Töppönen ilmoitettu 4.8. piirinmestaruus-jälkikokeeseen Savonlinnaan. Jälkikoirien karsinta tottelevaisuuden perusteella kymmenen maastoon. Jospa hää toistaisi ysivitosen, niin olisi varma maastoon pääsy ;) No joka tapauksessa karsinta sopii mulle ihan hyvin. Harmittaahan se maksaa 35e:n koemaksu, jos koe tyssää tottikseen, mutta vielä enemmän mua vituttaa se soittorumba normaalia koepaikkaa varten. Ja oikeastaan meidän osalta asia on aika lailla se ja sama; jos koira tekee hyvän tottiksen, se luultavasti lunastaa myös maastopaikan. Jos taas sattuu jotain ja tottis menee perseelleen, se menee sitten niin huonosti, että tuloksen (saati ykkösen) rajakaan ei täyty, niin sama se silloin vaikka maastot jääkin.
5.8. olisi holskujen erikoisnäyttely Tampereella, olin ajatellut napata Ainoan Ystäväni siitä Valkeakoskelta matkaani hengailemaan ja viedä Sienen näyttelyyn. Nyt ollaan taas siinä, että kahden kisakoiran ohjaaja joutuu valitsemaan kumman koiran meno voittaa, ja mulla ei ole mitään epäselvää onko se pk-koe vs. näyttely... ehtiihän sitä yötä myöten ajaa vielä snl-tre jos kovasti haluaa. Pohdittavaksi jää haluanko ;P Näyttelyn vikaan ilmottautumiseen on vielä pari viikkoa aikaa.
Luksi on mun ensimmäinen harrastus- ja palveluskoira ja se on nyt kaikissa lajeissaan ylimmässä luokassa. Tokon osalta alo ja avo meni tuosta vaan, voittajassa neljäs koekäynti tuotti ykkösen. EVL:ssä sitten onkin tahkottu, ykkösiä on yksi ja muita tuloksia aika liuta. Agility aloitettiin vasta koiran oltua vuosikas, mua ei kiinnostanut aiemmin ollenkaan. Sitten osuin MAH:n järjestämälle leikki motivointikeinona - pentukurssille, jossa yksi aihe oli saada koira agilityputkeen. Siinä opeteltiin kuinka koiraa kannustetaan ja palkataan ja rohkaistaan jne jne jne, jos se ei suorilta sinne juossut (harva juoksee, ainakaan täysiä läpi, mikä oli tavoitteena). Jotenkin sitten hurahdin ja huomasin olevani alkeiskurssilla ja sitten jatkokurssilla ja sen jälkeen seuran jäsen ja vakiryhmässä. Ekoihin kisoihin me mentiin ihan liian aikaisin, tässä video :D Agility on aina ollut meille sellainen sivusivulaji kaiken muun ohella. En edelleenkään osaa mitään, mun kädet ja jalat ja suu ei toimi kombona, en juuri käy treenaamassa muuta kuin kerta viikkoon ryhmässä. Helmikuussa noustiin kuitenkin kolmosiin ja voitettiin samalla kakkosissa rotumestaruus, tässä videot agiradalta ja hyppikseltä. Aikamoista sähellystähän se on edelleen, koira on todella lahjakas korjaamaan ohjaajan mokia :) Mitään suuria tavoitteita mulla ei lajin suhteen ole. Luksi on pienehkö maksi (49cm), mutta jos sen kanssa treenaisi tosi tosi kovasti, niin ehkä sillä olisi jotain mahkuja valioitua...? Mulla ei vaan missään nimessä ole aikaa, taitoa eikä edes mielenkiintoa omistautua asialle niin kovasti mitä se ehdottomasti vaatisi. Kolmosissa ollaan kisattu toukokuussa kolme starttia omissa kisoissa, ja luulen että jatkossakaan agin takia ei juuri sen pidempiä kisamatkoja tehdä :D Koira kuitenkin nauttii kisaamisesta, joten suotakoon sille se huvi. Agi on minusta sille kivaa vaihtelua kaiken maailman kovan kurin lajeille. (Mikä ihana tapa puolustella sitä, että koira ei pysy kisaradoilla hanskassa...? :D)
Pk-puolella tuntui pitkään, että en tiedä mistään mitään ja että yksin en osaa koiraa kouluttaa. Vihaan kaikenlaista lokerointia, mutta en vaan voi sille mitään että valtaosa mun tapaamista pk-harrastajista ON juuri sen stereotypian mukaisia ihmisiä, ja joiden kanssa en koe mulla olevan paljoa mitään yhteistä. Onneksi olen saanut kädestä pitäen -neuvoja sellaisiltakin ihmisiltä, joita olen jaksanut ja halunnut kuunnella, mm. Terhi, Iitu ja muutamat muut :) Keväällä jälkileirillä Keijon opissa tuli tuutin täydeltä asiaa, ja eilen yksi leiriläisistä oli ollut yhteydessä ja kysellyt ensi kevään leiristä. Hää oli sitten näemmä sanonut että me käytiin kokeessa, ja tässä Keijon terveiset: "Välitäthän Lauralle ja Luksille huikeat onnittelut hienosta suorituksesta, upeaa, mahtavaa :-). Näin kyllä heidän vahvuutensa toisillensa." Haha, sainpas senkin ympättyä tänne! Tuli vaan niin kertakaikkisen hyvä mieli että halusin säilöä tämän ihan vaan itselleni.
