Kouvolan keikka

Lauantaina oli ohjelmassa perinteinen Kouvolan keikka, olikohan tämä nyt kolmas tai neljäs kerta Eijan treenitilalla. Eija on vuokrannut vanhan koulun, josta käytössä on pienehkö luokkahuone. Lämmin sisätila on aina lämmin sisätila, ja kun treeniseura on samanhenkistä eli mitä mukavinta, niin mikäs sinne ajellessa :) Yllä olevan kuvan mukaisesti Sieni oli jo pakkaamisiltana lähdössä, vaikka yritin sanoa, että nyt käydään vaan päiväseltään huomenna!

Töppösen listalla oli ainakin rallyn puolenvaihtokäännökset, sivulle/viereen/tänne-erottelu, takaa viereen -käskyn vahvistaminen (unohtunut täysin ohjelmistosta), koiratanssin pujottelu jalkojen välistä ja hajuerotteluhommat. Sieni teki rallyn oikealle sivulle tuloa korokkeen avulla, kontaktikävelyä oikealla puolella, puolenvaihtoa takaa, vasemmalla sivulla sivuaskelta oikeaan, pientä rataa ja erikseen vielä rallyn pujottelua. Koirat jaksoi hyvin ja kaikki muu toimi aika lailla suunnitelman mukaan, paitsi hajuhommat. Tein joskus pari viikkoa sitten kotona, ja silloin koira pelitti kuin unelma, ja nyt se näytti taas siltä, että ei ole ikinä tehnyt mitään. Ei haistellut lainkaan tai näytti haistelevan mutta ilmaisi silti ihan mitä sattuu. Mietittiin, onko kyse kuitenkin siitä, että touhu on aivan liian helppoa ja mudi lyö läskiksi siksi. Ensi kerralla kokeilen vaihtaa lähtöhajua joka kerta. Tämä se on kummallinen juttu, syksyn id-koulutuksessa kouluttaja oli sitä mieltä, että selvästi osaa ja ymmärtää mitä pitää tehdä, ja siltä minustakin välillä tuntuu. Sitten välillä mulla on kuin eri koira ja se säätää ja säheltää minkä ehtii, ja tuntuu ettei se oikeasti vaan ymmärrä lähtöhajun ja etsittävän hajun yhteyttä. Ainahan se on aika huonosti kestänyt toistoja esim. tokossakin. Ei lässähdä ja lopeta, vaan alkaa nimenomaan säätää omia versioita. Sinänsä tämä kyllä sopisi kuvaan tässä hajuerottelussakin. Saatiin me tänäänkin yksi tai kaksi onnistunutta otosta ja kaikki muu olikin sitten ihan paskaa :D

Lopuksi vielä ohjelmassa perinteiset jatkot Eijan pihalla:

Hämärtyvä ilta + tällainen meininki = ei pysy laitteet mukana

Kuolikse?

Sieni tykkäsi Oksin pihapallosta

Tunnistusjälkiseminaari

Karita Häkkisen tunnistusjälkiseminaarissa. Tämäkin ala on sellainen, missä tapoja on monia ja niiden paremmuudesta on turhaa kiistellä, eri reitit voi siis hyvinkin viedä samaan lopputulokseen. Alla minun tulkintani kouluttajan ajatuksista, luentomateriaali on erikseen ja sitä en julkaise, tässä siis vain mitä tuli puhuttua ja kirjoitettua ylös.

-hajunäytteen otto useasta kohdasta, vältä hajusteita, saippuaa, eläimessä sellaista kohtaa mistä juuri silitetty tms.

-lähtöhajun antoon riittää hyvin nopea nuuskaisu, ei tarvitse palkata (toisaalta jos siitä ei koskaan palkata, lisää kiirettä radalle - itse olen palkannut tähän saakka aina ja tulen jatkossakin palkkaamaan ainakin joskus) eikä ottaa siihen ilmaisua. Tapoja on kuitenkin monia.

-purkkiradalla purkit alussa vähintään 0,5m välein toisistaan, että koira kerkiää haistaa ja ilmaista oikean kohdalla. Varsinkin vauhdikas koira on helposti "lentänyt" jo seuraavalle purkille, jos ovat liian lähekkäin.

-tyhjän ilmaisu, esim. kadonnutta henkilöä etsittäessä kun koiralle annetaan lähtöhajua ja koira ei löydä kyseiseltä parkkipaikalta tms vastaavaa kohdehajua. Opetetaan ensin purkkiradalla, mutta tavoitetta on syytä miettiä huolella. Tämä on myös tärkeää opettaa kontrolloiduissa olosuhteissa ennen kuin tilanne tulee kentällä (=tositilanteessa) koiralle vastaan.

-ohjaaja ei saa painostaa koiraa löytämään jotakin, lähtee sitten helposti jäljestämään jotain muita jälkiä tai näyttää jäljestävän, eli tyhjä pitäisi olla myös ihan ok asia. Tai jos tyhjästä seuraa autoon joutuminen, niin kuin luonnostaan tositilanteessa tapahtuu, motivoitunut koira kokee sen kurjana ja olevinaan löytää jotakin, jotta saa jatkaa.

-toisaalta jos tyhjästä saa hyvän palkan, moni koira menee mieluiten sieltä mistä aita on matalin ja olevinaan tarkistaa ja väittää heti, että tyhjä on, palkka tänne -> löydön on oltava arvokkaampaa

-purkkiradalla opetuksessa mietitään mitä halutaan koiran tekevän, jos lähtöhajua vastaavaa hajua ei radalla ole. Istuu tai ilmaisee jotenkin muuten? Etsii kauempaa? Luopuu muista hajuista ja passivoituu? Saako palkaksi etsittävän hajun ilmaistavaksi vai palkataanko ruualla/lelulla?

-maalin (etsittävä eläin/ihminen, home, lutikka, whatever) ilmaisu ja koiran palkkaus mietittävä myös tavoitteen kannalta. Karkurit säikähtää riehakasta lelupalkkausta, lutikkakoirilla on oltava sellainen ilmaisu että vaitiolovelvollisuus säilyy eikä naapurit siis esim. saa kuulla että löytyi (haukkuilmaisu). Lutikkakoira ei myöskään saa raapia löytökohtaa - jos lutikat oli vain sängyssä siihen asti, eivät taatusti ole enää.

-hajut on periaatteessa ikuisia eikä mikään lakkaa täysin haisemasta koskaan, mutta heikkenee ajan saatossa ja esim. rasva härskiintyy, likaiset karvaa alkaa homehtua jne. Paras säilytyspaikka lasipurkki, muovi on liian huokoista ja esim. muovipussissa vierekkäin olevat eri eläimen karvat haisee takuulla toisiltaan.

-kokonainen sokeripala luovuttaa vähemmän hajua kuin murskattu ja kämmenen alalle levitetty yhden sokeripalan jauhe

-treenattavia asioita: eri ikäiset hajut - mieti tavoite etukäteen, halutaanko että etsii tuoreinta (esim. pelastuskoira, jos jälki tekee silmukan, koira saa ja sen pitää oikoa jotta maali löytyy mahdollisimman nopeasti) vai vastaavaa kuin lähtöhaju

-lähtöhaju + etsittävä haju vanhoja (tiettävästi useita vuosia vanhat karvat toimii yhä)

-lähtöhaju + maali eri ikäisiä keskenään

-henkilö A:sta kolme eri ikäistä hajua (esim. 1, 2 ja 3 viikkoa vanhat), etsi tuorein. Lähtöhaju voi olla tuore tai vaikka 4 viikkoa vanha. Nämä on enemmänkin kokeita mitä se oma koira tekee, oikeaa ja väärää ei ole.

