Just open your eyes and see that life is beautiful

Tällä viikolla on treenattu lähinnä rallyjuttuja. Tänään tajusin, että Sienen molemmat oikeaan/molemmat vasempaan -täyskäännökset kummallakin puolella on hyvin pian sujuvammat ja luotettavammat kuin eräällä kaikkien alojen asiantuntijalla! Sieni on juuri sellainen koira, joka on rallyyn temperamentiltaan aivan loistava seuralainen tumpelolle ohjaajalle. Jos itselle kaikki käännökset ja kuviot olisi tuttuja, nopeaakin koiraa olisi helpompi ohjata. Töppösen kanssa mulla on ollut haastavaa siksi, etten oikein ole aina edes tiennyt mitä ja miten yritän opettaa, ja koira ehtii säätää ziljoona asiaa siinä ohessa. Sieni ei säädä ja se ei myöskään heitä sellaisia sekovoltteja niin kuin pöne, niin pysyn itse paremmin mukana käännöksissä. :D Lisäksi Sieni vaan jotenkin niin hienosti tajusi nämä suunnilleen kerrasta!

Kotikylän kisoissa olisi ollut äkkilähtönä vapaa paikka mihin tahansa luokkaan, ja ihan hetken harkitsin että siitähän sitä voisi käydä kokeilemassa. Seuraten 3 askelta peruuttaen menisi varmasti reisille jos sellainen kyltti olisi, ja mitään spiraaleja oikealla seuraten se ei varmaan tee, ja ne eteen tulot oikealta ehkä vielä sujuu jotenkin mutta oikealle sivulle paluu ei, ja jotain käytösruutua se ei ole ikinä tehnyt, niin jätin nyt kuitenkin vielä väliin :D Jos oikeasti voisi mennä niin ettei jännittäisi lainkaan, mutta kyllä mua olisi ruvennut jänskäämään sitten kuitenkin, niin ei oo reilua koiralle mennä vain kokeilemaan. Ehtiihän tässä, VAU:lle on viime syksyltä kaksi lahjakorttiakin ja siellä olisi kuukauden päästä koe, sitä voisi vaikka miettiä.

Vanha kuva kaikkien alojen asiantuntijan virheestä puolenvaihtokäännöksessä! :D

Näissä käännöksissä on myös välähdellyt pitkästä aikaa Sienessäkin sellainen "joojoo mä tiiän mikä nyt tulee" -asenne. Tai oikeastaan puolenvaihto takaa on ehkä ollut "pahin". Eli ennakointia ja yliyrittämistä, koira tekee yhden toiston sijaan useita peräkkäin tai palkan saatuaan toistaa tempun ilman että kerkiän edes pyytää. Tai pyydän sitä pitämään sen puolen missä se on, mutta se menikin jo toiselle. Sivulle-eteen-erottelussa tätä aiemmin oli, ja silloin se oli suuri juttu meidän elämässä. Kun nössöin koira koulutustapamuutoksen myötä oikeasti uskalsi yrittää ja olla omatoiminen :)

Tiistain hallivuorolla tapahtui jotain todella historiallista: treenasin koko tunnin vuoron seuraamista. "Se inhoaa seuraamista ja jaksaa sitä vain ihan vähän" -koiran kanssa. Alkuun häiriötä perusasennossa ja sitten liikkeessä, se oli ihan sairaan reipas ja kääntyi ihan huikean hienosti häirityssä seuruussa :O ! Sitten ohjelmassa oli rallyn oikean puolen seuruuta ja suoran veivaamisen jälkeen rallyn puolenvaihtokäännöksiä molemmat oikeaan ja molemmat vasempaan sekä vielä erikseen puolenvaihtoa takaa. Ihan olin suunnitellut tällaisen setin ja sen tein, koira jaksoi hyvin eikä se näyttänyt lainkaan siltä että inhoaa seuraamista ja voisko tää kohta jo loppua. Hitto, että varmaan kaikki meidän ongelmat on vain mun päässä... luulen että varsinkin tämä kääntymisjuttu koki suuren ravistuksen viikko sitten rallykoulutuksessa, se todella osaa kääntyä kun vaan viitsii. Ihan huikeeta kun ikinä ei ole valmista ja saa aina haastaa itseään ja koiraansa!

Keskiviikkona sitten ehkä toisenlaista historiaa, meillä oli kolmet treenit putkeen. Ensin ammuttiin pk-kentällä, sitten tehtiin lumiesineruutua (ja miten se olikaan hieno, siis sekä reipas että superpätevä tatti!) ja sitten oli vielä toinen hallivuoro, jossa aiheena taas rallyn tekniikkaa ja tavan 90 asteen käännöksiä. Eihän se toki parhaimmillaan enää lopussa ollut, mutta nykyään mä kuitenkin koen että pystyn tekemään noin, joskus pari vuotta sitten ei tullut mieleenkään pitää kuin yhdet treenit päivässä. :)Tänään olen miettinyt miten voisi oppia olemaan aina niin tyyni ja rauhallinen ja antamaan koiralle tilaa. Ilman että sotkee niitä omia tavoitteitaan ja visioitaan joka paikkaan, antaa siis eläimen ratkoa ja oppia itse ilman että painostaa tai auttaa sitä siihen mielikuvaan mikä minulla itselläni on. Kyse on jäljestämisestä, keksin että tikkijalka voi tehdä sitä ja tempaisin sille tohon puistoon jäisille/lumisille poluille ja kävelyteille parin sadan metrin jäljen. Lumiselta polulta jäiselle tielle oli hirveän vaikea siirtymä, jälki vaan katosi koiralta. Reunoilla olevat lumipenkat selvästi imi hajua itseensä ja jälkeä tehdessä siinä oli auton lastausta parin metrin päässä, niin häiriöjälkiäkin riitti. Nyt kun mulla ei ole enää mitään tavotteita eikä visiota siitä, miltä suorituksen pitäisi näyttää, nautin auringosta ja annoin koiran pyöriä puuttumatta millään lailla. Eikä siinä sitten kuitenkaan kauhean kauaa tarvinnut odotella, kun se ihme kyllä osasi itse vähän laskea virettä ja löysi kuin löysikin jäljen uudelleen ja vika esinekin tuli vahingossa laitettua tosi sopivaan kohtaan hyvin pian tämän kohdan jälkeen. Jos vaan osaisi aina kouluttaa joka tilanteessa näin, eikä itse niin paniikissa pitäisi kiinni siitä miltä sen "pitäisi" näyttää ja kuvittelisi että suorin tie on aina muka paras tie keinolla millä hyvänsä. Kyllä koiran omat ratkaisut ja sitä kautta todellinen oppiminen on paljon enemmän nykyään mun mieleen. :)

