarapötkö, possunkorvia ja jotain muita herkkuja. Wuhuu! Kakkoseksi häviämällä :D

Impihän sitten joutui myös BIS-kehään ja ekstrana olleeseen "kaunein Anttolalainen koira" -kisaan. Sitä piti varmaan tunti odottaa, syötiin makkaraa ja hengailtiin. Mun koirat oli hetken autossa, mutta oli niin kuuma ja totesin että hengaillaan nyt sitten koko rahan edestä. Ja mudi sen kun jatkoi ärtyilyään. Välillä se kyllä makoili katollaan maharapsuja kerjäten mutta välillä sitten taas kommentoi kaikille että vihaan teitä. Että se on sitten raivostuttavaa, voisitko vaan olla hiljaa?!

BIS-kehässä oli kuusi koirakkoa, kaikille oli varattu joku palkinto. Arvatenkin Impi oli tietysti se ekana sijoitettu eli kuudes. :D Ja samalla Anttolan kauhein koira. ;) Mutta tulipa joku nyssäkkä vielä siitäkin! Ei huonompi päivä.

Ajoin sitten keskustaan asioille ja sain vihdoin aikaiseksi käydä myös Mustissa ja Mirrissä, mihin mudilla on 2x 50e lahjakortit. Mätsäristä oli saatu numerolapusta vielä 5e alennuskuponki. Oli vähän vaikeeta keksiä mitään ostettavaa, joten lopulta tuhlasin vain 55e ja jätin toisen lahjakortin vielä jemmaan. Sillä voi hakea vaikka sitten ruokaa, vaikka en normaalisti käytäkään M&M superkalliita merkkejä. Mutta en mä lelujakaan ihan määrättömästi tartte... vinkuvia tennispalloja, pari kelluvaa lussupalloa jotka voi toimia uimassa tai treeneissä, laatikko dentastixsejä.

Iltapäivästä oli hakutreenit. Pitkästä aikaa mukana, leirin (18.-19.5.) jälkeen ei ole treenattukaan. Sienelle viisi pistoa suorapalkoilla, o-v-o ukot, v tyhjä, o haamu peräänjuoksuna palkkana tyhjästä. Tyhjässä kävi ihan oma kämmi kun siihen jäi liian iso väli edelliseen pistoon nähden, niin koirahan lähti aivan oikein tarkistamaan taaksepäin sitä väliin jäänyttä aluetta. Mutta ei todellakaan ongelmia irrota ja painostavasta, tuulettomasta ja vaikeasta hellesäästä huolimatta oli tosi kiva vire. Se tyhjäkin meni muuten hyvin mutta koira poukkasi sinne väärään suuntaan. No, en jäänyt hinkkaamaan, ensi kerralla pitää vaan katsoa itse paremmin mihin sen meinaa lähettää ja mistä kohdin. Loppupalkkana oli sellanen uusi vinkuva pallo, yhtä kokoa isompi mitä meillä on aiemmin ollut. Sieni oli kauheen polleena ja nyt jopa leikki käymättä kertaakaan katsomassa olisko vielä ruokaa tarjolla. Yleensä sillä on vähän ongelmia käynnistyä loppuleikkiin, haluaa tsekata ensin ukot vielä ettei mistään enää sais ruokaa. Nyt se oli ihan onnessaan siitä lelusta, kantoi sitä autolle samalla kun me ihmiset valuttiin takaisin päin, kusi pari kertaa lelu suussa, ja sitten laski lelun ja kusi sen päälle!! Siis mitä vittua oikeasti :D No vissiin piti tehdä selväksi että vaikka tää on töppösen voittorahoilla ostettu niin se on nyt sitten kuitenkin Sienen Oma Lelu. Kyllä se niitä juoksuja tekee, ja vähän kävi mielessä että tuliko Impistä vain sijaiskärsijä ja Sienen juoksut ne mudia sekoittaa. Mutta ei se ole yhtään yrittänyt Sientä kotona. Ihme juttuja.

Lopuksi koirat pääsi leikkimään, mudikin. M:n koirat, varsinkin vanhempi narttu, on kova flirttaamaan uroksille ja yrittää jopa astua uroksia. Töppönen meni sitäkin iskemään mutta narttupa antoi takaisin ja hyppäsi mudin selkään nylkyttämään mudia. Oisin antanu paljon rahaa jos mulla olis ollut kamera käsillä, se mudin ilme. :D :D :D Sillä ei oo varmaan koskaan menny pasmat niin pahasti sekaisin. Ne sitten sai siinä aika pitkään nujuta ja me naurettiin ihan katketaksemme... hain sen kamerankin autosta mutta sitten ei tietysti enää tullut ihan nappisoumia.

Tapahtumapäivä

Mesyn mätsärissä, jossa oli myös möllirally-toko ja nakinsyöntikisa ja temppukisa ja ja ja. Olen junnuna osallistunut vuosia Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja noi jutut on periaatteessa edelleen lähellä sydäntä, mutta ei vaan ole enää aikaaenergiaajotakin. Joka tapauksessa nyt olin päättänyt, että rahojen mennessä hyvään tarkoitukseen raahaan itseni ja koirani paikalle. Tiukkaa tahdonvoimaa se vaati, koska oli luvattu hyvin sateista säätä ja jossain vaiheessa ne hanat sitten aukesikin... päädyin lopulta ilmoittamaan mudin rally-tokoon ja Sienen mätsäriin, se meni juuri junnuihin (9-24kk). Nakinsyönnit ja muut jäi välistä kun arvelin että jos se sää kovin huonona pysyy niin nopeampikin osallistuminen riittää mulle loistavasti...

