Kuulumisia

Viime viikolla vietimme lomaa Helsingissä. Terhille kiitos tottis-, jälki- ja esineruutuseurasta! Esineiltä on parit videot minunkin koirista ja ne tulee ehkä joskus tännekin. Tässä: Sieni lähtö, Sieni palautus, mudin koko setti koosteena.

Mudin tottis oli talvitauon jäljiltä aika viimeistelemätöntä, paljon pikkuvirheitä ja sitten pari isompaakin: seisomiskäskyyn ei reagoinut lainkaan ja hypyssä kiersi paluun. Korjaussarjaa ja jokunen vinkki jatkoon. Paikkamakuu ennalta ventovieraan parin (bcn) kanssa oli erinomainen ja se aina ilahduttaa taannoisten ongelmien jälkeen. Seuraavana päivänä oltiin maastoissa, mudille n. 800m jälki jonka piti olla perushelppo. Mun maalaisjuntit vaan treenaa normaalisti varsin "puhtaissa" metsissä ja Korson ulkoilualueella lukuisat lenkkeilijät talloi liki 3h muhineen jäljen niin huolella, että mudilla oli ihan todella vaikeaa pitää oma jälki. Neloskepille oltaisiin jääty jos kokeessa olisi oltu. Ehkä yleisfiilikseksi jäi sellainen hienoinen hallinnan puute, mitä itseriittoinen mudiuros käyttää kuten haluaa. Tottiksessa se pitää laittaa pakettiin ja tuoda ja viedä kentältä hallinnassa, eikä välissä ole yhtään sellaista epävirallista "tässä"-käskyn alla olemista. Esineillä se laukkoi ensin kierroksen Ihku-mudin jälkiä ennen kun ryhtyi oikeasti töihin, eikä ollut kuulemma eka mudiuros joka venyttää sääntöjä naisen takia... jäljellä annan sen edelleen kaahata ja säätää. Motivaatio ja sinnikkyys on huipussaan, mutta koko touhua leimaa sellainen vieno kaaos, ja koira väsyttää itseään turhaan tekemällä paljon ylimääräistä. Kepeiltä lähdöt pitää saada kuriin ja niihin kokeillaan yhtä namikikkaa. Jäljelläkin koirani meinasi ruveta välillä lussuttamaan jonkun toisen koiran pissoja, mikä pitää ehdottomasti kieltää siltä. SM-kisat on nyt sitten tulossa, onneksi sinne on vielä aikaa, kyllähän tässä taas työtä riittää!

Iga, mangustein! Olikin jo ikävä sua!

Töppösellä on patti vasemmassa etujalassa. Se on ollut siinä jo pitkälle toista kuukautta, ihon alla oleva pieni syylämäinen möykky. Ei irtonainen, ei vaivaa koiraa, ei ole kasvanut. Pyysin Terhin alan ihmisenä katsomaan sitä. Mudihan meinasi vähän ensin ruveta irvistelemään, mutta kokenut napakka mudien metkut tunteva ihminen ei sellaiseen lankea. Sitten se koetti heittäytyä ihan veltoksi ja pakittaa sillä tavalla pois, mutta Terhi nosti sen takaisin jaloilleen ja käski vaan uudestaan "ISTU!". Mä olisin niin halunnut valokuvan mudiparan tyrmistyneestä ilmeestä, kun se tajusi että nyt ei normaalit temput auta yhtään ja tätä akkaa taitaa olla parasta totella :D Sellainenhan se on aina ollut, se on kyllä kenen tahansa käsiteltävissä, jos ihminen tietää mitä tekee ja pistää koiran tottelemaan. Valtaosa vaan säpsähtää sitä irvistystä, vaikka olisi varoitettu ja mä olisin pitämässä koirasta kiinni eikä se oikeasti yltäisi mitään tekemään. Silloin peli on kyllä ikuisesti menetetty.

Patti on luultavasti ihokasvain ja pitänee poistaa. Seurataan, jos alkaa yhtään kasvaa, on ell-aika syytä varata heti. Jalassa on niin vähän nahkaa ja jos patti ehtii isoksi, haavan umpeutuminen on työn takana.

Sieni teki hakujuttuja rakennusetsintänä vanhan kerrostalon ullakolla. Tikkailla oleva "täti" oli varsin vaikea paikallistaa. Lisäksi se joutui iltaruokaa vasten tottelemaan ja/tai etsimään olkkariin piilotettuja leluja. Yhden päivän Sieni vietti äitin mukana sen työpaikalla. Sieni tuntui kaiken kaikkiaan jotenkin aktiivisemmalta kuin ennen, se oli konttoripäivänäkin tapaillut pokkana haukkua koneella istuvalle mutsille kun oli mielestään ruokaa vailla.

