Pantoja ja treenimietteet

Sain vihdoin aikaiseksi hankkia uudet pannat, joita olen kuolannut vain noin... vuoden? Kiitos Juvan Koiratarvike. Oli tossa koiranpäivän kunniaksi alennus niin jopa minä sain tartuttua tuumasta toimeen! Mudikin esitti taas normaalia itseään ja toivotti keskustassa tapaamamme yrittäjän v*ttuun :D. Eilen se oli hakutreeneissä taas niin sosiaalinen ja suorastaan kerjäsi rapsutuksia vierailta oman esineruutunsa jälkeen, niin onpas mukavaa että se taas palasi ruotuun eikä tartte miettiä onko se kipee kun se on niin leppoisa... :D Mielenalanvaihtelut rocks! Kameralle poseeraaminenkin kiinnosti varsin kotoisan paljon. Muti <3

***

Iltapäivästä tottikset ja esineruutu. Esineet on tehty tällä viikolla vissiin melkeen joka päivä...? Mudille 2-4 välipalkatta ja Sienelle 2-3 niin että välipalkkana kuppanen pieni nappula tms ja lopussa kunnon eväät. Kumpikin on minusta edistynyt kivasti ja mudinkaan tekemisiin ei ole tarttenut juuri puuttua, esim. eilen teki aivan upean kolmen esineen setin keskittyen täysillä hommiin ilman mitään oheistoimintoja. Sieni etsii kivasti useamman esineen vaikkei ole nähnyt niiden vientiä. Ehkä uskallan varovasti sanoa että uskoa on saatu lisää eikä se enää meinaa hyytyä ekan jälkeen "ei täällä oo enää mitään".

Tänään siis eka tottikset. Sienelle sitä seuruuta semmaohjeiden mukaan. Mulla oli uunissa paistettua, sen jälkeen pakastettua ja aamulla uudelleen sulatettua kanaa ja se oli kyllä vihoviimeinen limainen nami... mutta joka tapauksessa ne treenit. Kyllä mua vaan kaikista varoitteluista huolimatta inhottaa ajaa sitä niin huonon näköiseksi ja vaatia sitä liinanypytyksellä tekemään. :/ Tänään vielä alkoi oma pinna mennä ja rupesin suuttumaan sen rauhallisen ein sijaan, mitä ei saisi tapahtua. Sitten vielä hyppyä siihen perään (kohti ohjaajaa) ja koirahan päätti jäädä istumaan kuin tatti, niin lopulta laitoin sille siihenkin liinan ja hyppykäskyn yhteydessä nyppäsin että ala tulla sieltä, nyt ei ole vaihtoehtona paikoilleen juurtuminen. Kas kummaa, jalat löytyi hienosti.

Hain mudin välillä ja jo autosta otettaessa se unohti että "tähän" -kutsu autosta ulos on eri kuin "ole hyvä" -vapautus. Ekalla siis tullaan sieltä autosta hallinnassa ja jäädään siihen just mun viereen venaamaan, jälkimmäisellä saa singota täyttä neliä minne sattuu töppöset lähtemään. Annoin sitten kuulua sille että nyt vituttaa jo valmiiksi Sienen jälkeen ja sun kanssa en ala vääntää. Se teki sitten elämänsä seuruuta! Pistin sille pannan tiukalle ja remmin matkaan ja oikein toivoin pääseväni puuttumaan, mutta ei! Seuruutin paikkamakuussa olevan toisen koiran läheltä ja sen ohjaajan läheltä että se vilkaisisi jotain, mutta ei mennyt lankaan ei. Vähän se kyllä painoi mutta ai juma sitä tunnetta :) Mä niin tykkään tollasista ravistettava ennen käyttöä -tyypeistä <3 Aika pitkään sai seurailla ennen palloa. Mudin kanssa on tällä viikolla ollut teemana ne irroitukset, joista semmassa oli kanssa puhetta, ja edelleen losautan sitä naamalle kun se mielellään tekisi niin että irroittaa ja pureekin heti takaisin, jolloin pallon sijaan osuu usein mun sormille. Jos nyt ei hampailla niin ainakin märkä kuono tömähtää mun iholle. Jotenkin tollasen homopuudelin kanssa on luisuttu siihen että irti ei olekaan irti, enkä edes tajunnut mikä on ongelman nimi, vaikka se on pitkään ärsyttänyt. Tein sille sitä että irti - istu ja toin pallon lähelle, ekan kerran yritti tietenkin purra johon olin varautunut ja koira sai kuonolleen, sen jälkeen oli tosi hyvä. Yksi juoksusta maahan ja luoksetulo eteen asti, murahdin viime metreillä kun näytti että tulee päin, oli (sen ansiosta) hyvä. Noutoa ensin matalalla hypyllä ja sitten metrisellä, näistä vapautus paluuhypyn jälkeen, tosi hyvät. A-estenouto loppuun asti, otin irti ja odotutin aika monta sekuntia koira edessä ennen vapautusta palloon, hyvä sekin. Nyt sillä on se tekemisen raivo niissä palautuksissakin, ne on varsin kivat, pidä tämä! Sitten koira paikallaoloon vähäksi aikaa, ehkä pari kolme minsaa kerkesi olla. Kävin autolla vaihtamassa kamoja ja hain pyssyn. Yksi ampu paikallaolon aikana, ei mitään reaktiota. Maasta sivulle ja siitä riehutuspalkka, sitten seuraamaan. Ammuin sille itse oikeaa kättä taakse pitäen. Vähän ehkä meinasi pompahtaa mutta nyppäsin jo valmiiksi samaan aikaan liinasta ja siitä sitten palkka. Pitää saada joku muu ampumaan että voin keskittyä vaan koiraan.