Rally-toko oli ensin, me oltiin numero 8. tai jotain. En ole koskaan nähnyt lajin kisoja tai treenejä enkä tiedä siitä yhtään mitään muuta kuin että se on jotain pilipalitokoa. Katselin sitten netistä noita kylttejä ja vähän jotain videoita youtubesta ja kysyin viime hetken vinkit yhdeltä muditutulta, joka treenaa ja kouluttaa ko. lajia. Koe onneksi alkaa aina rataantutustumisella, missä saa vielä kysyä jos on jotain epäselvää. Selvisi sitten että ne liikkeet tehdään aina siinä kyltin edessä ja jotain outoja kylttejä joku muukin kysyi, niin ei tarttenut olla ainoa urpo... etukäteen vaikeimmalta tuntui saada koira sivulta eteen ja varsinkin kun se piti molemmissa kohdissa tehdä liikkeestä ilman että koira ehtii istua perusasentoon. Toinen hankala oli saada koira edestä sivulle takaa kiertäen, ei meillä oo mitään sellasia käskyjä hei olemassakaan :D Sitten siellä tais olla täyskäännös jossa ohjaaja kääntyy vasemmalle ja koira oikealle, mutta en kyllä edes yrittänyt tehdä sellaista joten joko katsoin väärin tai unohdin ja tein jotain ihan muuta... :D

Ennen omaa vuoroa hain töppöset kaatosateeseen, mikä vitutti sitä ihan kauheesti. Se pärisi ympärilleen vähän kaikille. Kokeilin siinä vähän sitä sivulta eteen tuloa ja onnistui se käsiavulla aivan hienosti. Jopa liikkeestä. Samoin sain koiran hienosti menemään takaa sivulle käskyin "takaa-sivulle". Ennen omaa vuoroa mua alkoi jännittää aivan järkyttävästi, en muista että olis ollut sellaista edes viime vuoden lopulla oikeissa tokokokeissa! En viritellyt koiraa oikein mitenkään, lähinnä namitin kun pysyi hiljaa kun sitä ahdisti, vitutti ja ärsytti se sade ja ne kaikki muut ketkä kehtasi olla siellä vielä ärsyttämässä kastuvaa mudia...

Pari metriä seuruuta, 360* ympyrä oikeaan, pari metriä seuruuta, 360* vasempaan, pari metriä seuruuta, liike seis, askel-kaksi-kolme niin että koira istuu aina pysähdyksessä. Taas eteenpäin, täyskäännös oikeaan, normikäännös vasempaan, liike seis, koira maahan, ohjaaja kiertää sen ympäri, liikkeelle mars suoraan maasta nousematta välillä istumaan. Sivuaskel oikeaan kesken seuruun (?), 270* käännös oikealle lähtien niin että matka jatkuu vasempaan, siellä täyskäännös vasemmalle (tai tää oli ehkä se missä koiran piti kiertää oikean kautta?), normikäännös oikeaan, seuraavalla kyltillä koira eteen ja takakautta sivulle istumaan. Sitten pujotteluun. Siitä 270* käännös jotenkin johonkin päin ja taas koira eteen ja peruutuksia 1-2-3 askelta niin että koira istuu eteen aina askelten välissä. Ja lopuksi vielä vähän matkaa normiseuruuta eteenpäin kehästä ulos. Mitään isompia kämmejä ei sattunut, otin ihan seuraa-käskyllä, ja koiralle yllärinä kehuin sitä pari kertaa kesken suorituksen. Siellähän saa siis pälättää ja alokasluokassa käyttää käsi- ja vartalo-ohjausta kanssa. Ei saatu mitään pistelappuja joten en tiedä mistä meni pisteet, tässä lajissa kaikilla on alussa täydet 100p ja niitä sitten vähennetään sitä mukaa kun virheitä tulee. 95/100p tuli ja sillä irtosi eka sija, kakkonen ja kolmonen meni jaetuksi pisteillä 92. Vaikeinta oli loppujen lopuksi ehkä se että koira piti olla kytkettynä, se vidun remmi oli koko ajan jossain tiellä...

Mudi sai kassin jossa oli pieni pussi ruokaa (Acana sport&agility), jotain kuivattuja herkkuja, narupallo ja lahjakortti paikallisille eläinklinikalle. Ehdin jo ilostua kovin, ajattelin että se on ehkä 50e, mutta se olikin vain "yksi yhdistelmärokotus ilmaiseksi". Voimassa vuoden, ja meidän rokotukset on voimassa vielä kaksi vuotta... no, rokotan sitten liian aikaisin, tai myyn sen jollekin parilla kympillä, tai jotain.

Sitten kävin viemässä hapannaaman autoon ja hain Sienen. Ja sitten värjöteltiin siellä kaatosateessa varmaan jotain tunti venaamassa. Ostin taivaallisen mokkapalan ja oisin hakenu toisen, mutta oli sormet niin jäässä, että niillä ei pystynyt syömään. Itsetehtyjä koirankeksejä sai kolme eurolla ja niitä kanssa mätettiin ihan kannatuksen vuoksi, Sieni ja Impi kiittivät tästä, näytti maistuvan. Sieni myös moikkasi taas noin sata koiraa. Mudin kanssa on ärsyttävää olla massatapahtumissa, kun sen saa pitää niin lyhyellä narulla ja hallinnassa ja vahtia vielä päälle silmä kovana ettei joku muu tunge koiraansa sen suuhun. Sienen kanssa on kanssa ärsyttävää, kun sille ei ole mitään hallintakäskyä tollasiin ja sitten se tunkee sen uteliaan naamansa ihan joka paikkaan ja kiskasee remmissä aina kun näkee jotain ihanaa (ja niitähän riittää hei) enkä tykkää siitä että se häiritsee ketään. Makoili se välillä siellä kuralillussa ihan käskemättä ja sitten treenasin vähän istumista, eteen tuloa ja haukkumista, ja se haukkui! Yksi HAU! vaan mutta olin ihan varma että ei irtoa vielä missään ihmisten ilmoilla, mutta ei ollut edes vaikeaa.