Ohituskoulu on purrut ja töppönen oli pääosin hyvin lunki, vaikka koiriahan siellä riittää. Mitään tilanteitakaan ei tullut. Noin ylipäänsä monessa tilanteessa oli sellainen norsut posliinikaupassa -fiilis. Helsingin keskusta on kamalan stressaava paikka sekä minusta, että mun koirista. Mun mielestä se ei ole minkään koiran paikka, ja mun koirista huomaa että Sienikin on siellä jotenkin rauhaton, mudista nyt puhumattakaan. Mudi on syönyt kolme viikkoa pelkkää raakaa ja kotona kutina oli jo aika vähissä, mutta heti ekana iltana Helsingissä hirveä syyhy alkoi taas. Sienikin rapsutti ekana iltana, mutta lopetti siihen. Sen on pakko johtua joko katupölystä tai sitten stressistä. Turkit on ainakin ihan kamalan likaiset ja pitää taas joku päivä pestä nuo eläimet kotona. Punnitsin koirat Helsingissä; Sieni 17,9kg ja Luksi 15,8kg. Sieni on laihtunut pari kiloa, ei haittaa yhtään. Luksilla tuntuu kylkiluut ja selkänikamat aiempaa selvemmin, mutta luulen, että se oli vain turvoksissa nappulasta. Näillä näkymin muutan Sienenkin raa'alle, kunhan vasta ostettu 15kg jahti & vahtia on tuhottu.

Loma oli lyhyt, rankka ja mukava, mutta kyllä kotiin palaaminen on kaikkein mukavinta. Yllä reissusta väsynyt Sieni kokoustaa kotiintuloiltana ja muut kuvat tämän päivän lenkiltä, pitkästä aikaa vapaana!

Viikonlopun puuhat

Lauantaina hakutreenit kentällä; risteilyä ja ilmaisua. Sieni teki vikan ilmaisunsa kiintorullalla ja kyllä se nyt vaan olisi otettava tosissaan työn alle, vaikka ohjaajaa pelottaakin. Ne valeilmaisut meinaan. Mutta eihän se itsestään mihinkään etenekään ja pitää tehdä valmiiksi suunnitelma mitä sitten tehdään, jos ja kun koira joskus valetta kokeilee. Jollekin toiselle koiralle voisi varmaan vaan huutaa "ei! irti!", mutta Sieni ja huutaminen ei sovi samoihin onnistuneisiin treeneihin lainkaan. Risteilyssä se sai tehdä yliheittoja, mikä oli kauhean hauskaa.

Mudin osalta hämmennys on mennyt pahemmaksi ja nyt koira on kaksissa viime treeneissä tehnyt rullan oton sijaan ihme sijaistoimintoja, menee vähän mm ohi tai jotain muuta hassua. Nyt palataan ihan alkeisiin, mm kierrättää koiraa rullalla ja autan sitä kunnolla "anna" ja matkat on lyhyitä. Lisäksi se ei nyt tee risteilyä tai mitään muutakaan suorapalkallista hommaa lainkaan, jotta saadaan kuvio selkenemään sen päässä. Panostin viime kerralla myös selkeään hallintaan ja palkkailin sitä siitä; jos ajan sen konfliktiin keskilinjalla niin varmasti sekin vaikuttaa koiran ratkaisuihin maalimiehellä.

Sunnuntaina iltapäivästä käytiin hallilla, kun oli tarjolla flyball-koulutusta. Flyballissa koira hyppää neljän esteen yli, painaa laatikkoa josta lentää pallo, ottaa kopin ja palaa pallon kanssa samojen hyppyjen yli ohjaajan luokse. Tehtiin muistaaksei neljä kierrosta. Alkuun opetettiin vaan sitä, että pallo tulee laatikon takaa avustajan kädestä kun koira menee sen luokse. Sitten alettiin opettaa koiraa painamaan laatikkoa, jolloin avustaja heitti pallon. Lopulta Sienikin teki ensin yhtä ja sitten kahta hyppyä. Painamisessa avustaja näytti kädellä oikeaa kohtaa ja yritti kannustaa "paina!", ja aika hyvin koirat sitten läppäsi sitä tassulla. Sieni ei heti ihan tajunnut ja se mm. kokeili alkaa haukkua räkyttää mikä oli musta ihan sairaan hauskaa :D Nössö Sieni niin kävi komentamaan avustajaa, hahaa. Tuli ihan mieleen, että kyllä siitä varmaan olisi saanut kasattua haukkuvan hakukoiran kuitenkin sitten. En ole vaihtamassa, mutta joskus tuntui että a) se ei ikinä hauku lainkaan ja b) se ei ainakaan hauku vieraalle sellaista komentavaa voimakasta haukkua. No haukkuipas tänään!

