Aika sissi

Jos minusta vähän aikaa sitten tuntui, että emme edisty mihinkään, niin enää ei! Tiistain ohjatuissa sydäntä lämmitti koko lopputunninkin se, miten kaunista seuraamista koira oma-alotteisesti tarjosi paikallaoloriviin mennessä. Se on kehittynyt. Edelleen se on herkkä toisten karjumisille, mutta jonkinlaista pientä itsevarmuutta näen silti. Tein siinä sitten jossain vaiheessa noudon vinoja heittoja, appari korjasi kapulan niin että se oli halutussa vinoudessa kun heitot menee miten sattuu (jos yrität heittää tosi vinoon, miksi se ei ikinä onnistu, vaan kapula kimpoaa takaisin keskelle päin?). Toinen koira oli juuri aloittamassa ohjattua noutoa edessä oikealla, sen edessä merkki oli parin metrin päässä, ja appari vei meidän noutokapulan vielä sen toisen koiran oikealle puolelle koirakon ja merkin väliin. No, paitsi että Sieni ei tietenkään nähnyt sitä kapulaa, kun se ei yrityksistä huolimatta katsonut vientiä, vaan piti kontaktia minuun. Hyppy hyvin ja lähti etsimään kapulaa, näki merkin, näki toisen koirakon, näki kapulan, ja ihan ihmeen reippaasti siitä toisen koiran ohi kävi sen hakemassa, oli kyllä sitten hieman "huh, selvisin", ja oli tulossa paluuhypyn ohi, kunnes hienosti suoristi linjan sinne selvästi muistaen että se kuuluu kanssa tehdä. Okei, voinen luottaa, että se osaa kaavan menohyppy-noutokapulan otto -paluuhyppy. Metrisellä esteellä vinosta on sitten vaan tosi vaikea hypätä, joten pitää heittää sen verta kauas, että koiralla on mahis korjata linjansa kun jos heittoni menee vinoon.

Juuri kun olin ilmoittanut, että tämän jakson lopussa luovun ryhmäpaikasta, mun vähän tekisi mieli kuitenkin pitää se... nyt tuntuu, että voin jopa tehdä siellä jotain oikeaa, enkä vaan yrittää tekohengittää koiraani ja käyttää ryhmätuntia siihen, että teen kosketuskeppiä tai lähellä pysymistä.

Keskiviikkona mentiin tatin kanssa pyörällä pitämään oman ryhmän koulutus. Tatti, tuo ah niin miellyttävä apukouluttaja, joka yleensä makaa raatona siinä mihin käsketään eikä taatusti häiritse ketään tai vie huomiotani kesken kaiken (arvanette miksi mudi ei koskaan ole mukana? Se raivoaisi kaikille oli se kuinka kaukana omassa nurkassa tahansa...), vinkui, vonkui, kiljahteli ja yritti osallistua useaan kertaan! No okei, tehtiin kyllä häiriöjuttuja missä käskyttelin ryhmäläisten koiria yrittäen saada ne maasta/istumasta/seisomasta mukaani remmistä vetämällä ja patistelemalla "mennään, tulepas!". Tatti olisi halunnut tulla, joten hyvä että se oli kiinni! Siinä mä sitten yritin olla nauramatta ja kuulostaa edes vähän uskottavalta komentaessani sen etänä takaisin makuulle. Tunnin jälkeen se oli aika järkyttynyt, kun sanoin, että me lähdetään nyt kyllä kotiin eikä sun vuoro oo tänään lainkaan.

Kakka kännykkäkuva.

Tänään taas hallille, mudi teki rallyjuttuja. Tajusin, että meidän rally-tokoura voi kaatua johonkin niin typerään kuin käytösruutuun. Rataa tekevä koira voi tulla tosi lähelle käytösruudussa olevaa koirakkoa ja jos se on vaikkapa joku vallaton suursnautseri, mudilla ei varmaan hermo kestä. Kyllähän se nyt sen 2min istuu, seisoo tai makaa kun käsketään, mutta se toinen koira ja ahdistus = murina. Mudin olisi helpompaa olla, jos mä olisin kauempana, koska silloin se suorittaisi Tehtävää. Jos seison sen edessä tai vielä pahempaa, vieressä, se ei ole sen mielestä mikään oikea juttu. Toki sitä voi treenata, mutta mä jotenkin olen luvannut tuolle koiralle, että en vie sitä sellaisiin paikkoihin enää koskaan kun se ei vaan niitä oikein kestä, eikä mikään harrastus ole koiran ahdistuksen arvoista. Tiedän, että osa on sitä mieltä, että höpöhöpö ja että itse pahennan asiaa suurentelemalla sitä. Ehkä, mutta joka tapauksessa se on fakta, että ne on tolle koiralle vaikeita paikkoja, ja se on sitten tulkintakysymys kuinka paljon sille saa antaa painoarvoa. Mäkin olisin ennen ollut sitä mieltä, että turpaan vaan ja oletkos siinä kun käsketään, mutta jotain mäkin olen vuosien varrella oppinut ja esimerkiksi sen helmikuisen kohtauksen jälkeen sen ei todellakaan ole pakko sietää yhtään mitään ihmisten keksimiä harrastuksia. Kunhan pysyy hengissä.

Joka tapauksessa tänään me tehtiin voittajaluokan juttuja, keksittiin rata omasta päästä, enkä tiedä tuliko siitä vähän vaikea. Oikealla puolella seuruuta oli jonkun 5-6 kyltin verran, se alkoi puolenvaihdolla takaa ja päättyi puolenvaihtoon jalkojen välistä, ja siinä välissä oli ainakin pyörähdys, istu-seiso-istu, istu-käännös vasempaan-istu, seiso-kierrä koira, askel vasempaan ja taisi olla joku koira eteen-jne-härpäke. Siitä niitä miinus kymppejä tuli ainakin sadan pisteen edestä :D Oikealla seuruu on ihan hyvällä mallilla suoralla ja käännöksissäkin (paitsi tk tai kaikki muutkin oikeaan, pökkelö ei taivu sitten yhtään!), se siis pysyy siellä eikä kauheasti enää liukene vasemmalle. Mutta noita temppuja ei kyllä paljoa pysty tekemään, se herpaantuu niin helposti ja siellä tuli kaikkea ihan tosi kummallista :D

Sieni sitten taas, ensinnäkin se vietti pari tuntia autossa ja oli sen jälkeen tulla karmit kaulassa ulos kun vihdoin oli hänen vuoronsa! Sienen teemana oli lähinnä hyppytekniikka, se jumppasi perussarjaa ilman kapulaa ja kapulan (450g) kanssa. Lisäksi nyt tein sen, mitä olin jo jonkin aikaa suunnitellut: yhdistin hyppytekniikkatreenin eteen luovutukseen eli otin koiran loppuun asti. Perussarjassa oli aluksi viisi estettä, mutta tässä enää kaksi tai kolme, ettei koira saanut niin hirveää vauhtia. Muistutin ensin pari kapulan kanssa eteentuloa läheltä ja kyllä se sitten sen teki! Eteentulo itsessään ja kapulan kanssa varsinkin on edelleen aika kesken sen suoruuden osalta, mutta nyt mulla on siihen järeät aseet: istumakoroke mihin koira siis mahtuu istumaan vain kun se istuu hyvässä ryhdissä suorana, ja aika lailla haaroissani, keskellä minua, oleva post-it-lappu jota opetin koiran tökkimään kuonollaan. Koroke on vielä työn alla, tässä joku päivä mallailin sopivaa ja lattialla oli kaikenlaista roinaa sitä varten. Hetkeä aiemmin olin treenannut jotain, joten koirat oli vielä sellaisessa "jatkuukohan tää" -moodissa. Tein siinä sitten jotain muuta ja kun käännyin takaisin rojuihin päin, mitä ihmettä silmäni näkivätkään! Takasienen hetket! Ei se tietenkään toistanut tätä yhtä hienosti enää kun viritin kameran ja pyysin, mutta taivas varjelkoon silti :D Sillä on takajalat!

Olen No Limit Obedience-verkkokurssilla. En ole kyllä tähän mennessä saanut mitään huikeita oivalluksia, mutta leikkimistä ja sen erilaisia sovellutuksia on korostettu paljon, ja olen sitten panostanut siihen taas itsekin. Meidän leikkiminen meni jossain vaiheessa hirveän suorittamiseksi ja nyt olen keskittynyt vain siihen, että pidetään hauskaa ja unohdetaan kaikki "säännöt". Mun on edelleen vaikeaa palkata Sientä (taistelu)lelulla, koska tuntuu, että joudun miettimään sitä itse leikkimistä niin paljon. Töppösen kanssa en mieti yhtään, eikä Sienenkään kanssa varmaan tartteisi, mutta mun on vaikea luottaa siihen. Edelleen usein olen aluksi ihan monttu auki "oho, sehän lähti hyvin saalistamaan!" kun aloitan ja koira syyttyy täysillä eikä yhtään nysvää, ahdistu tai ole vaisu. Joskus meillä oli sellainen vaihe, mutta se johtui varmasti vaan siitä yleisestä ilmapiiristä ja sopimattomasta treenityylistä ylipäänsä, eikä se voinut silloin leikkiäkään rentona. Asian tiimoilta mielessäni on pyörinyt tämä vanha postaus. Nyt olen sitä mieltä, että kyllä tossa koirassa on taistelutahtoa ja että sen on oltava aikamoinen sissi, kun se on selvinnyt kanssani lannistumatta lopullisesti. Sieni <3

Palveluskoirien metrinen hyppyeste

FB:ssä ja naamakkain omassa pk-seurassani on ollut paljonkin puhetta palveluskoirien hyppytekniikasta. Mä tahallani olen jakanut videoita ja puhunut asiasta ääneen, koska koen sen tärkeäksi ja olen kamalan tyytyväinen että löysin aiheen aikoinaan itse. Aina säännöllisin välein joku pyytääkin sitten ohjeita ja "kerro kaikki". Mietin jo aiemmin jonkinlaisen koosteen kirjoittamista, ja nyt voisi olla hyvä aika kun Sienen hyppy on näin valmis: video. Näen siinä vielä pientä teknistä hiomista, mutta joskus vuosi sitten en olisi uskonut lainkaan, että tämä kiltti ja nössö koirani hyppää moista seinää ikinä ja varsinkaan noin hyvällä ilmeellä. Tyytyväinen siis lienee syytä olla, ja onhan tuo oikeasti ihan sujuva hyvä hyppy. Sieni ei koskaan ole vastannut perinteiseen hetsaamiseen oikein toivotusti. Lauta kerrallaan korottamalla olisi toki voinut tulla ihan hyvä, niin mudikin tehtiin, mutta sitä on myös kielletty kiertämisistä/koskemisista ja hetsattu tai painostettu hyppäämään jos se epäröi. Olen nähnyt huomattavasti huonompiakin hyppääjiä kuin töppönen, mutta silti munkin koirissa on valtava ero niiden taidoissa ja seuraava palveluskoirani tullaan ehdottomasti opettamaan näillä samoilla harjoituksilla.

