Kyllästyminen ja uudet suunnat

En jaksa enää. Vietän hallilla keskimäärin viisi päivää viikossa; ma Sienen agiryhmä + viisi kertaa kestänyt leikkikurssi, ti kouluttamani tokoalkeet ja kummankin oman tasoryhmät kaikki peräkkäin (=liikaa mun keskittymiselle), to Luksin agiryhmä, pe kouluttamani agialkeet jossa alkaa taas tällä viikolla uusi kurssi, ja viikonloppuna usein yksi oma visiitti. Hallille meno alkoi jo ärsyttää ja fiilis oli sellainen, että taas mä olen täällä, voi perse. Ei niinkään se, että joka ilta on jotakin, vaan se, että aikataulut on määrätty. Teenhän mä nyt joka päivä jotain kun en ilmankaan osaa olla :D, mutta on ihan eri asia treenata välillä aamulla tai päivällä kuin aina säätää elämä sen mukaan, että treenit on kello x paikassa z.

Siispä ilmoitin että mun kumpikin koira luopuu toistaiseksi agilityn ryhmäpaikoistaan. Eeva ei tällä hetkellä kisaa Luksin kanssa, enkä halua minäkään. Sienen kanssa mä aion edelleen jatkaa omatoimitreenejä, kaavailen että se olisi keväällä-kesällä säiden taas ollessa mukavia (sateessa ei haittaa olla maastotreeneissä, agitreeneissä tai -kisoissa kyllä haittaa! Kertoo riittävästi omasta motivaatiosta ;)) kisavalmis. Kisaan sen kanssa kolmosiin ja siihen saa jäädä. Luksi saa käydä hallilla pelleilemässä ja johonkin mölli- tai ehkä joskus oman seuran virallisiinkin vielä mennään, kun se on siitä niin ihanaa.

Luksi keskittyy talvikauden tokoon ja on toivottavasti keväällä jälkikauden alkaessa valioitunut tokosta. Keväällä joka tapauksessa vaihdetaan taas pk-puoleen. Ykkösiä toki yritetään metsästää jäljelläkin, mutta ihan ensin pitäisi saada yksi mikätahansa-koulari tiettyyn päivään mennessä, jotta olisi osallistumisoikeus SM-kisoihin. Jos se onnistuu, eiköhän me sinne mennä, saavutus se on sekin saada osallistumisoikeus ja uskaltaa! Jos nyt meinaan sattuu että se käyttövalioituisi kanssa ensi kaudella, niin en tiedä tekeekö se enää jälkeä ja tämä tuleva kesä olisi ainoa mahis SM-kisoihin. En kyllä tiedä yhtään mitä se sitten alkaa tehdä - tungen senkin hakuryhmään ja koulutan sille vähän hakua EK:ta varten? :P Tai sitten sitä FH-jälkeä. No, ei oo tän viikon murhe!

Sieni tekee tottelevaisuutta ja plääni on edelleen hakea yksi ALO1, avoimesta TK2 ja sitten se BH. Käyttäytymiskoe on vähän outo nimi sille, koska se seuruu on niin saatanan pitkä ja vähempikin riittäisi näyttämään että koira on hallinnassa... no mutta ei mahda mitään, sitä saadaan treenata vielä hyvän aikaa, tai sitten oikaisen ja opetan sille jonkun "tässä" -käskyn :P Nääh, ei sillä ole kiire, sama se tehdä pk-tottis koevalmiiksi ja käydä sitten vasta BH alta pois. Hakua ja jälkeä se treenaa koetavotteellisesti koko talven sen minkä pystyy, samoin esineitä. Niitä pitäisikin nyt alkaa taas tehdä kun nehän on siinä alokasluokan vaiheessa - etsii yhden hyvin vaikka kestäisi pitkään löytää, mutta toiselle ei jotenkin tajua ollenkaan lähteä ja menee jumiin. Tokon yläluokkien liikkeet jätetään vähän myöhemmäksi, tai saa se pohjia tehdä leikin varjolla mutta jätän ne yläluokat "eläkelajiksi". Näillä näkymin, mun mieli voi vielä muuttua monesti :)

***

Tänään Sienen leikkikurssilla perinteistä pentusettiä. Aloitettiin peruuttamisella. Vastakkain ollen tarttee voimakkaat avut eli suunnilleen työntää namilla koiraa rintaan, perusasennossa on vähän harjoiteltu ja siinä sujuu pienemmillä avuilla. Tämän voisi työstää vähän paremmaksi, Sieni on edelleen aika jalkava ja se ei tiedä missä kintut menee. Pujottelurinki, oli namit oikeassa kädessä ja syötin niitä vasemmalla koiralle nonstoppina, tosi hyvä. Sama juosten, vaikeinta oli omat jalat. Maahan menoja katsottiin ylipäänsä, Sienelle voisi saada vähän lisää vauhtia, eli nyt hetsaustreenejä ja vauhti kriteeriksi. Eteen tuloja olen tehnyt kotona seinän vieressä, koska tulee helposti vinoon perusasentoon päin, minusta ei vain osaa vielä eikä tiedä että suoruus on kriteeri. Kouluttajan mielestä meillä on potentiaalinen tuleva ongelma - koira ennakoi sivulle tuloa ja tulee siksi vinoon, kannattaisi opettaa se kiertämään selän takaa perusasentoon, niin ei olisi ongelmaa. Tämä on minusta perinteinen toko- ja pk-ihmisen ero, jos saan yleistää! :D Tokoihmisen mielestä ratkaisu on vaan opettaa tekniikkaa vähän tarkemmin ja saada se koira tajuamaan mitä halutaan. Pk-ihminen kiertää ongelman. Pyh. No, on se takaa sivulle tulo ihan oikeesti ihan miettimisen arvoinen asia Sienelle, koska se on niin pitkä ja kömpelö, mutta luotan että se iän myötä alkaa hallita jalkansa paremmin. Ja olenhan mä Luksillekin sitä miettinyt, koska se tekee sen vitun ärsyttävän loikan mun naamalle, varsinkin kokeessa kun on jo ehtinyt oppia että siellä voi... :P Sieni sai lisäksi kommenttia siitä, että se sivulle tulo ei ole riittävän sähäkkä pk-puolelle, se kun kävelee eikä hypähdä. En oo tajunnut murehtia enkä murehdi kyllä nytkään, se on ihan riittävän hyvä, piste :D

Luoksetulot pideltynä koirakujan läpi, vauhdikas oli. Lopuksi katsottiin agilityn putkea, tää oli nyt enemmän sellainen motivointiharjoitus, mitä kuvittelin tällä kurssilla ("leikki- ja motivointikurssi pennuille ja nuorille koirille") tehtävän. Sienihän nyt missasi sen koska se osaa putken oikein hienosti. Olisi pitänyt keksiä sille joku muu outo juttu. :D

Omalla ajalla kerkesin tehdä kaukojen vaihtoja, s-m-s onnistuu aika hyvällä prosentilla, tosin joku jalka helposti välillä liikahtaakin. S-i-s ei oikein luonnistu, en saa haluamaani liikerataa koirasta. Perusasennossa pyörimistä vastapäivään / vas käännöksen pohjia, käsiapu on edelleen mukana mutta nyt koirasta tulee se haluamani liike, sitäkin piti vähän kaivella kun ei pökkelö meinannut tajuta. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso, näissäkin erottelu varmaan aika vahvaa mutta nopeutta varsinkin maahan menoon voisi tehdä lisää. Liikkeestä istu vaatii isot avut, sotkee seisomiseen. No ei sitä ole tehtykään paljoa.


Eevan kanssa agikisoissa JKL, kuva (c) SM

Loma tietää puuhaa!

Sunnuntaina Eeva kisasi Luksilla kaksi agirataa. Ekalta nolla, sij. 12., suunnilleen puolet tuli nollia ja puolet hylkyjä, oli vähän outo rata ;P Koira oli ihan hilkulla lähteä lapasesta radalla ja se näkyi mm. kaarrosten paukkumisena. Aika taisi olla -0,99s eli tiukille menikin. Toisella radalla se sitten tapahtuikin ja koiralla oli ihan omat radat, A oli neljäs este ja alasmenon loikkauksen jälkeen lähdettiin pyörimään yhteen mutkaputkeen ja kesti tovin ennen kuin Eeva sai koiran edes kuulolle ja ulos radalta. Voi mudi, ei se kartturi oo siellä turhaan :P Eevan blogiteksti ja nollaradan video kisasta.

Su-ma oltiin yhden yön vaelluksella Leivonmäessä, siitä tulee myöhemmin oma postaus kuvineen.