Kehään mennessä se oli saatanan kurainen ja litimärkä mutta niin oli kaikki muutkin. Se esiintyi ihan ok, tuomari kysyi ikää ja että saako katsoa hampaat ("ööö, toki saa...?!") ja koira seisoikin nätisti aloillaan vaikken pitänyt siitä lainkaan kiinni. Juoksukin meni ihan ok ja se seisoi ihan paikoillaan, jalat ei ehkä olleet kovin nätisti kun en niitä katsonut saati korjaillut. Pari pakitti hampaiden katsomisessa ja juoksussa se poukkoili vähän laukkaa ja jotain, mutta silti meille sininen ja sille punainen (parempi). Impi oli seuraavassa parissa ja mun piti kesken kaiken mennä jatkamaan sen kanssa, kun kartturille tuli huimaus. Impikin sai sinisen nauhan ja siihen tuomari kommentoi "toi toinen oli symppiksempi tänään". Eli millään tavalla ei kyllä taas arvosteltu esiintymistä tai mitään, vaan ihan arvalla se laittoi ne nauhat. No niin kai aina. Mä en ymmärrä ees virallisissa miten sataa hyvin saman näköistä koiraa voidaan verrata keskenään ja laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, vaikka niillä on yhteinen rotumääritelmä ja kaikkea. Mätsäreissä se on kyllä ihan herran haltuun millä perusteella ne sijoitetaan. Kuvittelen että pointtina olisi iloinen, hyvin opetettu esiintyminen, mutta tänään ei kyllä ainakaan ollut eikä ole läheskään aina muulloinkaan ollut. Tuomari voi valita vaan mielestään söpöimmän paremmaksi ja sillä mennään. No ei nyt sillä että sillä olisi mitään väliä tai että kauheesti itkettäisi. Sitten odotettiin taas ikuisuus että ne parit loppui ja onneksi siniset meni ensin kehään. Meitä oli niin paljon että juoksemaan otettiin eka pienet ja sitten isot ja lopuksi kaikki yhdessä seisomaan. Uloshan me lennettiin suorilta. Märkä kurainen Sieni ei taatusti ole se mitä useimmat pitää söpönä :D Impi pääsi kuuden parhaan joukkoon mutta vaan neljä sijoitettiin, joten uloshan sekin sieltä lähti. Ne oli sellasia pieniä karvaisia vaaleita moppeja joista tää tuomari piti. Kaikki onneksi kuitenkin kopelointiin ja juoksutettiin ihan kunnolla, liian usein näkee sellaisiakin tuomareita joilla menee kymmenen sekuntia per koira ja siinä jää kyllä saamatta rahoille vastinetta. Sitä vieraan käsittelyähän noissa treenataan, tai suurin osa treenaa.

Sitten kiidettiin kotiin lämmittelemään. Märkä reissu mutta tulipahan tehtyä ja hyvä mieli siitä että rahat meni juuri tuonne. Ja menihän mudilla hyvin, mikä läppä hei :D Olishan sitä voinut kotoa takkatulen äärestä (no ei mulla ole takkaa, mutta juunou) laittaa nettipankilla saman summan yhdistyksen tilille, mutta ei se oo sama juttu. Ihan kiva siellä oli tuttujen kanssa höpöttää. Sieni olis hyvin voinut osallistua sinne rally-tokoon kanssa, niin kun alun perin meinasin. Sen kanssa voisi tota lajia miettiä muutenkin oikeesti kun se kehuminen ja pälätys sopii sille.

Tyhjäpäät vauhdissa

Sisälle pissaaja oli tosiaan ilmeisesti mudi, koska seuraavana yönä se herätti mut ja halusi ulos. Pissaa tuli pitkään ja hartaasti. Kipuluennon jälkeen innostuin taas lisäämään iltaruokaan oikein reilusti vettä, koska mudi on tosi huono juomaan eikä se juuri kupilla käy. Määrä oli varmaan vaan niin suuri että se tuli jo yöllä koirasta läpi. Vähensin maltillisempaan määrään niin mitään ongelmaa ei ole ollut. Ne Sienen viljelytuloksetkin tuli ja yllättäen olikin putipuhtaat. Käski kuitenkin jatkaa annettujen ohjeiden mukaan. Vähän oli ehkä hätiköity lääkärikäynti mutta eihän siinä kuin hei hei sillekin sataselle...

Tänään oli meininki lähteä team Impin kanssa Juvalle mätsäriin. Mudi aikuisiin koska meinaan roudata sen keväällä virallisiin vikan sertin metsästykseen, Sieni lapsi ja koira -kisaan ja Impi pentuihin. Vaan kukapa se aamuyöllä kaatui töissä niin että käsi meni paskaksi ja sai soitella tartteeko sitä mennä näyttämään. Minähän en lääkäriin mene ellei ole suunnilleen pää kainalossa, ja koska käsi oli vielä kiinni ja yhdessä osassa, mitään ei ainakaan ole murtunut. Lähinnä kiinnosti että jos mahdollisten vakuutusjuttujen takia pitää käydä heti näytillä, mutta kuulemma ei ollut välttämätöntä. No, kipulääkkeet naamariin ja päätin jättää oman osuuteni väliin ja mudin kotiin ja lähdin vain seuraneidiksi. Eilen oltiin Impilässä kylässä ja Sieni jäi sinne yöksi, mudin kanssa tultiin kotiin koska joku todellakin tekee juoksuja siellä taloudessa ja mudi oli vielä enemmän sekaisin kuin viikko sitten viime kerralla.

AINA SUN KANSSA SAA KÄRSIÄ JA HÄVETÄ! :D

Paikan päällä selvisi, että lapsi ja koira -kehää ei olekaan, on vaan junior handler. No Taika 8v Sienen kanssa sinne sitten. Impi 10kk meni isoihin pentuihin. Juvan Kaarihallissa oli lämpimän sisätilan houkuttelemana aika helvetisti porukkaa. Toinen tuomari oli jäänyt pois. Ryysis ja melu oli aikamoinen ja shokkihoitoa tuli ainakin koko rahan edestä. Sieni oli kauhean väsynyt kyläilyn jäljiltä ja oli tosi rauhallinen ja hyvä junnukoira. Kehässä oli 14 tenavaa alle kouluikäisestä aikuisen näköisiin, niillä oli hirveän ahdasta ja ikä- ja taitoerot oli aikamoisia. Järjestäjän moka, että lapsi ja koira -kehää ei ollut erikseen, mutta olisiko voinut ilmoittautumisten yhteydessä kysyä lapsen iän ja jakaa niitä vähän ryhmiin? Tai olisko tuomari voinut tilanteen todettuaan panna jengin kahteen osaan vaikka hitto esittäjän pituuden mukaan ja ottaa ne erillisinä ryhminä? Olis ollut aika paljon reilumpi kisa ja edes riittävästi tilaa. No siellä ne sitten seisoi nenät toistensa hännissä kiinni ja Sieni oli kyllä niin lunkina että olin tosi ylpeä siitä :) Oikeaan kehään oisin toivonut siihen enemmän virtaa mutta lapselle se oli just sopivan raukea handlattava. Eihän ne vaan yllättäen sijoittuneet ja paha mieli oli melkoinen. Musta noissa vois askarrella jotain "iloisin", "herttaisin", "söpöin", "hauskin" jne ruusukkeita ja palkita kaikki jollakin, ja lisäksi penskoille joku pätkis ja yksi koirantikku olisi NIIN iso juttu, mutta kun ei niin ei. :(