Hyppytekniikasta ylipäänsä on alettu puhumaan agilitypuolella joskus viisi vuotta sitten. Tai viisi vuotta sitten minä kuulin siitä ja silloin se ei ollut mitenkään yleisesti tiedossa oleva asia. Mudiyhdistyksen sivuilla on yksi mun kirjoittama artikkeli ensimmäisen käymäni kurssin pohjilta. Lisää materiaalia olisi vaikka kuinka, mutta julkaistavaan muotoon se ei ole koskaan vuosien varrella päätynyt. Olen käynyt itse kolme kurssia, töppösen kanssa Ulla Kaukosen perusteet ja jatkon (viikonloppukursseja kumpikin) ja Sienen kanssa Sampo Kokkosen yhden päivän kurssin. Agilityynhän nuo harjoitteet painottuu, mutta viime vuosina agiväen lisäksi myös pk-väki on onneksi havahtunut tähän aiheeseen ja nykyään on jopa pk-koirille räätälöityjä hyppytekniikkakursseja. Netistä löytyy joka tapauksessa valtavasti videoita ja jonkun verran kuviakin eri harjoitteista, google on ystävä.

Miksi? Vanhastaan ajatellaan, että kyllähän koira kun koira osaa hypätä. Niin varmaan osaakin. Hypyllä ja hyvällä hypyllä on kuitenkin valtava ero; ajatellaanpa esimerkiksi aitajuoksua tai tikan heittoa. Kyllähän jokainen terve ihminen "osaa" tehdä niitä, mutta harva lähtee sen kummemmin harjoittelematta kisaamaan, ainakaan menestyksestä haaveillen. Siinä että "osaa" ja että "on hyvä" on valtava ero, mutta onneksi nämä kaikki on asioita, joita on mahdollista harjoitella. Hyvä hyppy on koiraa säästävä ja mahdollisimman turvallinen alusta asti. Sellainen perinteinen pallon perässä hulluksi hetsaaminen, kurmuuttaminen jos kiertää tai koskee esteeseen ja ajatus että vietti riittää korvaamaan taidot on minusta kamalaa katsottavaa. Kyllähän ne useimmiten yli menee, mutta millä tyylillä... hyppytekniikan kouluttamisessa perusajatus on se, että koira saa kokeilla ja se löytää näin luonnostaan parhaan tyylin. Sitä ei hetsata, ei pakoteta, vaan se saa vaan luvan lähteä ja itse valita mitä kautta menee palkalleen. Jos se kiertää tai ei hyppää, siihen on aina joku syy, mikä pitää selvittää. Koiran on pysyttävä niin matalassa vireessä, että se ehtii ajatella tekemisiään ja keskittyä jalkoihinsa, joten ruokapalkka on paras. Kohde voi olla myös pelkkä target jonka koskemisesta saa palkan, tällöin koiran toki tulee ensin ymmärtää sellainen.

Metristä estettä ajatellen mun mielestä oleellisinta on ihan ensimmäisenä itsevarmuus. Jos koiraa yhtään jännittää, sen tekninen osaaminen ei pääse huippuunsa. Toisena tulee teknisempinä ponnistuspaikan valinta ja painonsiirto taakse. Varsinkin 650g kapula suussa jo luonnostaan etupainoinen koiraeläin on hyvin etupainoinen, ja painonsiirto taakse on vielä normaalia vaikeampaa. Jos se ei onnistu, hyppy ei ole vaivaton, vaan näyttää sitten enempi vähempi kummalliselta ja kuluttaa koiraa.

Hyppytekniikkaa treenatessa laatu korvaa määrän ja jos ei tiedä mitä tekee ja miksi tekee, ei kannata tehdä mitään. Jokainen suoritus pitäisi analysoida ja sitä varten tarvitsee avustajan, varsinkin alkuvaiheessa. Suorituksen näkee vain sivusta päin ja itse ei pysty olla lähettämässä koiraa ja samalla sivussa katsomassa. Toki on mahdollista viedä koira lähtöön, opettaa se tuijottamaan targetille/kupille ja olemaan lainkaan häiriintymättä kun ohjaaja siirtyy sivulle ja antaa sieltä luvan, mutta en ole nähnyt yhtään koiraa joka oikeasti osaisi tehdä niin. Jos koira vilkuilee ohjaajaan, se ei keskity edessä oleviin esteisiin, ja itseluottamus alkaa ehdottomasti 100% keskittymisestä. Avustajan pitäisi osata katsoa muutaman sekunnin suorituksesta mitä siinä tapahtui. Jos kommentti on tasoa "no, hyppäsihän se", koko hommassa ei ole mitään järkeä. Miltä se näytti? Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa? Mä en missään tapauksessa ole mikään guru, tuttujen koiria olen opastanut tähän mutta ketään en varsinaisesti suostu kouluttamaan kun ei ole osaamista. Aikansa kun niitä koiria tuijottelee niin kyllä siitä pikaisesta suorituksesta alkaa kuitenkin nähdä eri juttuja. Pääsääntöisesti samaa harjoitusta ei ole syytä toistaa, jos se meni hyvin, joten joka toistolle muutetaan jotakin ja pitäisi tietää mitä, eikä vaan randomilla heitellä menemään. Jos taas suorituksessa on mitään ongelmaa, koira saa kokeilla täsmälleen samaa uudestaan.

Mudi hyppää Varkaudessa keväällä 2014. (c) Kaisa Kuisma

Sienelle opetettiin ensin perussarjalla ylipäänsä eteenpäin suuntautuminen ja ohjaajan eri sijainti (lähettämässä, vastaanottamassa). Palkka viedään aika kauas, jotta koiran on helpompi pitää päätä matalalla. Palkka on ehdottomasti valmiina, koiran takaa heittäminen nostaa pään heti ylös. Jos ohjaaja on vastaanottamassa, hän on kyykyssä selin kohti koiraa käsi ojossa palkkaa kohti, jotta koira katsoo alas, ei ohjaajaan ylös. Oikeastaan tällaisia pieniä juttuja on paljon, en varmaan muista enkä haluakaan kirjoittaa kaikkea ylös, kun tämä on oikeasti sellainen asia, että minusta ensikertalaisten olisi syytä pyytää joku kokeneempi edes kerraksi mukaan näyttämään ja selittämään eikä vain yrittää itse kirjallisten ohjeiden perusteella.

Perussarjan jälkeen harjoitukset on nimeltään painonsiirto taakse (hämähäkkiokseri), etäisyyden arviointi (viimeinen hyppy liikkuu), korkeuden arviointi (viimeisen hypyn korkeus muuttuu) ja progressiivinen eli kasvava sarja (jokainen väli yhtä pidempi kuin edellinen). Perussarjasta on vaikka minkälaisia muunnelmia, missä hypyt on toisiinsa nähden vinossa, limittäin, kaaressa jne. Sieni kokeili näitä kaikkia ja muutamaa eri perussarjan variaatiota, eikä sillä ollut suuria ongelmia missään. Se hyppää luonnostaan pää aika ylhäällä, eikä mikään kokeilemani ole saanut sitä laskemaan alemmas, niin annoin asian olla. Mikäli koiralla on ongelmia painonsiirrossa tai etäisyyksien/ponnistuspaikan arvioinnissa, opettaisin sille ensin sen kuntoon täsmäharjoitteilla unohtaen korkeuden arvioinnin vähäksi aikaa kokonaan. Korkeuden arviointia varten pitää myös selvittää omalle koiralle sopivat apuhyppyjen etäisyydet. Harjoitteissa on "tehdasasetuksina" mini-medi-maksimitat, joista on ihan hyvä aloittaa kokeilu, mutta esim. vaikka omat koirani on makseja, niillä on melkein 10cm eroa säkäkorkeudessa ja niille pitää olla eri välit näissä harjoitteissakin. Ennen kuin alkaa nostaa korkeutta, pitää siis olla kokeiltu ne omalle koiralle oikeat välimatkat. Apuhyppyjen on ehdottomasti tarkoitus auttaa koiraa, joten on tärkeää, että ne sovitetaan koiran mukaan, eikä päin vastoin pakoteta koiraa jollekin tietyille netistä tempaistuille välimatkoille joita päätetään käyttää syystä että makseilla lukee niin.

Metristä estettä varten varsinainen harjoitus on tietysti se korkeuden arviointi. Käytin 3-4 apuhyppyä ja viimeisenä umpinaista tokoestettä, jonka saa korotettua lauta (10cm) tai puoli lautaa (5cm) kerrallaan 100cm asti. Kun oltiin jossain 6-7 laudassa menossa, tein välillä myös vain yhdellä apuhypyllä tai kokonaan ilman. Samoihin aikoihin aloin opettaa erikseen kapulan kanssa, eli alkuun ihan perussarjalla. Aloitin kevyemmällä 450g kapulalla ja siihen mennessä hyvinkin itsevarma koirani meni hyvin epävarmaksi. Kapula olisi saanut olla alkuun siis vielä kevyempi tai vaikka joku olemattoman painoinen lelu tms, riittää että koiralla on jotain suussa ja osa keskittymisestä menee sen pitämiseen. Sieni kuitenkin pääsi nopeasti yli epävarmuudesta ja kun perussarja sujui rentona kapulan kanssa, aloin tehdä korkeuden arviointia kapulan kanssa. Tein rinnakkain eri kerroilla kapulan kanssa korkeuden arvioinnin sinne 7-8 lautaan ja ilman kapulaa esteen korotuksen metriin asti. Kapulan kanssa tein aina vain kutsuna kohti minua, en lähettänyt koiraa kapula suussa eteenpäin kupille. Kutsuttaessa seisoin palkkapurkin päällä ja vapautin koiran sanallisella luvalla tiputtamaan kapulan viimeisen hypyn jälkeen. Naama kohti koiraa ja pystyssä, kyllä, mutta Sieni osasi aika hyvin kohdentaa purkkiin. Tätä olisi kyllä voinut miettiä enemmän, ehkä se olisi saatu laskemaan päätä edes vähän jos olisin ollut toisin. Kutsuja tehdessä jätin kapulan yleensä koiran suuhun, mutta voi sen jättää myös maahan, mistä koiran pitää ensin nostaa se.

Kun meno ilman kapulaa sujui 9-10 laudalla ja tulo kapulan kanssa 7-8 laudalla, vaihdoin painavamman kapulan ja tämän jälkeen yhdistin harjoitukset. Eli palkkapurkin sijaan edessä oli kapula (viety, ei heitetty, jotta kapula on juuri oikeassa kohdassa ja jotta saalisviettiset koirat ei kiihdy heitosta, Sienellä ei kyllä sellaista ongelmaa ole) ja koiran piti tuoda se takaisin. Tämä kanssa alkuun perussarjalla matalilla, koska koira joutui pohtimaan uutta asetelmaa. Hetkellinen epävarmuus tuli taas ja epävarmuuden myötä vauhti hidastuu aina roimasti, mutta nopeasti siitäkin päästiin yli. Sieni oli myös pari ekaa kertaa selvästi pettynyt kun hyppysarjan päässä oli kapula eikä suoraa palkkaa, ja se saattoi pysähtyä seisomaan että mitäs se tämä nyt on olevinaan. Autoin sitä noutokäskyllä ja kannustamalla ja pian se tajusi että palkka on kyllä minun päässäni kun se ensin hakee kapulan.