Pöne on viettänyt nyt yhteensä kolme viikkoa saikkua kaulurin kanssa. Ainakin on tullut hyvin selväksi, että se ei halua olla mikään eläkeläissohvakoira. Pöne parka ei voi ymmärtää miksi se on satelliitissa eikä mitään saa tehdä.

Tunnistusjälkiseminaari

Karita Häkkisen tunnistusjälkiseminaarissa. Tämäkin ala on sellainen, missä tapoja on monia ja niiden paremmuudesta on turhaa kiistellä, eri reitit voi siis hyvinkin viedä samaan lopputulokseen. Alla minun tulkintani kouluttajan ajatuksista, luentomateriaali on erikseen ja sitä en julkaise, tässä siis vain mitä tuli puhuttua ja kirjoitettua ylös.

-hajunäytteen otto useasta kohdasta, vältä hajusteita, saippuaa, eläimessä sellaista kohtaa mistä juuri silitetty tms.

-lähtöhajun antoon riittää hyvin nopea nuuskaisu, ei tarvitse palkata (toisaalta jos siitä ei koskaan palkata, lisää kiirettä radalle - itse olen palkannut tähän saakka aina ja tulen jatkossakin palkkaamaan ainakin joskus) eikä ottaa siihen ilmaisua. Tapoja on kuitenkin monia.

-purkkiradalla purkit alussa vähintään 0,5m välein toisistaan, että koira kerkiää haistaa ja ilmaista oikean kohdalla. Varsinkin vauhdikas koira on helposti "lentänyt" jo seuraavalle purkille, jos ovat liian lähekkäin.

-tyhjän ilmaisu, esim. kadonnutta henkilöä etsittäessä kun koiralle annetaan lähtöhajua ja koira ei löydä kyseiseltä parkkipaikalta tms vastaavaa kohdehajua. Opetetaan ensin purkkiradalla, mutta tavoitetta on syytä miettiä huolella. Tämä on myös tärkeää opettaa kontrolloiduissa olosuhteissa ennen kuin tilanne tulee kentällä (=tositilanteessa) koiralle vastaan.

-ohjaaja ei saa painostaa koiraa löytämään jotakin, lähtee sitten helposti jäljestämään jotain muita jälkiä tai näyttää jäljestävän, eli tyhjä pitäisi olla myös ihan ok asia. Tai jos tyhjästä seuraa autoon joutuminen, niin kuin luonnostaan tositilanteessa tapahtuu, motivoitunut koira kokee sen kurjana ja olevinaan löytää jotakin, jotta saa jatkaa.

-toisaalta jos tyhjästä saa hyvän palkan, moni koira menee mieluiten sieltä mistä aita on matalin ja olevinaan tarkistaa ja väittää heti, että tyhjä on, palkka tänne -> löydön on oltava arvokkaampaa

-purkkiradalla opetuksessa mietitään mitä halutaan koiran tekevän, jos lähtöhajua vastaavaa hajua ei radalla ole. Istuu tai ilmaisee jotenkin muuten? Etsii kauempaa? Luopuu muista hajuista ja passivoituu? Saako palkaksi etsittävän hajun ilmaistavaksi vai palkataanko ruualla/lelulla?

-maalin (etsittävä eläin/ihminen, home, lutikka, whatever) ilmaisu ja koiran palkkaus mietittävä myös tavoitteen kannalta. Karkurit säikähtää riehakasta lelupalkkausta, lutikkakoirilla on oltava sellainen ilmaisu että vaitiolovelvollisuus säilyy eikä naapurit siis esim. saa kuulla että löytyi (haukkuilmaisu). Lutikkakoira ei myöskään saa raapia löytökohtaa - jos lutikat oli vain sängyssä siihen asti, eivät taatusti ole enää.

-hajut on periaatteessa ikuisia eikä mikään lakkaa täysin haisemasta koskaan, mutta heikkenee ajan saatossa ja esim. rasva härskiintyy, likaiset karvaa alkaa homehtua jne. Paras säilytyspaikka lasipurkki, muovi on liian huokoista ja esim. muovipussissa vierekkäin olevat eri eläimen karvat haisee takuulla toisiltaan.

-kokonainen sokeripala luovuttaa vähemmän hajua kuin murskattu ja kämmenen alalle levitetty yhden sokeripalan jauhe

-treenattavia asioita: eri ikäiset hajut - mieti tavoite etukäteen, halutaanko että etsii tuoreinta (esim. pelastuskoira, jos jälki tekee silmukan, koira saa ja sen pitää oikoa jotta maali löytyy mahdollisimman nopeasti) vai vastaavaa kuin lähtöhaju

-lähtöhaju + etsittävä haju vanhoja (tiettävästi useita vuosia vanhat karvat toimii yhä)

-lähtöhaju + maali eri ikäisiä keskenään

-henkilö A:sta kolme eri ikäistä hajua (esim. 1, 2 ja 3 viikkoa vanhat), etsi tuorein. Lähtöhaju voi olla tuore tai vaikka 4 viikkoa vanha. Nämä on enemmänkin kokeita mitä se oma koira tekee, oikeaa ja väärää ei ole.

