Jotenkin erilainen katse

"Sienen silmissä on jotain erilaista nyt, ootte todella löytäneet uuden elämäntavan :)" (c) Nina

Kuusi viikkoa operanttia treeniä. Tokossa. On ollut yllättävää huomata, miten asennemuutos on kantanut yli lajirajojen ja myös arkeenkin. Sieni tuntuu jotenkin eheämmältä, seesteisemmältä, kokonaisemmalta... ehkä se on osin vain aikuistumista ja oman paikkansa löytämistä, mutta ihan varmasti uusi koulutussuuntaus on antanut panoksensa ja tuonut koiralle osaltaan itsevarmuutta ja rauhaa.

Kaukainen ystävä on ollut luonamme kylässä. Viime viikolla tehtiin lenkin ohessa esineruutua. Kaveri piti koiria kun minä vein esineet. Olin ajatellut ottaa mudin ensin, mutta palatessani Sieni heitti volttia ja kiljui (!) siihen malliin, että vaihdoin plääniä ja otinkin sen. Ei mennyt viittätoista sekuntia niin esine oli kädessäni. Koira nelisti menemään sellaista vauhtia, mitä en koskaan ole siltä esineruudussa nähnyt. Tänään tehtiin H:n kanssa esineruutua, ihan oikea ruutu koirien ollessa autossa. Lunta oli suurimmassa osassa ruutua, sulia alueita oli vain jokunen. Ilma oli kostea ja raskas ja tuuli varsin vähäinen. Olosuhteet oli haastavat, vikana olleen töppösen piti hakea kolme esinettä pois mutta eka tuli nopeasti ja seuraavaa etsittiinkin pitkään ja hartaasti. Koira ei vain saanut hajua ja lopulta menin useaan kertaan aina vähän lähemmäs lähettämään. Lopulta melkein seisoin esineen päällä. Tämä teki sille varmasti tosi hyvää, voi sitä ilmettä kun se huomasi esineen ja oli todettava että onhan täällä kun kerta on lähetetty, ja jos ei löydy niin on siellä silti, pitää vain etsiä sinnikkäämmin. Tämä oli sille varmasti ihan loistava treeni :D Tarkoituksella en usein onnistu tekemään äärivaikeita mutta nytpä onnistui vahingossa. Vaikeudet ne pitää mudimiehen hieman nöyrempänä!

Sieni sitten taas.. no, ei se nyt ihan niin volttia heittänyt kuin edellisellä kerralla nähdessään esineiden viennin, mutta oli reipas ja ehkä se viisitoista-kaksikymmentä sekuntia niin takakulman esine oli kädessäni. :)

Tokon osalta ollaan työstetty erityisesti sivulle-eteen-(maahan jne) -erottelua ja ruutua. Asennekasvatus on purrut aivan erinomaisesti ja meillä on nyt tälle koiralle hyvin kummallinen ja epätodellinen ongelma: se roiskii menemään ja arpoo enemmän kuin kuuntelee. Se jaksaa tehdä iloisena vaikka kaksikymmentä virhettä, joista siis seuraa vain palkatta jääminen ja uusi yritys. Se vaan silti roiskii menemään. Sivulle-tänne-erottelu toimi usean metrin matkalta jo oikein hyvin, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että koira ei kuuntele yhtään ja ihan täysin arpoo. Lisäksi sitä ei myöskään yhtään lannista palkatta jääminen ja yritystä olisi vaikka muille jakaa! Tämä nyt ei ihan ollut se mitä haettiin, mutta välivaiheena se on tälle koiralle hyvin liikuttava ja meinaa olla tippa linssissä jos en sitten naura ääneen. Ja minä! Ha! Aaltoja minulle! Olen meinaan oikeasti kehittänyt kärsivällisyyttäni. Kahdenkymmenen virheen jälkeen kyllä alkoi tuskan hiki tulla, mutta tajuan sentään keskeyttää ennen kuin vahingossakaan näytän hermostumista koiralle. Tässä viime viikolta videonpätkää, jossa pyysin joka kerta eteen, mutta koira roiskii mitä sattuu.

Ruutu sitten. Tällä hetkellä ollaan menossa vaiheessa, jossa ruudun sivut on n. 2-2,5m ja minulla on etäisyyttä ruutuun reilu metri. Koira osaa hakeutua eri reunoilta ruutuun. Paikka on turhan edessä ja koiran mielestä luultavasti pelkkä etunauhan ylitys riittää. Erottelua istu-ruutuun on tehty ohjeiden mukaan (ei mulla olisi tullut mieleenkään itse tehdä sitä näin aikaisin, kun paikka ruudussa ei ole läheskään valmis) ja siinä onnistumisprosentti 100, eli ruutuun-vihjeellä on selvästi merkitys koiralle. Ohjeiden mukaan palkan suunnalla on koetettu hilata koiraa taaemmas ruudussa, ja toistojen myötä sen pitäisi alkaa vaikuttaa. Palkan suunta on edelleen sen 50% lopputuloksesta. Tähän saakka olen kuitenkin jonkun verran odottanut, että koira valitsee paikkansa ja palkannut sen vasta sitten. Liian aikainen, koiran vielä liikkuessa tullut, palkkaus kun aiheutti nopeasti vain palkan kyttäämistä. Nyt tehdään käskystä kuuri sellaista, että palkkaan koiran heti sen mentyä ruutuun mutta ennen kuin se ehtii kääntyä, ja palkka pitää saada heitettyä takanauhan päälle. Katsotaan kuinka tämä puree ja alkaako mennä vähän peremmälle.

Temppuina olen naksutellut takajalkoja vatiin tai muulle (isolle) alustalle ja jumankekka, kyllä sillä orastava ajatus niistä koivistaan on kuin onkin! Hirmu hitaasti kuitenkin etenee ja näyttää juuri siltä, että ajatus ja ymmärrys on, mutta jalkojen saaminen määränpäähän on vaikeaa.

Treenipäivinä Sieni syö vain treeneissä, ja sen loppuruoka on mukana purkissa, jonka se saa viimeisenä palkkana. Ihan joka päivä en ole tehnyt kotonakaan mitään, varsinkaan nyt kun se kaveri tosiaan oli täällä. Sieni on siis syönyt kupista keittiössä niinä päivinä. Minusta ei enää tunnu siltä, että mun tarttee niin suuresti kiristää sitä ruualla ja että tällaiset ilmaisen ruuan päivät vaikuttaisi sen motivaatioon esim. seuraavana päivänä. Tietysti kokonaisuus on - ja tulee jatkossakin edelleen olemaan - se, että ilmaista ruokaa sillä ei ole. Jotenkin silti suuri kivi on vierähtänyt tämänkin osalta harteiltani ja olen taas ostanut niille esim. kuivia luitakin, mitä pitkään aikaan en käyttänyt lainkaan, kun ne tuntui niin vaikeilta tarjoilla. Jotenkin se luu kädessä istu-maahan-tassu-ettäsaattämän -temputus ei ole tuntunut oikealta työn teolta. Nyt olen ihan vain antanut luun kaapista eikä seuraavalla treenikerralla tunnu lainkaan siltä, että nyt se ei kyllä tee mitään kun viimeeksikin sai ilmaista ruokaa.

