Ulla Kompan hakukoulutus

Komppa on mukava ja selkeä kouluttaja. Varsinaisia suuria elämyksiä ei tullut, olen kyllä kuullut nämä lähes kaikki jutut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.. puhuttiin siitäkin, että jos saa jonkun uuden ajatuksen mitä meinaa toteuttaa, niin se pitää tehdä heti seuraavissa omissa treeneissä, jos jättää "sitten joskus" niin tekemättä jää. Asiat vaan unohtuu ja ihmiset on niin rutiiniensa orjia.

-etsintä ensin, myöhemmin vasta ilmaisu; koiran ominaisuudet näkyy treenin edetessä ja helpompi valita oikea ilmaisu kun koira vähän vanhempi ja kokeneempi

-ilmaisun vaihtamisen voi useimmiten ihan onnistuneesti tehdä kerran, mutta sitten tehtävä huolella, ettei tartte vaihtaa uudestaan kiirehtimisen takia. Esim. jos haukussa ongelmia, pikakoulutetaan rulla oikoen vähän mutkia, ja sekään ei kunnolla toimi, sitten ollaan kusessa ja koira sekaisin

-Ulla aloittaa haun kouluttamisen vasta n. vuoden ikäiselle koiralle, syystä että pentuaika on fyysisen pienen koon takia hyvää aikaa pyhittää jäljelle (en ymmärtänyt miksi, joku peltojälkijuttu?), ja ylipäänsä koira on valmiimpi. Esim. roduissa joissa tyypillistä voimakas mörköikä, ei ole mitään järkeä viedä koiraa säikkymään hakumetsään, vaan sosiaalistaminen ja ns. ympäristökasvatus hoidetaan jossain muualla

-pennut voi olla kuitenkin tallaamassa mukana ja saada vaivihkaa nameja siinä ohessa, samoin paljon ihan metsälenkkejä, jotta oppivat liikkumaan siellä

-ei makkararinkiä, se on vain painostavaa

-vanhemman, jalat jo kasvattaneen koiran kanssa päästään myös nopeammin etenemään 50 metriin. Jos koira on kovin pieni, ja ukot esim. 10-20m päässä siksi ettei juoksemista ole niin paljon, ja treenit 2 kertaa viikossa, jo parissa kuussa se on saanut 10 treenikertaa toistoja siitä että ukot on 10-20 metrissä -> jää vahva muistikuva ja myöhemmin voi olla vaikeaa kasvattaa matkaa, jää helposti pyörimään siihen minkä on ensin oppinut

-kun koulutetaan avuilla, pistojen määrä voi olla alusta asti enemmän kuin pari -> koulutetaan kestävyyttä, ei pikajuoksijaa. Jos aina vaan 3-4 pistoa, ei opi säätelemään vauhtia, ja alokasluokan jälkeen pidemmillä radoilla iso ongelma edessä

-uskallettava kokeilla erilaisia ideoita! koira ei mene yhdestä kokeilusta rikki.

-hyvä pohja tehtävä huolella, perusasioissa ei pidä oikoa ja kiirehtiä

-tapoja on monia; vaikka itse katsoisi sivusta jonkun treeniä, että ikinä en tekisi noin ja onko tuo ihan idiootti, voi sama koirakko olla parin vuoden päästä kolmosissa, ja tuloksia pk-lehdestä lukiessa voi sitten miettiä oliko oma asenne suvaitsevainen ja avara ;P

-suora pisto apujen kanssa -> suora pisto valmiille -> eteneminen -> tyhjät. Varsinkin rullakoiran kanssa tärkeää, että osaa ohittaa tyhjiä piiloja ja on tehnyt tyhjiä ennen ilmaisun viemistä metsään.

-rullakoiralle paljon suorapalkkaa ja irtorullia, jotta syy mennä ukolle asti eikä tee valeita

-vireen nosto loppupäähän rataa! Aloittelijalle esim. 4 hajunhakua ja sitten 2 ääniavuilla, kokeneemmalle tyhjät tai valmiit maalimiehet alkuun ja nostattavat loppuun. Näin koira oppii nostamaan virettä loppua kohti. Hyvin yleistä ottaa vaikka etukulmiin avut "jotta se muistaa mitä ollaan tekemässä" (kivat), ja sitten on ne valmiit (tylsät). Mitä järkeä?

-suhteessa jotakuinkin yhtä paljon tyhjiä ja löytöjä, yksittäinen treeni voi olla erilainen, mutta noin kokonaisuutena; hyvin yleistä, että kun koira on käynyt luokan tai pari, treeneissä on tosi paljon tyhjiä, mikä on tylsää

-radan lopussa vire ylös! Etsintä helpoksi! Kunnon ilmaisu (varsinkin haukkuvat), jotta jaksaa myös kokeessa - hyvin yleistä on jälleen ekoilla ottaa kunnon haukut ja vikalla palkata pelkästä aloituksesta, kun kannattaisi tehdä toisin päin

-kokeneilla koirillakin lähes joka treenissä jossain kohdassa jonkinlainen (nostatttava) apu -> yllätyksellisyys

-maalimiehen sijoitteluun mielikuvitusta: maakuopat, ei tarvii olla isokaan painauma että saa jonkun levyn ja pressun päälle; kivien päälle; puuhun, ison kuusen alaoksille voi nousta helpostikin ja jo 50cm ylempänä on varsinkin rullakoirille aivan eri asia (jos opetettu ottamaan rulla maasta); kalliota vasten seisomaan kallionvärisissä vaatteissa; tikkailla ylemmäs puuhun/kivelle; kaksi umpparia vierekkäin, samalle pistolle esim. 40m ja 70m syvyyteen (hyvä treenata sitä, että koiran mielestä "mä oon kyllä käynyt siellä jo enkä mee enää" -> onkin toinen löytö = saa helpommin kokeessakin menemään uudelleen jos teki vähän lyhyen tai huonon piston); lähipiilot; seisova maalimies; kaksi tai useampi ukko samassa piilossa; erilaiset umpparit

-kokeessa on enemmän tyhjiltä tuloja (koira tulee ohjaajan luo) kuin löydöltä tuloja (hallinnassa yhdessä) -> harjoittele sisääntuloja (koira käsketään istumaan/maahan tai joku pitää sitä, alussa matka voi olla vaan 10m) jo alussa! Niillä saa myös kivaa vaihtelua treeniin ja usein nostattava vaikutus

Sieni oli lauantaina varmaan sekä sään (alkuviikosta pamahti 20...25 asteen helteet ja koirat oli lenkilläkin kuoleman kielissä, tottuminen ottaa useita viikkoja) että to (näyttely) & pe (mökillä) -tapahtumien takia väsynyt eikä ekalla kiekalla oikein ollut oma itsensä. Neljä valmista ukkoa, ealla ilmaisu, muut suorapalkkoja. Pari pistoa piti korjata kun lähti vinoon. Toinen kierros oli lyhyt nostattava treeni: äänet 3-2-1, lähetys 1-2-3, kolmoselle vielä hihkuntaa kun olin lähettänyt koiran. Tässä oli normaalimpi vauhti ja ilme. Sunnuntaina kouluttaja suunnitteli koiralle treenin: ykköselle L-pisto ja ilmaisu, kakkonen tyhjä, kolmoselle suora pisto umppariin ja ilmaisu, neloselle L-pisto suorapalkalla, vitoselle L-pisto suorapalkalla, kutoselle peräänjuoksu missä ukko lähti puolivälistä kun lähetin koiran, seiskalle ääni lähetysvirittelyissä. Molempiin näyttöihin hetsausta koska saisi mennä vähän reippaammalla ilmeellä näytöille (lauantain oli kovin tekninen, on se normaalisti vähän määrätietoisempi, mutta yleisesti ottaen saisi kyllä olla vähän röyhkeämpi vetämään). Pariin kohtaan sisääntulo niin että jätin maahan. No, suunnitelma kusi heti ekalla: koira teki ihan hyvän laatikkopiston, muttei ollut käynyt ukolla, oli kuullut koiran juoksevan jostain ei-ihan-vierestä. Se ei vain haistanut, tosi epätyypillinen tilanne, ja jos seuraava ei olisi ollut tyhjä, olisin antanut olla ja jatkanut. Nyt sitten laitettiin se uudelleen, nyt löysi ukon, mutta oli vain heittäytynyt makaamaan että tänne sitä palkkaa. Tämäkin on tyypillinen moka kun on paljon hetsaustreenejä alla, on käynyt joskus ennenkin. Ukko ei ollut ehtinyt miettiä mitä tekisi, kun koira jo lähti. Nyt varmistettiin puhelimilla että oli käynyt, ja koska oli, silloin sitten vaan on hierottava niin kauan että koira tekee kuten on opetettu eli ilmaisee. Tässä voisi hyvin mennä lähettämään ihan tosi läheltä (tyyliin vain 5m), koska pistoa ei tartte junnata, vain rullan ottoa. Ukko voi myös auttaa koiraa pienellä käden liikkeellä tms. Sieni joutui menemään vissiin neljästi sinne, lähti aina ihan samalla ilmeellä, eli ei se siitä junnaamisesta pahastunutkaan. Lopulta ukko auttoi vähän ja saatiin ilmaisu. Tyhjällä alussa vähän pyörimistä mutta korjasi itse ja upposi hyvin ja kääntyi oikein. Umpparin ilmaisu oli ollut hyvä, oli tarkistanut ja ottanut rullan. Näytöllä maahan meno ja siellä pysyminen vähän vaikeaa, jouduin antamaan pari käskyä itse. Nelosella piti olla suorapalkka, mutta koira oli ollut tosi nopea, suunnilleen juossut ukon ympäri ja ottanut jo rullan kaulastaan. Vissiin ajatteli, että kerta täällä ykkösellä hinkattiin ilmaisua niin ilmaistaan sitten! Kun koira sitten tuli keskilinjalle rulla suussa, sanoin heti että kysykää puhelimella onko se käynyt vai onko tämä joku vale. Vastaus ei ehtinyt tulla ennen koiraa, ja mulle oli kyllä selvää että luotan koiraan. Sinne se meni näytölle oikeaan paikkaan ja ukkokin sitten kertoi että oli kyllä käynyt ihan oikein, hän vain ei ehtinyt palkata. Tämän takia suorapalkoissa ne palkat saa olla heti esillä. Vitoselle vähän empimistä, näytti muistelevan eilistä missä olin kieltänyt menemästä vinoon ja näytti nyt siltä, että haistaa ällän päässä olevan ukon, muttei ole varma saako sinne mennä. Teki vähän vajaan piston, joten laitettiin uudelleen, nyt hyvä. Hetsaukset tuli ihan hyvään saumaan, koira oli taas jo aika läkähdyksissä mutta sai niistä kivasti vauhtia.

Ullan mielestä Sieni on kevyesti ohjattava, ja myös hyvin kevyesti liikkuva, teknisesti osaava koira. Mielenkiintoa täytyy pitää yllä vaihtelevilla harjoituksilla. Apujen käyttöä ei ole tarkoitus lopettaa siihen kun koira ei enää tartte niitä suoriin pistoihin, niiden yhtä tärkeä tarkoitus on toimia motivaattoreina ja tuoda niitä yllätyselementtejä. Eihän kukaan treenaa aina kokeenomaista seuruukaaviotakaan, vaan vahvistaa eri osia ja palkkaa eri kohdista! Haastetta saa sopivasti juuri erilaisella maalimiehen sijoittelulla, mistä olikin esimerkkejä jo tuolla yllä. Tutussa maastossa helposti aina on ne liki samat piilot, tai vieraammassakin lätkäistään piilot niin kuin on helppoa. Kannattaisi välillä tutkia se alue ensin, etsiä mielenkiintoisia piiloja ja sitten suunnitella tallaus niin, että ne piilot saa treeniin. Tutussakin maastossa voi olla jotain käyttökelpoista, mitä ei vaan ennen ole osannut katsoa.

Krista Karhun rally-tokokoulutus

Viikonloppuna oli kauan odotettu Krista Karhun rally-tokokoulutus Huvihurtassa. Olin ilmoittanut sinne yhden koiran, ja aiemmin ajattelin Sientä, sittemmin kallistuin kuitenkin töppöseen. Kun töppösen hyppykivut alkoi, teki mieli perua koko homma, pelkäsin ettei mulla ehkä ole koko koiraa enää ja sitten en Sienen kanssa halua mennä, en ehkä menisi enää koskaan ikinä mihinkään... mutta pöne sai torstaina lääkäriltä luvan elää hyppyjä ja riehumisleikkejä lukuunottamatta normaalia elämää, ja sen henkiin jäämisestä helpottuneena päätin että tämä on pönen keikka. Pönestä oli niin ihanaa kerrankin päästä <3 Tämän kaiken jälkeen päätin, että jatkossa mulla on kerran viikossa pönen päivä, jolloin se on ainoa joka treenaa. Jälkeä, rallya, jotakin, mutta niin ettei Sieni joko ole mukana lainkaan tai ei ainakaan tule autosta ulos.

Molemmat päivät alkoi 1,5h luennolla, ja sitten tehtiin kolmen koiran pienryhmissä. Aikaa per ryhmä oli 1,5h, ja osa teki kaikki koirat yhtä aikaa kentällä koko 1,5h (aivan liian pitkä aika), osa jakoi ajan yksilöllisesti (minä ilmoitin haluavani niin).

Yleistä suoritusohjeista ym.

-suoritus alkaa kehänauhojen sisäpuolella jo ennen lähtö-kylttiä (lähtölupaa): ei käsiä taskuun enää ilman syytä, ei anneta koiran repiä hihnaa jne. Virheet merkataan lähtöön. Sama maalissa, älä leikitä hihnalla, ja maalin jälkeinen karkaaminenkin hylkää suorituksen.

-ketjullinen panta on täysin kielletty tulkintaerojen vuoksi: jos pannassa on 1cm nahkaa ja muu ketjua, onko se silloin ketjupanta vai ei?