Sieni on vaan niiiiiiin lunki

<3

No Impi taasen. Ensin odotettiin ihan hiton pitkään, kun niitä ihmisiä tosiaan riitti ja olikin vain yksi kehä. Ainakin koirat sai just sitä mitä sieltä haettiin eli hyvää kokemusta liukkaasta lattiasta, hälinästä, ahtaudesta jne. Ne itse asiassa molemmat vähän stressasi, mikä ilmeni Sienellä passivoitumisena ja Impillä läähätyksenä ja perskärpäsyytenä. Lopulta mut onnistuttiin ylipuhumaan viemään Impi kehään. Käsi oli ok, ja ei mulla mitään sitä vastaan ole vaikka en nyt todellakaan voi sanoa siitä nauttivanikaan, niin remmi ja namut mulle ja menoksi. Tuomari oli virallinen ulkomuototuomari P.M. enkä tykännyt yhtään hänen tavastaan käsitellä koiria. Tuli liian suoraan päälle ja kävi kaivamaan hampaita esille. Impi väisti, tuomari ehti sanoa että vähän on väljä purenta (se sai pari viikkoa sitten virallisissa ERIn eikä oo koskaan väistänyt ketään...ööö? no elämä on), koira pakitti edelleen ja yritin sitä siinä rauhoitella, niin tää sanoo että kiitos riittää ja rundi tonne ja takas. Eikä se edes katsonut kun me juostiin! Sininen nauha ja ei kuulemma tartte tulla enää uudestaan lainkaan. Pienet pennut oli sijoitettu molemmissa väreissä mutta vissiin olivat todenneet että liikaa koiria ja kiire päästä hommasta eroon, niin isoissa me "huonommat" saatiin suoraan häipyä. No kiitti hei, sellanen 7e keissi sitten. Muistin taas niin miksi toi touhu on yhtä pelleilyä. Pahimmillaan virallisissa se on yhtä kehittävää ja siitä maksat sen 40e, että ehkä pitää olla iloinen että nyt selvittiin näin halvalla :D

-> Loput kuvat

PS. Löysin vihdoin tohvelikukan, mitä olen etsinyt pitkään! Niitä oli yksi erä myynnissä, mutta kun ei heti ehdijaksamuistaostaataiosaavalitaväriä, käy just näin, että ne loppuu. No onneksi vielä löytyi. Ehkä maailman hassuin kukka :D

Poseeraa ite jonku stnan kukan kaa!!

Möllitoko & mätsäri

Möllitoko & mätsäri Jyväskylässä. Mun ja Sienen matkaan lähti team Vienon nuorin jäsen Impi + K & T. Jyväskylän kupeesta poimittiin kyytiin vielä Ruka omistajineen. Päästettiin koirat siinä pihalle vähäksi aikaa tervehtimään ja oikomaan kinttujaan. Ruka yritti vaan astua Sientä, mitä siskompi, sitä herkumpi näemmä... sitten uusi lastaus ja loppumatkan hurautus. Onneksi ei ollut pitkä matka, muuten oltaisiin menty kahdella autolla, oli aika ahdasta meinaan.

Paikka oli jonkun liikuntakeskuksen parkkis. Etukäteen oli ilmoitettu että koko tuotto menee paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi, ja paikalla on myös lahjoituspiste mihin voi tuoda kaikki vanhat lemmikkikamppeet, menevät käyttöön samaiselle esylle. Kehät oli hiekkaparkkiksen puolella, ja kuoppia oli niin että olin lentää turvalleni useamman kerran. En tiedä miksei sitä asvalttipuolta voinut käyttää.

Impi meni T:n (8v) kanssa lapsi & koira -kehään (3e) ja K:n kanssa isoihin pentuihin (6e). Ruka isoihin aikuisiin (6e) ja Sieni isoihin aikuisiin (6e) & möllitokoon (7e). Oli etukäteen ilmoitettu, että useaan kehään voi osallistua, jos menevät päällekkäin, niin sumplitaan. Kukaan ei sitten vaan oikein tiennyt mikä kehä aloittaa missäkin ja miten tää käytännössä onnistuu. Tiedotus oli uskomattoman huonoa, mitään kirjallisia lappuja ei löytynyt mistään, ja toimihenkilöt ei tienneet. Kuulutuslaitteita ei ollut ja puheäänestä ei kuulunut juuri mitään. No väliäkös tuolla, raha kyllä kelpaa mutta eihän kenenkään tartte toki mietää missä pitäisi olla milloinkin ja ehdinkö esim. molempiin kehiin lainkaan :P

Impi isoissa pennuissa


No se möllitoko sitten lopulta aloitti, oltiin nro 5. Paikalla olo 1,5min, saa tehdä kytkettynä ja haluamalla etäisyydellä, muut kuten alossa. Paikalla olo ja luoksepäästävyys pakolliset, seuruita vaan yksi, muista liikkeistä yhden saa jättää pois ja kaikilla on kerroin 1 (maksimipisteet 10/liike, yhteensä 70). Ensin yksilöt, sitten vasta lopuksi paikkamakuut. Mä kysyin etukäteen voiko tehdä vähän omia sovelluksia ja sain luvan. Sieni siis teki liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seis ja hyppy.