-siirrännäinen (= vanulappu, sideharso, paperinpala tms jolla maali on pyyhkinyt ihoaan tai johon on uutettu teetä/maustetta/tms) usein oleellinen koirille, joten tärkeää sammuttaa, eli tyhjissä on ain samanlainen tyhjä siirrännäinen. Myöhemmin voi myös käyttää esim. hiusponnaria, sukkaa, pipoa tms. Ihmisten hajut käytännössä on usein siirrännäisillä, koska ihmisistä ei saa paloja, mutta jos mahdollista, voi toki käyttää myös hiuksia, kynsiä tms sellaisinaan. Eläimistä saa helpommin karvoja, mutta mikään ei estä tekemistä niistäkään siirrännäisiä, käyttämään kaulapantaa tms.

-tavoitteen määrittely: onko esineet maalia tärkeämpiä, vrt. esim. poliisikoira joka on ottamassa pakenevaa rikollista kiinni (viis esineistä kunhan ihminen tavoitetaan) tai poliisikoira jonka pitäisi kerätä esineet talteen (todisteet oikeuteen), ja jäljen päässä ei välttämättä ole enää ketään? Saako oikoa pois jäljeltä, jos saa maalista tai tuoreemmasta jäljestä ilmavainua (voi saada sopivissa olosuhteissa kilometrienkin päästä)? Onko jäljellä maali vai ei? Tällaiset päätökset on tehtävä etukäteen. Alla esimerkkikuva, punainen on maali. Jos koiran halutaan jäljestävän tarkasti, se löytää matkalta kolme esinettä ja tekee koukeroita. Jos koira saa oikoa, se luultavasti menee mustan viivan mukaisesti suoraan maalille.

-veden käyttö jäljellä aluksi hyödyllistä

-märkä sitoo hajumolekyylejä eli haju vahvempi juuri siinä kohtaa (tosin myös häiriöhajut vahvistuu)

-ohjaaja näkee missä jälki kulkee ja voi opetella lukemaan koiraa, esim. kun poikkeaa jäljeltä

-hajustettu vesi lisää maassa olevien hajumolekyylien määrää, mutta hajustamaton vesi (tai sateen jälkeen märkä maa) riittää myös

-purkkiradalla voi opettaa myös esineet, alkuun siirrännäisen sijaan purkissa on esine, sitten voidaan ottaa matalammat purkit ja lopuksi esim. pelkkä kansi jonka päällä esine on, sen jälkeen esine maassa. Viedään myös ulos ja yleistetään eri ympäristöihin ennen jäljelle viemistä.

-jälki purkkiradan jälkeen ensimmäisiä kertoja: annetaan lähtöhaju -> pyydetään etsimään

-palkataan kun haistelee ja löytää ylipäänsä jäljen, ei odoteta että lähtee jäljestämään tai ilmaisee mitään

-eläimiä etsivälle koiralle alkuvaiheen treeneissä palkaksi voidaan jättää purkki (eläimet ei jätä esineitä, joten niitä on turha sotkea treeniin missään vaiheessa), jonka se saa ilmaista palkaksi. Jatkossa kun maalin ilmaisu on opetettu, purkkia ei tarvita. Alussa jälki voi olla ihan pari metriä ja sen päässä puskassa tms silmin näkymättömissä purkki, jossa vastavaa hajua, ja koira oppii että jälki vie purkille.

-karkurieläintä ei 99% kerroista ohjaaja kerkiä nähdä lainkaan, ja moni remmirähjä tms. epäsosiaalinen tapaus toimii kuulemma etsintätilanteissa tosi hyvin eikä ikinä rähjää maalille. Maalin ilmaisu ylipäänsä eläinten kanssa aika kaukaa, karkurit pakenee herkästi vain lisää jos etsijäkoira menee liian lähelle. Koira usein luonnostaan pysähtyy maalia kohti mennessään tajutessaan että siellä se on -> valmiina palkkaamaan, niin saadaan siepattua tällainen käytös ilmaisuksi.

-vihreällä alustalla hajun käyttäytyminen menee niin, että kasveista hajoava haju tekee jäljestä vaikeimman 2-30min kohdalla. Eli helppoa jälkeä halutessa jälki ajetaan heti tai 30+ min kuluttua sen tekemisestä, 15min vanhetus on kaikkein haastavin. Koskee siis nimenomaan id-jälkikoiria, tällöin ihmisen ominaishajun ja rikkoutuneiden kasvien hajujen suhde on huonoin ja ihmisen hajua on vaikea erottaa.

-lumi: jälki tehty pienessä lumessa, tulee aura -> lumi ja haju sen jälkeen pitkin penkkoja. Samoin jos asvalttijäljen päälle sataa, haju valuu veden mukana usein alustan rajalle viheriölle. Ei pidä ihmetellä jos koira seilaa. Ylipäänsä hajut käyttäytyy hyvin eri tavalla eri olosuhteissa -> jäljen päällä askeltarkka ajaminen tai hakukoiran luotisuorat pistot on todella teennäisiä vaatimuksia. Linkki hajujen käyttäytymisestä ja leviämisestä

-kuumalla suuri osa koirista osaa itse tauottaa esim. poikkeamalla hetkeksi varjoon, voi olla vain pään kääntö tai muu niin pieni juttu, ettei ohjaaja huomaakaan. Aina ennen puuttumista tulee miettiä miksi koira tekee niin. Jos on tarve nollata nenä, on annettava nollata!

-helle- ja pakkasrajat tärkeitä, nenä voi palaa! Talvella -10 yleinen, jos kova tuuli, vähempikin. Kesällä jos ilma +20, pitkään jatkuneella helteellä myös maa on lämmin ja maan pinnassa nenän tasolla voi olla paljon kuumempaakin.

-junarata liikuttaa hajuja pitkälle, teollisuusalueella voi olla aitoja mistä kukaan ei pääse jne ja on pakko kiertää, koiran voi joutua pysäyttämään -> tostilanteita varten koira tulee opettaa hyvin monenlaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin

-y-jälki ja viuhkat: kaksi tai useampia mennyt vähän aikaa päällekkäin ja sitten eroavat. Jäljestetään jompaa kumpaa. Saman tai eri ikäiset. Häiriöhaju voi olla myös esim. hyvä kaveri(koira), juoksuinen narttu tms. Voi olla myös saman ihmisen tekemät mutta eri ikäiset, jolloin testatan hakeeko tuoreinta.

-reviirijälki: kohdehenkilö pyörinyt esim. talonsa pihassa ristiin rastiin ennen poistumistaan, koiran etsittävä jälkiviidakosta poistumisjälki (myös omalla reviirillä jäljestämistä tulee harjoitella, yleensä henkilökohtainen alue ja koiran käytös ja motiivit voi olla erilaista)

-tyhjän etsiminen maastossa: aluksi lähtöhajuksi 500km päässä asuvan hajua, ettei varmasti ole koskaan ikinä milloinkaan käynyt alueella. Tiettävästi sopivissa oloissa jopa 10km päästä voi haistaa, joten lähellä asuvan mutta juuri nyt ei-paikallaolevan treenikaverin haju ei siis käy.

-sekahaju: A ja B. Aluksi B ei ole koskaan ollut lähelläkään aluetta.

-ohjaaminen tapahtuu todella helposti tiedostamatta, joten sokkojen merkitys suuri. Kaikki ketkä on seuraamassa jälkeä, seuraa sovitusti teki koira mitä tahansa. Jos lähtee väärään suuntaan, yleisö usein hidastelee tai jää odottamaan koska tietää, että ei se sinne mene ja se palaa kohta. Koira ja ohjaaja molemmat oppii nopeasti lukemaan tätä, ja tositilanteessa ollaan aivan hukassa kun yleisökään ei tiedä mihin jälki menee. Poliisikoirilla on tehty sellainen testi, missä tyhjään huoneeseen oli post-it-lapuilla merkattu tiettyjä kohtia, ja ohjaajille vielä sanottu, että siellä on (etsittävä voi olla huume, lähtöhajun perusteella annettu haju tms mikä tahansa). Valtaosa ohjaajista sai koirat valeilmaisemaan koska oli itse päättäneet, että siellä on...