Maanantaina H&R + M&J + co kanssa pk-kentällä. Luksille tottiksen ilmoittautuminen, joka oli ihan karmeaa huutoa sekä koiralta että multa. Yksi koira karkasi autosta ja siinä oli oikeesti hässäkkää, mistä mudi veti kierrokset, ja mua alkoi vituttaa se ja sorruin karjumaan kilpaa koiran kanssa. Joo tiedän, ei niin minkäänlaista hyötyä. Mudilla ei polla kestä tollasia hässäkkätilanteita ja parasta mitä voin tehdä on olla tekemättä mitään. Mutta ei riitä munkaan hermorakenne siihen :P No otettiin uusiksi pari toistoa, että saatiin kaikille parempi mieli.

Sitten mudi paikalla makuuseen, ehkä pari minsaa oli, toinen koira suoritti omiaan ja mä hain kamppeita autolta. Kävin kerran välipalkkaamassa. Vapautus leluun. 2kg tasamaanouto, ihan kelvollinen. Hyppynoudon hyppy hyvä, mutta bongasi huonosti jätetyn 2kg kapulan sen heitetyn 450gr sijaan, ja lähti tuomaan sitä. Kiirehdin vastaan että älä nyt vaan sen kanssa yritä hypätä! Uusinnalla hyvä, samoin A-estenouto, molemmat leluun. Seuruuta, kerran huomautin kun vilkaisi toista koirakkoa, sen jälkeen tosi hyvää työtä vaikka otin aika pitkän pätkän saadakseni uuden virheen ja päästäkseni puuttumaan, mutta eipä se vaan virhettä tehnyt :) Juoksusta seisomaan ja luoksetulo leluun, oikein hyvät.

Sieni kävi muka nopeasti mutta menihän siinä kanssa aikaa. Alkuun palkkailin koiran tarjoamasta kontaktista namein, oli kaksi muuta koirakkoa kentällä. Parit jäävät peruuttaen, sekä seis että maahan oli hyvät. Hilluttiin vaan teddypatukan kanssa. Muutama sivulle tulo leikin lomassa, tulee edelleen helposti turhan eteen. Loivaa alkeis-vinoestettä kiivettiin kerta, hyppyä koroteltiin lauta kerrallaan varmaan välillä 40-70 (80?) cm, hyvin hyppää!

Siitä pieni siirtyminen esineruutuun. Noin 30x50, sellaista tavan metsää. Kolme esinettä, molemmissa takanurkissa ja yksi kaikin puolin aika keskellä. Mudi oli eka koira, koska mulla oli kiire seuraaviin treeneihin, ei siis muiden hajuja ruudussa. Jätin palkan autolle ja otin kokeenomaisesti, taskuissa ei ollut mukana leluja eikä ruokaa. Ilmoittautuminen vieraalle tuomarille, ok. Eka pisto oli reipas, joskin meni ihan vinoon, ja oikean takanurkan esine tuli nopsaan. Toisen toi vasemmalta takaa, siinäkään ei kauaa mennyt. Olin etukäteen ajatellut, että otan vaan kaksi esinettä, mutta halusin että se tuo sen lähiesineen, kun ne on yleensä olleet vaikeita, koska mudi tykkää huidella missä sattuu. Päätin siis ottaa vielä kolmannen. Olipa hyvä päätös, mudi oli meinaan sitä mieltä, että mee ämmä keskenäs etsimään!! Jäi siis metrin päähän möllöttämään ja karjaisin sille että alahan mennä siitä. No lähti se siitä ja löysikin melkein heti keskellä olleen esineen, ihan hyvä että se tuli palkkana. Mutta häh, mitä tää nyt on?! Onko ongelma se välipalkan puute? Oonhan mä nostattanut sillä jonkun vajaa kymmenenkin esinettä, ja etsii hyvin, mutta olen kyllä tainnut palkata vähintään joka toisen jälkeen. Vai onko tää nyt useasta kokeesta huomattu juttu, että en pysty puuttumaan? Esineet on aina ollu sen lemppari, niin vaikea uskoa, että se ei tahdo etsiä niitä! Eihän sitä oo saanu huutamallakaan sieltä pois niin nyt se ei sitten meinaa lähteä enää parin jälkeen. Jopas jotakin. Tällä viikolla vielä useampi esineruutu sittenkin edessä, se on etsittävä kunnes minä kiitän, mudit ei voi itse päättää koska riittää.