Mudi oli kanssa mukana kun hetken ajattelin jos kokeilen sillä kanssa, mutta en sitten alkanut säätää. Meillä on hallin yläkerrassa pieni parvi, johon on saanut viedä häkkejä. Hygieniasyiden takia häkin on kunkin omia ja henkkoht käytössä, mitään yleisiä looseja siellä ei ole, eikä tule. Mulla on meidän pieni metallihäkki siellä, se on vähän huono sikäli että kahta sinne ei mahdu, mutta Sieni on ollut vain jossain tolpassa sitten remmillä kiinni. Mudiahan ahdistaa ihan kauheasti kun se on häkissä "ansassa" ja joku tulee lähelle, ja varsinkin jos sillä on vielä koira mukana. Rähinä on melkoinen. Sen aikaa se voi olla hiljaa, jos olen lähellä ja syötän sitä, mutta kun poistun yhtään niin ääni alkaa taas. Mikään komentaminen ei sitä auta, ja siis jos ei hermot riitä niin ei riitä, eihän se sille itsekään mitään mahda. Joskus se vielä varmaan kuolee sydäriin kun pulssi hakkaa ziljoonaa. No, nyt sinne sitten joku vei koiransa ja mudi sai raivarit. Sieni oli just silloin harjoitusvuorossa ja se meni ihan kauhean hämilleen siitä :/ Ei sitä muut raivoavat koirat niin ahdista mutta mudin ääni oli aivan liikaa. Sain Sienen tsempattua tekemään pari toistoa ja mudinkin pahin rähinä loppui kun toinen koira oli mennyt ohi, mutta murina jatkui koko ajan. Toinen koira vinkui ja mudi murisi. Menin sitten rauhoittelemaan sitä, oli taas hiljaa sen aikaa kun olin siinä, mutta kun meinasin lähteä niin murina alkoi taas. Päädyin sitten viemään sen autoon, ettei se pilaa Sienen seuraaviakin kierroksia. Vähän oli kylmä mutta voi voi. Tämä on nyt vaan aika iso ongelma, kerta se ei pysty olemaan siellä, en voi ottaa sitä lainkaan mukaan ainakaan kun tästä yhtään kylmenee eikä se voi olla autossa. Vaikka menen päivällä niin jokuhan saattaa aina tulla. :/ Häkki on peitetty mutta se ei auta. Päin vastoin luulen, että se vain lisää ahdistusta, kun koira ei näe mitä tapahtuu ja onko joku väijymässä sitä heti kankaan toisella puolella.

Illasta oli sovittu tokotreenit ja riskillä otin sen mudin nyt vielä mukaan. Siirsin häkkiä parvella kauimmaiseen nurkkaan, ettei kukaan ainakaan kävele enää koiransa kanssa sen ohi. Voisihan sen päälle laittaa namikipon ja pyytää kaikkia parvelle menijöitä käydä tiputtamassa sille pari namia, mutta en mä tiedä tuleeko siitä silti mitään. No, tänään saatiin olla keskenään.

Sieni teki ekassa setissä ruutua (1. näki lelun laiton, 2. lelu valmiina, 3. näki lelun laiton) ja käskytetyn luoksetulon läpijuoksuna. Lopuksi naksun kanssa ensin saksalaista täyskäännöstä, joka oli "huomattavasti parempi" kuin meidän aiempi täykkäri. Asenne on kuulemma hyvä mutta koira tekee aika laajan kaaren, tosin sitä saatiin jo nopeammalla palkalla vas. kädestä tiiviimmäksi ja varmaan rutiinin myötä pienenee edelleen. Sitten vähän paikalla käännöksiä, näissä varsinkin vasemmalle se ei työskentele niin aktiivisesti kuin voisi. Pyöritin sitä vähän namilla ja niin se tekee ihan eri tavalla. Tässäkään vaan en tiedä onko kyse vireestä vai lonkista, mutta päätettiin silti että koetetaan nopeuttaa ja tehdään nyt läksynä noita pyörimisiä namin perässä, jos sille saisi myytyä vähän asennetta sitä kautta.

Toisella kierroksella halusin BH-tyylisen paikalla makuun, joten S treenasi P:n kanssa samalla kaukojen vaihtoja ja jotain muuta näperrystä. Jätin koiran niin että näin sen peilistä ja olin selin siihen. Tuli vähän haastava harjoitus, kun koira oli selin oveen ja sieltä sitten tuli joku sisälle. Ja liikkui hallin reunalla, meni ulos ja tuli muistaakseni vielä kerran sisälle. Koira kuikuili vähän olkansa yli, kehuin kun oli hyvin. Aikaa otin 4min, ihan rauhassa se siellä oli, eikä ainakaan nouse kyllä. Vähän rauhoitteli itseään huuliaan nuoleskellen häiriön aikana. Lopuksi vielä tunnari, S laittoin 8 väärää ja vein itse oman aika keskelle riviä. Teen aina "hämylaittoja" ettei koira näkisi mihin kohtaan oman lasken. Pyöräytin koiran namin kanssa ympäri ennen lähetystä, ettei se myöskään silmillään muistaisi missä kohti kyykkäilin. Silti se aina menee aloittamaan aika lähelle sinne mihin sen oman olen laittanut. Haisteli kuitenkin ja löysi nopeasti, palautuksessa kapula putosi mun edessä. Oli puhetta, että voisin mennä kyykkyyn vastaanottamaan, ettei koira vahingossakaan ota painetta palautuksesta. Nyt kun se noutojen palautus on rikki muutenkin. Lisäksi puhuttiin siitä, että kun liikkuri vie kaikki kapulat, koira ei voi katsoa mihin oma laitetaan, joten se tuskin jää ongelmaksi vaikka se nyt muka sen jotenkin erottaisi. Voisinhan mäkin vaikka viedä kaksi kapulaa, kädessä oman ja pihdeillä yhden väärän lisää.