-kun lisätään uusi häiriöhaju (varsinkin joku voimakas, esim. riista), koirat tyypillisesti kokeilee sitä kerran "olisko tää". Saa kokeilla kerran ilman negatiivista rangaistusta (palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki otetaan pois). Tämä kouluttaja ei ylipäänsä hirveästi käyttänyt neg. rankkua. Ohjaajan on hyvä olla mahdollisimman kaukana ja eleetön, koska koirat yrittää kysellä kauheasti ja seuraa eleitä. Kaukaa on taas pitkä matka lähestyä ja poistaa oikea purkki, ja siinä välillä ehtii jo tapahtua kaikkea. Virhesignaalia jossain tapauksessa voi käyttää.

-jos ilmaisee väärää esim. 3s, odotetaan oikealla vähintään yhtä pitkä, tai mieluiten vähän pitempi (4-5s) ilmaisu! Ohjaajat mielellään palkkaa heti kun luopuu väärästä ja osaa oikealle, mutta niin ei pidä tehdä.

Käytännön treenit su

-kouluttaminen ON tekniikkalaji, ja tekniikan olisi oltava kunnossa. Oli taas surullista katsoa kun koirat teki oikein mutta ohjaajat sääti ja koira ei siksi esim. saanut vahvistetta. Edelleen esim se treenin aloitus ja lopetus, ei päästetä sitä koiraa haistelemaan mitään jos ohjaaja ei ole vielä/enää valmis palkkaamaan!

-töppönen selvisi ihan hyvin, vaikka tila oli suht ahdas kellari. Eka kierros tehtiin niin, että jokainen toi koiran sisään ja syötti sitä kupista minuutin ja vei pois. Lyhensin aikaa vain noin 15 sekuntiin, mutta tällainen on silti tosi hyvä lähestyminen. En tiedä miksei se ole yleisemmin käytössä.

-töppönen sai kehuja että operanttius näkyy siitä ja tarjoaa ja oppii nopeasti. No joo, mutta kun sitä on kyllä treenattu nuorena hyvin eri tavalla ja vain viime vuosi operantisti. Sitä suuremmalla syyllä on kuulemma oikein tehty se vuosi :)

-me ollaan tähän saakka tehty mausteilla, mutta vaihdettiinpa nyt lennosta ihmisen hajuun. Ekan kierroksen eka toisto pelkällä kuumalla täydellistä härväämistä, mutta päästiin jutun juoneen kiinni ja saatiin onnistumisia, ja lisättiin pian se yksi tyhjä kanssa. Tokalla kierroksella lisättiin 3 purkkiin (kuuma ja 2 tyhjää), siinä oli hyviä ja huonoja toistoja. Koira mm. ilmaisi vääriä haistelematta lainkaan ja keksi myös tarjota purkeilla kiipeilyä, voi kristus... Kolmannella purkkeja oli 6 (kuuma + 5 tyhjää), joista tosin yksi poistettiin, kun koira fiksoitui siihen kiipeilyyn. Tuomio oli kuitenkin selvä, koira ymmärtää lähtöhajun ja etsittävän hajun yhteyden ja se tasan tarkkaan osaa. Pelleilyyn tiukka linja ja koira nopeasti pois. Sekin riittää, että pari kertaa käy kaikki purkit läpi ilmaisematta, pois vaan sitten. Kerroin, että jonkun parin minsan tauon jälkeen se tulee kahta suuremmalla raivolla ja härväämisen määrä on vain suurentunut, niin sitten vaan surutta tällaisten koirien tauko on vuorokauden ja kokeillaan huomenna uudelleen. Koska tämä oppii ja ketjuttaa äärimmäisen nopeasti, niitä temppuja ei pidä katsella yhtään. Kiipeily loppui kun se nimenomainen purkki poistettiin, tai sitten kuuman voisi myös vaihtaa siihen tilalle. Purkkien määrä sattaa myös vähentää härväämistä kun joutuu oikeasti etsimään eikä voi arvata, meillä tämä ei tänään vaikuttanut mitenkään, melkein päin vastoin vika kierros oli huonoin. Koira toki alkoi olla jo väsynytkin koko viikonlopun jäljiltä, joten testattava vielä kotona uudestaan. Joka tapauksessa niitä jälkiä on korkea aika alkaa tehdä. Siistiä!

No, ups.

Erottelua

Viime viikolla olimme Eijalla treenailemassa, lisäksi Sieni ja Oksi pääsivät leikkimään aidatulle pihalle. Kadun varteen jätetystä autostani kuuluvasta ulvonnasta päätellen myös mudi olisi halunnut mukaan bileisiin. Tyypillistä mudia, haluaa palavasti jotakin vaikkei edes tiedä mistä on kyse. Mudihan ei todellakaan tule toimeen vieraan uroksen kanssa, tai ainakaan katso kun se leikkii Sienen kanssa. Mutta ainahan sitä saa haluta ja kokea suurta vääryyttä tullessaan unohdetuksi. Muutama suttuisen sään kuva:

Sieni teki eteen-sivulle-erottelua, tunnaria, kaukoja ja ruutua. Treenitila oli meille todella uusi kokemus, lisäksi häkissä oleva Oksi varsinkin alkuun oli hämillään vieraista ja järjesti häiriötä. Muuten osasin mitoittaa treenit hyvin eli aloittaa helpommista jutuista, ja Sienikin onnistui kivasti ja oli ihan ok vireessä. Paitsi. Tunnari. Otin neljällä kapulalla, mun, Eijan ja kanelin hajuiset sekä yksi tyhjä. Koira ei haistellut lainkaan ja nosteli mitä sattuu ihan kuin ei tietäisi yhtään mitä ollaan tekemässä, ja keskeytyksen (häkkiin laitoin) otti selvästi tosi raskaasti. Neljännen kerran jälkeen otin vaan kaksi kapulaa, hajuton ja oma, että sain sen kerran palkattua ja annoin olla. Tunnari on ylipäänsä nyt vähän huonossa jamassa, joskus koira ei selvästi vain haistele, enkä osaa sanoa, onko kyse enemmän paineesta, tylsistymisestä vai mistä. Siitä oma postaus joskus.

Töppösen suhteen koin suurimmat elämykset. Se sai näyttää rally-tokon alokasluokan kyltit ja toimia Oksille häiriökoirana tehden jotain vaan. Varsinainen aihe oli hajuerottelu, Eijalla on hieno purkkirata kuudelle purkille. Halusin ylipäänsä jonkun asiasta ymmärtävän katsomaan tätä meidän sähellystä. Meidän hajuerottelu on toiminut niillä yhden päivän kursseilla aina hienosti ja koiraa on ylistetty, mutta kotona koko homma leviää alta aikayksikön ihan helvetinmoiseksi säheltämiseksi enkä koe lainkaan edistyväni. Homma saattaa hetken näyttää toimivan max kahdella häiriöhajulla ja sitten koira alkaa paiskoa purkkeja ja ilmaista ihan mitä sattuu. Oikeastaan en haluaisi sille mitään maahanmenoa lainkaan, sen pitäisi pysähtyä ja pitää kuonoa valitsemansa purkin päällä ilmaisuna. Se toimii aina hetken, kunnes vire lähtee nousuun, ja sitten paiskominen ja maahan menot alkaa.