Harjoituksia tein normaalisti 4 toistoa kerrallaan ja kaksi tai kolme kierrosta, eli ihan maksimissaan 12 hyppyä. Hyppytekniikkaa treenasin keskimäärin ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa. Toistoja siis tuli varsin vähän. Kuten sanoin, laatu korvaa määrän, ja oppiminen tapahtui selvästi nimenomaan harjoitusten välissä. Yksittäinen harjoitus etenee aina niin, että mikäli kaikki menee hyvin, kolmella ekalla toistolla korkeus nousee laudan kerrallaan (puolikkaita käytin vasta 8-10 väleillä, alemmat korotin 10cm kerrallaan) ja viimeisellä se on todella helppo. Esim. 5-6-7-4 tai 7-8-8½-5. Viimeisen on tärkeää olla helppo, jotta koiralle jää päällimmäisenä mieleen "olipas se helppoa". Sillä ei siis ole tekniikan opetuksen kanssa niinkään tekemistä, mutta taisin jo aiemmin sanoa, että hyvä metrinen hyppy on pitkälti itseluottamusta ja tälläinen treeni ruokkii nimenomaan sitä. Jos koiralla oli ongelmia missä tahansa kohtaa, esim. pelkkä kynnen kolautus apuhyppyyn, se sai uusia täsmälleen saman harjoituksen. Vaikeudeksi riittää myös se, että hyppy ei vaan näytä sujuvalta, vaikka mikään ei kolahtaisikaan. Koskaan koiraa ei kielletä menemästä palkalle (se itsevarmuus!), vaan kolauttamisesta, riman tiputtamisesta tai kiertämisestä huolimatta se sai aina hakea palkkansa ja ohjaajan kehut kun sinne kupille pääsi. Jos uusinnallakin on ongelmia, kolmatta mahdollisuutta ei anneta, vaan jotain muutetaan (helpotetaan). Pointti ei siis ole opettaa, että saa kiertää tai kolistella. Se mikä tapahtuu, vahvistuu, joten virhettä ei kannata tietenkään junnata. Yritin pitää 4-5 toistosta kiinni joka kerta, mutta joskus sattui sellaisia, että koiralla oli vaikeaa usealla kerralla ja yhteen settiin saattoi tulla 6 tai 7 toistoa ennen taukoa.

Nostin korkeutta aika maltillisesti, kiire ei ole. Itseluottamus tulee toistojen myötä. Ei kuitenkaan ole syytä junnata samoissakaan, jotta koira ei opi vaan roiskaisemaan tietyn korkuista hyppyä, vaan oikeasti analysoi estettä ja miettii tekemisiään joka kerralla. Aloitin muistaakseni ihan "turhasta" 2-3 laudan korkeudesta, Sienelle kyseinen este on tuttu tokotreeneistä ja se on siellä käyttänyt 4-5 lautaa. Halusin kuitenkin opettaa koiralle systeemin huolella ja itseluottamuksen pohjat tehtiin varmasti aloittamalla idioottivarmasta suorituksesta. Suurinta korkeutta ei nosteta ennen kuin koira hyppää alemman säännöllisesti hyvin. Jos esim. ollaan menossa korkeudessa 5, saattoi yhden kerran treeni olla 3-4-5-2 ja 4-5-6-2. Jos se meni hyvin, viikon parin päästä ehkä 4-5-6-3 ja jos kutonen äsken oli hyvä, toisella kierroksella 5-6-7-2, jos kutonen oli vaikea, sama ensimmäinen sarja uudestaan. Korkeinta otosta nostaessa "haastoin" koiraa myös niin, että jos 5 meni hyvin mutta 6 oli hieman vaikea, tein 5-6-5-6 siinä itsevarmuuden rajoilla taiteillen, kunnes koirasta ei enää nähnyt eroa 5 ja 6 välillä. Näissäkin viimeisen on hyvä olla lällyhelppo, jotta varmasti jää hyvä mieli, eli käytännössä viisi toistoa putkeen esim. 5-6-5-6-3.

Korostan vielä, että hyvässä hypyssä koira tekee koko sarjan rennolla, itsevarmalla ilmeellä. Ei missään tapauksessa riitä, että se "pääsi yli" tai "hyppäsi koskematta esteeseen"! Lähtö on hallittu ja määrätyltä etäisyydeltä (loppuvaiheessa toki opetettava hakemaan sarjalle itsekin, vaikka kokeessa etäisyyden esteeseen saa valita), koira istuu tai seisoo, itse pidin alussa pitkään pannasta kiinni ja halusin että seisova koira hieman nojaa pantaansa (halu mennä) ja katsoo eteen saadakseen luvan "hyppy". Koira voi olla myös käskyn alla, mutta se ei saa katsoa ohjaajaan, vaan lupa tulee vasta kun katsoo eteen. Istumisen tai seisomisen tulee olla koottu ja hyväryhtinen, paino tasaisesti jakautunut, varsinkin jos koira istuu, se ei saa nojata valmiiksi eteen ja könöttää sellaisessa korppikotka-asennossa, koska painonsiirto ei tule onnistumaan ainakaan ekalle hypylle. Koira askeltaa apuhypyt reippaalla ilmeellä vaivattoman näköisesti harjoitukseen keskittyen ja samassa rytmissä pysyen. Varsinaiselle hypylle tullessa se kokoaa, ponnistaa takaosalla, hyppää yhtä kaukaa kuin mihin laskeutuu, hypyn ajan koira on "kaaressa" ja pää matalalla. Se laskeutuu sujuvasti. Koko suoritus näytti helpolta. Jos siellä on mitä tahansa pientä, yhdenkin askeleen rytmin rikko tai muuta "olematonta", suoritus ei ollut hyvä ja koira saa yrittää uudelleen ennen kuin mennään eteenpäin.

Kun koira on palkalla, ohjaaja kehuu ja astuu lähetyspaikasta selvästi sivuun kutsumaan koiran takaisin luokseen. Se ei siis missään tapauksessa saa hypätä samaa sarjaa takaisin päin. Avustaja katsoo suorituksen sivusta, kommentoi ja menee täyttämään palkkakupin ja nostaa harjoitusta yhdellä laudalla samalla kun ohjaaja vie koiran takaisin lähtöasemiin. Ohjaaja odottaa että avustaja palaa takaisin hyppyjen sivulle ja että koira lakkaa tuijottamasta häntä ja katsoo eteensä palkalle, ennen kuin antaa sille uuden luvan. Näin se on sujuvaa. Harjoittelin kyllä olosuhteiden pakosta paljon myös yksin ja kuvasin jopa yksin laittamalla kameran penkille, tällöin koira joutuu odottelemaan enemmän. Kamera on kuitenkin ihan hyvä apusilmä ja hidastuksella näkee hyvin miten se oikeasti menikään, plus että jää videomateriaalia talteen:

Muutamia videoita:

5/2014 valmis nouto, sama video mikä alussa oli
3/2014 ekoja kertoja menopaluu ja kapula kohteena, 4 lautaa, taas hieman epävarma koira (paluussa liioiteltu askellus)
2/2014 8-9 lautaa alasti ja 8-9 lautaa kapulan kanssa; selvät erot itsevarmuudessa ja sen kautta vauhdissa

1/2014 ekaa kertaa kapulan kanssa; huomattava hidastuminen kun koira miettii

1/2014 6-7-8-5 lautaa, itsevarma reipas koira

Valmishan se nouto ei toki ole, nyt pitäisi löytää vieraita esteitä ja kenttiä ja tehdä pohjalle ensin palkaton kokeenomainen suoritus ainakin tottiksessa jos ei maastoissakin ja katsoa onko kiltin koiran itseluottamus edelleen riittävän korkealla että tekniikka kestää - tai että se ylipäänsä hyppää. Mutta hyvää työtä tähän asti :)

Kaikenlaista

Tiistaina vietettiin vapaapäivää Neitvuorella, 11km lenkki ja vaivauduin jopa raahaamaan pullakahvit mukaan. Inhoan repun kantamista ja menen yleensä mieluummin ilman. Kivahan siellä oli sitten auringosta nauttia.

Ei niin kapeaa pitkospuuta ettei mudi siitä mahtuisi

Tarjoilija! Missä viipyy mun eväät!

Saanko keksin!

Ei vittu miten nolo toi on...

...mutta saanko kanssa keksin!

Illan tokoissa paikallaoloissa mudi. Kehäänmenotarkastus tehtiin myös, oli ok. Molemmin puolin ihanat nartut ja hieman sai oikoa koiran kampausta ennen kuin se uskoi, että nyt me ollaan oikeasti hommissa ja seuraa ei tarkoita "kuikuile olkasi yli ja kilju takana tulevan nartun luokse"... mutta sitten kun meni perille niin se oli oikein kivan tuntuinen! Ei ottanut edes painetta tokorivissä kuten usein tekee. Yksilöliikkeissä Sieni, aiheena ruutu (valmiiksi viedylle kosketusalustalle x 3, neljäs pallolle, oli varsin kiva, erikseen maahan menoja ja seuraamaan tuloja, nekin ok) ja luoksetulo (vauhti käskytyksellä, osa sivulle asti, osan palkkasin aiemmin, nämä kaikki reippaita!). Lopuksi avustaja laittoi salaa ruokakupin eteenmenoa varten. Tuoli, ruudun lähtömerkki ja mun jättämä hihna kerättiin pois kun niin pyysin, ettei koira vahingossa harhaudu niille. En sitten tajunnut että pienet luoksetulon merkit voi vetää sitä puoleensa ja sinnehän se lähti kaartamaan ennen kuin näki kupin. En myöskään tajunnut rääkäistä jotain, joten se nyt sitten sai koko ruuan vinosta eteenmenosta... perään suora näytetty toisto vielä muutamalla taskusta löytyneellä namilla. Sieni oli muuten siis kiva mutta tämä loppu jäi mua harmittamaan.

Keskiviikkona ensin hyppytekniikkaa hallilla, oli jotenkin vähän vaisun oloinen. Yksi apuhyppy, korkeus 7-8 lautaa, noutona. Kuvasin, tekniikka on ihan ok mutta kapulan nostot taas hitaita. En tiedä miksi se välissä oli nopea sen yhden kerran? Kokeeksi myös pelkkää menoa yli lentävällä lelulla just niin miten ei pitäisi tehdä takaa tuleva palkka rikkoo tekniikan). Teki mieli kokeilla ja kyllä se sen metrisenkin puhtaasti hyppää. Hallilta vaihdoin kenttää eli seuraavaksi tottista pk-kentällä. Sieni duunasi jotain pientä, leikki ja kiipeili esteitä. Mudille enempi ajatuksella kunnon sulkeisia; kentälle menoja, iskunoutoja, hyppynoutoa lyhyellä heitolla (toimii!), yksi a-estenouto, seuraamista, seisomista kävelystä ja juoksusta (Helsingissä esiintynyttä neverheard-tilaa ei saatu esille, osaahan se seistä) ja luoksetuloja. Luoksetuloja sitten muuten hinkattiin ja pitkään. Helsingin lomalla havaittiin, että koira reagoi tuomarin käden nostoon, kun en tiennyt odottaa lupaa ja kutsuin koiran itsenäisesti ja tuomari juuri oli nostamassa kättänsä. Koira pysähtyi ja tartti tuplakäskyn. Sille on tarkoitus nyt tehdä erilaisia häiriöitä luoksetuloon ja aloitin itse ottamalla kiven käteen ja pudottamalla sen viereeni kun koira oli tulossa. Oli muuten vaikeaa ja sai junnata pitkään, että koira jatkoi luoksetuloa tästä häiriöstä huolimatta eikä mennyt katsomaan kiveä, pysähtynyt tai hidastanut. Kovaa se ei enää loppuvaiheessa tullutkaan mutta pääasia että mielessä pysyi koko ajan että tänne tarkoittaa tänne ja se tuli. Lopuksi eteenmeno valmiiksi viedylle pallolle, se oli sentään erinomainen!

Riittävästi sulkeisia vääntänyt mudi!

Keskiviikkona Sieni oli myös 7 tuntia lainassa Watilla. Se oli mm. toiminut hevosena lasten leikeissä. Illalla juuri ennen kotiin palautusta se oli yrjönnyt keppimurskaa. Kotona joku yrjösi yön aikana ja kolmannen kerran kun olin töissä. Matolle, miten ihanaa! Siis oikeasti ihanaa että mun sänky tällä kertaa säästyi. Annoin ke-illalla aika pienen ruuan, olisi ehkä pitänyt jättää kokonaan väliin.

Kevätmudi <3

Mudin kanssa tehtiin hajuerottelua korvasienillä. Aloitin tiistaina ja se meni ok. Hajutunnistuskurssille on luvassa uusinta ja sovin kouluttajan kanssa, että saan täsmäkoulutusta meille, vaikka olen jo "jatkotasolla" ja kurssi on ajateltu alkeiskurssiksi. Kouluttaja kyseli mitä olen tehnyt ja mm. kestääkö koira ruokaa tai lelun häiriönä. Päätin sitten kokeilla laittaa yhteen häiriöhajupurkkiin raa'an broilerin hajuista lientä ja olipas hieno idea, sotki meinaan ihan koko homman! Koiralla meni pasmat aivan sekaisin, alkoi hirveä sähellys, lopulta koira lakkasi täysin nuuhkimasta ja yritti vain ilmaista purkkeja ja kaikki mitä yritin tehdä vain pahensi asiaa. Sitten kun paloi päreet, lopetin koko touhun. Nyt pitää varmaan aloittaa ihan alusta ja ottaa vain yksi purkki missä on sieni ja sitten siihen hajuton tyhjä jne... voi perse, sanoisinko. Että eipähän se näköjään sitten kestä ruokaa häiriönä!

Torstaina haun mökkikylätreenit. Käytiin tunnin metsälenkki ennen, koirat juoksi ja Sienikin oli ihan normaali. Sehän se yrjöpetteri varmasti on ollut. Mökkikylätreeneissä oli ehkä joku 8 mökkiä, tuuli tuli vinosti niiden takaa. Sieni toisena koirana, oli sovittu, että jos koiralla on vaikeuksia löytää näytölle, mm palkkaa heti näytöltä (eli sanon piilolle tullessani "palkkaa"), jos löytää hyvin, otan koiran sivulle, mm nousee piilosta ja palkkaa sitten (sanon piilolla "maalimies"). Hallintaa ei ole koskaan tehty. Jo autolta otettaessa koira oli outo, hyppäsi yhden loikan silleen "kun sä varmaan toivot että teen näin" ja oli kovin vaisu. Pistolle hieman hitaasti, etsi kuitenkin ihan hyvin ja teki hassuja loikkia mökkien keskellä. Joutui jonkun aikaa etsimään ennen kuin löysi. Hyvä irtorullan palautus, näytöllä roikuin liinassa mistä se vähän himmaa (se vetäminen pitäisi opettaa hetsaavalla maalimiehellä), mutta meni suoraan oikealle mökille ja otin sen hallintakuvion. Ei noussut ekalla sivulle, toisella tuli, kehuin ja autoin odota-käskyllä kun mm tuli ulos.

Töppöselle samanlainen setti. Ekaa kertaa varmaan umppareita? En tiennyt yhtään mitä se tekee. Oli sentään tutuin mm (H), sen verta tajusin ajatella, lisäksi koira näki kun mm lähti piiloille. Silläkin oli vaikeaa, joutui etsimään pitkään, ja kun ei meinannut ruveta löytymään, se meinasi tuoda yhdestä sirkusteltta-mökistä verhot. Kielsin ja onneksi se sitten melkein heti saikun hajun ukosta. Oli menossa reteesti sisään piiloon, kun mm heilautti irtorullaa koiran ollessa jo sen päällä ja koira pysähtyi kuin seinään ottamaan rullaa. Hyvä tuonti ilman apuja, mutta sylki sen mun jalkoihin. Odotin hetken, ei nostanut, niin potkaisin rullaa ja käskin nostaa sen. Näytöllä hallintakuvio, se oli ok. Mitään slaagia se ei meinannutkaan saada missään vaiheessa.

Sitten vähän tottista. Mudille jätettiin broilerin kaulat autolle, otin kentälle menon, hyppynoudon ja a-estenoudon ja makuutin koiraa noin minuutin "arvostelussa" josta hallinnassa ulos ja palkalle. Muuten jees, mutta hyppynoudon sivulle siirtyminen vajaa ja noutojen välisessä seuraamisessa äänteli. Maassa kuitenkin aivan hiljaa! Noihin sivulle tuloihin pitää nyt miettiä mitä olisi fiksuinta tehdä. Ongelma on se, että koira jää helposti vähän vajaaksi. Terhi käski vaan komentaa kunnon äänellä napakasti, jotta koira tekee sen kunnolla. Se on kyllä tähän saakka totellut ihan normaalia puhetta ja jotenkin luulen, että jos lähden sillä tavalla vaatimaan siltä, saan rääkyä aina vaan kovempaa. Melkein voisi kokeilla ihan keskeytystä, jos tulee huonosti, niin käsken sen pois ja se ei saa jatkaa. Lisäksi se voisi tehdä ihan naksuttelutemppuna sitä oikeaa paikkaa, onhan se vähän edessä ja helposti painaa seuruussa ja se on nyt enemmän pk- kuin tokokoira. Haluaisin vähän sitä tarkkuutta kuitenkin takaisin ja haluan ehdottomasti että koira tekee itse työnsä ilman että mun tarvii tietyllä äänellä vaatia siltä kunnollista suorittamista.

Sienelle ampumista ja eteenmenoja avustajan viemälle kupille. Ampumiseen koira lyhyeen remmiin, paukun yhteydessä "jes!" ja palkkaa taskusta. Kaksi tällaista ja kolmella seuraavalla pyysin paukun jälkeen koiran haukkumaan ennen palkkaa. Ampumiseen se ei reagoi mutta oli tasaisen vaisu muuten. Se ei jotenkin ollut kovin kiinnostunut ruuasta vaikka sai eilen illallakin vaan jonkun 1/3 annoksen ja piti olla nälkäinen, ja nyt jälkeen päin on taas helppo sanoa, että eiköhän sillä ollut huono olo siitä yrjöämisestä edelleen. Haukkuminen ei oikein käynnistynyt ja mun piti olla kovin aktiivinen, ja koira haukkui siksi kun pyydetään eikä siksi että se olisi halunnut sitä ruokaa multa. Eteenmenot ihan reippaita ja vikalla sai kokonaisen iltaruuan, mikä oli ehkä virhe, toivotaan ettei se jatka yrjöämistä ja se kaikki ole kohta jollain matolla taas. Jotenkin kun on avustaja ja olen päättänyt että nyt ammutaan, mitä en voi yksin tehdä, mä unohdan tarkkailla sitä koiraa. Nytkin olisi pitänyt jättää kokonaan väliin, jos sillä oli paha olo tai oli se vaisu mistä syystä tahansa. Varsinkin jos se ei hauku-käskyllä lähde aktivoitumaan niin hittoako mä sitä hyysään. Ei sitten, ruuat pois ja koira autoon, oli se sitten kipeä tai "kokeile" taas vaan mistä naruista voi vedellä. Voi aargh mua. Nyt on kyllä taas mielessä, että pitäisikö ne uusintalonkkakuvat aikaistaa sieltä suunnitellulta ensi syksyltä ja humauttaa se vaan nyt. Siitä tulee kohta vuosi kun se on kuvattu, ja edellisen kerran nukutettu sterkassa marraskuussa.

SE TULEE SITTENKIN!

Kisat piti anoa helmikuun loppuun mennessä, mutta järjestäjää ei kuulunut. Maaliskuun alussa oltiin aivan tulisilla hiilillä, huhuja, puheita, juoruja... ja sitten faktaa kisojen toteutumisesta uusimmassa pk-lehdessä ilman sen kummempia yksityiskohtia, ja tänään myös päivämäärä ja paikan vahvistus!

PK SM 2014 1.-3.8.2014, Hyvinkää

Harmi, että samana viikonloppuna on holskujen erkkari, minne olin ajatellut mennä vuoden tauon jälkeen aiheuttamaan pahennusta sekarotuisen piskini kanssa. Ei ole lainkaan vaikea valita kumpi on mun valinta, mutta ehkä joku muu suostuu viemään Sienen kehään.

Sellainenkin pieni ongelma kyllä, että piirinmestikset on meidän kotikentällä viikkoa ennen SM-kisoja. :( Maastojen osalta en näe ongelmaa, mutta harva koira on parhaimmillaan koetottiksessa viikon välein. Ei ehdi palautella, koirasta riippuen joko hallintaa tai motivaatiota... olishan se ollut kiva tavoite puolustaa mestaruutta, saati uusia se kolmantena peräkkäisenä vuonna vielä omalla kentällä (missä en muuten koskaan ole ollut kokeessa!), mutta jos ja kun nämä päivät on nyt tässä eikä piirinmestiksiäkään voi siirtää, niin sitten taitaa jäädä kyllä välistä ne karkelot. Tai ehkä jää kaikki, viime kaudesta viisastuneena en nyt ole menossa henkseleitä paukutellen yhtään mihinkään ja herran haltuun onko koira kunnossa silloin.

***

Tänään hallilla Sienelle hyppytekniikkaa. Yksi apuhyppy 8,5 jalan päässä umpiesteestä. Ensin 6 laudalla pelkkä meno kupille, sitten 6 laudalla kapulan palautus mua kohti, sitten 6-7-8-8-5 laudalla meno kapulalle ja paluu noutona. Viimeeksi kun tätä tehtiin, koira oli silmin nähden pettynyt että menon jälkeen siellä oli joku tyhmä kapula eikä suoraa palkkaa. Nyt siitä ei ollut jälkeäkään vaan suorastaan ennen näkemättömän reippaat kapulan nostot. Ihme elukka, mä en varmaan ikinä opi ymmärtämään mitä sen päässä liikkuu. Ekalla 8-lautaisella kolautti, joten sai uusia.

Sitten piti ottaa loppuruokaa vastaan yksi pätkä seuruuta, joku 20 askelta olin ajatellut. Pyysin avustajan sanomaan jos koira aukeaa, kriteerinä "vähän ei haittaa, sano jos aukeaa pahasti". No aukesihan se ja siitä tuli ihan hirveetä junnaamista. Ihan ok se teki, korvat oli kyllä vähän väärässä asennossa, mutta eipä se koskaan hallilla ole vielä esittänyt samaa kuin pihalla. Mutta miten helvetissä se aukeaminen nyt saadaan kuriin?! Tai kannattaako edes välittää, nyt pitäisi päättää mitä oikeasti tavoitellaan?

Tuhma kuolalinko!

Alla maanantain tunnelmia - tuhmuusasteikko loppui kokonaan! o_O

Kerkesinkin ihmetellä pari päivää miten tuo useasti naulattu kaapin takaseinä taas repsottaa ja nimenomaan oudosti sieltä keskeltä...!