-siirrännäinen (= vanulappu, sideharso, paperinpala tms jolla maali on pyyhkinyt ihoaan tai johon on uutettu teetä/maustetta/tms) usein oleellinen koirille, joten tärkeää sammuttaa, eli tyhjissä on ain samanlainen tyhjä siirrännäinen. Myöhemmin voi myös käyttää esim. hiusponnaria, sukkaa, pipoa tms. Ihmisten hajut käytännössä on usein siirrännäisillä, koska ihmisistä ei saa paloja, mutta jos mahdollista, voi toki käyttää myös hiuksia, kynsiä tms sellaisinaan. Eläimistä saa helpommin karvoja, mutta mikään ei estä tekemistä niistäkään siirrännäisiä, käyttämään kaulapantaa tms.

-tavoitteen määrittely: onko esineet maalia tärkeämpiä, vrt. esim. poliisikoira joka on ottamassa pakenevaa rikollista kiinni (viis esineistä kunhan ihminen tavoitetaan) tai poliisikoira jonka pitäisi kerätä esineet talteen (todisteet oikeuteen), ja jäljen päässä ei välttämättä ole enää ketään? Saako oikoa pois jäljeltä, jos saa maalista tai tuoreemmasta jäljestä ilmavainua (voi saada sopivissa olosuhteissa kilometrienkin päästä)? Onko jäljellä maali vai ei? Tällaiset päätökset on tehtävä etukäteen. Alla esimerkkikuva, punainen on maali. Jos koiran halutaan jäljestävän tarkasti, se löytää matkalta kolme esinettä ja tekee koukeroita. Jos koira saa oikoa, se luultavasti menee mustan viivan mukaisesti suoraan maalille.

-veden käyttö jäljellä aluksi hyödyllistä

-märkä sitoo hajumolekyylejä eli haju vahvempi juuri siinä kohtaa (tosin myös häiriöhajut vahvistuu)

-ohjaaja näkee missä jälki kulkee ja voi opetella lukemaan koiraa, esim. kun poikkeaa jäljeltä

-hajustettu vesi lisää maassa olevien hajumolekyylien määrää, mutta hajustamaton vesi (tai sateen jälkeen märkä maa) riittää myös

-purkkiradalla voi opettaa myös esineet, alkuun siirrännäisen sijaan purkissa on esine, sitten voidaan ottaa matalammat purkit ja lopuksi esim. pelkkä kansi jonka päällä esine on, sen jälkeen esine maassa. Viedään myös ulos ja yleistetään eri ympäristöihin ennen jäljelle viemistä.

-jälki purkkiradan jälkeen ensimmäisiä kertoja: annetaan lähtöhaju -> pyydetään etsimään

-palkataan kun haistelee ja löytää ylipäänsä jäljen, ei odoteta että lähtee jäljestämään tai ilmaisee mitään

-eläimiä etsivälle koiralle alkuvaiheen treeneissä palkaksi voidaan jättää purkki (eläimet ei jätä esineitä, joten niitä on turha sotkea treeniin missään vaiheessa), jonka se saa ilmaista palkaksi. Jatkossa kun maalin ilmaisu on opetettu, purkkia ei tarvita. Alussa jälki voi olla ihan pari metriä ja sen päässä puskassa tms silmin näkymättömissä purkki, jossa vastavaa hajua, ja koira oppii että jälki vie purkille.

-karkurieläintä ei 99% kerroista ohjaaja kerkiä nähdä lainkaan, ja moni remmirähjä tms. epäsosiaalinen tapaus toimii kuulemma etsintätilanteissa tosi hyvin eikä ikinä rähjää maalille. Maalin ilmaisu ylipäänsä eläinten kanssa aika kaukaa, karkurit pakenee herkästi vain lisää jos etsijäkoira menee liian lähelle. Koira usein luonnostaan pysähtyy maalia kohti mennessään tajutessaan että siellä se on -> valmiina palkkaamaan, niin saadaan siepattua tällainen käytös ilmaisuksi.

-vihreällä alustalla hajun käyttäytyminen menee niin, että kasveista hajoava haju tekee jäljestä vaikeimman 2-30min kohdalla. Eli helppoa jälkeä halutessa jälki ajetaan heti tai 30+ min kuluttua sen tekemisestä, 15min vanhetus on kaikkein haastavin. Koskee siis nimenomaan id-jälkikoiria, tällöin ihmisen ominaishajun ja rikkoutuneiden kasvien hajujen suhde on huonoin ja ihmisen hajua on vaikea erottaa.

-lumi: jälki tehty pienessä lumessa, tulee aura -> lumi ja haju sen jälkeen pitkin penkkoja. Samoin jos asvalttijäljen päälle sataa, haju valuu veden mukana usein alustan rajalle viheriölle. Ei pidä ihmetellä jos koira seilaa. Ylipäänsä hajut käyttäytyy hyvin eri tavalla eri olosuhteissa -> jäljen päällä askeltarkka ajaminen tai hakukoiran luotisuorat pistot on todella teennäisiä vaatimuksia. Linkki hajujen käyttäytymisestä ja leviämisestä

-kuumalla suuri osa koirista osaa itse tauottaa esim. poikkeamalla hetkeksi varjoon, voi olla vain pään kääntö tai muu niin pieni juttu, ettei ohjaaja huomaakaan. Aina ennen puuttumista tulee miettiä miksi koira tekee niin. Jos on tarve nollata nenä, on annettava nollata!

-helle- ja pakkasrajat tärkeitä, nenä voi palaa! Talvella -10 yleinen, jos kova tuuli, vähempikin. Kesällä jos ilma +20, pitkään jatkuneella helteellä myös maa on lämmin ja maan pinnassa nenän tasolla voi olla paljon kuumempaakin.