Ei olla tehty tätä pitkään aikaan, mutta muistuttelin nyt parina iltana kanelin hajuisella purkilla + yhdellä tyhjällä mikä oli jutun juoni. Otin mukaan kanelini ja treeneissä aloitettiin sillä. Taisi olla ensin yksi tyhjä ja sitten heti lisättiin toinen tyhjä, ja sen jälkeen nopeasti koko rata täyteen. Koira teki hyvää erottelua, palkkasin sen kyllä heti sen tultua oikealle purkille. Eihän se silloin kerkiä tehdä virheitä, mutta haluaisin, että se ehtisi kuitenkin valita itse, enkä naksauta vaan kun se vasta tarkastaa ja tee siten työtä sen puolesta.

Tauon jälkeen lisättiin häiriöhajuja, oli ainakin basilikaa, jotain kirveliä tai muuta yrttiä, lihapullaa ja olisko pari purkkia jääneet tyhjiksi. Koira erotteli edelleen varsin hyvin, muistaakseni jokunen virhekin saatiin tässä. Ja nyt tärkeä oppi: virheen sattuessa palkkion mahdollisuus poistuu, eli oikea purkki poistetaan välittömästi rivistä. Olen pitänyt sitä poissa pitkään, siis helposti jonkun viisitoista sekuntia, puoli minuuttiakin. Siinä ajassa mudilla sitten alkaa keittää, se säätää sen ziljoona juttua, olen saattanut kieltää sitä ja odottanut että se rauhoittuisi ennen kuin laittaisin purkin takaisin. Olen pitänyt oikeaa purkkia aivan liian pitkään poissa! Riittää, että koira selvästi sekunniksi luopuu valitsemastaan väärästä ja esim. vilkaisee ylös jos oli kumartunut purkin päälle. Tällöin oikea purkki laitetaan heti takaisin, ettei koira kerkiä tehdä välissä mitään muuta ja ketjuta niitä toimintoja väliin. Toimi hyvin ja koira pystyi virheen jälkeen jatkamaan, mitä ei kotona juuri ole tapahtunut. Palkkasin sen ensin purkin päältä, sitten heitin yhden namin koiran taakse että sain sen kauemmas, ja käskin sinne odottelemaan makuulle siksi aikaa, että purkkeja sai rauhassa siirtää joka toiston jälkeen. Rytmi tuntui hyvältä ja hallinta piti mudin kivasti kasassa ja keskittymisen hienosti asiassa.

Oksin ilmaisuja

Tässä välissä tehtiin muistaakseni erikseen pelkällä yhdellä purkilla ilmaisua. Logiikka oli taas niin yksinkertainen, että enpäs ollut tajunnut itse. Ilmaisu on kuonon laittaminen purkkiin/sen päälle ja pitäminen siinä pari kolme sekuntia. Maahan meno on siis virhe. Mitä tehdään, kun koira tekee virheen? Kieltäminen on vaan lietsonut sen sinne sfääreihinsä ja kieltäminen nyt muutenkaan harvoin kertoo koiralle oikein mitään, varsinkaan kun kuonojutulle ei ole mitään käskyä millä sitä voisi ohjailla. Miten olisi negatiivinen rangaistus, palkkion mahdollisuuden poistaminen? Otetaan se purkki mitään sanomatta ja hermostumatta pois, odotetaan että koira nousee (tai pyydetään se nousemaan) ja heti purkki takaisin tarjolle uutta yritystä varten. Lisäksi alussa onnistumisprosentti on paljon suurempi, jos purkki on ohjaajalla kädessä, ja sitä lasketaan pikku hiljaa lähemmäs maata. Maassa oleva purkki provosoi ainakin tämän koiran menemään maahan, syystä että se ilmaisee jäljellä ja tarkkuusruudussa maahan menemällä. Ilmaisua olen jatkanut kotona, ja kädessä olevalla purkilla onnistumisprosentti on jo aika korkea ja siinä on vähän kestoakin.

Lähtöhajun antamiseen opetetaan erikseen vihje. Annetaan koiran haistaa kädessä olevaa purkkia, palkataan siitä pari kertaa, ja sitten ohjataan koira radalle, jossa alkuun ei tartte olla kuin yksi vastaavan hajuinen purkki. Palkataan ilmaisusta ja lisätään pikku hiljaa ensin tyhjiä ja sitten muita hajuja. Nyt kun meillä ei ole tätä, etsittävä haju on kerrottu koiralle palkkaamalla vaan sen päältä. Tämä annetun hajun yhdistäminen siihen mitä haetaan, on kuitenkin se mikä mua tässä kiehtoo, kun tavoitteena on nimenomaan antaa lähtöhajua, laittaa koira jonnekin ostarin pihalle "etsi jälki" -käskyllä ja se sitten nostaa ja ajaa sieltä sen oikean jäljen niiden ziljoonan harhan seasta. Siksi vain, että kiinnostaa koulutuksellisena haasteena, tästä ei ole tulossa mitään tositoimien id-koiraa sen koommin ihmisten kuin kadonneiden lemmikkienkään etsintään. Tätä lähtöhajun ottoa me ollaan nyt kotona tehty, käsky on "haju" ja kyllä se sinne purkkiin hengittää useita sekunteja naksua odotellessa, mutta epäilen tajuaako se silti että sillä hajulla on joku merkitys. No, kunhan saisi jonkun radan rakennettua (ei kiitos enää irrallisia juomalaseja paiskottavaksi! Koira oli luonnostaankin paljon korrektimpi Eijan radalla), niin saa sitä annetun ja etsittävän hajun yhteyttä selvennettyä.

Vikassa setissä tehtiin sitten sitä, mikä mua eniten kiinnostaa, eli id-hajuerottelua. Piti ihan miettiä kuka voi koskea mihinkin, ja asian määräsi se, että Eija oli aamulla ottanut purkit pesukoneesta ja koskenut niihin kaikkiin. Tällaisessa harjoituksessa ne nyt ihan varmasti haisee kaikki edelleen, joten sama haju ei voi olla etsittävä haju, koska kaikissa tyhjissäkin olisi se. Etsittävä haju oli siis minun ja häiriöhajuina oli muistaakseni tyhjiä (vai olikohan ne niitä basilika ym. purkkeja?). Koska minä en voinut koskea purkkeihin ettei vääriin olisi tullut kanssa mun hajua, Eija hoiti kaikki siirtelyt. Olisi kannattanut kirjoittaa aiemmin, koska nyt en enää muista miten tämä meni, mutta menipähän jotenkin. Kiitos Eija kivasta päivästä :)

MPKY:lta tuli taas pyttyä jos jonkinlaista vuoden 2014 saavutuksista.

Oksi teki jossain vaiheessa omalla vuorollaan värierottelua. Aihe oli mulle aivan vieras, mutta näytti niin hauskalta, että tänäänpä sitten aloitin itsekin. Löysin kaapista kaksi pakastepurkin kantta, haalea sininen ja kirkkaampi punainen. Koirat ymmärtääkseni näkee parhaiten sinistä ja keltaista väriä (lähde: liikkurikurssi, jossa merkkien värejä eri taustoja vasten pohdittiin), joten valitsin sinisen kuumaksi kohteeksi. Muistin myös syöttää koiran ennen treenejä, mudin kanssa ei vaan voi treenata kotona ennen iltaruokaa, koska se ei kestä nahoissaan, eikä tee mitään järkevää, kun sen mielesssä on vain ruokakuppi.

