Satsun tokovalmennus, osa 2

Satsun tokovalmennuksessa jälleen, tällä kertaa AMK:n kentällä. Oli aika kuuma ja se näkyi koirien jaksamisessa. Olin maksanut molemmille puolen tunnin setin (2x15min), mutta lopulta jaoin Luksille 1x 15min ja 1x 7min ja Sienelle 2x 15 min ja 1x 8 min. :D Eli vika vartti puoliksi. Töppösen kanssa ongelmia kyllä riittäisi ihan omalle vartille jos toisellekin, mutta en halunnut hinkata koiran kanssa tokoliikkeitä, kun ylihuomenna on piirinmestisjälkikoe pk-tottiksineen.

Sieni teki ekassa setissä seuruuta. Diagnoosi oli, että koiralle ei ole perusasennon paikka ihan täysin selvä (edistää, eikä osaa toisella käskyllä korjata, koska ei tiedä olevansa väärin). Tehtiin ensin perusasentoon hakua niin, että jätin koiran istumaan, menin sen eteen, pyysin sivulle ja samalla autoin (nami)kädellä koiran oikeaan kohtaan (määrittele itsellesi tarkasti mikä on oikea, ja avustaja vahtii ettei ole vino tms). Kolme neljä toistoa avun kanssa, sitten jätetään apu pois ja annetaan koiran itse yrittää muistin mukaan. video ja toinen Jos onnistuu, suuri palkka, jos ei onnistu, tehdään muutama lisää avun kanssa ja yritetään taas uudestaan. Mustavalkoisuus on tärkeää, koira on joko hyvin tai sitten ei, älä palkkaa sinnepäin olevia! Tämän tarkoitus on opettaa koira itse hakemaan ja ymmärtämään oikea paikka. Nyt Sieni on riippuvainen avuista, eli jos en auta, se menee liian eteen.

Koira ei hallitse takapäätään juuri ollenkaan, takajalat on hyvin honkkelit ja ne vaan huljuu siellä mukana, tai jotenkin näin Satsu kuvaili asiaa. :D Siispä paljon ympyrää vasempaan, ihan vaikka imuttamalla, nyt kun se ei vielä muuten osaa seurata. Palkataan ulkokautta, palkkauksessa koira saa kääntyä jopa hieman poikittain vinoon ohjaajan taakse, jotta ne takajalat oikeasti liikkuu. Oli vähän vaikeaa, mutta saatiin se lopulta kuitenkin astumaan oikein, ristiin. ohjaajalla sen sijaan oli vaikeaa

Lisäksi se on opetettava peruuttamaan, ensin muuten vain, sitten sivulla. Perinteiset takapäänkäyttötemput pesuvadilla yms myös ohjelmistoon.

Ilman apuja pari kolme askelta menee hyvin, sitten paikka alkaa aueta ja/tai muuten elää. Paikka ei siis vain ole selvillä. Ohjeeksi tehdä tuota muutamaa askelta ja sitten lähteä vas. ympyrälle. Tässä vaiheessa voi tehdä ihan imuttamallakin, kun pointtina on paikan pitäminen ja takapään ajattelu. pitempää pätkää käsiavulla

Imuttamisesta pitäisi kuitenkin toisaalta päästä jo eroonkin. Sienelle toimi ihan täydestä se, että käsi on oikeassa asennossa mutta tyhjänä. Tällöin palkka tulee esim. suusta. Lisäksi opetettava sellainen, että nami/lelu on oikeassa kädessä, joka pitää sitä vas. kainalon kohdalla. Tällöin vasen käsi saa olla normaalisti ja tietyllä vapautuksella koira saa hypähtää ottamaan palkan. Palkkaan liikaa heittämällä eteenpäin, tässä vaiheessa paikkaa vahvistaisi paremmin suoraan siihen palkkaaminen. Kokeiltiin tuota käsijuttua ja Sieni ei tajunnut mitään :D. Se pitää siis erikseen opettaa sille.

Toisessa setissä noudon luovutusta, tai kuten itsekin arvelin, enemmän pelkkää eteen tuloa ihan ilman kapulaa. En saa koiraa tarpeeksi tiiviiksi, tosin tätä on tehtykin tosi tosi vähän vasta. Jos otan askeleen taakse ja pyydän koiran, se tulee hyvin mukana. Jos jätin sen odottamaan ja siirryin askelia ja pyysin sitten vasta, se ei tule hyvin. Eli mun liike on se mikä on auttanut sen oikealle kohdalle riittävän lähelle. Kuuriksi ihan pentuharkkoja kotona tuolilla hajareisin, koira saa syödä kun se on ihan tiiviinä. Molemmissa käsissä nameja ja vuorotellen antaa kummastakin, tarkkana ettei ole vinossa tai saa aina toispuoleisesti palkkaa.

Vauhtiluoksetuloja eteen niin, että koira saa syöksyä jalkojen välistä leluun. Olen joskus yrittänyt töppösille tätä, mutta se ei ole tajunnut, ja olen sitten heti luovuttanut. No sehän pitää esitellä ja opettaa koiralle, kuten mikä tahansa juttu! Houkuteltiin Sieni ensin ihan vaan lelun perässä jalkojeni välistä. Sitten sitä pidettiin pannasta ja siirryin vähän matkaa, ja kutsuin (houkuttelin, siis autoin niin että onnistuu) sen taas välistä. Alkuun oli aika takkuamista ja koira yritti monesti kiertää, vaikka ihan melkein oli menossa jo. Sitten selvästi jotain loksahti ja alkoi sujua :) Lopuksi voitiin ottaa ihan kunnon pitkältä matkalta niin, että seisoin jalat normaalisti, ja koiran ollessa jo aika lähellä avasin haarat ja se sai syöksyä siitä leluun. Ohhoh! :)

Kerittiin vielä katsoa noutokapulan pitoa. Sieni läähätti niin kovasti, että ote oli (toivottavasti vain) sen takia huono. Näitä kanssa nyt vaan kotona, ihanne olisi, että koira pitää kapulaa niin tiukasti että sen saisi nostettua siitä ilmaan. Sieni ei saa ottaa kapulaa syvälle suuhun, vaan paikka on heti kulmureiden takana. Nyt se valui aina syvälle, mutta tätä ei ole reilua treenata, kun koko koira tärisee läähätyksestään. Itse seistään koiran edessä halutun tiiviissä luovutusasennossa ja pikku hiljaa sitten aletaan siirtyä ja pyydetään koiraa korjaamaan asentonsa uudestaan oikeaan paikkaan. Tuttua kauraa periaatteessa, sainpa nyt vaan potkun alkaa tehdä tätä!

Sitten Sienellä oli tunnin tauko, mutta lopuksi se teki vielä ruutua. Ensin kaukaa pari toistoa yhdessä jätetylle lelulle. Sitten yritettiin kaukaa tyhjään, jäi etureunaan, olisin varmaan hitto palkannut "kun se meni kuitenkin hienosti lujaa sinne" mutta lelu oli kouluttajalla... :P Että voi olla vaikeaa yksi hemmetin kriteeristä kiinni pitäminen! Sitä koiraa on ihan turha sääliä, kun reilumpaahan on nimenomaan olla selkeä, jotta koiralla on mahis ymmärtää mistä lelu tulee ja mistä ei! No, kävin näyttämässä paikkaa ja otettiin tyhjälle lähempää, se onnistui hyvin. Tuli turhaan alkuun täysi matka tyhjälle, se oli vähän vahinko. Muutama läheltä tyhjään ja lopuksi vielä täydestä lelulle. Sienellä ei ole vielä kummoistakaan käsitystä mitä tässä pitäisi tehdä - ihme hei, se on tehnyt kai kahdessa treenissä aiemmin ruutua. Alku on kuitenkin hyvä ja treeniä vaan. Vauhdista kannattaa pitää alusta asti huolta, ohjaajan käytyä näyttämässä ruutua ja palattuaan koiran luo lähettää sen kiertämään takaa merkin tms, tai jos ei osaa vielä kiertää, niin pyöräyttää hetsaten vaikka itsensä ympäri. Ruutuun ei kuulu hiipparoida, vaan sinne mennään aina lujaa.

Töppösen vartti tuhraantui seuraamiseen. Kerroin, että varsinkin kokeessa ongelmana on kontaktin katkeilu ja häiriöherkkyys, paikkansa koira kyllä pitää. Satsu kyseli kuinka paljon ja millaista häiriötä sen kanssa on treenattu, ja tuota öhöm... no eihän sitä nyt kovin kauheasti ole, mitenkään järjestelmällisesti ainakaan. Olen ajatellut, että en mitenkään pysty "siedättämään" sitä kaikkeen ja siksi koko homma on ehkä vähän jäänyt? Mutta ei sen tarttekaan olla harjoitellut kaikkea mitä joskus voi tulla vastaan. Sille pitää vaan opettaa sellainen tapa, että mitä ikinä siellä reunalla tapahtuukin, keskitytään vain ohjaajaan. Mitä pahempi häiriö, sen kovemmin koira tiivistää kontaktia ohjaajaan.

Kokeiltiin vähän ja koiralla ei tosiaan ollut mitään käsitystä siitä, että häiriöiden sijaan sen pitäisi keskittää huomionsa entistä tiiviimmin minuun. Sillä ei ole tarvetta, oikeutta, syytä eikä lupaa jäädä katsomaan häiriötä, ja se pitää kertoa sille.

No, ensin siis koira sivulle ja sille tehtiin häiriötä. Heiteltiin leluja ja nameja, tultiin ihan lähelle, kaivettiin namipussia jne jne. Mun ei kuulu saada mitään vittuperkele-raivareita, vaan jos käytössä on joku höpö höpö -kielto, käyttää sitä, ja toistaa se mitä haluan ("sivu"). Alkuun oli kovasti hankalaa mutta nopeasti se alkoi vastaamaan. Koska tää koira on mikä on, sille ei koskaan ikinä milloinkaan tehdä niin, että häiritsijä koskisi koiraan (edes lelulla). Sen pitää voida luottaa siihen, että se on kuitenkin turvassa. Taivaasta tippuva lihapulla oli paha ja koira ehti napata sen. Laitettiin se hihnaan, jotta saatiin estettyä tätä toistumasta.

Kun perusasennossa kontakti pysyi, lähdettiin liikkeelle. Lentävät lelut yms ei olleet mitään. Vierellä kävelevä, ympärillä pyörivä tms ihminen ei ollut paha. Vastaan ihan melkein koiraa hipoen ohittava oli sen sijaan tosi kauheaa ja sitä oli pakko vilkaista, varsinkin kun se eka juoksi. Tätä toistettiin, kunnes sujui. Hidas käynti on vaikeinta, siinä on eniten aikaa vilkuilla, mutta lopussa koira oli jo niin hyvin jutun juonessa mukana, että ei mitään ongelmaa :)

Ohjaajan tulee tuntea koiransa ja tietää, mitkä asiat on juuri sille häiriöitä, kaikillehan ei tosiaan ole samat jutut vaikeita. Treeneissä pitää keksiä mitä mielikuvituksellisempia yllätyksiä, jotta koiralle tulee se "mitä ikinä tapahtuukin, keskityn vain ohjaajaan" -fiilis. Se alkaa silloin aktiivisesti itse sulkea ympäristöä mielestään.

Puoliajalla halusin paikalla oloa, jossa sama ongelma; varsinkin kokeessa voi vähän nuuhkutella ja valua löysäksi ja mikäs tässä lojuessa, paitsi jos tulee jotain härdelliä ympäristössä, aletaan kytätä ja pahimmillaan jopa murista sille. Haluaisin koiran skarpimmaksi minua kohtaan ja suorittavan niin henkisesti kuin fyysisestikin aktiivisesti paikalla oloa - sen sijaan että se nyt vaan lojuu siinä.

Paikallaolo on sekoitus motivaatiota (koira haluaa tehdä) ja kuria (koira tietää, että sen on pakko tehdä). Täpäkkä makuu (tai istuminen, katsottiin nyt vaan makuuta) vaatii ehdottomasti molempia.

Palkkauksessa Luksille mieluisin taitaa olla tässä liikkeessä pakasterasia, jossa ei tartte olla kovin kummoisia eväitä, se rasia vaan jotenkin meinaa saada koiran ratkeamaan liitoksistaan. Nyt ei ollut sellaista mukana, mutta käytettiin pelkkää kantta. Palkka koiran eteen, halutaanhan, että fokus on eteen päin. Rasiaa voi pitää nyt treeneissä jonkun aikaa siinä, ja pikku hiljaa häivyttää sen ohjaajan taskuun ja kokonaan ulos kehästä.