Töppönen teki rally-tokoradan jonka epätoivoisesti yritin saada siinä kyhättyä. Vähän pitäis suunnitella etukäteen, nytkin oli vaan väärään suuntaan käännöksien kylttejä mukana :D Muuten radalla mm. saksalainen täyskäännös, kieppi, sivulla seisomaan nousu, istu-eteen-oikealta sivulle. Jätin maksalaatikkorasian etäpalkaksi ja sehän oli sitten taas sen laatuinen virhe että ei toistu toista kertaa... mudi ei ollut nahoissaan pysyä, käännöksissä vinkui, seuruu kamalaa pompotusta, kieppiä ei pysty tekemään ylivireessä, käännökset ylityöskenteli, normi täykkärissä tekee saksalaisen tai jää jonnekin tosi kauas selän taakse, saksalaisessa ei tee mitään jne :D Uusin suurimman osan kylteistä ja vapautin koiran sitten syömään sen maksiksen. Sen jälkeen tein vaan taskussa olevien namien kanssa ja johan pystyi tekemään muutakin kuin vinkumaan. Sivulla seisomaan nousussa jätin koiran odottamaan ja siirryin vähän pois sen sivulta, onnistui. Se kaipaa vielä varmuutta. Kieppi sujuu hyvin kun koira keskittyy. Pidin vähän sulkeisia niistä täykkäreistä, jos mitään ei sanota niin tämän koiran kuuluu tehdä se vasemmalla sivulla pysyen, eikä tehdä omatoimisia saksalaisia. Lisäksi oikealla puolella seuruuta, irroitin imutuskättä ja useaksi sekunniksi ja hyvin pysyi! Tosin se seuraa aika auki, mutta sitä voidaan hinkata myöhemmin jos viitsitään, rallyssa se ei ole kovin tarkkaa.

Lopuksi käytiin vielä lenkillä, josta alkumatka remmissä ja sitten saivat juosta irtikin. Eipä ne paljoa aikuiset koirat kyllä leiki, Sieni ja P vähän välillä innostui juoksemaan keskenään muuta muuten vaan nuuhkittiin. Oltiin samalla porukalla metsälenkillä torstaiaamuna ja ihan sama sielläkin. Uskon silti, että vaikka koirat ei leikkisi, niillekin on ihan hauskaa olla välillä kavereiden kanssa liikkeellä. Siinä on kuitenkin sellasta laumameininkiä eri tavalla kuin kahdestaan.

Tokoa ja kavereita

S:n kanssa pitkästä aikaa kimppatreenit. Vielä pari viikkoa niin palaan kaupunkiin ja elämä helpottuu treenienkin suhteen kummasti!

Sieni aloitti tekemällä liikkurointia. Mua jopa vähän jännitti koska arvasin että tästä ei tule mitään :D. Nyt muistin kuitenkin haukuttaa sen ennen aloitusta.

Jäävissä pidin sen hihnassa, koska arvasin että se reagoi "käskyyn" arpomalla jonkun asennon ihan luimussa. Sanoin höpöhöpö ja otin sen vain hihnalla mukaan toistaen käskyn seurata. Pari kolme virhettä se teki, ekalla ja tokalle jäi, kolmannella meinasi jäädä mutta jatkoikin itse mukaan ja neljännellä ei reagoinut, mistä sai palkan. Muutama toisto. Ilme on toki edelleen sen näköinen, että nyt me ei totella liikkuria ja kohta se varmaan suuttuu meille ja tää on kamalaa :/ Se tarttee paljon tällaista treeniä ja kokeet unohdetaan nyt niin pitkäksi aikaa että koiran ilme muuttuu oleellisesti.