-junarata liikuttaa hajuja pitkälle, teollisuusalueella voi olla aitoja mistä kukaan ei pääse jne ja on pakko kiertää, koiran voi joutua pysäyttämään -> tostilanteita varten koira tulee opettaa hyvin monenlaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin

-y-jälki ja viuhkat: kaksi tai useampia mennyt vähän aikaa päällekkäin ja sitten eroavat. Jäljestetään jompaa kumpaa. Saman tai eri ikäiset. Häiriöhaju voi olla myös esim. hyvä kaveri(koira), juoksuinen narttu tms. Voi olla myös saman ihmisen tekemät mutta eri ikäiset, jolloin testatan hakeeko tuoreinta.

-reviirijälki: kohdehenkilö pyörinyt esim. talonsa pihassa ristiin rastiin ennen poistumistaan, koiran etsittävä jälkiviidakosta poistumisjälki (myös omalla reviirillä jäljestämistä tulee harjoitella, yleensä henkilökohtainen alue ja koiran käytös ja motiivit voi olla erilaista)

-tyhjän etsiminen maastossa: aluksi lähtöhajuksi 500km päässä asuvan hajua, ettei varmasti ole koskaan ikinä milloinkaan käynyt alueella. Tiettävästi sopivissa oloissa jopa 10km päästä voi haistaa, joten lähellä asuvan mutta juuri nyt ei-paikallaolevan treenikaverin haju ei siis käy.

-sekahaju: A ja B. Aluksi B ei ole koskaan ollut lähelläkään aluetta.

-ohjaaminen tapahtuu todella helposti tiedostamatta, joten sokkojen merkitys suuri. Kaikki ketkä on seuraamassa jälkeä, seuraa sovitusti teki koira mitä tahansa. Jos lähtee väärään suuntaan, yleisö usein hidastelee tai jää odottamaan koska tietää, että ei se sinne mene ja se palaa kohta. Koira ja ohjaaja molemmat oppii nopeasti lukemaan tätä, ja tositilanteessa ollaan aivan hukassa kun yleisökään ei tiedä mihin jälki menee. Poliisikoirilla on tehty sellainen testi, missä tyhjään huoneeseen oli post-it-lapuilla merkattu tiettyjä kohtia, ja ohjaajille vielä sanottu, että siellä on (etsittävä voi olla huume, lähtöhajun perusteella annettu haju tms mikä tahansa). Valtaosa ohjaajista sai koirat valeilmaisemaan koska oli itse päättäneet, että siellä on...

-kun lisätään uusi häiriöhaju (varsinkin joku voimakas, esim. riista), koirat tyypillisesti kokeilee sitä kerran "olisko tää". Saa kokeilla kerran ilman negatiivista rangaistusta (palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki otetaan pois). Tämä kouluttaja ei ylipäänsä hirveästi käyttänyt neg. rankkua. Ohjaajan on hyvä olla mahdollisimman kaukana ja eleetön, koska koirat yrittää kysellä kauheasti ja seuraa eleitä. Kaukaa on taas pitkä matka lähestyä ja poistaa oikea purkki, ja siinä välillä ehtii jo tapahtua kaikkea. Virhesignaalia jossain tapauksessa voi käyttää.

-jos ilmaisee väärää esim. 3s, odotetaan oikealla vähintään yhtä pitkä, tai mieluiten vähän pitempi (4-5s) ilmaisu! Ohjaajat mielellään palkkaa heti kun luopuu väärästä ja osaa oikealle, mutta niin ei pidä tehdä.

Käytännön treenit su

-kouluttaminen ON tekniikkalaji, ja tekniikan olisi oltava kunnossa. Oli taas surullista katsoa kun koirat teki oikein mutta ohjaajat sääti ja koira ei siksi esim. saanut vahvistetta. Edelleen esim se treenin aloitus ja lopetus, ei päästetä sitä koiraa haistelemaan mitään jos ohjaaja ei ole vielä/enää valmis palkkaamaan!

-töppönen selvisi ihan hyvin, vaikka tila oli suht ahdas kellari. Eka kierros tehtiin niin, että jokainen toi koiran sisään ja syötti sitä kupista minuutin ja vei pois. Lyhensin aikaa vain noin 15 sekuntiin, mutta tällainen on silti tosi hyvä lähestyminen. En tiedä miksei se ole yleisemmin käytössä.

-töppönen sai kehuja että operanttius näkyy siitä ja tarjoaa ja oppii nopeasti. No joo, mutta kun sitä on kyllä treenattu nuorena hyvin eri tavalla ja vain viime vuosi operantisti. Sitä suuremmalla syyllä on kuulemma oikein tehty se vuosi :)

-me ollaan tähän saakka tehty mausteilla, mutta vaihdettiinpa nyt lennosta ihmisen hajuun. Ekan kierroksen eka toisto pelkällä kuumalla täydellistä härväämistä, mutta päästiin jutun juoneen kiinni ja saatiin onnistumisia, ja lisättiin pian se yksi tyhjä kanssa. Tokalla kierroksella lisättiin 3 purkkiin (kuuma ja 2 tyhjää), siinä oli hyviä ja huonoja toistoja. Koira mm. ilmaisi vääriä haistelematta lainkaan ja keksi myös tarjota purkeilla kiipeilyä, voi kristus... Kolmannella purkkeja oli 6 (kuuma + 5 tyhjää), joista tosin yksi poistettiin, kun koira fiksoitui siihen kiipeilyyn. Tuomio oli kuitenkin selvä, koira ymmärtää lähtöhajun ja etsittävän hajun yhteyden ja se tasan tarkkaan osaa. Pelleilyyn tiukka linja ja koira nopeasti pois. Sekin riittää, että pari kertaa käy kaikki purkit läpi ilmaisematta, pois vaan sitten. Kerroin, että jonkun parin minsan tauon jälkeen se tulee kahta suuremmalla raivolla ja härväämisen määrä on vain suurentunut, niin sitten vaan surutta tällaisten koirien tauko on vuorokauden ja kokeillaan huomenna uudelleen. Koska tämä oppii ja ketjuttaa äärimmäisen nopeasti, niitä temppuja ei pidä katsella yhtään. Kiipeily loppui kun se nimenomainen purkki poistettiin, tai sitten kuuman voisi myös vaihtaa siihen tilalle. Purkkien määrä sattaa myös vähentää härväämistä kun joutuu oikeasti etsimään eikä voi arvata, meillä tämä ei tänään vaikuttanut mitenkään, melkein päin vastoin vika kierros oli huonoin. Koira toki alkoi olla jo väsynytkin koko viikonlopun jäljiltä, joten testattava vielä kotona uudestaan. Joka tapauksessa niitä jälkiä on korkea aika alkaa tehdä. Siistiä!