Tiistain ohjatuissa tokoissa lyhyt paikkamakuu, ohjatun suuntia, ruudun paikkaa kosketusalustalla ja väliin pari ilman, sekä lopuksi itsekseen seuraamista. Sienen treenit oli suunniteltu niin, että pointtina on koiran aktiivisuus. Vain yksi kapula jätettiin maahan, koira leikitettiin (namilla) sellaiseen asemiin että kapula oli halutussa kulmassa halutulla puolella ja siitä sitten noutoon. Aika hidas oli, mutta tämä oli sille uutta ja se johtui selkeästi siitä. Ruutuun ihan ok vauhti, täysiähän se ei mene, eikä tule menemään, eikä se voi olla mikään tavoite. Yritystä oli sen verran että yhdellä lähetyksellä se hyppäsi aivan randomisti vähän sivussa olevan tuolin yli, wtf :D Pallopalkkaa tuli välissä ja se odotti vissiin ruokaa niin kovasti, että kuolasi ihan hurjana koko ajan. Pallo oli aivan limassa. Mutta hei, olisko se vähän tajunnut, että treenit on sen mahdollisuus syödä? Seuruuta tein muistaakseni 7 toistoa, askeleita 1-9 ja osan toistojen alkuun tai väliin paikalla käännöksiä. Kirjoitin valmiiksi käteeni mitä teen, että pysyy oikeasti satunnaisena. Ihmisethän yleensä kuvittelee tekevänsä satunnaisesti mutta valtaosa ei siihen pysty, vaan noudattaa jotain omaa kaavaa tai palkkaa aika samassa kohdassa. Minä en ainakaan pysty ilman että ne luvut lukee mulla ylhäällä. Sieni oli oikein kiva ja sai lopuksi sitten ruokansa :)

Törppönen <3 Sillä on huono ote, puutteita saalisvietin loppuosissa eli ei kanna eikä pidä saalista, se tikkaa ajoittain tahallaan käsille, nykyään ei irroita kunnolla ekalla käskyllä mutta se asenne <3 Se on kärsinyt osaamattoman ohjaajan virheistä, hyvin erilaisista ja vaihtuneista metodeista ja epäloogisesta ohjaamisesta, mutta koskaan ikinä milloinkaan se ei ole menettänyt sitä ihanaa asennetta ja yritteliäisyyttä:

Eilen tokojen lopuksi häiriötreeni. Sieni oli jo syönyt koko ruokansa joten en ottanut sitä, ja muutenkaan en halua sille nyt tällaisia missä sen tehtävä on olla passiivinen. Neljä koiraa riviin, jätettiin kuten paikkamakuussa, poistuttiin n. 10m päähän ja yksi kerrallaan nostaa koiran istumaan. Sitten yksi kerrallaan taas maahan, uudestaan istumaan, ja maahan. Helppoa? Eh, ei ollut. Siellä ne oli kaksi tokovaliota ja kaksi voittajaluokan koiraa kaikki aika tasaisen kuutamolla kuuroutuneina ja/tai omatoimiohjauksella :D Töppösellä oli kierrokset niin katossa että se tärisi välillä, tosin se kyllä johtui niistä kolmesta ihanasta nartusta... ja samasta syystä ei vissiin ollut ajatus ihan kaukoissa, soo soo :P Lopuksi vielä liikkuri kävi käskemässä ja houkuttelemassa koiria maahan tai nousemaan ja mudin olikin hyvin vaikea keskittyä istumiseen mihin olin sen jättänyt. Häiriötreenejä tarvitaan tälle kyllä ennen kesän kokeita! Osa meidän porukasta oli ollut Christan koulutuksessa toisen kennelpiirin nuorten koirien ringissä kuunteluoppilaina, ja siellä häiriötreeni oli saanut aivan uuden ulottuvuuden. Avustaja ei nätisti ja varovaisesti pyydä tai houkuttele istumaan jätettyjä koiria maahan, vaan menee napakasti luokse ja suurella auktoriteetilla käskee että nyt muuten maahan niinkun olis jo. Vasta kun koira oikeasti pitää ohjaajan käskemän asennon reagoimatta avustajaan, sen voidaan sanoa osaavan kyseisen käskyn. Jos luulitte että koiranne osaavat istua, älkää siis luulko enää.

Keskiviikkona päivällä hallilla. Piti kuvata Sinille video alokasluokan hypyn eri treenitavoista, ja ottaa samalla vähän hyppytekniikkaa Sienelle. Mulla on kyllä niin ihastuttavan hyvä muisti, kuvasin ne tekniikkatreenit ja unohdin varsinaisen asian eli hypyn alkeet kokonaan! :P Sieni on nyt tehnyt hyppytekniikkaa erikseen sekä menoa valmiille palkkakupille, että paluuta kapula suussa kutsuna, jossa kuppi on mun takana. Korkeus on ollut ylimmillään 9-9,5 lautaa. Se on tehnyt satunnaisesti myös ilman apuhyppyjä ja tekniikka on kestänyt ihan hyvänä. Nyt yhdistin harjoitukset, eli meno kapulalle ja paluu kapulan kanssa mun luokse. Kävi aivan kuten arvasin, koira meni hieman hämilleen ja hidastui. Tekniikka hajosi kanssa, varsinkin paluut oli rumia. Tein ensin yhden toiston pelkällä perussarjalla ja sitten kaksi niin, että lisäsin umpiesteen. Tokohypyssä oli ensin 3 lautaa, sitten 4 lautaa. Kehuin koiraa sen ottaessa kapulaa, jotta se tajusi lähteä palauttamaan. Videolla on neljäs toisto, missä olen jo hiljaa. Eiköhän se tuosta taas korjaannu, ja kuten monesti sanottu, tämä koira on edelleenkin sellainen, että se saa varmuutta toistojen ja varmuuden myötä. Valmiissa liikkeessä en aio antaa sille erikseen noutokäskyä, ja "hyppy" on mun mielessä enemmänkin lupa lähteä kuin varsinainen käsky. Ajatus on ketjuttaa tämä liike sille hyvin varmaksi, jotta se tietää jo lähtiessään, että palkka tulee kun se tulee kapulan kanssa takaisin. No niinhän kaikki noudot tehdään valmiiksi, mutta mä näen tässä silti selvän eron siihen miten esim. Luksi on opetettu. Tämä on paljon huolellisemmin kasattu ja rakennettu eri osista.

Videon lopussa random pallon vingutusta. Koira piti palloa niin kauan kun purin treenin, kantoi sen autoon eikä antanut sielläkään pois. My prrrrrecious! (Mistä elokuvasta toi kommentti on? Se on joku sellainen vittuilukohtaus ellen ihan väärin muista. :D)

Puuhia

Maanantaina aamulla Sienelle hyppytekniikkaa. Painonsiirtohyppyä "hämähäkkiokserilla", perussarjaa vinossa / \ / \ -asetelmassa olevilla hypyillä yksi toisto ilman kapulaa ja toinen kapulan kanssa (ei hahmottamisongelmia), sekä korkeutta (5 & 6 lautaa) kapula suussa. Sieni on tehnyt hyppytekniikkaa nyt jonkun verran ja olen tyytyväinen sen vireeseen ja tekniikkaan. Tänään sillä oli ekaa kertaa kapula suussa. Tietysti olisi voinut aloittaa kevyemmällä kuin suoraan 650 grammaisella, ja sehän olisi voinut olla joku patukka eikä kapula lainkaan, mutta meni jo. Mun mielestä sen tekniikka ei juuri muuttunut, mutta vauhti putosi totaalisesti ja koirasta näki kuinka herneet paukkuu päässä. Se keskittyi aivan liikuttavan kamalasti sekä jalkoihinsa että leukoihinsa, että kapula pysyy matkassa :D Eiköhän se vauhtikin rutiinin myötä korjaannu! Tässä yksi sutuksi mennyt hidastettu video (muistaakseni 6 lautaa = 65cm).

Ihme, että fyssarilla on aina meille sanottavaa...?

Illalla alkeiskurssin vedon jälkeen tuli kaksi kaveria. Sieni teki kaukojen i-s-i ja m-s-m -vaihtoja. Avustaja naksutteli i-s -vaihdoissa kun koira oli takajaloillaan. Maasta tehtäviin pyysin vain katsomaan. Kriteeri on nyt se, että oikeaa takajalkaa saa korjata, jos vain korjaa eikä oikeasti lähde kävelemään sillä eteenpäin. Sieni siirtää sitä luonnostaan hieman taaksepäin noustuaan ylös, tänään kerran myös jotenkin muljautti sivusuuntaan. Kaipa sitä löysää lonkkaa pitää asetella. Vasen pysyy paikoillaan ja kuulemma ihan kelvolta näytti muutenkin. Maahan menossa ei vieläkään ole käskyä. "Hissi"? "Kaadu"? "Alas" olisi luonteva mutta se on jo muualla :D

Ruutua eka pallolle, sitten pari alustalle, vika pallolle niin että kaksi ihmistä seisoi matkalla juttelemassa ja koira juoksi niiden läpi. Ei ahdistanut, ei edes vilkaissut ihmisiin.

Noutoa olin juuri tekemässä, kun halliin tuli porukkaa. Selvisi, että heillä on yksityisvaraus. Ei ollut vielä iltapäivällä kalenterissa kun tarkastin, ja sanoivat varanneensa kauan sitten ja monta kertaa pommittaneensa, että miksei varaus näy kalenterissa, vaikka on maksettu. Näin meillä! En varmaan saisi kirjoittaa tätä ja eiköhän tästä 'mustamaalaamisesta' joku hermostu, mutta voi voi jos totuus ei kestä ääneen sanomista. Kun ei ole eka kerta eikä palautteesta huolimatta oikein mikään muutu, niin ottaa vaan vaihteeksi aika huolella päähän. Meilläkin oli vierasmaksulla maksava kaveri mukana, ja nyt treeni jäi aivan kesken.

***

Tiistain ryhmässä kato sen kun kasvaa - kennelyskä on kiertänyt kohta kaikki, ja lupaan tehdä loton jos meille ei tule tartuntaa. Aloitettiin ruudulla, jossa ensin pallolle, sitten jokunen alustalle ja vika pallolle. Alustasta sai avustajan heittämän pallon. Osa lähetyksistä suoraan ja osa kierron kautta. Kierrossa muista oma rintamasuunta, voi tehdä myös sivusta evl-tyyliin! Kyllä se pallolle juoksee kovempaa kuin alustalle, mutta aivan riittävä vauhti oli tänään alustallekin.

Kaukoista katsottiin ensin m-s-m, jossa pystyin ottamaan askeleen etäisyyttä seisomaan nousuissa. Koira teki myös virheellisiä, mutta se kuuluu asiaan, jotta sille saadaan kerrottua mikä on oikein ja mikä ei ole oikein. Onnistumisprosentti oli kuitenkin varsin suuri, joten oli jo aikakin edetä. Maahan autoin sen. I-s-i sujuu tyhjällä kädellä, kun itse hallitsen liikkeeni. Yritettiin kanssa ottaa askel etäisyyttä, mutta onnistumisrosentti jäi kovin pieneksi. Koira hypähtää liikaa eteen ja liian vähän ylös, joten palataan vielä vahvistamaan ylöspäin suuntautuvaa liikettä ihan koiran eteen. S-i -vaihtoihin ohjasin ihan namilla kanssa.