Sitten luoksetuloa. Eka palasin palkkaamaan sen kun ei reagoinut ekaan "käskyyn". Se meni hyvin, se istui kuin tatti ja oli ihan rentokin siellä. Toisella otettiin stoppiin asti. Se on kotona tehnyt hienoja stoppeja jopa 5s odotuksella, mutta nyt pysähtyi huonommin ja jo parin sekunnin kuluttua alkoi valua hämillään kohti. Kielsin ja menin peruututtamaan sen takaisin alkuperäiseen kohtaan. Siinä sitten aika monta kertaa "käskystä" koira vajosi istumaan tai maahan ihan just sen näköisenä, että en tiiä yhtään mitä pitää tehdä mutta jotain se liikkuri siellä mulle huutaa. Kävin vaan nostamassa sen ylös ja toistin seisomiskäskyn. No, lopulta sitten alkoi pysyä ja sai kehut (joista ilostui ihan ok, mutta heti kun poistuin kauemmas ja koira jäi yksin "liikkurin silmien alle", se meni taas luimumpaan) ja palkkaakin. Lopuksi vielä yksi läpijuoksu, vauhti oli ihan ok säätämisestä huolimatta. Jatkossa ei sotketa luoksetuloliikettä tähän, vaan jätän sen muuten vaan seisomaan ihmisten lähelle. Alkuun ne saa vain seistä ja tuijottaa koiraa niin että mä pääsen kauemmas koiran ahdistumatta, ja sitten alkaa huudella niitä käskyjä.

Lopuksi vielä kaukoja. S huitoi koiran vieressä. Itse olin vain metrin parin päässä. Minusta se teki oikein kivasti, muiden liikkeiden paineet ei siirtyneet tänne. Vaihtoi kaikki ekalla ja istumisetkin ihan kelpo pystyjä. Jähmeä se toki on joten jatkamme edelleen itseluottamuksen ja vireen kohotusta kaukoissakin.

Mudin vuorolla otin sille ensin parkkipaikalla siruntarkastuksen jossa pyysin että sirua ei meinaa löytyä. Ei mitään ongelmia, edes silmät ei muljuneet. Siitä vain kehut ja hetkeksi autoon. Sitten varsinaisesti kentälle; kehään meno hallinnassa (pari kertaa palasin autolle ja otin uuden lähestymisen, kriteerinä nyt se että seuraa-käskyssä koira ei saa vilkaista yhtään mihinkään. Nämä on sille vaikeita, ja voi treenata laittamalla mitä tahansa outoa ja lähestyä sitä ilman että koira on saanut ensin pällistellä sitä) ja koira paikallaoloon, missä S häiritsi sitä heittämällä leluja ja noutokapuloita sen lähellä. Pyysin sellaisia äkillisiä liikkeitä, niihinhän se (terävyydellä) reagoi jos johonkin, minkään lelun perään rallattamaan se nyt ei varmasti lähde. Olin piilossa niin että näin sen aidan raosta, ja joku kolme neljä minsaa S sitä häiritsi ja huusi sitten että ei tässä ole mitään järkeä kun koiraa ei voisi vähempää häiritä mikään mitä hää yrittää :D Kävin vapauttamassa koiran ja S haki F:n kentälle. Otettiin kolme luoksetuloa paikalla makaavan L:n ohi. Ekassa jäin näkyviin, tokassa olin kauempana melkeen piilossa ja vikassa kokonaan piilossa. Vikassa F myös juoksi ohi lähempää. Kyllä muuten jännitti! Ehkä meidän ongelma todellakin on se, että ohjaaja on äärimmäisen pehmeä eikä pääse tapahtuneesta yli... Luksi nimittäin makasi aivan rauhassa, vähän se vilkaisi ohi juoksevaa urosta ja sitten katseli mun suuntaan, just niin kuin aina ennenkin. Oli hyvä mieli mennä palkkaamaan koira. :) Lopuksi tein vielä vähän seuruuta, oli täpäkkä elikko ja narupallo sai kyytiä.

Sieni teki vielä toisen kierroksen. Ja muistin viritellä ;) Tässä otettiin ensin ihan vaan liikkeiden alkupaikkoihin ohjaamista ja alkuperusasennosta/-kontaktista palkkaamisia. Muistaakseni kolme vai neljä toistoa. Koira teki paremmalla ilmeellä kuin ekassa kehässä, ehkä silläkin se eka kerta menee vähän ihmettelyyn ja toisella se on itsevarmempi? Sitten häiriköintiä perusasennossa. Pahinta oli kun S käski pontevasti maahan ja näytti käsimerkkiä koiran edessä, siihen se meni kerran, toisella vain lipoi huuliaan ja sitten ei välittänyt. Leluja, rapistelua tms se ei juuri tainnut noteerata ja ilmekin pysyi pääosin varsin hyvänä. Sillä on varsin vahva kontakti ihan luonnostaan, mutta näitä toki saa tehdä lisääkin. Sitten jätin koiran maahan ja S häiriköi sitä siinä. Tässäkin se istumaan käskettäessä ja pontevalla käsimerkillä nousi ihan surkeena ja meni sitten ihan vänkyrään kun kielsin ja käskin takas maahan. Laitoin sen kokonaan uudestaan maahan suoraan asentoon ja jäin koiran eteen kyykkyyn muutaman palkan ajaksi. Sitten poistuin taas vähän kauemmas. Mikään lelu tai tule-käsky ei haitannut koiraa, mutta se istumaan käsky oli pahin. Lopussa se ei reagoinut enää siihenkään. Näitäkin lisää!

ulkojano yllätti

Lopuksi Sieni sai leikkiä I:n ja P:n kanssa. Pentu on vasta 4kk ja vähän piti käskeä varomaan, kun Sieni ei osaa tehdä sitä itse ja pentu on vielä aika pieni ihan runtattavaksi. Kyllä ne vähän välillä touhusi, mutta Sieni on selvästi jo tylsä aikuinen koira eikä sitä kauaa kiinnostanut.

