Rakennusetsintää

Huvin ja vaihtelun nimissä järjestin hakuryhmällemme mahdollisuuden rakennusetsintään. Pekoryhmällämme on lupia eri paikkoihin ja seuran pj sekä pekoryhmän vastuuhenkilö Maija tuli mukaamme. Paikalla oli myös muutama pekoryhmäläinen. Vaikka koulutan koetavoitteellisesti ja koeohjeen mukaisia suorituksia joka lajissa, minusta on silti aina hauskaa esim. tokossa opettaa koira oikeasti kuuntelemaan, eikä vain tekemään automaattiohjauksella koeliikkeitä. Siksi treeneihin kuuluu paljon kaikkea "ylimääräistä". Varsinkin maastolajeissa minusta on mielenkiintoista haastaa koiria ja keksiä niille erilaisia ongelmia ratkaistavaksi. Ei mun koirat tule koskaan olemaan missään kokeessa saati tositilanteessa, missä niiden pitäisi osata liikkua, etsiä ja varsinkin tarkentaa sisätiloissa ihmisen löytääkseen, mutta minusta se on silti niille sekä mielenkiintoinen että hyödyllinen harjoitus. Sisätiloissa, varsinkin jossain sortuneissa paikoissa missä on valtavasti putkia ja tunneleita, ilma ja sen myötä hajuthan voi liikkua hyvin "kummallisesti" ja kokematon koira voi jopa ilmaista jonkun aivan väärän paikan, jos ei osaa tarkentaa missä hajun alkulähde on ja tyytyy ilmaisemaan vaan mielestään riittävän voimakkaan hajuvanan. Nenänkäytöstä ja taidosta sekä maltista tarkennuksen suhteen on varmasti suoraa hyötyä myös pk-henkilöetsinnän kokeessa esimerkiksi umpipiilojen kanssa.

Valitettavasti ainoa suht lähielämässä sopiva aika oli tänään illalla, joten sisätilojen lisäksi heitettiin kerralla vaikeutta myös pimeäetsinnällä! Aloittelijat kerittiin ottaa juuri ennen hämärän laskeutumista joten meitä se ei nyt tällä kertaa koskenut. Ja hyvä niin, oli eri mielenkiintoista nähdä koiran reaktiot kunnolla.

Sieni oli ihan eka koira ja sille tuli vahingossa liian vaikea treeni. Kuvittelin, että riittää avuksi, kun koira näkee yhden ukon menevän rakennukseen samalla vähän huudellen. Kyllä se sitten veti sisälle, mutta aulassa olevat ihmiset sekoitti sen pollan ja oli alkuun hankala ymmärtää että yksi olisi piilossakin. Kyllä se siitä sitten lähti, kyselee paljon apuja ja etsii aika matalalla temperamentilla ja hieman epävarmana. Toinen meni jo paljon paremmin ja koira sai vauhtia ja ryhtiä. Jälkimmäinen oli käytävän perällä olevassa huoneessa pystykomerossa. Haju nousi sieltä ylös ja meni viereiselle seinälle, mitä pitkin se laskeutui alas. Tässä oli joka koiralla, myös niillä kokeneemmilla, alkuun ihanan epäuskoisia ilmeitä. Seinä haisee mutta ei siellä ketään näy killumassa, jo on ihmeellistä. Koirat sitten nousi seinää vasten, alkoi turhaumaansa vinkua tai haukkua, poistui viereiseen huoneeseen tarkistamaan seinän takaa ja kuka mitäkin. Lisäksi joka ikinen koira kävi tarkastamassa seisovat ihmiset siinä vaiheessa kun oli haju maalimiehestä ja ne halusi verrata että se ei ole kukaan läsnä olevista. Ihmeellistä, luulin että on työlästä opettaa rauniokoiralle, että näkyviä ei etsitä, mutta kaikkihan näytti ymmärtävän sen luonnostaan! Sienelläkin kesti aikansa tarkentaa mutta kivasti se jaksoi tässä työstää itse, ja voi sitä riemua kun lopulta paikallisti ukon komeroon :) Uskon että se sai kovasti itseluottamusta pelkästä tästä yhdestä kerrasta.

