Kimppatokoilut sateisena iltana OR-nurmella. Tein tosi pienissä osissa, kumpikin koira oli varmaan jonkun seitsemän kertaa kentällä, välillä autoin muita ja omat oli kumpikin autossa. Nämä ei nyt varmaan ole enää järjestyksessä, enkä ehkä muista edes kaikkea mitä tehtiin, mutta suunnilleen:
Sieni
*perusasentoa/kontaktin pitoa häiriössä. Loppua kohti keskittyi paremmin, alkuun piti vähän huomautella. Ohi lentävä vinkuva tennispallo, samanlainen kuin meillä, oli pahin.
*seuruuta rättilelu kainalossa, ihan pari hassua toistoa, oli hyvä ilme!
*tunnaria. Tätä me tehtiin vissiin joka kerta kun koira oli kentällä. Kapulat oli hiekan ja nurmen rajakohdassa, missä oli vielä hiekkapohja mutta ruohomättäitä. Tein ensin pari kertaa itse. Jollain kerralla se nosti väärää, en sanonut mitään, koira sylki sen heti ja näytti siltä että näin ei pitänyt tehdä. Jatkoi etsimistä ja löysi oman. Sitten (tauon jälkeen) pyysin liikkurin viemään oman. Koira ei katsonut yhtään sitä, vaan killitti kontaktissa minuun. Oma-käskyllä sillä ei ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä ja se napsi vaan kapuloita muuten vaan. Keskeytin ja kävin viemässä itse muka sen kapulan sinne, nyt oli onnistunut taas. Jätin liikkurin vielä pois ja tein loput itse. Ja nämä siis tosiaan ei olleet kaikki putkeen, vaan välissä monen monta taukoa.
Sitten tuli uusi ongelma. Tunnarikapuloiden takana teki toinen koirakko hyppyä, ja Sieni otti siitä painetta. Sillä oli sellainen "jotain pitäisi tehdä mutta emmä nyt ihan tiedä, ainakaan ton koiran luokse en saa mennä" -ilme, se kiersi kapuloita ja kävi kauempana nollaamassa itseään. Tämä väheni toistojen myötä, kun koira kuitenkin kykeni etsimään ja tuomaan oman ja sai siitä palkan.
Oltiin tehty monta onnistunutta toistoa häiriössä, kun päätin että vielä yksi, mistä koira saa iltaruuan palkaksi. Joopa joo, se kuuluisa 'vielä viimeinen'. Eräs tokoilija meni koirinensa meidän auton ohi, ja se oli mudista raivarin arvoinen asia. Kun mudi alkoi rääkyä autossa, Sieni pysähtyi ja meni sitten kauhean luimuun. Se oli just löytänyt oman, mutta ei pystynyt tuomaan sitä, vaan kävi maahan kuten jälkikepille. Olin hiljaa ja odotin että mudi vaikenee just, yleensä se nyt karjaisee kerran ja sitten riittää, kun toiset on jo poissa kohdalta. No nythän sen piti jäädä rääkymään ihan viimeistä päivää. Pyysin Sienen pois kapuloilta ja menin sitten karjumaan autolleni, että ole nyt vittu hiljaa siellä. Sen jälkeen Sienelle nollaus ja uusi yritys (siirsin oman paikkaa). Tällaisista se onneksi nollaantuu hyvin ja teki tosi kivan vikan tunnarin kuitenkin, ja sai ruokansa :)
Puhuttiin, että sitä ei kannata juuri kieltää väärien koskemisista. Ottaa vaan kapulan tylsästi vastaa ja jättää koiran palkatta. Sillä on liikkeen idea hyvin selvillä, ja kun se tietää mitä tekee, se haistelee niin että tuhina käy. Kuitenkin liike on vielä niin aluillaan, että se ei juuri kestä häiriötä, vaan koira menee epävarmaksi, joka taas aiheuttaa niin helposti väärien härkkimistä ja pahimmillaan paineistumista, jolloin koira ei välttämättä halua mennä lainkaan kapuloille. Ehkä nyt vähän takapakkia ja ihan helppoja harjoituksia (ilman häiriötä kahdestaan, jopa pelkkää yhden oman piilotusta), jotta itseluottamus palaa.
*paikalla istu viiden koiran rivissä, reunimmainen vasemmalta. Pari minuuttia, kävin välipalkkaamassa ehkä viidesti, ja kaksi kertaa nopeasti piilossa. Nyt oli hyvä :) Se eilinen johtui varmaan vaan siitä häiriöihmisestä.
*jääviä (peruuttaen) sellaisen random hässäkän seassa, ja yllätyksekseni huomasin että ottaa painetta jos toinen koirakko tekee ihan vieressä omiaan. Rauhoittelee, on hidas, ei haluaisi jäädä. Maahan menot saatiin nopeasti kuntoon, olin itse vaan kauhean iloinen, niin koirakin alkoi pelittää. Seisomiset oli hankalampia, mutta onnistui kuitenkin. Näitä tarttee treenata lisää, takapalkka voisi olla kova sana.
