Päivä 14

Päästettiin Sieni irti ja sit se läks!

Päivä 11

Yksitoista päivää, case closed? Keskiviikkona vielä ajattelin, että soitan torstaina klinikalle ja pyydän ajan perjantaille tikkien poistoon. Torstaina haava-alueen turvotus laski voimakkaasti eikä mulla sitten ollut enää mitään kysyttävää klinikaltakaan. Äsken poistin tikit itse. Yleensä kai suositellaan vielä vuorokausi samanlaista varomista - ei vapaana juoksua eikä omatoimista haavan nuolemista, jotta tikkien reiät saa hetken aikaa umpeutua. Se sopii mulle ihan hyvin. Sunnuntaina voisi olla se päivä kun lasken koiran irti. Olen jo suunnitellut, että pitää ensin käydä tunnin remmilenkki ja sitten yrittää silleen vaivihkaa, että no niin, voit mennä omaan tahtiin. Luultavasti se sinkoaa kuun kiertoradalle silti. Mutta ehkä ne suolet ei enää putoa.

Koira on ollut eilisestä asti kotona valvottuna ilman uikkaria tai törppöä. Tikit sai poistaa jo vuorokautena 10, joka oli eilen, niin ajattelin että ei ole iso vahinko jos se ehtii salaa tehdä sen itse. Vaan ei, se ei ollut lainkaan kiinnostunut haavasta. Tikkien poisto sujui oikein esimerkillisesti. Putsasin mahan ja annoin koiralle pari nappulaa, ja senkään jälkeen se ei ole ollut lainkaan kiinnostunut siitä. Jätän ne huomenna vielä yksinoloajaksi portin eri puolille ja Sienelle törpön päähän. Maanantaina sitten paluu arkeen siltäkin osin, huh!

Päivä 9

Kokosin sänkyni takaisin ja ajattelin ensin että hyppiköön, mutta kyhäsin sitten väliaikaismajoitus-patjastani portaat :D Ne toimii eikä koirat hypi suoraan lattialta sänkyyn, joten jospa mennään loppuviikko näillä. Lenkillä olen antanut koiran elää fleksin nokassa aika lailla normaalielämää eli ottaa muutamia laukka-askelia ja kieriskellä yms, hyppimisen olen kuitenkin vielä kieltänyt. Haava näyttää siistiltä mutta turvotus on edelleen paikoillaan, ja sen takia aion mennä perjantaina klinikalla poistattamaan tikit, että saavat samalla katsoa sen.

Sieni laittaa edelleen häntä heiluen pöntön päähänsä ja kaiken kaikkiaan on selvinnyt saikustaan erinomaisen hienosti. Huomattavasti enemmän tämä pue - pese - kuivaa - putsaa - laita kauluri - lääkitse - sama uudestaan - rumba minua rassaa. Nyt onneksi meni pakkasen puolelle niin joka pissan jälkeen koko maha ei ole aivan kurassa, mutta suihkuttelinpa tottumuksen voimasta silti ulkoa tultuamme.

Sieni aloittteli karvanlähtöä jo ennen leikkausta ja nyt sitä irtoaa suorastaan tupoittain. Harjasin sitä aamulla ulkona, mutta äsken oli pakko vedellä sisällä kanssa, vaikka sitä karvaa on sitten ihan joka paikassa. No niin on muutenkin, ja näillä säillä saa imuroida päivittäin jos ei halua hukkua hiekkaan. Pakastuisi nyt vaan kunnolla niin helpottaisi!

Päivä 7

Sydämentykytyksiä heti töistä tultuani, katsoin ylhäältä päin äkkiä että koiran mahassa on jotain sinertävää, onko sillä joku saatananmoinen mustelma vai mitä ihmettä. No koira katolleen ja kas kummaa, sehän on vain sänki :D Eipä se näemmä koirillakaan kauaa kestä niin karvat alkaa puskea takaisin!

Oranssi on Betadinea kun kesken putsaamisen keksin ottaa kuvan. Tuo löllykkä on edelleen tuossa kuvassa haavan yläpuolella, aika samankokoisena on pysynyt, ei nyt onneksi kasvakaan, mutta saisihan se mennä pois.

Potilas saa ulkona hirveitä hepuleita. Se tietää jo hyvin että rääkäsen sille, mutta yhden loikan ehtii aina ottaa ja sitten hidastaa raviin ja mulkoilla että joojoo rauhotuin. Kävi mielessä, että helpompaa olisi jos en edes yrittäisi tehdä mitään rauhallisia köpöttelyjä, vaan pitäisin sen vaan sisällä ja pelkillä pissakäynneillä. No, jos torstaina tai perjantaina saa ottaa tikit pois, niin näin lyhyt aika nyt pärjäillään vielä vaikka kaikkien hermoja jo kiristääkin.