Sieni jäi treenaamatta koska oli tosiaan kiire seuraavaan paikkaan, eli leikki- ja motivointikurssille (5krt). Se on varsinaisesti alle 1v pennuille tarkoitettu, mutta laitoin, että jos tilaa jää, niin saataisko mekin tulla. Leikkiihän se nyt herranen aika enkä tartte kädestä pitäen alkeisopetusta koiran motivointiin, mutta kuvailin, että haluisin koiralle rutkasti lisää "munaa". Siinä kun sitten juteltiin niin isoin ongelma olen varmasti minä. Mä kohtelen kilttiä nuorta narttua kuten vanhempaa, tujumpaa urosta. Sitä ei tarvii sääliä, mutta ei sille missään nimessä tartte olla samanlaista (arki)kuria kuin vahvemmalle koiralle! Sieni leikki kivasti sekä mun että vieraan kanssa, näytin kuinka olen opettanut sen hyppimään mua päin, puremaan mua kädestä (se onkin tosi siistiä ;P) ja miten sen kanssa yleensä olen. Ikäkin kuulemma tekee osaltaan tehtävänsä. Ei me oikeastaan kuuluta tonne kurssille, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Enemmän se olisi nyt mulla paikka kehittyä ohjaajana ja oikeasti opetella olemaan oikeanlainen kummankin koirani kanssa.

Tämän jälkeen vielä suoraan Sienen agiryhmä! Koira jaksoi paremmin kuin ohjaaja, jolla alkoi olla jo todella ongelmia. Sieni teki melkeen koko radan, keinulla ja A:lla yhdessä viedyt namialustat. Keinulla se veti kauhean lentokeinun, sen jälkeen yritti tulla kerran ohi, seuraavalla sain sen nätisti sinne. A:lla taas ekalla otolla iloisesti ohi, kun vedätin liikaa, ja alastulollakin jotain säätöä. Ei ne kontaktit vaan mene vielä radan osina. Tehtiin sitten rataa pätkissä kontaktien välissä. Oli oikein kivannäköistä niin teknisesti kuin vireeltäänkin :) Pienen tauon jälkeen otin vielä keppejä, pistin ne puoliksi ja verkotin. Sienihän ei ole tehnyt niitäkään radan osana, vain yhden hypyn kanssa, ja silloin vauhtia on liikaa eikä sisäänmenoa löydy. Nyt otin ne kepit kerran ensin pelkiltään ja sitten ensin yhdeltä ja sen jälkeen kahdelta hypyltä vauhtia. Hyvin haki oven. Se kehittyy :) Tähän oli hyvä lopettaa.

Agia

Eeva treenasi Luksin kanssa ryhmäpaikalla. Radat olivat molemmat aikamoista pyöritystä. Toisen setin lopussa koira alkoi olla jo väsynyt ja näki, että herpaantuu keskittyminen niin koiralla kuin ohjaajallakin. Kävin sitten itse kokeilemassa neljän hypyn kuvion, jossa piti jäädä ohjaamaan takaa ja saada koira irtoamaan. Eevalle se lähinnä huusi jaloissa eikä edes yrittänyt mitään. Mä sitten otin ja ensin hetsasin koiraa läimimällä sitä frisbeellä ja sitten mentiin "HYPPY, TÄHÄN, HYPPY!" Rääkyminen on rumaa mutta sillä se lähtee ;). Väsyneenä varsinkin se tarttee sellasen "nyt jätkä perkele mennään eikä meinata" -raivon.

Ensi kerralla pitää katsoa, että ei me liian hinkkaamiseksi, vaan tauko tulee aiemmin. Ihan tyhmää tollaset koiralle, kyllä sen pitää olla kivaa ja treenin tässä lajissa sen verta lyhyt, että koira jaksaa tehdä täysillä.

Sieni kävi tekemässä hallissa puomia (hyvä vauhti, tarvii yhä remmin koska suorastaan holtitonta välillä). Kepit oli radalla enkä saanut otettua niitä, Luksin ryhmän jälkeen tuli heti toinen ryhmä jatkamaan. Hallissa otettiin myös kahdella hypyllä välistävetoja ja slalomia. Palkkasin koiran nyt kädestä tiputtamalla heti kun se tuli oikein.

Sieni kävi myös pari kertaa parkkiksella ihan vain leikkimässä. Haluaisin sille reilusti lisää "munaa", katsotaan mitä riehuminen auttaa asiaan.


© Sanna

Ken kovempaa huutaa

Töppönen & lainakartturi Eeva ekoissa yhteisissä agikisoissaan. Aamulla oli kuuma, iltapäiväksi luvattu sadetta, ja kauhea musta pilvi kävikin kentän yllä, mutta jatkoi matkaansa repeämättä. Kaksi starttia on mulle kyllä niin kisaajana kuin katsojanakin aivan riittävästi, kolmeen ei riitä keskittyminen.

Ekana agirata B, piirros suuntaa antava ulkomuistista jälkikäteen. Hyppy 15 katkesi tuolta ylhäältä:

Rataantutustumisen jälkeen näiden piti olla joku viides koirakko, mutta siihen olikin tullut poisjääntejä niin, että olivat toisina. Eeva oli vasta hakemassa koiraa kaukaa autosta, kun kuuluttivat että "seuraavana valmistautuu 130 Luksi". Juoksin sitten karjumaan että tulkaa sieltä äkkiä! Koiralle ei tällaiset äkkilähdöt sovi ja se olikin lähdössä vähän kujalla, katseli ympärilleen hämillään. Lähti kuitenkin ihan ookoo ja heti neljännen esteen jälkeen karjuu naama punaisena ja suorastaan kääntää päätä niin, ettei tartte katsoa ohjausta, ja voi sinkoilla minne haluaa. :D Aika moninkertaisen hylyn ottivat, välissä ihan siistiä, agilityn näköistä toimintaa, ja välillä sitten sitä ah niin raivostuttavaa "huuda sä mitä haluat, mä teen mitä mä haluan" -menoa. Koira karjuu niin kovaa, että se ei varmaan edes oikeasti kuule mitä sille käskytetään, ja vartalo-ohjauksestahan ei tartte välittää jos katsoo tahallaan eri suuntaan... kullanmuruseni, oot kyllä niin herttainen aina joskus, not!

Toisena starttina oli rata C, hyppäri, samoin jälkikäteen muisteltuna jotain tällaista:


Nyt oli erilainen sotasuunnitelma; haen koiran autosta heti rataantutustumisen aikana ja tuon sen valmiiksi Eevalle. Ennen kentän lähelle menoa annoin koiran retuuttaa narupalloa, ja sehän tappoi sitä ihan raivolla. Pieni tällainen purkaminen tekee sille mun kokemuksen mukaan hyvää, mutta liika on sitten taas pahasta. Nyt osui aika kohdilleen, yleisöön meno oli ihan eri näköistä ja kuulemma se elikko tuntuikin paljon paremmalta käsissä. Oltiin sovittu, että jos koira alkaa karjua, niin Eeva karjuu takaisin. Ei sille mitään perkeleitä tartte laukoa, kunhan vaan ohjaa niin napakasti että koira herää ja havahtuu siihen, että tolla on ihan oikeesti asiaa. Nollahan siitä tuli, vaikka kepeillä oli sellasta säätöä (mudilla oli vielä asia kesken!) että joku tuomari olis varmaan jo vitosen lätkäissyt. Muutama sekunti jäi aikaa, sijoitus muistaakseni 8.

Töppöset sai makkaran. :) Hyvä he! Mua alkoi vasta paikan päällä jännittää ja sitten kyllä jännittikin ihan saakelisti, enemmän kuin itse kisatessa. Onneksi ei missään vaiheessa ollut mitään elkeitä radalta karkaamisesta. Kentän laidoilla se nyt kyllä rähisi ties kenelle, mutta sille ei mahda mitään. Kunhan ei kesken radan syö ketään.

Hyppyrata

Treeni on hyvä vasta kun veri lentää

Hallilla Eevan kanssa. Hää teki Luksin kanssa kontakti- ja kepittehdäänloppuunasti- vahvistuksia sunnuntain kisoja varten. Sienen kanssa mä tein muutaman slalomin kahdella hypyllä. Sujui heti kun oma käteni oli siellä missä piti ;P Putken pimeä kulma myös ok, Eeva tsekkasi Luksin kanssa, mä Siänen.

Sitten vaihdettiin tokoon, olin ensin Sienen kanssa Lykylle häiriökoirana kentän toisessa päässä. Oli toiveissa maltillista olemista, niin tehtiin vaan istu/maahan/sivulle-käskyjen erottelua namipalkalla. Sitten Sieni sai maata ehkä reilun minuutin paikallaolon Lykyn kanssa. Makuu ok, mutta ei noussut ekalla sivulle, aaargh :D Raivostuttava virhe! Sieni teki lopuksi vielä lelun kanssa seuruuta, lelu kainalossa meni 10 askelta hienosti, sehän viddu oppii :)

Luksi oli kanssa Lykyn paikallamakuuparina, en nyt muista tarttiko sekin toisen käskyn sivulle nousuun.. eikun joo, säätö taisi olla siinä, että sanoessani Eevalle "käsky" oma koira meni jo sillä maahan. Lopussa sitten huijasin koiraa "omena" "kortteli" ja vasta sitten "sivu", se oli hyvä, niin päin tää meni. Makuun jälkeen tein vähän seuruuta lelu kainalossa, oli ainakin elikko täpinöissään. Muutama metrinen hyppy joko pelkkänä menona tai patukkaa noutoesineenä käyttäen. Yksi paluu lähti ravilla ja näytti että tulee esteen ohi, mutta muutti laukalle ja hyppäsi yli - vissiin muisti että viimeeksi samalla hypyllä vein sen raiveleista takaisin kun yritti ohittaa paluuhypyn? Mulle on ihan sama millä tekniikalla se tulee yli, kiivetköön vaikka estettä pitkin jos ei muka enempää jaksa hypätä, mutta ohi ei oo lupa tulla. Jäävistä seiso + juoksusta maahan josta pk-luoksetulo eteen loppuun asti, törmäsi, kivat sulle muti. Olin jättänyt toiseen päähän patukan ja otettiin nyt sitten eteenmeno sinne. Oli suora, vaikka luulin että koira ei ollut huomannut patukan pudotusta. Ehkä oli kuitenkin.

Eteenmenon jälkeen patukkaa revittäessäni puhuin samalla Eevan kanssa, liekö siksi ollut ajatukset muualla, mutta koira tikkasi aika ilkeästi peukaloon. Hetken tuntui että oikeasti katoaa verenpaineet ja alkaa huimata, mutta se meni ohi. Kävin pesemässä käden hallin vessassa ja ei siinä kovin pahat reiät onneksi ollut. Nyt tätä kirjoittaessani ei edes tykytä enää, ehkä saan siis pitää peukaloni. :D

Ajatuksia

Luksi agilitasi Eevan kanssa. Oli taas pitkästä aikaa vähän lämpimämpi päivä, ja koira oli aikamoisen laama. Mua ärsyttää, kun se reagoi kuumaan niin kovasti, mutta minkäs sille mahtaisi. Eikä ole edes ainoa, moni muukin tuttu koira reagoi samoin. Mutta ei kaikki.

Sieni teki mun kanssa hallissa tokoa.

Seuruuta namiavulla, kokeilin ensin ilman, mutta kylmiltään koiralla ei ollut mitään hajua ja paikka aukesi heti. Tein vähän myös naksuttamalla ilman käskyjä, koira siis tuli mukana ja palkan suunnalla ohjailin sen paikkaa.

Liikkeestä maahan menossa kävelin oikeinpäin ja otin koiran jotenkin höpöttämällä mukaani. Jäi vinoon maahan koska tulikin vinossa. Loppu ok, palkkasin etujalkojen väliin ennen perusasentoa ja vielä sivulla uudestaan.

Luoksetulossa naks kun oli hyvällä vauhdilla muutaman metrin päässä minusta, ja pieni käsiapu sivulle, missä sai namin.

Liikkeestä seisominen pari kertaa peruuttaen muistutukseksi ja sitten oikein päin kulkien. Oli hyvä, myös loppu.

Hyppy oli ulkona, en mennyt häiritsemään agitreeniä. Noin muutenhan nämä alon liikkeet on pientä viilaamista vaille valmiit, mutta se seuruu. Aloin sitten kuitenkin pohtimaan, että rotumestistokoihin on melkein 1,5kk aikaa, kyllä sinä aikana pitäisi saada yksi koira opetettua seuraamaan kuppanen alo-mittainen kaavio. Jotenkin mulla olisi ihan hirveä hinku päästä jo korkkaamaan Sienen kisaura. Vaikka siinä ei ole mitään järkeä, kiirehtimisessä siis. Toisaalta, jos ottaa sen kokeen tavoitteeksi, tulisi ainakin treenattua järjestelmällisesti, mikä on ollut mun kompastuskiveni ja suurin syy siihen miksi toi koira ei vieläkään osaa seurata ;P Jos ei tule valmiiksi, sen kun peruu osallistumisen. Pieksämäellä vielä onnistuu siirtää koemaksu seuraavaan kokeeseen, ei tulisi edes rahallisesti takkiin. Mutta onko tyhmää alkaa kiirehtiä nuoren koiran kanssa tälleen?

Tokoa & agia

OR-nurmella.

Luksille seuruuta (jotenkin jähmeetä, sai huomauttaa useasti) ja eteenmeno salaa viedylle kupille. Otti häiriötä luoksetulomerkeistä ja teki hassun siksakin. Annoin mennä, koska ei kuitenkaan yrittänyt tarjota merkkejä, vaan selkeesti tiesi, että tää on eri juttu. Paikalla istu niin, että jätin koiran pantaan 10m jälkiliinan ja kiskoin sitä pari kertaa piilosta. Istui napakasti ja vastusti, tämä hyvä! Meinasi sitten kuitenkin napsia jotain ötököitä ihan urakalla ja karjaisin piilosta pari kertaa. Muuta se ei nyt tainnut tehdä.

