Kyllästyminen ja uudet suunnat

En jaksa enää. Vietän hallilla keskimäärin viisi päivää viikossa; ma Sienen agiryhmä + viisi kertaa kestänyt leikkikurssi, ti kouluttamani tokoalkeet ja kummankin oman tasoryhmät kaikki peräkkäin (=liikaa mun keskittymiselle), to Luksin agiryhmä, pe kouluttamani agialkeet jossa alkaa taas tällä viikolla uusi kurssi, ja viikonloppuna usein yksi oma visiitti. Hallille meno alkoi jo ärsyttää ja fiilis oli sellainen, että taas mä olen täällä, voi perse. Ei niinkään se, että joka ilta on jotakin, vaan se, että aikataulut on määrätty. Teenhän mä nyt joka päivä jotain kun en ilmankaan osaa olla :D, mutta on ihan eri asia treenata välillä aamulla tai päivällä kuin aina säätää elämä sen mukaan, että treenit on kello x paikassa z.

Siispä ilmoitin että mun kumpikin koira luopuu toistaiseksi agilityn ryhmäpaikoistaan. Eeva ei tällä hetkellä kisaa Luksin kanssa, enkä halua minäkään. Sienen kanssa mä aion edelleen jatkaa omatoimitreenejä, kaavailen että se olisi keväällä-kesällä säiden taas ollessa mukavia (sateessa ei haittaa olla maastotreeneissä, agitreeneissä tai -kisoissa kyllä haittaa! Kertoo riittävästi omasta motivaatiosta ;)) kisavalmis. Kisaan sen kanssa kolmosiin ja siihen saa jäädä. Luksi saa käydä hallilla pelleilemässä ja johonkin mölli- tai ehkä joskus oman seuran virallisiinkin vielä mennään, kun se on siitä niin ihanaa.

Luksi keskittyy talvikauden tokoon ja on toivottavasti keväällä jälkikauden alkaessa valioitunut tokosta. Keväällä joka tapauksessa vaihdetaan taas pk-puoleen. Ykkösiä toki yritetään metsästää jäljelläkin, mutta ihan ensin pitäisi saada yksi mikätahansa-koulari tiettyyn päivään mennessä, jotta olisi osallistumisoikeus SM-kisoihin. Jos se onnistuu, eiköhän me sinne mennä, saavutus se on sekin saada osallistumisoikeus ja uskaltaa! Jos nyt meinaan sattuu että se käyttövalioituisi kanssa ensi kaudella, niin en tiedä tekeekö se enää jälkeä ja tämä tuleva kesä olisi ainoa mahis SM-kisoihin. En kyllä tiedä yhtään mitä se sitten alkaa tehdä - tungen senkin hakuryhmään ja koulutan sille vähän hakua EK:ta varten? :P Tai sitten sitä FH-jälkeä. No, ei oo tän viikon murhe!

Sieni tekee tottelevaisuutta ja plääni on edelleen hakea yksi ALO1, avoimesta TK2 ja sitten se BH. Käyttäytymiskoe on vähän outo nimi sille, koska se seuruu on niin saatanan pitkä ja vähempikin riittäisi näyttämään että koira on hallinnassa... no mutta ei mahda mitään, sitä saadaan treenata vielä hyvän aikaa, tai sitten oikaisen ja opetan sille jonkun "tässä" -käskyn :P Nääh, ei sillä ole kiire, sama se tehdä pk-tottis koevalmiiksi ja käydä sitten vasta BH alta pois. Hakua ja jälkeä se treenaa koetavotteellisesti koko talven sen minkä pystyy, samoin esineitä. Niitä pitäisikin nyt alkaa taas tehdä kun nehän on siinä alokasluokan vaiheessa - etsii yhden hyvin vaikka kestäisi pitkään löytää, mutta toiselle ei jotenkin tajua ollenkaan lähteä ja menee jumiin. Tokon yläluokkien liikkeet jätetään vähän myöhemmäksi, tai saa se pohjia tehdä leikin varjolla mutta jätän ne yläluokat "eläkelajiksi". Näillä näkymin, mun mieli voi vielä muuttua monesti :)

