Me vaan hiljalleen keinutaan vaikka jengi pogoo

Jälkikokeessa Lappeenrannassa Taipalsaaren Haukkulaaksossa. Aamulla tiputti muutaman pisaran vettä, mutta päivän mittaan aurinko porotti ja helle nousi aikamoiseksi. Koiria oli yhteensä 10kpl, avoimessa luokassa 4kpl (nrot 3-6). Me oltiin numero 4.

Avoin aloitti tottiksilla n. klo 9.45. Meidän parina oli sakemanniuros ja Luksi siis ensin paikallaoloon. En viritellyt koiraa mitenkään ennen kehään menoa. Alo-koirien tottikset oli ollut ensin, ja niille ammuttaessa oltiin kentän laidalla ja palkkasin koiran paukuista. Olin saada sydärin kun pamaus sitten tuli, en ollut yhtään muistanut varautua, ja toivoin vain että koirani oli. Pörriäisiä oli aika lailla ilmassa ja pelkäsin että niistä on iso haitta - joko koira napsii niitä ja unohtaa olevansa käskyn alla, tai sitten koiraa alkaa oikeasti ahdistaa ja se tulee pois (enkä mä edes syyttäisi sitä siitä, istu itse 10min itikkaparven keskellä!). Ilmeisesti sitten ei, paikalla olosta erinomainen.

Seuruussa pieni jätätys henkilöryhmään mennessä, ja henkilöryhmä oli musta kauheeta haahuilua. Paukkuihin koira reagoi hieman säpsähtämällä. Tuomari kehui kontaktia, saattoi ollakin että se oli tavallista parempi. Paikkansa se pitää kuulemma erinomaisesti ja teknisesti oikein näppärää, pienistä jätätyksistä johtuen erittäin hyvä. Paukuista ei sanottu mitään, liekö tuomari nähnytkään...? Musta seuruuliikkeeseen ei kuulu säpsähdys ja taakse vilkaisu. :P

Liikkeestä istuminen erinomainen.

Liikkeestä maahan & luoksetulo maahan menoon asti oikein hyvä. Ekalla tänne-käskyllä ei mitään, ja juuri kun kiljaisin toisen, koirakin lähti, olisinpa odottanut vähän pitempään. No sehän sitten oli sellainen tullaantullaan!-versio, eli täysillä päin, pomppu mun rintaa vasten ja siitä tyylikkäästi suoraan sivulle laskeutuen. Taisi olla tyydyttävä vai peräti hyvä...

Liikkeestä seisominen erinomainen.

Tasamaanouto erinomainen. Vittu se todella palautti laukalla! o_O

Hyppynouto erinomainen. Mitä mun koira niinko tekee...?!

A-estenouto alko hienosti kun heitin ihan helvetin vinoon, ja tuomari kysyi haluanko uusia. No juu, en oo kyllä koskaan harjotellu että jätän koiran istumaan ja haen palikan itse, mutta kaipa sitä voi kokeessakin testata. En nyt yhtään muista mistä meni pisteitä mutta arvosanaksi olen kirjoittanut erittäin hyvä. Heiton uusimisesta ei vissiin mene?

Eteenmenossa ampaisi hyvin matkaan ja meni jopa aika suoraan, mutta pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen just ehkä jonkun 25 askelta edettyään, jos 30 on se vaadittu. Mietin vasta mitä teen, kun koira jatkoi itse, mutta nyt se ei selvästi tiennyt enää yhtään mitä tekee ja meni vinoon paikallaolomerkkejä kohti. Tuomari sitten onneksi antoi käskynantomerkin ja karjaisin maahan, jota mudi totteli kiltisti. Erittäin hyvä.

Yhteensä 95p, "teknisesti todella taitava ja pitkälle koulutettu koira, ohjaajalla ja koiralla on erinomainen suhde, koira tekee halukkaasti sille annetut tehtävät, ohjaajalla miellyttävää ohjausta." 95?! MÄÄ PYÄRRYN!

Meidän jälkeen oli vielä toinen pari tottiksissa, ja sitten piti heti olla jäljille lähtö. Lähtö kuitenkin venyi varmaan jonkun puoli tuntia. Arvoin meille vikan numeron, se jälki oli vielä eri tiellä kuin muut, yksinään. No ei se mitään, päästiin matkaan. Sitten kuitenkin seistiin vielä puolimatkassa tien reunassa odottamassa, että tuomari ehtii toisen luokan esineruuduista meidän letkan matkaan. Tässä sai luvan kusettaa koiria ja mäkin otin paahdinautosta koiran ulos. Sehän nyt sitten oli ihan että wtf ja mitä viddua me seistään täällä noiden toisten koirien kanssa ja hirveä keuhkoaminen :P Onneksi se kuitenkin rauhoittuu kun panen sen takaisin autoon.

Ehdin käyttää koiran pissalla vielä jälkipaikalla tuomaria odotellessa. Laitoin sen takaisin autoon, jälkivaljaat päällä, liina auki kerittynä tiellä. Itse hengailin tiellä ja arvuuttelin kumpaan suuntaan jälki mahtaa lähteä ja läiskin paarmoja sun muita ihan tosissani, ja kuuma oli, ihan helvetin kuuma. Jonkun aikaa piti odotella kunnes tuomari saapui. Koira luuli että autosta tulee joku tuttu, ja pelkäsin että näinkö tää meni jo tässä. Ehei, hyvinhän hää taipui jälkimoodiin. Jana oli tosi harvaa, kuivahkoa mäntymetsää. Koira lähti todella hitaasti, hidasta ravia. Jossain ehkä puolivälissä janaa se taisi tsekata vasempaan takaviistoon ja kääntyi sitten oikeaan yläviistoon. Sinne se sitten lähti ja mä tajusin hämmästykseltäni sentään juuri ja juuri mennä perään - eihän sen tartte tosiaan olla 90 asteen kulma! Odotin että tuomari huutaa että väärä jälki ja mitä helvetin sähellystä ja että meidät on hylätty, ja kas kummaa meinasin kaatua koiraani joka oli maassa. Eka keppi kolme-neljä liinanmittaa janalta! Kehuin vaan koiraa ja kuuntelin että auton ääniä alkaa kuulua, en silti ilennyt palkata, jos ne näki vielä. Sitten päätin että nyt loppu hermoilu ja mäkin keskityn antamaan koiran tehdä ne työt. Otin liinaa normaalia lyhyemmälle, vaikka vauhti oli jo itsestään varsin maltillinen Luksiksi. Sitten sitä mentiin saatananmoista rutikuivaa hakkuuaukeaa, kuivaa polvenkorkuista heinikkoa, välillä lyhyt pätkä metsää, taas hakkuuaukeaa, kuivaa metsäautotienpohjaa, hakkuuaukeaa... kun oltiin mäntytaimikossa, jossa ne puut oli mua melkeen naaman korkeuteen ja joka oli niin tiivistä, että ne pisteli ihoa koko ajan, heitin liinan käsistäni ja kelasin että jos me vaan koskaan löydetään täältä takas autolle niin olen onnellinen. Ei mitään hajuakaan ollaanko me jäljellä. Sitten liinan pää lakkasi liikkumasta, koira on siis jäänyt kiinni ja me ollaan ihan hukassa ja voi helvetti. No vielä mitä, sehän makasi kepillä, tää oli kolmas! Läähätys oli aikamoinen, mutta ei ollut vettä mukana, en mä tajunnut sellasia ajatella. Jatkettiin matkaa ja sieltä niitä keppejä nousi tasaiseen. Neljännen jälkeen joskus sitten koira plätsähti maahan, mutta mentyäni sen luo keppiä ei ollutkaan siinä. Nytkö se on niin poikki että tekee valeilmaisun? Ei mun koira, ei olis yhtään tyypillistä sille, eihän...? Patistelin koiraa etsimään ja pyllistelin itse kanssa pitkin mättäitä. Kaikki kepit oli olleet väärin päin käännetty, joten ratatunnukset ei näkyneet ennen kuin kepin nosti käteen. Jostain parin metrin päästä maahanmenokohdan jälkeen mudi sitten ojensi mulle lopulta kepin ja helpotus oli melkoinen :) En tiedä oliko se saanut hajun vaan aiemmin ja oli niin poikki että läsähti niille sijoilleen helpotuksesta. Tsemppasin sitä kovasti ennen kuin lähetin jatkamaan jälkeä, ja ihan reippaasti se kyllä ponkaisi matkaan. Tie näkyi ja kuului jo ja ajattelin, että ei voi olla kovin pitkää pätkää jäljellä. Kun näin koirasta, että sillä on haju ja se tarkentaa plätsähtääkseen kepille, oli riemussa pidättelyä. Kun koira sitten meni maate ja otti vielä kepin suuhunkin, repesin ihan totaalisesti ja unohtui kaikki jälkirauhat. Mulla on jumalauta kuusi keppiä taskussa!!