Lopuksi Sieni sai moikata kahta sille entuudestaan tuntematonta koiraa. En tiedä mistä nyt tuulee, ottiko se itseensä viikonloppuna Moran lähentelyistä vai onko sillä vaan joku herkkiskausi (kun se oli treeneissäkin vähän outo?), mutta se oli vähän turhan pienenä ja nöyränä vieraille, ystävällisille, aikuisille koirille. Hyvä kun ei alleen laskenut ja tekeytyi tosiaan ihan pieneksi poloiseksi sieneksi. :/
Luksi
*ensin perusasentoa, sitten liikkuvaa seuruuta häiriössä. Jalkoja tömistele ohi juokseva ihminen oli vaikein. Vähän jotenkin vaisua seuruu ylipäänsä.
*merkkiä vauhtipalkalla. Taisi laukata kaikki, muutama haukahduskin.
*paikalla makuu, viiden koiran rivissä toinen vasemmalta. Maahan hyvin, jätin koiran eteen palkkapurkin, ja makuu olikin hyvä ehkä sen pari minuuttia mitä tehtiin (vakoilin auton ikkunan takaa). Palkkapurkki aiheuttaa kuitenkin jumahtamisen maahan, ja sivulle nousu olikin ihan tahmaa.
*ympyrässä paikalla olojen jättöjä / kaukoja kukin omaan tahtiin. Tällöin ei reagoi lainkaan vieraiden käskyihin. Kaukoista vain i-m-i -vaihtoja, istumaan nousut oli tahmaa, ylipäänsä koira jotenkin tänään vähän laiskanpulskea.
*metallihyppynoutoa vieraalla hypyllä ja kapulalla. Ja sitähän sitten junnattiin, limaista kapulaa ei voi ottaa suuhun, ja sitten kun on pakko, niin tullaan hakatun näkisenä hyvin hitaasti. Mulla oli vielä palkkapurkki maassa takana, se jumitti koiraa varmaan entisestään, vaikka yritin hakea sillä vauhtia. Voi räkä mitä tahmaa! Jollain toistolla koira meinasi mennä kapulan noutamisen sijaan rääkymään kapulan takana 5m päässä olleelle koirakolle, josta karjaisin sille ihan kunnolla.
*eteen menoja nurmella, kuppi hukkui aika kivasti sinne, erottui vasta läheltä. Ekan kerran vein sen itse ilman koiraa, toka ja kolmas lisättiin sinne yhdessä palkkaa. Ekalla koira teki vähän kiemuraa mutta löysi purkille, loput oli suoria ja nopeita.
Sieni
*perusasentoa/kontaktin pitoa häiriössä. Loppua kohti keskittyi paremmin, alkuun piti vähän huomautella. Ohi lentävä vinkuva tennispallo, samanlainen kuin meillä, oli pahin.
*seuruuta rättilelu kainalossa, ihan pari hassua toistoa, oli hyvä ilme!
*tunnaria. Tätä me tehtiin vissiin joka kerta kun koira oli kentällä. Kapulat oli hiekan ja nurmen rajakohdassa, missä oli vielä hiekkapohja mutta ruohomättäitä. Tein ensin pari kertaa itse. Jollain kerralla se nosti väärää, en sanonut mitään, koira sylki sen heti ja näytti siltä että näin ei pitänyt tehdä. Jatkoi etsimistä ja löysi oman. Sitten (tauon jälkeen) pyysin liikkurin viemään oman. Koira ei katsonut yhtään sitä, vaan killitti kontaktissa minuun. Oma-käskyllä sillä ei ollut hajuakaan mitä pitäisi tehdä ja se napsi vaan kapuloita muuten vaan. Keskeytin ja kävin viemässä itse muka sen kapulan sinne, nyt oli onnistunut taas. Jätin liikkurin vielä pois ja tein loput itse. Ja nämä siis tosiaan ei olleet kaikki putkeen, vaan välissä monen monta taukoa.
Sitten tuli uusi ongelma. Tunnarikapuloiden takana teki toinen koirakko hyppyä, ja Sieni otti siitä painetta. Sillä oli sellainen "jotain pitäisi tehdä mutta emmä nyt ihan tiedä, ainakaan ton koiran luokse en saa mennä" -ilme, se kiersi kapuloita ja kävi kauempana nollaamassa itseään. Tämä väheni toistojen myötä, kun koira kuitenkin kykeni etsimään ja tuomaan oman ja sai siitä palkan.