***

Tänään Sienen leikkikurssilla perinteistä pentusettiä. Aloitettiin peruuttamisella. Vastakkain ollen tarttee voimakkaat avut eli suunnilleen työntää namilla koiraa rintaan, perusasennossa on vähän harjoiteltu ja siinä sujuu pienemmillä avuilla. Tämän voisi työstää vähän paremmaksi, Sieni on edelleen aika jalkava ja se ei tiedä missä kintut menee. Pujottelurinki, oli namit oikeassa kädessä ja syötin niitä vasemmalla koiralle nonstoppina, tosi hyvä. Sama juosten, vaikeinta oli omat jalat. Maahan menoja katsottiin ylipäänsä, Sienelle voisi saada vähän lisää vauhtia, eli nyt hetsaustreenejä ja vauhti kriteeriksi. Eteen tuloja olen tehnyt kotona seinän vieressä, koska tulee helposti vinoon perusasentoon päin, minusta ei vain osaa vielä eikä tiedä että suoruus on kriteeri. Kouluttajan mielestä meillä on potentiaalinen tuleva ongelma - koira ennakoi sivulle tuloa ja tulee siksi vinoon, kannattaisi opettaa se kiertämään selän takaa perusasentoon, niin ei olisi ongelmaa. Tämä on minusta perinteinen toko- ja pk-ihmisen ero, jos saan yleistää! :D Tokoihmisen mielestä ratkaisu on vaan opettaa tekniikkaa vähän tarkemmin ja saada se koira tajuamaan mitä halutaan. Pk-ihminen kiertää ongelman. Pyh. No, on se takaa sivulle tulo ihan oikeesti ihan miettimisen arvoinen asia Sienelle, koska se on niin pitkä ja kömpelö, mutta luotan että se iän myötä alkaa hallita jalkansa paremmin. Ja olenhan mä Luksillekin sitä miettinyt, koska se tekee sen vitun ärsyttävän loikan mun naamalle, varsinkin kokeessa kun on jo ehtinyt oppia että siellä voi... :P Sieni sai lisäksi kommenttia siitä, että se sivulle tulo ei ole riittävän sähäkkä pk-puolelle, se kun kävelee eikä hypähdä. En oo tajunnut murehtia enkä murehdi kyllä nytkään, se on ihan riittävän hyvä, piste :D

Luoksetulot pideltynä koirakujan läpi, vauhdikas oli. Lopuksi katsottiin agilityn putkea, tää oli nyt enemmän sellainen motivointiharjoitus, mitä kuvittelin tällä kurssilla ("leikki- ja motivointikurssi pennuille ja nuorille koirille") tehtävän. Sienihän nyt missasi sen koska se osaa putken oikein hienosti. Olisi pitänyt keksiä sille joku muu outo juttu. :D

Omalla ajalla kerkesin tehdä kaukojen vaihtoja, s-m-s onnistuu aika hyvällä prosentilla, tosin joku jalka helposti välillä liikahtaakin. S-i-s ei oikein luonnistu, en saa haluamaani liikerataa koirasta. Perusasennossa pyörimistä vastapäivään / vas käännöksen pohjia, käsiapu on edelleen mukana mutta nyt koirasta tulee se haluamani liike, sitäkin piti vähän kaivella kun ei pökkelö meinannut tajuta. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso, näissäkin erottelu varmaan aika vahvaa mutta nopeutta varsinkin maahan menoon voisi tehdä lisää. Liikkeestä istu vaatii isot avut, sotkee seisomiseen. No ei sitä ole tehtykään paljoa.


Eevan kanssa agikisoissa JKL, kuva (c) SM