Kurista taas kysyttiin, mitä olen tehnyt kun koira tekee jotain ei-toivottua. No kieltänyt sitä. Millaista häiriötä olen treenannut? No ööh, aika vähän mitään mietittyä, kun koko liike on ihan tyhmä ja treenetaan sitä ylipäänsä aika vähän. Sain huutia, että vaikeita liikkeitä pitää treenata eniten, ei niitä kivoja ja sujuvia... :D

Ihan ekana tällainen harkka, mitä Satsu tekee omilleen heti pennusta pitäen. Koira maahan paikallaolokäskyn alle, ohjaaja astuu sen eteen (ja menee kyykkyyn) ja alkaa houkuttelemaan namilla. Koirahan tietysti nousee, myös tällainen osaava, koska sillekin on opetettu mm. kaukot näin. Höpsis-kielto (ei niitä paskaraivareita nytkään), ponteva uusi maahan-paikka-käsky ja houkutellaan uudestaan. Tehdään namilla kaukokäskyjen liikeratoja, heitellään nameja, heitellään jopa koiran tassuille ja selkään yms. Valmiina nappaamaan namit pois ja kieltämään heti jos nousee, käskyhän oli paikalla. Tässä on tarkoitus vahvistaa koiralle paikallaolon merkitystä: makaa paikoillasi ja sulje häiriöt mielestäsi, keskity ohjaajaan. Luksi vastasi tosi nopeasti, Satsu kehui, että tykkää koirassani kovasti tästä.

Kun tämä sujuu oman ohjaajan kanssa, vaihdettiin tilalle vieras ihminen. Ohjaaja seisoi vähän matkan päässä, kehui koiraa kun se teki oikein ja kielsi kaiken häiriön huomioimisen. Olen epäröinyt tällaisia harjoituksia, kun koiraa joutuu kieltämään ja tuntuu että L vetää korvia luimuun ja näyttää huonolta. Koiraa palkataan kun se tekee oikein, ja kehutaan välissä myös, ja lopulta se makasi alun pahailmeestä huolimatta rauhallisena ja levollisena tiukasti minua tuijottaen, vaikka Satsu yritti hyppiä sen vieressä lihapullien kanssa, että tule tule!

Lopuksi vielä normaali paikallaolo, jätin namialustan koiran eteen ja menin piiloon. Piilona AINA treeneissä joku, mistä itse näkee koiran, siis kurkkimatta. Piilosta kommentoidaan koiran suoritusta tarpeen mukaan, aina kun se tekee jotain mitä ei saa tehdä, kielto, ja välillä kun makaa hyvin, kehutaan. Alussa useammin, sitten harvennetaan, väliin tehdään täysin hiljaisia (kun toivottavasti ei tartte kieltääkään), jotta koetilanne ei erotu niin selkästi. Koiralle opetetaan, että siellä ei voi pöllöillä, kun se paha akka näkee kuitenkin ja puuttuu kaikkeen. Toisaalta motivaatiosta huolehtii se, että kehujakin välillä tulee. Kysyin, vapauttaako hää koiraa palkalle koskaan piilosta, vai meneekö aina sen luokse. Ei vapauta piilosta, siinä on iso riski. Aina ennen kun ollaan menossa vapauttamaan, kehaistaan kuitenkin. Siis kehu - sitten vasta 1-3s. kuluttua lähdetään piilosta esille. Tällöin koiralle kehut merkkaa sitä, että ohjaaja saattaa tulla ja vapauttaa.

Oli taas todella antoisaa! Tykkään Satsun ajatuksesta mustavalkoisuudesta, eli kieltoakaan ei arkailla käyttää. Nähtiin useampi noutokapulan pitoa treenaava nuori koira. Pito on oiva esimerkki tästä; kun koira tiputti kapulan ilman lupaa, sille sanottiin että ei noin. Ei edelleenkään niitä raivareita eikä mitään kurituksia, eikä ohjaaja saa ärtyä yhtään. Kuitenkin ihan vakavalla äänellä kerrotaan että tuo ei ole sallittua. Yksi koira otti tasan yhdestä kerrasta onkeensa ja piti sen jälkeen ah niin mallikkaasti. Toiselle junnattiin pitkään, mutta sekin saatiin lopulta tajuamaan. Nyt on taas kauhea into omien koirien kanssa! :D

Kuvaaja oli valitettavasti jättänyt muut liikkeet väliin. :/