Töppöselle tehtiin kuten kaikille muillekin aloittelijoille (ja kuten Sienellekin olisi kannattanut), eli koira sai nähdä käytävän päästä kun ukko lähti ja käännettiin siksi aikaa pois, että maalimies pääsi piiloon. Ovia oli käytävällä niin paljon, että ei haitannut vaikka koira sai katsoa kunnolla, ei se voinut muistaa mistä ovesta ukko oli kääntynyt. Mudilla sekä into että nenänkäyttö on ihan omaa luokkaansa ja se on vaan niin omimmillaan näissä "koirien huvipuistoissa". Siellä se suti menemään liukkaalla lattialla ja tasainen nenän tyhjennys kuului koko ajan kun haistimet kävi kuumana. Komeroa piti muistaakseni kanssa tarkentaa aikansa, mutta koira ei missään vaiheessa mitään käskyjä kaivannut tai apuja kysellyt. Epäilemättä se haluaisi olla pelastuskoira, ja siinä sitten kuulinkin, että meistä puhutaan ja vähän niin kuin kosiskeltaisiin ryhmään...

Raunioilla

Helatorstaina oltiin sovittu treenit Savonlinnan raunioradalle. Mä olen käynyt siellä kaksi kertaa viime kesänä. Molemmilla koirilla oli silloin suorapalkka.

Harmi, että sairastapauksen vuoksi oltiin siellä H:n kanssa kahdestaan ja että siellä myös satoi enempi vähempi "paljon" tai "kaatamalla" koko ajan, mutta kyllä me pitkälle toista tuntia saatiin kolmen koiran treeneihin menemään eikä se oikeastaan haitannut sitten niin paljoa kuitenkaan. Korkeimmat telineet jätettiin käyttämättä liukastumisvaaran nimissä, tosin töppönen kävi ylimmässä rakennelmassa ihan itse silti. Mutta hieman nyt kokonaisuutena ehkä sellainen reissu, että joku muu olisi voinut mukavuudenhaluissaan jättää tekemättä, se koiraihminenkin... :D

Sieni aloitti ja sille ukko oli ekalla kierroksella valmiina alueen rajalla oikealla olevassa putkistossa lähimmän vaakaputken suulla pari kolme metriä sisällä putkessa. Irtorullailmaisu. Lähetin Sienen tahallani vasemmalle alueen rajaa pitkin ja se tarkasti onnellisen sattuman ja kovan, hajua painavan sateen (?) vuoksi koko alueen myötäpäivään sieltä. Irtosi kivasti ja teki töitä koko ajan, käppäilin vaan hiljakseen perässä ja annoin sen tutkia. Ihan lopussa se sitten oli siellä oikealla sen luolaston luona ja alkoi vähän ehkä hyytyä. Haisteli mun mielestä edelleen, mutta ei enää liikkunut kovin paljoa vaan jäi ehkä enemmän tutkimaan tallausjälkiämme, ja kutsuin sen sitten sopivasti sijoittumalla ja ohjasin käsimerkillä että mennäänpä tänne päin katsomaan. Hyvin lähti ja sai heti hajun putkeen menneesstä ukosta, ilmaisu oli hyvä. Jos ei olisi satanut kaatamalla, olisin ehkä antanut sen itse tehdä mitä tekee, nyt teki mieli vähän vauhdittaa. Hyvin se malttoi tehdä töitä ja tarkastaa paljon tyhjää meinaamatta koskea kiintorullaan. Eihän se olisi sitä saanutkaan kun se oli off-asennossa, mutta ei yrittänytkään, mikä on aina minulle kauhean huojentavaa. Oli hauska katsoa miten koira sai hajun putkesta ja tarkensi sen sinne, putken suulla se hidasti ja oli sekunnin ihan että häh ooksä siellä, ja sitten alkoi häntä vispata kun se sukelsi sinne sisään.

Töppösen ekalla kierroksella ukko lähti autoilta koiraa hieman hetsaillen ja oli vinosti "yläoikealla" roskiksessa, irtorullailmaisu. Yritin kanssa lähettää mudin vasenta laitaa pitkin, että sekin tekisi tyhjää, mutta sade oli hieman tauonnut ja mudi teki pienen piston vasempaan ja ampaisi suoraan roskikselle. Se oli raollaan yhdestä kulmasta (roskis oli kyljellään ja kansi sivussa), mutta sankarimme kiersi sitä ympäri eikä huomannut kun ukko tunki rullan siitä tietystä kulmasta koiran saataville. Se kiersi monta kierrosta ympäri ja rulla oli ehkä 10cm liian ylhäällä ja koira meni sen "ali" näkemättä sitä. Se näytti että se kyllä etsii rullaa, mutta oli päättänyt että se löytyy tietyllä korkeudella eikä nostanut päätään lainkaan. Kerran se kävi jo katsomaan mua että mitä mä nyt niinkun teen, mutta en tehnyt mitään, ja koira jatkoi pyörimistä. No huomasi se sen sitten lopulta, toi hyvin ja näyttökin muuten ok, tosin vei taas roskiksen viereiselle kulmalle ja ukko sai heilutella palkkaa ja huhuilla koiraa oikeassa kulmassa ja se vaan pönötti siellä puolella missä oli päättänyt oven olevan. :D Tämä taisi olla töppösen eka umpipiilo-ilmaisu? Rutiinia selvästi kaivataan ja tuli mieleen, että Sienellekin voisi tehdä sellaisen, että roskis on normaaliasennossa ja rullan saa yläkulmasta. Tosin en tiedä onko hyvä asia opettaa koira hyppäämään piiloa vasten.

