Hakutreenit

Hakutreenit (nro. 3) metsiksellä. Sieni oli viimeinen koira ja alkoi jo vähän hämärtää. Normaalisti aloittelijoita ja/tai nuoria ei laiteta näin alussa hämärään metsään, mutta Sieni on niin lunki niin sanoin että mun puolesta ei haittaa, se tuskin näkee mörköjä.

Viisi maalimiestä: ensimmäinen vasemmalla näkölähtönä. Toinen meni sillä aikaa oikeaan etukulmaan ja radiopuhelimella pyydettiin ääniapu. Luulen, että koira olisi lähtenyt ihan ilman mitään apua, ja kun metsä kuitenkin kiljaisi "SIENIIII!" koira tempaisi mut keskilinjalla liki nurin ja heitti volttia kun otteeni just pitikin pannasta. :D Maanantain leikkikurssilla kouluttaja sanoi, että tosta koirasta saa aika rauhallisen vaikutelman, ja olettaisi että se on varsin matalaviettinen, jopa "laiska". Sitten kun se rupeaa tekemään niin se onkin aika erilainen. Se sama ehkä yllättää mut aina välillä, vaikka se näennäisen lunkina odottaa keskilinjalla eikä minusta edes patoa / ole keskittynyt maalimieheen päin, vaan saattaa vähän katsella ympärilleen, ottaa kontaktia minuun jne. Sitten kuitenkin yhtäkkiä mennäänkin ihan tuhattamiljoonaa enkä ole varautunut. :D Kolmas oli sillä aikaa mennyt vasemmalle, otettiin tämäkin ääniavulla. Koira joutui etsimään aika pitkään, kävi välillä lähempänä keskilinjaa ja palasi taas syvemmälle. Mua alkoi jo hermostuttaa, mutta onneksi maltoin olla tekemättä mitään ja pian alkoi kuulua metsästä kehuja. Nelonen oli sama kuin kakkonen, siirtynyt metsässä vaan eteenpäin. Ääniapu sinnekin, tän taisi löytää aika suoraan. Vitonen (sama kuin kolmosen ihminen) "pupuna" eli koira näkee maalimiehen juoksevan ja pääsee perään ennen kuin maalimies on edes piilossa asti, ja saavutettuaan ukon saa heti palkan.

Sieni oli oikeesti aika väsynyt kaiken tän juoksemisen jälkeen, läähätti ihan huolella. Mutta sillä oli taas ihan kauhian ihanaa :) Loppupalkka rauhassa keskilinjalla, ukot syötteli koiralle koko iltaruuan, rapsutti ja höpötti sille, ja se sai lopuksi vielä sienivingun. Paratiisi, toivoo pieni Sieni.