No, ups.

Voittajaluokkaa

Työntäyteiseen viikkoon saatiin sentään yhdet kimppatreenit soviteltua. Tiistai ryhmä jäi välistä ja koirat on olleet varsin vähällä muutenkin. Maanantaina käytiin lumisella parkkipaikalla jäljestämässä, Sienelle jälkitarhaharjoitus harhoineen (kiva vire, veti narussa, harhat häiritsee ja omalla oli liikaa tyhjiä askelia), töppöselle cityjälki tennishallien ympärille, lopussa pururataa pitkin joku 30m ja vika esine parkkipaikan puolella. Just ennen kun otin koiran, pururadalta meni jonkun 20 henkilön lössi meidän jäljen päältä, ja ne pyyhki sen aika totaalisesti pois ja mudilla oli ihan tosi vaikeaa. Löytyi se vikana esine lopulta, ja vaikka yleensä on tarkoitus onnistua, minusta mudi on helposti sellainen itserakas haihattelija että sille tekee hyvää kerran vuodessa olla jäljellä todellisissa ongelmissa, onpahan jatkossa aikansa taas paljon nöyrempi ja tarkempi ;)

Tänään S:n kanssa hallilla, tein Sienellä voittajaluokan liikkeet läpi:

seuruu: noin voittajaluokan kaavio, sivuaskeleet vain oikealle koska ei osaa muita. Kamalaa matkustusta, koira pitäisi nyt saada oikeasti hoitamaan oma hommansa ja ottamaan se vakavissaan. Se on vähän oppinut alisuorittamaan. Paikka elää ja kontakti oli sellaista luimuilua alta kulmain, ei edes pää pystyssä. Jotenkin aloin taas epäilemään, että onko se paikkakaan sille sitten kuitenkaan kovin selvä, kun se seilaa pahimmillaan varsin paljon? Hidas käynti paras. Nyt kun säätkin lauhtui ja pystyy pihalla treenaamaan, tehdään oikeasti se kuuri niin, että iltaruoka tulee vain seuruutreeneissä ja jos ei yritystä löydy, ei sitten ole vielä riittävä nälkä eikä tarvii syödäkään. Ainoa hyvä asia oli se, että se sentään matkustaa mukana, eikä jää seisomaan, mitä se joskus aiemmin teki! Kyllä se tällä olisi joltain kiltiltä tuomarilta jonkun seiskan saanut, vaikka se tuntui ihan kauhealta...

istuminen: tein vain hetsattuja, eli koira hillumaan (ei meinaa aina hillua kun ennakoi jotain...) ja käsky -> saa nopeita.

luoksetulo: läpi, stopit on niin kesken ettei mitään järkeä edes yrittää niitä kokonaisessa liikkeessä. Tämä oli hyvä, ei ahdistunut käskytyksestä, ei ennakoinut, hyvä tasainen vauhti, hyvä perusasentoon tulo.

metallinouto: tässäkin ilme pysyi hyvänä kun liikkuri toi kapulan, riittävä menovauhti, hieman turhan hidas nosto, paluu hidasta laukkaa, sivulle haki itse mutta jäi himpan vajaaksi -> lisäkäskyllä korjasi.

***

hyppynouto: alku ok, sivulle haki kanssa itse eikä edes miettinyt eteen tuloa, mutta nyt jäi vähän väljäksi. Puhuttiin, että koira mielellään "pungertaa" kapulalla mun jalasta ja päätyy vähän miten sattuu sen sijaan että itse aktiivisesti tekisi käännöksen ja hakisi paikkansa. Näitä mä tein viime viikolla itse ja huomasin, että se alisuorittaa jos annan sen tehdä niin. Kun jätin palkkaamatta tuollaisen pungerretun vajaan ja laitoin sen yrittämään uudestaan, kummasti kesti sen ja osasi tulla paljon aktiivisemmin ja parempaan perusasentoon. Nyt täytyy vaan pitää tästä kiinni, eli tälleen käskytettynä tai kokeenomaisemmin tehtynä ei myöskään saa alisuorittaa.

ruutu: alusta oli jo ennen edellistä liikettä laitettu eli valmiina, lähetin pannasta pitäen. Lähetyksessä kohdisti ruutuun, ja lähtikin reippaasti ja suoraan sinne, mutta sitten tuli sellainen "ei täällä ole palloa" -ilme ja koira poukkoili vähän missä sattuu. Alustalle löysi kuitenkin, stopilla kävi hämillään istumaan. Uusinnalla meni lt-merkeille ja toi mulle yhden niistä, ja naurettiin ääneen vaikka ei varmaan taas olisi pitänyt... no lähempää sitten löytyi paremmin, mutta tässä vaiheessa vauhtikin oli kärsinyt. Menin palkkaamaan alustalle ja käskin odottaa, ja loppuosaa se ei osaa tehdä niin että mä liikun, ei ollut aikomustakaan tulla seuraamaan vaan juoksi toiselta puolelta mun eteen. Tätä ei ole treenattukaan niin että mä liikun, syytä olisi ruveta. Ruudussa koira pitää nyt kanssa laittaa vähän enemmän yrittämään, ja alkuun pelkkää alustaa ja vain lopuksi yksi toisto valmiille pallolle. Nyt se näytti siltä, että se vähän niin kuin tietäisi mihin sen pitäisi mennä, mutta kun pallo ei ollutkaan siellä kuten normaalisti aina ekalla on ollut, koira oli sitä mieltä että sitten ei tarvii mennä ja voi keksiä jotain muuta.

