Kenen vuoro tänään on hukkua

Päästiin vihdoin mukaan vepetreeneihin! Olen jo pitkään kuolannut yhden kaverin treenikuvia ja nyt älysin vinkua että saako treeneihin tulla mukaan, ja saihan sinne. Hetki meni että saatiin aikataulut sopimaan, mutta tänään oli se ilta. Janita on kuukauden maisemissa ja otin sen kanssa mukaan.

Varsin belgipainotteista oli, Sony ja Sieni edusti serkkurotua ja sitten yksi oikea vepekoira, landseer. Sitä oli tosi hauskaa katsoa, paitsi että en ole nähnyt ikinä sen rotuista missään toimissa (se oli jotenkin yllättävän motivoitunut ja ketterä, vaikka oli ihan saatanan iso, kuvittelin että ne on jotenkin paljon jäyhempiä), en myöskään ole koskaan nähnyt vepeä livenä ja se oli aika hyvä esimerkkikoira. Tosin esineen viennissä se ei sadannellakaan irti-käskyllä irroittanut vaan toi sen myös takaisin rantaan, miten niin omapäisyys leimaa jotain rotuja enemmän kuin toisia :D

Veneestä hypyssä Sieni vähän empi ja tartti kannustusta. Tänä vuonnahan se ei ole mökilläkään sitä tehnyt, kun venettä ei ole saatu vielä käyttöön. Itse olin rannalla hihkumassa, vieraan kanssa veneeseen meno tai siellä oleminen ei ollut mikään ongelma. Hetken ku huutelin niin loiskis vaan.

Veneen hakua tehtiin ihan rannassa, ensin ihan maalla vähän leikittiin köydellä. Ei oikein syttynyt, näki että mulla on namit kädessä ja märkä paksu köysi (kuten MH:ssa käytetty lelu) ei ole sen mieleen. Veti se sitä vähän mutta ihan mun mieliksi "jos leikkii hyvin, saako palkaksi namin?" -tyylillä. No sitten pyysin vaan että "anna" ja tehtiin eka pari toistoa maalla, sitten veteen. Avustaja piti köyttä ja tarjosi sen koiralle hyvin suuhun. Vähän se mielellään tiputti sen rantaan tuomatta ihan perille asti. Lopuksi kuitenkin kaksi ihmistä oli veneessä, avustaja liu'utti köyttä käsissä ja ajaja auttoi moottorilla niin että lähtö oli pehmeä ja koira ei oikeastaan vetänyt venettä lainkaan. Sai se sitä sen muutaman metrin tuotua rantaan.

Hukkuvan pelastamiseen tarvittiin vapaaehtoinen ja olihan se hupaisaa ääneen miettiä, kenen vuoro tänään on hukkua. :D Kerroin meidän pelleilyistä, että Sieni menee luokse, pyörii uivan ihmisen ympärillä kunnes se tarttuu koiran pyllynpäälliskarvoihin ja sitten se lähtee viemään rantaan. Tätä ei siis ole mitenkään opetettu, se tulee koiralta luonnostaan. Laitettiin sille valjaat päälle, kun kokeessakin saa olla eikä ehkä ole kiva että vieraat roikkuu tukassa, vaikka kotiväen kanssa se ei otakaan siitä itseensä. Epäilin että se ei vedä hukkunutta patukasta, kun se köyden vetokin oli niin vaikeeta. Päätettiin kuitenkin kokeilla, jos ei olisi lähtenyt mukaan, niin sitten hukkuva olisi ottanut valjaista. Kokeessahan sekin on sallittu tapa. Vielä mitä, Sieni yllätti ihan täysin ja tarttui patukkaan hyvällä rauhallisella täyden suun otteella ja hinasi hukkuneen rantaan saakka. Hukkuja lähti rannasta ja sen pärskytellessä syvemmälle hetsasin koiraa hausta tutulla kylkiin taputtamisella ja se olikin ihan fiiliksissä lähdössä perään. Tää meni tosi hyvin ja kyllä se veneen vetokin saadaan kuntoon! Kommentoin ääneen, että Sieni näytti tässä ihmeellisen pätevältä, se teki kivasti hommia :)

Lopuksi vielä esineen vientiä.  Tätäkään ei ole tehty sitten viime vuoden, ei vedessä eikä edes kuivalla maalla. Aika hyvät pohjat sille tehtiin ja se sujui viime kesänä vedessäkin niin että avustaja oli jopa veneessä parin metrin päässä. Nyt tänään avustaja seisoi pari metriä siellä vedessä, sillä oli nami valmiina palkkana ja käskin olla kädet ojossa ja auttaa pari kertaa "anna"-käskyllä koiran tullessa. Itse seisoin rannalla, tarjosin lelua ja lähetin koiran käsimerkillä + "menevaan". Se meni kaksi vai kolme toistoa aivan täydellisen nappiin! Hyvä Sieni!

Nyt tais vepekärpänen purasta ihan tosissaan. Oli ihan tosi hauskaa ja tääkin on niin Sienelle sopiva laji, ja mikä parasta, ne paskat lonkatkaan ei pitäisi haitata! Ei me nyt vielä hylätä pk-puolta kokonaan mutta tätä voisi kanssa ihan tosissaan miettiä ohjelmistoon. Kuvat jotkalisäänmyöhemmin (c) Eija Taipalinen, suurkiitos!