Sienen toisella kierroksella käytiin kanssa aika pohjalla, mutta nyt olin päättänyt että en hermostu ja sen nyt vaan on pakko seurata. Jossain vaiheessa se alkoi olla että ei sitten ota ruokaakaan, mutta härnäsin sitä ja olin itse iloinen ja kyllä se siitä taas lähti. On kyllä vaan hankalaa muistaa kehua, palkata ja kieltää/nypätä kaikkia ajallaan! Appari olisi kova sana. Nyt meinasi taas kehut jäädä kokonaan ja mennä liian vaatimiseksi. Siinä vähän heiteltiin palloa ensin muuten vaan ja sitten hypyn yli niin, että korotin joka kerta yhdellä laudalla lopulta sen ollessa 80cm (90cm?). Koira oli aivan normaali ja nelisti sen pallonsa perässä, ei sillä jäänyt mitään kaunoja, ja M kommentoi että näyttää ihan sellaselta drama queen -nartulta joka on niin luimua mutta katse on ihan terävä kuitenkin ja se kokeilee. Itsehän mä sen opetin passivoitumaan vuodenvaihteessa, ja sama se kutsutaanko sitä nyt "kokeiluksi" vai miksi, mutta saa luvan oppia nyt ylös sieltä kun periksi ei enää anneta vaikka kuin sluibailee ;)

Lopuksi koira maahan ja ammuin sille pari kertaa. Korvat hörössä siellä pönötti. M sanoi tästäkin, että kyllä se olisi siinä näkynyt jos se olisi kovasti jäänyt paineeseen seuraamisista.

Vähän nyt harmittaa että itse aloin suuttua sen kanssa ja se vaatiminen meni liian kovaksi. Ens kerralla pitää oikeasti pitää pää kylmänä ja miettiä etukäteen ihan tarkalleen mitä aion tehdä.

Esineruuduissa kummallekin tänään vain yksi esine. Aika hyvä tuuli kävi takarajalta. Ruudun koko joku 20x50. Sieni sai olla eka ja sillä oli molemmissa takakulmissa esineet, ja se jäljelle jäänyt olisi sitten mudin. Sieni näki kun M meni viemään esineitä. Vähän se lähti luimussa, ihan hyvällä vauhdilla mutta korvat oli lintassa ja kerkesin jo miettiä että miten mä tässä sen pakotan sinne jos se alkaa ihan tosissaan pelleillä. No ei mitään, irtosi hyvin taakse ja siellä se jotain touhusi, välillä ei edes näkynyt kun oli just vasemmalla takana kuusia sen verta. Sitten tuli esineen kanssa normaalilla hyvällä ilmeellä ja vauhdilla ja oli mukava se siitä palkata. Ei ollut yhtään luimuna enää. Töppösen vein ruutuun tiukasti hallinnassa ja taas kun olin valmiina puuttumaan hetkellä millä hyvänsä, sehän noudatti käskyä just eikä melkein. Sillä ei mennyt varmaan puolta minuuttiakaan kun esine oli mun kädessä ja sekin oli mukava siitä palkata. Hyvä helppo treeni tiukan esineruutuviikon päätteeksi :)