Tokokehään kohta menossa


Maahan menon tein peruuttaen. Mukana tulolle ei ole mitään käskyä ja videolta katsottuna koirasta näkee, että se ei ihan tarkkaan tiedä mitä sen pitää tehdä ja on hämillään. Maahan ok, himpan nopeampikin voisi olla. Loppu hyvä. Vapautin koiran riehumaan ja luoksetulopaikalle mennessä se mm. puree mun numerolappua ja meinaa repiä sen irti, piti vähän kieltää, mikä oli kurja vireen kannalta. Nolla, koska tein väärin.

Luoksetulossa tuomari sekoili ja käskytti liikkeelle mars. Koira teki kuitenkin kaiken hienosti, saatiin 10. Itse olisin toivonut himpan sujuvamman sivulle käännöksen loppuun. Vertaan ehkä liikaa evl-koiraani ;P Se nyt kuitenkin TULI reippaasti ja vielä hyvään kohtaan ilman lisäkäskyjä tai apuja. Aika hillumiset taas. Hillunnan jälkeen päätin että otetaanpa nyt yksi nami, en tiiä olisko ollut edes tarpeen. Ainakaan koska koirahan meinasi tukehtua siihen ja se oli aika turn off vireelle ;P



Seisomisessa peruutan, koira ennakoi (?) tai on muuten vaan epävarma tulemisistaan, ja kannustin sitä "tulevaan" tai jotain. Käskyyn reagoi hyvin, lopun perusasentoon tuplakäky. Nolla, koska tein tänkin vastoin sääntöjä. Liikkeen jälkeen jotain höpötystä ja mulla meni ihan pasmat sekaisin, en palkannut koiraa kunnolla, idiootti!

Hyppyä ennen tuomari taisi pälättää edelleen aika hartaasti ja otin koiraa pannasta kiinni. Se kävi makuulle. Mä tiedän ainakin että ennen oikeaa koetta se EI vietä edellisenä päivänä kahdeksaa tuntia kaverikoirien kanssa lenkillä ja kylässä nujuamassa niiden pihalla, niin kun se teki eilen :D. Sehän ei illalla kotiin tultuamme meinannut oikein edes syödä, mikä on tosi outoa. Seisoi kupilla ja suunnilleen huojui ja pisteli hitaasti, kun normaalisti se imaisee kuppinsa tyhjäksi noin sekunnissa. Loppuilta olikin aika taju kankaalla ja se oli silmin nähden väsynyt vielä tänäänkin. Sääkin oli sellainen hiostavan nihkeä mikä on kaikkein pahin. Hypylle mennessä koira ei minusta hirveästi hakenut estettä, vaikka juttelin että missä hyppy. Annoin aika napakan käskyn, hyppää hyvin, seisomaan pysähdys voisi olla terävämpi. Lopun perusasentoon tuplakäsky, tänään ei näemmä osata istua seisomasta. Saimme tästä 8,5.

Kokonaisvaikutus nolla. Kehässä palkkaaminen nollaa sen. No miten vaan, en tullut hakemaan palkintoja, vaan treenaamaan koiraa.

Sitten oli aika monta koiraa, tai itse asiassa 6kpl meidän jälkeen, mutta kun se tuomari oli niin saakelin kova höpöttämään ja neuvomaan niin aikaa tuhraantui ihan kauheesti. Meille sanottiin, että kivan näköistä tekemistä, mutta virettä voisi saada vähän lisää. Ohjaaja turhaan hissuttelee itse, mm. noissa jäävissä paljon reippaampi meno, jopa juoksu. No joo, oikeessa hää on.

Välissä käytiin isojen aikuisten kehässä. Arvostelut oli ensin pareittain, kummallekin annettaisiin eri värinen nauha, ja lopuksi kaikki saman värisen nauhan saaneet yhdessä kehään, ja neljä parasta palkitaan. Oltiin Rukan pari, olipas tyhmää ilmoittautua peräkkäin. Toisaalta tää oli vaikeempi näin, kersat meinaan olis halunneet nujuta kesken kehän :D. Tuomari oli ihan riittävän perusteellinen, juostiin, katsoi hampaat, tunnusteli koiran läpi jopa hartaammin kuin virallisissa olen nähnyt, mm. selän ja hännän kokeili kunnolla. Sieni seisoi ja katsoi mua melkeen koko ajan, eikä oikeastaan huomioinut tuomaria lainkaan. Sienelle vaaleenpunainen ja Rukalle liila, ei tietoa kumpi oli niinku parempi.

Ruka sai lainata Sienen sientä :D


Sitten jännättiin onko ensin paikalla makuut tokossa vai se loppukehä mätsärissä. No nehän olisi menneet päällekkäin, joten meidät siirrettiin tokossa jälkimmäiseen paikallaoloryhmään. Mätsärissä oli varmaan joku 15 koiraa kehässä, ahdasta. Seisotettiin, tuomari kävi vähän vielä rapsuttamassa ja sitten juostiin ja seistiin taas. Ulos lennettiin, ei sijoitusta.



Sieni retkotti katollaan hiekalla tokokehään menoa odotellessa. Jotenkin arastelin lelulla hetsaamista, ei olisi pitänyt. Siinä oli jo ollut kauhea tilanne toisessa kehässä, kun iso koira karkasi lapselta ja hyökkäsi pienemmän kimppuun purren sen korvan verille. Ei koskenut meitä mitenkään, mutta jäi vähän arka fiilis riehuttaa omaa koiraa muiden keskellä, siellä oli paljon koiria lasten pideltävinä.