Sienelle toisella kierroksella ukko vasemmalle lähes reunaan roskikseen. Meinasin ensin jättää ottamatta toista lainkaan, kun siinä ekalla tuli just se pitkäkestoinen tyhjän tarkastaminen mitä halusinkin, mutta kun nyt sinne asti oltiin ajettu... muistaakseni lähetin koiran "suoraan" ja se kaarsi nopeasti vasemmalle ja piilolle, ja oli menossa ohi kun tosi selvästi sai hajun ja löi jarrut kiinni. En ole nähnyt Sienen irtorullan ottoa pitkään aikaan kun sillä on valmiit ukot piilossa viidessäkympissä ja oli hauskaa nähdä kuinka se sen umpparilla teki.

Töppösen toisella kierroksella ukko oli valmiina siellä oikealla olevassa maaputkessa, missä Sienen ekakin. Lähetin koiran taas vasempaan jotta saisin vähän tyhjää ja aika pitkään se joutuikin etsimään. Sieni on metsässä paljon nopeampi kuin mitä oli tänään raunioilla, se jotenkin etenee maltillisemmin ja käyttää ehkä enemmän nenää alueen tarkastamiseen (?), kun töppönen luottaa jalkoihinsa ja sinkoilee ihan sekona pitkin poikin. Mudi kävi nyt itse siellä korkeuksissa kanssa eikä onneksi liukastunut tai mitään. Sitten tein hienon "yliheiton" kun se oli tulossa ja ohjasin sen sinne oikeaa suuntaan. Olin aika varma, että sillä on sellanen vauhti päällä ja se on sitä mieltä että tietää itse mitä tekee, ettei se ohjaannu yhtään mihinkään, mutta hienosti oli kuulolla ja totteli! Se oli juoksemassa peremmälle mutta sai hajun ja teki kanssa upean lukkojarrutuksen eli kyllä sekin onneksi nenällä etsi. Putken suulla myös pieni "huh, sielläkö sä oot?!" mutta hyvin meni peremmälle ja ilmaisu ok.

Voisi koettaa selvittää, onko vastaavia paikkoja jossain muualla suht lähellä niin että sinne saisi mennä vierailemaan. Tuo alkaa ehkä olla jo aika nähty. Mun mielestä tällainen erilainen treenit on tavan hakukoirallekin hauskaa ja hyödyllistä vaihtelua, ja varsinkin ohjaajan on kiva seurata kuinka se haju siellä käyttäytyy ja miten koira työstää asiaa. H:n koiralle tehtiin kolme kierrosta ja vikana sain mennä itse valitsemaani piiloon, tosin sen verta rajattiin, että olen jossain alueen reunalla puskassa, en missään "laitteessa". Ohjaaja ei kuitenkaan tiennyt missä päin ja kiersin vielä niin, että suoraa jälkeä ei tullut. Siinä sitä pääsi jo aikalailla tunnelmaan! Munkin koirille olisi hyvin voinut tehdä tällaiset, mutta ensi kerralla sitten.

Raunioradalla

Käytiin vierailemassa raunioradalla Savonlinnassa. Paikalla viisi koirakkoa. Tutustuttiin ensin alueeseen samalla kun tallattiin se. Siis vau, ihan käsittämättömiä luolastorakennelmia maan alla, putkia, kaivonkansia, perinteisiä roskis- ym. umpipiiloja, huone ja sitten sellanen jännä tornirakennelma mihin pääsi kahta kautta. Heidän mielestä oli kauhean hauskaa kun me oltiin ihan silmät suurina ihailusta, kun omasta mielestään se koko paikka on lähinnä räjäytystä vaille. No olihan se vähän heinittynyt joo, ja tiettyihin osiin ei saanut päästää koiraa kun siellä oli teräviä rautajuttuja ikävästi törröttämässä ja siivoamatta, ja osa puurakennelmista enempi vähempi lahonneita. Mutta silti! Vau!