Sieni teki paikalla makuuta niin, että kaksi koiraa makasi ja yksi otti luoksetuloa niiden välistä. Luoksetulot reippaita, makuussa ei ottanut häiriötä ohi menevästi koirasta, mutta kun V:n omistaja palkkasi omansa koiran tultua luokse "JES!":llä, Sieni oli ihan varma että se olin minä ja tuli iloisena luokseni. Meillä on ehkä vähän samanlaiset äänet, ja mä käytän jessiä myös, tosin en kyllä koskaan paikallaoloon jätetylle koiralle. Autoin sitä sitten näyttämällä käsimerkkiä ja toistamalla paikallaolon käskyä.

Sivulle tuloja, ilman apua tulee edelleen liian eteen. Jatkamme siis treeniä, eipä siinä muuta voi.

Maassa paikalla oloa häirittynä (omistaja vetää namilla kuten kaukoissa, heittelee nameja ym) näytettiin idea V:n omistajalle. Sieni yrittää kauheasti, sillä on silloin hassu ilme. :D Näitä lisää kotona.

Tunnari, siinä oli pari ihmistä ja koiraakin ja niistä se nyt ottaa kyllä painetta. Sitten kun sen saa keskittymään, tekee hyvin, mutta helposti se eka toisto menee ihan pipariksi kun koira on muissa maailmoissa. Nyt kyllä en oikeasti tee sitä yhtään missään kimppatreeneissä, vaan hoidetaan tuota varmuutta lisää keskenämme. Jännä juttu, kun ei Sieni muissa liikkeissä tunnu niin välittävän ympäristöstä?

Hyppyä lopuksi vielä, kun oli vieras hyppy. Irtoaa hyvin, mutta ei niin minkäänlaista ajatusta stopista, ei top- eikä odota- käskyllä kummallakaan. Olen heittänyt sille palkan niin usein koiran yli, että se irtoaa sinen ihan kunnolla. Ehkä pitäisi nyt käydä kuurina palkkaamassa itse hypyn yli kädestä, niin saisi sitä huomiota takaisin minuun päin.

Sitten siirryttiin agikentälle. Eeva treenasi Luksin kanssa rataa, jossa okseri, välistävetoja/slalomeita ja hypyn ohitus. Lisäksi ne teki puomia erillisenä, ja keppikulmia yhden hypyn ja 6:n kepin setillä. Loppua kohti koira ehkä vähän jo väsyi ja se olisi halunnut lähteä haistelemaan (Lysti kuulemma taitaa tehdä juoksuja, ja Eeva autoineen tuoksahtaa Luksin nenään?). Hyvin se kuitenkin teki, ihmeen paljon osaa juttuja, liekö salaa käynyt hallilla opiskelemassa keskenään ;P

Sieni teki mun kanssa keppejä, pientä rataa joka sujui slalomeihin asti, niitä erikseen eikä meinannut sujua silti kun joku ei vaan osaa VIDEO, ja lopuksi keinua erikseen.

Agilityt

Ryhmätunnilla Eeva ohjasi Luksia. Minä istuin kentän reunalla ja koira ei taaskaan ottanut lainkaan häiriötä minusta. Oli tosi hauskaa katsoa kun se meni vieraan ohjaajan kanssa! Ainoa, mikä todella nyt ärsyttää, on nylkytys. Koira on syönyt kotona huonosti, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että naapurustossa on tosiaan juoksunarttu. Se yrittää kotona edelleen välillä kumpaakin narttua ja näemmä nyt sitten kentällä Eevaa... ainahan se on vähän ollut sellainen, että helposti alkaa vieraita alistaa (tai sitten se on vaan sijaistoimintaa, kun toi on tollanen sosiaalisesti kompleksinen elukka ;P), mutta nyt selkeästi vielä pahemmin, kun on tämä tilanne.

Joka tapauksessa ekan radan nää teki nollalla ja aika hienosti meni muutenkin :) Viikon päästä on oman seuran kisat, johon ovat menossa yhdessä, aika jännää!

