...mutta töitä pitäis tehdä. Ja mudipa suoriutui hienosti!
Päätin olla supertyhmä ja mättää molemmat koirat autoon, ettei mun tartte ajaa kahta kertaa maastoon. Laiskuus ennen kaikkea ;P Mudihan olisi hypännyt holskun selkään saman tien, mutta holsku ei ollut suostuvainen. Ei se nyt ihan uskaltanut ärähtää mutta kaukana ei ollut, wohoo! (Sinä päivänä kun nössösieni ärähtää mudille tai yhtään kelleen, juhlitaan!) Ilmeisesti tärpit on jo ohi? Harmi että mudi ei sitä tiedä... Autossa kitinää ja kiipeily-yrityksiä häkin väliseinää vasten. Pistin vaan radion kovemmalle ettei mun tartte kuunnella.
K-tiellä kauemmalla kohdalla jäljet ja esineet. Tallasin eka jäljet ja sitten ruudun tekoon. Esineruudusta tuli n. 10 x 50-60m, kuusi esinettä. Sammalmetsää, etualalla saniaisia. Sataa tihuutti melkeen koko ajan. Koirat odotti autossa eikä nähneet ruudun tekoa.
Sieni pääsi ensin hommiin, halusin nähdä miten mudi toimii "juoksuruudussa". Tavoite oli saada Sieni lähtemään toisellakin kertaa hyvin ja tavoite täyttyi mainiosti :) Ekalla tosi reipas lähtö ja löysikin melkein heti esineen. Toiselle lähti kanssa hyvin, mutta meni katsomaan suoraan sen paikan missä eka oli, olisko siellä lisää. Mudikin herkästi tarkistelee samat kohdat uudestaan, onkohan sen kanssa liikaa leikitty naminpiilotusleikkiä joissa salaa laitan uuden namin johonkin josta koira on juuri syönyt yhden, ja nauran räkäisesti kun se hölmistyneenä huomaa että mitvit, justhan mä söin tästä yhden, mistä tää tuli! No kun ei ollut lisää, holsku jatkoi etsimistä ja aika pian sieltä tuli toinenkin. Se pyörii mielellään etualalla, muistais ensi kerralla taas laittaa esineet taakse. Mudilla taas on päinvastainen ongelma ja kai mun pitäis jaksaa tehdä niille eri ruudut. Kun Sieni oli juuri löytänyt toisen esineen, takaa tuli juoksija ja jatkoi about oikeaa reunaa pitkin ohi ruudun. Keskellä metsää ilman polkua, hä? Aloin kehua ja kannustaa pentua, että se toisi esineen mulle eikä häiriintyisi juoksijasta. Vähän sitä piti toljottaa mutta hyvin tuli mulle. Loppupalkaksi sienivinku, oli parasta!
Töppönen oli ihan liekeissä päästessään autosta hommiin, nimittäin haistelemaan Sienen jälkiä! Olin kerran käskenyt sen lähelle kävelemään ja kun ei kuulunut, korotin ääntä sen verran että meni kerrasta jakeluun. Sen jälkeen se oli ihan kuin eri koira ja vaihtoi työmoodiin, jos en olisi tiennyt, en olisi nähnyt koirasta, että ruudussa on ollut äsken juoksunarttu. Eka esine hyvä, tokalla vähän jotain säätöä luovutuksessa, kolmannen tiputti mun jalkoihin. Viimeistä ei olisi lähtenyt hakemaan, mikä ei ole lainkaan tyypillistä, tosin en kyllä ole tainnut ottaakaan neljää ilman mitään välipalkkoja...? Olisi haistellut jotain heiniä siinä etualalla, mutta jyrähdin EI ja tokaisin että alahan mennä siitä. Lähti se sitten. Koiran tuodessa esinettä avuksi anna-käsky, ettei senkin luovutus mene reisille. Oli ok. Frisbee kelpasi ja purki suorastaan raivoissaan turhaumiaan siihen, lopuksi tarjosin nakkia, söi jopa sellaisenkin! Päivällä kotona ei mikään luu maistunut, ja tätä kirjoittaessani iltaruoka on koskemattomana kupissa. Pitänee ruokkia se treeneissä.
Jäljelle otin ensin mudin. Jana n. 30m, tosi harvaa mäntymetsää, jälki meni ison sähkölinjan alla joten kerrankin näkyi kauas sen sijainti. Ehti vanheta n. tunnin. Jälki janalta vasempaan ja n. 40m päässä keppi. Jana olikin sitten ihan hanurista, en tiedä mikä tolle eläimelle on tullut, se lähtee ihan törkeän vinoon :( Otin pari kertaa uudestaan edeten aina lähemmäs, lopulta janaa ei jäänyt edes kymmentä metriä, kun koira meni sen verta suoraan että sallin sen edetä. Voi helvetti. Kuuri nyt lyhyitä janoja jotta se suoruus muistuisi. Jäljen nosto onneksi edes tosi hieno, määrätietoinen ja suoraan oikeaan suuntaan. Samoin keppi-ilmaisu. Frisbee sai taas tuntea mudin raivon. Laitettuani lelun taskuun alkoi sitten taas täysi kitinä ja hirveä kiire autolle - ehkä loppupalkkana nyt olisi se v*ttu...? In your dreams! ;P
Sienen jälki ehti muhia reilun tunnin, se oli samassa harvassa mäntymetsässä, paikoin tosi kuivaa hiekkapohjaa, vanhoja metsäautotien jälkiä ja yhdessä välissä polvenkorkuinen heinikko. Eka keppi n. 20 metrissä ja toinen siitä 100m eteenpäin. Jäljen nosto oli säätöä, koska joku ei taas ollut ihan varma mistä sen pitikään mennä, vaikka oli merkitty. Koira meni välillä jonkun verran sivussa ja teki hieman siksakkia jäljen päällä, mikä oli outoa, koska tuuli oli aika olematon. Välillä se meni nenä niin ylhäällä, että se näytti enemmän kävelyltä kuin jäljeltä. Molemmat kepit kuitenkin löytyi, koira oli suoraan jäljellä niille tullessaan, ja ilmaisutkin hienoja, oma-aloitteisia, nopeita ja luotisuoria :) Makkaraa kepeistä ja lopuksi sienivinku, oli varsin itseensä tyytyväinen penska!
Päätin olla supertyhmä ja mättää molemmat koirat autoon, ettei mun tartte ajaa kahta kertaa maastoon. Laiskuus ennen kaikkea ;P Mudihan olisi hypännyt holskun selkään saman tien, mutta holsku ei ollut suostuvainen. Ei se nyt ihan uskaltanut ärähtää mutta kaukana ei ollut, wohoo! (Sinä päivänä kun nössösieni ärähtää mudille tai yhtään kelleen, juhlitaan!) Ilmeisesti tärpit on jo ohi? Harmi että mudi ei sitä tiedä... Autossa kitinää ja kiipeily-yrityksiä häkin väliseinää vasten. Pistin vaan radion kovemmalle ettei mun tartte kuunnella.
K-tiellä kauemmalla kohdalla jäljet ja esineet. Tallasin eka jäljet ja sitten ruudun tekoon. Esineruudusta tuli n. 10 x 50-60m, kuusi esinettä. Sammalmetsää, etualalla saniaisia. Sataa tihuutti melkeen koko ajan. Koirat odotti autossa eikä nähneet ruudun tekoa.
Sieni pääsi ensin hommiin, halusin nähdä miten mudi toimii "juoksuruudussa". Tavoite oli saada Sieni lähtemään toisellakin kertaa hyvin ja tavoite täyttyi mainiosti :) Ekalla tosi reipas lähtö ja löysikin melkein heti esineen. Toiselle lähti kanssa hyvin, mutta meni katsomaan suoraan sen paikan missä eka oli, olisko siellä lisää. Mudikin herkästi tarkistelee samat kohdat uudestaan, onkohan sen kanssa liikaa leikitty naminpiilotusleikkiä joissa salaa laitan uuden namin johonkin josta koira on juuri syönyt yhden, ja nauran räkäisesti kun se hölmistyneenä huomaa että mitvit, justhan mä söin tästä yhden, mistä tää tuli! No kun ei ollut lisää, holsku jatkoi etsimistä ja aika pian sieltä tuli toinenkin. Se pyörii mielellään etualalla, muistais ensi kerralla taas laittaa esineet taakse. Mudilla taas on päinvastainen ongelma ja kai mun pitäis jaksaa tehdä niille eri ruudut. Kun Sieni oli juuri löytänyt toisen esineen, takaa tuli juoksija ja jatkoi about oikeaa reunaa pitkin ohi ruudun. Keskellä metsää ilman polkua, hä? Aloin kehua ja kannustaa pentua, että se toisi esineen mulle eikä häiriintyisi juoksijasta. Vähän sitä piti toljottaa mutta hyvin tuli mulle. Loppupalkaksi sienivinku, oli parasta!