Päivä 5

Juttelin eilen illalla kaverin kanssa fb:ssä ja se puki mun sanat kuviksi pelkällä Paintilla aika erinomaisen hyvin :D (c) JM

***

Päivällä ilmaisupainotteiset hakutreenit. Ensin hiekkakentällä kierros risteilyä, sitten toinen kierros ilmaisua metsän puolella. Sieni oli mukana kontissa törppö päässä ja sai katsoa kun mudi ja muut teki. Oikeestaan ihan päin vittua kaikki, risteilyssä pitäisi olla selkeämpi hallintakäskyjen kanssa, ja ilmaisu sellaista saakelin sähellystä että ilmoille heitetty "jotkuthan tekee ilmaisun täysin valmiiksi kentällä ennen kuin siirtää sen maastoon" ei ollut lainkaan huonompi idea. Mudi tartti apua kaikkeen; rullan ottoon, palautuksen paikkaan ja irroituksen ennakoimattomuuteen, no näytölle sentään hyvin ja koska ukot käski maahan, koira ei ehtinyt hyppiä päin. Mutta sielläkään se ei pysy maassa vaan nousee palkkaa vastaan ja ukot sentään ohjeideni mukaan vaati koiran uudestaan alas, mutta ei sen pitäisi olla sellaista pelleilyä kun maahan on maahan. Ensi kerralla voitaisiin tehdä pelkkää maassa pysymistä ilman mitään rullan tuonteja ja näyttöjä. En oikein tiedä onko nykyinen tapa hyvä; koira nousee vastaan, ukko merkkaa virheen ja vie palkan taas pois, koira menee uudestaan maahan tai ukko käskee sen sinne, ja sama toistuu x kertaa kunnes koira pysyy maassa riittävän kauan. Minusta se on niin kiihdyksissä että sille on ihan sama että se on sellaista pelleilyä. Pahimmillaan se ehtii siinä välissäkin pompata tai tökkäistä ukkoa mikä taas on niin itsessään palkitsevaa sille, että se ei ainakaan odottamalla jää pois. Ehkä sille pitäisi kerran sen noustessa ärjäistä kitarisat lepattaen että kuulitko MAAAHAN, tai sitten jos se nousee niin viedä se kokonaan pois "aikalisälle" ja ottaa muiden treenien jälkeen uusi yritys. Jotenkin nyt vaan tuntuu kovin epäoleelliselta että pitäisi hirveästi aikuisen, osaavan koiran kanssa treenata sitä mitä se maahan tarkoitti. Lopputulos tietysti varmasti on paras jos koira saa itse hoksata  mikä on kannattavaa ja mikä ei, joten ehkä me kokeillaan ensin sitä että jos koira mokaa, se menee heti jäähylle. Se maahan-ohopalkkapois-maahan-hyvä-ohotaaspalkkapois ei tähän mennessä ole johtanut yhtään mihinkään hyvään ainakaan.

Illalla tokohallilla pari tuntia, Sieni oli katsomassa koko sen ajan, kerjäsi rapsuja ja katsoi vaan telkkaria. Nyt on varsin tyytyväinen koira kotona :)

Töppönen teki tokoa, seuruuta, ruudun, ohjatun, kaukoja ja lopuksi vähän ruudun paikkaa ja rallyjuttuja. Lopputulos on se että en minä sitä mihinkään kokeeseen ilmoita. Seuruu on käskytettynä huonompaa kuin pk-kaaviossa ikinä, sehän juontaa juurensa koulutusvirheestä kun itse nuorempana hätäilin käskytyksen kanssa ja koirakin reagoi siihen olemalla ei-niin-keskittynyt minuun. Ei se nyt mitään kamalaa ollut mutta ylipäänsä tokon kaikki tempon- ja suunnanmuutokset tulee niin tiiviisti pk-puoleen verrattuna, että se on vaan jotenkin... levotonta? Itsehän mä siitä sellaista teen mutta silti. Ruudulla skippasi merkin eka lähetyksellä täysin ja oikaisi ruutuun, uusinnalla oli ihan jees. Ohjatussa oikea, merkille saisi mennä vauhdilla loppuun asti, luovutus oli niin vinossa että peruutin askeleen ja laitoin korjaamaan. Kaukoja se nyt teki sentään lyhyellä matkalla, ei ollut mielestään vain "häirityssä paikallaolossa" mutta kaikissa seisomisen sisältävissä vaihdoissa tekniikka on ihan perseestä. Ruudun paikkaa ajattelin hinkata naksulla tarjoamisleikin kautta mutta eihän siitä tullut mitään, koira alkoi äännellä kun ei tajunnut ja näyttökään ei sitä oikein auttanut. Tuli ihan just sellainen olo että miksi hitossa mä näitä enää hinkkaisin. Rallyn saksalainen täykkäri saisi olla nopeampi, en tykkää kun se tekee niin laajan kaaren siellä selän takana. Mun käsimerkki on ehkä jotenkin huono ja palkan suuntakin varmaan vaikuttaa, tätä pitää joku kerta katsoa avustajan kanssa tiiviimmäksi.