No se paikallamakuukehä joskus sitten alkoi. Oltiin ekoja, reunassa oikealla, yhteensä viisi koirakkoa. Luoksepäästävyys 10, oli oikein hieno. Maahan ei sitten mennyt ekalla käskyllä, eikä myöskään tokalla, eikä vissiin kunnolla kolmannellakaan. Tässä vaiheessa tuomari sitten käskytti vaan että jätetään koira yms ja kaikki lähti koirien viereltä. Whaat? Eihän se vidun liike jatku ennen kuin kaikki on maassa, hei haloo! Mitä mun niin kuin oli tarkoitus tehdä siinä? Poistua? Seistä ja odottaa? Käskeä koira miljoonannella maahan ja poistua sitten? Niiiiin? No kukaan ei sanonut mitään ja aika vähän muutenkaan kiinnosti muu kuin että se koirahan menee maahan kun käsketään. Otin siitä rivistä, jossa oli jo aika reilut välit, vielä pari kunnon askelta kauemmas. Käskin sen uudestaan maahan, nyt meni jotenkin puoliksi kyljelleen, josta nostin sen tukasta ylös ja älähdin että nyt haloo elikko. Sitten se meni hyvin, kehuin ja palkkasin namilla suuhun, ja kelasin että mitähän mä nyt teen. Kukaan ei edelleenkään ollut sanonut yhtään mitään. No jätin koiran ja poistuin, ehdin olla ehkä puoli minsaa tai vähän reilun. Paluu hyvä, nousi sivulle ekalle, vapautin heti leluun ja menin kehästä ulos riehuttamaan. Tuomari sitten huutaa että tule takaisin vielä, ja käytiin tällainen keskustelu:

minä: ai luulin että meidät hylättiin jo ja sain nollan
tuomari: joo niin saitkin, mutta mulla on sulle vielä asiaa
minä: (menen lelussa roikkuvan koiran kanssa takaisin paikalleni)
tuomari: TÄMÄ EI NYT KÄY OLLENKAAN, NÄIN EI KERTA KAIKKIAAN SAA TEHDÄ, ET VOI ALKAA KOULUTTAA KOIRAA TÄÄLLÄ RIVISSÄ JA HÄIRITÄ TOISTEN SUORITUSTA. TODELLA EPÄASIALLISTA KÄYTÖSTÄ OHJAAJALTA, ETKÖ YHTÄÄN AJATELLUT MUITA? laadidaa tuutin täydeltä tuli ja toljotin siinä aika hoo moilasena. Et sitten niinkun heti sanonut, että poistu kehästä, kun jatkoit vaan liikettä vaikka mun koira ei ollut vielä maassa? Mitä mun olis pitänyt tehdä, oisitko voinu heti käskeä mitä tahdot tapahtuvan? Olisko ne säännöt voinut lukea, että se liike ei todellakaan jatku ennen kuin ne kaikki koirat makaa, ettei tällasia tilanteita tule, missä ohjaaja ei voi tehdä mitään oikeaa ratkaisua? No eihän siinä, nyökyttelin vaan. Aivan asiasta se sinänsä sanoi, joskin mulla ei heru ymmärrystä sille että muiden pitää olla hys-hys kun toiset suorittaa paikkamakuuta. Jos väliä on useita metrejä niin kyllä siinä on saatava omaa koiraa ojentaa ja ne paikalle käsketyt vaan saa luvan sen sietää, ennen kuin kannattaa miettiä edes möllitokoon tulemista. No joka tapauksessa, ymmärrän että mä olisin voinut ottaa vähän paremmin ne muut huomioon ja olen pahoillani että en niin tehnyt. Tuomari olisi voinut pysyä vähän asiallisempana eikä keuhkota ihan suu vaahdossa, ja nimenomaan sanoa jo heti mitä olisi tahtonut tapahtuvan, eikä vaan päästää tilannetta näin karmeaksi! Ugh, että jäikin paska fiilis päällimmäiseksi koko hommasta.

Rukalle ei myöskään menestystä näyttelykehässä, eikä Impille oikeasta kehästä, mutta lapsi & koira -kehässä olivat T:n kanssa numero 2.! Ei todellakaan paskemmin, sitä porukkaa oli siellä ihan kiitettävästi :)

Aika söpöjä olivat


möllitokon videot:
maahan, luokse, seiso
hyppy

Paska reissu mutta tulipa tehtyä! :D Seura nyt onneksi oli mitä parhainta, kiitos kaikille päivästä :) Sieni saa nyt opetella pikaiseen sen seuruun, että ei tartte noita jääviäkään tolleen tehdä, vaan sillä on selkeä käsky. Sille ei selkeästi sovi se, että se ei tarkalleen tiedä mitä siltä odotetaan, eli noihin siirtymiinkin pitää keksiä joku oma käskynsä. Vähän se oli matalassa vireessä mutta vire ei mun mielestä laskenut kehässä tai mitään mistä pitäisi olla huolissaan. Nyt vaan kuuri sellaisia reippaita treenejä missä se saisi olla jopa vähän härski, jotta tulisi himpan tuota asennetta :) En oo maailman ainoa kellä on herkkä, kiltti koira, ja apuja tähänkin on onneksi ihan ulottuvillani!

PS. Sitä tavaroiden lahjoituspistettä ei koskaan löytynyt... Tuotiin roinat takaisin kotiin.

Töppönen oli viikonlopun porukoiden kanssa mökillä ja sillä oli ollut aika vahtiminen, kun metsät oli vilisseet thai-marjanpoimijoita. Inhottavaa, meidän mökkitie oli joskus 10...15v sitten vielä oikeasti hiljainen hiekkatie, nyt siellä on välillä aikamoinen trafiikki. Vaikeuttaa koirien irtipitoa kovasti ja mudihan ei esim. enää ole tiellä irti, koska se pitää sitä niin omanaan eikä tottele jos joku tulee vastaan (jalan, autot ei ole pahoja), vaan karkaa rääkymään.

---

lisäys klo 21.30: kiitos möllituomarille sähköpostista, kaunis ele jota arvostan! Homma sovittu yksityisesti ja nou hard fiilings. :) Mä olin tosi ääliö kun en tajunnut, että suurin osa siellä ei todellakaan ollut mitään himotokoilijoita, joiden koirat olisi treenanneet 9-viikkoisista ties mitä häiriöitä tavoitteena TVA. Jatkossa lupaan yrittää paremmin huomioida millaisessa tilanteessa olen ja suhteuttaa tekemiseni sen mukaan. Eikä tietenkään ole hyvää kehäkäytöstä alkaa ojentaa koiraa kokeessa noin ylipäänsä, toivottavasti ei niinkään tartte ikinä enää tehdä.