-ulkopuolinen apu johtaa suorituksen hylkäämiseen, esim. jos kierrät houkutuksessa väärään suuntaan ja kaveri huikkaa katsomosta "tollo, väärä suunta", ja sitten päätät uusia. Etäpalkka on kuitenkin ok vaikka olisi avoimesti näkyville jätetty (huomaa, ettei se häiritse muita, ja opeta se toki huolella omalle koirallesi)

-ratavirheet: jos koskee houkutuksessa toiseen saa -3, jos koskee molempiin tai toiseen kahteen kertaan, saa -10. Jos houkutustehtävässä on putki, jota ei ole tarkoitus suorittaa radan osana, ja koira karkaa sinne, siitä ei vastoin yleisiä luuloja tule hylkäystä (niin kuin tulisi, jos putki olisi osa rataa), vaan se on vain toiseen houkutukseen lankeaminen eli -3. Ei siis kannata edes uusia, vaan ottaa koira pokkana mukaan ja jatkaa rataa.

-harjoittele 2m kylttivälein niin mikään koerata ei tunnu ahtaalta!

-uusiminen: sen jälkeen, kun ilmoittaa uusivansa, kaikenlainen temputtaminen ym on kielletty. Siispä jos on vaikka istu-seiso-kyltti, ja koira menee seiso-käskyllä maahan, kannattaa rauhassa pyytää se seisomaan ja kehua kunnolla, että tuota haettiin, nyt on hyvä, ja vasta sitten sanoa "uusin!". Koirankin on paljon mukavampaa lähteä uusimaan kun sillä on onnistuminen alla. Uusimista täytyy treenata, joskus paljonkin: harvalle koiralle se on neutraali asia, vaan joko ne lässähtää tai kiihtyy siitä.

-uusimisessa muutenkin mielentila on aina tärkein: mieti, onko todennäköistä että kyseinen temppu onnistuu uusimalla, ja kuinka käy koiran vireen. Jos kyseessä on joku vaikea liike, mikä treeneissäkään ei ihan 100% varma ole, älä edes yritä uusia. Jos uusiminenkaan ei auta, niin sitten se koira vasta kuumuu/ahdistuukin.

-jos radalla kaksi peräkkäistä hyppyä, pitää kävellä välissä (koira seuraa). Jos juoksee läpi, pitäisi saada -10 ekan hypyn jälkeisestä juoksemista ja -10 toisen hypyn lähestymisestä väärässä vauhdissa, käytännössä luultavasti tulisi kuitenkin vain yksi -10. Ja harvoin kahta hyppyä on radalla peräkkäin.

-liikkeessä kutsu koira -kyltillä saa kääntää yläkroppaa voimakkaastikin, kunhan kulkulinja säilyy, eikä vahingossa samalla kävele vinoon

-ylemmissä luokissa ei saa enää kumartua, mutta yläkroppaa ja päätä saa sivusuunnassa kääntää, esim. käännökset

-käytösruudun asennon voi kirjoittaa itselleen käteen, toimitsijat ei saa vastata jos kysyt radalla ollessasi, ja jos kaveri huikkaa yleisöstä, sekin on kehän ulkopuolista avustamista -> hyl. Krista toivoo, että käytösruutuun tulisi kyltti, jossa asento lukee - ei sen pitäisi olla mikään muistamiskilpailu. Vrt. tokossa zetan asennot kirjoitettiin aina käteen, nykyään siellä taitaa olla ne kyltit käytössä?

-tuplasaksalainen: yhdenaikaisuus tärkeää, varsinkin jälkimmäisessä osassa koira monesti jää vähän jälkeen jos ohjaaja kovin nopea. Tarvittaessa saa ottaa 2 seuruuaskelta väliin, koirakohtaista kannattaako vai ei. Tarvittaessa myös seuraa-käskyn voi välissä toistaa, jos koira muuten meinaa "eksyä"

-Kristalla käytössä kolme eri seuruukäskyä: vasen, oikea ja tässä, joista viimeisin tarkoittaa "pidä paikkasi, mutta älä katsekontaktia, aion kohta näyttää sinulle jotain edessä (hyppy, merkki) tai käsimerkin". Seuruukäskyissä hänen koiransa eivät missään tapauksessa saa katsoa mitään ohjaajan käsien heilumisia, siis ei mitään muuta kuin pitää katsekontaktia. Ennen kukkaiskäännöksiä jne hän siis sanoo "tässä" ja sitten vasta ohjaa käännöksen. Opetettu pitämällä koiraa perusasennossa ja tekemällä käsikosketusta koiran pään vieressä.

-vauhdinmuutokset: riittävä muutos näyttävä myös koirassa! Hitaassa ei kuitenkaan saa ehtiä istua.

-sivuaskel tehdään suoraan, etuviistoon menevistä -10

-istuminen yksi tassu ylhäällä käytösruudussa tms ei ole virhe, samoin pelkkä rapsuttaminen jos asento ei muutu. Jos siis rapsuttaa istuen jossain missä kuuluikin istua, esim. eteentulossa, ei ole virhe. Jos pysähtyy kesken radan istumaan rapsuttamaan, se on väärä asento -10.

-käytösruudun 3 minuutin seisominen on lihaksille kova työ, joten opetetaan maltillisesti kestoa lisäten. Käytösruudussa on oltava määrätyssä asennossa kun aika alkaa, jos ei ole, hylätään. Vaikka tietäisi, että koira ei jaksa seistä kolmea minuuttia, laitetaan se kuitenkin seisomaan siksi aikaa, että toinen aloittaa radan. Sitten voi itse pyytää sen vaikka maahan, ja saa vain -10. Mikäli ei edes yritä ja antaa koiran maata koko ajan, saa HYL.

***

Sitten aloitettiin käytännön osuus, ensin pönen suoritus ja sen jälkeen muiden treeneistä tulleita ajatuksia. Huom. minun ajatuksia, ei suoria lainauksia kouluttajan suusta!

Treenattiin kolmen koiran ryhmissä, 1,5h per ryhmä, eli 30min per koira. Jaettiin aika 2x 15min, tosin kaikilla venyi niin, että lopussa meillä oli 15min jäljellä toista kierrosta varten ja käytettiin se yhdessä häiriötreeniin. Pönen eka 15min oli todellisuudessa varmaan siis ainakin 20min, ja alussa meni aika paljon aikaa puhumiseen kun käytiin kunkin toiveet ja ongelmat läpi.

Kerroin, että yksittäisistä tempuista eteen tulot on helposti vajaita ja peruutus kusee täysin, mutta niihin uskon auttavan ihan sen, että ehdin treenata. On siis ihan hyvä suunnitelma kumpaankin asiaan, enkä tarvitse niihin välttämättä apua. Suurin ongelma on koiran vire ja kaikesta kokeen stressistä johtuva ääntely.

Töppönen sai kunnian olla koko päivän eka koira, ja jotta ongelma saataisiin esiin, sille tehtiin lyhyt helppo (avo) rata. Toin koiran halliin aika nollatilassa, ja annoin sen hetken katsoa ihmisiä. Häkeissä oli koiria, mutta kaikki oli hiljaa eikä pöne niitä tainnut huomatakaan. Sitten muutama sivulle tulo ja maahan meno namipalkalla ja lähtöön. Olisi ehkä pitänyt hetsata vähän enemmän, nyt se meni aika nollatilassa koko radan. Pälyili välillä yleisöön ja seuruu oli huonon tuntuista, mutta oli kuitenkin ihan hyvin auki ja ohjaaminen tuntui kevyeltä. (Kokeessahan se menee "kiinni", ja sen ohjaaminen on tosi raskasta, kun tuntuu ettei se oikein vaan ole kartalla, ei kuule, ei tee töitä mun kanssa.) Käytösruutuun mennessä oli ohje palkata se heti asennosta (istuen sivulla). Sitten muutettiin rataa vähän, lisättiin sinne vaikeita voittajan kylttejä, mm. heti ekana puolenvaihto jalkojen välistä ja sen jälkeen liikkeestä seis, kierrä koira (en tiennyt, että se voi olla oikealla puolella voittajassa...). Myös spiraali oli oikealla seuruussa. Tässä sitten tulikin kaikenlaista, koira oli toisella kierroksella jo paremmin messissä seuruussa, mutta seisomisen istui ja uusin, spiraalissa katosi ekassa vasemmalle kurvissa väärällä puolelle jne. Käytösruutuun mentiin kuitenkin ihan hyvässä mielentilassa, ja kouluttaja kielsi palkkaamasta ennen lupaa. Halusi nähdä, alkaako ilme muuttua, mutta ei se alkanut eikä koskaan alakaan. Sen näkee jo radan alussa, millä mielellä nyt ollaan, ja harvoin se siitä huononeekaan kesken. Pöne istui aivan rauhassa vaikka koutsi yritti järkätä häiriötä ja saada sen levottomaksi.

Yleisiä huomioita: ääntelyyn puuttuminen on vaikeaa, koska pitäisi saada kerrottua, että juuri ääni on se ongelma. Koira mieltää kiellon aina ensin siihen mitä se tekee ja ehkä missä se on. Ääni pitäisi saada jossain esille ja päästä opettamaan, että kun ääni tulee, toiminta lakkaa. Pönellä se johtuu kuitenkin ehdottomasti eniten paineesta, ja vain osin siitä palkan odotuksesta, niin en sitten oikein tiedä.

Kun radalla oli helpot kyltit, on koiraa helppo ohjata itsevarmasti. Kun tehtiin se vaikeampi rata, ja tiesin että siellä on juttuja jotka ei ole kovin vahvoilla, aloin itse jännittää enemmän ja jännitys tarttuu koiraan. Sitten alkaa se säätö ja säädöstä alkaa ääntely. On aivan ensiarvoisen tärkeää opettaa koiralle ennen koetta kaikki liikkeet teknisesti niin hyvään kuntoon, ettei ohjaajan tarvitse murehtia "tätä me ei osata, ja voi ei kun heti ekanakin on tosi vaikea kyltti".  Treeneissä kannattaa laittaa helppoja kylttejä, sitten yksi vaikea kyltti, ja sen jälkeen taas helppoja. Ei niin, että aina vaikean jälkeen tulee palkka tai maali, koira oppii nopeasti siihenkin. Sitten pikku hiljaa lisätään kaksi vaikeaa kylttiä peräkkäin jne. Samaan aikaan toki erikseen treenataan niitä vaikeita, jotta ne ei olisi enää niin vaikeita.

Peruutus meni vahingossa yllättävän hyvin, tosin ohjaaja otti kuulemma taas neljä askelta. Koiran hyppivä tekniikka on huono, nyt se ei ehtinyt istua, mutta riski on toki suuri.

Käytösruutua paljon nyt niin, että lyhyen helpon (=ei kerkiä turhautua haastavista kylteistä) radan jälkeen kytkeminen, käytösruutuun meno, asennon otto ja palkka heti siitä. Näin saadaan hyvä odotusarvo sinne.

Seuruun vilkuilusta puhuttiin enemmänkin, ja kerroin, että se ärsyttää mua kovasti. Ärsyyntyminen vaan pahentaa asiaa, koiran olisi aina voitava luottaa ohjaajaan. Nyt se oli kuitenkin tosi hyvin kuulolla ja reagoi kaikkeen kevyesti ja nopeasti, joten Kristan mielestä voisin unohtaa koko jutun. Rallyssa sitä ei edes arvostella, mutta mua nyt vaan ärsyttää jos herra kahden lajin valio ei seuraa kunnolla. Ongelma on tosi paljon pahempi ahtaissa sisätiloissa, ja sanoin siitäkin, että hyvin luultavasti meidän hallikisat on kisattu ja jatkossa käydään vain ulkokentillä. Krista oli sitä mieltä, että kokeidenkin tulee olla koiralle mukavia ja jos treenistä huolimatta joku asia on hirveän vaikeaa ja stressaavaa, ei sellaista tietenkään ole mikään pakko tehdä. Ja sehän nyt on ihan fakta muutenkin, että koira ei kokeisiin kaipaa, ne on kyllä vain ohjaajaa varten... kokonaisuutena Kristan mielestä koira oli kauhean herttainen, mikä nauratti mua koko päivän. :D Kaikkea siitä on sanottu mutta että herttainen?!?

Toisella kierroksella toinen leikitti äänekästä mitteliä ihan lähellä, kun mun piti tehdä lyhyt rata. Sanoin jo etukäteen, että ryhmätreenit on tuttu juttu eikä sillä tällaisissa ole ongelmia. Pöne vilkaisi sitä kerran juuri kun oltiin lyhyimmällä etäisyydellä, muuten ei tosiaan mitään ongelmaa. Koiraongelma liittyy enemmän odotuksiin ja oman vuoron odotteluun, ja on ihan eri asia onko kyseessä hirveä ahdas tungos vai yksi toinen koira. Tehdessään sitä ei niinkään enää häiritse, varsinkaan tasainen häiriö. Eteentuloja kerittiin kanssa katsoa, ja ihan luokattomiahan ne oli. Jää tosi vajaaksi. Sain vinkin ottaa taaksepäin niin lyhyt askel kuin millä kuvittelen koiran vielä suoristuvan. Sitten kehutaan ja otetaan uusiksi, ja palkka vasta kun tekee kerralla oikein, jos koira jaksaa yrittää. Pöne jaksaa kyllä. Tavoite olisi siis se, että ohjaajan ei tartte liikkua yhtään ja koira osaa silti suoristua, sama kuin perusasennossa.

Pöne helposti tarjoaa vähän liikaa, eli eteen tuloissa kerkesi palata takaisin lähtösivulle ja parissa istumisen sisältävässä 90 asteen käännöksessä haki asentoa kun oli omasta (ja minunkin, vaikken kerinnyt mitään sanoakaan!) mielestä mennyt liian eteen. Näihin kiinnitettävä huomiota.

Sitten taas yleisempiä asioita ja toisten treeneistä:

Kouluttajan mielestä oli tärkeää, että koira saa olla persoonaltaan millainen se on. Ohjaaja ei saa tehdä itselleen ongelmaa "tämä nyt on vaan tällainen", eikä saa haitata vaikka koiraa jännittäisi jokin juttu tai se haukkuisi toisille koirille tai mitä ikinä. Jos koira ei esim. tykkää vieraista, asia kannattaa hyväksyä ja vilpittömästi olla sitä mieltä, että mitä sitten, riittää että se tykkää ohjaajastaan!

"Turvanakki" yleinen ongelma ohjaajille - ei totutella hautomaan niitä nameja nyrkissä, vaan pidetään ne taskussa heti kun mahdollista.

Naksu & maksu koirien katselusta (loot at that -peli) hyvä idea epävarmoille koirille, muuttaisi tosin kriteeriä nopeasti siihen, että koiran vilkaisu ei riitä, pitää ottaa sen jälkeen kontakti ohjaajaan ennen naksua. Minusta koko pelin idea menee siinä, ja lisäksi itse olen kokenut että kaupan päälle saa tosi nopeasti hyvän kontaktin ohjaajaan, halusi tai ei.

