Iloinen oli jälleennäkeminen minulla ja mudillain :) Se vaan sitten heti haistoi mun vaatteista ja autosta Sienen, ja meni kerta kaikkiaan aivan sekaisin. Koko illan kitisi ja yritti raiskata minua. Ei tosiaan mitään dominointihommia, vaan koira oli itsekin ihan kujalla eikä tuntunut tietävän mitä tekee. Seuraavana päivänä rauhallisempi, mutta aina välillä se otti pehmolelun ja nylkytti sitä ja sama itku jatkui. Sääliksi kävi, kun toisella oli selvästi kamala olo.
Lauantaina oli mahdollisuus käydä vieraalla pk-kentällä. Ollaan me siellä joskus ennenkin oltu, mutta kohtuullisen vieras nyt kuitenkin. Luksi aloitti seuruulla, jonka aikana ammuttiin, oli oikein hyvää! Sitten tasamaanouto 2kg kapulalla, voimaa se toki tartteisi lisää, mutta kunhan nyt edes noutaa. Estenoudot pikkukapulalla, oli jees :) Pari eteenmenoa, ekassa palkka valmiina, tokassa avustaja heitti sen. Loppuun paikalla makuu, jonka aikana ammuttiin taas, menin palkkaamaan aina paukun jälkeen. Ei ongelmaa. Tekemiseen koira keskittyi tosi hyvin, jumalan kiitos ei mitään keskittymisongelmia ja pelkät panot mielessä...
Lauantaina myös jäljen nosto. Jana n. 25m, jälki lähti oikeaan, 1,5h vanha. Keppi n. 30m päässä palkkana. Janalla koira meni niin vinoon vasempaan, että piti ottaa se takaisin ja lähettää uudestaan. Kepistä yli, huomasin sen itse ja kutsuin koiran takaisin, eikä se silti meinannut löytää sitä. Parempi ku olis jäänyt koko homma tekemättä! Tällä viikolla pitää vielä tehdä erikseen jana- ja keppiharkkoja, kokonaista jälkeä tuskin teen ennen koetta. Ei se jäljen pituus ole koskaan ollut ongelma.
Tänään tultiin kotiin ja arvatenkin itku on ollut aikamoinen. Sienen juoksut on nyt päivässä 17. Vuoto on ollut jo jonkin aikaa (viikon?) eriväristä, vaaleampaa. Mulla ei ole hajuakaan kauanko tää vielä kestää ja missä vaiheessa uroksen voi päästää sen seuraan. :D Tuskin nyt ihan äkkiä vielä, mutta varmaan sitten varmuuden vuoksi eristän vielä monta viikkoa... teiniraskaus seropiyhdistelmällä ei nyt oikein ole se mitä olis suunnitelmissa.
Kastrointia on taas pyöritelty ees sun taas. Jos mulla ei olisi tuota narttua kotona, en edes ajattelisi koko asiaa. Luksi raiskaa kaverikoiria ja menee niistä kierroksille, mutta se ei ole niin iso ongelma, että tarttisi edes pohtia. Nyt kun lisääntymiskykyinen ja sellaisena säilytettävä narttu on samassa taloudessa, asia on ihan eri. Tiesin, että näitä joutuu miettimään, en tosiaan unohtanut asiaa nartun valitessani.
Miksi? No, uroksella on kovin tukalat paikat ja hermot on kireällä kaikilla muillakin, jotka sen kitinää kuuntelee. Saan sen kyllä varmaan aika hyvin esim. porukoille hoitoon jatkossakin. Nyt sattui kyydit vähän huonosti ja koira lähti heti juoksujen alettua. Olishan se viikon voinut olla kotona, ja lähteä vasta sitten kahdeksi viikoksi pois. Oma vaivansa siinäkin tietysti on, kun välimatkaa on reilut 200km...
Ja toisaalta, jos sitä ei koskaan käytetä, turhaan se kärsii himosta jos ei koskaan tule saamaan. :P Koirallekin kuuluu seksuaalisuus, joku sanoi mulle, ja olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Käytännössä en vaan oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Koiran elämään kuuluu se, että se himoitsee ja itkee ja turhautuu kun ei saa? Mitä hyvää siinä on, miksi sitä pitäisi vaalia?
Kysymys ehkä kuitenkin lopulta kulminoituu siihen, onko Luksi jalostusaineista vai ei. Kyllä = säästetään pallit, ei = kastroidaan. Faktat; se on terveeksi tutkittu ja arjessakin terve koira. Se on varmaan yksi menestyneimpiä harrastusuroksia, nimenomaan tollanen monen lajin koira. Sillä on ihan kelvollinen luonnetestitulos eikä se sen valossa ole niin vitipää kuin miltä se välillä arjessa tuntuu. Se käyttäytyy ilman minua ihan eri tavalla kuin minun kanssa, joten itse olen varmaan pilannut sen osittain ja ihmisten pureskelu ja epäsosiaalisuus ja nää johtuu osin minusta. OSIN!
Mua jarruttaa vain se miten (arki)vaikea se on. Olen jankuttanut tästä kyllästymiseen asti, mutta se terävyys + pehmeys + epäsosiaalisuus/varautuneisuus tekee siitä vaikean. Toimintakykyä on pikkasen "liikaa" että se tyytyisi vaan katselemaan, ja hermoja on pikkasen liian vähän että se joskus osaisi hillitä itsensä eikä purskahtelisi niin kovin herkästi milloin millekin ärsykkeelle. Se on sellainen paljon melua tyhjästä -koira, joka on pohjimmiltaan vain epävarma. Kaipaisin siihen enemmän itseluottamusta. Itsehän olen senkin osin ryssinyt pentu- ja nuoruusajan hirveän tiukalla kurilla... joka tapauksessa puutteidensa vuoksi se on kohtuullisen haastava harrastuskoira mutta myös liian vaativa "kotikoira".
Millainen on tyypillinen mudiuros? Millainen on hyvä mudiuros?
Luulin tuntevani jonkun verran mudeja osatakseni kertoa niistä ja tehdä jonkinlaisia yleistyksiä esim. rodusta kiinnostuneille, mutta en mä sitten ehkä tunnekaan. En meinaan osaa vastata itselleni siihen, millainen on minusta hyvä mudiuros, tai mikä se koira siis olisi nimeltään. Onkohan mun "hyvä" liian lähellä "erinomaista" ja siksi tuntuu vaikealta...?
No, jos olisin itse mudinpentua vailla, millaista yhdistelmää mä etsisin? Luksin pennun mä voisin ottaa, koska tunnen sen niin hyvin ja tietäisin tarkkaan mitä riskejä on tulossa ja mihin pennun kanssa kannattaisi alusta asti kiinnittää huomiota. Jos vastaava uros olisi jonkun muun koira, jättäisin väliin. Haluaisin pennun yhdistelmästä, jossa molemmat vanhemmat harrastaa jotakin ja saisin nähdä koiran treeneissä/vielä mieluummin kokeessa. Saalisvietti, taistelutahto, ahneus, suurempi vilkkaus kuin Luksilla, terävyys saisi olla vähän vähäisempi, hieman avoimempi ja ennen kaikkea ITSEVARMEMPI. Koiran ei tartte tykätä vieraista, mutta sen pitää seistä omilla jaloillaan ja sietää kosketus sen sijaan että se tarjoaa hammasta kun hyikauheaaeisaakoskea.
Itse asiassa ongelma on osin sekin, että mun on vaikea luottaa että nartun omistaja varoittelisi pennunkatsojia tarpeeksi! Haluaisin itse olla valitsemassa pennuille kodit, ainakin mukana siinä, haastatella ne ja varmistaa että ne tietää mitä tekee. Ylipäänsä mudi ei ole mikään helpoin rotu mitä kannattaa jokaisella tallaajalle tyrkyttää, ja vielä kun toi uros on mikä on. Epäilen, löytyiskö pennuille harrastavia koteja, ainakin vuosi-pari sitten mudin pentuja jäi käsiin. Eihän Luksin käytöllä nyt mikään kiire ole, mutta kuitenkin.
Kuuppa hajoaa! Onneksi ei tartte ihan heti päättää, katsotaan nyt ainakin Sienen toiset juoksut. Ja Luksin pitää myös ensin kasvattaa tukka takaisin, että se voi käydä näyttelyssä kerjäämässä sitä vikaa sertiä...
Lauantaina oli mahdollisuus käydä vieraalla pk-kentällä. Ollaan me siellä joskus ennenkin oltu, mutta kohtuullisen vieras nyt kuitenkin. Luksi aloitti seuruulla, jonka aikana ammuttiin, oli oikein hyvää! Sitten tasamaanouto 2kg kapulalla, voimaa se toki tartteisi lisää, mutta kunhan nyt edes noutaa. Estenoudot pikkukapulalla, oli jees :) Pari eteenmenoa, ekassa palkka valmiina, tokassa avustaja heitti sen. Loppuun paikalla makuu, jonka aikana ammuttiin taas, menin palkkaamaan aina paukun jälkeen. Ei ongelmaa. Tekemiseen koira keskittyi tosi hyvin, jumalan kiitos ei mitään keskittymisongelmia ja pelkät panot mielessä...
Lauantaina myös jäljen nosto. Jana n. 25m, jälki lähti oikeaan, 1,5h vanha. Keppi n. 30m päässä palkkana. Janalla koira meni niin vinoon vasempaan, että piti ottaa se takaisin ja lähettää uudestaan. Kepistä yli, huomasin sen itse ja kutsuin koiran takaisin, eikä se silti meinannut löytää sitä. Parempi ku olis jäänyt koko homma tekemättä! Tällä viikolla pitää vielä tehdä erikseen jana- ja keppiharkkoja, kokonaista jälkeä tuskin teen ennen koetta. Ei se jäljen pituus ole koskaan ollut ongelma.
Tänään tultiin kotiin ja arvatenkin itku on ollut aikamoinen. Sienen juoksut on nyt päivässä 17. Vuoto on ollut jo jonkin aikaa (viikon?) eriväristä, vaaleampaa. Mulla ei ole hajuakaan kauanko tää vielä kestää ja missä vaiheessa uroksen voi päästää sen seuraan. :D Tuskin nyt ihan äkkiä vielä, mutta varmaan sitten varmuuden vuoksi eristän vielä monta viikkoa... teiniraskaus seropiyhdistelmällä ei nyt oikein ole se mitä olis suunnitelmissa.
Kastrointia on taas pyöritelty ees sun taas. Jos mulla ei olisi tuota narttua kotona, en edes ajattelisi koko asiaa. Luksi raiskaa kaverikoiria ja menee niistä kierroksille, mutta se ei ole niin iso ongelma, että tarttisi edes pohtia. Nyt kun lisääntymiskykyinen ja sellaisena säilytettävä narttu on samassa taloudessa, asia on ihan eri. Tiesin, että näitä joutuu miettimään, en tosiaan unohtanut asiaa nartun valitessani.
Miksi? No, uroksella on kovin tukalat paikat ja hermot on kireällä kaikilla muillakin, jotka sen kitinää kuuntelee. Saan sen kyllä varmaan aika hyvin esim. porukoille hoitoon jatkossakin. Nyt sattui kyydit vähän huonosti ja koira lähti heti juoksujen alettua. Olishan se viikon voinut olla kotona, ja lähteä vasta sitten kahdeksi viikoksi pois. Oma vaivansa siinäkin tietysti on, kun välimatkaa on reilut 200km...
Ja toisaalta, jos sitä ei koskaan käytetä, turhaan se kärsii himosta jos ei koskaan tule saamaan. :P Koirallekin kuuluu seksuaalisuus, joku sanoi mulle, ja olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Käytännössä en vaan oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Koiran elämään kuuluu se, että se himoitsee ja itkee ja turhautuu kun ei saa? Mitä hyvää siinä on, miksi sitä pitäisi vaalia?