Jaadijaadi. Asia oli se, että tajusinpa että koirain on nyt ylimmässä luokassa kaikissa lajeissa ja valiokellot alkoi tikittää myös pk-puolen osalta. En usko, että 295 toistuu koskaan tässä elämässä, mutta onhan siinä aika monta kymmentä pistettä vajaa menettää - ykkösen raja on 270p ja niitä ykkösiä kun on se kolme, koirasta tulee käyttövalio. Paitsi että ne pitää olla vähintään kahdelta eri kaudelta, tänä kesänä ei voi vielä valioitua ;)
Mitä jos siitä tulee lähivuosina KVA ja TVA? Mitä mä sitten teen? Multa loppuu motivaatio siihen paikkaan, jos ei ole tavotteita, treeni ei myöskään ole laadukasta, vaan toistan vaan samoja helppoja juttuja. Se ei ole kovin kummoista älyä vaativaa toimintaa koiralle. Ja tuo koira kuitenkin vaatii sitä henkistä aktiviteettia ollakseen kiva elukka. Mun pitää keksiä sille joku ihan uusi laji.
No, onneksi ei oo ihan ajankohtaista vielä ;P
5.8. olisi holskujen erikoisnäyttely Tampereella, olin ajatellut napata Ainoan Ystäväni siitä Valkeakoskelta matkaani hengailemaan ja viedä Sienen näyttelyyn. Nyt ollaan taas siinä, että kahden kisakoiran ohjaaja joutuu valitsemaan kumman koiran meno voittaa, ja mulla ei ole mitään epäselvää onko se pk-koe vs. näyttely... ehtiihän sitä yötä myöten ajaa vielä snl-tre jos kovasti haluaa. Pohdittavaksi jää haluanko ;P Näyttelyn vikaan ilmottautumiseen on vielä pari viikkoa aikaa.
Luksi on mun ensimmäinen harrastus- ja palveluskoira ja se on nyt kaikissa lajeissaan ylimmässä luokassa. Tokon osalta alo ja avo meni tuosta vaan, voittajassa neljäs koekäynti tuotti ykkösen. EVL:ssä sitten onkin tahkottu, ykkösiä on yksi ja muita tuloksia aika liuta. Agility aloitettiin vasta koiran oltua vuosikas, mua ei kiinnostanut aiemmin ollenkaan. Sitten osuin MAH:n järjestämälle leikki motivointikeinona - pentukurssille, jossa yksi aihe oli saada koira agilityputkeen. Siinä opeteltiin kuinka koiraa kannustetaan ja palkataan ja rohkaistaan jne jne jne, jos se ei suorilta sinne juossut (harva juoksee, ainakaan täysiä läpi, mikä oli tavoitteena). Jotenkin sitten hurahdin ja huomasin olevani alkeiskurssilla ja sitten jatkokurssilla ja sen jälkeen seuran jäsen ja vakiryhmässä. Ekoihin kisoihin me mentiin ihan liian aikaisin, tässä video :D Agility on aina ollut meille sellainen sivusivulaji kaiken muun ohella. En edelleenkään osaa mitään, mun kädet ja jalat ja suu ei toimi kombona, en juuri käy treenaamassa muuta kuin kerta viikkoon ryhmässä. Helmikuussa noustiin kuitenkin kolmosiin ja voitettiin samalla kakkosissa rotumestaruus, tässä videot agiradalta ja hyppikseltä. Aikamoista sähellystähän se on edelleen, koira on todella lahjakas korjaamaan ohjaajan mokia :) Mitään suuria tavoitteita mulla ei lajin suhteen ole. Luksi on pienehkö maksi (49cm), mutta jos sen kanssa treenaisi tosi tosi kovasti, niin ehkä sillä olisi jotain mahkuja valioitua...? Mulla ei vaan missään nimessä ole aikaa, taitoa eikä edes mielenkiintoa omistautua asialle niin kovasti mitä se ehdottomasti vaatisi. Kolmosissa ollaan kisattu toukokuussa kolme starttia omissa kisoissa, ja luulen että jatkossakaan agin takia ei juuri sen pidempiä kisamatkoja tehdä :D Koira kuitenkin nauttii kisaamisesta, joten suotakoon sille se huvi. Agi on minusta sille kivaa vaihtelua kaiken maailman kovan kurin lajeille. (Mikä ihana tapa puolustella sitä, että koira ei pysy kisaradoilla hanskassa...? :D)
Pk-puolella tuntui pitkään, että en tiedä mistään mitään ja että yksin en osaa koiraa kouluttaa. Vihaan kaikenlaista lokerointia, mutta en vaan voi sille mitään että valtaosa mun tapaamista pk-harrastajista ON juuri sen stereotypian mukaisia ihmisiä, ja joiden kanssa en koe mulla olevan paljoa mitään yhteistä. Onneksi olen saanut kädestä pitäen -neuvoja sellaisiltakin ihmisiltä, joita olen jaksanut ja halunnut kuunnella, mm. Terhi, Iitu ja muutamat muut :) Keväällä jälkileirillä Keijon opissa tuli tuutin täydeltä asiaa, ja eilen yksi leiriläisistä oli ollut yhteydessä ja kysellyt ensi kevään leiristä. Hää oli sitten näemmä sanonut että me käytiin kokeessa, ja tässä Keijon terveiset: "Välitäthän Lauralle ja Luksille huikeat onnittelut hienosta suorituksesta, upeaa, mahtavaa :-). Näin kyllä heidän vahvuutensa toisillensa." Haha, sainpas senkin ympättyä tänne! Tuli vaan niin kertakaikkisen hyvä mieli että halusin säilöä tämän ihan vaan itselleni.