Sitten mentiin team Impilään ja lähdettiin heti lähimetsään vähän tarpomaan. Töppönen sekosi taas ihan totaalisesti ja se olikin melkeen koko päivän ulkona juoksunarussa, kun sisällä se vain ahdisteli kaikkia kolmea talon narttua ja jodlasi koko ajan :/ Mutta Sieni! Se oli metsässä ihan tosi outo, käveli vain mun perässä koko ajan ja oli jotenkin ihan todella surkea. Mitään se ei ontunut tai aristanut mutta oli vain tosi kummallinen. Pihassakaan se ei halunnut leikkiä kenenkään kanssa, eikä sisälläkään. Sisällä sitä ahdisti kun muita sai ojentaa kun huonekalut meinasi saada kyytiä. En tiedä luuliko se, että jätän sen sinne hoitoon tai että hurja Impi tulee taas meille kiusaamaan sitä, vai mitä ihmettä. Illalla tultiin kotiin ja nyt ne nukkuu ihan tyytyväisinä, mutta mua hämää että mitä ihmettä oikeasti?!

AVO1 :)

Pieksämäellä tokokokeessa. Iltakoe oli varsin mukava ajatus, harmi että niitä ei melkeen ole enemmänkin tarjolla. Tänään tuomarina Markku Mäntynen, mulle uusi tuttavuus. Olin paikalla noin 45min ennen kokeen alkua, kerkesin rauhassa käyttää koirat (tai mudi pääsi autosta ulos ja suoraan takas autoon, kun raivosi jollekin koiralle niin paljon, että totesin että sua ei tarvita oikeestaan lainkaan ni mee sitten takas konttiin ku et osaa olla, suotta se mun hermoja siinä on kiristämässä!) ja sitten vaan odoteltiin. Ja odoteltiin, oli varmaan jonkun vartin myöhässä, ja iltaa myöten vaan venyi niin että lopulta kyse oli melkein tunnista. Tuomarilla on aika lepsun maine ja evl:ssä se on vähän sellanen ykkösautomaatti, munkin piti viedä mudi sille jos ei olis ruvennut muuten kuulumaan tuloksia. Yllätyksekseni kuitenkin alokasluokassa hää oli ihan tosi tiukka seuraamisissa! Anto seiskaa sellasille mille mä povasin kasipuolta, ysiäkin. Oli tosi tiukka nimenomaan kontaktista, pienikin katko vei heti pisteen pari, mutta jos paikka eli tai käännökset tai perusasennot oli huonoja, ei haitannut niin paljoa. Joissain muissa liikkeissä taas oli tosi lepsu ja esim. jäävien hitaus tai huonot seuraamaan tulot/mukaan lähdöt esim. zetan tai ruudun osana ei haitanneet lainkaan, vaan kymppejä tuli. Otin Sienen hengaamaan alokasluokan palkintojenjaon aikaan. Jumaliste että siinä on helppo koira, ihan voi vaan hengailla eikä tartte raivota kaikille ja itse olla pelko perseessä silmät selässä vahtimassa sitä koiraa. Tai ettei kukaan tule liian lähelle, tai mitään. Kerran alussa sanoin sille, että nää ei sitten ole leikkitreffit, niin se lakkasi heiluttamasta häntää kaikille ja keskittyi lähinnä tuijottamaan minua. En paljoa viritellyt, se oli ihan kivan kuulolla ilmankin. Avoimessa oli viisi koirakkoa, me numerolla 4.

kehäänmenotarkastus: ok. Olin kotoa lähtiessä viimeeksi itse kokeillut mutta jännäsin silti jos ne juoksut ehtii alkaa, pitäis ihan lähiaikoina meinaan tulla. :D Ois ollu hienoa ku koe olis loppunut siihen tarkastukseen...

paikalla makuu: 10. Oikeasti hitaahko alas ja tuplakäsky ylös, mutta tuomari ei vienyt edes evl:ssä pisteitä paikallaolojen tuplakäskyistä. Voittajassa yksi antoi tuplat sekä maahan että ylös ja sai vissiin 9... oli karmeat pitkät minuutit piilossa. Makuu on videolla ja keskivaiheilla Sieni oli tuijottanut etutassujaan jonkun aikaa, ihan kuin siellä olisi mennyt joku muurahainen tai joku. Sitten oli kuitenkin nostanut pään takas ylös, yleisöä oli vähän jännittänyt, mä en onneksi tiennyt tästä mitään. Mun eka käsky sivulle oli tosi kimeä ja kova, vähän outo, ei noussut. Odotin hetken ja seuraava käsky oli melkeen kuiskaus, ja tuomari ei sitä rekisteröinyt lainkaan.

Sitten vähäksi aikaa autoon, otin koiran ulos kun edellinen koirakko oli tehnyt pari ekaa liikettä. Olin katsonut vain seuruukaavion, muuten en pysty tuijottamaan edellisten suorituksia, joten hengailin jossain poissa hallista ja ehdottomasti myös poissa autolta, ettei jännitys tartu koiriin. Virittelyksi vain muutama noutokapulan nosto ja tuonti luovutuspaikkaan. Pari haukkua myös otin just ennen halliin menoa. Koira tuntui kivalta, ei ollut lainkaan paineessa, vaikka mua jännitti ihan helvetisti.

seuruu: 9. Oli lyhyt kaavio, ei paljoa perinteistä alo-L-kirjainta pidempi. No ehkä ne sivut oli vähän pitemmät kuin alossa. Tajusin tuossa alkuviikosta, että mun koira seuraa paljon kivemmin kun mulla on kädet ylhäällä nyrkissä (opetettu että siellä on ruokaa), ja olin päättänyt että olkoon miten dorkan näköistä tahansa, teen kokeessakin silleen. Käännökset väljät (lupasinko mä jo viimeeksi että opetan ne sille ennen seuraavaa koetta :P) mutta muuten ihan tosi näpsäkkää, ei se ole tehnyt näin kivaa edes treeneissä! Riehutin kunnolla ja koira hyppi ilmaan. "Se tanssahtelee kuin kultainen noutaja", sanoi tuomari. En tajunnut :D

maahan: 10. Piti pitää ne kädet yhtä tyhmästi tässäkin, että voisin sanoa että se on vaan mun tapa eikä mikään apu seuraamisessa. Pelkäsin että jää kiinni niihin, mutta ei. Vähän olis voinut olla nopeempikin. Riehutin tämänkin jälkeen oikeen reilusti, harmi kun en älynnyt sanoa että kuvaa nekin, niin vain yksi liikkeiden väli näkyy filmillä.

luoksetulo: 10. Kiva tajuta kokeessa, että minkään merkkitörppöjen kanssa se ei ole kertaakaan tehnyt tätä... :D Tämähän hajosi alkuviikosta ihan kokonaan, kutsulla hiipi askeleen tai pari ja ennakoi ihan törkeesti sitä stoppia. Se vaani ihan sellaseen bortsutyyliin eikä meinannut lähteä sieltä millään, mutta sain sen parissa päivässä yli siitä. Nyt kokeessa lähti ihan saatanan lujaa, ehti tulla merkkitörpön ohi ennen ku edes tajusin stopata, stoppi ei mun silmään mikään täydellinen mutta ihan ok kuitenkin, ei sitä ole noin kovasta vauhdista koskaan edes treenattu :D Vikalla pätkällä olis voinut tulla laukalla loppuun asti, tais ravata vikan metrin.

seisominen: 9. Alkuperusasento taisi olla jo ihan vino koska koko seuruu on vinoa (ei normaalisti koskaan ole) ja jäi ihan tosi vinoon myös seisomaan, ja ylläri, istui loppuperusasentoonkin vinoon. Riehutin taas.

nouto: 8. Pelkäsin että kapula hajoaa, en tajunnut märehtiä koiraa. Niin, hajotin mun hienon ipo-kapulan eilen illalla mudin kanssa treeneissä, meni neljään osaan. Kotona ei ollut liimaa joten pelkillä nauloilla kasasin sen ja toivoin parasta. Jos se hajoisi niin saisi järjestäjän kapulan tilalle eikä siitä menisi pisteitä, mutta mahtaako mun pieni koira noutaa vierasta kapulaa kun sellaista ei ole juuri koskaan treenattu. Ihan hyvällä vauhdilla kapulalle, nosti siististi, paluussa tippui raville joku metri ennen mua, ja jäi noin metrin päähän luovuttamaan. Odotti selvästi että peruutan ja/tai autan käsillä eteen, tää on vielä kesken. Ylsin just ottamaan kapulan siltä, sivulle tuli vähän vajaaksi. Toi edestä kiepsahdus pitää vaihtaa takaa menoksi sittenkin, se yrittää tehdä sen liian pienessä tilassa niin kapeella ympyrällä, että ei vain taivu, ja jää siksi vajaaksi. Tässä vaiheessa riehutin kanssa, mua jännitti edelleen niin että tuntui että ääni ei kulje yhtään kun kurkkua kuivaa, ja koiraa alkoi vähän ahdistaa tuomari & liikkuri ja se mulkaisi niitä aina ennen kuin lähti hyppimään mun kanssa. Mutta vastasi kehuun ihan kivasti silti.