TK2-sienet oli syöty, kaksi oli jäljellä ja ne pistin omaan poskeeni että sain kipon vietyä kotiin. :D

Päivä 4

Aamuyöllä otettu toiseksi viimeinen tulehduskipulääke eikä nukuttu yökään ole laskenut turvotusta, joten soittelin klinikalle kun se äsken aukesi. Turvotus voi olla lankareaktio tai sitten on mahdollista että sinne on kerääntynyt nestettä. Sanoin, etten osaa arvoida kuinka suuri tai paha se on, joten sanoivat että jos vaan pääsen niin varminta tulla näyttämään. No ihan varmasti tulen, muuten murehtisin koko viikonlopun että kuoleeko se nyt mun käsiin. ;P

Sieni matkusti uimapuku päällä auton etupenkillä kieltävän äänen ja käden ulottuvilla. Tuntui helpommalta kuin äheltää se pönttö päässä konttiin veräjän taakse. Haavaa se ei yrittänyt lainkaan tutkia matkan aikana, mutta ihan varmasti kontissa uikkareissaan olisi... etupenkiltä oli kivaa katsella maisemia muutenkin, ja Sieni on niin ihana että se ei kommentoi mitään näkemäänsä, toisin kuin mudi.. melkeen kaikkea.

Klinikalla piti hetki odotella ja Sieni oli huomattavasti normaalia epäluuloisempi. Kerjäsi kyllä rapsuja kaikilta mutta ei niin iloisena kuin ennen. Tuttu hoitajakin kommentoi, että taidat muistaa että viime käynniltä et poistunut omin jaloin ja nyt vihoittelet meille. :D

Turvonnut on, muuten kyllä siisti haava. Turvotus on kudosnestettä ja mitään tulehduksen merkkejä ei nyt ole, mutta paiseeksi kerääntyvä neste on niin hyvä kasvualusta bakteereille, että ei kannata odotella ja antibiootit pärähti. Jos haava alkaa tihkua nestettä, pitää soittaa uudestaan. Kysyin, mitä teen jos niin tapahtuu viikonloppuna, niin "odotat maanantaihin". Eli ei ole päivystysasia jos koiran vointi pysyy muuten yhtä hyvänä. Teipeistä ärtynyt iho on kuulemma hyvin normaalia, laittoivat jotain voidetta pahimpiin kohtiin nopeuttamaan parantumista.

Sterilointi-kuvablogia varten oli kuvattava nämäkin.

Tänään ei ole käyty kuin minimaalisilla tarpeidentekokävelyillä. Illalla sisällä vähän namin piilotusta ja iltaruuat kongeista. Otettiin myös parempi päivän teema -kuva, joskin ihan hirveeksi sutuksi sekin sitten kuitenkin meni.

Päivä 3

"Ei ole esteitä, on vain hidasteita" -kuva riittänee kertomaan aamun tunnelmat:

***

Iltapäivällä 45min "köpöttelylenkillä", ekaa kertaa leikkauksen jälkeen koirat yhdessä mukana. Sieni tyytyi kohtaloonsa aika hyvin, vein sitä lyhyeksi lukitulla fleksillä, välillä kun nuuhki rauhassa, sai enemmän liinaa. Sitten se vaan aina alkoi tapailla loikkia, niin lyhensin taas. Vaikeinta oli itse yrittää maleksia riittävän hiljaa, mä kävelen normaalisti vissiin sitten varsin reippaasti ja jalat meinasi väkisin viedä :D

***

Illalla vielä lyhyt 10min pissalenkki, jonka jälkeen päätin ottaa jo varsin repsottavan haavasuojan pois. Haava näyttää edelleen ihan siistiltä mutta koiran maha on muuten parista kohtaa ärtynyt ilmeisesti haavateipistä. Koira oli huomattavasti kiinnostuneempi tutkimaan haava-aluetta kuin viime kerralla teippiä vaihtaessani, varmaan siis kutisee tai kirvelee nuo ärtymät. :/ Putsasin ensin Betadinella koko mahan & haavan ja laitoin sitten iholle ärtyineisiin kohtiin kaapista löytynyttä mm. "ärtyneille ihoalueille" tarkoitettua punaista Apobasea. Haavan toinen puoli on minusta varsin turvoksissa, tosin kun käänsin koiraa eri asentoon, "pullotuksen" määrä muuttui pienemmäksi. Turvonnut kuitenkin huomattavasti enemmän kuin toissapäivänä, mutta turvotus kai kuuluu asiaan ja tulehduskipulääkkeen yksi tarkoitus onkin hillitä turvotusta? Ei eritä mitään, ei haise eikä aristanutkaan. Sitten oli pakko laittaa törppö päähän ja koira yrittää silti sen kanssa pyöriä yltääkseen mahaansa.