Ensimmäinen ongelma oli välineet. Eijalla oli niin hyvä systeemi, jakkara itselle ja pieni pöytä kansille, kuppi lattialla koiran palkoille ja namit oli taskussa. Sienen kanssa joku sellainen varmaan toimisi mullakin, mutta mudin sähellyksen asteen huomioon ottaen, juuei. Laitoin siis valitun sinisen kannen pienen väärinpäin olevan muovikorin päälle. Koira tarjoaa koria korokkeena ja rynnii suunnilleen syliin kun en ollut varautunut moiseen. Laitoin kannen vähän korkeammalle keittiöjakkaran päälle ja siirryin hieman kauemmas, koira tarjoaa edelleen koroketta. Laitoin jakkaran kyljelleen takaisin matalammaksi, sen päälle levyksi Sienen takajalkakorokkeen, sen päälle kankaan (mudikin on käyttänyt samaa koroketta) ja sen päälle kannen, mudi tarjoaa edelleen koroketta ja kaataa koko paskan. No sitten kokeillaan laittaa kansi lattialle. Mudi tarjoaa pari kuonokosketusta joista saa palkan, mutta sitten hermostuksissaan muuttaa kosketusalustaksi, eli koskee etutassulla. En palkannut, ja sitten se sekä seisoo alustalla että tökkää sitä kuonolla. Voi huoh, mitä sitten tehdään? Annoin sen tehdä niin, mutta heti kun lisäsin parin sarjan jälkeen väärän kannen, homma hajosi eikä koira miettinyt yhtään, kunhan steppaili missä sattuu. Sen pitäisi käyttää silmiä, ja haluaisin että se ilmaisee vain kuonolla. Keksin sitten kokeilla pitää kantta kädessä ja niin sain kivoja pontevia nenäkosketuksia. (Jos mudia ei olisi ruokittu ennalta, se olisi töninyt kantta niin, että se tuskin olisi pysynyt mun kädessä. :D Ei ole nappulaa talossa, joten nameina oli lenkkimakkaraa, huonommat eväät olisi olleet mieleeni draivin vähentämiseksi.)

Parin 100% sarjan jälkeen lisäsin tarjolle väärän värisen kannen. Virheestä poistin oikean kannen saatavilta ja palautin sen heti, kun koira luopui väärästä. Se kokeili myös pitkäkestoista nenäkosketusta, silloin poistin vääränkin. Aika nopeasti se ihan selvästi pääsi kärryille mikä on pelin henki, ja se oli hienon tuntuista se! Tuli vaan varmaan vähän liian pitkä setti kaikkinensa, koska loppua kohden se alkoi vinkua ja kytätä jäljellä olevia makkaroita ja tökki todennäköisemmin namikupin puolella olevaa kantta. Lopetin onnistumiseen, huomenna uusi setti. Tämä se on hauskaa. :D

Tänään päivällä tavattiin maailman suloisin, reippain, pätevin ja hassuin pieni tyttö Flinga. Sieni oli liian tuttavallinen ja pentu kiljui sen leikkiyrityksille. Sieni pahastui kun kiellettiin rynnimästä pentua nurin ja ignoorasi sen sitten täysin. Tyttöjen jutut löytyi vasta lopuksi Sienen lumipenkkasukellusten yhteydessä, mitä isot edellä, sitä pienet perässä! Töppösen meinasin jättää pois matkasta, mutta se niin harvoin pääsee tällaisiin, niin ajattelin kokeilla sillä varauksella, että setämies joutuu pian takaisin autoon. Sen vaihtoehdot on a) joko ignoorata pentu täysin ja b) lapsiinsekaantuminen. Pentu oli vielä niin nuori, että se ei selvästi ollut mikään tyttö lainkaan, joten menimme a-valinnalla. Töppösen mielestä se oli ihan ok jos se pysyi vähintään muutaman metrin päässä, mutta sen tuttavallisemmaksi ei tarvinnut heittäytyä. Pennuille töppönen on onneksi varsin kohtelias eikä se niissä tilanteissa ensimmäisenä ainakaan murise tai mitään, se vaan häipyy. Se varmaan mietti koko ajan, että jumaliste nyt jos tämä on joku juoni kuitenkin "ensin tutustutaan ulkona ei-kenenkään-maalla" ja kohta se muka tulee meidän autoon ja meille! No ei ole tulossa, mutta ehkä seuraavasta sukupolvesta sitten joskus ;)

Liikkuroinnista puheen ollen, aloitin urani viikonloppuna. Olin menossa talkoisiin koneelle, kun aamulla pari tuntia ennen kokeen alkua tuli tekstari, että sovittu liikkeenohjaaja on sairastunut ja sihteerin hommat vaihtuukin liikkurointiin. No eihän siinä auta kuin paniikissa kaivaa säännöt, liikkurivihko ja söhertää pikaiset kehäkaaviot muistilapuille! Onneksi kyseessä oli vain alo & avo -luokat, mutta 14 koiraa oli silti ihan riittävästi. Ylemmät luokat olin osin koneella ja osin evl:n kehäapuna, ja siinä vikoille koirille kapuloita ja kaukokäskytaulua kuskatessa ei päässä kyllä liikkunut enää edes silmät. No eipähän kerinnyt jännittää kauaa, ja kai se ihan hyvin meni, ainakaan ei tullut sitä "käännös oikeaan, eiku vasempaan, eiku ööö.. no mene nyt edes johonkin päin!" -hetkeä. :D

Liekö syytä kehystää ekat kehäni tauluksi!

Hajutunnistuskurssilla

Ilmoitin töppösen uudestaan hajutunnistuskurssille, kun etukäteen sovin kouluttajan kanssa, että saan meille sopivat jatkoharjoitukset vaikka tämä varsinaisesti onkin alkeiskurssi. Hajuna oli kotoa mukaan otettu korvasieni, muut teki teellä.

Ekalla kierroksella koiralle oli muistaakseni neljä tai viisi harkkoa joissa yhdessä sieni, muut tyhjiä. En antanut lähtöhajua. Ohjeistus jäi vähän puutteelliseksi ja kouluttaja naksun haltijana odotti ilmaisua, koiran olisi voinut palkata alkuun pelkästä oikean purkin nuuhkimisesta. Se oli sitten just sellaista sähellystä eikä se tiennyt yhtään mitä on tekemässä, mutta kyllä se siitä lähti. Itse on helppoa olla ihmisten edessä aivan passiivinen ja paineistamatta koiraa, kotona mä olisin jo neuvonut että etkö sä nyt perkele osaa ja oles nyt siinä. Sehän se suurin ongelma onkin, ja nyt sain käskyn oikeasti kiinnittää huomiota vireeseen. Jos suu aukeaa ja häntä alkaa heilua, koira pannaan pois. Sitä ei käsketä vihaisesti häipymään, vaan se ihan nätisti vaan viedään pois. Uuden yrityksen olen antanut joskus 15min päästä, mutta sellasen ajan tuo koira vaan patoaa ja tulee sitten kahta kauheammalla raivolla hommiin. Tauko voi tällaiselle tyypille siis aivan hyvin olla suorilta 24h, tai vielä pitempäänkin!

Toisella kierroksella harkkoja oli vain kaksi (vai kolme?), tyhj(i)ä ja sieni. Annoin lähtöhajua eteisessä. Tässä saatiin selvästi nuuhkimista esiin.

Kolmannella kerralla harkkoja oli neljä, ensin ne oli "vaakarivissä" kuten tähän saakka, sitten muutettiin pystyriviksi. Yhdessä sientä, muut tyhjiä edelleen. Nyt koira selvästi tiesi mitä tekee, teki ilmaisun kanssa ja reagoi oikeaan purkkiin pysähtymällä jos meinasi ohittaa sen.

Neljännellä kierroksella kaikille tehtiin piilotus, muille teen, meille sienen. Olin viimeinen ja pyysin, että ne aiemmat teepurkit jätetään kanssa lattialle piiloon häiriöksi. Lähtöhajun annon jälkeen "etsi!" -käskyllä hommiin ja vaikka se osui vahingossa kahdesti tosi nopeasti sienelle, kolmannella joutui ihan kunnolla etsimään ja hieno oli :) Vääriin ei jäänyt lainkaan jumiin ja tiesi mitä etsii.

Kyllä tää tästä taas lähtee ja mudista ehkä tulee sittenkin vielä sienikoira! Nyt vaan pitää olla itse tiukkana sen vireen kanssa. Jos se suu auki sähellys alkaa, koira ei pysty enää nuuhkimaan oikein, eikä siinä siksikään auta kovistella sitä töihin.