Jaadijaadi. Asia oli se, että tajusinpa että koirain on nyt ylimmässä luokassa kaikissa lajeissa ja valiokellot alkoi tikittää myös pk-puolen osalta. En usko, että 295 toistuu koskaan tässä elämässä, mutta onhan siinä aika monta kymmentä pistettä vajaa menettää - ykkösen raja on 270p ja niitä ykkösiä kun on se kolme, koirasta tulee käyttövalio. Paitsi että ne pitää olla vähintään kahdelta eri kaudelta, tänä kesänä ei voi vielä valioitua ;)
Mitä jos siitä tulee lähivuosina KVA ja TVA? Mitä mä sitten teen? Multa loppuu motivaatio siihen paikkaan, jos ei ole tavotteita, treeni ei myöskään ole laadukasta, vaan toistan vaan samoja helppoja juttuja. Se ei ole kovin kummoista älyä vaativaa toimintaa koiralle. Ja tuo koira kuitenkin vaatii sitä henkistä aktiviteettia ollakseen kiva elukka. Mun pitää keksiä sille joku ihan uusi laji.
No, onneksi ei oo ihan ajankohtaista vielä ;P
10 kommenttia:
Olet luvannut oikean sienikoiran..
Ah, totta!
Ja sitten on se Sieni-koira..
Kata, juujuu, ei multa tekeminen lopu ;) Pointti oli enemmän että mitä mä keksin töppöselle että se pysyy järjissään ja saa tarpeeksi duunia!
Ei uran tartte valioitumiseen loppua, sitten metsästät SM-, EM- ja MM-tuloksia. :)
Sä voisit opettaa sille lintujen noutoa tai jotain muuta eksoottista..
Eeva, en metsästä, mun pilkunnussintahalut loppuu just siihen. :D Pk-SM-kisoihin joskus haluan, mutta että tavoittelis oikeesti jotain sijoja, juuei oo mun juttu...
Kata, mies tarttiskin noutavan lintukoiran kun toi sen seisoja ei oikeen pelitä siinä (=ei oo koulutettu tarpeeksi, tuskin siinä mitään oikeaa vikaa on). Ollaan joskus vitsailtu, että sen pitää ampua jotkut pienet liput niihin tirppoihin, että ne haisee ihmiselle. Mudi kun ei mihkään ällöön riistaan koske, eikä sellaista halua etsiä, mutta sitten se menis esineruutuna. :D
Rupeet paimentamaan, siinä on kuule haastetta. Enempi mun tapauksessa ainakin ohjaajalle, mutta eipähän pääse tulemaan tunnetta, että oikeasti osaisi jotain... ;) On se vaan niin mielenkiintoista, vaikka paimentaminen oli just yks niitä mun "ei ikinä" -juttuja. :D
Tai sitten rallytokoilet, siinä on aika vinkeitä kiemuroita. Tai koiratanssitte tai revittelette flyballia tai frisbeetä tai... Tai teet siitä useamman lajin KVA:n? Ei maailmasta koiralajit lopu!
Etsintäkoe mua muuten kiinnostais, mutta hakua ei kyllä jaksa senkään vertaa, niin se siitä :D
Itse asiassa mulle just heitettiin ajatus, että antaisin Luksin lainaan agilityyn. Hää on mua osaavampi ohjaaja ni ehkä hää vois tehdä siitä vaatimattomasti AVAn! ;)
Hih Laura koiratanssissa :D
Ainahan sä voit vaihtaa pelastuspuolelle ja käydä sieltä hakemassa jäljeltä tittelin kotiin.
Kyllä Luksista AVA:n saisi, vaikka agilityssä se on hieman pidemmän aikavälin juttu, kun valiotumiseen ei riitä vain että osaa lajin kun vaaditaan sijoitus tuloslistassa oikeaan kohtaan :P
Lähetä kommentti