Päivä 2

Yö meni paremmin, mutta jos elämä olisi aina tällaista, vetäisin kyllä itseni jojoon alta aikayksikön. Sieni on aika hyvin oppinut, että törppö "huljuu" kun vaan väkisin painaa ja kääntyminenkin sujuu jo paljon paremmin (ja mudi väistää yhä liukkaammin, olen varma että sen hermorakenne ei kestäisi jos se joskus joutuisi pitämään törppöä, saa nähdä kestääkö vielä 8-9vrk törppöpään kanssa elämistäkään... sen saa viedä kaverille mutta en itse haluaisi olla siitä yli viikkoa erossa, niin koetetaan pärjäillä vielä. Jossain vaiheessa se voi kyllä sinne mennä muutamaksi päiväksi tuulettamaan hermojaan). Vähän se yöllä haki paikkaa ja läähätti, tosin herään joskus muutenkin siihen että se läähättää sängyssä. Poiskaan ei voi mennä koska tyhmä mikä tyhmä, niin kuumissaan on sitten väkisin oltava. Luulen että jos se tulee pois sängystä, mudi ei ehkä päästä sitä takaisin, ja siksi se haluaa pitää paikkansa.

Aamusta ajoin mudin kanssa hallille. Meidän seurassa, ja varmaan monessa muussakin, on ollut tapana että valioitumisesta tarjotaan kakkukahvit treeniryhmälle. Töppösen kakku oli aikoinaan kaverilta tilattu ja heitin nyt että teetkö Sienen muotoisen kakun kanssa. Olisi tehnyt, ja varmasti ihmiset kakkua syö jos joku sellaisen roudaa hallille, oli syy mikä tahansa :D Mutta se nyt tuntui vähän suuruudenhullulta. Mä en ole vieläkään oikein osannut päättää onko Sienen TK2 valtavan vai vaan pienen ylpeyden aihe. Päätin sitten, että kyllä se aika iso juttu rodun tilastojen valossa on. Jos nyt ei kakun arvoinen niin jotain pientä teki mieli keksiä, ja sittenpä vahingossa välähtikin :D

Harmi että en kerinnyt viedä niitä eiliseksi, jolloin Sienen ryhmätunti oli. No, kaikki käy omatoimitreeneissä kanssa niin toivotaan että ehtivät saada muutaman sienen ennen kuin muut ne pistelee. Eihän noista taida kukaan kauheesti tykätä mutta oli nyt vaan niin hyvä läppä että oli pakko. :D Te jotka tätä luette niin sieltäpä sitten löytyy tokohallista!

Mudi sai valita halusiko se agi- vai tokopuolelle ja se otti agin. Valmiina ollut rata oli hirveän hankala hahmottaa ja siinä oli monta vaikeaa paikkaa, mm. putkelta toisen putken edessä oleville kepeille irtoaminen. En tarkoituksella saattanut mudia kovin lähelle, vaan annoin sen yrittää itse, ja vaikeeta oli ennen kun alkoi sujua. Mudi huusi räkä roiskuen eikä ihan hirveesti edes yrittänyt kuunnella, mutta kyllä me lopulta mentiin niin kuin minä halusin. :) Erikseen treenasin vähän A:ta ja pyörittelin parilla hypyllä erilaisia kuvioita. Ei käänny kovin ketterästi, joskus se oli paljon taipuisampi. Henkisesti. Siitä se minusta tuolla koiralla on kiinni, jos se ei ole kunnolla käsissä niin sitä on raskasta ohjata. Se kyllä halutessaan osaa kääntyä varsin tiukasti.

Palattuamme mudin kanssa vaihdoin koiraa. Sienen kanssa oltiin vähän pitemmällä ulkoilulla eli jotain reilu 100m suuntaansa. Touhu oli kuin villivarsaa taluttelisi ja teemana suolet putoooo. Koira kiskoo remmissä -> "ei". Koira ottaa laukka-askelia -> "ei!". Koira himoitsee tuulen pyörittämää roskaa -> "EI". Koira hyppää myyrän puskemaan multakasaan -> "EI!!". Koiraa turhauttaa kun kaikki kielletään ja se hyppää täysin varoittamatta mun naaman korkeudelle ilmaan -> "EIIIIIII!!!!". Tulen varmaan parahtelemaan kieltoja yhä enenevissä määrin.

Sitten alkoi bikinikausi! Valvonnan alla ollessa kokeillaan nyt  mun vanhaa uimapukua. Katselin kaupasta jotain trikoohousuja, mitälie legginsejä ovatkaan (minä en harrasta sellaisia), ja vaikka halvimmat oli jotain vitosen vaan niin tuntuu kertakaikkisen typerältä ostaa koiralle upouusi vaate, käyttää sitä viikko ja heittää roskiin. Taidan raahautua jonnekin kirppikselle. Koirat sai kongeihin maksalaatikkoa ja syötyään Sieni touhusi hetken omiaan ja kävi sitten onneksi vain nukkumaan ronklaamatta haavaansa. :) Olisi kaikkien kannalta huomattavasti mukavampaa jos osan päivästä voisi olla ilman törppöä. Mahakaan ei varmasti ole kipeä koska koira makaa parhaillaan sammakkoasennossa.

***

Ilta: bikinit toimi hyvin ja koira on saanut olla kotona ilman törppöä. Päiväunieni ajaksi kyllä törpön päähän, vaikka ei se ole aikonutkaan kaivaa haavaansa uikkareiden läpi. Vähän on aikaista vielä tehdä omatoimista tikkien poistoa, joten ei kiitos mitään riskejä. Tuntuu, että elämä alkaa voittaa muutenkin, nukuin melkein 4h päiväunet ja ehkä jään henkiin ;P

Lelut on saaneet kyytiä niin että ihan hilkulla on ollut pitääkö keskeyttää, hyppimään ei tartte ruveta. Illalla sitten kävin ensin mudin kanssa vajaa tunnin lenkillä, ja palatessani sisältä kuuluu ulvontaa. Mitä vittua! Jäin odottamaan ja juuri kun mietin että jos se ei kohta hiljene, menen karmit kaulassa sisälle kertomaan että pää kiinni siellä. Kuuli varmaan että tultiin oven taakse, koska vaikeni. Vaihdoin koiraa, Sienen kanssa n. 1km köpöttely joka oli kaikin puolin karmeaa. Vetää, sinkoilee, saa hepuleita, kun estetään vaakatasossa niin vaihtaa ylöspäin suuntautuvaksi hyppelyksi. Jonkun talon pihasta sitten taas hyökkäsi rääkymään joku pieni terrieri, se taisi olla fleksissä siinä pihassa (pimeässä, wtf?) olevan ihmisen kanssa. Sieni vaan jäi seisomaan ja katsomaan ja kun menin kehumaan sitä, ihan yksi rauhallinen "hyvä" vaan, se sai sellasen hepulikohtauksen ja alkoi loikkia mua vasten. Ihmiset vähän varmaan katsoo kun ensin kehuin ja sitten aloin rääkyä "ei! lopeta! nyt varovasti!!" Toinenkin ohitus tuli ja nyt olin varautunut ihan tosi lyhyellä remmillä, mutta yritti se silti iloissaan poukkoilla minne sattuu. Mudia kun on paljon palkattu ohituksista ja Sieni on kanssa saanut osansa, niin vähän niin kuin ennakoi vissiin ruokaa tulevan mun taskusta.

Huomenna illalla mä otan sen siteen pois ja se on vietävä kunnon lenkille. Voitais ajaa keskustaan ja käppäillä citylenkki. Nyt yritän säästellä, ettei se kastuisi. Sitten kun se on pois, antaa kastua, koiran maha pitää joka tapauksessa suihkuttaa jokaisen ulkoilun jälkeen. Huh heijaa, mahtaa olla pitkä viikko vielä edessä...

Viimeinen kipulääke tuli nyt yötä vasten. Tulehduskipulääkettä on vielä kolme tabua (=la-aamulla viimeinen).

Päivä 1

Olemattomilla yöunilla oli hienoa herätä 3.45. Ehdin nukkua ehkä reilun tunnin illalla, olin asettanut koiran viereeni, mihin se sammui niille sijoilleen. Sitten heräsin läähätykseen ja kitinään, koira oli siirtynyt. Sieni ei tuntunut varsinaisesti kipeältä mutta oli levoton eikä löytänyt enää hyvää makuupaikkaa. Se tökki mua törpöllä koko ajan joko vieressäni tai päälläni. Se ei kai kunnolla mahtunut kääntymään, olisi halunnut laittaa takapuolen mun naaman suuntaan ja pään jalkoja kohti, mutta nyt oli vaan kaikki pielessä ja koira valitti. Nousin aika monta kertaa ja kellon sitten soidessa oli sellainen olo, että samapa se on töihin jo lähteäkin.

Pissalla oli kohtuu virkeä koira, tapaili laukka-askeliakin. Teki molemmat tarpeet ja sitten sisälle, vein sen jälkeen mudin vähän kauemmas. Kotona tarjosin Sienelle vettä, ei halunnut. Sitten tarjosin koiralle varovasti lihapullaa, jospa se söisi niin saisi tänään alkavan tulehduskipulääkkeen annettua. No meinasi mennä sormet mukana joten lääke seuraavaan lihapullaan ja vielä perään pari pilleritöntä. Viimeisen tiputin vesikuppiin ja koira sitten nosti ensin sen siitä ja joi vähän perään.

Töiden ajaksi jätin Sienen keittiön puolelle. Se olisi halunnut tulla mukaan ja kävin kahdesti laittamassa sen takaisin petiin. Pedin reunat on sen verta korkeat että törppö ottaa niihin kiinni jos koira menee pää matalalla. Sinne se sitten jäi.

Töistä palatessani kaikki oli kunnossa ja vastassa virkeä koira. Kitinä on melkoinen mutta nyt on ihan eri ääni kellossa, se ei tunnu kipeältä vaan sitä vituttaa toi törppö. Mudi väistää sitä ja mustakaan ei ole kivan tuntuista kun se ajaa ihan päin ja törpön reunat ottaa jalkaan kiinni... sitten kun se kolahtaa johonkin eikä koira mahdukaan kääntymään, se jää seisomaan ja kitisee. Yritin ommella sille SIPULIPUSSIA eli jotain vaatetta missä olisi vain jalkojen reiät, mutta ei se oikein onnistunut. Jalkojen aukkojen pitäisi olla just oikean kokoiset ettei liikkuminen kiristä mutta että koira ei kuitenkaan yllä sieltä takajalan aukon kautta haavaankaan. Valvomatta en sitä sellaiseenkaan jättäisi, kangas repeää nopeasti jos koira niin päättää. Kokeilin sitten hetken pitää sitä ilman törppöä, oli kauhean iloinen ja pussaileva koira. Otettiin etujaloista kääreet pois ja niitä kaljuja jalkojaan koira alkoi nuolla. Annoin, kunnes se siirtyi tutkimaan mahaansa, ja sen sitten kielsin. Jankuttamiseksi meni joten törppö tuli takaisin.

En antanut sille eilen niitä 6h välein annettavia kuin sen yhden. Seuraavan se sai äsken n. klo 10, kun ruvettiin päikkäreille. Lääkkeen oton jälkeen se meni katsomaan vesikupin suuntaan, joten tarjosin sille vettä törppöön. Alkuhankaluuksien jälkeen joi ja pitkään joikin.

***

Selvästi eilistä parempi ilme :)

14.00: pissalla tapaili laukka-askelia ja hypähti myyrän kolon multakasaan (tämä on sen normaalia huvia). Annoin olla kotona hetken ilman kauluria ja tarjosin kanafilelastut, söi. Rapsutti naamaa pitkään, kävi juomassa ja sitten kun ei ollut enää muuta, olisi alkanut tutkia haavaa -> kauluri takaisin.

***

19.00: iltapissalla, koirassa oli virtaa ja sain hillitä ojiin loikkia. Köpöteltiin aiempien 5m matkojen sijaan joku 20m ja sama takaisin, sai molemmat tarpeensa tehtyä ja nuuhki muiden jälkiä. Valitettavasti nyt sitten satoi ja kevyt-BoT ei koiran mahaa kovin hyvin suojannut, vaan haavaside kastui. Siispä otin sen pois ja vaihdoin varalla olleen tilalle. Jos nyt on mennyt 1,5vrk ja sitä pitäisi pitää 2-4vrk, niin koetetaan selvitä tuolla toisella vielä jokunen vuorokausi. Lähipäiville ei ole sadettakaan luvassa. Potilas oli tosi kiltti ja haava näytti silmääni todella siistiltä, oli paljon pienempikin mitä luulin. En mä tiedä miksi kuvittelin että sillä on koko maha auki, mutta ei ollut ei. Putsasin sen laimennetulla Betadinella, kuivasin huolella ja tälläsin sitten uudet siteet päälle. Yötä vasten annoin kipulääkkeen, niitä on vielä yksi jäljellä, säästän sen varmaan ke-to-yöksi jos huomenna päivällä ei tarvita. Iltaruuaksi saivat possurouhepalat pakkasesta, Sieni kävi myös juomassa. Syönnin ajan sillä ei ollut aikomustakaan tutkia haavaa, mutta sitten taas aloitti ja sai törpön takaisin. Nätisti se antaa senkin laittaa, mietin ihan että kun nyt pahimmista ekoista päivistä selvitään niin voisi naksutella sille "pää törppöön" -tempun.

Päivä 0

Tänään oli sitten se päivä, jota olin jo kauhulla odottanut. Sienen sterilaatio. Olin siirtämässä sitä, koska nyt on huono kurainen vuodenaika. Keväällä on kanssa kuraa, kesällä liian kuuma ja talvella kylmä. Tekosyitähän riittää. Tuntui niin väärältä että koira olisi monta viikkoa kauhean kipeä ja surkea vain siksi että minä niin päätin. Se oli eilenkin niin super kokeessa ja palkaksi siitä sitten avataan sen vatsa ja poistetaan vähän sisuskaluja, reilu peli? Tai entä jos jotain menee pieleen? Leikkaus on aina riski, rutiinileikkauksessakin joku on aina se tilastoharha jolla jotain menee pahasti pieleen. Olin monta kertaa perumassa koko aikaa. Mutta ei ne järkisyyt sieltä mihinkään kadonneet enkä antanut itseni enää soittaa klinikalle että ei me tullakaan.