Töppönen oli ihan liekeissä päästessään autosta hommiin, nimittäin haistelemaan Sienen jälkiä! Olin kerran käskenyt sen lähelle kävelemään ja kun ei kuulunut, korotin ääntä sen verran että meni kerrasta jakeluun. Sen jälkeen se oli ihan kuin eri koira ja vaihtoi työmoodiin, jos en olisi tiennyt, en olisi nähnyt koirasta, että ruudussa on ollut äsken juoksunarttu. Eka esine hyvä, tokalla vähän jotain säätöä luovutuksessa, kolmannen tiputti mun jalkoihin. Viimeistä ei olisi lähtenyt hakemaan, mikä ei ole lainkaan tyypillistä, tosin en kyllä ole tainnut ottaakaan neljää ilman mitään välipalkkoja...? Olisi haistellut jotain heiniä siinä etualalla, mutta jyrähdin EI ja tokaisin että alahan mennä siitä. Lähti se sitten. Koiran tuodessa esinettä avuksi anna-käsky, ettei senkin luovutus mene reisille. Oli ok. Frisbee kelpasi ja purki suorastaan raivoissaan turhaumiaan siihen, lopuksi tarjosin nakkia, söi jopa sellaisenkin! Päivällä kotona ei mikään luu maistunut, ja tätä kirjoittaessani iltaruoka on koskemattomana kupissa. Pitänee ruokkia se treeneissä.
Jäljelle otin ensin mudin. Jana n. 30m, tosi harvaa mäntymetsää, jälki meni ison sähkölinjan alla joten kerrankin näkyi kauas sen sijainti. Ehti vanheta n. tunnin. Jälki janalta vasempaan ja n. 40m päässä keppi. Jana olikin sitten ihan hanurista, en tiedä mikä tolle eläimelle on tullut, se lähtee ihan törkeän vinoon :( Otin pari kertaa uudestaan edeten aina lähemmäs, lopulta janaa ei jäänyt edes kymmentä metriä, kun koira meni sen verta suoraan että sallin sen edetä. Voi helvetti. Kuuri nyt lyhyitä janoja jotta se suoruus muistuisi. Jäljen nosto onneksi edes tosi hieno, määrätietoinen ja suoraan oikeaan suuntaan. Samoin keppi-ilmaisu. Frisbee sai taas tuntea mudin raivon. Laitettuani lelun taskuun alkoi sitten taas täysi kitinä ja hirveä kiire autolle - ehkä loppupalkkana nyt olisi se v*ttu...? In your dreams! ;P
Sienen jälki ehti muhia reilun tunnin, se oli samassa harvassa mäntymetsässä, paikoin tosi kuivaa hiekkapohjaa, vanhoja metsäautotien jälkiä ja yhdessä välissä polvenkorkuinen heinikko. Eka keppi n. 20 metrissä ja toinen siitä 100m eteenpäin. Jäljen nosto oli säätöä, koska joku ei taas ollut ihan varma mistä sen pitikään mennä, vaikka oli merkitty. Koira meni välillä jonkun verran sivussa ja teki hieman siksakkia jäljen päällä, mikä oli outoa, koska tuuli oli aika olematon. Välillä se meni nenä niin ylhäällä, että se näytti enemmän kävelyltä kuin jäljeltä. Molemmat kepit kuitenkin löytyi, koira oli suoraan jäljellä niille tullessaan, ja ilmaisutkin hienoja, oma-aloitteisia, nopeita ja luotisuoria :) Makkaraa kepeistä ja lopuksi sienivinku, oli varsin itseensä tyytyväinen penska!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti