Täällä ollaan

Olen taas miettinyt koko blogin lopettamista. Suurin osa kuvista ja treenijutuistakin on nykyään fb:ssä, ja sen myötä blogin kommentointi on vähentynyt voimakkaasti. Fb:tä on vaan niin paljon helpompaa käyttää, ja jos on joku pieni kommentti, en minäkään usein jaksa kirjoittaa kenenkään blogiin, vaan kommentoin fb-viestillä tai siellä olevaan kuvaan/keskusteluun. Nämäkin kuvat on kaikki julkaistu jo siellä, ja tuntuu tyhmältä tehdä jälkijunassa jotain yhteenvetoa erikseen blogiin. Toisaalta olen itse tykännyt välillä selata vanhoja juttuja. Aika todellakin kultaa muistot ja esim. töppösen vanhan blogin lukeminen on hyvin valaisevaa, paitsi alkavan dementiani suhteen, niin myös treenijuttujen ja nuoren mudin todellisen edistymisen.

Häikäisevin tatti.

Töppösen jalka ei ole vieläkään kokonaan parantunut. Haava on ummessa, mutta karvat siihen ei ole kasvaneet ja patin kohta on pelkkää ohutta vaaleaa ihoa. Lisäksi siinä tuntuu pieni möykky, en tiedä onko se vielä rupea vai mitä, vai joko siihen alkaa tulla uusi patti.

Kävin lenkillä, mut sit musta alko tuntuu, että mua on ehkä taas huijattu!

Hakutreeneissä olen ollut mudilla. Irtorullakuvio oli loksahtanut tauon aikana (mudi on treenannut viimeeksi joskus keväällä?) kohdilleen. Rulla on ollut kahdella ekalla vielä kädessä ja lopuilla maassa käden lähettyvillä. Osaa ottaa hyvin eikä jää enää lainkaan ukolle nuohoamaan "onko tätä tyhmää rullaa pakko juoksuttaa edes takas, eikö voitais vaan ottaa sitä namia, lupaan etten kerro kellekään!". Seuraavaksi siirretään rulla ukon jalkoihin ja häivytetään käsi. Rullan tuonti on reipas, koira selvästi ymmärtää sen yhteyden näytölle pääsyyn ja kuvio on sille selvä. Näytölle koiraa on välillä huudeltu, se lähtee hyvin, mutta kun roikun perässä, niin jossain vaiheessa koirassa tulee sellainen hienoinen muutos. Vetää edelleen, mutta eri tavalla kuin lähtiessä, ja haluisin sille sen samanlaisen palon koko matkalle. Se lähtee tällä hetkellä niin kovaa, että en paljain käsin pysty pitämään mun grippiliinasta kiinni, ja viikonloppuna kun sitten laskin sen käsistäni näyttökäskyn yhteydessä ja lähdin kävelemään koiran perään, liina kietoutui umpisolmuun mun jalkoihin ja koira kiskaisi mut turvalleni sammaleeseen. Siinä sitten availin solmua ja kun sain liinan irti, koira sinkosi jatkamaan matkaa ilman mitään käskyjä tai luvan kyselyjä. Ihan hyvä harjoitus, kokeessahan vastaavassa tilanteessa ei saa antaa uutta käskyä, ja esim. Sieni taatusti menisi epävarmaksi. Ei muri vaan, kyllä tollanen "koulutusta kestävä" koira on niin kiitollinen treenattava! PS. Toinen jalka on edelleen kipeä kaatumisesta.

Viime treenissä ukot oli keskilinjasta alkuun n. 15 metrissä näkyvissä ja menivät sitten joka toistolla syvemmälle ja puskiin piiloon. Avustaja katsoi keskilinjalla mihin ukko meni, että sain suoran piston. Toivoin myös, että koiran ollessa ukolla näen sen toiminnan keskilinjalle, jotta voin tarvittaessa auttaa rullan tuonnissa. Mitään häröilyjä ei tosiaan enää ole ollut ja ehkä mun pitäisi alkaa luottaa, että ne rulla suussa suoraan maahan menot yms on historiaa. En vaan nyt oikein tiedä miten sille aletaan kouluttaa suoria pistoja ja etsintää, kun sitä ei missään tapauksessa voi laittaa suorapalkalle. Tai siis ainoa vaihtoehtohan on, että se ilmaisee joka kerta, mutta tuntuu että toistoja voi sitten tehdä paljon vähemmän ja olisi niin kätevää kun koira saisi palkan suoraan hyvästä pistosta, eikä siinä olisi mitään pitkää ilmaisukaavaa välissä. Mutta nyt kun se on kerran saatu oikeasti irti siitä suorapalkasta, sitä ei kyllä enää koskaan anneta sille, tai sitten menee taas vuosi hieroa sitä ilmaisua ja saada koira luopumaan saavutetuista eduista. Tiedän jokusen muunkin mudin, jolle suorapalkkaa ei samasta syystä voi käyttää lainkaan.

Mutta kyllä tämä nyt näyttäisi haluavan olla hakukoira kanssa! Yhdistyksessämme on keskusteltu kahden koiran politiikasta ja muissa ryhmissä jollain onkin ollut jo pitkään lupa treenata kahta. Meidän ryhmässä ei, olen katsonut sen vaan yksinkertaisesti epäreiluksi. Henkilökohtaisesti lisäksi se on mielestäni vaikeaa, ja menisin itse mieluummin toiseen ryhmään toisen koiran kanssa. Yhdistys ei vaan pysty järjestämään sellaista kuviota, ja ryhmien treenit menisi väistämättä paljon päällekkäin nyt kun arki-illat alkaa olla poissa kuvioista ja valoisaa aikaa on tarjolla enää viikonloppuisin. Yhdistys kuitenkin ehdottomasti haluaisi tukea aktiivisia, koetavoitteellisia jäseniä, ja järjestää hakuryhmäpaikan potentiaalisille kakkoskoirillekin. Kokeillaan nyt meidänkin ryhmässä "1,5-koiran" taktiikkaa, eli Sieni on edelleen mun ensisijainen koira ja töppönen kakkoskoirana. Ensisijaiselle pitkät treenit tai sitten molemmille jotain pientä, jos on kaikki ryhmäläiset paikalla tai muuten kiire, niin vain yksi koira per ohjaaja. Ryhmässämme on toinenkin jäsen, joka sai luvan treenata 1,5 koiraa. Jos tämän kauden loppuun vielä katsotaan ja mietitään keväällä sitten uudestaan mikä on kunkin tilanne ja tavoite silloin. En silti pääse yli siitä, että on se vaan mun mielestä epäreilua muille, ja lisäksi en todellakaan tiedä miten mä saan itseni vaihdettua niin eri moodiin eri koiran myötä.

Truu hakukoira: Sienen liian isot valjaat ja pippelin näköinen itsetehty i-rulla, sekä LASKIMOVERITULPPA suussa.

Sienelle tilasin tosiaan uudet valjaat. Ihastelin kesällä kaverin koiran Zero DC Short -valjaita ja sain kokeilla niitä Sienelle. Sama koko S istui loistavasti myös sille ja pari kuukautta pähkäiltyäni lopulta päädyin tilaamaan omat. Täältä niitä saa tiettävästi edullisimmin, ei postikulujakaan ja palvelu oli aivan loistavaa, valjaat lähti postiin tunnin kuluttua tilauksesta! Ajattelin niitä Sienelle hakuun ja (veto)valjaiksi juoksulenkeille. Kyllä, olen ruvennut juoksemaan koirani kanssa, tai siis niinku hyllymään vauhdilla koska rapakunto. Olen joskus nuorena juossut ja nyt kun Sienen fyssarin kanssa on mietitty keinoja saada koira ravaamaan, hän ehdotti pyöräilyn sijaan juoksua. Tai hölkkää. Paras pehmeä alusta tässä kaupungissa kun olisi pururadalla, mihin ei saa pyörällä mennä, niin pitäisi ottaa omat jalat alle. Sieni saisi mennä kevyellä tuntumalla ja sellaista samanlaista rentoa ravia kuin pyöränkin rinnalla, ei siis todellakaan mitään canicrossia täysillä laukkaavan, vetävän koiran kanssa. Selvä, kerro enää se koiralle. :D Lisäksi mun kintut tuli niin kipeiksi että ehkä pitäisi ensin vähän juosta yksinään kuntoa ylemmäs ja ottaa se koira vasta sitten mukaan, kun oman kuolemisen estämisen sijaan pystyisi keskittymään enemmän koiran kouluttamiseen.

Valjaat oli kuitenkin kertakokeilun perusteella niin loistavat ihan kävelylenkilläkin, että nyt tekisi mieli tilata toiset. S-koon piti taulukoiden mukaan sopia myös mudille, ja ajattelin että ne voi haussa käyttää vuorotellen samoja. S on kuitenkin hieman liian iso mudille, kuten yllä olevasta kuvasta näkee, ja lenkkeilykäyttöön yhdet ei tietysti riitä. Ehkä sen pitäisi siis saada omat. Neljänkympin valjaat. No, katsotaan... nykyiset Bilteman "hiihtovaljaat" on kuitenkin kauheat. Ajattelin, että huono istuvuus ei satunnaisessa käytössä haittaa, mutta nykyään käytän valjaita liki aina remmilenkillä (=päivittäin) koska remmit sotkeentuu niiden kanssa tosi paljon vähemmän kuin pannoissa kiinni ollessaan, niin kyllä se vaan haittaa.

Sieni on muuten jumpannut varsin aktiivisesti. Kokeilin joskus loppukesästä sen takajalkoja ja puoliero oli jopa minunkin käteeni niin selvä, että säikähdys sai minut oikeasti aktivoitumaan fyssarin jumppaohjeiden kanssa. Ihme ja kumma, mutta tässäkin asiassa järjestelmällinen harjoitus on tuottanut hyvää tulosta. Noin muuten me ollaan varmaan kaikki aika huonossa kunnossa, Sieni varmasti vähiten, koska se sentään juoksee vapaana ollessaan ihan kunnolla siinä missä minä kävelen ja mudi vain ravailee kuseksimassa. Juoksulenkit voisi tehdä tosi hyvää mudillekin. Harmi että sen mielestä harva asia maailmassa on yhtä typerää kuin juosta ei-mihinkään.

Talvi tulee mutta so fucking what, tartteeko sitä kuvatakin! Sehän yllättäen tulee joka vuosi!

Sieni on tällä hetkellä Helsingissä lomalla ja ensimmäisten viestien ja kuvien perusteella viettää juuri niin sienistä elämää kuin kuvittelinkin. Elämä yhden sekonkin koiran kanssa on kovin helppoa ja vaivattoman tuntuista. Tavallaan kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, ihan samalla tavalla saa siis toki käydä lenkillä jne, mutta kyllä silti yhden kanssa on sujuvampaa. Ehkä se on se, että lenkillä voi uppoutua enemmän ajatuksiinsa, kun yhtä on puolet helpompaa pitää silmällä kuin kahta?

Professorin todellisuus jäyhäkulissien takana.

PS. Mudin KVA-ilmoitus lähetetty vihdoin pk-lehteen, vastaanottaja lupasi että julkaistaan ensi numerossa. Kesti niin pitkään, kun en osannut valita kuvaa enkä saanut tekstiä mieleiseksi. Perfektionistin ongelmia, juunou. Onhan tämä nyt koirani hetki parrasvaloissa ja sen tulee olla täydellisen onnistunut! Tekstiin olen nyt tyytyväinen, se on monesta varmaan vähän hassu mutta juuri sopivalla tavalla persoonallinen. Kuva on oikeastaan Iitun valinta, musta se ei ole mitenkään erityinen ja olisin laittanut ennemmin vaikka tämän, mutta säälin koiraani ja jätin sen nolaamatta moisella.

Fyssari

Fyssari kävi kotona ja laitetaas nyt tännekin ylös:

Sieni:

-oikeassa takajalassa huomattavasti huonommat lihakset kuin vasemmassa, huonontunut viime käynnistä

-kireyttä molemmissa takajaloissa, samoin paikoin toisessa etujalassa jonka puolen jo unohdin...

-koko koira oli hieman vinossa, oikeni kuitenkin hyvin käsittelyn myötä

-kotiläksyksi takajalat tasapainotyynyllä istuminen ja pieni eteen-taakse-tönimisliike kun ensin istuu tukevasti itsekseen, ja etujalat kiinteällä korokkeella selkä suorana seisominen, kun sujuu, toinen takajalka ottaa rauhassa yhden askeleen toisen pysyessä paikallaan (jos ei onnistu, toisen jalan voi myös keventää ilmaan, jolloin paino jää toiselle)

-peruuttaminen pitäisi opettaa ja sen tulee tapahtua rauhassa ja suoraan, sitten voisi peruututtaa hyvin matalien puomien yli, samoin peruuttaminen rantavedessä olisi tosi hyvä

-selässä saisi olla enemmän lihaksia ja koira on aavistuksen liian rimpula ylipäänsä, hienoa kuitenkin että on pysynyt hoikkana
-uusi käsittely kun ollaan saatu harjoitukset vauhtiin, koira lienee silloin rasittunut ja tarvii hoitoa, ja katsotaan samalla uudet jatkoharjoitteet

Luksi:

-oli järkyttävän sosiaalinen ja normaali koko käsittelyn ajan - onkohan se kipeä?! ;P
-hyvässä lihaskunnossa kauttaaltaan

-toisen lavan takana selässä ihan pikkasen jotain mutta muuten myös kummallisen hyvässä kunnossa koko koira, sehän on aina kaula-lapa-alueelta aivan tukossa! Mitään muuta muutosta ei ole ollut kuin se, että koira ei ole paljoa mitään treenannut, joten kyllä se vaan on ne harrastukset mitkä sen jumiin vetää. Ehkäpä tämä todellakin on sen viimeinen pk-kausi ja se voi jäädä "eläkkeelle" ennen kuin se on rikottu.

Fyssarilla ja hajutunnistusta

Viime fyssarikäynti oli kesällä. Nyt syistä x, y ja z saimme tänään uuden fyssarin kotikäynnille. Vähän tuli taas pitkä väli, syksyllä Sieni on hierottu ja mudi kävi kahdesti osteopaatilla, mutta ei olisi silti pitänyt antaa venyä läheskään näin pitkäksi...

Luksi oli yllättävän lunki, tutustui ventovieraaseen nopeasti ja antoi nätisti käsitellä. Liikkeet katsottiin pihalla ja sitten hommiin sisällä. Koirassa oli jumeja sekä edessä tutuissa lavoissa ja kaularangan alaosassa, että nyt myös takana. Koira on varsin etupainoinen ja "skrodempi" edestä kuin takaa, eikä siksikään käytä takaosaa kunnolla. Se myös istuu "perseellään" eikä jaloillaan, niin kuin pitäisi. Painonsiirtoharjoituksia istumis- ja seisomisasennossa, hidasta kävelyä kevyessä lumipeitteessä ja alustan kiertoa niin, että etujalat on alustalla, takaosa kiertää. Tässä se oli selvästi toispuoleinen ja toiseen suuntaan on huomattavasti vaikeampaa kuin toiseen. Koira sai laseria varmaan kymmeneen eri kohtaan. Luksihan pelkää partakonetta ja laser oli ihan samannäköinen laite, ja alkuun koiran ilme olikin vähän että mitä helvettiä, mutta nopeasti se rentoutui ja antoi laseroida. Koiraa palkattiin tosi tiuhaan käsittelyn aikana.

Sieni sitten taas... fyssari suositteli uusintakuvausta kun lonkkakuvista tulee vuosi, jotta tietää mikä on tilanne ja osaa vähän ennustaa, miten nopeasti rikko etenee. Jos nyt on jo oleellisia muutoksia vuoden takaiseen, tuomio on varsin lohduton. Jos sen sijaan tilanne olisi aika lailla sama, voisi hengähtää helpotuksesta. Sienestä näkee selvästi sekä liikkeessä että koiran seistessä, että se keventää huonompaa jalkaa. Takapäätä hoidettaessa koira oli ihan erilainen kuin etuosaa käsitellessä, nostaa päätä ja katsoo vain, mikä on aivan selvä kipusignaali "nyt olen vähän huolissani". Selässä oli kanssa kireyttä, mikä johtuu siitä, että koira kompensoi lonkkia käyttämällä selkää väärin. Etuosa oli varsin puhdas. Sientäkin laseroitiin useaan kohtaan, vähemmän kuin mudia kuitenkin. Sieni pitää ekana opettaa makaamaan selällään ja sitten kumpaakin takajalkaa käsitellään tosi pienellä liikkeellä, tarkoituksena "lähettää avaruudesta signaalia, että hei lihakset, onko siellä ketään". Kun koira vastaa tähän, saan uudet, vähän isommat liikkeet. Sitten voidaan myös aloittaa takajalan nostelu eli yksi jalka kerrallaan ilmaan. Nyt koira oli tosi hutera ja syviä lihaksia ei vain ole. Koira kompensoi löysiä lonkkia ja "huteruutta" mielellään vauhdilla ja sen takia Sienikin siis juoksee aina... Hidasta askel kerrallaan kävelyä myös Sienelle. Takaosa oli varsin tukossa, mutta kaikkea ei kannata kerralla avata, koska nyt ne kireät lihakset tukee lonkkia eikä ole hyvä että kaikki tuki poistuu kerralla. Sitä käsiteltiin vain hyvin kevyesti, että veri saatiin kuitenkin vähän kiertämään.

Tuli sitten aika erilaisia ohjeita kuin aiemmalta fyssarilta. Esimerkiksi Sienen jalkoja ei missään nimessä saa venyttää itse, vaan koiralle tehdään vaan ns. aktiivisia harjoitteita missä se tekee itse. Lisäksi kysyin uinnista, niin tämän mielestä uinti on huonoa liikuntaa, koska koiran jalat potkii siellä hallitsemattomasti mihin sattuu eikä niillä ole kunnon tukea -> huonoksi jo valmiiksi löysille lonkille. Kahlaaminen jalat maassa, vesi lonkan korkeudella sen sijaan olisi erittäin suositeltavaa. Ja olikohan vielä jotain muuta.

Nyt masentaa taas ihan hirveästi. Kyllähän niitä voi hoitaa, ja ne varmasti myös vastaa siihen, mutta kun toisella puuttuu selästä palikka ja toisella on paskat lonkat, ei niitä mikään terveeksi tee ja rikki ollaan. Elämä on niin paskaa.

***

Mudi teki hajutunnistusta kanelilla. Sotkin maustetta veteen ja kastoin talouspaperin siinä. Purkkeina oli kolme isoa juomalasia, ei siis mitään steriilejä, mutta onkohan sillä meidän tavoitteissa väliäkään. Ajattelin, että lasit kelpaa; jos koiralla on liian kova vire ja se meinaa alkaa paiskoa niitä, pitää muutenkin keskeyttää. Hyvin pysyi mudilla polla kasassa. Ensin naksuttelin hajulasin nuuhkimista, koira tarjosi hyvin sitä ja jätti tyhjät huomiotta. Sitten koira kylppäriin siksi aikaa että piilotin lasin sängyn päätyyn, toisella kierroksella eteisen ja jääkaapin väliseen nurkkaan. Annoin lähtöhajua ja käskyn "etsi!". Eka kierros vähän sähellystä ja meinasi lähteä lapasesta, toisella todella päämäärähakuista, varmaa etsimistä.

-24*C

Fysioterapiassa

Käytiin fyssarilla Jyväskylässä asti. Sain suositteluita ko. ihmisestä ja olinkin oikein tyytyväinen, kannatti ajaa tuonne asti! Otin mudin ensin, olin varoittanut että se ei ole sosiaalinen ja saattaa tarttea kuonokopan kaikkien rauhallisuuden takaamiseksi. Käytiin ensin ft-huoneessa juttelemassa, mentiin ulos katsomaan liikkeet ja sitten takaisin sisälle aloittamaan hoito. Koira oli ekalla käynnillä stressaantunut ja sen näköinen että ei sitten varmasti tartte koskea, vastaanotto oli eläinklinikan yhteydessä ja kuka nyt eläinlääkäristä tykkäisi. Ei ainakaan mudit (Sieni ei ehkä tajunnut :D). Ulkona se rentoutui ja uudestaan sisälle mennessä laitoin sen istumaan. Vähän mulkoili kun ft rauhallisesti lähestyi ja laittoi kädet koiran iholle, mutta oli jo aivan eri tuntuinen ja rentoutui koko ajan enemmän. Lopputunnista koira teki jumppaliikkeitä takapuoli ft:n jalkojen välissä pidossa ft:n käsissä olevien namien perässä ja antoi taivuttaa kuten mikä tahansa normaali koira :) Mudihan oli tasaisen kireä ja tukkeessa joka puolelta. Osin kuulemma varmasti vaikuttaa se, että koira jännitti klinikalla, mutta pelkän jännityskireyden piikkiin ei missään nimessä mene vaan tilanne on oikeasti aika ikäväksi päässyt. :(

ANAMNEESI: Agility, tokovalio, pk-voittajaluokassa. Kyynärät, lonkat ok. Menee herkästi jumiin, hierottu, menee silti herkästi uudestaan, nuolee tassuja. Rtg todettu viimeisen lannenikaman puuttuvan, muuten siistit kuvat. Hieroja huomannut erityisesti kaulan alaosassa kireyttä.

STATUS: Liikkuu lanneselkä pyöreänä, liike muuten symmetristä. Istuma-asento hyvä. Oikea scapula eli lapaluu koholla vrt. vasempaan, kireyttä hartioissa? C- rangan kierto ja sivutaivutus vasemmalle jäykempi. Lannerangan nikamissa keskiosassa ojennus- eli extensiojäykkyyttä, samoin L-S välin ja takaosan ojennusliike rajoittunut. Molemmin puolin taka- ja etureidet ovat kireät, lonkkien liikeradat jähmeät. 

Fysioterapia: kotiharjoitteeksi: 

-niskan taivutus namin kanssa vasemmalle lähelle kyynärniveltä

-lanneselän ojennussuuntainen harjoite etujalat tasolla, namin kanssa niskan ojennus jonka kautta saadaan ristiselkään ojennusliike ja samalla etureisiin venyttelyt

-kylkimakuulla takajalkojen etu- ja takareisivenyttelyt, samoin etujalkojen venytykset eteen ja taakse päin, muista ottaa lapa mukaan venytykseen, toistovenyttelyt esim. 10 toistoa suuntaansa. 

Sitten vaihdoin koiraa, Sieni ei käynyt ensin sisällä vaan sai suoraan liikkua pihalla ja sitten mentiin huoneeseen. Se oli yllättävän vähän syliin punkeava, sen verta jännitti kuitenkin klinikalla? Sen oli myös ehkä jopa mudia vaikeampaa rentoutua käsittelyyn kylkimakuussa pöydällä. Sitä vähän käsiteltiin reisistä ja se selvästi ei tuntunut kivalta, yritti varsin pontevasti välillä ylös. Namitemppuihin kun päästiin niin mielialakin kohosi kovasti ;) Sieni on jumipaikoista päätellen uinut liikaa ja se on myös varonut huonomman lonkan puolta. Hätä ei ole vielä käsillä, tultiin just sopivaan aikaan ja asialle onneksi voi tehdä varsin paljon. Suositteli varaamaan sille hieronnan vaikka pelkän oikean lonkan käsittelyä varten, nyt ei ollut aikaa availla siitä kuin osa jumeista. Lisäravinteista oli myös juttua ja suositteli niitä, lisäksi öljyjä (rasvahappoja), erityisesti näiden yhteisvaikutus on positiivinen. Harrastuksiin ei suostunut ottamaan suoraan jatka vaan/lopeta heti -tyylillä kantaa, mutta juteltiin aika pitkään ja lopputulos oli se, että kannattaa seurailla koiraa. Muutama pk-hyppyeste silloin tällöin ei riko sitä, säännöllinen rasitus (kilpatason tavoitteellinen agility) sen sijaan on pahasta. Ulkona riehumisia ei tarvitse rajoittaa yhtään, jos koira omaa tahtia juoksee ja hyppelee metsässä niin antaa hyppiä.

 

ANAMNEESI: Sienellä todettu rtg- kuvauksissa lonkat C/D.

STATUS: Ravissa ponnistaa oikealla takajalalla lievästi heikommin, istuma-asennossa oikea polvi siirtyy edemmäs, lonkan saaminen koukkuun istuma-asennossa hankalampaa vrt vas. Oikeassa lonkassa lievä liikerajoitus flexioon eli koukistussuuntaan ja kohtalainen liikerajoitus extensioon eli ojennussuuntaan. Oikea kylkikaari on pyöreämpi, th-ranka kiertyy oikealle, kylkivenytyksissä vasemman kyljen venytys vaikeampaa. Kyynärvarren koukistajissa lievää kireyttä. 

Fysioterapia: fysioterapiatutkimus, katsotaan kotiharjoitteeksi oikean lonkan koukistusharjoite, eli polvi kylkikaareen-venytys, samoin etureiden venytysliike jalkaa taakse päin vieden keskiliikeradalla, ei viedä aivan ääriasentoihin. Istuma-asennon harjoittaminen (esim. koiran kokoisen tason päällä), korjataan kintereistä auttaen istuma-asento mahdollisimman hyväksi, koiran lantio tai rintakehä ei saa lähteä kiertymään korjausliikkeen seurauksena. Vasemman kylkikaaren venytys namin kanssa lonkan, polven ja kintereen korkeudelle.

Sieni sai istua pitkään ja sitä korjaamista katsottiin siinä monta toistoa. Kädestä pitäen kun näytettiin, mäkin näin että on se vaan vänkyrässä. Se myös menee maahan helposti vähän "lyhyenä" ja oli tosi oudon näköistä kun se korjattiin "pitkäksi", se näytti ihan mäyräkoiraksi venyneeltä. Sitten se teki niitä venytyksiä, että ft pitää takapäästä kiinni ettei jalat liiku ja pää vaan kääntyisi. Kireämmälle puolelle se ei vain taipunut ja kun ei yltänyt namiin, se rauhoitteli nuoleskelemalla huuliaan ja oli ihan surkean näköinen. Just sellanen, mitä se on välillä ollut treeneissä, ja mä olen tuskaillut että mistä ihmeestä se nyt otti itseensä ja meni ihan luimuksi vaikka mitään ei tapahtunut. Vaan taisipa tapahtua, ehkä olen pyytänyt jotain mitä se ei ole pystynyt tekemään :( Kyse ei olekaan henkisistä jutuista vaan fyysisestä! Mun silmät aukesi nyt ihan eri tavalla näkemään ton koiran. En nyt ole siitä lonkasta niin huolissani, ft oli hyvin positiivisella mielellä ja uskon että hoito auttaa. Enemmän järkytyin miten paljon meidän motivaatio-, pehmeys- yms. ongelmista saattaakin olla ihan täältä peräisin. En tiedä miten se niin jumissa oli, en mä ole osannut ollenkaan ajatella, kun se ei kuitenkaan varsinaisesti näy oikein missään. Ne on vaan niin mestareita peittämään kipunsa. Näillä puheilla voisin lämpimästi suositella jokaista käyttämään koiransa osaavalla fyssarilla. Eikä se tekisi pahaa itselleenkään, mutta toista sataa koirien hoitoihin ei tuntunut edes pahalta, mutta koska mulla muka on sellaset rahat laittaa itseeni....