Vein Sienen klinikalle yhdeksäksi. Eeva vinkkasi viime viikolla, että koiralta voidaan poistaa pelkät munasarjat ja jättää kohtu, joka sitten hormonitoiminnan loppumisen myötä surkastuu itsestään. Tällöin riski virtsankarkailun kehittymiseen on ehkä vähän pienempi. Yritin etsiä aiheesta netistä tietoa, mutta eipä löytynyt. Tänään sitten ennen kuin annoin humauttaa koiran, kysyin että mitä kaikkea sieltä meinataan poistaa ja puhuttiinkin aika pitkään aiheesta. ELL sanoi, että tutkimustietoa ei vielä ole, mutta itse uskoi kanssa että virtsankarkailuriski on ehkä vähän pienempi, jos kohtu jätetään. Virtsan karkailuun on käsittääkseni varsin tehokas lääke, mutta sitä on sitten syötävä loppuelämä ja kyseinen lääke on Kennelliiton dopinglistalla, joten koeura päättyisi siihen. 20-25kg painoa pidetään kuulemma rajana ja sitä isommilla koirilla riski sterkan jälkeiseen virtsankarkailun kehittymiseen on kuulemma noin 30% luokkaa. Päädyttiin siihen, että jos kohtu on siisti, jätetään se. Toipuminenkin olisi nopeampaa ja leikkaus vähän pienempi, tai rehellisemmin vähemmän iso. Sen kohdun pitäisi jokseenkin surkastua siellä, mutta teoriassa on silti vielä mahdollista saada kohtutulehdus, ja jos sellaisia oireita joskus tulee niin minun tehtävä on sitten päivystyksessä muistaa että minun steriloidulla koiralla valtaväestöstä poiketen on se kohtu vielä.

Koiran pistäminen rauhoitusaineilla on aina yhtä kamalaa. Mun pitää ihan todella hillitä itseäni, etten parkaise, että oletko ihan varma että laskit ja otit ainetta oikein ja että tämä vielä herää tästä. Sieni sinnitteli seisomassa kun juteltiin, mutta ei mennyt montaa minuuttia kun se alkoi näyttää huonolta ja kun pyysin että "käy siihen", se rojahti makaamaan takajalat sammakkoasentoon :D ELL kommentoi että ei sillä vissiin kovin kipeät ne lonkat ole kun se noin tekee. Sai hetken siinä uinailla ja sitten mun piti sanoa sille näkemiin. Menin takaisin töihin. Oli sovittu, että tulen 12-13 välillä, ja jos jotain ongelmia ilmenee niin soittavat. Leikkauksen oli määrä olla 11 mennessä ohi ja sitten halusivat joka tapauksessa pitää koiraa vielä hetken siellä, niin oli ihan hyvä aikataulu kaikkien puolesta. Oli tuskaisat tunnit, tosin töissä aika meni varmasti paljon nopeammin kuin kotona olisi mennyt. Katselin tasaiseen tahtiin kelloa ja sen ylittäessä 11 ja puhelimen edelleen pysyessä hiljaa uskalsin jo huokaista, että varmaan mulla on vielä sienen muotoinen koira.

Puoli yhden maissa olin hakemassa koiraa. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu oli ollut siisti ja siten jätetty. Pari kolme vuorokautta vaan pakolliset pissakäynnit, tikkien poistoon (10-12vrk, saa poistaa itse tai mennä käymään, poisto sisältyy hintaan) saakka ehdottomasti remmissä mutta rauhallisia köpöttelylenkkejä saa tehdä enemmänkin jos koira haluaa. Tikkien poiston jälkeen rasitusta saa alkaa lisätä, ei kuitenkaan tietenkään päästää koiraa suoraan jonnekin kaverikoiran kanssa rälläämään, vaan pikku hiljaa normaaliin palaten. Treeneistä kysyin erikseen ja noin kuukauden kuluttua pitäisi kestää jo aivan normaalia käyttöä, mutta sinnekin pitää palata pikku hiljaa. En tiedä miten sen annetaan ensin vähän ja sievästi juosta pallon perässä ja sitten vasta silleen normaalisti? No se ei ole lähiviikkojen murhe. 15.12. olisi Korrien koulutus ja uskon ja toivon että Sienikin voi osallistua. Se on jo aikaa sitten maksettu, mun sen paikan saan kyllä taatusti myytyä eteenpäin, jos siltä tuntuu.

Antibiootteja ei saatu lainkaan varmuuden vuoksi. Jos ongelmia tulee, ne ehtii tulla tässä parin kolmen päivän aikana ennen viikonloppua ja saan klinikalta heti avun. Kipulääkettä on kahta lajia. Koira on saanut klinikalla kipulääkepistoksen ja huomisesta alkaen tulehduskipulääke. Sen lisäksi parin ekan vuorokauden aikana annetaan 5-6h välein tarvittaessa toista lääkettä. Tarkoitus on ehdottomasti pitää koira kivuttomana ja sitä saa hakea lisää jos tuntuu että tarvitsee. Se oli tipassa yli kolme tuntia, joten juomisen kanssa ei ole kiire, eikä syömisen varsinkaan. Illalla saa tarjota jos koira itse tuntuu jompaa kumpaa etsivän, muuten ei. Pissahätä sillä luultavasti on ja kannattaa viedä ulos heti kun se jaloilleen on noussut.

