Paimenmudi

Luksi paimenessa Sammatissa synnyinmaisemissaan.

Ekalla kierroksella koira oli varuilta liinassa. Edellisen kerran koira on nähnyt lampaita kesällä 2009, eikä ollut oikein käsitystä miten se mahtaa käyttäytyä. Tyyppi yllätti olemalla todella rauhallinen! Lampaillakaan ei siten ollut tarvetta sinkoilla ja homma näytti väliin jopa oikein nätiltä. Eka setti mentiin niin, että mä olin koiran kanssa takana ajamassa lampaita. Vaihdettiin pian niin, että menin eteen ja koira ajoi yksin. Kulmiin mun piti mennä auttamaan sitä, että sai eläimet liikkeelle. Pääosin mentiin tosiaan oikein siivosti, mutta välillä, vaikeissa paikoissa, sillä petti hermo ja tuli juoksuaskelia, rätkytystä ja jopa murinaa "hui mitä noi on!".

Toinen kierros mentiin alusta asti irti. Ongelmia oli eniten minulla, en pysty kävelemään riittävän nopeasti peruuttaen lauman edessä ja ohjaamaan koiraa ja kuuntelemaan ohjeita ja olemaan kompastumatta itseeni tai lampaisiin... koira tartti välillä aika paljon kannustusta ja jopa kutsuja, kun se meinasi jäädä matkasta. Paikoin tosi hyvääkin pätkää. Pitää hyvän etäisyyden eläimiin ja käännöksissä kuulemma osasi hakea oikeaan paikkaan.

"Paimennus on kuin agilityä liikkuvilla esteillä", on joku kuulemma sanonut. No niin onkin, ihan saakelin vaikeaa!