tunnari: käskytettynä, mutta en kääntynyt, ja ennen lähetystä haukutin. Kapuloille pyysin pitemmät välit, se on vähentänyt väärien närppimistä, koiralla on enemmän aikaa reagoida omaan ja vähemmän kiusausta maistella kaikkia vieressä olevia (Christan ohje, ei mun, lisäksi hänen mielestä ohjaaja voi puuttua jos koira ohittaa oman, siksi pitkät välit että kerkiää sanoa että hei se oli kyllä jo siinä kuten huomasit, ja nyt loppuu tarkistelu tms.). S naksautti kun nosti oman ja jessasin heti koiran käännyttyä sen kanssa. Oli oikein kiva! Ilme kesti hyvänä ja oli lähdössä laukalla palauttamaankin.

kaukot: avoimen kaukot joltain 15m tai vähän ylikin, eli saakelin pitkältä (ei me sellasia olla koskaan tehty, mutta nyt pakotettiin!) matkalta. Ekaan istumiseen tuplakäsky, sitten toisessa istumisessa ei noussut enää lainkaan ja menin nostamaan. Lopuksi lähempää. Minusta eka istu-käsky tuli koiralle täysin yllärinä, kaukoja ei ole aikoihin tehty liikkeenä ja mun virittelyt ei varmaan kerro koiralle mitään. Se odotti varmaan luoksetulokutsua tai jotain ihan muuta. Kun treenaan voittajan kaukoja, en mä koskaan muista viritellä sitä samalla kaukovirityksellä, köh köh, ehkäpä olisi syytä... lisäksi kaukojen viritykseen voisi ottaa vähän vauhtipalkkaa, jotta nostaisi hieman virettä, nousee silloin todennäköisemmin ja paremmin. Yli se nyt ei kokeessa varsinkaan tule menemään eikä ole pelkoa sen takia tulevasta liikkumisesta tms.

***

Lopuksi omaan tahtiin seuraamista niin, että koira sai tarjota sitä itse, ilme on ihan erilainen. Istumisia hetsistä jokunen toisto, ruutuun pallolle ja random pallon kanssa juoksemista. Sieni oli edelleen ehkä himpan väsyneen oloinen, ei niin tuhma kuin parhaimmillaan välillä jo oli. :/ On tää aika suossa tarpomista kyllä taas.

Otsikoton

Mudi jäljesti. Sain Katrilta hajutunnistusluennon muistiinpanot ja inspiraatio kohosi taas pilviin, ja ei kun cityjäljelle! Hallilla tenniskentän yms ympärille pääöosin hiekalle (joutomaata, kuntopolkua, autotietä) noin 300m jälki viidellä kepillä. Ei vanhentunut yhtään, ensi kerralla pitää, tää oli aivan liian helppo. Mudi kiskoi kuin hinaaja ja mun paljaat märät sormet oli liinalla niin liukkaat, että oli pakko kietoa liina ranteen ympärille. Ranne sitten meinasi alkaa sinertää... se on vaan upeaa kuunneltavaa kun koira tyhjää nenää tasaisessa rytmissä, nenä on ihmeellinen laitos! Lisäksi se motivaatio ja tarmo mikä mudilla jäljellä on, sanattomaksi vetää :) Huomenna on pakko ehtiä tehdä vielä yksi jälki, sitten kai se talvi oikeasti tulee. Sienikin kävi metsäjäljellä (n. 400m, kepit, ei purkkeja) muistaakseni toissapäivänä ja oli oikein tosi pätevä, suorastaan kiskoi mua metsässä! Harvoin sitä on tammikuussa sulassa maassa jäljestetty...

Mudi kävi myös hallissa tekemässä hyppytekniikkaa 4-6-6-9 ft, apuhypyt toiseksi alimmaisessa (yleensä ne on mulla alimmaisissa) ja varsinainen este 7-8-9 lautaa. Mudin tekniikka näytti takaa päin jotenkin hassulta, mutta annoin sen mennä. Kunnes vikalla toistolla (9) ensin kolautti kunnolla ja uusinnalla kiersi! Laskin apuhypyt alas mutta silti mudi näytti jotenkin oudolta, ja kokeilin sitten siirtää vikaa estettä yhden jalan lähemmäs. Se auttoi. Pitää joku toinen päivä käydä uudestaan, nyt jäi vähän meinaan hämäämään että jokohan sillä on selkä paskana tai jotain muuta kivaa vai mitä ihmettä tämä oli.

Sieni tokoili. Muistuttelin eilen kosketusalustaa ja tänään kokeiltiin sitä hallilla, ensin muuten vaan ja sitten ruudussa. S oli ruudun lähellä heittelemässä nameja, jotta ne lensin oikeaan paikkaan ruudun taakse. Alustalle on ollut vapautuskäsky "menevaan" ja se vähän sotki, koira ei aina oikein tiennyt että alustalle vai avustajalle vai mihin, mutta saatiin tosi reippaalla laukalla tehtyjä toistoja kanssa! Tällä tätä ruudun paikkaa nyt lähdetään työstämään. Erikseen kotona vielä vauhtia alustalle, eli pitkä matka ja pallopalkka. Alustalla odottamista ihan erillään kanssa, eli palkka viedään siinä koiralle suuhun.

Noin muuten täyskäännöstä, pyysin naksuttelemaan ne hyvät ja jättämään väljimmät pois, koska nyt asenne alkaa olla kiva ja aletaan vähän hinkata sitä. Koira kai teki niin hyvin sitten koska S taisi naksauttaa kaikista. :D Seuruuta muuten vaan, pelkkää suoraa, nyt pitää paikkansa aika hyvin eli ei aukea. Pitäisi opettaa kunnon luopuminen vas. kädessä olevasta palkasta, paikoillaan ollessamme koira osaa, liikkeessä ei. Luoksetulo käskytettynä läpi, riittävä vauhti, ei jumitu liikkuriin. Hyppytekniikkaa 70-80-90-70 (tosin lautojen lisäksi korkeuteen tullee 5cm pelkästä kehikosta, koska täyteen ladattuna lautoja taitaa olla 9,5 eikä 10 - no, ei ole senttien päälle mulle, kunhan vaan tietää missä yksiköissä mittaa. Tänään siis 7-8-9-7 lautaa joka oikeasti taisi olla 75-85-95-75cm). Tekniikka kesti kuitenkin hyvänä ja olen luottavainen Sienen pk-hypyn suhteen :) Lisäksi vielä asentojen pitämistä niin että S veti remmillä. Istuminen, maa ja seiso, istumisessa alkuun lähti tosi kevyesti kosketuksesta mutta kun tajusi niin vasta seisomisessa siirsi pari kertaa tassua kunnon paineesta, ja vastasi korjaamiseen hyvin ja asenne säilyi hyvänä. Näitä lisää! Sitten tehtiin vielä sivulle tuloa niin että jätin koiran, siirryin pari metriä eteenpäin selin ja kutsuin koiraa ja S esti sitä liinalla. Sieni luuli että se on joku älykkyystehtävä ja eteenpäin kiskomisen sijaan kiersi S:n selän takaa, ihan kuin se olisi remmilenkillä sotkeutunut lyhtypylvääseen :D Aika nerokasta mutta sitä ei nyt haettu. Sitten kun me naurettiin sille kerran niin samaahan se tarjosi uudestaankin. Kokeiltiin sitten vaan että koira oli jo sivulla ja lähdin seurauttamaan ja S esti siinä, vastasi kivasti siihen, joten sillekin tätä lisää!

PS. SIENI OLI TOSI TUHMA! JA IGA KANSSA! t. nössöjen koirien omistajien klubi

Vaikeuksia

 Kerta se on ensimmäinenkin, kun hakutreenit on peruttu myrskyvaroituksen vuoksi! Tänään niin siis kävi.

Oltiin sitten ulkokentällä tokoilemassa. Mudi oli taas ihan sitä mieltä, että tässä-käsky ei häntä koske, ja se liihotti minne sattuu useamman kerran. En tiedä miksi mä tappelen sen kanssa, pitää ensi kerralla muistaa heittää se takaisin autoon suoraan jos kuulossa on yhtään vikaa.

Eeva aloitti ensin kierroksella. Meidän vuorolla L teki seuruuta, missä koiralla oli leveä panta ja 2m grippiliina ja liinan pää takana tulevalla Eevalla. Otettiin ensin yksi pätkä missä avustaja vain käveli takana ja palkkasin koiran kun seurasi kunnolla. Seuraavissa avustajan oli määrä estää koiraa liinalla, että se todella ponnistelisi pitääkseen seuruupaikkansa. Näitä on sille joskus ennenkin tehty ja se on tuonut seuraamiseen lisää viettiä ja määrätietoisuutta. Nyt koira ei mennyt lainkaan vipuun, vaan liinan kiristyessä se kauhoi kahdella jalalla etujalat ilmassa vastaan, että päästä prkl. Niistä oli hyvä palkkailla. Ensi kerralla voisi kävellä paljon pitempään ennen pidättämistä.

Jäävät (m-s-i) tehtiin tokotyyliin, missä käskyjä huudeltiin useampia. Asennot oikein, tosin maahan oli ollut hidas kaksivaiheinen normaalin pläjähdyksen sijaan, mutta seuruu oli karmeaa, painoi ja poikitti.

Eteenmeno viedyllä lelulla parin häiriötörpön ohi, vähän laiska, mutta ei häiriintynyt merkeistä.

Lopuksi vielä meinasin syöttää sille vikat namit samalla kun käveltiin autoille, ja tein "asentoleikkiä" naminheittelyn lomassa. Jos tekee, niin tekee, jos ei tee, niin sitten ei, olisko mitään. Koira ei keskittynyt sen enempää kuin minäkään ja arpoi menemään mitä sattuu. Lopetin kun sain yhden istumisen lopulta onnistumaan.

***

Iltapäivällä cityjälkitreenit Sannan kanssa. Töppöselle tuli n. 600m jälki kuudella kepillä, vanheni ehkä puoli tuntia tässä hirveässä myrskytuulessa. Alku hiekkatien piennarta tien oikeassa laidassa, sitten tien yli ja vasemmalle saviselle/hiekkaiselle joutomaalle, takas tielle ja sen yli nurmikolle, josta asvaltille, ja taas kovalle hiekkatielle. Jäljen nosto oli säätöä ja syy oli se, että koira kyykkäsi paskalle. Niin teki Sannan koirakin ja puhuttiin, että jotenkin se hommista innostuminen kiihdyttää suolen toimintaa kun näin käy niin usein, vaikka koira kuinka on ennen treenejä käynyt tarpeillaan! No uusinnalla jälki nousi, ekasta kepistä ajoi yli. Sitten ilmaisi aika monta ja teki hyvää työtä sinne asvaltille asti. Nurmikolta se tuli aivan liian kovaa henkseleitä paukutellen ja annoin tulla, olisi pitänyt ehkä auttaa jarruttamalla voimakkaasti. Jälki vaan "katosi" siltä ja pyörittiin pitkään etsimässä sitä. Koira kyllä teki töitä ja yritti lenkittää, mutta asvaltti oli sille liian haastava, se ei ole sitä montaa kertaa tehnyt ja silloinkin on ollut namit ainakin alussa apuna askeleilla. Autoin sitten lopulta oikeaan suuntaan ja koira sai hiekkatien alkaessa jäljestä uudestaan kiinni, ja siinä olikin pian vitoskeppi palkkana. Olisi pitänyt älytä lopettaa tähän, koska loppu oli todella vaikeaa. Välillä se jäljesti mutta sitten taas alkoi kaahottaa ja poukkoilla, tuuli varmaan vaikeutti, ja jokunen auto ainakin siitä oli mennyt niin nehän sitä hajua siirtää. Koira yritti ojaan juomaan, se alkoi näyttää jo sijaistoiminnolta, kielsin. Sitten tuli tiellä lätäkkö ja se rynni sinne juomaan ennen kuin ehdin estää. Sen jälkeen hajosi kokonaan eikä tiennyt enää mitä tehdä. Odotin hetken, jolloin koira alkoi vinkua, ja autoin sitten lopulta omalla liikkeellä ja myöhemmin vielä jälki-käskyllä. Kovin epävarmasti mentiin mutta lopulta se vika keppi siellä häämötti ja koira suorastaan rynni sinne. Jälki oli kokonaisuudessaan vähän liian pitkä, ja ensi kerralla mun pitänee auttaa sitä enemmän ja pitää se vauhti kohtuullisena. Nyt olin vähän sillä asenteella että jos kaahaat niin itsehän sen jälkesi hukkaat ja oma on ongelmasi, mutta siinä asvaltilla se oli vaan liian vaikea paikka ja koira meni turhan epävarmaksi. Mitä ei tuolle kyllä kovin usein jäljellä tapahdu, joten en nyt ole kauhean huolissani, joutuipahan elukka oikeasti töihin :D Ensi kerralla vähän helpompi jälki kuitenkin.

Törppöpää oli autossa mukana katsomassa kaikki treenit. Sieni on siis ähelletty takakonttiin ja mahtuu törppöineen ihan ok sinne. Mudia ei voi samaan vaan laittaa, tänäänkin menomatkalla aamulla yritin ja ne meinasi alkaa tosissaan tappelemaan kun mudia ahdistaa se törppö ja se murahtaa ja Sieni ei pääse väistämäänkään. Otin mudin sitten etupenkille.

Cityjälkeä

Kaveri harrastaa ihan oikeaa id-jäljestystä, missä koiralle annetaan jäljentekijän lähtöhajua ja se itse etsii oikean jäljen ja ilmaisee sen varrelle jätetyt pienet esineet. Ohjeena oli ottaa noin kolikon kokoisia ja minäpäs etsin kaikkea mahdollista kun innoissani olin. :D Lopulta jäljelle pantiin nylonnauhan palanen, hiuspinni, ponnari, kindermunasta tullut ohut pitkulainen lelu ja muutama muu. Lähtöhajua varten minigrip-pussissa oli joku kankainen pieni liina (ei se kai ollut ihan wc-paperia?) millä mun piti kaivella niska-yläselkä-aluetta miten nyt omalla kädellä takin alle ylsin. En ole nähnyt touhua koskaan livenä ja se oli aika jännää! Kyseisellä koiralla on tehty paljon lähtöhajuun perustuvaa esineiden ilmaisua niin että esineet on olleet levällään, ja sillä ei ole vielä kovin tarkka käsitys jäljen etenemisestä. Se oli vähän sellaista pyöriskelyä siis, loppua kohti paransi. Kaikkinensa silti ihan tosi ihmeellinen kokemus. Häiriöitä tarvitaan mutta hankalaahan se on välillä keskeyttää autojen tulon ajaksi jne, tosin kaverikin sanoi että keskeyttäminen kuuluu oleellisesti asiaan ja siksi alusta asti koiran on ihan hyvä oppia että välillä odotetaan että autot tai ihmiset menee yli ja sitten taas jatketaan.

Vaihtarina sain kanssa jäljen, mutta koska mun muri ei ole tehnyt lähtöhajuun perustuvaa jäljestystä ja kovan alustan juttujakin paljon enemmän hiekalla kuin asvaltilla, pyysin että sen jälki menee alkuun nurtsilla, asvalttitien yli, piennarta pitkin ja lopussa oli tullut pätkä jollekin hiekkaosallekin. Kolme keppiä ja pituutta yhteensä joku reilu 100m. Jäljen nosto tuli vähän tyhmästi, ei ollut mitään merkkiä minkä olisi voinut laittaa paaluksi. Pyysin n. 20 askelta alkuun namitusta koska kaveri oli reilu puoli tuntia aiemmin kusettanut koiraansa siinä nurtsilla, niin ajattelin, että namitettu annettu jälki kertoo mudille että nyt jäljestetään tuoreinta. Lopulta päädyin lähettämään koiran jäljelle niin että janaa tuli joku pari metriä. Se nyt oli vähän tyhmää koska koirahan ehti sitten napsia niitä nameja myös taakse päin ennen kuin käänsin sen. Ja sitten mentiin kovaa, märillä käsillä oli taas kurjaa roikkua siinä liinassa. Hyvin se tyhjää nenää ja asvaltille tullessa tuli liian kovaa, pyöri hetken ja sitten itsenäisesti tarkensi työtään ja jatkoi jäljestystä. Kaksi ekaa keppiä ilmaisi kääntymällä mua kohti, vikalla oli jopa aika kohtuullisen suorassa. Kaverin mielestä varmat, nopeat ilmaisut, mua ärsyttää se kääntyily :D Ihan eri näkemys kun aivan eri lajeja ollaan tehty. Ja enhän minäkään harrasta peltojälkeä niin onko sillä oikeasti väliä vaikka se koira siellä esineellä pyörii... mutta siis jälki olisi voinut olla heittämällä ainakin tuplasti pidempi ja vaikeampi, ensi kerralla sitten! Voisi sille opettaa noita pienesineiden ilmaisuja kanssa, nyt pientareella pilkkopimeässä ne normi kepitkään ei tietty näkynyt sieltä mutta jos meinaa jatkaa niin vähän pitäisi saada huomaamattomampia esineitäkin.