Oltiin tehty monta onnistunutta toistoa häiriössä, kun päätin että vielä yksi, mistä koira saa iltaruuan palkaksi. Joopa joo, se kuuluisa 'vielä viimeinen'. Eräs tokoilija meni koirinensa meidän auton ohi, ja se oli mudista raivarin arvoinen asia. Kun mudi alkoi rääkyä autossa, Sieni pysähtyi ja meni sitten kauhean luimuun. Se oli just löytänyt oman, mutta ei pystynyt tuomaan sitä, vaan kävi maahan kuten jälkikepille. Olin hiljaa ja odotin että mudi vaikenee just, yleensä se nyt karjaisee kerran ja sitten riittää, kun toiset on jo poissa kohdalta. No nythän sen piti jäädä rääkymään ihan viimeistä päivää. Pyysin Sienen pois kapuloilta ja menin sitten karjumaan autolleni, että ole nyt vittu hiljaa siellä. Sen jälkeen Sienelle nollaus ja uusi yritys (siirsin oman paikkaa). Tällaisista se onneksi nollaantuu hyvin ja teki tosi kivan vikan tunnarin kuitenkin, ja sai ruokansa :)
Puhuttiin, että sitä ei kannata juuri kieltää väärien koskemisista. Ottaa vaan kapulan tylsästi vastaa ja jättää koiran palkatta. Sillä on liikkeen idea hyvin selvillä, ja kun se tietää mitä tekee, se haistelee niin että tuhina käy. Kuitenkin liike on vielä niin aluillaan, että se ei juuri kestä häiriötä, vaan koira menee epävarmaksi, joka taas aiheuttaa niin helposti väärien härkkimistä ja pahimmillaan paineistumista, jolloin koira ei välttämättä halua mennä lainkaan kapuloille. Ehkä nyt vähän takapakkia ja ihan helppoja harjoituksia (ilman häiriötä kahdestaan, jopa pelkkää yhden oman piilotusta), jotta itseluottamus palaa.
*paikalla istu viiden koiran rivissä, reunimmainen vasemmalta. Pari minuuttia, kävin välipalkkaamassa ehkä viidesti, ja kaksi kertaa nopeasti piilossa. Nyt oli hyvä :) Se eilinen johtui varmaan vaan siitä häiriöihmisestä.
*jääviä (peruuttaen) sellaisen random hässäkän seassa, ja yllätyksekseni huomasin että ottaa painetta jos toinen koirakko tekee ihan vieressä omiaan. Rauhoittelee, on hidas, ei haluaisi jäädä. Maahan menot saatiin nopeasti kuntoon, olin itse vaan kauhean iloinen, niin koirakin alkoi pelittää. Seisomiset oli hankalampia, mutta onnistui kuitenkin. Näitä tarttee treenata lisää, takapalkka voisi olla kova sana.
Lopuksi Sieni sai moikata kahta sille entuudestaan tuntematonta koiraa. En tiedä mistä nyt tuulee, ottiko se itseensä viikonloppuna Moran lähentelyistä vai onko sillä vaan joku herkkiskausi (kun se oli treeneissäkin vähän outo?), mutta se oli vähän turhan pienenä ja nöyränä vieraille, ystävällisille, aikuisille koirille. Hyvä kun ei alleen laskenut ja tekeytyi tosiaan ihan pieneksi poloiseksi sieneksi. :/
Luksi
*ensin perusasentoa, sitten liikkuvaa seuruuta häiriössä. Jalkoja tömistele ohi juokseva ihminen oli vaikein. Vähän jotenkin vaisua seuruu ylipäänsä.
*merkkiä vauhtipalkalla. Taisi laukata kaikki, muutama haukahduskin.
*paikalla makuu, viiden koiran rivissä toinen vasemmalta. Maahan hyvin, jätin koiran eteen palkkapurkin, ja makuu olikin hyvä ehkä sen pari minuuttia mitä tehtiin (vakoilin auton ikkunan takaa). Palkkapurkki aiheuttaa kuitenkin jumahtamisen maahan, ja sivulle nousu olikin ihan tahmaa.
*ympyrässä paikalla olojen jättöjä / kaukoja kukin omaan tahtiin. Tällöin ei reagoi lainkaan vieraiden käskyihin. Kaukoista vain i-m-i -vaihtoja, istumaan nousut oli tahmaa, ylipäänsä koira jotenkin tänään vähän laiskanpulskea.
*metallihyppynoutoa vieraalla hypyllä ja kapulalla. Ja sitähän sitten junnattiin, limaista kapulaa ei voi ottaa suuhun, ja sitten kun on pakko, niin tullaan hakatun näkisenä hyvin hitaasti. Mulla oli vielä palkkapurkki maassa takana, se jumitti koiraa varmaan entisestään, vaikka yritin hakea sillä vauhtia. Voi räkä mitä tahmaa! Jollain toistolla koira meinasi mennä kapulan noutamisen sijaan rääkymään kapulan takana 5m päässä olleelle koirakolle, josta karjaisin sille ihan kunnolla.
*eteen menoja nurmella, kuppi hukkui aika kivasti sinne, erottui vasta läheltä. Ekan kerran vein sen itse ilman koiraa, toka ja kolmas lisättiin sinne yhdessä palkkaa. Ekalla koira teki vähän kiemuraa mutta löysi purkille, loput oli suoria ja nopeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti