Juha Korrin leikitysluento

Korrien leikitysluento oli alkua huomisen koulutukselle, tosin luento oli suuremmalle porukalle avoin ja huomenna ollaan "omalla porukalla". Vähän arvoin etukäteen onko siellä mitään uutta ja kannattaako mennä, mutta kiitos jumalan jaksoin raahautua paikalle! Oli erittäin antoisa parituntinen, luennoitsija oli osaava ja ilmeikäs ja vaikka sinänsä täysin uutta asiaa ei enää tullutkaan, selkiytyi moni juttu. Sain myös roppakaupalla inspiraatiota kummallekin koiralle, ja voi olla että vaihdan vielä huomisen ennakkoon ilmoitetut treeniaiheeni nyt tämän perusteella :D

* vietti = sisäsyntyinen. Tarkoittaa sitä, että koira osaa toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla olematta opittua (esim. suomalainen ja kiinalainen täysin eri oloissa elävä, eri asioita oppinut koira). Kaikki sisäsyntyinen toiminta ei kuitenkaan ole viettiä.

* vietillä on neljä tunnusta

1. viretila (ennen avainärsykettä)

2. avainärsyke

3. toiminta

4. viettipäämäärä

* koiraharrastuksessa viettejä voidaan ajatella olevan viisi. Olemassa on toki myös muita viettejä, esim. pentujenhoivavietti. Paimennusviettiä ei Korrin mielestä ole olemassa, vaan se on katkaistua saaliskäytöstä. Leijonia käytettiin monessa kohdassa esimerkkinä ja saalista vaaniva leijona voi hiipiä ja koota hyvinkin paimenkoiramaisesti, mutta etenee myös puruun ja saaliin omimiseen ja syömiseen toisin kuin se paimenkoira.

-saalisvietti

-puolustusvietti

-laumavietti

-ravinnonhankintavietti

-sukupuolivietti (harva hyödyntää sitä koulutuksessa, sen sijaan siitä voi olla haittaa, kts. alempana) 

Saalisvietti ja ravinnonhankintavietti on periaatteessa sama asia (saalistaminen tähtää ravinnon hankintaan), mutta koska ihmiselle on koirankoulutuksessa aivan eri asia palkata namilla tai lelulla, käsitellään niitä eri vietteinä.

* saalisvietti

-viretila: nälkä (ei usein näy kotikoirilla, jotka syö säännöllisesti, vrt. leijona joka kylläisenä täydellä mahalla ei lähde läheltä ohi juosseen antiloopin perään)

-avainärsyke: nopea poispäin suuntautuva liike

-toiminta: jahtaaminen, pureminen, kantaminen

-sopiva nälkä voi auttaa koiraa myös leikkimään paremmin, mutta ei usein suurta merkitystä

-saalispuru = syvä, kova, rauhallinen. Aivan eri asia kuin jos leijonat tappelee keskenään ja kevyesti rouhii toisiaan.

-saaliskäyttäytymisessä jahtaaminen (saaliin tavoittelu) on vain kolmasosa. Usein näkee kentillä harrastajia, jotka kehuu saaliin perään sinkoavaa koiraa todella saalisviettiseksi. Kaksi kolmasosaa eli puruote ja saaliin omimishalu on kuitenkin yhtä oleellisia saalisvietin määrittelyssä noin teoriassa. Käytännössä kuitenkin harrastusten kannalta oleellista on se, kuinka paljon koira haluaa saalistaa ja kuinka kovaa se tavoittelee sitä, vaikka ketju lakkaisi siihen ettei koira ota saalista esim. lainkaan suuhunsa tai ei halua pitää sitä. Vain suojelussa ja virkakoirien voimankäyttölajeissa käydään kiinni ja siten saalisvietin kaikkien osa-alueiden vahvuus on oleellista.

-jos levännyt koira viileässä kesäillassa saalistaa hyvin, ja toinen koira saalistaa hyvin edelleen käytyään 20km lenkillä 25 asteen helteessä, aivan eri asia! Viettiin siis vaikuttaa esim. koiran kokema rasitus, olosuhteet ja monet ulkoiset tekijät.

-saalisvietti voi ilmentyä hyvin eri "tasolla" eri tilanteissa ja yhden kerran perusteella sitä ei voi määrittää. Koiraa pitää nähdä monta kertaa erilaisissa olosuhteissa. Esim. kaavio alla (S= halu saalistaa, H=koiran kyseisessä tilanteessa kokema häiriö, esim. väsymys, ympäristö, jne):

* puolustusvietti

-viretila: aina aktivoitavissa! poislukien ne koirat, joilla puolustusviettiä ei ole lainkaan.

-avainärsyke: uhka

-päämäärä: uhasta eroon pääsy a) hyökkäys b) pakeneminen = turvaan pääsy

Jos kentälle tuodaan kaksi koiraa ja niitä uhataan, ja toinen pakenee täysillä ja toinen hyökkää täysillä, kummalla on suurempi puolustusvietti? Vastaus on että yhtä suuri. Jos koira ei reagoi uhkaan tai esim. tulee moikkaamaan uhkaajaa, silloin puolustusvietti on heikko (poislukien paineistuminen lamaantuneeksi asti, jolloin koira väistää koko tilanteen).

Koiran vahvistamista uhkaamisen kautta tehdään paitsi suojelussa myös muutenkin. Tällöin on huomattava, että mitään vahvistumista ei voi tapahtua, jos koiralla ei ole koko viettiä. Puolustusviettistä koiraa uhataan -> koira reagoi -> uhka väistyy ja koira kokee onnistuneensa -> vahvistaa. Jos koira ei kokenut uhkaa ja se esim. olisi ollut tulossa moikkaamaan uhkaajaa tai katseli taivaan lintuja, ei se koe myöskään menestystä kun uhka poistuu.

* laumavietti

 -aina aktivoitavissa, mutta varsin laaja ja osin epäselväkin kenttä

1: viettipäämäärä: lauma on kasassa (esim. marjametsässä kun porukka hajoaa). Toiminta esim. ulvomista ja avainärsyke lauman hajoaminen tai yksin jäänti.

2: toisaalta viettipäämäärä saada laumanjohtajan hyväksyntää, elää laumassa. Toimii vain jos laumajärjestys kunnossa. Jos siinä epäselvyyksiä, koira voi kokea ihmisen antamat rapsuttelut ja kehut mielistelyksi (vrt. pentukoira nuolee aikuisen koiran suupieliä ja kyyristelee sen edessä). Jos laumavietti on kunnolla pelissä, silloin sillä saa hyvän tottiksen.

-edellä käsitelty on steriili teoria, oppimista tapahtuu heti koiran syntymästä saakka. Esim. ekalla ja tokalla kerralla annetaan oikea poispäin suuntautuva viettiärsyke patukalla. Saalisviettiselle koiralle jo kolmannella kerralla yleensä ei ole väliä vaikka lelu tulisi sitä kohti, koska se on jo oppinut "patukka=saalis!!". Jos sen sijaan aloitettaisiin tunkemalla pennulle patukkaa naamaan, hyvin harva koira purisi siihen ainakaan niin hyvin kuin poispäin menevään.

* miksi viettejä hyödynnetään?

1. koiralle halutaan opettaa liikkeitä "tee näin aina" -> sen pitäisi kokea omasta mielestään menestystä

-ei-toivotuissa käytöksissä voi olla hankalaa sanoa mikä koiran kokema menestys on. Esim. yksin ollessaan huutava koira, jota ohjaaja menee ojentamaan. Huuto jatkuu heti kun ohjaaja taas poistuu. Ohjaajan mielestä koira ei kokenut menestystä, mutta koira omasta mielestään koki, kerta käytös jatkui. "Vähän ikävää että tuli turpaan, mutta kokonaisuus (ohjaaja palasi) jäi plusssalle silti".

-jos koira jatkaa vain vaikka ohjaaja ei mene takaisin, se on vaan sinnikäs :)

-teoriaratkaisu: ohjaaja ei tule koskaan takaisin kun koira huutaa. Kokeile odottaa 15h, 20h, jne...

-käytännön toteutus ei usein onnistu, kuten ei tässäkään tapauksessa.

-useissa tapauksissa kuivaharjoittelu ilman koiraa, esim. palkan suunta piti muuttaa seuruuliikkeeseen vas. kaulukseen vas. kädellä annettavaksi -> harjoittele sujuvaksi ilman koiraa

2. viettipäämäärä: jos koira tekee toimintoja tietyn vietin vallassa ja pääsee päämääräänsä, voidaan olla varmoja että koira koki menestystä. Poislukien esim. nälkä - tuolta tyypiltä saa ruokaa - mutta tuolla on juoksunarttu-> saavutti silti omasta mielestään menestystä

3. into, suoritusvarmuus, keskittyminen, intensiivisyys, hyvä motivaatio -> nämä tulee usein kaupan päälle kun koira on hyvässä vietissä

-osittainen viettipäämäärä = esim. yksi nami, ei aina tarvetta syöttää kylläiseksi asti

4. vietti joskus pohjana käytökselle, esim. paimentaminen, suojelun hyvä puruote

-koetapa opettaa naksuttimen ja namien kanssa näitä koiralle, jolla ei ole lainkaan tarvittavaa viettiä!

5. suurin syy: emme osaa kouluttaa koiria ilman viettejäkään. Miten koira opetetaan luotettavasti ja ripeästi istumaan käskystä kehumatta tai palkkaamatta sitä koskaan siitä?

* ennen koulutuksen aloittamista

-päätä mitä viettiä käytät missäkin; nami vai lelu?

-koira kertoo totuuden -> jos ei kehity, muuta jotakin. Ei saa väkisin pitäytyä esim. lelussa koska "niin kuuluu tehdä"

-seuraa -> lelu -> koira alkaakin repiä sitä (repiminen ei ole saaliskäytöstä) -> "apua, nyt se ei enää saalista, mikä meni pieleen?" <- ei näin! Pääasia että on hauskaa, viettiteoria on vain teoria pohjana taustalla.

-jos koira esim. luopuu lelusta nopeasti (puutteita saalisvietin omimisosassa) mutta on heti valmis tavoittelemaan sitä uudestaan, kaikki on ihan ok eikä siitä tarvitse tehdä ongelmaa

-jos koira ei mene rauhaan, se ei saalista enää. Repiminen yms on ok jos koira siitä nauttii, mutta se ei ole enää saalisvietin alla. Saalistaminen johtaa aina rauhaan ja jos koira ei "tee rauhaa", sen saalisvietti ei syystä tai toisesta kanna sinne asti.

* kilpailuissa menestyminen: parasta jos laumavietti hyödynnettävissä

-juoksunarttu vs. nami: jos ohjaaja on hyvä johtaja, koira ei koskaan jätä namia ja valitse sen sijaan narttua

-laumavietti ei perustu treeniin (hidas ja rauhallinen ohjaaja voi tietoisesti valita "esittävänsä" 15min treenin ajan sähäkkää leikkijää vaikkei se olisi hänelle luonnollista), vaan 24/7 elämään. Lähtee ihmisen persoonasta ja koiraa on hyvin vaikea huijata, ihminen ei voi näytellä jatkuvasti muuta kuin on. Jotain "temppuja" voidaan käyttää tukena, jos auktoriteetti ei tule luonnostaan, esim. luvan odotus ruokakupilla ja ulko-ovella ja autoon tai muualle ikävään paikkaan saaminen pelkällä äänellä. Ei kiskota koiraa, eikä houkutella sitä namilla, vaan ohjataan vain äänellä "ei" kun yrittää venkoilla ja "hyvä" kun tekee oikeaan suuntaan. Lisäksi voidaan suunnitella esim. treenihalliin joku koiralle ennalta täysin vieras harjoitus, mihin ei ole käskyjä olemassa. Esimerkkinä yhdessä nurkassa ämpäri, keskellä pallo ja toisessa nurkassa noutokapula. Koira ohjataan ensin irtoamaan ämpärille vain "ei" ja "hyvä" -sanoja käyttäen (kai tässä saa sanoa "mene" tai jotain kanssa? :D Kunhan ei ole erikseen tuttua käskyä "mene ämpärin taakse"). Kun se seisoo ämpärin takana naama kohti ohjaajaa, se lähetetään noutamaan kapula, ja sen ollessa puolimatkassa tulossa kohti pitää irroittaa kapula siihen ja mennäkin pallolle.

* lelu vai nami?

-lelulla keskimäärin sähäkämmät suoritukset

-koiran mukaan/mitä haluaa eniten!

-kumpaa on valmis pidempään odottamaan? Testataan antamalla nami, odottamalla 2s, antamalla nami jne ja jonkun viidennen-kuudennen namin jälkeen jäädään vain odottamaan täysin passiivisina. Jos koira odottaa pari sekuntia kanssa ja häipyy sitten, se ei halua juurikaan lisää nameja. Ihanteellista olisi jos 20-30s jälkeen koira alkaisi vapista tai hieman liikahdella, 40s kohdalla vinkua ja 50s kohdalla haukkua että tuleeko sitä namia vielä vai ei. Sama testataan myös lelulla. Useita kertoja eri tilanteissa tehtynä tulosta voinee pitää aika luotettavana.

* ongelmia leikkimisessä?

-ohjaajan pitää käsitellä lelua saaliinomaisesti

-leluun väh. 50cm liina

-jos koira ei ole purussa, lelu liikkuu pois. Ehdottomasti myös juuri kun koira on saavuttamaisillaan lelun ja pureutumaisillaan siihen. Jos tässä vaiheessa yhtään myötää "antaa sen nyt saada se kiinni", lelun hidastuva liike tuntuu helposti koiran suussa siltä, että lelu tunkeutuu koiran suuhun -> turn off vietikkäällekin koiralle. Oikea saalis ei luovuta ja anna koiralle tasoitusta vaan pakenee henkensä edestä viimeiseen saakka!

-jos koiralla tiukka puru mutta koira passiivinen (ei vedä), ohjaaja pitää pienen tasaisen tuntuman/vedon leluun

-jos koira vastustaa = vetää lelua itselleen, sen pitää kokea menestystä, eli ohjaaja myötää heti. Tiukka puru tulee tällöin saalisvietin kaupanpäällisinä. Yksikään koira ei lelua itselleen vetäessään mälvää samalla, on mahdotonta vetää jos ote elää (tai voi niin tehdä mutta silloin lelu karkaa, kts. alla).

-myötääminen tapahtuu antamalla lelussa olevan liinan liukua käsien läpi. Ohjaaja puristaa liinaa koiran mukaan; pennuille ja aloitteleville tosi löysästi jotta pienikin veto saa koiran saavuttamaan lelua, ja lopulta jopa voimiensa takaa että koira joutuu oikeasti vastustamaan. Missään tapauksessa ei käytetä lelua jossa narun päässä on lenkki. Tällöin myötääminen ei ikinä voi tulla oikea-aikaisesti, vaan koira vetää hyvin, ohjaaja päättää irroittaa -> ennen kuin lelu oikeasti tulee koiralle päin, hetki meni jo ohi.

-jos ote on löysä tai levoton, saalis karkaa heti! Tämä on monelle todella hankalaa ja edellyttää 100% keskittymistä leikkiin jatkuvasti. Sitä on kuitenkin mahdollista harjoitella ja se voi tulla yhtä sujuvaksi kuin esim. autolla ajaessa kädet ja jalat toimii yhteistyössä ilman että aktiivisesti pitää miettiä mitä mikäkin tekee. Jos ohjaaja osaa olla täsmällinen, levoton ote korjaantuu parissa viikossa, jos saalis siis joka ainoalla kerralla karkaa heti kun ote elää.

-yleensä koira haluaa ison lelun (vrt. kepit metsässä, useat koirat on "hieman" suuruudenhulluja niiden kanssa :D), suun täydeltä, ja lelun tulisi olla pehmeähkö mutta ei niin löllö että kovassa purussa koiran leuat osuvat yhteen. Tämä oli keskimäärin, valitse aina oman koirasi mieltymysten mukaan! Jos joku tykkää eniten lipputangon narusta, se on sitten sen valinta ja ohjaajan täytyy unohtaa keskiarvon haikailu.

* entä jos koira ei kiinnostu oikein kummastakaan (nami/lelu)?

-ennen vanhaan koirat koulutettiin tekemään koska ohjaaja käskee (laumavietin hyödyntäminen)

-ennen arvostettiin enemmän käytännössä toimivaa koiraa, esim. joskus muinoin suojelukoiria kokeeseen koulutettaessa ajateltiin että niiden pitää toimia siviilissäkin jos tulee joku tilanne! Vietikkyys ei ollut niin suuressa osassa ja ajatus oli että koiran on toimittava missä vaan kun ohjaaja niin käskee. Haettiin enemmän tasaista pitkäkestoista suoritusta ja varmuutta, ei hetken kiihkeyttä.

-nykyään ollaan tulossa vähän takaisin päin, välissä oli kausi jolloin koirat oli pitkälti vain "pallopallopallo" ja paskat ohjaajasta (mikä tuotti toki näyttäviä kisasuorituksia), ja nyt moni kisaaja korostaa taas laumavietin merkitystä, ettei koira tekisi töitä vain pallolle

-valitaan 100 "ei kovin innokasta" koiraa (ei random 100, vaan sellaisia jotka on jo todettu olevan heikompaa tasoa) ja käydään läpi kuinka suuri osa niistä voidaan "pelastaa" milläkin metodilla:

1) vietin alainen toiminta ponnetonta: voidaan säädellä kolmella muulla osatekijällä:

-viretilan nosto/nälkä

-voimakkaampi avainärsyke (esim. saalis raipan päähän vieheeksi, parempi nami)

-viettipäämäärä: enemmän + pitkäaikainen = laskee, vähemmän + lyhytaikainen = nousee. Toisaalta esim. korkeaviettisten suojelukoirien on hyvin tärkeää joskus saada niin paljon kuin koira itse haluaa, jotta se saa välillä purkaa kokonaan eikä aina vain hetkellisesti. Esim. kerran pari kuussa koira saa pitää hihaa niin kauan kuin haluaa ja ohjaaja vain odottaa rauhassa sen vieressä. Saattaa mennä 45min-tuntikin.

-liika kiihkeys; mikä on liikaa? Peilataan aina hermorakenteeseen ja vietin ja hermojen pitäisi olla samalla tasolla.

-tämä pelastaa 10 koiraa sadasta

2) turhauma

-eroaa satunnaispalkasta!

-jo opitun asian koira tekee parhaiten (halukkaimmin) satunnaisella palkitsemisella

-opetellessa uutta palkataan aina

-esim. liikkeestä istuminen, tehdään yhdessä treenissä toistoja palkkaamatta kertaakaan, avustaja tai videokamera seuraa koiraa. Usein esim. kolmas istuminen on nopein, saattaa hyvin olla kuitenkin tyyliin neljästoistakin.

-jos kolmas nopein, koira saa sadalla toistolla 33 kertaa palkan (eli laskennallisesti joka kolmannesta, ei kuitenkaan järjestyksessä palkaton, palkaton, palkallinen)

-usein palkkaamisen tarve on suurempi ohjaajalla...

-turhauma on suurin, kun ei saa jotain, mitä piti jo varmana. Jos palkka ei tulekaan totutusti kuun 15. päivä, voimakas turhauma aiheuttaa osalla jopa aggressiota

-ensin luotava kuva varmasta palkasta, esim. palkataan seuraamisessa 10 askeleen jälkeen tai laitetaan joku merkki tai ihminen ja palkataan aina sen kohdalla. Ttreenataan näin useana päivänä esim. 10 kertaa. Sitten yhdennellätoista toistolla palkkaa ei tulekaan; totutussa kohdassa ohjaaja vapauttaa koiran palkkasanalla, kaivaa palkan esiin, mutta takana valmiina ollut apuohjaaja estää koiraa liinalla saamasta palkkaa ja vie sen vaikka autoon asti kun ohjaaja hilluu palkan kanssa edelleen

-seuraavalla kerralla koiran pitäisi jo seuraamaan lähtiessä nostaa virettä "jo nyt on perkele sen palkan kanssa, tänne se nyt"

-pelastaa 10 koiraa sadasta

3) patoaminen

-painekattilavertaus

-esim. perusasento: mikään ei saa liikkua, ohjaaja kieltää/kehuu

-kun tämä sujuu, avustaja tarjoaa parhaan vietin avainärsykettä, esim. lelun potkiminen koirakon edessä. Ohjaaja kieltää koiraa reagoimasta, mikään ei saa koirassa liikkua. Lopulta lupa purra kiinni -> pitäisi purkautua voimakkaammin kuin normaalisti

-liian kiihkeälle koiralle jopa elimellisesti vaarallista

-pitkittynyt patoaminen nostaa koiraa -> jos viettiä jo valmiiksi ihan tarpeeksi, tämä ei ole toivottua

-pelastaa 10 koiraa sadasta

4) aktivointi

-palkkaa ei saa tekemällä, vaan sen jälkeen se pitää vielä vaatia itselleen (haukkua)

-koira opetetaan haukkumaan ensin muualla, merkkisana, ohjaaja passiivinen

-opetus: kun tekee hyvin, saa haukkua

-sen jälkeen hauku-käskyä aletaan käyttää kuten naksutinta, eli koiran tehdessä hyvin "hauku" -> palkka

-pian koiran alkaa tehdä mieli haukkua, mutta oma-alotteinen haukkuminen kielletään -> patoaa

-kun saa luvan haukkua ja on varma palkasta, ei saakaan sitä -> tuottaa turhaumaa

-seuraa -> hauku -> palkan sijaan sivulle jne.

-turhaumalla on rajansa ja silloin koira menettää uskon palkkaan (kukaan ei tee puolta vuotta töitä jos palkkaa ei enää ole maksettu sovittuna tilipäivänä, vaan vaihdetaan työpaikkaa) -> koirakohtaista kuinka paljon sitä uskaltaa käyttää, varottava ettei käänny itseään vastaan

-yhdistämällä aktivoinnin, patoamisen ja turhauman pelastetaan 20 koiraa sadasta

5) kanavointi

-koiran (vähäinen) halu saalistaa ei vaikuta lopputulokseen, mutta tässä metodissa on käytettävä purupatukkaa, nami ei käy

-vietin A viretilassa vietin A avainärsykkeeseen reagoimalla vietin B viettikäyttäytymisellä pääset vietin A viettipäämäärään. Sekavaa? Esimerkki selkeyttää alla :)

-käytännössä useimmiten kanavoi puolustusvietin saaliskäyttäytymiseen (puolutusvietti on aina aktivoitavissa ja harvalla sitä ei ole lainkaan!) , mahdollista myös laumavietin kanavointi saaliskäyttäytymiseen

-koiralla oltava arjessa oikeuksia, esim. oikeus koskemattomuuteen (nukkuvaa koiraa ei herätetä tunnin välein vain koska ohjaajaa huvittaa tehdä niin, tai jos koira makaa sallitulla paikalla, sitä ei väistätetä ilman hyvää syytä jne. Ruuan kanssa annettavia oikeuksia voidaan valita tarpeen mukaan, esim. aikuistaloudessa koiralla voi olla oikeus syödä rauhassa, lapsiperheessä vahinkojen minimoimiseksi se voidaan totuttaa siihen että sen kupille mennään - tärkeintä on että sekä koira että ihminen tietää mitkä ne koiran oikeudet ovat. Voivat myös vaihdella talouskohtaisesti, esim. jossain saa mennä sohvalle, jossain ei.)

-nyt aletaankin rikkoa koiran oikeuksia, esimerkkinä on poskesta nipistäminen, mutta tähän voi keksiä mitä vaan minkä tietää ärsyttävän omaa koiraa. Tärkeää tehdä eri paikoissa alusta asti, jotta yleistyy ohjaajan vihjeestä riippuvaiseksi, ei ympäristöstä tms.

-valitaan joku ennalta tuntematon sana, tässä "vapaa". Sanotaan se painokkaasti, jopa hieman uhkaavasti, kun koira on ei-käskyn alla ohjaajan edessä. Samalla viedään käsi koiraa kohti, nipistetään sitä poskesta, vedetään käsi pois. Ja toistetaan pari kolme kertaa. Tämän jälkeen koira luultavasti reagoi jo lähestyvään käteen esim. hieman huulta nostamalla, jolloin ohjaaja heti vetää käden pois ja perääntyy (=vahvistaa koiraa). Siltä erää lopetetaan ja seuraavana päivänä sitten uudet treenit.

-toistetaan kunnes koira irvistää pelkästä vapaa-sanasta ilman että ohjaaja ehtii siirtää kättä kohti koiraa

-sitten pieni irvistys ei enää riitä, vaan koiran pitää irvistää kunnolla, murista, haukkua jne.

-kun "vapaa" täysin passiiviselta ohjaajalta saa aikaan painokkaan "et koske muhun" -haukun, ohjaaja voi tuijottaa koiraa ihan hiljaa useita minuutteja ja se on koko ajan jännityneenä valmiina puolustamaan oikeuksiaan, on aika ottaa lelu käyttöön

-koiran ollessa tässä tilassa kiukkuisena, sille tarjotaan patukkaa. Koiran pitäisi kanavoida ja esittää saalisvietin voimakas, syvä puru. Jos koira yhtään löysäilee purussa tai meinaa herpaantua, ohjaaja antaa lisää ärsykettä tuomalla kättä lähemmäs/nipistämällä

-metodissa on suuret riskit ja kahdella tapaa voidaan päätyä siihen, että koiran harrastusura loppui, tai pahimmillaan koko yhteiselämä

1) liian tiukkaa "kaivelua" -> koira latistuu ja menettää kaiken itseluottamuksensa

2) jos laumajärjestys ei ollutkaan täysin selkeä, koira alkaa nousta liikaa ja lopulta ei ehkä tyydy enää haukkumaan, vaan käy oikeasti päälle. Jos johtajuus on kunnossa 23h 55min vuorokaudesta, koira kyllä kestää 5min kiusaamista ilman että se alkaa kuvittelemaan mitään. Sille voin opetetaan, että se saa raivokkaasti puolustaa oikeuttaan koskemattomuuteen.

-tällä voidaan pelastaa 40 koiraa sadasta

Loput 10 sadasta... no, niihin ei auta mikään. Meinasin kysyä lopuksi että mitä niille tehdään, mutta kaipa joku pitää koira kotikoirana ja toinen pistää kiertoon saadakseen paremman tilalle. Vähän epäselväksi jäi milloin koira luokitellaan tähän "toivottomat" -kategoriaan. Ollaanko me esim. siellä? :D

Sitten yleisön kysymyksistä nousseita asioita:

-klassinen ehdollistuminen ennen instrumentaalista ehdollistumista = tunnetila ennen tekniikkaa

-vihjesana "tottikseen" pitäisi toimia kuten Pavlovin kellonsoitto = kuola alkaa erittyä (namikoirilla)!

-vihjeet kannattaa valita niin, että niitä voi kokeessakin käyttää, esim. sana "tottikseen" sekä ohjaajan passivoituminen jäykkään perusasentoon

-koiran pitää tietää kentälle tullessa onko se tulossa tottikseen vai puruihin, vaikka viretila ja palkka olisikin samat

-vihjeet yleistetään eri ympäristöissä, jotta koira todella erottelee ohjaajan eikä ympäristön perusteella. Esim. metsälenkillä koiran mennessä edellä ohjaaja jää seisomaan "tokoasentoon", koira ehkä vilkaisee mutta jatkaa matkaa. Kun lopulta palaa katsomaan että mitä nyt, ohjaaja palkkaa koiran. Toistojen myötä heti kun huomaa silmäkulmastaan ohjaajan jähmettyneen takana tokoasentoon, ryntää luokse palkan toivossa.

-tärkeää rytmitys, ei samaan aikaan! Moni ohjaaja opettaa niin, että vihjesanan kanssa alkaa leikittää koiraa. Toimii treeneissä mutta kokeessa ei, koira ei ymmärrä pelkkää sanaa ohjaajan ollessa jäykkä. Asento -> 3s -> sana -> 3s -> palkkaus.

-parissa viikossa pitäisi alkaa näkyä tuloksia

-kisaavalla koiralla iso osa harjoituksista pitäisi olla pelkkiä aloitusharjoituksia! Jos koira tulee kentälle huonossa kontaktissa ja ehtii nuuhkia ilmaa tai kyttäillä paria, ohjaajan itseluottamus ja usko tulevaan alkaa laskea välittömästi. Vertaa koiraan, joka on superskarppina kontaktissa ohjaajaan ja seuruun ekalla suoralla täydellistä seuruuta tehdessä ohjaaja ajattelee että jumaliste nyt me näytetään ja me niin osataan tämä. Aloituksella on iso merkitys, ei ole mitään väliä jos koira tekee treeneissä 100p tottiksia, jos kokeessa aloitus ei onnistu.

-vinkuminen on vietin (turhauman) ja hermorakenteen epätasapainoa. Jos koiran hermot on esim. tasoa 3 ja viretila kohdassa 5, ja ohjaajan kiellosta laskee tasolle 2, koira hiljenee ja kielto toimii. Jos sen sijaan hermot on 3 ja vire 8, ja kiellosta laskee tasolle 5, koira jatkaa vinkumista. Ohjaaja yleensä alkaa kieltää koiraa yhä enemmän ja hermostuu itsekin, jolloin koira hermostuu entisestään ja alkaa odottaa sellaista (henkistä) painia -> turhautuu yhä enemmän. Vinkumisen korjaaminen on huomattavasti lohdullisempaa jos ongelma on alkanut vasta ja koiralla on takana esim. vuosia hiljaisia treenejä. Sen sijaan jos alusta asti koira on saanut vinkua ja ehtinyt jo oppia aivan väärän tunnetilan, vuosia menee vähintään yhtä paljon pelkkään sen muuttamiseen, jos se onnistuu koskaan. Yksinkertaistettuna lääkkeenä on koiran palkkaaminen niin usein, ettei se ehdi turhautua, ja ohjaajan täydellinen rauhoittuminen. Vinkuvalla koiralla on liian heikko usko palkkaan eikä se pysty odottamaan sitä, siksi se pitää uudelleenkoulutuksen alkuvaiheessa palkata niin tiuhaan ettei se ehdi turhautua.

-noudon lähtöhaukku tmv taas on aivan eri asia kuin jatkuva vuotaminen ja siitä päästään pitämällä huoli, että haukkuminen ei johda menestykseen. Esimerkiksi koira on liinassa ja lähtöhaukun jälkeen se stopataan ja otetaan takaisin sivulle. Ohjaaja voi myös moittia koiraa jos se sen kestää. Tai avustaja voi olla kapulan lähellä ja haukahduksen jälkeen ottaa kapulan itselleen, jolloin koiraa estetään saamasta sitä. Lähtöhaukkua kitkiessä pitää ehdottomasti muistaa, että riittävä seuraus on se että koira ei vain pääse noutamaan, ei ole tarkoitus että koko maailma kaatuu päälle!

-vaikeinta on koira tekee yhtä aikaa väärin ja oikein, esim. lähtee ohjatussa noudossa oikeaan suuntaan mutta haukahtaa. Koiran voi olla vaikea ymmärtää, että suunta oli oikein mutta ääni ei.

-pelkkää väärää ei voi toistaa, jos esim. huomaa tekevänsä kymmenettä kertaa samaa ja koira edelleen haukahtaa, jotain pitää muuttaa että saadaan onnistuminen. Pelkkä väärä ei opeta koiralle mitään ja oppimiseen tarvitaan se kontrasti mikä johtaa menestykseen ja mikä ei, koirat on tosi huonoja keksimään "miten sitten pitää tehdä". Eli noudossa esim. talutetaan koira kerran pannasta pitäen sinne kapulalle, että saadaan onnistunut hiljainen nouto ja päästään palkkaamaan siitä.

Huomenna sitten jatkuu käytännössä! Sain huisin paljon ideoita! Ehdottomasti suosittelen luentoa muillekin :)

"Pää kiinni äläkä selitä"

IFR-tuen tottisseminaarissa Jyväskylässä. Ihan viime hetkeen asti arvoin kumman koiran kanssa menen. Ilmoittautuessa ajattelin Sientä, mutta koska koirasta ei tarttenut ennakkotietoja vaan ne oli tarkoitus käydä läpi vasta aamulla paikan päällä, oli vielä mahis vaihtaa. Sienihän sitä enemmän tarttisi, mutta vitutti, ärsytti ja hävetti jo etukäteen ajatus paskaholskusta (rip*) laamailemassa. Kyllähän mudikin siitä hyötyisi, mutta... onhan se nyt vähän tai oikeastaan aika helvetin typerä ajatus, että pitää olla tarpeeks hyvä että voi mennä koulutukseen. FB-äänestyksen perusteella sitten mua potkittiin sen verta että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sen Sienen kanssa.

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä ja paikalla oli mukaan houkuttelemani Sinin&Rukan (kuunteluoppilaana tosin vain) lisäksi pari muutakin holskututtua, yksi osallistui koiran kanssa ja muut kuuntelemassa. Meidät oli Sienen kanssa laitettu Vehviläisen Anun ryhmään ja nyt täytyy varmaan sanoa, että lähetän kukkia ja kuohuviinin hälle jos/kun Sieni saa joskus jonkun pk-koularin. :) Oli meinaan tuo osallistuminen ja koulutuspäivä ehkä paras juttu vuosiin!

* lupasin etten koskaan enää edes vitsillä käytä koko typerää sanaa. Mun koirassa ei ole mitään vikaa, ohjaajan päässä on. Jos mä en usko siihen, kuka sitten uskoo. Ja oletteko koskaan kuulleet treenistä, joka olisi mennyt hyvin, silloin kun ennakkoajatus on että vituilleen menee kuitenkin?

Osa oli ollut jo eilen ja me päiväkävijät esiteltiin aluksi itsemme. Kerroin, että mulla on vajaa 2v holskunarttu, joka on maailman kiltein ja jolla on niin valtava tarve tehdä oikein, että jos se ei ole varma mitä se oikein on, se ennemmin ei tee sitten mitään. Joka leikkii ihan okei, syö tosi hyvin ja on varsin laumaviettinen, mutta että meillä on nyt aikamoinen umpisolmu. Kerroin että se meni vähän epävarmaksi syksyn tokokokeesta, sen jälkeen tuli juoksut ja emätintulehdus ja näiden aikana opetin sen passivoitumaan. Nykytilanteessa mä kyttään koiraa ja koira kyttää mua ja leirin mainoksessa ollut "väkisin vääntämisestä iloiseen yhdessä tekemiseen" olisi just se mitä me nyt tarvittaisiin, mutta en tiedä miten se tehdään, apua.

Jokainen teki kaksi kierrosta, me oltiin kymmenen koiran ryhmässä viimeisenä.

Ekalla kerralla vein sen sisälle halliin ja odotukset oli aika nollassa. Etukäteen ei jännittänyt, mutta siinä yleisön eteen astellessa tuli kyllä sellanen olo, että ei vittu, miksi maailmassa mä olen täällä nolaamassa itseni. No, Anu sitten otti ohjat käsiinsä ja käski mut vapauttamaan koiran sivulta ja leikkimään sen kanssa. Narussa ollut pehmolelun kangas oli Sienestä kiva ja se leikki varsin normaalilla tasollaan. Mikä oli sinänsä ihme, koska nollaodotuksilla kuvittelin että se ei ehkä edes meinaa leikkiä. Siinä ehkä vähän sitten rentouduin ja ainakin oikeasti YRITIN keskittyä koiraan ja sulkea yleisön mielestäni.

(c) Sini

Kun koira oli "auki", alettiin katsoa seuruuta. Vaihdoin tässä vaiheessa lelusta namiin koska nami sille on se ykkönen ja seuruu ei ole aiemminkaan oikein pelittänyt lelulla. Videokooste ekan setin alkupäästä, leikkiä, seuruuta lelulla ja namilla, huomaa kuinka mun kehu nostaa koiraa. Kommentit nyt tässä muodossa:

-namin paikalla ei periaatteessa väliä; kun koira osaa seurata, se namikäsi voi olla missä vaan

-liina pois, mä en handlaa sitä. Liikaa säätöä hetsin jälkeen kun ohjaaja ensin pyydystää liinan käsiin ja vasta sitten lähtee liikkeelle, kun pitää päästä heti lennosta liikkumaan. Multa kysyttiin, että pysyykö se koira maisemissa jos sen jättää pois, ja kun lupasin että varmasti pysyy, käskettiin ottaa se kokonaan irti. Herkkää koiraa se voi haitata kun se laahaa jaloissa ja pahimmillaan se antaa itse itselleen pakotteen.

-hetsi (lyhyt! varsinkaan matalaviettisen koiran kanssa ei jäädä virpomaan!) -> käsky ja liikkeelle -> KEHU -> hiljaa -> palkkasana "jes" ja namin syöttö sivulle kiepillä -> heti uusi käsky ja sama alusta

-merkkaa hyvät lähdöt kehulla "noin on hyvä!", Sieni reagoi niihin tosi hyvin ja ilme paranee roimasti. Älä kuitenkaan pölötä koko aikaa, koska koira tarttee työrauhan, ja sitä on aivan turha totuttaa jatkuvaan höpötykseen mitä kokeessa ei kuitenkaan tule olemaan.

-jos jää jälkeen, mitä se koetti ainakin kerran kulmassa, uusi normaalilla äänellä annettu käsky (+ liinan kilistys jos se olisi matkassa, Sienelle tosi pieni liinan heilautus että ketjupanta vähän kilahtaa, ei mitään rempomisia) ja kehu kun tulee oikealle seuraamispaikalle. Kehulla merkataan se yrittämisen hetki.

-ohjaaja sai konkreettisesti raipasta perseelle (auts) ja päin naamaa lauotun "ÄLÄ SELITÄ". Koirassa ei ole vikaa, se vika on ohjaajan päässä. Lakkaa jauhamasta paskaa että se on vaan sellanen tai tollanen, lakkaa ajattelemasta että on paska koira ja että ei tästä kuitenkaan tule mitään. LUOTA siihen koiraan ja tehkää yhdessä. Viettipommi se ei ole eikä tule olemaan, mutta iloisen, tarkan tottiksen sille aivan varmasti saa tehtyä.

Toisella kierroksella sain ohjeeksi tulla halliin koira valmiiksi irti ja sitä jo tullessa hetsaten. No vedin sitten vähän överiksi; lyhyehkö hetsaus riittää, ohjaaja ei juokse eikä hyppele koska tottiskenttä ei ole sirkus. Namit/lelu voi olla kädessä (vasemmassa, hetsin aikanakin koira saisi olla vasemmalla puolen koska työt tehdään siellä) ja hetsataan koiraa vähän aikaa että se nostaa virettä. Koiran ei tartte juuri niitä nameja saada, sain noottia että syötän sitä tyhjästä. Ohjaaja käyttää ääntä ja elekieltä ja viestittää koiralle että ihanaa tehdä sun kanssa yhdessä, mitäs kivaa kohta aloitellaan että saat loistaa osaamisellasi. Tehtiin sitten sitä samaa seuraamista, ajatus oli katsoa vähän haukuttamista kanssa mutta se jäi.

-nopeat kulmat, älä odota koiraa. (En mä tee töppösellekään noin töksähtäviä, pitää vähän kuivaharjoitella ja miettiä millaiset haluan niistä). Koiraa ei kuitenkaan koskaan odotella myöskään suoralla! Se hidastaa sitä entisestään.

-namikäsi irti vartalosta koiran pään ulkopuolelle, jos ja kun aluksi härkkii sitä, "ei" (Sienelle riittää tosi kevyt) ja uusi käsky seurata, kun lopettaa härkkimisen, merkataan kehulla. Anu näytti tän Sienellä ja sehän teki vieraan kanssa eikä lössähtänyt ollenkaan vaikka sitä kiellettiin härkkimisestä... vittu mä en vaan osaa! Koirassa ei todella oo vikaa.

-Sienellä on vähän heikko usko palkkaan (itseluottamus ylipäänsä), vähän sellainen "en mä varmaan kuitenkaan ansaitse tota". Sille voisi näyttää hetsatessa että mulla on nyrkki täynnä nameja. Niitä kuitenkin annetaan vain vähän kerrallaan, ruokaa pitää arvottaa tässäkin. Jos se saa yksittäisiä nameja tyhjästä tai kourallisen kun yksi riittäisi, jaan ruokaa aivan tyhjästä. Anu kun teki Sienellä, mä annoin sille kouraan muutaman namin ja se teki niillä pitkään sen koiran kanssa. Oli vaikeeta malttaa olla puuttumatta että onko sulla enää mitään, annanko lisää näitä tästä taskusta. Avainsana on hetsata sitä niillä, pelata sen kanssa äänellä, mutta jakaa nameja oikeasti aika harvoin ja vain todella ansaitusti. Se sai "imeä" niitä kädestä saamatta kuitenkaan ainoatakaan kuin aina välillä.

-pelaa äänellä antamatta nameja

-palkka aina saaliina, ei koskaan suoraan suuhun. Eli "jes" -> kieppi sivulla -> vasta sen päätteeksi saa namin kiinni. Koira joutuu aina tavoittelemaan ruokaansa.

-usko koiraan, ole tyytyväinen siihen, tehkää sen kanssa yhdessä.

No sitten tulee yleinen oksennus muiden treeneistä opittuna:

-seuruussa namikoirille palkka kiepiltä

-kaikenlaiseen kentällä haahuiluun selkeä kielto heti kun koira edes meinaa lähteä / kehu kun palaa ja suuntaa huomion ohjaajaan

-seuruussa jos appari tulee takana raipan kanssa

*palkka voi myös olla apparilla ja ohjaaja vapauttaa sinne, tällöin koira ei opi että appari aina vain rankaisee

*kepistä kerralla kunnolla, ei jatkuvaa naputusta! Koiran on tarkoitus väistää (=oikaisee itsensä samalla) ja jatkuva tökkiminen vain tekee siitä "tunnottoman". Vrt. hevoselle pohkeiden opetuksessa raippa alkuun apuna vahvistamassa väistämiskäytöstä.

*Jos väistää ohjaajan eteen, oik. jalka koiran eteen niin että törmää siihen, "mee vittuun siitä" ja samalla uusi käsku seurata. Ohjaaja ei saa missään vaiheessa hermostua, vaan pitää olla sellainen rauhallisen varma "höpöhöpö, mitä ihmettä sä duunaat" -asenne.

*(keppi)pakotteen jälkeen treenin loppuun saalisrauha. Jos appari on palkannut, hän voi tehdä tämänkin. Koiralle aikaa purkaa treenissä tullutta paskaa (=pakotteita) "huh, olipa tiukka setti, mutta selvisin ja olikin oikeestaan ihan kivaa".

-MUSTAVALKOISUUS pennusta asti joka ainoassa treenissä hautaan saakka!

*irti on irti, jos ei ole, tulee nenille saman tien. Kiihkeiden koirien kanssa ohjaaja joutuu olemaan valmiudessa koko ajan.

*kuolleeseen leluun ei purra

*sormille ei "vahingossa" osuta

-seuruu/irroituksen jälkeiset ajat: koira ei hauku ilman lupaa! Seuruun liikkeelle lähdössä ei myöskään minkäänlaisia ääniä (koira purkaa itseään). Pannasta kiinni, koiran kohotus ja "mitä sä teet" rauhassa ja matalalla äänellä. Hitaat liikkeet ja rauhallinen palaute, ohjaaja ei hermostu tipan tippaa, vaan on rautaisen itsevarma. Jos ohjaaja liian terävä, koira pahimmillaan puree. Tarkoitus laskea viettiä hieman, joten ei paiskota.

-passiivinen koira: ei koskaan saa päästää sluibaamaan, ohjaaja ei hetsaa eikä houkuttele, eikä koira saa luulla että kyseessä on joku monivalintatehtävä.

*panta niin kireälle ettei vahingossakaan luiskahda pään yli vaikka koira jäkittäisi vastaan

*koira liinassa, seuruuta tehdessä heti kun jätättää tms, häiritään liinalla (nypytysvolyymi koiran mukaan) ja toistetaan käsky seurata. Jos koira on pahasti oppinut passivoitumaan, se voi vaikka koettaa heittäytyä selälleen tms. Tässä vaiheessa on aivan oleellista, että ohjaaja ei luovuta ja lähde siihen mukaan "sitä varmaan sattuu toi, voi kamalaa". Jos koira itse valitsee kyntää turvallaan niin kyntäköön, harva montaa sataa metriä haluaa sitten kuitenkaan sitä tehdä vaan löytää jalkansa. Ohjaaja ei vaan saa hermostua yhtään, vaan sen kun jatkaa kulkuaan kuin ei huomaisi koko koiraa. Ohjaaja ei taputa reittään, ei kaiva palkkoja esille, ei lirkuttele koiralle, ei odota koiraa, ei katso taakseen/missä se koira tuleekaan. Ohjaaja jatkaa kulkuaan täsmälleen samaa vauhtia katse normaalisti eteenpäin. Appari voi kertoa mitä koira tekee ja ainakin koska palkata.

*kehu heti kun yrittää edes hieman korjata. Kehulla merkataan se yritys, ei ole realistista olettaa että koira esittäisi heti suosta noustuaan täydellistä seuruuta, vaan pelkkä asenteen muutos riittää alkuun. "Ai halusitko sä että mä teen jotain muuta, no jos mä nousen täältä selältäni seisomaan ja yritän ottaa sua vähän kiinni" -> HYVÄ!

*appari voi palkata namikoiran kupista, jolloin ohjaaja voi vetää koiran liinalla pois vähän ennen kuin kuppi on tyhjä (käytä esim. kissanruokaa tms tahmaa) -> nostaa virettä. Heti tästä uudestaan seuraamaan. Jos ohjaaja voi palkata itse, voi niinkin tehdä.

*heti kun koira tekee jotain muuta kuin oikeaa seuraamista (vilkuilee tms), tulee palautteena pannan kilisytys/liinapakote ja uusi käsky seurata. Ohjaajan on oltava hyvin mustavalkoinen; on vain yksi oikea tapa seurata ja jos koira esittää jotain muuta, se ei käy. Ihan sama mitä se teki ja miksi se teki, se ei vain käy. Ei ole mitään syytä ajatella että se nyt edes kävelee siinä mukana niin se saa riittää vaikka se katselee ihan muualle. Tällainen epäselvä kriteeri ei tuota koiralle mitään hyvää.

-yksi huono treeni ei meinaa mitään. Jossain koulutusvaiheessa voi olla pitempäänkin "huono kausi". Varsinkin passiiviseksi oppinutta koiraa ylös ajettaessa se voi notkahtaa kovastikin, mutta se on vain koulutusvaihe, eikä koiran seuruu oikeasti ole romahtanut niin kamalaksi, vaan palautuu kyllä. Sivulliset voi joskus järkyttyä miten pahalta koira näyttää, mutta se vaihe on vain käytävä läpi. Jos ohjaaja antaa missään vaiheessa periksi, silloin peli on aika lailla menetetty. On koiria, joiden kanssa on luovutettava; jos ei ole mitään millä koiraa voi palkata, sitä ei ole reilua ajaa moiseen tilaan ensinnäkään, eikä se tule koskaan nousemaan sieltä. Nämä on kuitenkin onneksi aika vähemmistöä. Silloin on kuitenkin syytä vakavissaan miettiä harrastamisen lopettamista.

-väliajat maassa/istuen tms käskyn alla ja jos koira nouseekin: ensin EI, sitten uusi käsky normiäänellä "istu". Ei siis suoraan "ISTU!1" vaan virhe merkataan ensin eillä. "EI" on sellainen väärin-merkki ja puheäänellä sanottu riittää.

-maahan/istu tehdään ekalla käskyllä. Myös irroituksen jälkeen. Jos ei, koira laitetaan fyysisesti pannasta tms. asentoon auttaen samalla käsky puheäänellä toistaen. Sitten "hyvä". Asennosta ei koskaan nousta ilman vapautusta, jos yrittää, "EI" -> käskyn toisto -> toista mahista ei tule vaan laitetaan. Ohjaaja ei saa unohtaa koiraa vaan esim. kouluttajan kanssa puhuessa koko ajan on valmiina korjaamaan jos koira päättää liueta käskyn alta.

-imutusseuruusta häivytys: käsi vähän ulospäin irti kuonosta/ohjaajan jalasta. Jos härkkii kuonolla, "ei" ja "seuraa". Näin sen voi pikku hiljaa häivyttää.

-jos laumajärjestys ei ole kunnossa, koira ei tule esittämään kovin korkeaa viettiä, koska se ei ota hommia vakavasti. Tällöin on myös aika turha treenata, arkihallinta on saatava ensin kuntoon. Koulutuksessa nähtiin yksi collie, joka oli ohjaajansa mielestä pehmeä ja herkkis, mutta oikeasti lähinnä haistatti pitkät eikä kunnioittanut ohjaajaansa juuri lainkaan. Se teki mitä halusi ja milloin halusi. Ohjaajan mielestä se ei osannut, muiden mielestä se ei vain halunnut kun oli niin paljon muutakin jännää. Sille tehtiin toisella kiekalla pelkkää paikalla istumista yleisön edessä kevyessä häiriössä ja kyllä se siitä sitten alkoikin osata kun vähän laitettiin yrittämään. Sen ohjaaja selvästi arasteli kajota koiraan fyysisesti ja lähinnä uhkaili sitä kumartumalla kohti ja sanomalla "nyt!" tai jotain, mutta ei koskaan ottanut oikeasti edes siitä pannasta kiinni. Toivon, että ohjaaja pääsee yli tuosta "se on niin herkkis ja kauhistuu jos kajoan siihen yhtään" -mielentilastaan, koska se koira oli oikeasti aika kivan oloinen eikä todellakaan menisi rikki jos siltä vaadittaisiin noin. Mä jäin miettimään onkohan mulla ja Sienellä vähän sama tilanne. Kts. seuraava rivi.

-ihan arjessa jos koira ei lopeta jotain käytöstä kiellosta (vaikka vetäisikin luimuun ja "esittäisi surkeeta"), kielto ei ole mennyt perille -> kaikki "ohjaajapehmeät" ei ole lainkaan niin herkkiä oikeasti. Se on ihan sama miten se koira alistuu jos se jatkaa puuhaansa heti kun selkäsi käännät. Silmistä näkee usein mikä se mielentila on, vrt. lapsi joka saa itkupotkuraivarin ja oikeen katsoo naamalla olevien sormien välistä että joko show riittää ja hänelle annetaan periksi. Moni koira oppii tän kaavan tosi nopeasti, eikä ne silloin oikeasti (henkisesti) "alistu", vaan tietää vaan että tietyillä fyysisillä asennoilla/liikkeillä "pääsee pälkähästä".

-paikalla makuu koevalmiille koiralle: sivu-käskyn jälkeen heti riehutuspalkka, niin koira oppii nostamaan virettä kun ohjaaja on tulossa hakemaan koiraa. Ohjaajan lähestyminen kuitenkin toimii merkkinä eikä koira ala kuplia maassa ennen aikojaan.

-kieltäminen ja puuttuminen, Anu otti noutoa omalla koirallaan (ongelmana löysä palautusvauhti). Ohjaajan takana oli appari palkan kanssa ja hyvin menneestä noudosta koira vapautettiin sinne. Jos koira teki väärin (kyttäsi apparia kun sille oli annettu seuraa-käsky), ohjaaja sanoi ihan nätisti sille "EI". Niinkin osaava ja menestynyt koira eikä minkäänlaisia vittusunpitääjotietääperkeleEI!!! -raivareita. Ohjaaja nimenomaan ei koskaan saa hermostua tai alkaa huutaa koiralle. Ohjaaja on aina itsevarma ja tuollainen toiminta on kaukana siitä. "Motkotus" tulee tasaisen rauhallisella äänellä ja äärimmäisen itsevarmana.

-se Anun koira karkasi kerran kesken noudon ilman lupaa puremaan apparia (no hör hör, sitä tyynyä tietysti). Oli aika vaikuttavaa kun siitä näki että nyt tilttaa ja kapula jäi ja sinne ampui. Se appari hetsaili sitä koko ajan ihan hirveesti ja oli ihan sairaan hienoa miten hyvin se silti suoritti sitä noutoa, no, tähän saakka. Ja tän jälkeen. Mutta ohjaaja karjaisi sille "EI!", "IRTI" jolloin koira irroitti ja jäi muistaakseni haukkumaan apparin eteen. Uusi "EI" ja sitten ohjaaja olikin jo rauhassa kävellyt koiran viereen, otti sitä aivan rauhallisesti pannasta ja nosti sen ylös ja jutteli sille tympeenä hyvin matalalla äänellä että nyt kuule mokasit, noin ei tehdä. Se rauhallisuus ja ohjaajasta huokuva itsevarmuus oli jotain ihan jäätävää! Mä niin näin sieluni silmin että nyt tulee näpeille, ja aivan taatusti olisi tullut kun olisi mennyt sinne rempomaan sitä äärimmilleen kiihtynyttä koiraa ja rääkynyt niitä vttuperkeleitä ihan sekona itse. Sitten koira rauhassa takaisin alas, "seuraa" ja takaisin sinne missä oltiin. Tässä se seuraa-käsky oli sellainen painostava (alempana juttua käskyjen äänensävyistä) ja ohjaaja kuittasi sitten vain tosi coolina "hyvä" eikä todellakaan jäänyt kehumaan sitä koiraa. Mikä tahtojen taistelu! Tätä on hallinta, wow!

-Anun koiran harjoitus lopetettiin siihen, että koira oli liinassa ohjaajalla ja nouto otettiin niin lyhyeltä matkalta (pari metriä), että liinan toinen pää pysyy ohjaajalla eikä koira saa kauheita vauhteja. Appari huuteli purutyynyn kanssa ohjaajan takana kuten aiemmin ja koira teki noudon kuvitellen pääsevänsä palkaksi apparille. Ohjaaja sitten vapauttikin sen vapautussanalla, ja samalla appari pinkaisi karkuun juosten hallista ulos samalla koiralle oikein härnäävästi huudellen ja tyynyä paukutellen. Ohjaaja piti raivona tempovaa koiraa liinassa ja läiski sitä vielä vähän persuksille "missä sun palkka menee, missä!". Appari meni jonnekin nurkan taakse piiloon ja ohjaaja vei koiran autoon, se ei siis saanut nähdä koko apparia enää eikä varsinkaan päästä palkalle. Jäi varmaan aika hyvin kiehumaan :D Tätä ei varmasti ollut tarkoitus joka kerta käyttää, mutta nyt kun ne noudot ei oikein lähteneet siitä paranemaan niin meinasivat että ensi kierroksella eri meininki.

-irroitus: irti - istu

*jos ei irroita, toisella kädellä heti kuonolle läpsy samalla kun sanotaan "ei"

*ääni ei kohoa, ohjaaja ei hermostu

*voi heiluttaa palloa varovasti (kuollut saalis) koiran kuonon edessä, mutta ei äkkiliikkeitä (elävä saalis, johon saa purra). Monella oli vaikeaa olla nykäisemättä palloa karkuun jos koira yritti purra siihen ilman lupaa, mutta se nimenomaan oli juuri väärin tehty ja tuottaa koiralle vaan ristiriidan kun elävän saalistamisesta tuleekin ei. Pallo ei väistä koiraa vaan ohjaaja saa pitää sitä ihan missä tykkää, ja perseilevälle koiralle tulee se "EI!". Tämä on vaatimista. Jos koira ei usko yhtä eitä, läpätään kuonolle niin että uskoo.

*"jes"-luvalla puru

*MUSTAVALKOISUUS! Esim. jääviä treenatessa appari käskee palkata, jolloin ohjaaja sanoo ensin "jes" ja vasta sitten hidastaa/kääntyy koiraa kohti/alkaa kaivaa lelua taskusta/mikä nyt kunkin maneerina on. Jos tätä järkkää ei pysty muutenkaan pitämään, tulee taas isoja ristiriitoja esim. jääviä treenatessa. Koira teki huonosti, appari käskee ohjaajaa olemaan palkkaamatta ja palaamaan koiran luo uutta toistoa varten. Ohjaaja hidastaa ja kääntyy jotka välillä toimii vapautuksena ennen palloa, mutta nyt koiran pitikin pitää asentonsa ja odottaa ohjaajan paluuta. Jos tästä vielä tulee tukkaan, koiralle tulee aikamoinen ristiriita eikä se voi ymmärtää. Herkkikset masentuu, tiukemmat tyypit turhautuu ja pahimmillaan tulee rumaa jälkeä. Vain koska ohjaaja on epäselvä idiootti.

-paineen/pakotteen jälkeen tuleva kehu on (osaavalle koiralle) aina vain hyväksyvä "NYT on oikein", ei koskaan innostava saati mikään satutuokio pitkine lurituksineen!. Koira on tarkoitus pitää vähän paineessa ja satujen kertominen veisi ohjaajan auktoriteettia.

-häiriötreenissä kehu + palkka heti kun selviää häiriöstä (esim. vieressä heiluva pallo), ei seuruuteta vielä kymmentä metriä jonka aikana koira ehtii kolmesti tehdä väärin vilkaisemalla häiriötä

*kun selviää yhdestä pallon taputuksesta käsiin, tehdään kaksi ennen palkkausta jne.

*KEHU kuitenkin alussa kun tekee oikein, jos vaan puuttuu väärään, ajetaan koira todella huonoon tilaan eikä se pysty ymmärtämään

-irti - istu myös matalaviettisille: kuolleita hetkiä ei tule vaan koira koko ajan käskyn alla. (Voi vaikka nostaa viettiä? Haahuilu tuskin tekee hyvää kellekään, luulen ma.)

-ohjaajalla pitää olla ajoitus kunnossa (kehu, palkka ja pakote oikeaan aikaan ajoissa) mutta ei aleta hätiköimään ja lähdetä aivan hektisiksi.

-reaktiivinen = vaatii ärsykkeen, esim. "hauku" -> "vuh", "hauku" -> "vuh" jne... eli koira ei hauku itse vaan vatii jokaiseen haukahdukseen uuden ärsykkeen. Ei ole tavoite noin!

-jos koira "katselee muurahaisia kentällä", EI älämölöä ja hetsausta kuten usein neuvotaan ("ole iloisempi/hetsaa/tms") vaan ärähdys "EI" ja kehu kun suuntaa ohjaajaan

*myös esim. ympäristön suhteen epävarma koira käskyllä seuraamaan = kerrotaan väylä mihin suuntautua. Jos toimintakyky ja vietti riittää, koira pääsee yli. Käy myös paukkuaroille/ihmisaroille jne. Vihoviimeinen juttu tuoda koira "löysällä remmillä vain katselemaan niitä jos se tottuisi". Koira opetetaan että kun sitä ahdistaa, se ottaa kontaktia ohjaajaan ja tukeutuu sinne. Epävarmaa koiraa siis kielletään pälyilemästä ympärilleen vaikka sitä kuinka ahdistaisi jne. Oikeastaan ei ole väliä miksi koira pälyilee, ei sitä tarvitse ymmärtää, vaan kertoa sille vain mihin sen kuuluu suunnata itsensä niissä tilanteissa.

-ei oleteta että (kokematon) koira heti esittäisi täydellistä kontaktia tai seuruuta "ei tutkita muurahaisia" -kiellon jälkeen, vaan palkataan koiraa siitä että se ottaa kontaktia ohjaajan suuntaan "olikohan sulla jotain asiaa". Palkataan yrityksestä oikeaan suuntaan. Tästä koira oppii. Kiellon jälkeen ohjaajan täytyy kertoa koiralle mitä sen halutaan tekevän, esim. "istu" tai "seuraa" tai mitä nyt oltiinkaan tekemässä kun koira alkoi tutkailla luonnon ihmeitä.

-käskyt annetaan aina ystävällisen itsevarmana. Kielto on erikseen. Käsky voi olla joissain tilanteissa (osaavalel koiralle) vähän painostava mutta ei koskaan hermostunut, koska silloin ohjaaja ei ole itsevarma. Eli jos koira nousee maasta, "EI!", hengenveto ja "maahan". Ei "MAAAHANPERKELEVTTU!!!". Tää oli niin mulle... :P

-ohjaaja ei koskaan selittele treenikentällä treenikavereille "älä sitten seiso siinä ku otan hyppyä", "älä tee sitä kesken seuruukaavion", "älä ota omaa koiraasi autosta ennen ku oon tehny noudot" jne. Ei saa pelätä koiran toimiin puuttumista, koiraa koulutetaan sietämään häiriöt, eikä yritetä minimoida niitä häiriöitä ettei mustille tule paha mieli kun sille pitää sanoa EI! Virheitä ei saa pelätä, eikä koira mene rikki korjaamisesta (muista kuitenkin mitoittaa toimesi koirayksilön mukaan). Jos ohjaaja ei uskalla vaatia loppuun asti ja esim. laittaa koiraa pannasta/niskanahasta istumaan, koira tulee nopeasti oppimaan että ohjaaja pitää paljon mölyä tyhjästä ja uhkailee vain. Jos jää miettimään mistä kohtaa sitä nyt voisi ottaa kiinni ja sattuukohan sitä, tilanne meni jo...

-istumaan käsketty koira voi katsella muualle, mutta kun ottaa kontaktin ohjaajaan, kehutaan (ensimmäinen aktiivisuuden taso). Istumisessa ei tartte pitää kontaktia ohjaajaan, seuruussa tarttee (tai ohjaaja voi toki vaatia kontaktin myös ekassa) -> ole todella selkeä kumman käskyn alla koira on!

***

Lopuksi Sinin ja Rukan kanssa hiekkakentälle tekemään jäljet:

Ihan nätisti ne lokitkin sitä ajoi. Koirille jäi sen verta vähän makkaraa että jätin ajamatta kokonaan. Voi vittu että oli härskejä lintuja jotka tuli ihan tyhjästä! No Sienelle kaksi hakuilmaisua, oli oikein hyvä. :) Mudi ei sitten saanut edes jäljen vertaa tekemistä vaan pönötti koko päivän autossa. No kävi se kerran jättämässä merkkinsä Jyväskylän poluille.

Ja sitten vähäksi aikaa vapaalle. Vähän ne alkaa vissiin aikuistua kun ei ollut enää ollenkaan niin kovat painit kuin ennen!

"Sienelle terkkuja, että mummo menee kuuntelemaan tätä, jotta tietää miten saa leikkiä sun kanssa"

Mutsi oli täällä ja ehti kirjoitella vähän muistiinpanoja.

"Oli mielenkiintoinen luento, paras ulosanti ELL Helka Heikkilä, joka tekee väitöskirjaa botuliinitoksiinin käytöstä nivelrikon hoidossa.

-Takajalan ontumista aiheuttaa yleisimmin eturistisidevamma.

-Jos polvissa on huonot kulmaukset, eli ns. suorat polvet, tulee helpommin polvivammoja

-Lonkkanivelen epänormaali kehitys aiheuttaa lonkkanivelen löysyyden. Voi olla perinnöllinen syy; pentu syntyy normaalina, mutta rakenne alkaa muuttua. Oireilee ontumisena ja johtaa useimmiten nivelrikkoon. Nivelen löysyys aiheuttaa nivelkalvon tulehdustilan. Löysyyden aiheuttama reisiluun pään osittainen sijoiltaanmeno aiheuttaa lonkkavian. E/E lausunnon sai koira, jonka lonkkamaljan yläreunan peitto reisiluun päällä oli alle 60%.

-Normaalissa kennelliiton hyväksymissä kuvissa oli aussie saanut B/B lausunnon, mutta oireili kuitenkin kipuja. Anu Lappalainen käyttää jotain muuta menetelmää, joka simuloi normaalia painon kantoa. Tällöin näkyi, että tuon aussien reisiluun pää ei ole kuopassa. Normaalisti kun vedetään kuvissa koiran jalat suoriksi, niin se vetää reisiluun päätä lonkkaa kohti. Tuo uusi kuvausmenetelmä olisi kallis ottaa käyttöön, kennelliiton hyväksymät kuvat kallistuisivat huimasti,  koska se on joku jenkkipatentti. (varmaan tämä PennHip?)

-Jos todettu löysät lonkat, on roduilla havaittu paljon vaihtelua nivelrikon todennäköisyydelle, esim. sakemannit 5 krt riski verrattuna rottweileriin.

-Pevisa
Fenotyyppitutkimus = perimä+ympäristö
Geenitestit, ensimmäisenä käytössä labbiksille, testataan 7 geeniä. Perimän osalta ei tiedetä mitkä geenit aiheuttavat.

Pääsiäinen

-Nivelrikon hoitokustannuksista ja vaihtoehdoista seuraavaa:

Konservatiivinen hoito: kipulääkitys  n. 1100EUR, opioidi kovaan kipuun 0-660EUR, Omega3, Glukosamiinisulfaatti? n.500EUR (vuosi)
Lonkan tekonivel n. 4000EUR, hyvä tulos 91-98% tehdyistä. Nuorille aktiivisille  koirille suositellaan sementitöntä proteesia.
Leikkaus - nivelen korvaus
Leikkaus - reisiluun pään poisto, paras tulos alle 12kg
Nivelrikkoa ehkäisevät hoidot - ennustettavuus huono
Nivelen hermotuksen poisto - vaikutus voi olla lyhytaikainen
Lisäksi fyssari kaikissa hoitomuodoissa.

Nivelrikkoa voi epäillä
-koira ei liiku normaalisti
-ei halua mennä rappuja tai hypätä autoon
-väsynyt ja kankea
-polvea taivuteltaessa kuuluu rutinaa (MULLA ON VARMAAN NIVELRIKKO!)

-Oireet  aaltoilevat, omistajan voi olla vaikea tunnistaa kipuja. Kipuindeksilomake, joka auttaa tunnistamaan kroonisen kivun. Ei yksittäistä menetelmää nivelrikon estämiseksi/pysäyttämiseksi, mutta etenemistä voidaan hidastaa.

-Liikunta: vahvat lihakset säännöllisellä, kohtuullisella koiran ehdoilla tehtävällä liikunnalla. Lyhyitä lenkkejä usein. Vältä kovaa(asfaltti) alustaa, liukasta pintaa, rajuja liikkeitä, hyppyjä, kivun aiheuttamista koiralle.

-Painonhallinta

-Ravintolisät: luotettavaa näyttöä ainoastaan Omega3 nivelrikon hoidossa, ennaltaehkäisevää vaikutusta ei ole tutkittu. Glukosamiini, kondroitiinisulfaatti - ei tutkittua näyttöä nivelrikon hoidossa. Luennon lopuksi tosin yksi täti yleisöstä sanoi, että hänellä on paha nivelrikko ja kivut pysyvät poissa syömällä kalaöljyä, glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia.

-Fysioterapia: oltava ELLn diagnoosi nivelrikosta. Lämpö - ja kylmähoidot, hieronta, vesijuoksu, venytykset, harjoitteet. Suomen Eläinfysioterapeutit ry.

-Lääkitys:
Tulehduskipulääkkeet: Meloksikaami, Karprofeeni
Kipukohtauksiin Tramadoli
Krooniseen kipuun lääkkeet
Pistosarjana Cartrophen, puutteelliset tulokset tehosta
Nivelpistokset: kortisonin tehoa ei tiedetä, hyaluronihapon tehoa ei tiedetä (ihmisillä sillä on pidempi teho kuin kortisonilla)
Botuliinitoksiini näyttäisi olevan tulevaisuuden hyvä hoitomuoto
Akupunktiosta ei näyttöä kroonisen kivun (nivelrikon) hoidossa

-Löysät lonkat
Lisäravinteiden käyttö alkuvaiheessa: näyttö tulehduksen hillitsemiseen pientä
Suurin ongelma on, että diagnoosia ei saada riittävän ajoissa
Mekaniikkaan on päästävä riittävän ajoissa kiinni
Suurin etu saadaan reisiluun pään suuntaamisella lonkkamaljaan"

Eilen sovimme, että esineruudun loppupalkkagrillikanat oli iltaruoka samalla,
mutta kotona kukaan ei muka muistanut sellaista...?!

Kipu

VARPS:n järjestämällä Leena Piiran kipuluennolla Varkaudessa. Arvelin jo etukäteen, että kotiin palatessa mun molemmat koirat itsestäni puhumattakaan ollaan kaikki monttukamaa. Olin aivan oikeassa. Luennoitsijalla oli todella paljon asiaa ja ihan hyvä ulosanti, powerpointit olisi voineet olla paremmatkin. Eniten mua jäi häiritsemään se, että luennoitsija puhui paljon terveestä rakenteesta/huonon rakenteen aiheuttamasta kroonisesta kivusta ja silti hänellä itsellään oli ollut sakemanneja ja welsh corgeja ja nykyään kolme bostoninterrieriä - varsinaisia koiranjalostuksen helmiä, eh? Lisäksi ilmassa oli pientä ylihysteerisyyttä. Varmasti jokainen on sairas kun tarpeeksi perusteellisesti tutkitaan, ja musta nyt vaan oli vähän liikaa hössötystä että normaali terve koira pitäisi joka lenkin ja koirakaverin kanssa leikkimisen ja treenin jälkeen käydä läpi ja tarkistaa että kaikki on kropassa kunnossa. Jossain kohtaa hän sanoi, että koiraa hoidetaan sen verran että kivun kanssa pystyy elämään - olisin kaivannut painokkaamman ilmaisun siitä, että jossain kohtaa omistajan tehtävä on miettiä onko koirasta enää eläjäksi. Nyt tuntui, että sen kun hoidetaan vaan. Mutta kaikkinensa oli ihan tosi antoisa luento ja suosittelen kyllä, Piirahan onkin yksi oman alansa ehdottomia The Nimiä ja tuskin syyttä :) Tänään ja huomenna hää ottaa vielä Varkaudessa vastaan koiria mutta eihän me sinne mahduttu.

Tässä luentomuistiinpanot, oranssilla omat lisäykset.

Koiran kipu

-vaikea huomata. Koira peittää kivun, koska se merkitsee heikkoutta. Eroja rotujen ja yksilöiden välillä, mutta kaikki koirat ovat mestareita kompensoimaan kivun aiheuttamia puutteita.

-vietti- ja stressitaso vaikuttaa kivun aistimiseen, vietikkään on vaikea näyttää kipua -> harrastuksissa kipu ei näy arjessa-vähempiviettisestäkään koirasta. "Ei se voi kovin kipeä olla kun se tekee noin innoissaan" on siis valheellinen tulkinta.

-sisäelin- ja kroonista kipua koirien on vaikea näyttää, akuuttia kipua helpompi. Esim. jos koiralla on 2-kyynärät ja D-lonkat niin varmasti jossakin on kipua koko ajan, koira ei edes tiedä mitä on olla terve ja kipu on ollut sen normaali olotila pennusta asti.

-akuutti kipu kestää 3-6 viikkoa ja sen koira näyttää paremmin.

-koira ei normaalisti valita ääneen. Niillä ei ole kykyä vaikeroida, voivotella, marista, itkeä, kuvailla kipua tai kerjätä myötätuntoa "kylläpä on taas selkä niin jumissa, voi voi minua". Jos koira joskus huutaa tai ulahtaa kivusta esim. noustessaan ylös tai kääntäessään päätään, se on otettava hyvin vakavasti.

-nykytutkimusten (lähteet jäi kiinnostamaan) mukaan kivuliaita tulehdustiloja on mm. nivelrikko, hammassairaudet, kynsivallin tulehdus, korvatulehdus, anaalirauhastulehdus ja virtsatieinfektio. "On Mustilla x mutta ei se haittaa sitä" ei siis ole totta.

-kivun aiheuttama sympaattisen hermoston ja hypothalamuksen stimuloituminen johtaa katabolisten hormonien mm. ACTH:n, kortisolin, adrenaliinin ym. lisääntyneeseen erittymiseen -> elimistö on stressitilassa. Tämä on tahdosta riippumaton asia.

-kivun lajeja on mm. kudoskipu, hermokipu ja valitettavasti myös kipu, jonka syytä ei tunneta. Hermokipuun liittyy kivun säteily eli esimerkiksi etujalkojen nuoleminen voi olla rintarangasta tai lavasta säteilevän kivun hoitoyritys. Toki myös etujalan nivelissä tai ihossa voi olla kipua. Vasen taka + oikea etu (ja päinvastaiset jalat) on parit ja oireet voi mennä ristiin koirassa.

-omistajan havainnot ja koiran tunteminen on avainasemassa kivun määrittämisessä. Jokainen on oman koiransa tulkki! "En mä tiiä, ei sillä varmaan oo merkitystä" on vihoviimeinen lause minkä eläinlääkäri/fysioterapeutti/osteopaatti/jne haluaa kuulla. Kaikki kertoo jostakin ja vain omistaja tietää millainen koira on kotona. Vastaanotolla viretila usein nousee ja/tai koira stressaa, jolloin kipu ei tunnu eikä koira pysty näyttämään sitä.

Kivun huomaaminen

-ensisijaisesti käyttäytymisen muutos. Tunne koirasi normaali käytös!

-kipu nostaa stressitasoa ja tulee ylilyöntejä arkikäytökseen, esim. remmirähjäys, perheenjäsenten keskinäiset välit. Vanhat pelot usein palaavat. Koiran on vaikea rentoutua, mieliala vaihtelee jopa saman päivän aikana, rauhoittavien signaalien käyttö lisääntyy. Usein jaksottaista, jolloin on hyviä ja huonoja päiviä, välillä normaali koira vain "tulee hulluksi".

-koira on normaalisti perusiloinen ja elämäänsä tyytyväinen (mua jäi vähän hämäämään tämä, onhan niissä aikamoisia temperamenttieroja? Ehkä luennoitsija ei tarkoittanutkaan, että kaikki on iloisia hössöttäjiä?). Esimerkiksi kun tullaan kotiin, terve koira ilahtuu kovasti. Jos koira muuttuu apaattiseksi tai "murjottaa", jotain on vialla.

-rauhoittavien signaalien käyttö liittyy sekä itsensä että muiden rauhoitteluun. Esimerkiksi lähestyvälle ihmiselle viestitään, että mulla on kipeä paikka tuossa, varo vähän. Paimenet ovat erityisen ilmeikkäitä, muutkin rodut toki käyttävät rauhoittavia signaaleita, mutta rotu- ja yksilökohtaisia eroja. Opettele tunnistamaan oman koirasi elekieltä.

-vetäytyminen yksinäisyyteen, passiivisuus, masentuneisuus, läähättää herkästi ja paljon (tai hengitysrytmin muutos muuten), öinen levottomuus (läähätys, vaihtaa paikkaa), tarpeiden tekeminen yksin tai yöllä kertoo voimakkaasta stressistä.

-vanhan koiran ei kuulu olla masentunut, vaan seurata elämää! Toki esim. aistiensa aiheuttamien rajoitusten raameissa, mutta "se on jo niin rauhoittunut eikä tee enää oikein mitään" ei ole söpöä, vaan oire jostakin.

-öinen levottomuus: tuki- ja liikuntaelimistön kivut, esim. selkäsärky -> pieni liike helpottaa, joten koira vaihtaa paikkaa usein. Koiran kuuluu normaalisti nukkua rauhassa ja tällainen ei ole normaalia. Toki huomioitava esim. turkkirodut kesähelteillä, koiran voi olla vain kuuma, mutta vaeltelu on silti oire jostakin epämukavuudesta.

-koira nuolee (kipunuoleminen on monotonista, maiskuttavaa, vertaa kuin ihminen hieroisi kipeää sormea tms), puree, raapii kivuliasta aluetta tai sen säteilykipualuetta

-sävähtää kosketusta, iho värisee, koira vapisee (älä sotke innostuneeseen "heitä jo se pallo" -vapinaan, vaan esim. paikallaan rentona seisova koira vapisee ja on jopa poissaolevan oloinen)

-kehossa tai nivelissä oleva turvotus (tuntuu vesipatjalta tai nivelneste on paksua)

-lämpötilaerot kehossa

-ravistelee paljon. Ravistelu on stressin poistoa, voi myös yrittää poistaa epämiellyttävää oloa.

