"Muistan miten tuo ikävaihe jotenkin tympäisi. Tuota ikää ennen, tehtiin kaikki tosi innolla ja hyvällä ilmeellä ja sitten ei oikeen mikään innostanut..." kirjoitti Anne naamakirjassa, kun tuskailin Sienen murkkuiluvahtimista ja valikoivaa kuuloa ja ihme haluttomuutta tottistella. Äsken yritin ottaa agikeppejä pihalla ja koira oli ihan karmea. Mä en osannut kertoa mitä haluan ja sitten se olikin pian ihan sitä mieltä että en tee sitten mitään, seison tässä vaan möllöttämässä, ja mua alkoi ärsyttää ihan tosissaan. Mun (osin) naksutinkoulutettu koira, jonka aloitekyky on täysi nolla. Mun ahne ja kohtuullisen vietikäs koira, jota ei näemmä sitten kuitenkaan tarpeeksi kiinnosta. Mun vilkas koira, joka kuitenkin treenatessa heittäytyy ihan hitaaksi laamaksi. Olen yrittänyt kysyä asiasta usealta ihmiseltä ja ainakin holskujen naamakirjaryhmässä (siellä tosin jäljen hitaudesta, en tottiksesta), mutta kukaan ei ole vastannut mihinkään mitään. Vituttaa ihan suunnattomasti, että tosta koirasta on tullut tollanen, ja eniten vituttaa se että mua vituttaa!
Ei pelkoa että treenaan sen kanssa yhtään mitään hyvään aikaan. Pitänee perua myös noi muutamat tokovalmennukset sen osalta.
Ei pelkoa että treenaan sen kanssa yhtään mitään hyvään aikaan. Pitänee perua myös noi muutamat tokovalmennukset sen osalta.
12 kommenttia:
Ei tuo sitten valeraskautta olisi? Seci ainakin meni tai menee vieläkin kun keksii olevansa "raskaana " juuri tuollaiseksi. Onneksi on ohi menevä, vaikkakin pirun ärsyttävä vaihe.
Salla
Mäkin kallistuisin ehkä valeraskauteen? Eikös sillä just se juoksu loppunut joku aika sitten?
Mitä olen kuullut, niin tuo on aika tyypillistä käytöstä monilla pitkäkarvoilla. Meillä ei tuota oikeen valeraskaudenkaan piikkiin voinut laittaa, mutta onneksi iän myötä tuo vaihe on aika paljolti mennyt ohi ja intoa on tullut taas paljon tekemiseen. Kuitenkaan tuohon intoon mitä Romeolla oli alle vuoden ikäisenä ei olla enää päästy ja varsinkin tottikseen virittäminen on koko ajan hyvin haastavaa juuri tuon haluttomuuden takia... Maastolajit, agility ja kaikki mistä koira pitää, sujuvat täysin toisella tavalla, joten paljon on myös varmaan kysymys siitä kuinka saada koira motivoitua kunnolla tekemään myös tottista. Olen kysynyt tähän apua ja neuvoja monilta ihmisiltä, mutta enpä ole mitään varsin ratkaisevaa apua saanut muuta kun, että yritä saada virettä koko treenien ajan ylös, keinoja miten se tehdään ym. Koiran vire nousee kyllä ja se on hetken innokas, mutta laskee siinä vaiheessa kun vaadittaisiin vähänkään pitkäkestoisempaa suoritusta. Vietti sillä ei pitäisi ihan matala olla, koska 1300 metriä se jaksaa todella intensiivisesti jäljestää, agilityssa esim. koskaan toistot eivät ole ongelma jne., mutta tottiksesta se ei vaan ns. syty. Tämä tekee tämän koiran kanssa tavoitteelisesta harrastamisesta melko haastavan. Vikaa voi varmaan katsoa peilista, mutta mun taidoilla ollaan tässä kohtaa umpikujassa. Ja jos Laura joskus taas tavattaisiin, voitaisiin katsoa vaikka tätä asiaa yhdessä.
Valeraskaus kävi munkin mielessä, mutta ajattelin että siihen liittyy aina lelujen tms. hoivakäyttäytyminen, enkä miettinyt sitä sen enempää. Google löysi fyysisiä oireita, mm. nisien turpoaminen (kyllä, tosin musta ne on ollut juoksusta asti?) ja nesteiden kertymisen aiheuttama turpoaminen (just ihmettelin yksi päivä, onko sieni päässyt lihomaan, vai miten se näyttää jotenkin turpealta).
Juoksut on loppuneet 28.6.
Valeraskausoireet tulevat n. kahden kuukauden kuluttua juoksun päättymisestä
Kaikki nartut on hormonaalisesti valeraskaita sen n. 60 päivää juoksun loputtua. Oireet vaihtelee rajuista olemattomiin. Toi depressio on sieltä lievimmästä päästä, mutta harrastavan koiran omistajalle se on ehkä yksi pahimpia oireita, kun miettii, onko koira terve tai onko itse tuhonnut sen motivaation lajeihin, vai mistä kiikastaa.
Valeraskausoireet on meidänkin koiralle tulleet noin 2 kk juoksusta, silloin oli mahakarvat maidossa ja pari pennunkorviketta. Näin kävi vain ekan juoksun jälkeen ja sittemmin ei ole valeraskauksia ollut. (Nyt "tarkistin" netistä, siellä aikaväliksi väläytettiin 30-60 vrk juoksusta.) Hoitona nimenomaan muu aktiviteetti, jottei koira ehdi miettimään "pentujaan". Mutta jos Sieneltä emän käytös puuttuu, niin tiedä tuota valeraskautta. :/
Ei se muuten ole kipeä? Ell-tsekkaus?
Ei oo muuten lainkaan kipeä, syö ja on virkeä yms. "Mun vilkas koira, joka kuitenkin treenatessa heittäytyy ihan hitaaksi laamaksi."
Eipä meilläkään ensimmäisissä valeraskauksissa ollut muita oireita kuin tuollainen alavireisyys mielealassa. Myöhemmin sitten tuli selkeämmin ulkoisiakin merkkejä ja viimeisten juoksujen (ennen sterkkaa siis) jälkeen rakenteli mm. sängyn alle pesää ja hyysäili pehmoleluja.
Sarallakin on valeraskausoireet vähitellen pahentuneet. Sillei tosin oo muita oireita kuin maidon tuotto. Pää ja kroppa toimii muuten kuin muulloinkin.
Toivottavasti Sieneen tulee tolkkua :/
Secillä on ainakin ollut muistaakseni 5 valeraskautta ja vain yhden kerran sillä oli "pentuja". Pääasiassa oireina on ollut laiskuus neiti makoilisi vaan tekemättä mitään ja pientä turvotusta. Pahinta on kun siitä tulee herkkisdiiva, joka ottaa nokkiinsa pienestäkin komentamisesta.
Salla
I feel your pain! Meidän tapausta ei oikein valeraskausoireetkaan selitä... ;) Ja ehkä henk.koht. eniten korpeaa just se, että koirassa on virtaa ja vauhtia kuin pienessä kylässä, mutta mää en vaan saa niitä siitä irti silloin kun haluaisin ( = treeneissä).
Lähetä kommentti