Tauon jälkeen noutoa. Selvittelin asiaa ja moni pk-harrastaja oli sitä mieltä, että ei noudoissa mene kauheasti pisteitä, vaikka koira toisi ne suoraan sivulle. Koska meidän päätavoitteet on ilman muuta tokossa, eikö kannata kouluttaa koira sitä lajia ajatellen ja antaa kakkoslajin olla kakkoslajina. Päätettiin nyt sitten vaan vaihtaa palautus sivulle. Alkuun koira kapula suussa istumaan, matkaa sen verran että ehdin puhua siinä välissä, käskyt "hakee" ja heti perään "sivu". Muutaman tällaisen jälkeen sivulle tuloon pelkkä pieni käsiapu ja pian sen voi jättää kokonaan. Lopuksi yksi kokonaisen nouto (lähetyksessä pidin pannasta), toi ilman apuja suoraan sivulle. Se oli varmasti siinä! Koira näytti kuulemma paljon rennommalta. Se on arponut sitä luovutuspaikkaa niin paljon, että se on vaikuttanut koko paluumatkaan... ehkä mä joskus kadun tätä vielä, mutta tällä hetkellä sanoisin, että meidän tavoitteet on JK1 ja HK1. Pelkään, että ennen kuin koiralla on itseluottamusta ja sitkeyttä millekään kilometrin saati puolentoista jäljelle, lonkkien tilanne ei salli enää pk-esteitä, ja aika vaan tulee loppumaan kesken. Onhan mahdollista että niin ei käy, ja mistä sitä tietää mihin se tuosta henkisesti vielä kasvaa ja painaa menemään pitkää jälkeä, mutta lähtökohtaisesti se ei ole mikään potentiaalinen KVA-koira. 70p tottis alokasluokan rimaa hipoen -koulariin ei varmasti kaadu yhteen noudon luovutukseen ja jos muulla ei ole väliä, niin kyllä tämä nyt ihan hyvältä päätökseltä tuntuu.

Omaan tahtiin tunnari, seuraava ryhmä alkoi valua halliin ja oli kovasti häiriötä. Omilla kapuloilla, väärät laitoin itse pihdeillä, ympyrässä ehkä noin 10 väärää ja oma klo 2. Haukutin ennen lähetystä, meni hyvällä ilmeellä, oli taas salailuyrityksistäni huolimatta katsonut mihin päin oman laitoin ja aloitti nuuhkimisen sieltä. Tarkisti pari kolme väärää ennen omalle osumista, meni yhden sen yli ja palasi sitten ottamaan. Haukutus ennen lähetystä on ollut hyvä idea!

Lopuksi paikallaolot jälkimmäisen ryhmän koirakoiden kanssa, niitä oli sentään vielä kolme, meidän ryhmässä tällä hetkellä vaan kaksi yskältä välttynyttä. Sieni toinen vasemmalta, toisen ryhmän koirien välissä eli vähän vieraammat. Istuminen 2min oli ollut hyvä, maahan menossa käskytys alkoi kauemmasta päästä ja palkkasin koiraa perusasentoon namilla vähän ennen omaa vuoroa. Liian myöhään, koska oman vuoron tullessa se mussutti namia edelleen eikä reagoinut maahan-käskyyn. Toisella alas. Meni vähän vinoon jo jätössä, näihin pitäisi kiinnittää taas huomiota. Kun teen pelkkää maahan menoa, se tekee yleensä paremmin, mutta käskytettynä rivissä menee huonommin maahan ja jää vänkyrään. Oli pitänyt asentonsa eikä ollut lonkallakaan, eikä ollut reagoinut koirien välissä kiertävään liikkuriin oikein mitenkään. Sivulle ihan ok, nopeampikin se saisi olla, mutta sille nyt ei vaan ole luontaista pudota alas ja hypähtää ylös, vaan se tekee sen asteittain jaloillaan.

***

Töppönen teki maanantaina kotona hajuerottelua rivissä, jossa oli kaneli, timjami ja tyhjä. Etsittävänä oli kaneli. Nyt sillä sitten lähti lapasesta niin, että käskin rauhallisesti koiran pois ja maate vähän matkan päähän. Koira otti sen ihan hyvin, mutta ei se nyt kovin paljoa rauhallisempi ollut uusinnallakaan, ja lasit vähän kaatuili... selkeästi sitä hämäsi kaksi hajua ja se poukkoili paljon enemmän purkilta toiselle, jopa palkan saannin jälkeen, ilman että olin vaihtanut järjestystä. Pitäisi opettaa sille pitempikestoinen ilmaisu, jotta se oikeasti valitsee purkkinsa. Nyt se vähän höselsi ja kun klikkaan heti, eihän se ole vielä valinnut, ja saa palkan periaatteessa vaan kuonon siirtämisestä eri purkille. Haluaisin sellaisen 3-4s kuonon pysäyttämisen ilmaisuksi tässä vaiheessa, mutta ei hajuakaan, miten sellainen opetetaan häsläkoiralle :D

Piilotin sitten kuitenkin kaikki purkit, annoin lähtöhajua ja käskin etsimään. Etsiminen oli nyt paljon parempaa kuin viimeeksi, rauhallisempaa. Ekalla osui suoraan kylppäristä päästyään ja lähtöhajua otettuaan kanelille (vahinko, näki purkin), tokalla kävi timjamilla ja joutui hetken etsimään ennen kuin löytyi kanelipurkki.

Tiistaina yritin opettaa sille ilmaisua eli kestoa nenän pitämiseen hajupurkissa, se meni yllättävän hyvin vaikka olin erehtynyt laittamaan aiemmin iltaruuat valmiiksi lämpenemään ja tarjolla oleva puuro on niin hyvää, että mudin piti käydä pariin otteeseen vinkumassa tiskipöydällä odottaville kupeille... en saanut koiraa pitämään kuonoa lasissa sisällä, mutta koira laski päänsä lasin päälle ja kuono lepäsi poikittain siinä. Se varmaan kelpaa ihan hyvin, tai oli ainakin hyvä alku ja katsotaan mihin se siitä jalostuu!

Vasten aurinkoa kuvattua puhkipalanutta paskaa anonyymin iloksi! :D

Säätöä

Hyppytekniikkaa jälleen. Mudi otti pari kierrosta. Tehtiin samaa korkeuden arviointia kuin viimeeksi, ja kävi kuten viimeeksi: vielä 8 laudassa mudi hyppäsi, 9 kiersi. Ja sitten kiersi jopa 7 laudalla ja se näytti jo lähdöstä alkaen siltä, että sillä ei ole aikomustakaan hypätä. Vastoin kaikkia ohjeita kielsin sitä menemästä palkalle sen ohitettua vikan hypyn, mutta ei sekään oikein auttanut. Kokeilin sitten vain yhden apuhypyn takaa ja siinä ei ollut mitään ongelmia, ja lopulta otin apuhypyn kokonaan pois ja annoin koiralle about hyppynoutoliikkeen verran tilaa esteelle, jolloin ei myöskään mitään kiertämisiä ja avustajan mielestä haki ponnistuspaikan ja hyppäsi kaikin puolin siististi.

Onhan se pieni maksikoira, ja luulen että noi maksien mitoilla olevat sarjat ei sitten kuitenkaan vaan sovi sille. Jos etäisyydet on kaikki vähän pielessä, niin totta kai vaikeudet kertaantuu vikalle hypylle tullessa, ja korkeus vielä tuo ongelman sitten paremmin ilmi. Ne apuhypyt on alimmassa eli 20cm:ssa, mutta ensi kerralla voisi kokeilla laittaa vain siivekkeiden jaloille. Lisäksi 6ft on varmaan huono ja kokeillaan viidellä. Eihän sillä oikeastaan ole kokeessa hyppyongelmia eikä sen "tartteisi" tehdä näitä, ja apuhyppyjen on toki tarkoitus antaa koiralle apuja eikä tehdä ongelmia. Mutta väistämättä jollakin etäisyyksillä ne olisi sillekin oikein ja sen jalat sattuisi kohdilleen. Kiinnostaisi löytää ne. Ensi kerroilla unohdetaan muutenkin koko muuttuva korkeus ja tehdään sille ihan vaan perussarja, liikkuva vika hyppy ja tuo progressiivinen missä jokainen etäisyys pitenee ja koiran pitää venyttää.

Sieni teki liikkuvaa vikaa hyppyä, aloitus 9ft ja toistoja tuli sitten noin miljoona koska sain laahattua sen jonnekin 14-15 ft kohdille ennen kuin otti kaksi askelta! Hyvin se kuulemma hyppäsi keskeltä keskelle eikä sillä ollut lainkaan vaikeaa. Toisena se teki kanssa tuota progressiivista, missä välit 6-7-8-9 ft. Ekalla taisi joku pikku kauneusvirhe olla, olisko kynsi osunut alkupään rimaan, koska annoin sen yrittää uudestaan. Sitten ei mitään ja tosi hyvin luki ja meni keskeltä keskelle tässäkin. Sienellä ei ole ollut ikinä vaikeaa mikään näistä, mutta johtuu ehkä siitä että sille hyppy on opetettukin ajatuksella alusta asti?

Sienelle myös hakuilmaisua, kun mukanani oli vieraampi kaveri ja halusin hyödyntää hänet. Treenin jälkeen kyllä yhdessä puhuttiin, että Sieni on sellainen koira että sille tuskin tarttee etsimällä etsiä vieraita, se ei sitä metsässä järkytä oli siellä sitten kuka tahansa piilossa. Enemmänkin kyllä olen huolissani että ventovieraalla sen ehkä tekee mieli ensin vähän pussata ennen kuin voi ottaa rullaa ("moi mä oon sieni, kuka sää oot"), mutta luulen että varsinkin kokeessa ohjaajan jännitys saa koirankin olemaan hyvin vieraskorea eikä tämä ole todellinen murhe. No, ekalla irtorulla, pyysin mm:n kyykkyyn ja irtorullan maahan jalkojen väliin kengän viereen kunnolla ukon alle, jotta koira joutuu vähän etsimään sitä. Se olikin sitten vaikeeta; koira tarkasti ensin ukon kädet (tyhjät), sitten yritti pari kertaa heilauttaa kiintorullan esille (oi luoja, se tietää! mikä ihanan näköinen, tarkoituksenmukainen, älykäs liike!) mutta sitä ei tietenkään kaulassa ollut. No sitten se vähän kääntyi katsomaan minulta apuja ja kun en tehnyt mitään, tuli vähän matkaa pois päin yllättävän "mitä viddua hei, ei se ole täällä prkl?!?" -näköisenä eikä niinkään paineistuneena mikä oli tosi hyvä, mutta taisi palata itse ukolle ennen kuin ehdin päättää mitä nyt teen. Löytyi se rulla sieltä sitten, mutta en enää muista pyysinkö että mm vähän näyttää kädellä että tuolla päin. Tästä palkkasin sen itse ja jätin koiran odottamaan kun vein rullan takas ukolle. Toisto oikein hyvä, tosin nyt se jo tiesikin missä rulla on, joten suoraan meni ottamaan sen. Näyttö ok.