Osasta koiria näki selvästi, että kaksi ekaa kierrosta vielä meni, mutta kolmas saati se neljäs ei enää jaksaneet kiinnostaa. Kouluttaja varoittikin siitä, mutta silti osa ihmisistä ei ehkä ihan tajunneet mitä se tarkoittaa ja että siihen kannattaa varautua. Töppönen pomppi mun naaman korkeudelle samalla kiljahdellen kolme ekaa kertaa kun hain sen autosta. Neljännellä se enää hieman sievästi hypähteli ja sanoi kerran "piih!". Mudin työmoraali <3 Kouluttaja kysyi, oliko se viime kerran jälkeen illalla kotona väsynyt. No ei nyt varsinaisesti, mutta sanoisin että tyytyväinen, ja niin oli kyllä nytkin. Nenähommat rasittaa mukavasti.

Teoriassa ei tietysti tullut mitään uutta, mutta tällä kerralla jäi vielä edellistä kertaa selvemmin mieleen se, miten paljon ihmiset itse tuottaa koirilleen häiriötä. Oli vaikeaa pitää suu kiinni ja olla pätemättä yleisöstä, mutta en mä nyt maksetussa koulutuksessa ala neuvoa ketään kun kouluttaja on ihan eri ihminen. Yleisö puhuu, liikkuu, kolistelee ja säheltää kun yksi koira on vuorossa ja koko tila on varsin levoton. Ohjaajille sanottiin, että palkka annetaan purkin päältä, ja suurin osa unohti sen silti ja aina kouluttajakaan ei muistanut muistuttaa. Palkan suuntahan on kuitenkin aivan oleellinen! Toinen kamala oli se, miten huolimattomia ihmiset oli ja päättivät itse, että nyt on tehty ja lopetetaan. Sitten se koira jätetään vapaana tai pitkällä remmillä hengaamaan ja sehän todennäköisesti käy tökkäämässä uudestaan sitä mistä se juuri sai palkan. Kouluttaja oli hereillä ja klikkasi siitä, ja usein sanoikin perään että palkkaa se vielä (joka jumalan naksusta hei palkataan ilman että erikseen pitää muistuttaa!?!), mutta ohjaaja saattoi jauhaa paskaa jo yleisön kanssa ja "ei kuullut" tai ei vaan enää viitsinyt kun omasta mielestään harjoitus oli tehty. Koira kuitenkin oppii ihan koko ajan, joten ei nyt ole kauhean tehokasta ensin tehdä kaksi oikeaa toistoa joista tulee palkka, ja sitten antaa koiran tehdä pari toistoa joita kukaan ei huomaa ja joista se ei siksi saa vahvistetta...

Ekalla kerralla kaikki piti koirat kiinni, mä olin siis vika ja toin töppösen vapaana. Sen jälkeen kaikki muutkin toi koiransa irti, mutta siinä nyt on sellanen pieni ero, että mun koira tietää että ne purkit on se juttu ja suurin osa ensikertalaisista, joille ei koskaan oltu edes naksuteltu ja ketkä ei osanneet tarjota mitään, ei tienneet. Ne sitten liihotti vapaana pitkin poikin yleisöä ja ohjaaja sai sata kertaa huutaa koiran takaisin oikeaan suuntaan. Siinä sitten toivotaan että se vahingossa osuu purkille (joka ei merkkaa sille mitään, ja tarjolla on kuitenkin ihmisiä, kaikkien taskussa nameja, kahvikattaus, roskis, jne kaikkea huomattavasti mielenkiintoisempaa). Olisko tehokkaampaa, jos pitäisi sen koiran niin lyhyessä narussa, että a) ei tarvii koko ajan käskyttää luokse ja harjoitus ei kulu sellaiseen ja b) koiralla on paljon vähemmän vääriä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin se luultavammin valitsee oikean, ihan tilastotieteenkin nimissä?

Ja sitten seuraavaksi ne ohjaajat itse. Tullaan kädet tyhjänä ja namit pussin pohjalla umpisolmun takana taskussa, ja naksun jälkeen menee minuutti kaivaa se nami sieltä jostain esille ja tässä vaiheessa ollaan jo unohdettu varmasti se palkan suunta. Sitten otetaan ne namit käteen seuraavaa kertaa varten, mutta koiralle ei ole opetettu luopumista eikä se siis tee enää mitään muuta kuin kyttää nameja. Sitten pannaan kädet selän taakse ja yritetään huijata että ei mulla ole mitään, tai pannaan ne namit oikeasti takaisin taskuun. Kun koira jää silti tarjoamaan kontaktia, ei malteta yhtään odottaa että se itse tekisi jotain muuta, vaan aletaan höpöttää että ei mulla ole mitään ja menes nyt siitä ja plaaplaa. Kyllä mulle jäi päällimmäiseksi taas fiilis, että koirat on ihan uskomattomia eläimiä kun ne kuitenkin jaksaa yrittää ymmärtää meitä ihmisiä. Eikä vähiten mun koira, en nyt tarkoita että itse olen joku täydellinen koirankouluttaja (kukapa olisi!) tai musta olisi erityisen hauskaa luetella toisten virheitä. Mainitsinhan mä omanikin heti alussa. Enemmän tää toimii muistutuksena mulle siitä, että jotain sentään olen itse tässä vuosien varrella oppinut, kun huomaan tällaisia asioita ja ne häiritsee mua!

Kuvat (c) JM.

