Uskotko ohjaajasi pitävän sinua hyvänä koirana

Tuoreimmassa pk-lehdessä on Mia Skogsterin artikkeli. Pdf-dokumenttiin on tiettävästi julkaisulupa kirjoittajalta, ei ole minun skannaama. Jokainen koiraharrastaja saisi ihan tosissaan paneutua alle lainaamaani kappaleeseen:

"Loppuun pieni ajatusleikki. Jos olisit koirasi, miten kuvailisit ohjaajaasi? Uskotko ohjaajasi pitävän sinua hyvänä koirana? Mitä haluaisit muuttaa ohjaajassasi? Uskotko, että se on mahdollista? Millainen treeni sinulle tehtiin tänään? Ymmärsitkö mitä sinulta haluttiin? Oliko sinulla mukavaa? Stressasiko koulutus sinua? Miten paljon? Jos sinä saisit valita, jatkaisitko harrastamista?"

Ymmärsitkö mitä sinulta haluttiin? Näytin eilen Janitalle, miten olen opettanut jälkikeppien ilmaisut. Janita valitti, että Sony ei tajua kovin nopsaan mitään ja sen kanssa käy välillä niin, että ohjaaja odottaa koiran tekevän (tarjoavan) jotain, mutta koira ei tajua välttämättä tehdä mitään ja sitten ohjaajaa alkaa ärsyttää ja koira on entistä enemmän kujalla ja vähemmän motivoitunut edes yrittämään. Kuulosti jotenkin kovin tutulta, mullakin oli ennen sellaista Sienen kanssa. Olishan sen kanssa voinut pentuna paljon enemmän naksutella ja opettaa se oikeesti tarjoamaan kaikkea ihan eri tasolla, mutta on se myös luonteeltaan niin sellainen "kiltti" että se ei halua soveltaa mitään omaa vaan saada heti tietää mitä mä haluan. Illan sana oli että AUTA KOIRAA. Janita halusi että mä kokeilen itse Sonyn kanssa ja hää saa katsoa. Mä otin sille ensin pakasterasiaan ruokaa ja tein sillä. Se alkoi kuopia sitä purkkia ja mun käsiä niin että olis tarttenut hanskat. Se sai sen aika monesti lennätettyä mun kädestä ja pussasi mua välillä nenään ja se oli just sellasta sähellystä että ei se varmaan vahingossa olisi koskaan mennyt maahan. Sanoin sille sitten että maahan ja se sai palkkansa. Toinen samanlainen, annoin sen hetken äheltää ennen maahan-käskyä. Kolmannella se meni itse. Ja neljännellä. Yksi tekijä oli varmaan ihan sekin, että mulla ei ollut mitään ennakkoajatuksia että "tästä ei kuitenkaan tule mitään", mutta väitän myös että se että sille pari kertaa sanottiin että tee temppu nimeltä "maahan" niin saat nää mömmöt täältä purkista, riitti ja sen jälkeen se teki itse sen. Tyhmä? Hidas oppimaan? No ei todellakaan, ei se ole koiran vika jos se ei tyhjästä arvaa mitä ohjaaja haluaa. Ei se ole koskaan ennen nähnyt että ohjaaja on kyykyssä käsi purkin päällä eikä sillä ole hitonkaan aavistusta mitä se tarkoittaa. Toiset arvailee ja tarjoilee kaikkea paljon nopeammin ja spontaanimmin, ja sellaisessa koirassa on toki hyvät puolensa, mutta sen kanssa varsin nopeasti tulee kaikkea ylimääräistä sinne mukaan. Kun se tarjoaa niin pirun äkkiä kaikkea että jos ei ole tarkkana, niin ehtii palkata jo ihan muustakin.

Tänään kävin tekemässä jäljet ja niiden muhiessa myös esineruudun. Esineruutu (n. 30x50m) oli hakkuuaukealla ja kaikki kuusi esinettä kantojen päällä. Kauhea painostava ukkosilma ja tuuli hyvin olematon. Esineruutu on loistava esimerkki siitä, miten vähän tosi moni suunnittelee treenejä. Mennään ottamaan esineruutua, eli heitetään ne roinat sinne jonnekin ja laitetaan koira hommiin. En mäkään aina suunnittele treenejä kovin huolella, mutta ihan ehdottomasti pitäisi! Esineruudussa pitäisi miettiä mitä sillä kertaa treenaa. Irtoamista, pistotyöskentelyä, sinnikästä etsimistä, esineiden pikaista tuontia ja/tai vaihtamattomuutta, luovutusasentoa, usean esineen palkatonta etsimistä, esineen paikantamista huolella piilotetuilla esineillä, kokeenomaista suoritusta ilmoittautumisine ja palkkaamattomuuksineen, vieraita esineitä, esineitä joiden sijoittelua ohjaajakaan ei tiedä vai kenties jotain ihan muuta. Missä kohtaa palkkaat ja miksi juuri niin? Ehkä sillä ei monen mielestä ole niin väliä, mutta jos kysytään koiralta, ymmärsikö se mitä siltä haluttiin? Oliko sillä mukavaa ja kokiko se stressiä jos jouduit korjaamaan jotain sen tekemisiä? Ymmärsikö se ihan oikeasti mitä sen olisi pitänyt tehdä?

Sari Kärnä on varmasti Skogsterin kanssa hyvin erilainen kouluttaja, mutta loppujen lopuksi tullaan kuitenkin hyvin lähelle. Kärnä on sitä mieltä, että jos koira ei tee jotain, se ei joko osaa tai se ei halua. Ohjaajan suuttumus tai turhautuminen ei lisää koiran taitoa eikä sen motivaatiota. Se on aika tyhjentävästi sanottu.

Minullakin on vielä paljon opittavaa.