***

Töppönen on taas sekä rapsutellut itseään että nuollut jalkojaan. Niinkin häiritsevästi, että syötin sille kokeeksi Sieneltä jääneitä kipulääkkeitä. Niillä ei ole merkitystä. Seuraavaksi meinasin kokeilla yrittää jaksaa ja ehtiä lisätä liikuntaa ja/tai aktivointia, jospa se on vain turhautunut. Vaikka se käy kerran viikossa ohjatussa tokossa, niin paljoa muuta se ei ole pitkään aikaan tehnytkään. Se on kuitenkin koira, jolla on suuri tekemisen tarve ja se nauttii itsensä haastamisesta, niin mun on vaan pakko saada sille niitä haasteita järjestettyä. Aloitin heti tänään ja kävin iltapuhteina tallaamassa n. 400m jäljen pääosin lumiseen metsään, mutta pätkiä kulki myös ihmisten ja koirien harhajälkiä täynnä olevalla metsäautotiellä ja jänisten jälkien seassa joutomaalla. Jäljellä oli 4 keppiä ja se vanheni tunnin. En ole tainnut koskaan jäljestää pilkkopimeässä ja nyt ymmärrän miksi - jos jäljen tekeminen taskulampun kanssa ryteikössä sohien on haastavaa, niin sekona vetävän koiran kanssa on ihan turha ainakaan kuvitella voivansa väistää niitä oksia ja turpaan tulee toisellakin kierroksella! Mutta voi pojat että muri oli paitsi onnellinen saadessaan Oikeita Töitä, myös hyvin hyvin pätevä hommissaan! Se kova kävelytieosuus oli kaikkein haastavin ja edettiin ihan mateluvauhtia kun jälkien analysoinnissa riitti tekemistä nenälle. Koira teki kuitenkin koko ajan hienosti töitä, eikä meinannutkaan esim. ruveta kuseksimaan puskiin, vaikka hajuja varmasti riitti. Hienoin puikula! Pitäisköhän mun opettaa sille vaikka kadonneiden koirien jäljittämistä, se olisi varmaan ihan kone siinäkin. Paitsi että luulen, että se haluaisi vain etsiä, mutta ei löytää... vieraita koiria, yöh!

Mutta voi mudin rapsutuksia. En tiedä, mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä. Sitä on tutkittu useaan kertaan eläinlääkärissä ja jokaisen käynnin jälkeen lopputus on ollut mitä erilaisin ja epämääräisin. Jotain vikaahan siinä on, rapsuttamisen ja nuolemisen määrät on kaukana tavallisesta. Silloin kun ongelma on pahana, sehän siis välillä voi olla varsin normaalikin, eikä mulla ole mitään kaavaa, minkä perusteella ongelma taas ryöpsähtää. Ne voi hyvin olla aivan erilliset ongelmatkin. Ehkä mä kokeilen seuraavaksi jotain hemmetin dap-mikälienykyään-haihdutinta. Ehkä sillä on vain stressi? Joka tapauksessa asia on mitä kiusallisin, ei vain niille kenen yöunia se häiritsee, vaan ehdottomasti itse koiralle. :( Näen punaista, kun ihmiset sitten käyttää tällaisia koiria jalostukseen ja perustelee itselleen ja muille, että ei sillä mitään pahoja ongelmia ole, se vain vähän kutisee (tai jättää kokonaan kertomatta). Ehkä mäkin pitäisin sitä ihan normaalina, jos mulla ei olisi tuota toista koiraa verrokkina. Koirat nyt vain rapsuttaa ja kapsuttaa itseään, eikö. Nyt voin kertoa teille, että se ei ole normaalia koiran elämää.

Mudi on tehnyt kanssa vatiin sulloutumista. Temppu on helppo pesuvadilla ja suorakulmion muotoisella muoviastialla, mutta selvästi pienemmällä muovikulholla ei onnistu ja koira turhautuu. Pitäisi löytää joku välikoko. Näytin myös kylässä olleelle kaverille sheippaamista ylipäänsä ja naksuttelin mudin ensin istumaan mun tuolin päälle. Tauon jälkeen vaihdoin kriteerin tuolin ali ryömimiseksi ja oli muuten hyvin havainnollistava esitys itsellekin. Mudin on hankala päästää irti vanhoista ja se turhautuu todella nopeasti, ja sitä piti palkata tosi paljon siitä, että se jättää menemättä tuolin päälle (ja kiljuu siellä kun se ei kelpaakaan enää). Palkan suunnalla pelaamalla sain sen aika helposti laittamaan pään tuolin alle, mutta ryömimiseen meni vielä muutaman tauon verran aikaa. Tuli se sieltä silti lopulta.

Jalka

Tänään on 10. vuorokausi töppösen jalan patin leikkaamisesta ja otin tikit ohjeen mukaan pois. Vasten viikonloppua, jep jep. Kaikki ei sitten vaan ollutkaan ihan ok... ensinnäkin osa langasta oli jäänyt jotenkin väärin ruven alle ja se piti kiskaista sieltä. Haava ei muutenkaan varmaan ollut vielä valmis ja olisi kannattanut odottaa sinne 12. vuorokauteen asti. Loistavaa, nyt sitten hoidetaan kuitenkin avohaavana! :( Se ei mene varmaan koskaan umpeen ja kuolioituu koko jalka ja sitten koira. Jos se ei näytä maanantaina yhtään paremmalta niin klinikallehan se on revettävä, kunhan nyt ei päivystyshommiksi mene. Ei vittu oikeasti.

Tapiolasta tuli sentään tänään vastaus ja vakuutus korvasi juuri niin paljon kuin pitikin. 1,5 viikkoa vaan meni hakemuksen käsittelyssä, käsittääkseni se oli aika hidasta palvelua ja meinasin jo kerran laittaa viestiä perään.

***

Kokeilin tänään mallioppimista tai matkimista ja se oli aika hassua. Laitoin koirat eteeni istumaan ja pyysin ensin töppöstä antamaan tassuja (opetettu, että antaa sen puolen jalan kumman puolen käden tarjoan). Sieni katseli vierestä ja sitten oli sen vuoro, ja sehän kallisti päätään ja tadaa, kokeili huitaista tassulla. Muutaman sarjan jälkeen otin Sienellekin kriteeriksi oikean puolen tassun ja jonkinlainen oivallus näytti syntyneen. Aika jännää.

Sunnuntai

Aamupäivällä 1,5h metsässä, mihin oli satanut viime päivinä sen verran lisää lunta, että omissakin jaloissa aktivoitui ihan uudet lihakset. Sieltä suoraan hakutreenit. Sieni opettelee nyt irti maalimiesten käsistä eli rulla on kenkien vieressä, jotta saadaan se kohdentamaan jalkoihin. Pyysin kädet auki, jotta koira saa tarkastaa ettei siellä ole mitään, mutta kovin vaikeaa oli silti ja koira kysyy helposti multa "eihän se ole täällä, mitä nyt teen". Kokeiltiin kerran, että koira sai katsoa kun mm tiputti rullan jalkoihinsa, se oli ehdottomasti paras toisto. Ehkä nyt alkuun pari treeniä ihan tälleen, että saadaan sitä ajatusta myytyä koiralle. Sieni onneksi vastaa treeniin aika nopeasti, joten tuskin sille kauhean pitkää rautalankaa tarvii vääntää.

Lisäksi kiristin kiintorullan niin, että koiran ei pitäisi mitenkään saada sitä suuhunsa. Se tekee nyt siis kuurin pelkkää irtorullaa ja jatkossa sillä on joka jumalan treenissä kiintorulla kaulassa, vaikka olisi suorapalkat. Aluksi olikin, mutta jotenkin se sitten pääsi muuttumaan. Rullaa on niin tyhmää säätää koko ajan, joten ollaan tehty niin, että ensin pari toistoa irtorullilla ja sitten vika kiintorullalla, ja laitan sen vasta siinä vaiheessa koiran kaulaan. Koska se on nyt "saatavissa" -asennossa, niin ei sitä voi pitää jos tehdään irtorullilla, koska koiraa ei ole tarpeeksi opetettu etsimään irtorullaa, ja se varmasti nappaisi heti kiintorullan. Olen siis itse opettanut sen siihen, että aina kun rulla on kaulassa, sitä käytetään. Ihmekö, että se vähän alkoi ennakoida ja ottaa sen 20m liian aikaisin... tänään oli erittäin positiivista se, että koira ei yrittänyt kertaakaan missään vaiheessa hamuta kiintorullaa. Vähän hidas se ehkä oli viime kerran palautteen takia, mutta tuskin mitään peruuttamatonta tapahtuikaan, vaikka jälkeen päin kaduttaa että niin kovasti yritin edes kieltää.

Ajatus nyt kai olisi, että opetetaan koiralle seuraava kaava:

1) mene maalimiehen luokse, jos suorapalkka, ukko käskee heti koiran tultua sen maahan, jotta koiran ei tarvitse yhtään hetkeä arpoa mikä on homman nimi, ja alkaa palkata sovitusti

2) jos ukko on passiivinen, etsi irtorulla ukon jalkojen luota

3) jos irtorullaa ei ole siellä, ota kiintorulla kaulasta

Ollaan me noita kaikkia tehty, mutta tämä hierarkinen järjestys ei ole Sienelle lainkaan selvä.

Illalla sovitut tokotreenit. Sienelle oli paperilla plääni, mutta koira oli aivan ihmeellisen vaisu ja laiska lehmä, lisäksi se otti kauheasti häiriötä toisesta, tutusta koirasta ja varsinkin sen vinkupallosta (samanlainen cuz kuin meillä). En muista sen aikoihin olleen tuollainen. Jotain pientä siinä sitten duunailtiin, noudon palautusta sivulle, täyskäännöstä ja 90 asteen käännöksiä paikallaan, kaukoja jossa avustaja naksutteli kelvot i-s ja m-s -vaihdot (kelpoja oli paljon, ei tainnut juuri yhtään jäädä palkkaamatta?), ruutua jossa pallolle juoksukin oli niin laimeaa että ihmetytti kovasti, ja alustalle läheltä tehtävän paikan haun keskeytin parin toiston jälkeen koska se oli vaan niin koomaista. Oli tarkoitus tehdä käskytettynä kolmen liikkeen + neljäntenä aloituspaikkaan ohjaamisen ketjutus ja antaa koiralle isompi ruokapurkki siitä, mutta päätettiin jättää se kokonaan väliin. Periaatteessa en halua sääliä koiraa, ja haluaisin opettaa sille, että ahdistuksesta tai uupumuksesta huolimatta sen pitää tehdä ne hommat. Tehköön sitten hitaasti, mutta tehtävä on. Toisaalta se tunneoppii nopeasti ja koska se nyt vaan oli niin kamala, niin ei tehnyt mieli alkaa junnata mitään. Siispä lopuksi sillä ruokapurkilla tuttua koira liinassa haukkumista, ja avustaja esti koiraa pääsemästä palkalle ja vasta kun se haukkui kunnolla, se pääsi oikeasti. Kyllä se tässä vähän heräsi ja osoitti jotain tunnetta, mutta siinä tulee edelleen kaikkea ihme säätöä... koira ei esim. vedä hihnassa kupille, vaan liinan kiristyessä lähtee kiertämään avustajan takaa, niin kuin tekee lenkillä jos joutuu lyhtypylvään väärälle puolelle. Lisäksi se nyt haukkui jotenkin turhan kimeästi, sellainen räkäinen sävy siinä ei ollut missään vaiheessa, mutta kyllä se turhauman kautta voimakkaammaksi muuttui.

Yritän nyt olla heti ajattelematta, että nyt ne lonkat alkoi sitä vaivata... harvoin ensin käyn oikealla lenkillä ja toisen lajin treeneissä ennen tokoa, koska tiedän että Sieni ei sitten enää ole parhaimmillaan. Se ei kerinnyt levätä kotona kuin reilun tunnin ennen tokoon lähtöä. Toivotaan, että ensi kerralla se on taas normaali.

Luksille oli alun perin ohjelmassa vain hajutunnistusta, mutta lopuksi se pääsikin vielä humppaamaan jotain tottis-toko-juttuja kun aikaa jäi Sieneltä. Hajuna kaneli, laseja 3kpl, tyhjissä pelkkä paperi, ensin pelkkää rataa ja sitten piilotin purkit (myös väärät, ettei bongaile silmillään) ensin hallin nurkkaan, sitten vähän laajemmalle ja lopulta koko hallin alueelle. Koira katsoi, mutta tein myös valepiiloja, eikä se lähtenyt silmillään etsimään sieltä mihin olin purkkeja oikeasti laittanut. Nenä vaan kävi kun se paineli menemään! Ekalla ilmaisi ja yritti tuoda mulle tyhjää purkkia, ja sitten vähän myöhemmin naksautin sille vahingossa kun se ei ollut vielä oikealla, mutta muuten se teki kivaa työtä ja on kyllä tajunnut jutun juonen :) Pitäisi nyt sitä ilmaisua vielä yrittää sille opettaa, että saisi siihen vähän kestoa.

Aamulla klikkailin lääkkeen syömistä. Inspiroiduin kaverin videosta fb:ssä ja olihan se kokeiltava. Eka kierros meni ilman kameraa, mutta Sieni teki videolle ihan saman kuin aiemmin, eli kumartui itse poimimaan pudonneen lääkkeen lattialta ja söi sen, ja sai vielä uuden namin. :D Sieni nyt on niin ahne, että se syö suunnilleen pieniä kiviä, jos kädestä tarjotaan. Se olisi aika varmasti siis syönyt tuon lääkkeen ilman mitään pohjalla olevia naksautuksiakaan eikä tämä treeni yllättänyt mua lainkaan. Luksi taas, no, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) Ei yllättänyt tämäkään yhtään! Mudin elämä on tosi vaarallista, kun aina yritetään myrkyttää!

Ostin tuossa taannoin koirien hammastahnaa, oli sitä joskus, mutta se kuivui tai loppui. Nyt olen yrittänyt taas aktivoitua tällä saralla. Molemmat on niin hassuja kun niiden hampaita harjataan, pakko joskus saada joku ottamaan kuvia ilmeistä. :D

***

Päivitys seuraavana aamuna: Sieni paskanti taas yöllä sisään. Saman se teki viikko sitten, tosin silloin se enemmän yrjösi ja se oli paljon märempää muutenkin, viimeöisiä kasoja sai paperin kanssa kokeilla mikä on murenevaa rutikuivaa paskaa ja mikä kovaa vielä syömätöntä luuta... Palautin ne kuivat lumpion palaset lattialle muistaakseni perjantaina ja sunnuntaihin mennessä koira siis oli taas kerinnyt syödä itsensä umpeen. Varmaan sillä oli maha kipeä jo iltapäivän treeneissä, mikä selittää oudon käytöksen. Tämä on alkanut sterkan jälkeen ja ahneemmaksi muuttuminen on kai ihan tyypillinen seuraus, ja tavallaan toivoinkin sitä, mutta äääh... meillä ei siis voi olla enää lattialla jatkuvasti saatavilla mitään kuivia luita tai marketin puruluita. "Kohtuus" on kadonnut täysin Sienen sanavarastosta ja se syö itsensä sairaaksi.

VIU!

Viikonlopun tottisseminaarista tuli aimo tujaus itseluottamusta ja määrätietoisuutta. Päätin jo paikan päällä, että en luovuta sen haukkumisen kanssa. Sienihän komentaa esim. tuttuja koiria hyvinkin painostavalla haukulla "leiki mun kaa!" tai "nyt lähe jahtaamaan mua!". Ja sillä on tosi nätti soinnillinen ääni! Vieraille se ei missään nimessä sitä tee, koska on silti edelleen pohjimmiltaan se kiltti ja nössö koira ja moinenhan olisi kovin epäkohteliasta. Joka tapauksessa, se ei ole mykkä, sillä on ääni olemassa, joten vain taivas on rajana millä sen saisi aukeamaan. Kyse ei tässäkään missään tapauksessa ole koiran huonoudesta. Vaikka sille on kokeiltu ne kaikki perinteiset keinot, eikä ole saatu pihahdustakaan, ongelma on minussa. En ole saanut sitä tajuamaan mitä tarkoitan.

No nyt sitten päätin että en luovuta tätä juttua, vaan keksin joka kerralla jonkun uuden jutun millä sitä voisi vähän ärsyttää ja turhauttaa. Niin kauan kunnes se alkaa tuottaa tulosta, kuolkoon koira sitten aikanaan pois mutta ennen en luovuta perkele :D. Jostain se tuli se ajatus, että jos mä olen kovin aktiivinen, tää koira mielellään ei ole. Tai osallistuu, mutta ei ole lainkaan oma-alotteinen, vaan "matkustaa mukana". Piti keksiä jotain missä itse olen hyvin sivuosassa. Sehän tulee mielellään vessaan ja joka paikkaan mukaan ja jos ei pääse, saattaa vähän kitistä oven takana. Vähän aikaa sitten opetin sen avaamaan raollaan olevia ovia kuonolla työntämällä ja nyt se on tullut hyvin pontevasti mukaan sinne vessaankin, kun ihan itse saa oven auki. Jos se ei pääse vaikka sinne vessaan, saatan kuitenkin jutella sille oven takaa "Sienii.. ärsyttääkö sua" - "pii" - "ai ÄÄÄÄRsyttääkö? :D" "PIIIII!". Hulluilla on halvat huvit jne... en ehkä jotain toista koiraa houkuttelisi yhtään tolleen jodlaamaan, mutta Sieni on niin hyväpäinen enkä hetkeäkään ole uskonut, että moinen esim. aiheuttaisi mitään yksinolovonkunoita. Mukavahan se on vessassa olla ku joku laulaa oven takana, eikös! :D

Nyt kun olette jo orientoituneet hulluun ämmään (siitä saisi oman postauksen, koiranomistajan on minusta usein erittäin suotavaa oikeasti heittää kaikki itsekontrolli narikkaan ja tehdä kaikkea mitä kanssaihmiset todella pitää hulluna!), niin keksinpä ottaa lihapullan käteen, härnätä koiraa sillä ja mennä sitten sinne kylppäriin. Pidin ovea toisella kädellä niin, että se pysyi raollaan sen verta, että koiran kuono tai tassu ei just ihan mahdu sisään mutta se melkeen yltää koskea siihen lihapullaan. Tähän varmaan auttoi se kun ollaan oven läpi juteltu, ja sillä ovella Sieni on opetellut sitä avaamistakin. Se siis tietää että kun se vähän yrittää niin saattaa onnistua. No sehän sitten meinasi tulla niistä karmeista läpi kun alko vähän tassuilla härkkiä. Mä kuiskailin sille koko ajan "sieniii... haluutko? tule vaan! täällä!" ja annoin karmien kärsiä - jos olisin kieltänyt siitä, tää olisi varmasti mennyt reisille heti alkuunsa. Varmasti turhautumista lisäsi se, kun se on aiemmin saanut sen oven auki, mutta nyt pidin huolen ettei saa. Kun se kitinä sitten muuttui vähän kovemmaksi vinkunaksi ja tuli oikein ponteva kiljahdus, naksautin, kehuin, raotin ovea sen verta että heitin sieltä namin. Ihan parilla toistolla se kiljahdus muuttui jo haukahdukseksi, hyvin homokiljahdusmaiseksi toki mutta kuitenkin enemmän haukuksi kuin vinkunaksi. Sellanen VIU! :D

Eilen kaksi settiä, tässä (video) kolmas, joka oli nyt ensimmäistä kertaa aiempia pidempi. Oven raapiminen on jo jäänyt pois ja se on tajunnut että ääni olisi nyt se juttu. Nyt pitää olla tarkkana että en palkkaa noita kiljumisia (kuin korkeintaan yhden treenin aluksi), vaan odotan kunnon HAU!:n, kun niitäkin siellä seassa kerta tulee. Olen aika toiveikas että kyllä se tästä aukeaa! Sitä en tiedä tuleeko tää koskaan toimimaan sille vireennostoon, mutta kyse on jo enemmän mun onnistumisesta vaikean asian kouluttamisessa... Olen siis tyytyväinen, jos saan sen haukkumaan muutaman pontevan HAUN! yhdestä käskystä.

Eli ratkaisu: opeta koiralle joku vastaava temppu kuten tuo oven avaaminen ja palkkaa siitä hyvin. Sieni on superlaumaviettinen ja sille se "väärälle puolelle unohtuminen" itsessään toimii hyvänä lisäpotkuna pieneen kiukkuun koska Sieni tahtoo nysvätä aina mun kaa. Sitten estä sitä onnistumasta siinä tempussa ja toivo että se turhautuu sen verta että tulee se eka pihahdus. Alussa se eka ääni kannattaa palkata oli se millainen tahansa, yleensä tän kai pitäisi tästä aueta sitten aika hyvästi, kun vauhtiin pääsee.

PS. Videolla kohta 1:08 kun se nytkähtää haukahtaakseen mutta ääni ei tulekaan ja se hämmästyy sitä itsekin, maailman sienisintä. :DDD <3

Keskiviikon ongelmat

Koirat on olleet tän viikon aika vähällä, olen tehnyt 9-10h työpäiviä ja lisäksi heti D-vitskujen tilapäisesti loputtua nenä vuotaa ihan sekona. Ei oikeestaan muita flunssan oireita, mutta pirun ärsyttävää, kun nenä on parissa päivässä jo ihan rikki niistetty. Ehkä oon tullut allergiseksi itselleni.

Tunnin lenkki taaperrettiin tänäänkin ja keskityin itse matelemaan polulla kun koirat haki keppejä umpihangen puolelta. Lensi sitten yhtä keppiä heittäessä lapanen kanssa kädestä sinne hyvän matkan päähän pöpelikköön. Jumalalle kiitos palveluskoirista, joille on opetttu pällitemppuja! "Ei... toinen! Hyvä, anna!" niin keppi vaihtui lapaseen ja sipuli toi sen mulle käteen asti :)

Töppösellä oli aika pitkään yksi kepin pätkä, se aina kantaa aikansa kunnes jättää sen. Silloin Sieni taas menee heti ottamaan sen, koska onhan sen oltava joku tosi aarre. No nyt mudia sitten kävi kiusaamaan ihan kauheasti se, että keppi oli Sienellä. Yleensä sitä ei enää haittaa kun se on siitä luopunut, en tiiä mikä nyt oli. Se kävi siinä kysymässä että etkö voisi komentaa Sientä antamaan sitä takaisin tai tee nyt edes jotain perkele ku mun keppi on tolla! Mua nauratti aikansa se touhu ja sitten jotain siinä hörähdin ääneen, jolloin mudi tuli pomppaamaan mua päin, jolloin Sieni taas luuli että jotain kivaa tapahtuu ja tuli kanssa katsomaan. Ja unohti keppinsä, jolloin mudi syöksyi salamana sinne, ja ehti kauhean rähinän kera ottaa kepin just ennen kun Sieni tajusi mitä tapahtui :D Se oli niiiin hyvä keppi ja heittelin sitä mudille vielä uudestaan hankeen. Yleensä mudi ei montaa kertaa viitsi vaivautua möyrimääm umpihankeen, mutta nyt se tyrkytti sitä oksanpätkää yhä uudestaan että heitä vielä. Se oli jo aika lyhyt ja hävisi mukavasti hankeen, mudi tykkää ehkä enemmän siitä etsimisvaiheesta kuin itse lumessa möyrimisestä. Sieni taas möyrii kun sille heittää lunta tai on vaikka vaan heittävinään jotain, ei oo niin väliä onko siellä mitään löydettävää :D

Pihalla vielä suuntia ohjaajan rintamasuunnan mukaan, olkoon vaikka esineruutu-tagina, koska tässä oli myös palautus ja luovutus toki mukana. Hain kolme villasukkaa sisältä. Sukat rivissä ehkä about ohjatun noudon asetelmissa 10m päässä edessä, 5m välein. Ei vaan oltu aurattu ja lunta oli sen verta, että ne upposi sinne aika hyvin. Mudi teki ensin ja sillä ei ollut hajuakaan rintamasuunnan merkityksestä, vaan se sinkoili ihan minne sattuu. Laitoin sen korjaamaan monta kertaa mutta en silti saanut sitä menemään suoraan eteen, vaan se teki ihme kaaren aina vaikka menikin lopulta sinne minne piti. Hollannikas taas otti suunnat tosi hyvin ja eteni paljon paremmin suoraan sinne minne laitettiin, mutta se tappoi ne sukat ihan hirveellä loikalla, ravisteli ja teki kunniakierroksia ennen kuin tuli mieleenkään tuoda sitä mulle. Jätin ekan palkatta ja otin vaan sukan koiralta kun se lopulta toi sen mulle, ei auttanut, joten toisella vähän älähdin että nyt hei heti kun se lähti rallaamaan. Se auttoi eikä mennyt edes luimuun tai mitään, lopetti vain omat kivat. Lihapullaa oli palkkana ja hemmetin kivaa oli taas lumisista villasukista kylmettynein sormin sitä jaella, vaikka yritin heittää koppeja, se kerkesi silti käydä näpeillekin. No ei saa valittaa, kiva että Sieni oli ihan liekeissä ja roiski sormille. Koiraihmiset on välillä vähän outoja :D

Iltaruualla vielä rinkulalelun kanssa naksuttelua, sekä purkua että kasaamista.

Illan temput

Sieni esittää, töppösen puuhat oli niin karmeeta hösellystä että piti keskeyttää ja videota ei yllättäen tehnyt mieli edes katsoa ennen poistoa :D Viimeviikkoinen loma oli liikaa koska muti sekoaa energioihinsa.

Toisella kierroksella pistin kaikki rinkulat paikoilleen ja koiran tehtävä oli poistaa ylimmäinen. Se sujui paremmin, mudiltakin. Kumpikin käytti luonnostaan tassua, mutta vihjailin että kuono olisi kivempi, niin onnistui sekin.

Ompeluita

Vapaapäivän kunniaksi käynnistyi vihdoin ompelimo! Haun näyttövaljaat on pitkään olleet työn alla, Sienen y-valjaat roikkuu mudin päällä ja vaikka se on niitä pystynyt käyttämään, sille on ollut tarkoitus hankkia omat. Vatsakappaleen nauha on niin paksu että säätö on tosi jäykkä -> ei kiva venkslata sitä joka kerta toisen koiran jälkeen toiselle. Olen googlaillut kovasti, josko jostain löytyisi tarjouksesta esim. Jokke Pallas -valjaat, mutta ei. 25e:llä rakennan jämäpalikoista jo ihan kelvolliset valjaat itsekin. En tosiaan ole mikään ammattiompelija ja hermo ei riitä kaikkiin yksityiskohtiin, mutta ihan sama omassa käytössä :D Rumat ne Sienen ostovaljaatkin on jo kun ne repsottaa yhdestä kohtaa ja nuhraantuuhan ne äkkiä käytössä. Musta lanka on lopussa, mutta Eurokangas ei ole tänään auki (sieltä pitäisi hakea tyyny- ja verhokangasta myös), niin hurautin sitten valkoisella. Samalla tuli ilmaiseksi saaduista mainosavainnauhoista heijastinjatkot.

***

Illan naksuttelut: Sienelle eteentuloja kapulan kanssa ja ilman. Kaapin seinä ja rahi muodosti sienen levyisen kujan, jotta tuli suoraksi, kriteerinä vain riittävän lähelle istumaan tulo. Oli aika pätevä ja ainakin ihan saakelin innokas oppilas! Luksi opetteli menemään kaappiin häpeämään - lopun kruunaa vielä se kun opetan Sienen pamauttamaan oven ulkoa päin kiinni mutin perään :DDD Hulluilla on halvat huvit jne...

Videoita

Tasapainojuttuja, Sieni ja Luksi.

Sienen muotoinen kotiapulainen opettelee sulkemaan ovia. Avaamisesta oli helpompi aloittaa, ekan treenin loppupätkä.

Hakua, ohitustreeniä ja iltajumpat

Pk-kentällä. Mudin oli meininki aloittaa haku-uransa ilmaisutreeneillä (mörrimöykkyhaku, nro 1, kiitos Katri termistä :D) ja ohjeistin kaksi maalimiestä pitämään irtorullat kaukana kropastaan, olemaan katsomatta koiraa, ja näytölle tullessa kolistelemaan palkkapurkkia sanomatta mitään. Auton jätin niin, että Sieni näki avoimesta takaluukusta kaiken ja toivoin että se kiehuu siellä :D

Ensin kaksi pelkkää rullan tuontia. Heitin rullan ukolle, joka juoksi sen kanssa n. 20m päähän rullalla koiraa hetsaten. No mudi karkasi sen perään jo ennen aikojaan, en ollut käskenyt sitä odottamaan tai mitään, eikä sillä ollut edes pantaa päässä mistä pitää kiinni. No mudi sivulle hallintaan ja uusi yritys. Lähetin koiran hakukäskyllä "täti" ja sen ollessa ukon luona autoin "anna". Toinen ukko samalla tavalla, oli oikein hyvä. Palkkasin tuonneista itse.

Sitten neljä toistoa näytöllisiä. Eka meni oikein hyvin, koira haki rullan, odotti multa palkkaa, ja mun kytkiessä näyttöliinaa unohti koko ukon jo. Näytä-käskyn kanssa autoin koiran omalla liikkeellä ukon suuntaan ja kun se näki palkkapurkin heiluvan, sinnehän se paineli että lumi pöllysi. Matkaa oli vaan se joku 20m tarkoituksella, että mudi näkee palkkapurkit ja mä näen mitä ukolla tapahtuu. Palkatessa mudi kävi luonnostaan maahan.

Toisella mudi sitten teki jo mudimaiset oivallukset ja rullan oton sijaan tarjosi maahan menoa ukon eteen, että josko sitä palkkaa saisi suoraan. Sain huudella aika monta kertaa että "anna" ja "tule" ja "NYT PERKELE TÖPPÖSET!!!" niin kyllä se sieltä sitten taas kuuli mitä sanotaan ja lakkasi kyttäämästä :D Naksutellaan rullan tuontia kotona niin että rullan näkeminen itsessään tulee vihjeeksi tuoda se mulle.

Neljännen näytöllisen jälkeen se kerjäsi ukoilta namusia taskusta ja saikin aika monta. Tosi reipas se oli, eikä tullut mitään hyi saatana ihmisiä -reaktioita, mutta kyllä sen vaan näkee että sitä kiinnostaa niiden ihmisten taskut, ei yhtään ne ihmiset itsessään, niin kuin Sientä. En mä usko että sen kanssa on mitään estettä haun treenaamisessa :) Enää ainakaan, kyllä se on saanut itseluottamusta paljon ja on jotenkin vähemmän sätky elukka nykyään. Maalimiehet onneksi ymmärsi puhetta ja teki kuten ohjeistettiin. Voin uskoa, että jos tällaista koiraa palkattaisiin ja kohdeltaisiin vieraiden toimesta kuten Sientä, saataisiin ne möröt esiin. Sen kanssa pitää tehdä eri tavalla, mutta hyvä siitäkin varmaan saataisiin!

Sieni otettiin autosta tekemään yksi näytöllinen ilmaisu ja toisen lähetyksen sijaan vedinkin koiran valjaista autoon, kun ukot juoksi piiloihin koiraa kutsuen. Eka oli tosi vauhdikas ja tokalla se oli ihan että mitä ihmettä sä raahaat mua autoon kun noi huutaa mua tuolla ja mun ruuat menee metsään ja mites tässä näin kävi täääääääh! Sen verran se saa tehdä, että katsoo autosta muiden treenejä, ja joskus otetaan sille just yksi tai kaksi ukkoa ja sitten metsä jää kutsumaan mutta pakotetaan pois.

Lopussa tarvittiin vielä kentälle hengailemaan ja ohitusharjoituksiin häiriökoiraa ja otin Sienen, kun se on just omiaan tällaisiin. Siinä sitä fleksissä taluttelin ja se pomppi mun molemmin puolin, yritti karata A:lle ja hypylle ja oli ihan fiiliksissä. Mitä hittoa?! Onko se niin pienestä kiinni, että kun mun ajatus oli että pyöritään vähän tässä tekemättä mitään kun Sieni on tosi hyvä just tällasiin kun se ei provosoi eikä provosoidu kenestäkään, niin sitten sillä on hirveesti virtaa tehdä jotain? Sitten kun mä ajattelen että nyt mennään tekemään jotain oikeeta niin koira on ihan laamana. Johan nyt on. Vai vituttiko se kun se joutui kesken hakujen pois ja se vaikutti jo nyt? No annoin sen mennä sitten pentu-A:lle ja heittelin vähän koiranmakkaraa palkaksi. Yksi istuminen ja sitten muutama toisto hyppyä josta kanssa lensi makkarat. Sieni oli ihan erilainen kuin silloin kun mä päätän mennä treenaamaan sen kanssa. Nyt se oli aktiivinen ja suorastaan odotti että sano jotain niin teen sen heti, mikä este, mikä käsky, sano jo. Oonkohan mä sekoamassa ja näen unta...?

Vaihdoin sitten kuitenkin vielä koiraa. Ohitus- ja hengailuharkat olisi nimenomaan mudille tarpeellisia, mutta ajattelin säästää itseni ärtymiseltä ja otin siksi Sienen :P Mutta olinpas reipas ja hain sen mudinkin. Se sai vaan hengailla ja aika nopeesti alkoi tarjota että jos käännän selän tolle toiselle koiralle ja ignooraan sen kokonaan, saan maggaraa. Ei tullut edes hermojen menetystä eikä mudikaan tainnut päästää pihahdustakaan toiselle urokselle. No kentällä se on ihan erilainen kuin lenkillä, varsinkin jos tilanne tulee yllättäen...

***

Illalla kotona taas pienten esineiden nostoa. 20snt kolikko, eilinen korvatulppa, verhoklipsu, pyörän avain ja ostoskärryjen muovinen pantti. Sieni tiputti yhden kerran jonkun ja mudista korvatulppa on kauhean ällö :D Katsoin jo eilen ja tänään sain vahvistuksen tälle tiedolle.

Lisäksi jumppaa niin, että koiran piti tasapainoilla kun nostin sen jalkoja ilmaan. Kehittää syviä lihaksia. Ensin yksi jalka kerrallaan, ei ollut vaikeaa kummallakaan. Pidin vähän aikaa jalkaa ylhäällä ja naksautin ja palkkasin sitten. Toisella kierroksella nostin ristikkäiset jalat samaan aikaan. Mudilla oli paljon vähemmän vaikeaa kuin Sienellä, joka huojui ihan tosissaan. Tulee harjoitukset ihan tarpeeseen ;)

Niskasta kiinni

Itseäni meinaan. Aloitin ilmoittamalla Sienen tänne sunnuntaille. Jos mua alkaa ihan hirveestikauheesti kaduttaa, voinhan aina vaihtaa sen mudiin... :X Mutta JKL:n tutut, tulkaa kuunteluoppilaiksi tonne! Varsinkin Anu Vehviläistä on suositeltu kouluttajana :)

***

Kotona Sienen kanssa on naksuteltu sisällä mm. peruuttamista, katsekontaktia ja kosketusalustaa, ja ulkona kontaktikävelyä tai oikeastaan ihan seuruuta mutta niin, että en sano mitään, vaan naksu ja palkka tulee kun itse tekee. Aloitin olemalla paikallaan ja sheippaamalla sivulle tulon, nopeestihan se sitä tarjosi. Sitten lähdin vaan kävelemään ja naksuttelin kun tuli mukaan, ja nyt se jo aika hyvin tietää mistä ruoka tulee. Olen palkkaillut ensin yksittäisillä nappuloilla ja lopuksi vikalla saa pakasterasian, jossa on loppu ruoka.

Tänään sain peruuttamisesta ns. leikkiinkutsuasennon ja toinen oli niin hassu kun häntä viuhtoi ja se mietti että entäs tällainen :D Peruutus ei missään nimessä ole valmis ja maahan etutassujen väliin palkkaaminen sai sen heti tarjoamaan tollasta. En tiedä mitä oikein haluan saada aikaiseksi mutta ehkä sillä ei ole väliä, koska ainakin koiran mielentila on just sellainen rennon yritteliäs mitä tarvitsemme :)

Tasapainoilua

Ostin vihdoin tuollaisen tasapainolaudan, josta olen kauan haaveillut. Koirille, ja ehkä vähän itsellenikin, ehkä :D Jumppapallo on vanha juttu mutta aktivoidutaan nyt senkin kanssa taas.

Mudia ja hollannikasta. Onhan niissä 'pieni' ero...

WTF!

Perjantaina oli aika hakea uudet säkit nappulaa. Liikkeessä osui silmään, että J&V Energia on s-korttitarjouksessa, niin ajatuksissani otin sitä. Normaalistihan on kanariisiä tai extra energiaa vähän miten sattuu. Noi syö jonkun verran muutakin, niin en näe nappulalla kovin suurta merkitystä, olkoon halvin mikä pelittää. Usein niistä joku onkin tarjouksessa, niin helppo valita sillä kertaa sitten pari kolme säkkiä sitä.

Kotona kupeilla kiemurtelevia koiria katsoessani muistin kyllä heti, miksi energiaa ei osteta. Nää ei vaan syö sitä. o_O Sieni, joka syö ihan kaikkea ja on kauhea possu pohjaton, närppii ruokaansa ja seisoo välillä kupilla miettimässä söiskö vielä vai lopettaisko kesken. Tytti söi tosi vähän ja lopetti kesken, mitä se ei ole tehnyt steriloinnin jälkeen kyllä koskaan, ja mikä on kanssa hyvin outoa. Mudilla jäi kanssa valtaosa ruuasta kuppiin.

Ehkä erä on vaan pilaantunut? Mutta kun tätä on tapahtunut ennenkin, jo mudin ollessa nuori ja mun ainoa koira! Se on nimenomaan toi energia jota ei näemmä pysty syömään. Kaiken maailman voitetut nappulat on kyllä menneet hyvällä halulla, oli millaista paskaa tai laatua tahansa. Jahti & Vahtia kritisoidaan siitä, että ruuissa on aikamoisia laatuvaihteluita eikä ostaessa tiedä millaista sisältö mahtaa olla. En tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Kai siellä nyt on ne ainekset ja siinä suhteessa mitä pussin kyljessä sanotaan? Tarkoittaako se näköä, hajua, makua?

Tänään oli sitten iltaruuaksi isot rustoluut. Sieni, joka eilen ainoana söi kuppinsa tyhjäksi, ei syö. Yhtään. Tuoretta lihaa! Silloin kun toi koira ei syö, maailmanloppu lienee lähellä. Se ehkä heittää justkohta veivinsä, ei meinaan ole todellakaan tyypillistä ja sillä on oltava oikeesti huono olo. Ei ole hajuakaan johtuuko tää tosta eilisestä ruuasta, vuorokautta myöhemmin...? Lemmikkipalstoilla kyselin onko kellään mitään ideoita mikä tässä voisi olla, ja sain sekä ihmettelyä että kyllä heillä vaan energia toimii kuten muut ruuat, että vastaavia kommentteja. Joku kirjoitti näin: "Olen kokeillut pariin eri otteeseen viidellä eri koiralla. Kaikilla lopputulos sama, ruokahalu laskee (joskaan ei noin graavisti kuin esim aloittajan koiralla) ja yhden säkin jälkeen mahat pettää. Koirat kestää siis syödä sitä pari viikkoa ja sen jälkeen alkaa hillitön p*skominen, sitten ripuli ja kohta mahat ei kestä enää mitään vaan ruikuli iskee pienestäkin (teko)syystä. Ruuan vaihdon jälkeen menee muutama viikko että vattat on taas normikunnossa, eli kestävät melkein mitä vaan kunhan se ei ole jahti&vahtia. En tiedä missä juju?"

Ihme homma kerrassaan.

Tänään vähän aktivointijuttuja sisällä. Otin peiton lattialle ja päätin opettaa koirat mönkimään sen alle, vihjeeksi tulee "paleleeko" :D. Mudi sai aloittaa. Sille kaikki kohteet on helppoja, mutta kun päälle meneminen ei riitä, koiralla ei meinaa kestää polla kasassa. video kolmannesta kierroksesta jossa jopa pientä yritystä kuonon kanssa! Sieni sai kanssa yrittää, se oli aika vaisu, ja tajusin vasta temppukoulun jälkeen iltaruokia antaessa että sillä on oltava huono vointi, kun ruokakaan ei kelvannut. Tyhmää, että ehdin treenata silti. Peiton lisäksi Sieni teki toisella kierroksella pahvilaatikon kanssa pelkkää asennetta. Halusin että se retuuttaa, paiskoo tms sitä lootaa, ja sainkin jo hyvää yritystä. Unohdan aina että se tarttee naksun ja maksun lisäksi sanallista kehua.

Töppösiä

Kumma, miten -15 tuntuu pahalta, kun sellaiseen ei ole tottunut. Ei auta yhtään vaikka muistelee, että viime talvena oli tuplasti enemmän, räkä jäätyy poskelle silti :P Töppösen töppöset on ruvenneet taas ongelmaksi. Ei kadulla niinkään, vaan hangessa. Jotenkin sinne pakkaantuu lunta -> koira pysähtyy nuolemaan -> sylki kastelee jalat -> lunta tarttuu kahta kauheammin. Pitää kaivaa sen töppöset jostain esille. Tänään joka tapauksessa jäi varsinainen lenkki käymättä, joten virrantappoa olkkarissa:

Unkaridi:
*kaukoja, olin kyykyssä ihan koiran edessä ja natsimeiningillä - yksikin takajalkojen liikahdus niin palkkaa ei tipu. Sekä s-m-s että s-i-s-sarjaa. Istumiseen pyllähtää paremmin ilman käsimerkkiä! Nytkö mä vasta tän huomasin...? Pitää tarkistaa oliko näin vaan tänään vai ihan oikeasti.
*johonkin väliin kaukojen ennakoimattomuutta. En tiedä, tartteeko siihen juuri treeneissä puuttua, kun kokeessa ongelma on lähinnä jumahtaminen jos joku. Koira nyt kuitenkin alkoi niin nopsaan tarjoamaan ihan omia sarjojaan, että palkkasin yhden setin pelkästään asennon (varsinkin seisominen) pitämisestä.
*naksutemppuna töppönen opetteli pujottelemaan mun jalkojen välistä. Sillä on arjessa sellainen herttaisen ärsyttävä tapa tulla takaa mun jalkojen väliin. Herttaista se on yleensä mutta ans olla kun on vaikka kahvikuppi kädessä eikä huomaa koiran aikeita ja se puskee sieltä... naksuttelin sille nyt ensin takaa jalkojen läpi menemisen ja sitten vaihdoin haara-asennosta niin kuin olisin ottanut toisella jalalla askeleen eteen mutta toinen oli vielä siirtymättä mukaan. Sitten mulla vaan meni ajattelu aivan sekaisin enkä enää osannut miettiä miltä se valmis liike näyttää ja miten päin koiran pitää paikalla ollessa mennä että pystyn kävelemään ja se pujottelee vauhdissa :D Ulkoa sisälle vai sisältä ulos niinko hä?

Hollannikas:
*alkuun pentu harjoitteli "sieni ei tule" -käskyä. Käytän sitä ulko-ovella, tosin en nyt olekaan ihan varma sanonko siinä "sieni ei lähde"... joka tapauksessa tähän vois muutenkin miettiä jonkun muun sanan, kunhan se ei ole mikään pois-oota-menesnytsiitä mitkä L tuntee. Juttuhan oli siis se, että treenaan L:n kanssa ja pentu odottaa syrjässä. Olin istualteen lattialla, ohjasin pennun mun taakse ja palkkasin sitä sinne samalla kun töppönen teki helppoja juttuja.
*kaukojen i-m-i- vaihtoja, aloitin suoraan olemalla puoli metriä koiran edessä seisomassa. Ei ollut pennun muistissa moista liikettä, joten palasin alkeisiin namiohjauksella.
*s-m-s -vaihtoja namilla imuttaen, kokeiltiin myös s-i-s -sarjaa. Hankalaa oli, tekniikka mietinnässä.
*naksuttelujuttuna etutassujen laitto pahvilaatikkoon. Edettiin nopeasti molempiin jalkoihin ja sain napattua myös yhden takajalan (kun pentu siirtää etujalat ulos ja takajalka osuu lootaan koiran hypätessä sen yli)

Vie!

Se kävi nopeasti! Meillä on hyvät pohjat esineen viennille nyt olemassa :) Taidan olla tosissani sen vepen kanssa! Sori äippä, kyllä susta nyt tulee meidän apuohjaaja ja joudut joskus kokeeseen asti ihan itse osallistumaan, ei vain katsomoon vapisemaan ;)

Aloitin opettamalla pennulle käsikosketuksen. Se tuli ihan luonnostaan - kun avasin kämmenen, koira tökkäsi sitä suoraan. Sitä oli helppo palkita tiheään ja pian ekan "vahingon" jälkeen se toisti sitä luotettavasti. Testasin myös töppöseen ja sillekin pelkkä avattu kämmen oli heti vihje tökätä kättäni. Hassua.

Kun Sieni tökki sujuvasti mun molempia käsiä, vaikka vähän liikutin niitä (tässä vaiheessa se taisi myös purra mua, ja koska olen niin hidas, naksautin sille tietty sellasesta :D Onneksi seuraavassa sessiossa sain sen jo sammumaankin ja pentu taas vain tökkäsi minua) tai olin itse eri asennoissa, vaihdoin tilalle miehen käden. Seisoin ensin itse vieressä ja pikku hiljaa siirryin muutaman metrin päähän. Ei ollut lainkaan vaikeaa edetä.

Sitten tein taas muutaman päivän itsekseni lelun antamista; kun pentu otti lattialle laittamani esineen suuhunsa, tarjosin sille käden koskettavaksi. Tämähän on tuttu juttu jo "anna"-treenistä. Nyt en vain sanonut sille mitään, kunhan naksuttelin.

Tänään otin ensin herätykseksi miehen kädellä muutaman kosketuksen. Seisoin itse ihan miehen vieressä. Sitten annoin pennulle lelun tarjolle (lattialle). Pientä hapuilua, mutta kyllä vaan tökkää lelulla miehen käteen! :) Lisään tähän ensin vähän matkaa ja sitten opetan sen ottamaan tarjotun lelun kädestäni ja menemään sen kanssa tökkäämään miestä. Luultavasti niin, että annan sille ensin lelun omasta kädestä ja se saa heti tökätä sen kanssa mua takaisin. Sitten annan sille lelun toisesta kädestä ja tarjoan toisen käden tökättäväksi.

Mun on aina ollut vaikeaa opettaa koiralle temppuja niin, että ne kootaan useasta osasta. Olen pitkään ajatellut lelujen keräämistä koriin ja töppösen kanssa sitä on monesti yritettykin. On vaan tosi hankalaa jotenkin saada yhdistettyä ne kaksi osaa: ota lelu suuhun - kumarru koriin (ja kolmaskin: irroita!). Koira osaa kyllä ottaa lelun ja kurkottaa koriin mutta kumpaankaan ei ole oikeen toimivaa vihjettä enkä vaan saa sitä tekemään niitä yhdessä :P

Sieni ottaa, pitää ja kantaa esineitä niin hirveän paljon paremmin että uskon senkin olevan iso apu näissä noutojutuissa. Hämmästyttävää silti, miten helposti tämän vientiketjun rakentaminen sille onkaan sujunut! Kunhan se sujuu, opetan sen varmaan sitten keräämään ne lelut koriin. Jotenkin tuli ihan uutta intoa temppujen sheippaamiseen kun tän kanssa pääsee eteenpäinkin! :D En vaan osaa töppösen kanssa.

Wanted: pentu-suomi-sanakirja

Oli treenitreffit metsiksellä kaverin kanssa. Kävin ensin omien koirien kanssa lenkillä ja kun palattiin kentälle, näin että kaveri on jo tullut. Mulla oli koirat irti enkä ottanut niitä kiinni, kun tiedän että kaveri on sen verta fiksu että mahdollisesti moikkaamaan karkaavaa pentua se ei sitten huomaa mitenkään, ennen kuin pennulla on oikeesti lupa tulla tervehtimään ;). Käveltiin sitten sinne autoille päin, kaveri oli juuri jossain autonsa takana tms eikä mun koirat nähneet sitä. Sieni viipotti aika kovaa edelle ja kutsuin sitä takaisin päin. Pentu veti korvat linttaan, katsoi mua olkansa yli ja lähti viipottamaan pikaravia eteenpäin. Huusin uudestaan ja pentu jatkoi menoaan. Kolmas huuto oli jo toruva ja lähdin pennun perään. Se oli huomannut kaverin siellä ja vähän vissiin heiluttanut sille häntää ja vetänyt korvat uudestaan luimuun kun huusin. No, menin hakemaan penskan ja vein sen pannasta takaisin sinne mistä se karkasi. Se oli ilmeisen ikävää sillä pentu koetti vähän vinkua ja kiljahdella matkalla. Päästin irti, se lähti taas autoja kohti, kutsuin nimellä mutta ei mitään. Nyt taisin sanoa sille rumasti ja lähdin taas perään. Pentu ravasi tasaista ravia karkuun, mä kävelin tasaisen tyynesti ja hiljaa sen perässä, muutama kierros mentiin autoni ympäri kunnes pentu pysähtyi ja antoi kiinni. Vein sen taas takaisin ja nyt tempaisin jostain hihnan, mihin pistin koiran kiinni. Nousin ylös ja pentu lähti menemään. Kutsuin nimellä, nyt se reagoi siihen, josta sai kehut. Käveltiin yhdessä autoille päin ja tälläkin kertaa reagoi nimeensä, josta isot kehut. Sitten pentu palasi normaaliksi.

Mitä ihmettä nää oikeen on? Mistä se tuli? Kaveri oli ihan yhtä pihalla kun minäkin, ei kerta kaikkiaan mitään käsitystä mikä pennulle oikeen silloin ekalla kertaa tuli! Kuuleeko se jotain ääniä pään sisältä vai mitä helvettiä oikeesti?! Se menee jotenkin ihmeellisen sulkeutuneeksi. Se eka kerta nyt vielä oli ymmärrettävää, kun se oli ihan silkka mun vika, mutta tää tuli kyllä niin tyhjästä että olen aika huolissani.

No, itse treeneihin:

-mudille kehäänmenotarkastus (ok) ja ruutu (vasempaan), merkkinä matala puolipallo ja romukasa sen takana. Matkat vähän lyhyempiä kuin kokeessa, kun ei ollut oikein tilaa. Liikkuri hoki häiriönä käskyä useaan kertaan ja painokkaasti. Ruudussa yllärinä maksisrasia. Virittely ruutuun onnistui, merkille ei - koira lähti suoraan vinosti ruutuun. Se ei oikeasti ollut nähnyt koko merkkiä. Autoin sen sinne, ja seuraavalla alusta se lähtikin ensin kohti merkkiä, mutta käänsi sitten ruutuun. Liekö tullut maksalaatikkoaromit tuulen mukana? Tän kielsin ja vein koiran pannasta pitäen merkille, kun se selvästi oli jo hahmottanut sen, mutta meinasi muuten vaan oikoa. Lopulta saatiin onnistumaan. Liikkurin käskyihin se ei reagoinut. Muista harjoitella merkkiä tollasissa hankalissa paikoissa, ja puolipallot kaipaa edelleen lisää treeniä.

-pennulle luoksetulo kahdesti. Odottaa nätisti kun avustaja pitää pannasta. Jälkimmäisellä kerralla nytkähti kun käännyin, mutta ei alkanut kiljua tai mitään vaikkei päässyt. Muista kutsua eri mittaisen odotuksen jälkeen kun se selkeesti jo odotti sitä!

-mudille esineruutu, sivurajat metsäautoteitä ja mutkikkaita, joten ei mikään suorakulmio. Olisko se ollut jotain 5-10m leveä ja 50m syvä. Esineenä nahkainen Silja Linen matkameikkipussi tjsp, vain kaverin käsittelemä. Esineen pyysin suht keskelle ruutua, tallattiin alue yhdessä ja kaveri sen jonnekin jätti. Ekalla pistolla koira lähti aika paljon ulos oikealle ja kutsuin sen lopulta takaisin. Kaverin koira oli tehnyt siellä päin esineruutupistoja, ehkä ne hajut häiritsi vaikkei ihan vieressä olleetkaan? Kutsuin koiran pois ja se totteli, wohoo! Uudella lähetyksellä pysyi alueella ja esinekin löytyi aika pian. Otin koiran vielä sivulle ja virittelin "missä toinen", mutta lähetyksen sijaan vapautinkin sen autolle jätetylle palkalle. Oli just sopiva palauttava treeni kokeen jälkeen.

Loppuajan koirat venasi autossa, kun meni yllättävän paljon aikaa kaverin koiria treenatessa. Joku toinen kerta sitten enemmän meille :)

Kotona naksuttelin pennulle etujalkojen laittoa laatikkoon. Vaihdoin kupin muovikoriin ja ollaan nyt siinä vaiheessa, että etujalat menee sisälle. Haluan koko pennun sinne. Vissiin oli jo päivän jäljiltä liian väsynyt pieni sieni, kun ei se oikein jaksanut keskittyä eikä tullut kovin kummoista treeniä.