Viimeisiä

Viimeiset hakutreenit, viimeinen retki, viimeinen hieronta, viimeinen se ja tämä... kysyttiin, mitä meille kuuluu, kun en ole mitään kirjoittanut. Ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. FB:ssä on sentään ollut jokunen kuva, joten tyrkätään ne tähänkin. Töppönen on tehnyt hajuerottelua ja korvasienten etsimistä pihalla ja koko homma leviää käsiin, vire on liian korkea ja koira vain säheltää, jolloin mulla menee hermot, jolloin koira alkaa säheltää kahta kauheammin. Lisäksi se on tehnyt EK:n tarkkuusetsintää, sotkee osaltaan sienten etsimistä kun sillä on aivan eri ilmaisut eikä se lähtöhajun annosta ja eri käskyistä huolimatta näytä erottavan mitä tekee. Lisäksi se on nyt myös unohtanut hakurullakuviot aivan täysin, kuvittelee varmaan tekevänsä esineruutua ja että rulla löytyy vaan oudosti joltain tyypiltä. Näyttö on siis unohtunut kuviosta tyystin, tänään metsässä ei tuonut seisovalta ukolta rullaakaan lainkaan. Junnataan aivan paikallaan kaikessa ja motivaatio on aika nolla. Sieni taas, niin, Sieni... on menossa pääsiäisen jälkeen uusintakuviin ja hetkittäin olen aivan varma, että siellä on jotain kamalaa, mikä selittää kaikki outoudet. Se koira vaan jää sitten sille reissulleen, jos siellä on tullut vuodessa reilusti rikkoa tai lonkat on jotkut E:t. Voi hyvin myös olla, että kuvista ei löydy mitään uutta. Motivaatio tehdä sen kanssa mitään oikeaa ja prässätä sitä yhtään on nyt kuitenkin aivan poissa. Jos nämä on sen viimeiset viikot, haluan että niistä jää onnellisia muistoja. Se on tehnyt esineruutua hajureagointiharjoituksina lenkin varrella ja oppinut käyttämään nenää, haussa se on saanut humputella lyhyttä ja helppoa treeniä. Viikolla tehtiin mökkikyläharjoitus metsässä, maalimies oli puupinon päällä makaamassa noin koiran korkeudella. Yhdellä katajalla oli sadetakki päällä ja sitten oli niitä mökkejä vaikka kuinka. Sieni kävi hyppäämässä katajan "naaman" korkeudelle mutta ymmärsi vissiin siitä että tämä ei ole kukaan, ja etsi hetken ennen kuin ukko löytyi. Rullan toi hyvin mutta näytölle ei taas osannut, vaan meni vähän ohi ihmettelemään, ja sitten muisti ja pomppasi sellasen kivan myyrästysloikan ukon päälle, että siellähän sä olit! Tänään maastotreeneissä sillä oli taas koirien joulu, eli vasemmalle tyhjä ja oikealla neljän ihmisen kimppapiilo, missä syötiin pitkään ja hartaasti lihapullia. Oli kuulemma ollut aivan onnesta soikeana. Mä sitten vaan pysähdyin kotimatkalla parkumaan autossa - mitä jos ne oli oikeasti sen vikat hakutreenit? Kolmevuotiaan koiran omistajan ei pitäisi joutua miettimään tällaisia. Tässä rodussa on kasvattajia, jotka silleen puolijulkisesti sanoo, että nehän on vain lonkat ja ei niillä ole niin väliä vaikka kirjain olisi mikä. Yksi on tiettävästi sitä mieltä, että Kennelliiton Liman, joka röntgenkuvat lausuu, inhoaa häntä ja antaa siksi hänen koirilleen tahallaan huonommat arviot kuin mitä kuvat oikeasti ovat. Jotenkin musta välillä tuntuu, että olen täysin eri planeetalta tällaisten ihmisten kanssa. Jos Sieni nyt menee mullan alle sen lonkkien takia, mä en tiedä miten pystyn nätisti kirjoittamaan johonkin yhdistyksen foorumille, että niidenhän piti olla "vaan lonkat", haistakaa hei vittu! Ei nyt vaan ole taas yhtään ymmärrystä niille, joiden mielestä "jalostuksessa on pakko tehdä kompromisseja" ja nättiä koiraa voi aivan hyvin käyttää vaikka sillä olisi jotkut C-D-lonkat. Kun eihän ne sitä tule haittaamaan, ja oikeesti ne on paremmat mutta kun vainoharhani kuvittelee että kennelliitossa syrjitään juuri minua! Muunnos- tai roturisteytykset on nounou ja pakko käyttää toinen toistaan paskempaa koiraa, koska "ei ole muutakaan". Siinä vaiheessa koko rotu (muunnos) saisi kyllä mun mielestä kuolla pois. Joo, olen ihan helvetin katkera ja vihainen ja kaikkea, koska en tee mitään koiralla joka on nätti ja kiva mutta jos sen terveys ei kestä elämää. Nyt kun kirjoitin tämän tähän, niin herneet meni varmasti usealle syvälle ja perästä kuuluu jotain paskan jauhantaa ihan taatusti, mutta onneksi mielipide on niin kuin persereikä ja meillä kaikilla on sellainen, halusitte tai ette. Itse asiassa mudeilla on juuri vireillään yksi oikeusjuttu kun ihmisillä meni vähän sukset ristiin, ja koko homma on niin absurdi että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...

Eka ja vika kuva kittipaskalinssillä kotoa, muut (c) JM.

Hieronnassa Sieni jumissa takaosasta, varsinkin vasemmasta koivestaan (parempi puoli), sai laseriakin. Kaularangan alaosa hieman kireä, selkä ja lavat tosi hyvät. Mudin selkä hieman notkolla ja lavat todella jumissa, mutta kokonaisuutena kuitenkin "vähemmän paha" kuin yleensä. Molemmat antoi nätisti hoitaa, tuttu hieroja siis kävi meillä kotona. Yleensä ollaan menty hänen luokseen.

Nämä kuvat Varkauden muditokomiitistä (c) Kaisa.

Kaikenlaista

Tiistaina vietettiin vapaapäivää Neitvuorella, 11km lenkki ja vaivauduin jopa raahaamaan pullakahvit mukaan. Inhoan repun kantamista ja menen yleensä mieluummin ilman. Kivahan siellä oli sitten auringosta nauttia.

Ei niin kapeaa pitkospuuta ettei mudi siitä mahtuisi

Tarjoilija! Missä viipyy mun eväät!

Saanko keksin!

Ei vittu miten nolo toi on...

...mutta saanko kanssa keksin!

Illan tokoissa paikallaoloissa mudi. Kehäänmenotarkastus tehtiin myös, oli ok. Molemmin puolin ihanat nartut ja hieman sai oikoa koiran kampausta ennen kuin se uskoi, että nyt me ollaan oikeasti hommissa ja seuraa ei tarkoita "kuikuile olkasi yli ja kilju takana tulevan nartun luokse"... mutta sitten kun meni perille niin se oli oikein kivan tuntuinen! Ei ottanut edes painetta tokorivissä kuten usein tekee. Yksilöliikkeissä Sieni, aiheena ruutu (valmiiksi viedylle kosketusalustalle x 3, neljäs pallolle, oli varsin kiva, erikseen maahan menoja ja seuraamaan tuloja, nekin ok) ja luoksetulo (vauhti käskytyksellä, osa sivulle asti, osan palkkasin aiemmin, nämä kaikki reippaita!). Lopuksi avustaja laittoi salaa ruokakupin eteenmenoa varten. Tuoli, ruudun lähtömerkki ja mun jättämä hihna kerättiin pois kun niin pyysin, ettei koira vahingossa harhaudu niille. En sitten tajunnut että pienet luoksetulon merkit voi vetää sitä puoleensa ja sinnehän se lähti kaartamaan ennen kuin näki kupin. En myöskään tajunnut rääkäistä jotain, joten se nyt sitten sai koko ruuan vinosta eteenmenosta... perään suora näytetty toisto vielä muutamalla taskusta löytyneellä namilla. Sieni oli muuten siis kiva mutta tämä loppu jäi mua harmittamaan.

Keskiviikkona ensin hyppytekniikkaa hallilla, oli jotenkin vähän vaisun oloinen. Yksi apuhyppy, korkeus 7-8 lautaa, noutona. Kuvasin, tekniikka on ihan ok mutta kapulan nostot taas hitaita. En tiedä miksi se välissä oli nopea sen yhden kerran? Kokeeksi myös pelkkää menoa yli lentävällä lelulla just niin miten ei pitäisi tehdä takaa tuleva palkka rikkoo tekniikan). Teki mieli kokeilla ja kyllä se sen metrisenkin puhtaasti hyppää. Hallilta vaihdoin kenttää eli seuraavaksi tottista pk-kentällä. Sieni duunasi jotain pientä, leikki ja kiipeili esteitä. Mudille enempi ajatuksella kunnon sulkeisia; kentälle menoja, iskunoutoja, hyppynoutoa lyhyellä heitolla (toimii!), yksi a-estenouto, seuraamista, seisomista kävelystä ja juoksusta (Helsingissä esiintynyttä neverheard-tilaa ei saatu esille, osaahan se seistä) ja luoksetuloja. Luoksetuloja sitten muuten hinkattiin ja pitkään. Helsingin lomalla havaittiin, että koira reagoi tuomarin käden nostoon, kun en tiennyt odottaa lupaa ja kutsuin koiran itsenäisesti ja tuomari juuri oli nostamassa kättänsä. Koira pysähtyi ja tartti tuplakäskyn. Sille on tarkoitus nyt tehdä erilaisia häiriöitä luoksetuloon ja aloitin itse ottamalla kiven käteen ja pudottamalla sen viereeni kun koira oli tulossa. Oli muuten vaikeaa ja sai junnata pitkään, että koira jatkoi luoksetuloa tästä häiriöstä huolimatta eikä mennyt katsomaan kiveä, pysähtynyt tai hidastanut. Kovaa se ei enää loppuvaiheessa tullutkaan mutta pääasia että mielessä pysyi koko ajan että tänne tarkoittaa tänne ja se tuli. Lopuksi eteenmeno valmiiksi viedylle pallolle, se oli sentään erinomainen!

Riittävästi sulkeisia vääntänyt mudi!

Keskiviikkona Sieni oli myös 7 tuntia lainassa Watilla. Se oli mm. toiminut hevosena lasten leikeissä. Illalla juuri ennen kotiin palautusta se oli yrjönnyt keppimurskaa. Kotona joku yrjösi yön aikana ja kolmannen kerran kun olin töissä. Matolle, miten ihanaa! Siis oikeasti ihanaa että mun sänky tällä kertaa säästyi. Annoin ke-illalla aika pienen ruuan, olisi ehkä pitänyt jättää kokonaan väliin.

Kevätmudi <3

Mudin kanssa tehtiin hajuerottelua korvasienillä. Aloitin tiistaina ja se meni ok. Hajutunnistuskurssille on luvassa uusinta ja sovin kouluttajan kanssa, että saan täsmäkoulutusta meille, vaikka olen jo "jatkotasolla" ja kurssi on ajateltu alkeiskurssiksi. Kouluttaja kyseli mitä olen tehnyt ja mm. kestääkö koira ruokaa tai lelun häiriönä. Päätin sitten kokeilla laittaa yhteen häiriöhajupurkkiin raa'an broilerin hajuista lientä ja olipas hieno idea, sotki meinaan ihan koko homman! Koiralla meni pasmat aivan sekaisin, alkoi hirveä sähellys, lopulta koira lakkasi täysin nuuhkimasta ja yritti vain ilmaista purkkeja ja kaikki mitä yritin tehdä vain pahensi asiaa. Sitten kun paloi päreet, lopetin koko touhun. Nyt pitää varmaan aloittaa ihan alusta ja ottaa vain yksi purkki missä on sieni ja sitten siihen hajuton tyhjä jne... voi perse, sanoisinko. Että eipähän se näköjään sitten kestä ruokaa häiriönä!

Torstaina haun mökkikylätreenit. Käytiin tunnin metsälenkki ennen, koirat juoksi ja Sienikin oli ihan normaali. Sehän se yrjöpetteri varmasti on ollut. Mökkikylätreeneissä oli ehkä joku 8 mökkiä, tuuli tuli vinosti niiden takaa. Sieni toisena koirana, oli sovittu, että jos koiralla on vaikeuksia löytää näytölle, mm palkkaa heti näytöltä (eli sanon piilolle tullessani "palkkaa"), jos löytää hyvin, otan koiran sivulle, mm nousee piilosta ja palkkaa sitten (sanon piilolla "maalimies"). Hallintaa ei ole koskaan tehty. Jo autolta otettaessa koira oli outo, hyppäsi yhden loikan silleen "kun sä varmaan toivot että teen näin" ja oli kovin vaisu. Pistolle hieman hitaasti, etsi kuitenkin ihan hyvin ja teki hassuja loikkia mökkien keskellä. Joutui jonkun aikaa etsimään ennen kuin löysi. Hyvä irtorullan palautus, näytöllä roikuin liinassa mistä se vähän himmaa (se vetäminen pitäisi opettaa hetsaavalla maalimiehellä), mutta meni suoraan oikealle mökille ja otin sen hallintakuvion. Ei noussut ekalla sivulle, toisella tuli, kehuin ja autoin odota-käskyllä kun mm tuli ulos.

Töppöselle samanlainen setti. Ekaa kertaa varmaan umppareita? En tiennyt yhtään mitä se tekee. Oli sentään tutuin mm (H), sen verta tajusin ajatella, lisäksi koira näki kun mm lähti piiloille. Silläkin oli vaikeaa, joutui etsimään pitkään, ja kun ei meinannut ruveta löytymään, se meinasi tuoda yhdestä sirkusteltta-mökistä verhot. Kielsin ja onneksi se sitten melkein heti saikun hajun ukosta. Oli menossa reteesti sisään piiloon, kun mm heilautti irtorullaa koiran ollessa jo sen päällä ja koira pysähtyi kuin seinään ottamaan rullaa. Hyvä tuonti ilman apuja, mutta sylki sen mun jalkoihin. Odotin hetken, ei nostanut, niin potkaisin rullaa ja käskin nostaa sen. Näytöllä hallintakuvio, se oli ok. Mitään slaagia se ei meinannutkaan saada missään vaiheessa.

Sitten vähän tottista. Mudille jätettiin broilerin kaulat autolle, otin kentälle menon, hyppynoudon ja a-estenoudon ja makuutin koiraa noin minuutin "arvostelussa" josta hallinnassa ulos ja palkalle. Muuten jees, mutta hyppynoudon sivulle siirtyminen vajaa ja noutojen välisessä seuraamisessa äänteli. Maassa kuitenkin aivan hiljaa! Noihin sivulle tuloihin pitää nyt miettiä mitä olisi fiksuinta tehdä. Ongelma on se, että koira jää helposti vähän vajaaksi. Terhi käski vaan komentaa kunnon äänellä napakasti, jotta koira tekee sen kunnolla. Se on kyllä tähän saakka totellut ihan normaalia puhetta ja jotenkin luulen, että jos lähden sillä tavalla vaatimaan siltä, saan rääkyä aina vaan kovempaa. Melkein voisi kokeilla ihan keskeytystä, jos tulee huonosti, niin käsken sen pois ja se ei saa jatkaa. Lisäksi se voisi tehdä ihan naksuttelutemppuna sitä oikeaa paikkaa, onhan se vähän edessä ja helposti painaa seuruussa ja se on nyt enemmän pk- kuin tokokoira. Haluaisin vähän sitä tarkkuutta kuitenkin takaisin ja haluan ehdottomasti että koira tekee itse työnsä ilman että mun tarvii tietyllä äänellä vaatia siltä kunnollista suorittamista.

Sienelle ampumista ja eteenmenoja avustajan viemälle kupille. Ampumiseen koira lyhyeen remmiin, paukun yhteydessä "jes!" ja palkkaa taskusta. Kaksi tällaista ja kolmella seuraavalla pyysin paukun jälkeen koiran haukkumaan ennen palkkaa. Ampumiseen se ei reagoi mutta oli tasaisen vaisu muuten. Se ei jotenkin ollut kovin kiinnostunut ruuasta vaikka sai eilen illallakin vaan jonkun 1/3 annoksen ja piti olla nälkäinen, ja nyt jälkeen päin on taas helppo sanoa, että eiköhän sillä ollut huono olo siitä yrjöämisestä edelleen. Haukkuminen ei oikein käynnistynyt ja mun piti olla kovin aktiivinen, ja koira haukkui siksi kun pyydetään eikä siksi että se olisi halunnut sitä ruokaa multa. Eteenmenot ihan reippaita ja vikalla sai kokonaisen iltaruuan, mikä oli ehkä virhe, toivotaan ettei se jatka yrjöämistä ja se kaikki ole kohta jollain matolla taas. Jotenkin kun on avustaja ja olen päättänyt että nyt ammutaan, mitä en voi yksin tehdä, mä unohdan tarkkailla sitä koiraa. Nytkin olisi pitänyt jättää kokonaan väliin, jos sillä oli paha olo tai oli se vaisu mistä syystä tahansa. Varsinkin jos se ei hauku-käskyllä lähde aktivoitumaan niin hittoako mä sitä hyysään. Ei sitten, ruuat pois ja koira autoon, oli se sitten kipeä tai "kokeile" taas vaan mistä naruista voi vedellä. Voi aargh mua. Nyt on kyllä taas mielessä, että pitäisikö ne uusintalonkkakuvat aikaistaa sieltä suunnitellulta ensi syksyltä ja humauttaa se vaan nyt. Siitä tulee kohta vuosi kun se on kuvattu, ja edellisen kerran nukutettu sterkassa marraskuussa.