kaukot: 9. Perusasennosta jättöä ei ole treenattu tarpeeksi, ja kiva oli tajuta kokeessa sekin, että liikkurin kanssa näitä ei ole tehty ikinä... onneksi liikkuri oli ohjaajan ja koiran välissä, eikä koiran takana, tuntui vähemmän pahalta häiriöltä. Koira oli jo jätössä ihan pihalla, meni suoraan lonkalle ja vielä jotenkin oudosti mutkalle. Ekaan istumiseen reagoi vain nytkähtämällä, se ei vaan odottanut yhtään että tehdään kaukoja ja joku käsky on tulossa. Toisella onneksi nousi, ja loput hyvin. Istumiset oli skarppeja vaikka maahan meni kaikilla toistoilla lonkalle. Tää pitää korjata, paikallamakuussa se saa rötköttää lonkalla mutta kaukoissa ei, kun siitä on varmasti hankalampi nousta. Riehutin taas, kyttäsi jälleen kehähenkilökuntaa, mutta lähti mukaan. Ei sillä niinkään vire laskenut, mutta jotenkin vain alkoi vähän jännittää ne ihmiset siinä? Niitäkin pitää treenata, oli taas aika kylmiltään kokeeseen.

hyppy: 9,5. En ollut seurannut pisteitä lainkaan enkä tiennyt yhtään missä mennään. Jännitti, että koira varastaa hypylle, mutta en voinut kovin roimasti käskyttää koska sitten se taas ei ehkä irtoa lainkaan. Kauempaa lähestyessäni juttelin, että mennään hyppäämään (bongasi esteen), ja lähemmäs tullessa mentiin ihan "sivu.. hyvä.. sivu" -mantraa hokien. En tiedä mistä meni puolikas, varmaan vajaaksi jäänyt loppuperusasento ;P

kokonaisvaikutus: 9. Ei kommentoinut sanallakaan, oli niin häkeltynyt meidän ihmeellisyydestä? ;P Oli aika nipo tuossa, jakoi monelle seiskaa ja kasia, joten voinen olla tyytyväinen.

yhteensä 187p, AVO1, KP, sij. 1./5.

Sieni oli niiiin super! Vaikka mua jännitti ihan kauheesti ja kurkkua kuivasi niin että loppupuolella tuli lähinnä pelkkää pihinää, se teki tosi kivasti <3 Mitään vire- tai viettikestävyysongelmia ei todellakaan ollut, se teki monta juttua jopa paremmin kuin treeneissä koskaan!

Kuvat (c) SM. Videosta suuri kiitos myös kiitos Sinille! Älkää kuolko nauruun mua katsoessa! :D Opetan sen kyllä pois noista käsistä... sille on sama onko siellä namia vai ei mutta jonkun koulutusvirheen takia se käsien asento on jäänyt oleelliseksi, pitää paljon parempaa kontaktia silloin kun ne on noin. :D

Luokan jälkeen Sieni pääsi Rukan kanssa uimaan ja niillä oli ihan kauheen hauskaa. Kamera jäi autoille joten ei valitettavasti ole kuvia. :/ Sitten katsottiin evl, kuvasin parille kaverille niiden suoritukset, ja alkoi jännittää pelkkä kuvaaminenkin ihan huolella. Satu & Frodo sitten nappasi vihdoin sen vikan ykkösen ja nyt Frodosta tuli TVA! <3 Mikä mahtava ilta!

Jäällä

Eilen käytiin Frodon (u) ja Igan (n) kanssa jäällä. Aurinko oli läsnä aika vaihtelevasti, mutta otin kuitenkin kameran - laatu on vaihtelevaa mutta on tuossa nyt jokunen enempi vähempi hyvä otos. Poijjaat on hallilla olleet joskus mukana pellolla molemmat irti ja pystyvät olemaan, ainakin kun kertaalleen saa kumpikin ihmiseltään selkään ;P Tällä kertaa se oli Frodo joka tartti uuden jakauksen, töppöset oli kerrankin varsin esimerkillisen hyvin käyttäytyvät. Kun F saatiin kanssa kuriin, pojat oli tosi hienosti ja oikeen keskittyivät välttelemään toisiaan ja haistelemaan omia polkujaan. Tytöt sai leikkiä ja välillä meni kolmen kimppa niin että toinen pojista oli mukana ja toinen kauempana "jos en katso sitä, tota ei tapahdu". Joskus pari vuotta sitten en todellakaan olisi uskonut että mein muti koskaan käyttäytyy noin hienosti ja osaa hillitä itsensä!

Mäkin vaihtaisin puolta kadulla... :D

Ihana Iga

<3

Itsehillintää, kun Frodo lainaa Sientä

Tyttöset

Kusipuulla oli ruuhka :D

Jos sä katsot tänne, mä rauhoittelen ja menen vaan ohi

Igalle tuli hepuli ihan lopussa :D

Parijonossa kotiin