Match show

Kookoon mätsärissä. Aamulla oli aika hauska yllätys; Sienen koko niska oli eilisen pesun jäljiltä ihan pyörteinen irokeesi :D Onneksi ei oltu menossa viralliseen näyttelyyn, tukka ei meinaan tiennyt mitään vaikka yritin sitä harjailla ja kastella ja asetella takaisin muotoonsa. No ei kai enää, olis pitänyt vielä märkänä, sen verta mäkin juuri hiusten laitosta ymmärrän. ;P

Kentällä oli hirveä hulina ja aivan järkyttävän pitkä jono ilmottautumiseen. Kävi mielessä, jaksaako sitä jäädä, kun olin ollut töissä ja menossa illaksi takaisin. No, oli jo tultu, joten päätin mennä. Sieni sai numeron 20, isoja pentuja oli kaikkiaan 24kpl. Hieman enemmän kuin viikko sitten, mutta olipahan hyvä tosihäiriöharjoitus. Tässä mätsärissä kaikki koirat arvosteltiin yksitellen, ei pareittain, ja lopuksi kaikki yhdessä kehään, ja tuomari valitsi siitä sijoitettavat.

Pentu oli autosta otettaessa ihan hirveä. Se sinkoili valjaissaan pitkin poikin, puri remmiään, hyppi mua päin, saalisti lapasiani ja tarrasi ranteeseen ihan muuten vaan. Onneksi sille löytyi pian samanhenkistä painiseuraa ja minä sain olla rauhassa. Leikki siis tosiaan taas aika monen eri koiran kanssa, oikeastaan oli aika erilaiset rotutyypit edustettuna; tervu, mopsi, joku iso valkea laumispentu ja collie ainakin. Mopsi oli Sienestä ihan hirveän hauska ja pentu meni aivan tilttiin. :D

Kehässä pentu oli jo mukavan rauhoittunut ja uskalsin laittaa sille ohuen näyttelyremmin tälläkin kertaa. Oltiin irliksen ja kaukkarin tms 9-10kk pentujen välissä, hieman oli pieni olo. Irlis oli Sienen takana ja sen partakarvat osui kerran Sienen selkään. Pentu kääntyi katsomaan taakseen ja sen silmät levisi hämmästyksestä (huomasi irliksen varsinaisesti vasta nyt), MIKÄ toi jättiläinen on, vähän siistiä, onks toi sun pää siellä ylhäällä! :D Tosi hienosti se kyllä pyynnöstä kääntyi takaisin oikein päin ja keskittyi minuun. Seisominen sujui hienosti ja siitä saatiin kehujakin. Juoksu oli mallia hyppiipomppiiloikkii tai yrittäessäni auttaa namilla pentu tuijotti niskat kenollaan mun kättä. Sitä pitää vielä harjoitella, oli kommentti. Aivan. Jatkoon ei päästy.

Töppönen oli mukana, mutta en ehtinyt ottaa sitä autosta lainkaan. Kun lähdettiin pois, se päästi syvän huokauksen ja rojahti makuulle. Haha, teki varmaan välillä ihan hyvää sillekin muhia kateusvietissään ;) Ajeltiin sitten suoraan kuitenkin lenkille, niin setämieskin pääsi sentään johonkin, eikä ollut aivan hukkareissu.

***

Tukkakuvia sunnuntaina, jolloin paras pyörre oli jo kadonnut:





No oot oot tosi söpö joka tapauksessa!

Sieni missinä

MPKY:n mätsäri oli tänään AMK:n kampuksella. Sieni osallistui isoihin pentuihin. Mulla on koko kuvio aika epäselvä ja juuri ennen kehää kyselin että mites tää homma nyt menikään. Koirat laitetaan yleensä luokkiin isot (aikuisena yli 50cm) ja pienet pennut (alle 12kk), isot ja pienet aikuiset, veteraanit (yli 8v) jne. Luokan sisäinen järjestys on ihan random, yleensä ilmottautumisjärkkä. Sekarotuiset saa osallistua joka luokkaan myös. Jokainen luokka arvostellaan niin, että koirat tulee pareittain kehään. Me oltiin numero yhdeksän, ja parina meillä oli australianpaimenkoira. Koirat liikkuu kehässä ja "tuomari" (yleensä joku kasvattaja) kopeloi ne läpi, katsoo hampaat yms mitä virallisessakin näyttelyssä tehdään. Koiria ei kuitenkaan arvostella lainkaan rotumääritelmään verraten, kuten virallisissa näyttelyissä tehdään, vaan pääpainona on koiran iloinen, hyväkuntoinen, reipas, hyvin hoidettu olemus ja nätisti esiintyminen. Koirat arvostellaan pareittain ja toinen parista saa valkoisen nauhan ("ykkönen") ja toinen oranssin ("kakkonen"). Kun jokainen pari on käyty läpi, kaikki oranssit menee yhdessä kehään ja niistä valitaan neljä parasta. Samoin tehdään valkoisten kanssa.

Sieni ehti olla kentällä melkeen pari tuntia ennen kehää ja leikki/tervehti sinä aikana varmaan kahdenkymmenen koiran kanssa. Meno oli aikamoisen holtitonta ja pentu heitti välillä volttia valjaissaankin. Kävin kysymässä, voiko kehään mennä valjaissa, kun en uskalla pistää villiviikaria pantaan. Sain luvan, eihän siellä tosiaan arvostella rakennetta eikä mitään. Väsytys kuitenkin teki tehtävänsä ja pentu oli jopa hieman liian uupunut kehässä, ja vein sen siis ihan ohuessa näyttelyremmissä.

Kaikkien muiden kanssa Sienellä synkkasi tosi hyvin, mutta yksi iso, nuori rotikkauros olikin vähän jännä. Sieni itse sinkosi sen naamalle ja kellahti heti selälleen ja oli ihan tumps tumps, ja rotikka haisteli sitä pitkään. Sieni alkoi jo näyttää siltä, että ei ole enää kivaa ja haluan ylös, kun rotikka juuri lopettikin tutkimisen ja koirat vähän tapaili leikkiä. En tiedä mikä oli, mutta yhtäkkiä Sieni kavahti poispäin ja lopulta oli mun takana ja haukahteli toiselle. Kielsin tämän mutta annoin pennun toki olla turvassa luonani, ja aika ihmeen luimussa se olikin. Kun se rauhoittui niin jatkettiin matkaa. Aika jännä juttu, en oikein tiedä mitä tapahtui, taisi olla eka kerta ylipäänsä kun näen tämän koiran jossain tilanteessa noin epävarmana. Hienoa, että tukeutui minuun, ja nollasi tosi nopeesti ja oli sen jälkeen taas aivan reipas :)

Pienet koirat oli aivan ihania, yksi 4,5kk parson (tai joku? :D) oli aivan kamalan hauska. Sieni ei ole niin pieniä ennen päässytkään tapaamaan, ja se makasi ihan onnessaan kyljellään ja pieni hyppi Sienen mahalla. :D Töppösenkin mielestä ihan pienet koirat on aika ihkuja. (Se varmaan pitää niitä orseina. Kun L oli pentu, meillä oli rottia, ja ne oli kaikki "orseja" kun yhden nimi oli Orsi.) Meidän pitää varmaan ottaa koirien koira ;)

Hollannikkaita oli kaksi, kumpikin tuttuja. Miun kanssa Sieni nujakoi, Pomppu oli mielestään niin aikuista (reilu 1,5v) että typerä pentu voi painua hiiteen, eikä Sienikään sitten jatkanut sen härkkimistä. Miun kanssa meni niin villiksi, että Sieni sai lopulta kauhean sekopäähepulin ja sinkosi remmi perässään pitkin kenttää. Onneksi joku pariskunta tallasi sen narun päälle ennen kuin se ehti kehään häiriköimään. NOLOA. :D Kuvissa Miu ja Sieni:





Kehässä oltiin tosiaan aussien parina. Sieni oli oikein taitava, se keskittyi ihan hirmu hienosti minuun <3 Tuomari oli mukava, kysyi ikää, katsoi hampaat perusteellisesti ja lääppi pennun kauttaaltaan läpi. Kommentoi iloiseksi ja avoimeksi ja ikäisekseen oikein oikeanlaiselta kehitykseltään. Toinen koira sai "paremman" nauhan, se oli vanhempi ja jotain muuta, en kuunnellut kun ihan sama.

Meitä oransseja oli kuusi, ja neljä parasta sijoitettiin. Juostiin kaikki yhdessä ympyrää ja seisotettiin pentuja ja kaksi nakattiin tässä vaiheessa ulos. Takanamme oli juuri se rotikka, jonka kanssa pennulla oli aiemmin ollut ongelmia, ja se piti juostessaan sellasta röhkimistä ja Sienen mielestä se oli himpan arveluttavaa. Lisäksi pentu oli jo aikasen väsynyt. Se ravasi vähän mun takana ja hoputin sitä hieman. Mutta eipäs pomppuloikkahillunut! :D Sijoituttiin lopulta oranssien kolmansiksi ja saatiin narulelu ja pussi ruokaa. Hyvä Sieni! Kehäkuvat Mikko Hasanen, tänkjuu:

Saa tutkia!


Mun tavoite oli lähinnä se että pentu seisoo, joskus hamassa tulevaisuudessa lisään "seisoo kauniisti jalat järjestyksessä"


Tuus ny sieltä!


Kauniisti kaiken häiriön keskellä


"Oota" :) Kyllä se välillä pyllähti istumaan mutta valtaosan ajasta seisoi!


Mulle tällanen, ihanaa! (Sieni hei, kaikki mikä on sulle, ei ole syötävää.)


Edustaminen on rankkaa


Oheistoimintana oli leikkimielinen temppurata aina tasatunnein. Ensin muovinen irtorengas, josta sekä ohjaajan että koiran piti mennä läpi. Sitten pieni jakkara, johon piti saada koiran etujalat (vaihtoehtoisesti takajalat, jolloin bonuksena ajasta -5s). Sen jälkeen metrin-parin putki, josta koira läpi (jos myös ohjaaja läpi, ajasta -5s). Sitten neljä merkkiä, jotka piti pujotella. Viimeisenä kuminen isohko rengas maassa, koira piti saada sinne sisälle ja käskeä siellä istumaan, ja vielä kirmaus maaliviivan yli.

Ilmoitin molemmat koirat. Töppösen kanssa vähän säätöä jalkapisteessä, takajalkoja en edes yrittänyt, mutta etujaloissakin kesti hetki. Putken jälkeen se sinkosi hornan kuuseen ja piti huutaa takaisin, missä meni ainakin viisi sekuntia :D Koira suoritti suurimman osan esteistä jollain tapaa ennen kuin ehdin ohjata mitään. Itse en ryöminyt putkeen ja lopputulos oli jotain 36s. Sieni sääti jalkakorokkeella varmaan kymmenen sekuntia kun se ei osaa tällasia lainkaan. Namit sai olla koko ajan mukana ja niiden avulla sain sen lopulta houkuteltua siihen. Loppurata meni paremmin kun mudilla, koska pentu ei tiennyt yhtään mikä juttu tää voisi olla, ja teki just niin kuin ohjasin eikä ehtinyt tarjota omia ideoitaan. 43s muistaakseni. Oltiin ainoat osallistujat sillä tunnilla, joten töppönen voitti narulelun. :D

Töppöjalka sai myös tokoilla kentän reunalla. Jätin maksisrasian palkaksi venaamaan, mutta hemmetin varis meni sinne heti kopistelemaan sitä ja meinasi viedä nokassaan koko purkin, niin jäi meidän zeta kesken :P Seisominen oli ekana ja se onnistui. Häädin variksen ja otin sitten vielä vähän seuruuta ennen palkalle päästämistä. Olis voinut olla parempaakin, koiran toiminnassa näkyy heti kun mä en ole varma mitä tehdään (jatketaanko vai pitääkö se lintu nyt häätää, otanko purkin taskuun vai koetanko uudestaan, plääplää).

Kentältä ajettiin metsikselle ja käytiin lyhyt lenkki. Nyt on väsynyttä väkeä, ah.