Toisena sitten kiintorulla, olisi ehkä pitänyt kuitenkin malttaa ottaa mm eri kohtaan ja pyytää irtorulla vastaavalla tavalla vähän eri asemiin. Provosoin koiran vähän pomppimaan kiintorulla kaulassa kun siirryttiin uusiin alkuasemiin, mutta ei se meinannutkaan ottaa heiluvaa rullaa suuhunsa. Hyvä! Koira ilmaisi kiintorullalla hyvin, mutta näytölle mennessä samalla kun meni maahan, haukkasi rullaa kaulassaan. Tällaista se ei ole ikinä tehnyt ja nytkin ehti tiputtaa sen ennen kuin kukaan teki mitään. Luulen, että ekan otoksen rullan löytymättömyys ja se etten ekalla laittanut sitä näytölle vaan palkkasin vaan namilla taskusta kun ajattelin että siinä oli niin paljon säätöä että siitä saa vaan pienen palkan, vaikutti ja koira meni rehellisesti vähän sekaisin. Sieni on niin sellainen rutiineja rakastava koira ja se ei ole jäänyt näytölle lähettämättä varmaan koskaan edes ihan rullantuonnin alkuvaiheissa. Jännityksellä odotan mitä ensi kerralla tapahtuu kunhan se nyt miettii tätä vähän aikaa päässään! :D

Otsikoton

Mudi jäljesti. Sain Katrilta hajutunnistusluennon muistiinpanot ja inspiraatio kohosi taas pilviin, ja ei kun cityjäljelle! Hallilla tenniskentän yms ympärille pääöosin hiekalle (joutomaata, kuntopolkua, autotietä) noin 300m jälki viidellä kepillä. Ei vanhentunut yhtään, ensi kerralla pitää, tää oli aivan liian helppo. Mudi kiskoi kuin hinaaja ja mun paljaat märät sormet oli liinalla niin liukkaat, että oli pakko kietoa liina ranteen ympärille. Ranne sitten meinasi alkaa sinertää... se on vaan upeaa kuunneltavaa kun koira tyhjää nenää tasaisessa rytmissä, nenä on ihmeellinen laitos! Lisäksi se motivaatio ja tarmo mikä mudilla jäljellä on, sanattomaksi vetää :) Huomenna on pakko ehtiä tehdä vielä yksi jälki, sitten kai se talvi oikeasti tulee. Sienikin kävi metsäjäljellä (n. 400m, kepit, ei purkkeja) muistaakseni toissapäivänä ja oli oikein tosi pätevä, suorastaan kiskoi mua metsässä! Harvoin sitä on tammikuussa sulassa maassa jäljestetty...

Mudi kävi myös hallissa tekemässä hyppytekniikkaa 4-6-6-9 ft, apuhypyt toiseksi alimmaisessa (yleensä ne on mulla alimmaisissa) ja varsinainen este 7-8-9 lautaa. Mudin tekniikka näytti takaa päin jotenkin hassulta, mutta annoin sen mennä. Kunnes vikalla toistolla (9) ensin kolautti kunnolla ja uusinnalla kiersi! Laskin apuhypyt alas mutta silti mudi näytti jotenkin oudolta, ja kokeilin sitten siirtää vikaa estettä yhden jalan lähemmäs. Se auttoi. Pitää joku toinen päivä käydä uudestaan, nyt jäi vähän meinaan hämäämään että jokohan sillä on selkä paskana tai jotain muuta kivaa vai mitä ihmettä tämä oli.

Sieni tokoili. Muistuttelin eilen kosketusalustaa ja tänään kokeiltiin sitä hallilla, ensin muuten vaan ja sitten ruudussa. S oli ruudun lähellä heittelemässä nameja, jotta ne lensin oikeaan paikkaan ruudun taakse. Alustalle on ollut vapautuskäsky "menevaan" ja se vähän sotki, koira ei aina oikein tiennyt että alustalle vai avustajalle vai mihin, mutta saatiin tosi reippaalla laukalla tehtyjä toistoja kanssa! Tällä tätä ruudun paikkaa nyt lähdetään työstämään. Erikseen kotona vielä vauhtia alustalle, eli pitkä matka ja pallopalkka. Alustalla odottamista ihan erillään kanssa, eli palkka viedään siinä koiralle suuhun.

Noin muuten täyskäännöstä, pyysin naksuttelemaan ne hyvät ja jättämään väljimmät pois, koska nyt asenne alkaa olla kiva ja aletaan vähän hinkata sitä. Koira kai teki niin hyvin sitten koska S taisi naksauttaa kaikista. :D Seuruuta muuten vaan, pelkkää suoraa, nyt pitää paikkansa aika hyvin eli ei aukea. Pitäisi opettaa kunnon luopuminen vas. kädessä olevasta palkasta, paikoillaan ollessamme koira osaa, liikkeessä ei. Luoksetulo käskytettynä läpi, riittävä vauhti, ei jumitu liikkuriin. Hyppytekniikkaa 70-80-90-70 (tosin lautojen lisäksi korkeuteen tullee 5cm pelkästä kehikosta, koska täyteen ladattuna lautoja taitaa olla 9,5 eikä 10 - no, ei ole senttien päälle mulle, kunhan vaan tietää missä yksiköissä mittaa. Tänään siis 7-8-9-7 lautaa joka oikeasti taisi olla 75-85-95-75cm). Tekniikka kesti kuitenkin hyvänä ja olen luottavainen Sienen pk-hypyn suhteen :) Lisäksi vielä asentojen pitämistä niin että S veti remmillä. Istuminen, maa ja seiso, istumisessa alkuun lähti tosi kevyesti kosketuksesta mutta kun tajusi niin vasta seisomisessa siirsi pari kertaa tassua kunnon paineesta, ja vastasi korjaamiseen hyvin ja asenne säilyi hyvänä. Näitä lisää! Sitten tehtiin vielä sivulle tuloa niin että jätin koiran, siirryin pari metriä eteenpäin selin ja kutsuin koiraa ja S esti sitä liinalla. Sieni luuli että se on joku älykkyystehtävä ja eteenpäin kiskomisen sijaan kiersi S:n selän takaa, ihan kuin se olisi remmilenkillä sotkeutunut lyhtypylvääseen :D Aika nerokasta mutta sitä ei nyt haettu. Sitten kun me naurettiin sille kerran niin samaahan se tarjosi uudestaankin. Kokeiltiin sitten vaan että koira oli jo sivulla ja lähdin seurauttamaan ja S esti siinä, vastasi kivasti siihen, joten sillekin tätä lisää!

PS. SIENI OLI TOSI TUHMA! JA IGA KANSSA! t. nössöjen koirien omistajien klubi

Sieniä

Olen nähnyt viime aikoina toistuvasti sellaista unta, missä Sieni kuolee, tai on kuollut. En tiedä tapahtuuko joku onnettomuus vai lopetetaanko se, mutta mulla on unessa ihan hirveä ahdistus ja syyllisyys. Herätessä tulee aina ensimmäisenä mieleen vanha kuva Sienen ekalta syksyltä, oltiin Turun saaristossa sukulaisen mökillä ja koko päivän sieniretkellä, ja iltapäivän puolella kannoin väsynyttä pentua hetken olkapäilläni:

Uskotteko enneuniin, vai olenko mä muuten vaan taas sekoamassa? Nytkö mun alitajunta rankaisee mua oikein rankimman kautta, kun olen niin usein arvostellut koiraani ja ollut siihen tyytymätön? Sain kyllä jo kommenttia, että aika normaalia nähdä tuollaisia unia itselleen hyvin tärkeistä olennoista, moni kuulemma näkee sellaisia painajaisia lapsistaan. Tai ehkä tää on jotain asian työstämistä ja "hautaan" sitä pettymystä ja teen tilaa uudelle Sienelle ja kokonaisvaltaisemmalle koiran hyväksynnälle?

Joka tapauksessa tänään teemana oli "mun pitää saada siitä jotain hassuja muistoja jos se nyt kuolee kuitenkin". Eli videoon! Laitettiin kamera maan tasalle ruudun taakse ja se kuvasi kun koira juoksi ruutuun, mutta valitettavasti tarkennus oli persiillään ja heitin sen pätkän roskiin. Alussa koira usein pomppii enemmän ja komentaa mua kun vasta istun tuolilla, mutta nyt en tietenkään saanut niitä nauhalle, vaikka vähän yllytinkin että mennäänkö. Tunnarissa sille on ollut ajatuksena kokeilla kapuloiden laittoa luoksetulomerkkien alle, nyt kokeiltiin, ja vähän pieleen meni :D Ne väärät ehkä olisi pitänyt kanssa olla siellä, en tiedä miksi koirasta tuo yksi merkki oli riittävän mun hajuinen kun se toi sen vaikka siellä ei ollut kapulaakaan. Hauskasti se sitten toistolla tajusi että ei sitä merkkiä vaan se kapula sieltä alta ja siirtää sen merkin niin hienosti pikkusievällä tyylillään :D Uusi täyskäännös on edelleen työn alla, sitä pitää tiivistää, mutta videolla on ainakin hyvää asennetta eikä se matkusta sitä käännöstä! Pallon kanssa koira nujusi maailman sienisimmin kyljellään, ja sitten kun sain kameran päälle niin se nousi ylös ja parahdan siinä siksi "no voi eiii". Tuon tykimpää menoa tuo koira ei juuri esitä, mutta toisaalta se tekee treenien lopussakin samalla temperamentillaan eikä hyydy, jos niitä ihme ahdistuksia ei tule.

Hyppytekniikkaa on tehty viime viikkoina jonkun kerran, tänään videolla 60-70-80-50 ja hyvin hyppäsi. Pää sillä saisi olla matalammalla, pitää siirtää palkkaa vielä kauemmas, sen pitäisi auttaa siihen. Ensi kerralla 10m korkeammat niin aletaan sitä metristä hätyyttelemäänkin jo! Kapulan kanssa pitää sitten tehdä alkeista asti erikseen sama koulutus. Onnistuneen ja turvallisen hypyn yksi oleellisin osa on painonsiirto taakse, ja koska koirat on luonnostaan enempi vähempi etupainoisia, se ei ole niille välttämättä helppoa. Varsinkaan kun se 650g kapula vielä painaa etuosaa entisestään.

Aaah my precious!

Iitu otti keskiviikkona kuvia pk-kentältä! Tekniikkaa tarvitaan vielä pk-A:lle.

Hyppytekniikkaa

Sampo Kokkosen hyppytekniikkaseminaari omalla hallilla. Itse kun järkkää niin saa just sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. :D Töppösen kanssa ollaan käyty v. 2009 Ulla Kaukosen kurssi, syksyllä osa yksi ja muistaakseni keväällä 2010 osa kaksi. Mulla on kattavat teoriamuistiinpanot sieltä, ja uutta asiaa ei juurikaan nyt tullut. Kirjoittelin kaikenlaista ylös, mutta en taida jaksaa oksentaa näitä blogiin. Suosittelen hyppytekniikkaa lämpimästi kaikille, niin agi- kuin pk-ihmisillekin, ja mikä jottei ihan tokoonkin. Helposti sitä ajattelee, että hyppy kuin hyppy, mutta ei se ihan niin menekään. Kyllähän se koira (tai ihminen) hätätilassa loikkaa vaikka mistä yli, mutta hyvällä hypyllä ja random ylipääsemisellä on valtava ero. Etäisyys, laukan valinta, ponnistuskohdan valinta, painonsiirto ja kokoaminen, hyppykulman valinta, laskeutuminen ja tasapainon säilyminen... sitten pannaan täysi vauhti päälle, jolloin päätöksen tekemiseen on vain sekunnin sadasosa aikaa, ja huitova, kenties tiellä oleva ohjaaja, hälisevä ympäristö jne. Hyppy kuin hyppy, juu ei todellakaan!

Kukin koira teki kolme eri harjoitetta, toistojen määrä yhtä harjoitetta kohden 2-6 koirasta ja tapahtumista riippuen. Vaikka ne näyttää yksinkertaisilta ja helpoilta, koira saa ja joutuu käyttämään ehkä ennen käyttämättömiä lihaksia ja se ottaa voimille. Näissä ajatuksena on se, että koira saa itse ajatella ja kokeilla, sitä ei koskaan kielletä vaikka se tiputtaisi riman tai kiertäisi. Koiraa pyydetään menemään/tulemaan targetille ja se saa palkan siitä, joten jos koira päättää kiertää, se on sen päätös. Totta kai asiaan pureudutaan eikä tollasia toisteta, mutta sillä ekalla kerralla jos niin käy, koira palkitaan aivan yhtä vilpittömästi kuin sen tehtyä (ihmisen mielestä) oikeinkin.

Eka kierros: perusgridi. Koiran halutaan tekevän jokaisen välin 'inouttina' eli se hyppää suoraan sisään ja ulos ilman välilaukka-askelia tai steppailuja. Tämä on perusharjoitus, jota voi tehdä aina ja kaikille koirille. Hypyt on tasavälein. Sieni teki kolme toistoa (rimat 25cm). Sillä rapisi takajalkojen kynnet rimoihin ja se oli hieman tottumattoman ja kokemattoman oloinen. Puhuttiin muuten koirasta ja kerran, että sillä on tokossakin ongelmia hahmottaa takapäätänsä, takasieni usein vaan tulee siellä mukana eikä se kovin hyvin tiedosta sitä. Tämä viittaa samaan. Se ei ole nuorilla koirilla lainkaan tavatonta ja usein se menee itsestään ohi, mutta takapäänkäyttöharjoituksia kannattaa toki tehdä. Erityisen suositeltavaa oli tasapainolauta, jonka just eilen sattumalta ostin! Sienelle sellainen treeni, että se seisoo takajalat laudan päällä ja tönin sitä kevyesti lonkalta toiselle, jolloin se joutuu vähän vastustamaan että pysyy pystyssä eikä putoa pallolta. Mä luulen että sille on jo temppu sinänsä saada se laittamaan käskystä ne takajalat sille laudalle... :D Tietysti sen voi vaan laittaa ja ohjata siihen, mutta ajattelin ottaa senkin treeninä ja opettaa sen tekemään sen itse.

Toisella kierroksella sai valita joko korkeus- tai etäisyysgridin. Tässä on ensin kolme normihyppyä kuten perussarjassa, ja viimeinen sitten vähän kauempana. Sitä joko siirretään eri etäisyyksille, jolloin haetaan sitä kohtaa kun koira muuttaa inoutista yhteen välilaukkaan, tai sitten muutetaan sen korkeutta, jolloin taas halutaan koiran muuttavan hyppykorkeuttaan samaan tahtiin. Ideaali on siis se, että koira lukee hyppyjä ja hyppää ne samalla tavalla, eli jos sillä jää 40cm hypyssä 10cm ilmaa väliin, se hyppää myös 60cm hypyn 70cm kohdalta, eikä maha rimaa viistäen. Sienelle otin tämän korkeusvaihtoehdon. Se teki kolme toistoa, joissa viimeisen hypyn korkeus 45-55-40cm. Viimeisenä tärkeää olla aina helppo, jotta koiralle jää mielikuva siitä, että se osasi, jolloin itseluottamus kasvaa. Sanoin etukäteen, että se ei ole noin korkeita tehnyt ja saattaa mennä ali tms, mutta päätettiin kokeilla. Ei se koira kokeilemalla rikki mene, ja tosi hienosti luki korkeutta ja oli kuulemma riittävän itsevarmakin, vaikka olin epäillyt sen hyppäämistä :) Tässä sillä ei edes takakynnet rapisseet rimoihin.

Viimeisenä koirille yleensä hauskin progressiivinen gridi, jossa viisi hyppyä ja kaikki etäisyydet kasvavat tasaiseen tahtiin. Eli jalkoina makseille 5-6-7-8. Koiran on tarkoitus venyttaa hyppyä niin, että se hyppää jokaisen välin suht keskeltä keskelle. Sieni teki kolme toistoa, joista keskimmäisellä kynnet rapisi, muut oli parempia. Se sai kehuja hyvästä hahmotuskyvystään.

Tässä muutama otos videolla. Kuviakin ottivat, lisään jos tuli yhtään onnistunutta meistä ja saan sellaisen käsiini.

Hallilla

Oli niin lämmin aamu, että otin koirat autoon mukaan ja mentiin töiden jälkeen suoraan agihallille. Olisi tosi hauska nähdä koiran päähän ja saada tietää mitä töppönen tarkalleen ottaen ajattelee, kun se sekoaa aamulla mukaan pääsystä niin että alkaa kiljahdella. Autoon se käy heti pötköttämään eikä nouse ylös töihin tullessani ja itse autosta poistuessani (normaalisti kyllä nousee istumaan). Onko ihanaa se, että ei tarvii jäädä yksin kotiin, "mikä tahansa on parempaa"? Vai onko ihanaa nimenomaan autoon pääsy? Ei voi tietää ja vaikea on ymmärtää sen sekoamistakin, kumma elukka :D

Töppönen teki ensin pientä rataa, jossa mutkaputki, kaksi hyppyä (se viskileikkaus), kepit, hyppy ja suora putki. Koira kävi ihan liian kierroksilla eikä hommasta meinannut tulla ensin yhtään mitään. Sitten kun junnataan samaa kohtaa monta kertaa, koira alkaa huutaa mulle, ja autohan tietysti huusi kanssa. Saatiin se lopulta kyllä sujumaankin :) Kepit ei tahdo mennä väärältä puolelta varsinkaan kun koira kiehuu jo valmiiksi. Koskahan ne vihdoin opeteltaisiin, kysyn taas...

Toisessa erässä laitoin suoran putken ja kolme hyppyä peräkkäin. Hypyt oli ihan matalalla, mutta varsinainen hyppytekniikkajuttu tää ei ehkä niinkään silti ollut, ennemmin vaan eteenmenoharkka. Namilätkän avulla tehtiin jokunen toisto. Otin myös yhden noudon niin, että poistin putken mutta jätin kolme hyppyä. Hyvin oli vauhtia! Tokoa piti tehdä enemmänkin, mutta huomiseksi on sovittu kimppatreenit ja meinasin silloin jaksaa rakentaa ruudut ja kaikki, niin nyt ei muka millään viitsinyt.

Sieni teki muistaakseni kolmessa erässä. Alkuun pelkkää putkea namilätkän kanssa. Meni niin reippaasti, että pidensin lyhyen suoran putkemme ensin täyteen mittaansa ja käänsin sitä sitten J-kirjaimeksi kumpaankin suuntaan vuorollaan. Ei ongelmaa. Pennulle sosiaalinen palkka on kovasti tärkeää. Se käy kyllä syömässä namin mutta jotenkin kovin totisena. Kun kehun sitä samalla, se on paljon iloisempi ja sen saa helposti lässytettyä ihan solmuunkin :D

Otin muutaman yksittäisen hypyn namilätkän kanssa, ja sitten yhdistin hyppy+ suora putki. Sujui. Lopuksi pentu sai kokeilla kanssa niillä kolmella hypyllä eteenmenoa. Rimat oli siivekkeiden jalkojen varassa, keskimmäistä nostin ensin yhden ja sitten vielä toisen pykälän nähdäkseni miten se sitä lukee. Kolmella hypyllä irtoaminen namilätkälle ei oikein sujunut, joten jätin pennun istumaan (ai miten hienosti pysyi!) ja menin namilätkän luo itse vapauttamaan. Pentu luki korkeuden muutosta tosi nätisti, ei kolauttele ja hyppääminen näyttää helpolta. Mun pitäis kaivaa hyppytekniikkakurssin muistiinpanot esille ja tehdä sen - ja miksei mudinkin - kanssa ihan niitä oikeita harjoitteita.

Sienelle tein vielä keppijäljen omenapuiden taakse pellon reunaan. Viisi keppiä, tallattu kaistale, keppien väli puoli metriä - max metri, ei lainkaan ruokaa jäljellä. Ei ollut valjaita joissa yleensä on jäljestetty, mutta hienosti penska tiesi heti autosta lähtiessämme kyllä mikä on homman nimi. Se paineli laukkaa mun edellä nenä maassa mun menojälkeä pitkin etsimään että missä SE IHANA JUTTU on... eh, otin sen kuitenkin kiinni, ei oo ihan tarkoitus aloittaa noin.

Jotenkin ei ollut loppuun asti suunniteltu ja säädöksi meni. Pentu kyllä reagoi heti ekaan keppiin, taisi ottaa sen suuhunkin, mutta tiputti. Olisi rynninyt eteenpäin ja kun en antanut löysää narua, meni maahan. Muutaman kepin se selkeesti ilmaisi maahan menolla ja muutama plätsähdys olis vaan siksi kun ei saanut liinaa. Muutaman se myös otti suuhun ennen maahan menoa. Keppejä vissiin oli tehty vaan pari kertaa sisällä, jäljellä oli tähän saakka ollut purkit, ja nyt sillä raukalla oli aivan sekaisin että mitä hittoa. Jälki, mutta ei tuttuja purkkeja eikä tuttua ruokaa, vaan noita kepakoita. Suunnitelma onkin nyt vahvistaa keppejä vielä sisällä lisää ennen kuin tehdään uusi yritys ulkona jäljellä.

Eilen oltiin 2,5h lenkillä ja tänään voisi jättää huomattavasti vähemmälle. Pentu kyllä saattaa olla eri mieltä, ja jos meno ihan kauheaksi äityy, pakkohan se on ulos viedä.

--

Leikkasin koirilta kynsiä. Ensin Sieni. Pennusta kynsien leikkuu on tumps tumps tumps. Häntä naputtaa tasaiseen tahtiin lattiaan koko ajan, koira on kyljellään tai oikeastaan Sienen tapauksessa selällään ihan ketarat oikosenaan köllimässä. Palkaksi saa usein jonkun pienen herkun, nyt en jaksanut nousta lattialta, vaan rapsutin pentua mahasta, käännyin selin siihen ja pyysin töppösen paikalle. Olin leikannut muutaman mudin kynnen, kun takaa kuuluu sieninen BUH! Aivan hiljaista eikä mitään kolinaa rapussa tai missään, Tyttikin nukkuu makkarissa eikä hösellä luonamme. Mudi olis tietty heti noussut ylös ja alkoi kanssa tuhahdella. Mä kysyin Sieneltä, että "mikäää?!", niin tyyppi vastasi tumps tumps tumps. Se on tiedossa että koirat osaa "huijata" toiselta herkun niin että menee ovelle haukahtelemaan kuin joku olisi tulossa, vaikke siis tulekaan. Toinen jättää herkkunsa ja tulee kanssa vahtimaan, jolloin eka koira ryntää hakemaan vapautuneen herkun ja sai mitä halusi. En tiedä voiko tää olla mitään sellaista. Sieni tietää kyllä, että jos se olisi tullut puskemaan siihen, niin mä olisin ärähtänyt sille että pois. Parempi keino varmasti olisi juuri ajaa töppönen ylös ja päästä sitten sen tilalle.

Tässä facebook-päivitys eiliseltä:
"Sieni on harjoitellut tavaroiden antamista viikolla ihan muutaman kerran. Oppii todella nopeasti, se on jo tiedossa, mutta onnistuipa taas yllättämään: se toi ihan oma-alotteisesti lattialta kongin mulle. Koskaan se ei ole mitään sen tapaistakaan tehnyt ja tääkin oli ihan vahinko, olihan? Jos mun pentu järkeilee että annan tän tolle ni se täyttää sen ja saan sinne herkkuja, ni ei hyvää päivää, tuun olemaan niin kusessa ton koiran kanssa. Haluan tyhmemmän piskin! o_O"

Uskon että Sieni ihan todella yritti huijata töppösen ylös jotta pääsisi itse takaisin hoidettavaksi. Se on aika.. narttu? ;) Töppönen olisi kyllä tällä kertaa lähtenyt mielellään, se ei niin välitä tosta kynsien leikkuusta, mutta joku ilkeä akka esti koiran vaihtumisen.