Kysymys ehkä kuitenkin lopulta kulminoituu siihen, onko Luksi jalostusaineista vai ei. Kyllä = säästetään pallit, ei = kastroidaan. Faktat; se on terveeksi tutkittu ja arjessakin terve koira. Se on varmaan yksi menestyneimpiä harrastusuroksia, nimenomaan tollanen monen lajin koira. Sillä on ihan kelvollinen luonnetestitulos eikä se sen valossa ole niin vitipää kuin miltä se välillä arjessa tuntuu. Se käyttäytyy ilman minua ihan eri tavalla kuin minun kanssa, joten itse olen varmaan pilannut sen osittain ja ihmisten pureskelu ja epäsosiaalisuus ja nää johtuu osin minusta. OSIN!
Mua jarruttaa vain se miten (arki)vaikea se on. Olen jankuttanut tästä kyllästymiseen asti, mutta se terävyys + pehmeys + epäsosiaalisuus/varautuneisuus tekee siitä vaikean. Toimintakykyä on pikkasen "liikaa" että se tyytyisi vaan katselemaan, ja hermoja on pikkasen liian vähän että se joskus osaisi hillitä itsensä eikä purskahtelisi niin kovin herkästi milloin millekin ärsykkeelle. Se on sellainen paljon melua tyhjästä -koira, joka on pohjimmiltaan vain epävarma. Kaipaisin siihen enemmän itseluottamusta. Itsehän olen senkin osin ryssinyt pentu- ja nuoruusajan hirveän tiukalla kurilla... joka tapauksessa puutteidensa vuoksi se on kohtuullisen haastava harrastuskoira mutta myös liian vaativa "kotikoira".
Millainen on tyypillinen mudiuros? Millainen on hyvä mudiuros?
Luulin tuntevani jonkun verran mudeja osatakseni kertoa niistä ja tehdä jonkinlaisia yleistyksiä esim. rodusta kiinnostuneille, mutta en mä sitten ehkä tunnekaan. En meinaan osaa vastata itselleni siihen, millainen on minusta hyvä mudiuros, tai mikä se koira siis olisi nimeltään. Onkohan mun "hyvä" liian lähellä "erinomaista" ja siksi tuntuu vaikealta...?
No, jos olisin itse mudinpentua vailla, millaista yhdistelmää mä etsisin? Luksin pennun mä voisin ottaa, koska tunnen sen niin hyvin ja tietäisin tarkkaan mitä riskejä on tulossa ja mihin pennun kanssa kannattaisi alusta asti kiinnittää huomiota. Jos vastaava uros olisi jonkun muun koira, jättäisin väliin. Haluaisin pennun yhdistelmästä, jossa molemmat vanhemmat harrastaa jotakin ja saisin nähdä koiran treeneissä/vielä mieluummin kokeessa. Saalisvietti, taistelutahto, ahneus, suurempi vilkkaus kuin Luksilla, terävyys saisi olla vähän vähäisempi, hieman avoimempi ja ennen kaikkea ITSEVARMEMPI. Koiran ei tartte tykätä vieraista, mutta sen pitää seistä omilla jaloillaan ja sietää kosketus sen sijaan että se tarjoaa hammasta kun hyikauheaaeisaakoskea.
Itse asiassa ongelma on osin sekin, että mun on vaikea luottaa että nartun omistaja varoittelisi pennunkatsojia tarpeeksi! Haluaisin itse olla valitsemassa pennuille kodit, ainakin mukana siinä, haastatella ne ja varmistaa että ne tietää mitä tekee. Ylipäänsä mudi ei ole mikään helpoin rotu mitä kannattaa jokaisella tallaajalle tyrkyttää, ja vielä kun toi uros on mikä on. Epäilen, löytyiskö pennuille harrastavia koteja, ainakin vuosi-pari sitten mudin pentuja jäi käsiin. Eihän Luksin käytöllä nyt mikään kiire ole, mutta kuitenkin.
Kuuppa hajoaa! Onneksi ei tartte ihan heti päättää, katsotaan nyt ainakin Sienen toiset juoksut. Ja Luksin pitää myös ensin kasvattaa tukka takaisin, että se voi käydä näyttelyssä kerjäämässä sitä vikaa sertiä...
1 kommentti:
Äkkiä toimiston terapiakoiraan tottui. Monesti tänään kumarruin katsomaan missä töppöset on, etten jyrää tuolilla yli. Tervetuloa toistekin!
Lähetä kommentti