Sienen kanssa tein keppejä (6kpl, verkoilla). Nyt alkaa olla jo pujottelun makua! Kun kokeilin lisätä hypyn ennen keppejä, koira tuli aivan liian kovaa kepeille ja törmäsi järjestään verkkoon, kun ovea ei löytynyt :D. Unohdetaan tällaiset vielä ja keskitytään sisäänmenon etsimiseen eri kulmista. Sisällä puomia jokunen toisto namialustan kanssa, ihan jees. Matalaa rengasta naksun kanssa. Välillä meni väärästä välistä, suurin osa onnistui.

Illan tokot

Sieni:

*paikalla makuu ympyrässä, ohjaajat kiersi koiria ym. Oikein hyvä.

*pujottelurinki, muut kontaktissa, yksi seurauttaa pujotellen. Autoin namilla, oli tosi hyvä, sekä seuruu että kontakti!

*seuruuta lelun (rätti narun päässä - nyt se Kata saalisti niin että tinttasi mua ohimennen käsivarteenkin...) kanssa.

*hyppynoutoa niin, että jätin koiran odottamaan kapula suussa ja menin toiselle puolelle kutsumaan. Oikein hieno!

*tunnaria. Yksi väärän nostokin tuli mutta onnistuneet treenit silti.

*lopuksi vielä voi/evl-koirien ryhmässä F:n kanssa paikalla olo istuen. Taisin vähän ahnehtia, oli kaksi ihmistä häiritsemässä, ja menin pari kertaa vähäksi aikaa piiloonkin. Koirahan ei ole juuri paikalla istumista tehnyt, ja jälkimmäisellä piilossaolokerralla toinen häiritsijä oli potkaissut maata, jolloin Sieni oli mennyt ihan hämilleen ja painunut varovaisena maahan. Kävin nostamassa sen ylös, nyt pysyi. Tarttee vahvistella istumista kotona, nyt koira varmasti luuli että se tekee väärin ja sen kuuluisi maata.

***

Luksi teki Eevan kanssa agilityä ennen tokotuntia. Radalla keinu, kepit ja hyppykieputusta. Koira on ollut kotona ihan sekaisin pari päivää, tepastelee ulko-ovelle ja vinkuu niin kuin sillä olisi hätä. Ulkona sillä ei vaan ole mikään kiire muuta kuin nuuhkimaan. Hajuja se saattaa impata vallan täristen. Veikkaan juoksunarttua naapurustossa. Sientä se on yrittänyt raiskata kotona ja Eevaakin sen piti koettaa. Minusta ei ollut lainkaan kiinnostunut kun istuin kentän laidalla katsomassa. Vähän se oli hajamielinen tän raiskaushomman takia, ja vauhti oli vähän normaalia hitaampi, ehkä vain vieraan ohjaajan takia. Tosi kivasti se kuitenkin yritti ymmärtää outoa ohjausta ja käskytystä, eikä ollut lainkaan "paskaaks siinä yrität, emmää sun kaa tee mitään"! Eevahan siis taitaa ruveta kisaamaan Luksin kanssa, kun on kisakoiraa vailla, ja mä en jaksaehdihaluaviitsikykene treenaamaan niin paljoa mitä kolmosissa menestyminen vaatisi.

Tokossa otin sen kentälle vähän kurinpalautukseen viikonlopun kokeen jäljiltä. Seuruuta, pitkää tylsää kaaviota remmissä, pari kertaa piti huomauttaa, sitten teki kivasti. Jääviä, ekan istumisen meni maihin, muuten hyvin. Pk-luoksetuloja muutama. Hyppyä se sai hakea oudoista kulmista ja oli alkuun ihan kujalla, mikä hyppy missä häh. Kun bongasi esteen, ei mitään ongelmia, voin jättää koiran niin että menen kohtisuoraan sen eteen, hyppy on pari metriä vasemmalla tai oikealla mun ja koiran väliseltä linjalta, ja hyppy-käskyllä hyppää. :) Tunnari ihan lopuksi kun Sienen jäljiltä oli väärät (~15kpl) valmiina. Vein oman sinne sekaan ilman että koira näki. Koiran kanssa yhdessä jätettiin palkkakippoon loput namit taaksemme, ja sitten lähetin sen vaan oma-käskyllä. Sehän yritti eka karata palkkakipolle, sitten oli ihan hämillään että häh, ja vasta kolmannella tajusi että oma, siis niin ne kapulat on varmaan edessä ja siellä pitäis haistella. Koira meni kapuloille niin rajusti, että muistutin sitä vähän äänellä jotta tarkasti nyt. Oma löytyi, tuli ravilla takaisin, pääsi silti palkalle. Koska olen idiootti enkä vaan MUISTA tai osaa hinkata sitä palautusta kuntoon.