-ruokahalun/juomisen muutokset. Juominen lisääntyy stressin noustessa, voi myös vähentyä. Normaali määrä ½ dl / elopainokilo / vrk, kesällä ja treeneissä enemmän. Vapina syödessä: koiran paino on etuosassa kun se kumartuu syömään, ja jos koira on jäykkä selästä, vapina puskee läpi selästä takajalkoihin.

-silmien ilme ja pupillien laajuus; hyvinvoivalla koiralla on kirkas, valpas ilme, ja silmien väri on puhdas. Stressi vaikuttaa maksaan, joka puhdistaa verta -> häiriö tässä näkyy silmien "verisyytenä".

-hännän asento ja liike. Häntä voi lakata heilumasta kokonaan, tai koira pitää sitä oudosti.

-koira hakee epänormaalin paljon kontaktia tai vetäytyy omiin oloihinsa, riippuu yksilöstä.

-ei halua pitää suussa noutoesinettä, lintua tms, huono puruote, ei pysty hyppäämään ollenkaan tai esineen kanssa jne. muutokset treeneissä -> niska- ja selkärankaoireita jotka tarkastettava, koira ei "vittuile"!

-kyljissä oleva turvotus (älä sekoita rehelliseen läskiin) = ruoka ei sovi koiran aineenvaihdunnalle koska neste kertyy väärään paikkaan. (Tämä on Sieni. Lisäksi se piereskelee aika lailla, joten hyvästi J&V)

-lenkin jälkeen kokeile aina koira läpi, kylmät ja kuumat paikat ei ole normaaleja. Kuuma on ylirasittunut ja kylmä on huono verenkierto siinä kohtaa. Oikein liikkuva koira ei ole erilämpöinen. Ulkoa tultua kovallakin pakkasella pitää olla puolen tunnin kuluttua normaalilämpöiset jalat. Jos ei ole, verenkierrossa on häikkää.

Kivun huomaaminen liikkeessä ja liikkumisessa

-ontuminen liikkeessä tai liikkeelle lähdettäessä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että yhden askeleen kevennys = kipu tulee nivelestä. Kun on ottanut useita askelia, ei näy enää, koska nivel "voideltuu". Jos ontuminen taas alkaa lenkillä ja pahenee = oire tulee pehmyskudoksesta (lihas, kalvot, jne).

-raajojen liikkeet rajoittuneet, ahtaat tai epäsymmetriset. Takaa katsoen jalkapohjan anturan pitää heilahtaa joka askeleella näkyviin, silloin koira liikuttaa takajalkaa riittävän taakse. Jalan ei pitäisi jäädä "kyytiin" ylös, mikä on esim. terriereille tyypillistä. Takaa kinner pitäisi olla lantion kanssa samalla leveydellä ja varpaiden eteenpäin, edessä varpaat olkapäästä suoralla linjalla.

-ei liiku kaikilla askellajeilla, peitsaa, laukkaa jo hitaassa vauhdissa tai laukkaa epäpuhtaasti. Koirilla on kolme askellajia ja niitä kaikki on tarkoitus käyttää.

-ei hyppää; tasolle ja yli hyppääminen on eri asioita ja koira voi vältellä vaan toista näistä!

-välttää portaissa kulkua. Jos ylös, ongelma takaosassa, jos alas, etuosassa.

-kävellessä koiran selkä liikkuu matomaista loivaa liikettä, nuori kehittymätön koira paljonkin. Jos ei, jäykkyyttä. Ravissa selkä taas on jäykkä, koira jaksaa liikkua pitkään, kestävyysharjoittelu tästä syystä aina ravissa. Ontuminen ilmenee usein kävelyssä mutta ei ravissa, koska ravissa "noste" peittää kivun ja eteneminen on usein sujuvampaa.

-laukassa selkäranka pyöreäksi supistumisvaiheessa ja auki ojentumisvaiheessa. Jos selän liike ei näy, ongelmia rangassa, nivelissä tai lihaksissa. Laukassa takajalkojen ponnistuksen tulee aina olla eritahtinen, tasatahtinen "pupuloikka" on oire jostakin.

-peitsaus varsinkin nuorella koiralla oire, johon suhtauduttava vakavasti (ei otettu kantaa remmissä vs. vapaana, oletan, että koskee vapaana omaan tahtiin liikkuvaa koiraa). Kylkiluut jäykät, rintaranka ei pääse kiertymään -> peitsaa. Jää helposti tavaksi jos ei heti puututa.

-koiran pitäisi pysähtyä neljälle jalalla tasan. Jos leviää, jättää takajalat taakse, etujalat harottaa tms, keho ei ole tasapainossa. Ei ole olemassakaan vain hassua tapaa seistä oudosti.

-koira seisoo köyryssä (poislukien italianvinttikoira ja bedlingtoninterrieri, nuo rakenteen kukkaset), selkä on notkolla, takaraajat lähekkäin polven ja kintereen kääntyessä ulospäin, eturaajat lähekkäin ranteen kääntyessä ulospäin, tai raajat liian avoimena

-kantava narttu: pennut kasvaa kohdussa, sisäelimet antaa tilaa niille vetäytyen eteenpäin, kylkiluut antaa tilaa niille ja pullistuu ulospäin. Penikoinnin jälkeen kylkiluut ovat tästä syystä jäykät -> selkä putoaa notkolle helpottamaan tätä ja mahdollistamaan liikkumisen -> jää helposti ongelmaksi jos nartun kuntoutumiseen ei kiinnitetä huomiota.

-koira roikottaa päätään seistessään tai kävellessään. Pään kannossa on sekä rakenteellisia että yksilöllisiä (kuinka kiinnostunut koira on ympäristöstään) eroja, tutustu koiraasi.

-ei saa käännettyä päätä sivulle tai alas eturaajojen väliin

-ei halua liikkua, on haluton ja kävelee esim. omistajan takana lenkillä

-pysähtyy lenkin aikana jopa istumaan tai makaamaan, kävelyvauhti laskee alkulenkistä loppua kohti

-ei venyttele etu-/takaraajoja tai venyttelyn määrä/laatu muuttunut, tai koira piehtaroi paljon erityisesti puunrunkojen, käpyjen tms päällä

-hieroo selkäänsä esim. tuolia tai omistajan jalkaa vasten

-nukkumisasento tai -paikka muuttunut (lämmin/kylmä, kova/pehmeä, yksin/seurassa)

-istumaan/maahanmenotekniikka tai vauhti muuttunut, tai ei istu/makaa enää ollenkaan. Steppailu ensin kipeiden nivelien voiteluun ja menee vasta hetken kuluttua istumaan/maahan.

-makaa vinossa, istuu lantionsa päällä selkä köyryssä, maahanmeno liukuen (kyynärät on kipeät eikä halua koukistaa niitä, joten liukuu etujalat suorana maahan)

-vaikea olla kyyryssä ulostaessaan (kävelee tai on epänormaalin pystyssä), uros nostaa vain toista koipea/kääntymällä kääntyy että saa valittua aina sen tietyn puolen jalan, tai sillä on huono tasapaino ja meinaa aina kaatua

-vino ravi. Vinoudet asennoissa usein syytä kaatumisista, liukastumisista, törmäyksistä tms.

-jahtaa häntäänsä, vetää tai puree sitä -> alaselkä/lantio-ongelma

Kivun hoito ja ennaltaehkäisy

-kipulääkkeet tarvittaessa, homeopaattiset aineet (no juupa). Kroonisen kivun hoitoon kipulääkkeet mietittävä erityisen huolella, koska niillä on edelleen paljon sivuvaikutuksia (närästys, suolisto-ongelmat yms). On todella ikävää, jos koiralla on sitten kipeiden lonkkien lisäksi myös kipeä vasta.

-akupunktio: todella hyviä kokemuksia, jos taitava tekijä.

-lisäravinteet, EPA-rasvahapot. Parantaa nivelnesteen määrää ja laatua. Myös koirille, joilla ei ole vielä mitään ongelmia, ennaltaehkäisyksi kovassa käytössä oleville harrastuskoirille nivelten "säästöksi", alkaen jopa noin vuoden iästä. Bioglutamin, Nutrolin Nivelmoniteho, Nutrolin Senior (myös nuorille) ainakin hyviä.

-fysioterapia, osteopatia, hieronta tarpeen mukaan, uinti ja muu liikunta vaivan mukaan

-riittävä lepo! Harrastuskoirien omistajilla välillä vaikeaa ymmärtää levon tärkeyttä myös kivun ennaltaehkäisyssä. Suositeltavaa pitää treeni-/kisapäivän jälkeen aina täydellinen lepopäivä, joka sisältää vain ulkoilua, ei lajiharjoittelua. Ihmisilläkin on kesä- ja monilla myös talvilomat, koirillekin pitää antaa useiden viikkojen tai jopa kuukausien taukoja aktiivisen harjoittelun väliin.

-leikki ihmisen kanssa. Palloleikeissä heitto aina alakautta ja hiljaista vauhtia. Koira ei saisi singota täysillä pallon perään, koska silloin se myös tekee äkkijarrutuksen pallon kohdalla. Jos koiran rungon pituus on normaalissa seisoma-asennossa metrin, lukkojarrutuksessa pallon päällä se menee hyvin paljon kasaan ja jopa mutkalle -> välilevyt ovat todella kovilla ja loukkaantumisen riski iso. Vietikäs koira ei osaa yhtään varoa, joten ihmisen tehtävänä on säästää koiran kroppaa. Katso myös mihin heität, "oho, seinä tuli eteen" on ihmisen vika, koira ei sellaista ymmärrä varoa.

-repimisleikissä ihminen vain pitää lelusta kiinni ja koira ravistaa. Koira osaa arvioida ravistuksen voiman ja mikä vielä tuntuu sen niskassa hyvältä, ihminen ei. Lelua vedetään aina niin matalalla mitä koira leikkisi toisen koiran kanssa. Koira laskee pään selkälinjan jatkeeksi eli sä'än taso on oikea korkeus. Jos koiran pää on ylöspäin ja veto tulee sinne, niska ja selkä on todella kovan paineen alla ja loukkaantumisriski on suuri.

-toisen koiran kanssa leikkiminen vain samankokoisten ja tasaväkisten koirien juttu! Taklaaminen ja päin juokseminen on jollekin roduille (australianpaimenkoirat, malinoisit, rottweilerit) ja yksilöille tyypillistä, mutta ehdottoman kiellettyä. Sekä törmääjä että "uhri" ovat todella kovilla ja moinen kuluttaa kummankin kroppaa kovasti. Koiraa voi opettaa leikkimään nätisti (miten se tehdään, jäi epäselväksi). Kotimatkalla oli juttua, että jollain toimii se, kun antaa toiselle tai kaikille koirille lelut suuhun, niin juoksentelevat nätisti niiden kanssa runnomatta toisiaan.

***