(Oikean puolen) seuruun opettaminen
-koira istumaan, ohjaaja siirtyy asemiin (tiiviys, paikka ym. ohjaajan valinnan mukaan), palkataan kontaktista. Tässä vaiheessa tehdään myös kestoa, häiriötä ja nimetään liike

-erikseen ns. kontaktikävelyä, missä koiraa palkataan oikealle sivulle hakeutumisesta ja siellä kävelystä, myös lenkillä ym.

-sitten yhden askeleen siirtymiä, palkka alkuun pelkästä mukaan liikkeeseen lähdöstä, ei odoteta että istuu, koska todennäköisyys vinoon istumiseen suuri. Peili tai appari ehdoton, ohjaaja näkee vain etujalat ja muu koira voi olla vinossa. Jos ohjaaja alkaa tuskastua vinouden tms takia, käytä mieluummin hetki apuvälinettä kuten seinää, että pääsee palkkaamaan ja (ohjaajan) mielentila toipuu

-koska aluksi vahvistetaan paikkaa, palkataan koira siihen mihin se halutaan antamalla nami suuhun. Ei heitellä, eikä vapauteta niin riehakkaasti että koira pomppaa pois asemista
-oikeaa puolta voi vahvistaa myös metsässä ym.

-jos yrittää väärälle puolelle missä tahansa vaiheessa, estetään heti nätisti kädellä tms, ettei pääse päämääräänsä. Eston ei ole tarkoitus saada koirassa aikaan minkäänlaisia negatiivisia fiiliksiä, vaan sen pitää olla hyvin neutraali asia

Puolenvaihdot välistä/takaa/edestä

-alkeet tyhjällä kentällä, kun koira alkaa osata, heti kyltit mukaan. Ajoitus ja mitoitus suoritusalueelle iso osa onnistunutta suoritusta, ja sitä ei opi ellei harjoittele. "Kyltti" voi toki olla myös esim. kivi metsässä tai mikä tahansa etukäteen päätetty konkreettinen kohde, mikä on saatavilla.
-tehtävän täytyy olla käynnissä suoritusalueella = sen voi aloittaa jo aiemmin, varsinkin jos vaihto on tulossa kylttiä kohden ja ahtaus huolettaa, tai jos epäilyttää että koira ei reagoi ekaan vihjeeseen ja tarvii antaa uusi

-puolenvaihdon jälkeen uusi seuraa-käsky kun koira on menossa välistä, jottei jää tyhjää aikaa ja kerkiä tapahtua jotain väärää

-ei liian pitkään palkkaa pelkästä vaihdosta, muuten koira on aina sitä mieltä, että missä palkka ja uuden puolen seuruu kärsii. Sujuva seuruu ja hallintaan tulo tärkeää, jos lähellä esim. houkutus, hyppy tai putki -> puolenvaihdossa itsensä vapauttanut vilkas koira karkaa helposti sinne
-ohjaajan liike saa pysähtyä, koiran ei

-välistä
-koiran puoleinen jalka jää taakse, muuten potkaiset koiraa

-takaa

-ohjaajan linja säilyttävä! Kumartuessa (jos sellainen käsiapu) helposti vinoutuu

-ohjaajan liikkeen pysähtyminen ei näytä sujuvalta, koska ei syytä pysähtyä (koirakon tiet ei risteä kuten läpi ja edestä vaihdossa), joten siitä voi tulla virheitä tupeksinnan määrän mukaan, vaikka periaatteessa onkin sallittua

-rallattelevaisluonteiselle koiralle esim. "takaa" - "maahan", jolloin sen on keskityttävä kuuntelemaan eikä voi vain olettaa että ainahan tämä näin tehdään. Ylipäänsä kurittoman tai vallattoman koiran "narauttaminen" antamalla yllättävä käsky ja sitten nuhtelemalla "oi voi miten olit huono, kun et kuunnellut" paljon tehokkaampaa ja reilumpaakin kuin vain ärjyminen tai nyppiminen että "keskity!"

-rauhalliselle, hieman takana seuraavalle koiralle pelkkä uuden puolen seuruukäsky (jos se on vahva) voi riittää, todennäköisesti menee itse takaa. Vilkas ja edistävä kiepsahtaisi ohjaajan edestä

-edestä
-oleellista rintamasuunta ja pyörimättömyys

-opetetaan ensin paikallaan, jotta ohjaajan liike ("apua, tallookohan se mun päälle") ei saa koiraa hätäilemään - muista, että valmiissakin liikkeessä saa kokeessa pysähtyä!

-ohjaajan kulkusuunnan säilyttävä, ei saa väistää koiraa tai astua lopussakaan pois alta, jotta koira solahtaisi paremmin uuteen seuruupaikkaan -> treenaa esim. viivan päällä koska tämä yllättävän vaikeaa...

-osaavammalle koiralle "vaihda" - "seuraa" - liike seis lisää tarkkaavaisuutta

-kuten muissakin, jos meinaa pyörähtää väärällä tavalla, estetään heti. Pyöriminen usein hyvin itsessään palkitsevaa ja koira pääsee ei-toivotulla tekniikalla kuvittelemaansa tavoitteeseen seuruupaikalle ja kokee siitä mielihyvää, vaikkei saisikaan palkkaa = vahvistuu helposti

Kukkaiskäännökset

-molemmat oikeaan, molemmat vasempaan, valkovuokko, tulppaani

-oleellista yhdenaikaisuus ja tiiviys, ei nopeus

-jos lähettää ensin koiran käännökseen ja joutuu katsomaan meneekö se, ja kääntyy sitten itse perään, käännös ei ole yhdenaikainen. Siksi koiran on osattava kääntymiskäskyt niin hyvin, että ohjaaja voi luottaa siihen ja kääntyä heti samalla itsekin

-kohti ohjaajaa kääntymistä voi harjoitella heittämällä namin sisäkädellä, sitten valeheitto ja palkka lentää toisella kädellä
-käskyjen määrä voi olla vaikka miljoona jos ohjaaja muistaa ja koira erottaa, suurimmalle osalle kuitenkin yksinkertainen on kaunista. Kristalla käskyt poispäin ja ohjaajaa päin kääntymiselle, mutta voi toki olla myös koiran vasen ja koiran oikea, miten tuntuu helpoimmalta

Haistelu
-kielletään järjestelmällisesti jo pentuna, eli käytännössä jos nenä menee alas, nostetaan se pannasta/kaulasta kiinni ottaen ylös ja moititaan nätisti, että noin ei saa tehdä

-treenit pidetään niin lyhyinä, että niiden aikana ei ehdi haistella, ja tauon aikana koiraa vahditaan (ja kielletään kuten treenin aikana) tai laitetaan se häkkiin/autoon/pieni koira otetaan syliin

-haisteluun taipuvaisia koiria ei koskaan saa palkata maahan tai heitetä ruokaa maasta otettavaksi, etäpalkka on aina selkeällä alustalla jotta koira näkee sen, eikä joudu etsimään

-edestä etukautta oikealle tai edestä takaa vasemmalle - onko selkeä ero ohjaajan käsimerkeissä? Osaako ohjaaja itse kertoa millaisen käsimerkin tekee missäkin? Jos ei osaa, mistä koiran pitäisi ne erottaa? Mieti, missä käsimerkki on tarpeen ja mitkä olisi varmempaa opettaa pelkälle sanalliselle vihjeelle.

-jos sama virhe toistuu kahdesti, keskeytä. Esim. takaa kierron sijaan kiepsahtaa edestä väärälle sivulle

-todennäköisyys, että muuttaa käytöstä, on hyvin pieni, ja härvääminen vahvistuu koko ajan

-autetaan esim. pannasta ohjaamalla oikeaan, että tuonne mä halusin sun menevän. Kehutaan kun onnistuu, mutta sen jälkeen nami on ohjaajan, hän se työt teki! Palkataan koira siis vasta kun se tekee itse oikein.

-ohjaaja ei saa alistua kohtaloonsa "nyt se taas alkoi säätää kaikkea" ja odottaa tyhmänä josko kohta vahingossa onnistuu, tai koira lopettaa. Ohjaaja puuttuu asiaan heti ystävällisen napakasti. Tärkeää kuitenkaan ikinä olla suuttumatta! Ajoissa puuttuminen vähentää myös ohjaajan ärtymystä eikä v-käyrä pääse kohoamaan...

-treenaa 30-40 kyltin ratoja, ja kun koira ajattelee että kiesus, eikö tämä lopu koskaan, kannusta se mukaan ja kun tsemppaa, palkkaa hyvin siitä

-voi treenata myös ns. ympyrän (neliön) muotoista rataa jossa ei ole maalia lainkaan, ja kiertää sitä niin monta kierrosta kun on tarvis. Ohjaaja päättää koska riittää, ei koira

-jos koira passivoituu, laitetaan hihnaan ja ystävällisesti sanotaan, että kyllä nyt vaan on tehtävä, sitten kun yhtään aktivoituu, superpalkka. Hihna otetaan niin lyhyelle ohjaajan jalkojen edestä, että koiran seuratessa oikeassa kohdassa se pysyy löysällä, jos jätättää, hihna kiristyy. Sitten kun koira petraa eli hihna löystyy taas, palkataan

-ei tunteenpurkauksia!! Ohjaaja ei koskaan saa hermostua.

-jos koiralla on kokeissa vaihteleva vire, ongelma on saatava treeneissä esiin. Pitkät ja/tai neliöradat käyttöön

-kiihkeää koiraa kannattaa kouluttaa tarjoamisen kautta. Aluksi toiminta voi näyttää siltä, että sähellys vain lisääntyy ja koira ei meinaa nahoissaan kestää, eikä taatusti opi mitään, mutta oma ajattelu "tyhjentää" koiraa tosi kovasti. Ei siis houkutella ja pureksita valmiiksi, vaikka se helpommalta tuntuisi, vaan laitetaan koira itse ajattelemaan

-esim. merkki: ei valmista palkkaa merkille, koska valmis palkka luo kiihtyneen mielentilan ja suuren odotusarvon "merkillä on pallo". Sitten kun aletaan häivyttää, turhauma tulee erittäin herkästi. Siksi alusta asti sheippaamalla tms. opetetaan että merkki on vain väline saada palkka ohjaajalta

-käytösruudussa ei kannata vapauttaa koiraa heti kun ajanottaja sanoo "aika", vaan hänelle voi nyökätä tms jotta osoittaa kuulleensa, ja pitää koiraa vielä ainakin 5-10s asennossa. Oppivat nopeasti että "aika" = "vapaa", ja sitten kun radalle joskus sattuu vaikkapa suorittamaan "Taika" -niminen koira, jota kutsutaan siinä oman koirasi takana kovaa "Taika!"... samoin jos oma koira on vaikka tosi levoton juuri "aika"-hetkellä, kannattaa odottaa että asenne on haluamasi ja vapauttaa vasta sitten.

-tuplasaksalainen: ajattele kellotauluna, jossa on neljä eri vaihetta (12, 3, 6, 9), ja ohjaajan ja koiran tulisi olla samassa lohkossa samaan aikaan. Olinkin ihmetellyt miksi tämä muka on niin vaikea kyltti, mutta se olikin se eriaikaisuuspointti tässäkin :) Ohjaajan vauhti on siis sovitettava oman koiran mukaan

-ohjaajan liike ei saa pysähtyä ja askel ei saa olla töksähtävä

-ihmisillä on aina tosi paljon selityksiä: en voi pitää kättä noin, koska sitten koira tekee näin, tai en voi katsoa sinne, koska sitten koira tekee niin jne. Hyvä, että tiedostaa asian, mutta ohjaajan on voitava tehdä mitä hän haluaa ja koiran on tehtävä mitä koiran pitää tehdä, riippumatta siitä mitä ohjaaja tekee! Siispä koulutetaan koira sietämään asioita sen sijaan että vältellään niitä.

-ratakokeilu: 6 kylttiä tosi lyhyillä väleillä, sitten pitkä väli seuraavalle kyltille - pysyykö skarppina? Yleensä tokotaustaiset koirat ja ne, kenellä on vahva seuruu, selviävät paremmin pitkillä väleillä, ja ne joilla seuruu ei ole vahva ja jotka tykkäävät enemmän tempusta, selviävät paremmin lyhyillä väleillä kun tapahtuu koko ajan jotain, ja herpaantuvat pitemmällä välillä helpommin

-kehuminen säästetään vaikeisiin kohtiin, pelkkä istuminen ei ole ydinfysiikkaa

-kehu radalla kun menee hyvin, ei silloin kun koira alkaa lässähtää tai kuumentua!

 -rallyyn liian kova vire ei ole hyvä, ei kerkiä toimia, kun kyltit suht lähekkäin. Pitää olla kuitenkin tekemisen meininki.

Toisen päivän luento aiheella "onnistunut rally-tokosuoritus":

motivaatio -> asenne YKKÖNEN! Ilman tätä ei ole mitään.

rauhoittuminen

luopuminen

kontakti, "kupla"

käsiteltävyys

-kädessä olevasta namista luopuminen vasta jäävuoren huippu; muut koirat, ihmiset, kyltit jne... keskittyminen ohjaajaan

-nami kädessä esillä, jos koira ei ole kuulolla, nami menee piiloon. Tehokas "rangaistus" (sehän on mielestäni oikeastaan neg. rankku, palkkion mahis poistuu) monessa kohdassa, ja ennen kaikkea ei syö suhdetta kun ohjaajan ei tartte kieltää tai torua

-käsiteltävyys= pannasta kiinni otto, estäminen jne. on koiran mielestä neutraalia, ei ahdistu tai yritä purra tms. vaan ottaa fyysistä ohjausta vastaan. Ei ensisijainen koulutusmenetelmä koskaan, mutta virheiden estämiseen yms tarpeen. Toimiakseen tehokkaimmin sen on tärkeää olla neutraalia.

-käytöstä ja asioihin suhtautumista voi kouluttaa (=muuttaa), persoonaa syvällä siellä alla ei voi, eikä ole tarpeenkaan. Esimerkkinä koira, joka arasteli vieraita. Ohjaaja pyysi tuttavaa syöttämään sille makkaroita, jotta koira tottuisi tuttavaan. Tuttava kieltäytyi, ja ohjaaja ajatteli, että ööö aha, oletpas törppö. Tuttava katsoi hetken hiljaa ja sitten jatkoi, että eihän sen tarvii minusta tykätä, riittää että se tykkää sinusta ja luottaa sinuun. Siihen loppui makkaran syötöt vierailta, eläinlääkäriä yms varten koiralle opetettiin vahva seiso-käsky ja se seisoi käskystä tutkittavana, koska ohjaaja halusi. Kivi vierähti ohjaajan sydämeltä, kun hän tajusi, että koiran ei todellakaan tartte tykätä kenestäkään, riittää että hän itse tykkää siitä ja koira hänestä. Ei ole väliä silläkään, mitä muut ihmiset siitä ajattelee, ja että vaikka rotunsa puolesta sen kuuluisi olla ns. halinalle, yksilönä se ei ole eikä sen todellakaan tarvitse. Ohjaajan rentoutuminen vaikutti positiivisesti myös koiraan.

Onnistunut ratasuoritus:

-motivaatio ja asenne YKKÖNEN! yritteliäisyys, palkattomuus jne tulee tästä.

-tekniikka

-ratarutiini (sisältää ohjaajan sääntöjen tuntemisen, koska kannattaa uusia jne)

-kisarutiini

-vaatii työtä

-treenaaminen helppoa esim. metsässä: pyytää ensin koiran hyppäämään kivelle ja teettää tokon kaukot siellä, sitten tekee rallyn kukkaiskäännöken käyttäen samaa kiveä kylttinä. Koira ei saa hypätä sinne vaan kuunneltava

-motivaatio kaiken ykkönen: treeni ei edes ala jos koira ei ole messissä. Kaikilla joskus ns. huono päivä, vatsa kipeä tms, anna koiran silloin levätä.

-rallyyn on helppo rakentaa ns. palkkaliikkeitä (liikkeet, jotka koira kokee itsessään palkitseviksi myös radalla/kokeessa): kieppi, takaa tai läpi puolenvaihto, putki, hyppy, mikä kenellekin on mieluisin

-ohjaajat tekee paljon virheitä: väärä käskysana, ajoitus myöhässä, väärä käsimerkki, kaikenlaista pientä mitkä joko huomaa heti itse ("eiku oho") tai kaveri kertoo. Miksi koiran virhe on niin paljon suurempi juttu ja siitä vedetään isommat pultit?

-yksikään koira, edes pätevin bordercollie, ei synny ohjelmoituna "minä haluan rallykoiraksi", vaan ihmisen pitää kasvattaa ne haluamaan

-aniharva koira on onnellinen, jos sillä ei ole selkeää kriteeriä kuhunkin asiaan. Mitä epävarmempi koira, sen tärkeämpää!

-ei palkata tyhjästä "ettei sille tulisi paha mieli"

-ei hyväksytä sinnepäin-suorituksia vain koska ei raaskita jättää palkatta. Koira ei taatusti kaadu kuolleena maahan jos se ei justnytheti saa karkkia

-ohjaajan itse päätettävä kriteerit, esim. haluaako seuruun katsekontaktin vai ei

-harva koira tekee kisoissa paremman suorituksen kuin treeneissä: jos koskaan palkkaat (tai hyväksyt) vinoja eteentuloja treeneissä, älä odota että tekee suoran kokeessa

-koira ei tunne kylttejä, riittää että kuuntelee ohjaajaa

-ihmiset treenaa turhan kaavamaisesti

-vasemmalta eteen. edestä oikealle sivulle, kieppi, eteen jne. tämän kaltaisia kuunteluharkkoja paljon!

-häiriöt: selityksiä kuulee aina paljon, ei voi treenata koska vieras lapsi, koe meni pieleen koska joku ravisteli sateenvarjoa kehän laidalla, jne. No, lapsia nyt vaan on maailmassa ja Suomessa sataa usein, joten niiden kanssa on elettävä. Häiriöitä tulee treenata! Selittelyn ja valituksen ("miksi hitossa tolla on kersat mukana, voi ei, nyt ei tule mitään mun treenistä") sijaan tulisi aina ajatella, että jes, nyt päästään treenaamaan häiriötä. Treenisuunnitelmaa toki voi muuttaa ja tehdä jotain helpompaa, jos häiriö on odotettua paljon suurempi.

Kisarutiini:

-ohjaajan henkinen valmentautuminen

-mikä on pahinta mitä radalla voisi tapahtua? kuinka todennäköistä se on? -> kannattaako murehtia?

-kehitä rutiini missä järkässä teet mitäkin (ilmottautuminen, lämppälenkki, koiran ottaminen halliin jne)

-mieti, mikä on olennaista ja mihin voit vaikuttaa: esim. sää ja tietyn "tätä me ei osata" -kyltin oleminen radalla on asioita joille et voi mitään, joten niitä on ihan turhaa manata (paitsi treenaa se vaikea kyltti kuntoon ennen seuraavaa koetta!)

-koiran verryttely ja jäähdyttely: vrt. jos itse pitäisi herätyskellon soidessa hypätä sängystä, sännätä juoksulenkille ja pysähtyä kymmenen kertaa ratkomaan lyhyitä matemaattisia tehtäviä. Tuntuisiko helpommalta ja onnistuisiko paremmin, jos saisit herätä rauhassa, juoda kahvit, käydä vessassa ja vähän orientoitua ajatukseen?

-teippejä kannattaa käyttää hyödyksi. esim. alokasluokan kurssilla tapana laittaa teippi kullekin kyltille merkiksi mihin ohjaajan tulee tähdätä, näin voi keskittyä itse asiaan ja silmä tottuu ohessa oikeaan sijaintiin. Osaavammat hyötyy linjasta oli se sitten teippi tai maton sauma kukkaiskäännöksissä jne

-oikean puolen palkka oikealla kädellä oikeasta taskusta

-samaan aikaan ei voi kouluttaa koiraa ja yrittää häivyttää apuja

-koira oikealla, istu-käännös oikealle-istu -kyltti: ohjaajaa siirtää ensin vasenta jalkaansa, mikä valmistautumisvihje koiralle, sitten oikeaa, ja koira "imuttuu" jalan mukana

-voi myös tehdä ensin 360 oikeaan, mikä aktivoi takaosaa, ja sen jälkeen istumiskäännös onnistunee paremmin

-ei tarvita kiitorataa! Jos treenaa yksittäistä kylttiä, älä tee kilometrin mittaista seuruuta alle, 1-2 askeleen lähestyminen riittää tai ei ehkä tarvita aina sitäkään. Rallykoirien yleinen ongelma on huono seuruu, ja se johtuu juuri tästä, että seuruu kuluu kun ohjaajat turhaan tekee hirveästi lähestymisiä eikä palkkaa koskaan seuruuta niissä. Välillä ratatreeniä, jossa tosi helpot kyltit ja kaikki palkka tulee

välien seuruusta!

Peruutus (koira sivulla)

-ohjaajan pää ylös ja katse suoraan, ei kumarruta koiraa kohti painostamaan (väistää helposti)

-etupalkka suoristaa, jos osaa luopua

-jos lähtee peruuttamaan vinoon, ohjaaja pysähtyy ja pyytää koiran sivulle, ja jatkaa sitten peruuttamista. Ei koskaan keskeytetä ja palata alkuun, vaan aina koira korjaa sivulle, jotta voi ymmärtää "tässä sun piti olla"

-ohjaaja voi peruuttaa treeneissä selvästi poispäin koirasta, jotta ei riitä että koira menee suoraan, vaan sen pitää vielä tiivistää hieman ohjaajaa kohti = vahvistaa ajatusta perusasennossa pysymisestä

-peruutus - 360 käännös koira sisäpuolella - peruutus vahvistaa takaosan käyttöä

-ohjaajan signaalit oltava selkeitä, tosi paljon epäselvää ohjausta ja selkeitä ohjausvirheitä kisoissakin. Voi esim. videoita omat signaalinsa ja katsoa onko ne riittävän erilaisia eri tehtävissä ja toisaalta riittävän tasalaatuisia samassa asiassa. Jos ohjaaja näyttää mitä sattuu, ei koiraa voi syyttää, jos se tekee mitä sattuu.

-jos ei ole peiliä, kesällä voi hyödyntää aurinkoa (näkee varjosta mitä koira tekee) tai ulkona näyteikkunoita

-opetusvaiheessa treenataan symmetrisesti 1:1 molempia puolia. Jos toinen on jäänyt heikommaksi, sitten heikompaa enemmän 2:1. Ei kuitenkaan pelkkää heikompaa, vaan aina molempia.

-erona tokoon rallyssa vauhdinmuutokset tulee tehdä yhden askeleen aikana suoritusalueella, joten muutoksen on oltava terävä. Treenaa ensin ilman koiraa!

-häiriötreenit kannattaa aloittaa istu/maahan/seiso/sivulle -asennon sijaan vapaamuotoisemmassa "käy siihen" -käskyn alla; tällöin kriteerinä on vain pysyminen, ei tarkka asento, eikä kontakti ohjaajaan. Sitten siirretään "oikeiden" asentojen alle 

-jos treeneissä täytyy hinkata pitkään ja jopa vähän tylsästi jotain vaikeaa liikettä, palkataan normaalisti siitä, mutta sen jälkeen kannattaa ottaa vielä joku helppo koiran lemppariliike ja palkata kunnolla siitä -> saa vahvistuksen että osaat ja olet hieno koira :)

Sunnuntain pönen treenit:

-tehtiin pääasiassa puolenvaihtoja ja kukkaiskäännöksiä. Läpi ja takaa kunnossa, edestä täysin hukassa, se treenattava paloissa

-tuplasaksalainen koira vasemmalla ok, koira oikealla täysin hukassa, ohjaaja eksyy :D treenaa ilman koiraa.

-täykkäreissä ne missä koira kääntyy ulospäin on ok, koira vasemmalla molemmat vasempaan sai jopa kommentin että nopein mitä on vähään aikaan nähty :D ohjaajaa päin kääntymiset vaikeampia ja mun ihme aksaohjausmuunnelma tekee helposti eriaikaisuutta. Pitää vetää koira ensin vähän pidemmälle, mutta ei liian. Näissä auttoi "odota" - käsimerkki - tulevan seuruupuolen käsky, siis se odota sinne väliin. Voinee jättää myöhemmin pois, näissä näkyi nyt ihan silkka treenin puutekin.

-tulppaani ja valkovuokko onnistui yllättävän hyvin ottaen huomioon että niitä ei oltu koskaan treenattu... se missä käännytään samaan suuntaan, meni varsinkin vain kädellä näyttämällä se seuruukäskyllä. Koiralla on tosi vahva seuruu, varsinkin vasemmalla.

-muista estää väärään suuntaan lähteminen heti! Koira palkkautuu tosi paljon siitä härväämisestä.

-käsimerkit voisi vielä videoida ja tarkistaa että ne on riittävän erilaiset

-lopuksi sama mitä osa teki eilen: lyhyt rata, jossa 6 kylttiä tiuhaan ja 7. tosi kaukana, siitä vielä käytösruutuun. Rata oli ihan alo-avo-tasoa, mutta lyhyet 2m välit oli vaikeat ja pöne alkoi pärskiä ja tippua kelkasta -> touhu muuttuu heti levottomaksi. Pitkässä välissä päästiin taas paremmin kartalle. Käytösruutuun meno ok ja sai ansaitun maksispurkin siellä. Kannattaa treenata lyhyillä väleillä, koska se on tälle vaikeaa. Alkuun helppoja kylttejä, kun alkaa sujua ja koira pysyä matkassa, sitten ottaa oikean puolen juttuja mukaan. Tässä päästiin aika hyvin kiinni siihen kisatilanteen kaaoksen tuntuun, kun koira ei ole kuplassa ja ohjaaminen on raskasta. Ääntä ei kuitenkaan tullut.

-jos koira alkaa kisoissa kiehua, tai muuten tulee kaaoksen tunne, istumiskyltille saa pysähtyä ihan reiluksi aikaa! Joku 10s pitäisi vielä mennä ilman virheitä, sitten saattaa saada jonkun, mutta kannattaa vaikka hyllyttää ennemmin kuin antaa koiran oppia huono vire. Mitään ei siis tapahdu ennen kuin koira on taas rauhoittunut ja kuulolla. Opetetaan toki treeneissä ensin.

Kristan mielestä pöne oli huikea koira, joka tekee suurella sydämellä hommia. No, niinhän se on <3 Tänään mentiin korkeammalla vireellä kuin eilen, palkkasin pelkällä ruualla riehumiskiellon takia, mutta tuli siinä silti käännöksiä jotka meni koiran intopärskimisen takia pieleen... jos olisin antanut sen hakata itseään narupallolla ja lietsoa itsensä sellaisiin sfääreihin, niin siinä sitä vasta vauhtia ja tilanteita olisi tullutkin. Meidän pitää nyt treenata aika paljon kaikkea ja miettiä sitä koetta vasta sitten. Luulen, että voittajaluokan kokeet on kuitenkin olleet liian aikaisin, osaaminen on ollut vielä haparoivaa ja epävarmuus ym. on pahentanut ääntelyä. Tarvitaan tosi paljon lisää rutiinia voittajaluokan pitkiin ratoihin, tekniikkaa eteentuloihin ja peruutuksiin ja niihin puolenvaihtokäännöksiin, käytösruutuun treeniä. Mutta nyt tavoite tuntuu taas saavutettavissa olevalta, ja vielä me näytetään!

Rally-Toko Boot Camp

Jos edellisessä postauksessa käsittelin sitä, kuinka kummallista on maksaa viisikymppiä jostain päivän seminaarista, niin nyt käsitellään sitä, kuinka kummallista on maksaa viisikymppiä päivän seminaarista jossain huitsin hitossa, ei-nimekkään kouluttajan pitämänä. Se voisi olla täysi katastrofi, jossa toteaisin itse osaavani enemmän kuin kouluttaja ja ihmetteleväni miksi oikein olen täällä, tai sitten se voisi olla oikein onnistunut kokemus. Eihän maine tai omat koetulokset takaa opetuksen laadusta mitään, ja niin kävi nytkin: sain erittäin asiantuntevaa opetusta hyvin tarkalta, pätevältä kouluttajalta. Kannatti maksaa ja ajaa :) ! Kyseessä on Koirakoulu Midog Kuopiosta.

Ja sitten yksi suuri juttu: minä osallistuin Sienen kanssa! Traumatisoiduin aikoinaan kaiken maailman toko-/tottispäivissä, kun useamman nimekkään, kalliin kouluttajan asenteesta paistoi "osta parempi koira ja luovuta tämän kanssa" ja koin että neuvojen suhteen sain vain pahan mielen. En ole vuosiin käynyt sen kanssa missään, hakuleireillä kyllä, mutta tottista en koskaan ole suostunut näissä tekemään kenenkään nähden eli siis lainkaan. Ilmoittauduin tuonne koulutukseen silleen avoimesti, optiolla että voin valita osallistuvan koiran vasta lähempänä ajankohtaa. Jos pönellä ei olisi ollut jalka auki, olisin hyvin mahdollisesti antanut periksi kiusaukselle mennä kuitenkin sen kanssa. Jossain vaiheessa oli mielessä myös kahden kanssa osallistuminen, niillä on niin erilaisia ongelmia ja olisin mielelläni ottanut neuvoja kummallekin, mutta itselle on liian vaikeaa treenata vuorotellen kahta niin erilaista koiraa, niin ei siitä ole oikein järkeä. Koiraksi siis nyt vaan valikoitui Sieni, ja hyvä niin. Sieni jaksoi pitkän päivän hyvin ja toimi normaalilla tasollaan. Mulle ei jäänyt lainkaan sellainen olo, että me oltaisiin oltu kenenkään mielestä se "anteeksi että mekin ollaan tultu tänne teidän muiden joukkoon" -koirakko, niin kuin monesta pk-semmasta aikoinaan jäi... tämä oli kaikin tavoin vaan niiiiiin jees juuri nyt. :)

Mutta asiaan! Aloitettiin avoimen luokan radalla, jotta kouluttaja näki vähän kunkin koirakon tasoa. Radalla oli tosi paljon pysähdyksen sisältäviä 90 ja 180 asteen käännöksiä, varmaan suunnilleen kaikki mahdollisesti. Houkutus, 360 vasempaan, koira eteen ja askelperuutukset, 1-2-3 askelta eteenpäin. Sieni oli häkissä ja häkkialoitus toimi kivasti, kutsuin sen vaan liikkeestä ja kävelin lähtökyltille, koira itse tarjosi hienoa seuraamista. Radalla se teki ihan tyypillisen suorituksen, houkutuksessa jätätti, osa käännöksistä näytti hyviltä ja osa vajailta, eteentulot kaikki enempi vähämpi vinoja (vajaita), seuraaminen paikoin tosi kivaa ja paikoin olisi voinut olla vähän skarpimpikin. Kokonaisuutena vieraassa paikassa kuitenkin ihan tasoisemme suoritus.

Palaute: koira oli paljon parempi kuin ohjaaja! Käännökset pitää laittaa kuntoon, ohjaaja askeltaa miten sattuu eikä pysy kuvitteellisen A4-arkin päällä. Varsinkin 360 vasemmalle -kyltillä ohjaaja tekee tosi laajan kaarroksen ja yrittää sillä auttaa koiraa. Eteen tuloissa ohjaaja askeltaa kanssa omiaan varsinkin kun tapahtuu liikkeestä, jos ensin istuminen, jalat pysyy kurissa. Peruutusaskel on hieman liian lyhyt, varsinkin isolla, suht tiiviisti tulevalla koiralla askeleen pituus tulee olla reilusti se säännöissä määritelty. Koiran koon ei toki pitäisi vaikuttaa asiaan, mutta isolla tiiviillä koiralla virhe korostuu verrattuna pieneen, väljästi olevaan koiraan. Ylipäänsä ohjaaja työskentelee koiran puolesta ja yrittää auttaa sitä sen sijaan että koira laitettaisiin itse tekemään. Ihanko totta, miten mä taas kuulen tämän?! Sitten seurasi selittelyä kuinka ne käännökset ahdistaa sitä eikä se vaan osaa kääntyä, kuinka sille ei kärsi yhtään huomautella ja blaa blaa. Kouluttajan mielestä "vaatiminen" ei tosiaan tarttenut olla mitään nyppimistä tai torumista, riittää ihan vain se, että ei palkata huonoja / ei jatketa eteenpäin radalla, vaan laitetaan koira yrittämään uudelleen. Sellaisiahan ne on, valtaosa koirista, että ne suorittaa juuri niin huonosti kuin annetaan. Sitä kutsutaan jonkinlaiseksi taloudellisuudeksi, energian säästöksi. Meneekö joku teistä tuntia aiemmin töihin ja tekee huvikseen 9h päivän, jos työaika on 8-16? Epäilen. Ei se koirakaan mitenkään tahallaan sluibaa ja alisuorita, sen mielestä varmasti se alin hyväksytty taso on juuri sitä mitä pitääkin tehdä. Jos ohjaaja haluaa auttaa käännöksissä, niin sitten ne kuuluu tehdä niin, ei koira ole lukenut sääntöjä ja tiedä että siellä käsketään koiran kääntyä. Tässä tapauksessa ei myöskään ole välttämättä reiluinta alkaa huomautella sille, ihan niin kuin se tietäisi mitä sen pitäisi tehdä, itsehän olet hyväksynyt sen mitä se on siihen asti tehnyt. Siispä vain aletaan opettaa uutta tapaa ja nostetaan se hyväksytyn suorituksen rima sinne. :)

Seuraavaksi rata muutettiin voittajaluokan radaksi, siinä oli puolenvaihto neljästi (jalkojen välistä, takaa, molemmat vasempaan, molemmat oikeaan), seisomiskylttejä, 2x saksalainen, samat houkutus ja 360 vasempaan, aika monta pysähdyksen sisältävä käännöstä, käännöksiä koira oikealla, eteen tulo oikealta ja takaa kiertäen oikealle puolelle. Lähtö häkistä tapahtui samalla tavalla tosi hienosti, näihin olin niin tyytyväinen! Kerroin etukäteen, että meidän oikealla puolella seuruu on aivan alkutekijöissään ja esim. 90 asteen käännöksiä se ei ole koskaan tehnyt oikealla, puolenvaihtoja on treenattu ihan pari hassua kertaa kun olen ajatellut, että ensin sen pitää tietää mihin se menee ja vasta sitten opetetaan miten se menee. Kouluttaja käski ottaa täysin uudet kohdat namin kanssa, ja vaikka imutus ei ole mun menetelmä, tein niin. Puolenvaihtokylteillä sekoiltiin aikamme kun ei selvästi ollut ensin lainkaan ohjelmistossa, mutta jotenkin nekin siinä tuntui sitten loksahtavan kohdilleen ja koira selvästi tajusi jotain. Samoin minusta ne kaikki käännöksien imuttamiset olikin sitten ihan hyvä idea, tuntui että oikealla seuraaminen sai siitä uutta pontta ja koira jotenkin ymmärsi, että täällä todella voi olla. Käännöksiin koira vasemmalla keskityin nyt eri tavalla ja pidin huolen, että pysyn A4-arkilla. Eikä meillä yllättäen ollut mitään ongelmia, tai olihan se ilme paikoin vähän sellainen "voi ei mä en osaa tätä", joka tosin taitaa ollakin enemmän "voi ei mä en viitsi tehdä tätä, kun sä oot sen ennenkin tehny mun puolesta"...?

Ja sitten taas palaute: kokonaisuutena parempi kuin eka rata, sen huomasin itsekin, että nyt uusi paikka ei enää häirinnyt ja koira tuntui olevan paremmin mukana. Älä peruututa koiraa päin esteitä, nyt se törmäsi 360 vasempaan -kylttiin siinä peruutellessaan mun käännöksen mukana. I-s-i -kyltillä saisi olla aavistuksen pidempi seisominen, nyt pyysin sen istumaan turhan aikaisin. I-s-m -kyltin tein paremmin. Houkutuksessa jätätti taas, ei niin pahasti, mutta kaipaa treeniä. Kysehän on luopumisesta, ja koira menee jähmeäksi sen takia kun sitä kiusaa ne jutut. Tulen tekemään tätä samalla ajatuksella kuin spiraalin ja pujottelun merkkejäkin, palkkaan paljon lähestymisestä ja haen sitä "jes noi jutut on tulossa seuraavaksi!" -mielentilaa. Ohjaaja askelsi tosi paljon paremmin, ja ylläri ylläri: ei koiralla ole lainkaan ongelmia kääntymisessä, mutta se meinaa istua niin herkästi, että siksi että ohjaajan suuntaan näyttää siltä, ettei kääntyisi kunnolla. Peruasentojen ennakointi on tyypillinen tokokoiran ongelma, jos aloittaisi rallyn aivan nollasta, kannattaisi opettaa koira ensin seisomaan sekä edessä että sivulla.

Loppupäivä tehtiin yksittäisiä kylttejä, oikeastaan käytiin läpi kaikki voittaja- ja mestariluokan kyltit, osaa treenattiin käytännössä, osasta vain puhuttiin, ihan osallistujien toiveiden mukaan. Tässä muistiinpanot:

-liikkeelle lähtö koiran puoleisella jalalla kun koira tulee seuraamaan, vastakkaisella kun koira jää. Tokossahan tämä on paljonkin käytetty, mutta moni ei ehkä tajua ajatella rallyssa että oikealla puolella lähdetään oikealla jalalla. Näyttää tosi paljon paremmalta, harmonisemmalta, ja koira on alusta asti oikealla seuraamispaikalla. Jos lähtee vastakkaisella jalalla, koira jää jo alussa vähän taakse, ja varsinkin jos on hitaasti liikkeelle lähtevä ei niin vietikäs seuraaja, koira helposti jätättää kerta kerralta enemmän. Hitaampien koirien kanssa myös tärkeää ensin sanoa "seuraa" ja vasta sitten liikkua, jotta koiralle jää hetki aikaa valmistautua, että nyt todella mennään.

-1-2-3 -askelta (oli ne sitten eteenpäin tai peruuttaen ) -tehtävässä ei ole varaa jätättää yhtään, tai tulee virhe eriaikaisuudesta. Tässä erityisen tärkeää huolehtia että koira on kunnolla lähdössä mukana. Kun lähtee koiran puoleisella jalalla, näkee myös paremmin tuleeko se koira mukana vai ei, ja kerkiää vielä hihkaista jotain, jos meinasi jäädä.

-kävelynopeus kannattaa hieman mitoittaa koiran mukaan, jotta kaksi ja neljä jalkaa saadaan menemään mahdollisimman kauniisti tahdissa. Voi toki myös marssia juuri sellaista vauhtia kuin haluaa, ja onhan se noin periaatteessa koiran tehtävä pitää paikkansa, mutta jos koira ei kauheasti tykkää seuraamisesta, kannattaa siitä yrittää tehdä sille mahdollisimman helppoa ja esim. pienelle hitaalle koiralle ohjaajan maltillisempi vauhti voi auttaa kovasti.

-Sienelle puolenvaihdossa takaa käsimerkkinä koko kämmen toimi tosi paljon paremmin kuin yksi sormi. Näytin kuulemma milloin mitenkin ja aina kun mulla oli vain yksi sormi, ne oli niitä huonoja puolenvaihtoja kun koira ei tehnyt mitään tai reagoi hitaasti. En tiedostanut lainkaan oman ohjaukseni ristiriitaisuutta, ja ajatella jos olisin vielä alkanut kovistella sitä, että mikä on kun et tottele...  tämä oli taas sellainen hyvin valaiseva hetki, miten paljon meidän koirat korjaa meidän vikoja ja miten kovasti ne yrittää meitä ymmärtää, ja sitten me vielä parhaimmillaan katsotaan tarpeelliseksi mätkiä niitä kun jokin ei onnistukaan!

-molemmat oikeaan/vasempaan -kyltillä ei saa antaa koiralle tilaa eli väistää pois alta, siitä saa pahimmillaan -10 tvä jos astuu kunnolla sivuun, tai sitten -3 ov. Kannattaa opetella esim. itse aina kävelemään suoraan kohti kylttiä ja katsoa että pysyy samalla linjalla koko ajan.

-puolenvaihtotäyskäännöksiin pitäisi riittää 2-4 käskyä, ei kannata opettaa jokaisella kahdeksalle tms omaa sanaa, niitä ei muista kuitenkaan. Koiralle riittää info siitä mihin suuntaan sen pitää kääntyä, ohjaaja koiraa itse oman kääntymisensä. Töppöselle on opetettu käännökset samoilla sanoilla kuin pyörähdykset, esim. se helpoin eli molemmat vasempaan koira vasemmalla on "kieppi-viereen". Koira ei sotke pyörähdyksiä ja täyskäännöksiä ja olin ajatellut, että näin opetan ne Sienellekin. Kouluttajan mielestä ne kuitenkin kannattaa pitää erillään, ja hänellä on eri sanat pyörähdyksille ja käännöksille, joissa seuraamispuoli vaihtuu. Käytössä oli englannin "left" ja "right". Nämä voi opettaa kahdella eri logiikalla: koiran oma vasen ja oikea, tai ohjaajaa kohti ja ohjaajasta poispäin esim. "kohti" ja "pois". Tärkeintä on, että itse on johdonmukainen eikä sekoile vihjeissään. Tehtiin näitä kaikkia, ja ne ohjaajasta poispäin kääntyväthän on ainakin minulle tosi paljon helpompia. Koira oikealla molemmat oikeaan oli kauhean valaisevaa, se kun saatiin alun säädön jälkeen sujumaan, niin tuntui että koko oikealla seuruu otti aimo harppauksen eteenpäin :) ! Tehtiin nyt siis vaan ihan imuttamalla, en tiedä jatkanko niin kuitenkaan, vai vaihdanko esim. kosketuskeppiin.

-jalkojen välistä puolenvaihto kannattaa tehdä niin, että ristikkäinen jalka on edessä, eli jos koira lähtee vasemmalta, ohjaajalla on oikea jalka edessä. Askel voi olla myös korostetun suuri tai jalka nousta ylös merkiksi, että nyt on lupa tehdä se, useat koirat kun tykkää tästä ja tarjoilee sitä mielellään vähän joka väliin. (Niinpä...) Ristikkäisen jalan ajatuksessa on yksi hyvä pointti, ja se on jälleen se seuraamispaikka. Välistä mentyään koira kääntyy eteenpäin ja on oikealla uudella seuraamispaikalla. Jos ohjaajan jalat olisi päin vastoin, koira päätyisi väärälle seuraamispaikalle liian eteen, ja ohjaajan jalkojen siirtämistä odotellessa riskinä on ainakin näillä herkästi istuvilla koirilla se istuminen. Tai vinoutuminen. Tässä on toki se ajoitusongelma eli jalat pitää saada radalla oikein. Rataan tutustumisessa voi laskea askelia edelliseltä kyltiltä, jolloin tietää monennellako puolenvaihto kannattaa tehdä, jotta jalat on oikein. Jos tulee säätöä, niin mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään, aikaisin on ehkä -1 ja myöhään -10. Suorituksen ei tartte alkaa suoritusalueella, vaan se voi myös päättyä siihen, tämä pätee myös kieppeihin. Jos on yhtään epäilys ettei tee ekalla, kannattaa aloittaa ajoissa niin ehtii suoritusalueella antamaan vielä toisen käskyn.

-i-s-m: maasta suoraan seuraamaan lähtö ilman että koira istuu välissä! Harjoiteltava erikseen. Koirallehan voi myös sanoa "seiso-seuraa" kunhan sitten lähtee suoraan liikkeelle, ettei näytä siltä, että koira tekee i-s-m-s.

-mestariluokan merkille lähetyksen voi uusia niin kauan, kun ohjaaja seisoo merkillä. Jos lähtenyt liikkeelle, ei voi enää uusia. Jos koira istuu tai menee maahan merkillä, -10 TVÄ, eli kannattaa uusia. Merkin kyltille tullessa asetutaan vinoon kohti merkkiä, merkki vain vasemmalla seuruussa ja aina samassa paikassa/kulmassa. Jos sattuu, että koira ei irtoa merkille, vaan lähtee väärään suuntaan tai ei mene mihinkään, on tärkeää silti jättää koira jonnekin, jotta saa suoritettua seuraavan kyltin "liikkeessä kutsu koira". Eli tarvittaessa käskee vaikka merkkikyltillä perusasennosta maahan, se on joka tapauksessa -10 TVÄ jos koira ei merkille mene. Sitten saa kuitenkin seuraavan kyltin tehtyä, muuten siitäkin tulisi -10 TVÄ. Liikkeessä kutsu koira -kylttiä ei voi uusia, koska silloin koira täytyisi ensin viedä jonnekin kutsuttavaksi.

-kääntymistä ja takaosan käyttöä pitää treenata paljon, ja perustreeni on korokkeella/tasapainotyynyllä tapahtuva pyöriminen. Koiran tulisi osata pyöriä täysi kierros ohjaajan toiselta sivulta toiselle sivulle, molempiin suuntiin. Tässä me saatiin viimeinen tuomio siitä, että koira todella osaa kääntyä ja käyttää takapäätänsä, ei sillä siinä mitään ongelmaa ole. Aika erikoista, pitääkin nyt ihan ajatuksella miettiä miksi liikkeessä kääntyminen tai radalla istu-käännös-istu-kyltit tuntuu niin tahmalta. Tässä voi hyvin olla sama juttu kuin ampumisessakin, mua ahdistaa että sitä ahdistaa, jolloin sitä ahdistaa? Alustalla pyöriminen on meillä tosi paljon vaikeampaa vielä "väärään" suuntaan eli oikealle, sitä pitää vahvistaa. Olen tehnyt niin, että pyörin itse ja koira pyörii samassa tahdissa mun edessä pitäen siis meidät aina suoraan vastakkain, mutta siinä kuulemma helposti on sellainen painostusasetelma ohjaaja koiraa kohti kumarassa, ja lisäksi se on vähän niinkuin koiran auttamista. Mieluummin ohjaaja paikoillaan ja koira tiivistää jalkaa vasten, tarvittaessa tässä voi alkuun auttaa jotenkin muuten (namilla).

-peruutuksessa saa periaatteessa olla jatkuva käsimerkki, mutta kahden "ronskin" käden sijaan riittäisikö yhden käden hienovarainen ele, voi tulla sanomista jos apu on kovin suuri. Me tehtiin peruutusta ihan viimeisenä pitkän tauon jälkeen, silloin koirani oli nukahtanut häkkiinsä ja oli jo aika uupunut. Peruutus on meillä tullut sivutuotteena takajalkakorokkeen myötä ja se oli hyvä alku, koiralla on hyvä tekniikka ja se menee luotisuoraan. Tähän nyt vihjesana ja sitten alustan häivytystä. Peruutus on kokeessa kolme koiran mittaa, mutta treeneissä kolme ei saa ikinä riittää, vaan opetellaan tekemään 4, 5, 6 mittaa, niin koira ei ala ennakoimaan. Kun osaa itsenäisesti peruuttaa kriteerit täyttävää suoraa, hyvää peruutusta edessä, ei ole vaikeaa siirtää samaa sivulle.

-jos koira karkaa houkutukselle houkutuskyltillä ollessa, sitä ei kannata uusia, koska kontrollivirhe jää silti (siirtyy kokonaisvaikutukseen jos uusii). Eri asia jos ohjaaja esim. tajuaa kävelevänsä houkutuksen merkkejä väärin päin, silloin ilman muuta uusitaan. Puhuttiin paljon muutenkin eri tilanteista milloin kannattaa uusia ja milloin ei, ja tuli tosi paljon uutta infoa. En ole uusimista juurikaan harrastanut, se ei oikein sovi mun kummallekaan koiralle. Toisella kiehahtaa viimeistään kuppi nurin ja toinen lässähtää. Sitä pitäisi ehkä vähän harjoitella joskus niin voisi vaikka auttaa :P

-eteentuloja kannattaa alusta asti tehdä molemmilta puolilta. Jos koira ei osaa oikean puolen perusasentoa, sen voi jättää vaikka istumaan ja siirtyä itse oikeisiin asetelmiin. Molemmin puolin treenaaminen usein auttaa suoruuteen, en kyllä tajunnut että miten. Perusasennossa voi kokeessakin pyytää koiran seisomaan ennen eteentulon käskyä, kunhan siinä ei taas näy sivulla seisomista, vaan koira lähtee siitä heti seisomaan nousun jälkeen liikkeelle. Eli "seisoeteen", ei "seiso" ja "eteen". Tämä saattaa varsinkin Sienen kaltaisilla istujilla auttaa takaosan käyttöön. Treeneissä voi toki seisottaa pitempäänkin sekä edessä että sivulla jos niin haluaa. Sienelle kannattaisi opettaa nyt ylipäänsä täysin uusi käsky edessä seisomiselle, ja tehdä jonkun aikaa vain sillä. Saisi koiran tekemään eteentulot kunnolla seisten eikä persus maata viistäen, kun se ei ennakoisi edessä istumista. Edestä vasemmalle sivulle on periaatteessa sama liike kuin oikealta sivulta eteen, ja jos tuntuu ettei suju, niin koira pitää vaan saada tajuamaan että se kyllä osaa sen jo. 

-90 asteen käännöksissä kannattaa kanssa nyt treeneissä pyytää koira ensin seisomaan ja sitten käännytään, ja palkataan se myös seisomisesta ennen kuin se ehtii istua. Jos istui jo, pyydetään uudelleen seisomaan ja palkataan siitä. Oikeastaan mun ehkä kannattaisi opettaa sille ihan uusi sana, ja se olisi se sivulla seisominen... mutta katsotaan nyt, jos meillä ei olisi muuta lajia niin ei siinä mitään, mutta nyt luulen että ei aika eikä viitsiminen saata riittää kaikkeen.

-käytösruutua treenataan koiran mukaan. Siihen voi miettiä jonkun oman sanan, varsinkin kiehuville koirille joku rauhoittumisvihje "nyt odotellaan pari minsaa, relax". Käytösruutuun tarvitaan toisaalta paljon rutiinia ja toisaalta treeniä erikseen halutussa vireessä. Esim. seisomisessa liian rauhallinen vire helposti voi johtaa istumaan valumiseen. Käytösruutua ei voi uusia, ja jos koira ottaa väärän asennon hetkeksikin, siitä tulee -10 TVÄ. Jatkuva "paikka, paikka, paikka" -hokeminen ei ole sallittua, mutta käskyä saa toistaa ja koiraa saa muuten kehua ja kannustaa kuten radallakin. Kannattaa treenata myös sellaiset tilanteet, että käytösruudun valvoja istuu hyvin lähellä ja voi nojata polviinsa ollen kumarassa kohti koiraa tms.

-odotusta kannattaa treenata niin alussa kuin radan ja käytösruudun välissäkin, kokeessa voi olla tuomariharjoittelija jolloin odotusta tulee, tai edellisellä sattua radalle vahinko, jonka siivoaminen viivästyttää oman suorituksesi alkamista. Jonkinlainen odotusrutiini helpottaa kovasti omaa jännitystä eikä pasmat mene aivan sekaisin. Koiran voi esim. laittaa maahan, opettaa sille jonkun "hetkinen, pidetään tauko"-sanan ja ottaa siitä uudelleen sivulle, mihin voi vielä opettaa jonkun vastaavan vireennostosanan "nyt mennään hommiin".

-kokeenomaisiin treeneihin kuuluu kokeenomainen alku! Vieras paikka, koiran pissatus ja lämppäys kuten oikeasti kokeessa teet, odottelua autossa, odottelua koekehän vierellä, mieluiten vieraita koirakoita jne. Ei niin, että vuokrataan vieras halli, treenataan tutun kaverin kanssa ensin tekniikkaa ja sitten tehdään lopuksi kokeenomainen. Se on sitten enemmän palkaton treeni, mikä on eri asia kuin täysin kokeenomainen suoritus.

-kannattaa opettaa, että mitä pidempään palkka viipyy, sen parempi se tulee olemaan. Kun koesuoritus kestää ja kestää, koiralla pysyy usko siihen, että kohta tulee jotain tosi ihanaa. Ja toisaalta mitä vähemmän häiriötä, sen huonommat palkat. Nakit ja lihapullat ei ole kotitreenien palkkoja, ne säästetään haastavampiin paikkoihin ja kotona saa riittää omat nappulat. Tällöin palkalla on joku arvo koiralle. Kokeen jälkeen koira tulee aina palkata, vaikka suoritus olisi mennyt kuinka huonosti ja ohjaajaa v*tuttaisi, muutenhan romutat sen uskon siihen, että mitä pitempi suoritus, sen parempi palkka.

-istu-askel vasemmalle -istu (koira oikealla) -kyltti oli kouluttajan mielestä vaikein rallyn kyltti. Siinä pitäisi se takaosan käyttö näkyä jotta koiran rintamasuunta säilyy oikeana, ja jos oikealla puolella seuruu ja käännökset ylipäänsä jää monella paljon vähemmälle treenille kuin vastaavat vasemmalla...

***

Ei se tosiaan ole mikään ihan pilipalilaji jos sitä treenaa valioituminen mielessä! Alokas- ja avoimenkin luokan nyt vielä menee varsin sinnepäin-suorituksilla suurella käsiohjauksella, mutta ylemmissä niin ohjaajan kuin koirankin pitäisi pystyä tekemään varsin teknisiä ja tarkkoja käännöksiä, pysähdyksiä ja askelia. Ja siinä sitä riittää hinkattavaa!

Mindfulness koiraharrastuksessa -kurssi

Olin Sienen kanssa mindfulness koiraharrastuksessa -kurssilla. En tiennyt yhtään mitä odottaa, ja valitettavasti kurssi ei ehkä ihan ollut hintansa arvoinen. Teoria oli mielenkiintoista, osa meni ehkä vähän yli mun uskon ja ymmärryksen, mutta paljon oli miettimisen arvoistakin ja meinasin kyllä tutustua "ihmis-mindfulnessiin". Teoria ja käytäntö ei kuitenkaan oikein kohdanneet ja 6 tuntia oli lyhyt aika, niin sisältö jäi väkisin varsin pintapuoliseksi. Tässä kurssilla kirjoittamiani muistiinpanoja:

-mieli on huono isäntä, sen pitäisi olla pelkkä renki

-ohjaajan klassinen ehdollistuma voi myös haitata, esim. seuraaminen ei suju tietyllä kentällä -> ei suju taatusti jatkossakaan kun ohjaaja on jo etukäteen päättänyt niin

-ihmisille on luontevaa värittää asioita ja jokaisella on "tietynväriset lasit" päässä töissä, koulussa treeneissä jne. Mindfulnessiin kuuluu pelkkä asioiden havainnointi ilman arvottamista: "tässä on herkullinen banaani" on väritetty, "tässä on banaani" on hyväksyvää havainnointia

-kyky nähdä hyvää häviää helposti; uutiskynnyksen ylittää pääasiassa negatiiviset asiat ja koko yhteiskunta on vaan rakentunut niin. Päätä puristava vanne kuitenkin estää luovuuden, mistä seuraa kierre helposti (treeni ei suju, ohjaajaa kiristää, luovuus katoaa, ohjaaja ei keksi ratkaisua, kiristää lisää jne)

-kasvit, puut jne kaikki maailman muut eliöt elää tässä hetkessä, vain ihmisille läsnäolo on vaikeaa

-ihmisellä on normaalisti noin 60 000 ajatusta päivässä, ja ne on pitkälti samoina toistuvia: tukka on taas likainen, työ on paskaa, miksi pitää aamulla herätä niin aikaisin... nämä negatiivisena toistuvat ajatukset sairastuttaa ihmisen

-keho, henki ja mieli muodostaa kolmion ollen kaikki yhteydessä toisiinsa. Koirankoulutuksessa esim.:

-keho: ryhti, liikkeet, äänet

-mieli: mieliala, ajatukset, uskomukset

-henki: tunteet

-ajatuksista syntyy tunteita ja tunteista syntyy käytöstä. Ajatukset tapahtuvat lähinnä ihmisillä, eläimille vain nousee tunteita joista seuraa käytöstä

-läsnäoleva ihminen saa eläimenkin rennoksi ja luottavaiseksi, esimerkkinä arjesta monelle tuttu tilanne kun kotiin tulee koiralle vieras ihminen, joka ei huomaa koiraa mitenkään, mutta on hyvin läsnäoleva. Koira hakeutuu tällaisen ihmisen luokse

-voimakkaasti tyynnyttäviä elementtejä: tuli, vesi, äänivärähtely esim. rummut ja mantrat ("ommm")

-meditointi voi tapahtua myös liikkeessä, esim. agilityradalla "flow"-tila

-meditointiharjoituksen aikana kun on tarkoitus tyhjentää mieli, "älä ajattele mitään" on huono ajatus, koska vastustus tuottaa kärsimystä. Sen sijaan kannattaa vaikka keskittyä ajattelemaan "minä hengitän", tai sitten antaa ajatusten tulla, ottaa ne vastaan ja siirtää syrjään "eri laatikoihin", esim. työlaatikko, koiran tassuhaavalaatikko jne, jolloin niihin voi palata myöhemmin

-koiralla on hyvä olla "laturi" pelkän käy siihen -käskyn sijaan, siis joku konkreettinen paikka mihin se osaa mennä kauempaakin ja missä se osaa odottaa ilman erillistä käskyttämistä (häkki, alusta, maahan heitetty hihna tms).

-treenin rakenne: koira kutsutaan laturista aina samalla sanalla, treenataan, koira lähetetään takaisin laturiin, ja vasta sen jälkeen ohjaaja ottaa palautetta vastaan. Treenin ajan kaikki muutkin on hiljaa ja ehdottomasti ohjaaja keskittyy vain koiraan - mikäli ei, ohjaaja ei taatusti ole läsnä koiralle...

-treenin jälkeen käydään läpi

1. mikä meni hyvin/mikä onnistui

2. mikä meni huonosti/mikä epäonnistui

3. mitä seuraavassa setissä tehdään

Tärkeää aina aloittaa hyvin menneistä! Joka treenistä keksii aina jotain hyvää. Ohjaaja itse vastaa kysymyksiin ensin, ja jos yleisöllä on jotain sanottavaa, ei kannata sanoa suoraan ("sun käsi oli valmiiksi palkkataskussa hetkellä x"), vaan johdatella itse ohjaaja sanomaan se ("huomasitko jotain outoa sun eleissä/palkkaamisessa" tai jos ei aukea, niin "huomasitko mitä hassua sun käsi teki siinä yhdessä vaiheessa"). Ohjaajan oma tiedostaminen on oleellista, joten ei vain anneta suoraa palautetta.

.-älä peilaa koiran tunnetilaa, vaan luo itsellesi oma kupla jota koira voi peilata

-jännittää - mikä? Worst case scenario? Entä sitten? Käy läpi päässä sekä syyt mikä jännittää pilkkoen ne aina pienemmiksi, jotta pääset jännityksen todellisille juurille. Käy läpi myös se pahin mahdollinen tilanne ja mässäile sillä oikein kunnolla, ja vastaa sitten kysymykseen "mitä sitten". Sitten mennään kotiin ja elämä jatkuu aivan kuten siihenkin saakka, eikö?

-jännitän että koira lässähtää - todellinen ahdistuksen syy on varmasti se, että koiran lässähtäessä koen riittämättömyyden tunnetta kun en voi tehdä mitään ja olen umpikujassa -> riittämättömyyden tunnetta pitää työstää muualla

-erikseen kannattaa miettiä sitä, mittaako koetulos todella arvoamme kouluttajana, treenikaverina, koiranomistajana, ihmisenä, vai olisiko se vain yksittäisen kokeen yksi tulos jolla ei ole mitään tekoa minkään suuremman kanssa...?

-kokeissa ei menesty paras kouluttaja. kokeissa menestyy paras korjaaja.. virheitä siis tulee matkalla aina

-mielen pitäisi aina keskittyä tehtävään ja unohtaa arvottaminen. Jos esim. kesken seuraamisen ajattelee, että "tämä on huonoa", alkaa heti vanne kiristää, jolloin koira pois ja mietitään mitä harjoituksessa pitää muuttaa. Kotimatkalla mietittiin kyllä sitä, miten sitten on mahdollista kouluttaa koiraa, jos sen tekemisiä ei voi teknisesti tarkastella. Aina kaverin kanssa tai videokamera kuvaamaan, että jälkeen päin voi arvostella miten meni? Ehkä tämä koski enemmän jo osaavia koiria? Ja ainakin koetilanteita, koskaan ei saisi alkaa itse arvioida että miten se nyt tolleen seuraa, vaan keskittyä vain siihen että nyt tehdään seuraamista.

-läsnolo = ei leimaa käytöstä hyväksi/huonoksi/younameit, havainnoi vain

-irti päästäminen: "kyllä se jo osaa" esim. pitää kontaktia 30s. Jos häiriö on paha ja koira ei osaakaan, pitää päästää irti ja hyväksyä se, että nyt sitä pitää palkita 5s välein. Usein muutaman setin jälkeen voidaan palata 30s väleihin

-palkkion poisto, esim. perusasennossa koira katselee muualle, ohjaaja sanoo ei-palkita-sanan esim. "vapaa", "oho" ja siirtyy pois alta, jonka jälkeen koira saa tulla uudelleen yrittämään

-rangaistuksen käyttö esim. perusasennossa muualle katsovan koiran läppäisy naamalle vain silloin, jos koiralla voimakas vahvistehistoria ko. käytökselle, ajoitus ehdottoman oikea ja rankku pystytään antamaan sellaisella voimakkuudella, että yksi kerta menee perille <- ei helppoa, joten varovainen rangaistusten kanssa!

-aika, raha, emotionaaliset esteet (pelot), fyysiset esteet (loukkaantumiset jne) on ihmisen keksimiä illuusioita, joita yksikään muu eliö ei tunne. Kun näkee sydämen kautta, ei saa niin paljon vastustusta ja kärsimystä kuin jos elää mielen kautta. Vaikeissa tilanteissa esim. työpaikan vaihto kysyä itseltään "mitä itseään rakastava ihminen tekisi".

-kilpailujännitys: läsnäolo kaiken a ja o. Kilpailu esim. hakurata ajatellaan maksettuna luksusharjoituksena, jossa joku muu on suunnitellut kaiken juuri sinua varten ja voit vaan mennä suoraan radalle. Perussuoritus riittää, eli treenataan niin vaikeita juttuja että koesuoritus todella on perussuoritus.

-kuplassa pysyminen loppuun asti tai mieluiten vähän yli, kouluttajalla kokemus siitä, kuinka SM-kisoissa kolmannella ukolla koiran tuodessa rullaa ohjaaja huokaisi ja ajatteli että se on nyt siinä. Lähti epähuomiossa juosten näytölle, koira meni puun ali mistä ohjaaja ei päässyt ja liian kovan vauhdin takia kaatui, mistä koiralla meni pasmat sekaisin ja vei takaisin keskilinjalle ukon sijaan. Ohjaaja yritti lähettää uudestaan hakemaan rullaa, koira ei irronnut. Ohjaaja tajusi että aikaakin on vielä ja tässä pitäisi edetä, ja lopulta toisesta kohtaa koira upposi ja toi rullan ja päästiin näytöllekin. Harmi vaan että tähän säätöön meni -25p ja SM-sijoitus... joten ajatellaan aina että kokeessa esim. etsitään 4 ukkoa, ja pysytään kuplassa siihen asti.

-luomistyö on aito motivoiva palkka, ei lopputulos. Onnellisuus on toiminnassa, ei lopputuloksessa.

-jos inhoaa itseään, on helposti inhottava muille. Jos rakastaa itseään, on helposti rakastettava muillekin

-energiavärähtelyistä oli pikaisesti lopussa puhetta. Lyhyesti koko maailmankaikkeus on nykytiedon mukaan pelkkää illuusiota: ihmiset koostuu soluista, jotka koostuu atomeista, jotka koostuu protoneista, neutroneista ja elektroneista, jotka taas ovat jatkuvassa liikkeessä ja värähtelevät -> "mitään kiinteää ei ole olemassakaan". Aiheeseen liittyen saatiin harjoitus kotona tehtäväksi.

***

Käytännön harjoitukset aloitettiin opettamalla koiralle laturiin (häkkiin) meno. Avustaja otti aikaa. Ohjaaja asettautui valmiiksi häkin lähelle, avustaja ilmoitti harjoituksen alkavan ja pisti kellon käyntiin. Ohjaaja kutsui koiran ("Sieniiiii"), palkkasi sen, lähetti sen häkkiin ("mökkiin") ja palkkasi sen sinne joko heittämällä tai viemällä palkan. Koiran tulisi pysyä häkissä oletusarvoisesti kunnes toisin luvataan, mutta mun koira ei osaa sitä, niin autoin sitä "odota"-vihjeellä että pääsin taas vähän kauemmas. Tätä toistettiin kunnes avustaja ilmoitti ajan loppuvan. Sen jälkeen häkin oven voi laittaa kiinni, kunnes koiralle on opetettu odottaminen ovi aukikin. Sitten käytiin harjoitus läpi edellä mainitun kolmen kysymyksen avulla. Muutama kierros tätä. Pointtina oli siis eniten harjoitella sitä, että ohjaaja on läsnä joko koiralle tai avustajalle, ei molemmille, ja koiran ollessa kentällä keskitytään 100% vain siihen, eikä kukaan kommentoi mitään ennen kuin harjoitus on päättynyt ja koira laturissa. Läsnäolo alkaa näin pienistä asioista, ja toisaalta näin oleellisessa asiassa monella (krhm, miksi se on niin vaikeaa vaikka hyvin tietää...) on pahoja puutteita.

Seuraava aihe oli kutsua koira laturista perusasentoon ja olla 30s perusasennossa, palkata ja lähettää koira takaisin laturiin. Tässäkin pointtina se ohjaajan oma läsnäolo koiralle - 30s palkaton suoritus ei ollut oleellista. Minä palkkasin aluksi ehkä 5s välein, ja huomasin heti, että mun on vaikeaa olla hiljaa. Kaavan pitäisi mennä käsky - ehdollinen vahviste (naks tai jes) - palkka - uusi käsky samalla kun koira nielee (ajoitus tärkeä, jos käsky myöhässä, koira kerkiää tehdä jotain ei-toivottua välissä (roskakäytös)). Oli niin kauhean kivaa vähän kehua sinne johonkin väliin kanssa... koin ongelmaksi myös sen, että koira ihan melkein alkoi haukkua. Se on opetettu jännitteestä haukkumaan. Kouluttaja kysyi heti, että miksi olen jännittynyt, kun nyt pitäisi nimenomaan harjoitella läsnäoloa ja rentoutumista :D No sepä se, mua nyt vaan jännittää vähän kaikki. Yritin sitten keskittyä siihen hengityksen laskemiseen, mutta sitten oli taas vaikea keskittyä samalla koiraan. Hallissa treenasi kolme ryhmää samaan aikaan ja siellä oli huutavia koiria ja valitettavasti ihmisiäkin, niin suht tiuha palkkaaminen oli ihan hyvä valinta. Pidensin väliä välillä, meinasin selvästi mennä siihen "kyllä sen jo pitäisi osata" -ansaan ja 5s välein palkkaaminen tuntuu vaan niin tyhmältä, vaikka se vieraassa hallissa näissä oloissa oli katkeamattoman kontaktin edellytys. Tätä tehtiin kanssa useita settejä.

Viimeinen kierros oli omavalintaista aihetta. Mulla ei oikein ollut mitään tiettyä juttua työn alla, niin päädyin tekemään liikkeelle lähtöjä palkaten eka pari kertaa kontaktista paikalla ollessa ja sitten yhtä askelta. Tässä ihan lopussa hallissa huudettiin niin, että Sienellä korvat lurpahti. Palkkasin sen juuri ja päätin olla itse välittämättä, ja se jatkoi hyvin. Ryhmän kaksi muuta ihmistä ei huomanneet mitään tapahtuneen, tai sen kyllä että korvat kävi eri asennossa, mutta sellaista "voi ei nyt se ahdistuu" -fiilistä heille ei tullut lainkaan. Niin, kyllä mä tiedän että ongelma on paljolti mun päässä, olen jo ennakkoon päättänyt ne tietyt jutut mistä se ahdistuu ja ahdistan sen itse tällä päätöksellä. Ohjaajan klassinen ehdollistuma. Mä luulen, että esim sen ampumisen suhteen meidän pitääkin työstää tosi paljon enemmän ohjaajaa kuin koiraa!

Tunnistusjälkiseminaari

Karita Häkkisen tunnistusjälkiseminaarissa. Tämäkin ala on sellainen, missä tapoja on monia ja niiden paremmuudesta on turhaa kiistellä, eri reitit voi siis hyvinkin viedä samaan lopputulokseen. Alla minun tulkintani kouluttajan ajatuksista, luentomateriaali on erikseen ja sitä en julkaise, tässä siis vain mitä tuli puhuttua ja kirjoitettua ylös.

-hajunäytteen otto useasta kohdasta, vältä hajusteita, saippuaa, eläimessä sellaista kohtaa mistä juuri silitetty tms.

-lähtöhajun antoon riittää hyvin nopea nuuskaisu, ei tarvitse palkata (toisaalta jos siitä ei koskaan palkata, lisää kiirettä radalle - itse olen palkannut tähän saakka aina ja tulen jatkossakin palkkaamaan ainakin joskus) eikä ottaa siihen ilmaisua. Tapoja on kuitenkin monia.

-purkkiradalla purkit alussa vähintään 0,5m välein toisistaan, että koira kerkiää haistaa ja ilmaista oikean kohdalla. Varsinkin vauhdikas koira on helposti "lentänyt" jo seuraavalle purkille, jos ovat liian lähekkäin.

-tyhjän ilmaisu, esim. kadonnutta henkilöä etsittäessä kun koiralle annetaan lähtöhajua ja koira ei löydä kyseiseltä parkkipaikalta tms vastaavaa kohdehajua. Opetetaan ensin purkkiradalla, mutta tavoitetta on syytä miettiä huolella. Tämä on myös tärkeää opettaa kontrolloiduissa olosuhteissa ennen kuin tilanne tulee kentällä (=tositilanteessa) koiralle vastaan.

-ohjaaja ei saa painostaa koiraa löytämään jotakin, lähtee sitten helposti jäljestämään jotain muita jälkiä tai näyttää jäljestävän, eli tyhjä pitäisi olla myös ihan ok asia. Tai jos tyhjästä seuraa autoon joutuminen, niin kuin luonnostaan tositilanteessa tapahtuu, motivoitunut koira kokee sen kurjana ja olevinaan löytää jotakin, jotta saa jatkaa.

-toisaalta jos tyhjästä saa hyvän palkan, moni koira menee mieluiten sieltä mistä aita on matalin ja olevinaan tarkistaa ja väittää heti, että tyhjä on, palkka tänne -> löydön on oltava arvokkaampaa

-purkkiradalla opetuksessa mietitään mitä halutaan koiran tekevän, jos lähtöhajua vastaavaa hajua ei radalla ole. Istuu tai ilmaisee jotenkin muuten? Etsii kauempaa? Luopuu muista hajuista ja passivoituu? Saako palkaksi etsittävän hajun ilmaistavaksi vai palkataanko ruualla/lelulla?