Haavan päällä olevaa sidettä pidetään mielellään ainakin pari vuorokautta, mutta jos kuraantuu tai kastuu, se on vaihdettava. Yhden ylimääräisen sain mukaan. Parin vuorokauden jälkeen olisi parempi olla ilman, mutta ulkoilujen ajaksi haava on suojattava ja jonkinlainen paitaviritelmä sille lienee pakko tehdä.

Nyt ollaan oltu tunti kotona, koira välillä itkee. Ja hengittää, pakko on tarkistella. Mudi oli hyvin hämillään ja kävi varovasti haistelemassa kaveriaan. Huomisen työpäivän ajaksi täytyy miettiä joku järjestely, varmaan laittaa Sieni häkkiin. Ettei se yritä kiivetä sänkyyn eikä mudi ala hoitaa sen haavaa.

Laskua tuli 355e.

***

16:30: sain kolmen ja neljän välissä tunnin nukuttua työyön jälkeen, sitten heräsin koiran itkuun. Yöunille on pakko laittaa korvatulpat, nyt en raaskinut. Koiralle piti antaa eka kipulääke 16-17 välillä mutta se ei ollut osoittanut mitään heräämisen merkkejä, enkä makaavaa koiraa aikonut alkaa tukehduttaa pilleriin. Mudi oli käynyt ulkona 8h sitten ja oli jo aika viedä se. Sain pukea rauhassa, mutta avaimia käteen ottaessani Sienen peitto nousi ja hoippui eteiseen. Sanoin sille, että Sieni odottaa, ja käytin mudin ihan tosi nopeasti ekalla tolpalla, max 1min meni. Sieni seisoi niillä sijoillaan kun palasimme ja otin sitten siltä törpön päästä ja vein ulos. Se on edelleen varsin kännissä ja kävely oli tosi huteraa. Koira kuitenkin venytteli etuosaa ja kävi kolmesti kierimään selälleen, hyppyytin sen toki heti ylös mutta se ehti aika nopeasti. Onneksi nurmikko on kuurassa eikä haavateippi osunut maahan lainkaan mutta näemmä sille pitää oikeasti keksiä joku suoja siihen nyt heti. Patistelin että pissille nyt, tuo koira ei minusta kauhean hyvin osaa käskystä pissata mutta nyt se kyllä sitten katsoi minua ja kyykkäsi. Pitkään pissikin. Kotona tarjosin sille yhden lihapullanmurun, söi, joten annoin perään toisen jossa oli lääke, söi senkin. Vettä ei halunnut, ja törppö takas päähän ja ohjasin sen petiinsä, jossa se nyt itkee taas. Ehkä se tästä :)

***

19:30: käytin ensin mudin pissalla, nyt sentään jopa joku 10min "lenkki" että ehti oikeasti tehdä tarpeensa. Sitten Sienen vuoro. Kävely oli jo paljon parempaa ja kuurassa oleva nurtsi houkutti pari laukka-askeltakin. Teki kaksi läjää paskaa ja sitten olisi halunnut sisälle, mutta kysyin pissillä käynnistä ja sehän taas katsoi minua ja kyykkäsi. Ehkä se osaa sen kuitenkin? Tuntui ihan ymmärtäneen että sisälle ei mennä ennen kuin pissit on tehty. :) Vesikupille se vain nyrpisti. Aloin sitten laittaa iltaruokia mitään puhumatta ja koska Sienikin tuli kyttäämään, tarjosin sille n. kolmasosan normaalista (nappulaa + tilkka vettä). Kupin alle pistin korokkeen ettei sen tartte kumartua. Söi, kovin hitaasti normaaliin nähden mutta kuitenkin, ja kävi vielä tuttuun tapaan tarkastamassa mudinkin kupin. Ilman törppöä alkoi heti tarkastella mahaansa, ja koska en halua kipeää koiraa kieltää ja tapella sen kanssa, pistin sille kaulurin takaisin päähän.

Mietiskelin tuota yötä ja totesin että koska Sieni nukkuu aina mun ja seinän välissä, kukaan meistä ei varmaan nuku jos nyt yritän pitää sen poissa sängystä. Siispä laitettiin koko sänky pois, pystyyn sitä seinää vasten :D Nyt se ei voi hypätä sinne ja saa nukkua vieressä, varmasti paras vaihtoehto. Lisäksi rajasin tilaa jo valmiiksi niin että mudi saa jäädä aamuyöllä mun lähtiessä töihin sängyn puolelle "makkariin" ja Sieni "keittiöön". Keittiön puoli on avarampi eikä se törmäile törppönsä kanssa varmaan niin paljoa. Mulla on huomenna lyhyt 5-6h työpäivä kun en siitä yrityksistäni huolimatta onnistunut kiemurtelemaan irtikään. Sen verta henkilökuntavajausta taas.