Katsoin kelloa ja oli vielä reilusti aikaa, mutta mentiin reippaasti autolle. Palkkasin ja juotin koiran ja sitten kädet täristen keppejä palauttamaan. Olin niin sekaisin että kolhaisin autoni kantoon - juuri siihen, jota olin katsonut jo autoa parkkeeratessani, että tota pitää muistaa sitten poistuessa kanssa varoa. Aikamoiset raapimajäljet jäi toiseen kylkeen :( No, ehkä mudi korjaa mun autonkin, kun se on niin vitun kova jätkä! Keppien palautuksessa sain katsoa jälkikaaviota ja en kyllä olisi tunnistanut. Ei sitä metsässä tajua, ja ainakin yksi kulma me jotenkin sekoiltiin. Aikaa jäi 13min (jäljestysaika 30min + paluuaikaa annettu 5min = 35min, käytimme 22min).

Oli kyllä yksi Luksin vaikeimpia jälkiä, rutikuiva alusta ja porottava helle! Se näkyi vauhdissa ja yleisessä jaksamisessa, mutta se näkyi myös siinä, että koira nosti kaikki kepit. Normaalistihan ne on vähän sellainen hidaste, mutta nyt ne oli selkeesti koiralle tosi kaivattuja vahvisteita ja pieniä huilipaikkoja. Kuulin sitten, että yksi avo-jälki oli selkeesti vaikeemmassa maastossa kuin muut, ja kas kummaa se meidänhän se oli... mutta hyvä vaan, mä tiedän muualtakin että toi koira esittää parastaan vasta kun se joutuu oikeesti vaikeuksiin ;) Kostea sammalmetsä ei ole se mitä mä haluan Luksille koemaastoksi, jää muuten kepit metsään, kun koira on ihan sunnuntaikävelyllä haihattelemassa.

Esineruutupaikka oli jälkimaastosta koekeskukseen palatessa matkalla, ja sinne sai mennä heti keppien palautuksesta. Oltais päästy heti ruutuunkin, mutta pyysin että saa hetken tasata hengitystä kun just tultiin jäljeltä ja koira oikeesti huohotti edelleen takapaksissa. Sain luvan. Laskeskelin, että vaikka janalta varmaan meni jotain pisteitä, niin aika varmasti ollaan tuloksessa jo kiinni. Esineruutu oli tosi helpossa sammal-mäntymetsässä, joka oli selvästi kosteampaakin kuin meidän jälkimetsä (en kyllä tiedä vaikuttaako se esineisiin...?). Jännitti lähinnä vieläkö koira jaksaa työskennellä.

Tuulta ei kovin kauheasti ollut. Lähetin koiran ensin vasemmasta sivureunasta, kun se nyt siinä lähempänä oli, eikä mun tarttenut kävellä kauas. Oli hyvä fiilis ja luotin koiraan. Se meni vähän ulos alueelta ja palasi sitten sisälle ja siitä suoraan keskelle, ei mennyt sivurajaa takareunalle asti, kuten normaalisti tekee ja kuten oletin. No annoin sen mennä, jonkun aikaa se siellä pyöri, ja sitten näin että sillä on esine. Huusin "hyvä" ja sain lapsen harmaan villasukan käteeni. Toista lähetystä varten siirryin noin ruudun keskiosaan. Pörriäisiä oli ihan saatanasti ja ne ehti mudin kimppuun siirtyessämme. Hätistin siitä yhtä pois ja komensin mudia "hei!" kun se napsi niitä kanssa, ja sitten nappasin sitä vähän niskasta kiinni että nyt anna olla oikeesti ja keskity tähän työhön. UPS! No tuomari ei sanonut mitään, joten lähetin koiran. Mudi poukkoili siitä oikeaan rajaan, en tiennyt onko se ulkona alueelta, kun siellä oli just tiheitä kuusia enkä ihan nähnyt. Näytti, että se ehkä tulee esine suussa kohti, mutta en ollut varma. Odotin että näen koiran, ja siinä vaiheessa se oli jo niin lähellä että en sanonut enää mitään (luulen, että säännöt sanoo että kehu sallittu kun koira on ottamassa esinettä?). Ei sillä ole edes väliä tolle, samalla vauhdilla tuo joka tapauksessa, mutta yleensä kehun kun nyt sellanen on jossain kokeessa sallittua, ihan siitä ilosta vain ;P Esine oli musta nahkalompakko ja mudin herpaantuminen näkyi siinä, että esine tipahti (tai koira tiputti sen?) paria metriä ennen minua. Koira poimi sen itse takaisin mukaansa. Läähätys oli aikamoinen, pistin koiran maate saviseen metsäkoneenuraan.

Tuomari aloitti, että esineistä täydet 18p (2x9p), ja työskentelystä jaadijaa... no että on itsenäinen ja jotain, ja odotin että saan noottia a) ekasta lähetyksestä kun laitoin koiran melkeen ulos alueelta b) kun nappasin sitä niskasta ja c) kun toka esine putosi. En tiedä eikö hää viitsinyt katsoa koko suoritustamme vai eikö vain juuri niinä hetkinä nähnyt esim. ötököiden hätyyttelyltä, vai eikö vain välittänyt, sillä työskentelypisteet täydet 12p. Siis 30/30!

Siinä vaiheessa sitten tajusin, että tuli janalta mitä tahansa, meillä on tulos. :) Ja kun janapisteet oli täydet, se tarkoitti että maastosta tulee täydet 200p ja se upea tottis... 295p! Ei oo todellista!

Kisakirjoja piti odottaa aika pitkään, käytin koiran uimassa ja pistin autoon. Se olikin aika uupunut ja kävi ihan nukkumaan. Parhaat tottispisteet, parhaat maastopisteet ja parhaat yhteispisteet, sekä myös ainoa ykköstuloksen saanut ;) Kakkostuloksia tuli avoimesta yksi, meidän parille, ja voittajasta kaksi. Koko komeuden kruunasi se, kun pari eri paatunutta perinteisten rotujen pk-harrastajaa tuli sanomaan, että "sulla on pirun hyvä koira". Aijai, tänään mudi näytti mistä kana pissii! Mua ei normaalisti kiinnosta hittojakaan monesko olen, riittää ihan se oma halutun tuloksen saaminen. Eihän ne myöskään juuri näitä ihmisiä olleet, ketkä meitäkin on katsoneet kieroon. Mudin kanssa kun on saanut tottua siihen, että pk-puolella välillä katsotaan että mikä toikin luulee olevansa ja mee kotiin puudelisi kanssa. Mutta kyllä vaan tuntui tänään hyvältä korjata koko potti "vääränrotuisen" kanssa!

Töppöset <3

Ajaessani kotiin radiosta tuli se sama biisi mikä soi vuosi sitten palatessani siitä tokon yökokeesta, josta saatiin evl:n eka ykköstulos. Siitä on aina sen jälkeen tullut mieleen se koe. Jos uskoisin jumalaan, laittaisin tän sen piikkiin, nyt se oli vain ihmeellinen sattuma muutenkin ihmeellisen päivän päätteeksi. :D