-maalin (etsittävä eläin/ihminen, home, lutikka, whatever) ilmaisu ja koiran palkkaus mietittävä myös tavoitteen kannalta. Karkurit säikähtää riehakasta lelupalkkausta, lutikkakoirilla on oltava sellainen ilmaisu että vaitiolovelvollisuus säilyy eikä naapurit siis esim. saa kuulla että löytyi (haukkuilmaisu). Lutikkakoira ei myöskään saa raapia löytökohtaa - jos lutikat oli vain sängyssä siihen asti, eivät taatusti ole enää.

-hajut on periaatteessa ikuisia eikä mikään lakkaa täysin haisemasta koskaan, mutta heikkenee ajan saatossa ja esim. rasva härskiintyy, likaiset karvaa alkaa homehtua jne. Paras säilytyspaikka lasipurkki, muovi on liian huokoista ja esim. muovipussissa vierekkäin olevat eri eläimen karvat haisee takuulla toisiltaan.

-kokonainen sokeripala luovuttaa vähemmän hajua kuin murskattu ja kämmenen alalle levitetty yhden sokeripalan jauhe

-treenattavia asioita: eri ikäiset hajut - mieti tavoite etukäteen, halutaanko että etsii tuoreinta (esim. pelastuskoira, jos jälki tekee silmukan, koira saa ja sen pitää oikoa jotta maali löytyy mahdollisimman nopeasti) vai vastaavaa kuin lähtöhaju

-lähtöhaju + etsittävä haju vanhoja (tiettävästi useita vuosia vanhat karvat toimii yhä)

-lähtöhaju + maali eri ikäisiä keskenään

-henkilö A:sta kolme eri ikäistä hajua (esim. 1, 2 ja 3 viikkoa vanhat), etsi tuorein. Lähtöhaju voi olla tuore tai vaikka 4 viikkoa vanha. Nämä on enemmänkin kokeita mitä se oma koira tekee, oikeaa ja väärää ei ole.

-siirrännäinen (= vanulappu, sideharso, paperinpala tms jolla maali on pyyhkinyt ihoaan tai johon on uutettu teetä/maustetta/tms) usein oleellinen koirille, joten tärkeää sammuttaa, eli tyhjissä on ain samanlainen tyhjä siirrännäinen. Myöhemmin voi myös käyttää esim. hiusponnaria, sukkaa, pipoa tms. Ihmisten hajut käytännössä on usein siirrännäisillä, koska ihmisistä ei saa paloja, mutta jos mahdollista, voi toki käyttää myös hiuksia, kynsiä tms sellaisinaan. Eläimistä saa helpommin karvoja, mutta mikään ei estä tekemistä niistäkään siirrännäisiä, käyttämään kaulapantaa tms.

-tavoitteen määrittely: onko esineet maalia tärkeämpiä, vrt. esim. poliisikoira joka on ottamassa pakenevaa rikollista kiinni (viis esineistä kunhan ihminen tavoitetaan) tai poliisikoira jonka pitäisi kerätä esineet talteen (todisteet oikeuteen), ja jäljen päässä ei välttämättä ole enää ketään? Saako oikoa pois jäljeltä, jos saa maalista tai tuoreemmasta jäljestä ilmavainua (voi saada sopivissa olosuhteissa kilometrienkin päästä)? Onko jäljellä maali vai ei? Tällaiset päätökset on tehtävä etukäteen. Alla esimerkkikuva, punainen on maali. Jos koiran halutaan jäljestävän tarkasti, se löytää matkalta kolme esinettä ja tekee koukeroita. Jos koira saa oikoa, se luultavasti menee mustan viivan mukaisesti suoraan maalille.

-veden käyttö jäljellä aluksi hyödyllistä

-märkä sitoo hajumolekyylejä eli haju vahvempi juuri siinä kohtaa (tosin myös häiriöhajut vahvistuu)

-ohjaaja näkee missä jälki kulkee ja voi opetella lukemaan koiraa, esim. kun poikkeaa jäljeltä

-hajustettu vesi lisää maassa olevien hajumolekyylien määrää, mutta hajustamaton vesi (tai sateen jälkeen märkä maa) riittää myös

-purkkiradalla voi opettaa myös esineet, alkuun siirrännäisen sijaan purkissa on esine, sitten voidaan ottaa matalammat purkit ja lopuksi esim. pelkkä kansi jonka päällä esine on, sen jälkeen esine maassa. Viedään myös ulos ja yleistetään eri ympäristöihin ennen jäljelle viemistä.

-jälki purkkiradan jälkeen ensimmäisiä kertoja: annetaan lähtöhaju -> pyydetään etsimään

-palkataan kun haistelee ja löytää ylipäänsä jäljen, ei odoteta että lähtee jäljestämään tai ilmaisee mitään

-eläimiä etsivälle koiralle alkuvaiheen treeneissä palkaksi voidaan jättää purkki (eläimet ei jätä esineitä, joten niitä on turha sotkea treeniin missään vaiheessa), jonka se saa ilmaista palkaksi. Jatkossa kun maalin ilmaisu on opetettu, purkkia ei tarvita. Alussa jälki voi olla ihan pari metriä ja sen päässä puskassa tms silmin näkymättömissä purkki, jossa vastavaa hajua, ja koira oppii että jälki vie purkille.

-karkurieläintä ei 99% kerroista ohjaaja kerkiä nähdä lainkaan, ja moni remmirähjä tms. epäsosiaalinen tapaus toimii kuulemma etsintätilanteissa tosi hyvin eikä ikinä rähjää maalille. Maalin ilmaisu ylipäänsä eläinten kanssa aika kaukaa, karkurit pakenee herkästi vain lisää jos etsijäkoira menee liian lähelle. Koira usein luonnostaan pysähtyy maalia kohti mennessään tajutessaan että siellä se on -> valmiina palkkaamaan, niin saadaan siepattua tällainen käytös ilmaisuksi.

-vihreällä alustalla hajun käyttäytyminen menee niin, että kasveista hajoava haju tekee jäljestä vaikeimman 2-30min kohdalla. Eli helppoa jälkeä halutessa jälki ajetaan heti tai 30+ min kuluttua sen tekemisestä, 15min vanhetus on kaikkein haastavin. Koskee siis nimenomaan id-jälkikoiria, tällöin ihmisen ominaishajun ja rikkoutuneiden kasvien hajujen suhde on huonoin ja ihmisen hajua on vaikea erottaa.

-lumi: jälki tehty pienessä lumessa, tulee aura -> lumi ja haju sen jälkeen pitkin penkkoja. Samoin jos asvalttijäljen päälle sataa, haju valuu veden mukana usein alustan rajalle viheriölle. Ei pidä ihmetellä jos koira seilaa. Ylipäänsä hajut käyttäytyy hyvin eri tavalla eri olosuhteissa -> jäljen päällä askeltarkka ajaminen tai hakukoiran luotisuorat pistot on todella teennäisiä vaatimuksia. Linkki hajujen käyttäytymisestä ja leviämisestä

-kuumalla suuri osa koirista osaa itse tauottaa esim. poikkeamalla hetkeksi varjoon, voi olla vain pään kääntö tai muu niin pieni juttu, ettei ohjaaja huomaakaan. Aina ennen puuttumista tulee miettiä miksi koira tekee niin. Jos on tarve nollata nenä, on annettava nollata!

-helle- ja pakkasrajat tärkeitä, nenä voi palaa! Talvella -10 yleinen, jos kova tuuli, vähempikin. Kesällä jos ilma +20, pitkään jatkuneella helteellä myös maa on lämmin ja maan pinnassa nenän tasolla voi olla paljon kuumempaakin.

-junarata liikuttaa hajuja pitkälle, teollisuusalueella voi olla aitoja mistä kukaan ei pääse jne ja on pakko kiertää, koiran voi joutua pysäyttämään -> tostilanteita varten koira tulee opettaa hyvin monenlaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin

-y-jälki ja viuhkat: kaksi tai useampia mennyt vähän aikaa päällekkäin ja sitten eroavat. Jäljestetään jompaa kumpaa. Saman tai eri ikäiset. Häiriöhaju voi olla myös esim. hyvä kaveri(koira), juoksuinen narttu tms. Voi olla myös saman ihmisen tekemät mutta eri ikäiset, jolloin testatan hakeeko tuoreinta.

-reviirijälki: kohdehenkilö pyörinyt esim. talonsa pihassa ristiin rastiin ennen poistumistaan, koiran etsittävä jälkiviidakosta poistumisjälki (myös omalla reviirillä jäljestämistä tulee harjoitella, yleensä henkilökohtainen alue ja koiran käytös ja motiivit voi olla erilaista)

-tyhjän etsiminen maastossa: aluksi lähtöhajuksi 500km päässä asuvan hajua, ettei varmasti ole koskaan ikinä milloinkaan käynyt alueella. Tiettävästi sopivissa oloissa jopa 10km päästä voi haistaa, joten lähellä asuvan mutta juuri nyt ei-paikallaolevan treenikaverin haju ei siis käy.

-sekahaju: A ja B. Aluksi B ei ole koskaan ollut lähelläkään aluetta.

-ohjaaminen tapahtuu todella helposti tiedostamatta, joten sokkojen merkitys suuri. Kaikki ketkä on seuraamassa jälkeä, seuraa sovitusti teki koira mitä tahansa. Jos lähtee väärään suuntaan, yleisö usein hidastelee tai jää odottamaan koska tietää, että ei se sinne mene ja se palaa kohta. Koira ja ohjaaja molemmat oppii nopeasti lukemaan tätä, ja tositilanteessa ollaan aivan hukassa kun yleisökään ei tiedä mihin jälki menee. Poliisikoirilla on tehty sellainen testi, missä tyhjään huoneeseen oli post-it-lapuilla merkattu tiettyjä kohtia, ja ohjaajille vielä sanottu, että siellä on (etsittävä voi olla huume, lähtöhajun perusteella annettu haju tms mikä tahansa). Valtaosa ohjaajista sai koirat valeilmaisemaan koska oli itse päättäneet, että siellä on...

-kun lisätään uusi häiriöhaju (varsinkin joku voimakas, esim. riista), koirat tyypillisesti kokeilee sitä kerran "olisko tää". Saa kokeilla kerran ilman negatiivista rangaistusta (palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki otetaan pois). Tämä kouluttaja ei ylipäänsä hirveästi käyttänyt neg. rankkua. Ohjaajan on hyvä olla mahdollisimman kaukana ja eleetön, koska koirat yrittää kysellä kauheasti ja seuraa eleitä. Kaukaa on taas pitkä matka lähestyä ja poistaa oikea purkki, ja siinä välillä ehtii jo tapahtua kaikkea. Virhesignaalia jossain tapauksessa voi käyttää.

-jos ilmaisee väärää esim. 3s, odotetaan oikealla vähintään yhtä pitkä, tai mieluiten vähän pitempi (4-5s) ilmaisu! Ohjaajat mielellään palkkaa heti kun luopuu väärästä ja osaa oikealle, mutta niin ei pidä tehdä.

Käytännön treenit su

-kouluttaminen ON tekniikkalaji, ja tekniikan olisi oltava kunnossa. Oli taas surullista katsoa kun koirat teki oikein mutta ohjaajat sääti ja koira ei siksi esim. saanut vahvistetta. Edelleen esim se treenin aloitus ja lopetus, ei päästetä sitä koiraa haistelemaan mitään jos ohjaaja ei ole vielä/enää valmis palkkaamaan!

-töppönen selvisi ihan hyvin, vaikka tila oli suht ahdas kellari. Eka kierros tehtiin niin, että jokainen toi koiran sisään ja syötti sitä kupista minuutin ja vei pois. Lyhensin aikaa vain noin 15 sekuntiin, mutta tällainen on silti tosi hyvä lähestyminen. En tiedä miksei se ole yleisemmin käytössä.

-töppönen sai kehuja että operanttius näkyy siitä ja tarjoaa ja oppii nopeasti. No joo, mutta kun sitä on kyllä treenattu nuorena hyvin eri tavalla ja vain viime vuosi operantisti. Sitä suuremmalla syyllä on kuulemma oikein tehty se vuosi :)

-me ollaan tähän saakka tehty mausteilla, mutta vaihdettiinpa nyt lennosta ihmisen hajuun. Ekan kierroksen eka toisto pelkällä kuumalla täydellistä härväämistä, mutta päästiin jutun juoneen kiinni ja saatiin onnistumisia, ja lisättiin pian se yksi tyhjä kanssa. Tokalla kierroksella lisättiin 3 purkkiin (kuuma ja 2 tyhjää), siinä oli hyviä ja huonoja toistoja. Koira mm. ilmaisi vääriä haistelematta lainkaan ja keksi myös tarjota purkeilla kiipeilyä, voi kristus... Kolmannella purkkeja oli 6 (kuuma + 5 tyhjää), joista tosin yksi poistettiin, kun koira fiksoitui siihen kiipeilyyn. Tuomio oli kuitenkin selvä, koira ymmärtää lähtöhajun ja etsittävän hajun yhteyden ja se tasan tarkkaan osaa. Pelleilyyn tiukka linja ja koira nopeasti pois. Sekin riittää, että pari kertaa käy kaikki purkit läpi ilmaisematta, pois vaan sitten. Kerroin, että jonkun parin minsan tauon jälkeen se tulee kahta suuremmalla raivolla ja härväämisen määrä on vain suurentunut, niin sitten vaan surutta tällaisten koirien tauko on vuorokauden ja kokeillaan huomenna uudelleen. Koska tämä oppii ja ketjuttaa äärimmäisen nopeasti, niitä temppuja ei pidä katsella yhtään. Kiipeily loppui kun se nimenomainen purkki poistettiin, tai sitten kuuman voisi myös vaihtaa siihen tilalle. Purkkien määrä sattaa myös vähentää härväämistä kun joutuu oikeasti etsimään eikä voi arvata, meillä tämä ei tänään vaikuttanut mitenkään, melkein päin vastoin vika kierros oli huonoin. Koira toki alkoi olla jo väsynytkin koko viikonlopun jäljiltä, joten testattava vielä kotona uudestaan. Joka tapauksessa niitä jälkiä on korkea aika alkaa tehdä. Siistiä!

No, ups.