Sieni sai ekalla kierroksella katsoa kun ukot lähti alueelle, sitten vein sen pois siksi aikaa että pääsivät piiloon. Kaksi maalimiestä, molemmat vieraita, toinen vieläpä mies ;). Suorapalkka ukoilta. Ajatus oli lähettää se hakukäskyllä ja ukon suuntaan mutta antaa sen tehdä mahdollisimman itsenäisesti ja olla puuttumatta. Epäilin eniten sitä, että se ei tajua tän olevan hakua eikä irtoa oikein mihinkään. Pyöri rakennusten ympärillä vähän aikaa, sitten sai hajun oikealla luolaston suuaukolla putkessa olevasta ja meni sinne. Toisella lähetyksellä sitten vasemmalla ihan alueen laidassa roskiksessa kettisesteiden takana oleva mm. Ihan pieni varovaisuus näkyi koirassa kun roskiksen ovi aukeni, ei se pakittanut mutta aavistuksen kuitenkin hiipi sinne. No mutta sehän oli vain normaali ihminen ja olihan se sitten ihanaa!

Toisella kierroksella ukot meni valmiiksi koiran näkemättä - rakennuksen "keskikerroksessa" ja etualalla oikeahkolla betonilohkareiden yms sisällä. Muistaakseni nosti eka sen betonilohkareukon. Irtosi tosi hyvin kauas alueen reunoille asti (50m..100m?) ja etsi kivasti, takaisin tullessa sai hajun ukosta ja tarkensi hyvin. Rakennelmaan johtaville portaille koira ei vahingossa eksynyt, joten pistin sen ihan suoraan "sillan" alapäästä. Sinne paineli ja siellähän se ukkeli odotti :) Kaiken kaikkiaan Sieni teki tosi kivasti, se ei yhtään meinannut mennä epävarmaksi tai mitään, vaan hyvin osasi etsiä ja tehdä työtä itsenäisesti!

Ihan vikana, kun kaikki oli ottaneet kaksi kierrosta, hain vielä mudin. Eihän se ole tehnyt hakua ikuisuuteen ja kun ei siitä tiedä mikä sen päässä aina liikkuu, niin meinasin jättää väliin, mutta painostus oli niin kovaa että otin sitten senkin. Sanoin että sille ei saa paljoa puhua eikä ainakaan koskea, ja se saattaa silti syödä teidät. Piti ensin kokeilla kelpaako mun namit sille, kun ei siitä aina tiedä. Kyllä kelpasi oikein hyvin. No se ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsi vihdoin autosta ulos (oli taas raivonnut kaikille ohi kulkeville koirille ja oli varmaan kateusvietti katossa), veti alueelle ja oli ihan sekona menossa hommiin. Ukoilla oli valmiiksi namit ja tuttu M olikin eturivissä, mudi kävi ratsaamassa sen kädet. Sitten niillä kaikilla ukoilla oli kädet ojossa ja pieni mudi löysi lisää nameja jokaiselta! Wow! Ukot sai jopa kutsua koiraa nimellä ja sehän meni. No sitten pistin kolme piiloon (suorapalkat); vasemmalle alueen rajalle ulkohuussiin joka ei ole kuulemma käytössä muuta kuin piilona, keskelle tonne rakennelman keskikerrokseen ja oikeahkolle suht samaan kohtaan betonilohkareisiin missä Sienenkin ukko oli. Mudi sai nähdä kun ne lähti ja vein sen sitten hetkeksi pois. Ekalla lähetyksellä "täti!" mudi vaan pönötti sivulla eikä selkeesti tiennyt saako mennä vai ei. Toistin vissiin kolme kertaa ja neljännellä ponteva "tätiMENE!!" :D No lähti se sitten ja saatanan lujaa lähtikin, ja ihan tuli hännän alla pinkoi pitkin aluetta. Siis irtosi ihan tosi hyvin ja itsevarmana teki töitä. Hajut tarkensi hyvin ja ukoilla ei mitään ongelmaa. En tiedä tiesikö se mitä se etsii, luulen että ei. Ihmisiä tai esineitä, onko sillä niin väliä, jos nenä on auki eikä sitten tule slaagia kun esineen sijaan siellä onkin koko ukko. :D Sinne torniin kanssa tosi hyvin, piti kyllä myös lähettää nimenomaan sitä ramppia pitkin, ei olis tajunnut mennä sinne itse.

No ei huimaa yhtään...

Hyvä muti! :)

Lopuksi treenattiin ketteryysesteitä ja käytiin vielä tuolla tornissa kiipeämässä, myös yläkerroksessa asti. Ei huimannut, päin vastoin, koko paikka oli mun koirien mielestä kuin mikäkin koirien huvipuisto! Varsinkin mudi oli niin elementissään ties missä kiipeilyjutuissa. <3