Siis Sienen tunnari. Se on nyt sillä mallilla, että penska menee määrätietoisesti väärien kasan ohi etsimään omaa kasan takaa heinikosta tms mihin sen saa vähän näkösuojaan. Tuhina vaan käy kun nenä tekee työtä. :) Me junnataan nyt tässä vaiheessa jonkun aikaa - haluan koiralle selväksi sen, että se suunnistaa väärien kasan taakse ja alkaa etsiä nenällä. Toistaiseksi koira saa nähdä mihin kohtaan about piilotan oman, jatkossa alan "huijaamaan" sitä tekemällä valepiilotuksia ja piilottamalla kapulan selin koiraan. Pikku hiljaa alan myös tuomaan omaa lähemmäs vääriä. Tää on mun mielestä se kriittinen vaihe, ja kun tämä on selvillä, ei ole juttu eikä mikään levittää vääriä laajemmalle alueelle tuosta kasasta, vähentää vääriä ja viedä oma sinne sekaan. Koiralla on siinä vaiheessa selvillä, että se aloittaa etsimisen kasan takaa, se näkyvä kapulaläjä ei meinaa mitään, ja nenää käytetään. Kyllä se löytää sen oman oli se sitten missä tahansa. :) Sitten kun oma on säännöllisesti näkyvän läjän kupeessa (alkuun reunalla, lopuksi keskellä), koira lakkaa menemästä kasan taakse. Se on vaan alkuun rautalankaa "etsi noiden takaa, ne on vaan suunnan merkkinä, ne ei merkkaa muuta".
Tällä samalla on tehty töppöselle hieno tunnari - ei koskaan kokeessa väärää :)
Noudon luovutus ja tunnarin pito pitäisi toki kanssa jossain vaiheessa rakentaa. ;P Nyt koira saa naksun kun kääntyy oma palikka suussa mua kohti, ja kehun sitä äänellä sen verta että tuo palikan mulle.
***
Tässä vielä vanhat ohjeet, mitkä olen joskus kirjoittanut jonnekin foorumille ja ottanut talteen, kun niitä kysytään aina säännöllisesti:
Mä kokeilin vähän kaikkea, siis kaikkea mitä vaan keksin ja mistään kuulin :P Kävyillä metsässä koirani on aina osannut "tunnarin" mitenkään opettamatta, mutta sitä en vaan saanut siirrettyä palikoihin ja/tai kentälle.
Kapulat lasipurkkeihin ja naks kun haistaa omaa purkkia, omaan nami päälle, kaksi kapulaa kädessä ja oman haistamisesta palkka, plaaplaa... ongelma oli se, että koiralla on vahva nouto ja lisäks se sotki kapulat myös jälkikeppeihin. Lisäksi ongelmia myös liian korkean vireen kanssa.
Siispä väännettiin rautalankaa:
1. piilotetaan vaan omaa ulkona. Ota joka kerralle uusi oma, jottet opeta koiraa etsimään omaa kuolaansa. Tein päivittäin jonkun pissatuksen yhteydessä omassa pihassa, tarkoituksella niin, että se ei ole mikään The Juttu treenikentällä. Palkkaus hyvin rauhallinen, ja koira pääsee etsimään vasta kun todella venaa rauhassa. (Lisäys myöhemmin: ota heti alkuun jotkut rutiinit käyttöön, esim. koiran silitys tietystä kohtaa ja joku virittelysana. Tee tätä vaihetta niin pitkään, että rutiineista koira tietää että kyseessä on nenäjuttu, ei mikään sekopäänä kaahotus. Opetat myös tunnetilaa, joten ole tarkkana, että se on haluttu; superkiihkeä koira tekee tän treenin ihan lenkin lopuksi, kun se on purkanut pahimmat virtansa, ja pystyy keskittymään. Jos koira on rauhallisempi, voit vähän innostaa sitä. Auta siis koira haluttuun vireeseen, vielä ei ole aika vaatia.)
2. Tee ensin normaali ykkösvaiheen piilotus muistutukseksi, sitten siirry vähän matkaa selvästi eri kohtaan, ja tee seuraava: Häiriökasa mukaan, oma selkeesti erilleen kasan taakse. Koira siis käskyn alle odottamaan ja hyvin selvin elein kiersin kasan ja näytin että piilotan oman sen taakse. Kasan voi käydä myös laittamassa etukäteen ja hakea koiran vasta sitten - näin se kasa nyt vaan "sattuu olemaan" siinä mihin päätit piilottaa oman. Häiriökasassa saa olla reilusti palikoita, meillä 10-20kpl. Ja nimenomaan kasassa, ei levitetä. Tätä tehdään kanssa pitkään - haluan koiralle mielikuvan, että näet läjän kapuloita mutta menet niiden ohi ja nenällä löydät sen oikean sieltä. Jos tuo väärän, ei kielletä, neutraali "oho" riittää. Koiran koskema väärä poistetaan kokonaan, tarvittaessa käydään näyttämässä uudelleen mihin oma piilotettiin, ja uusi lähetys etsimään. Tän vaiheen kanssa rinnan tein välillä edelleen pelkkää oman piilotusta, varsinkin jos oli tullut epäonnistuminen edellisellä kerralla. Se mikä tapahtuu, vahvistuu, joten ei turhaan anneta koiralle mahista noutaa toistuvasti vääriä, vaan väärät pois kokonaan ja/tai riittävän suurilla avuilla selväksi että oma on niiden takana. Jonkun kerran taisin mennä lopulta itse sinne ihan oman lähellä, että täällä päin se oli, kun meinasi tulla liikaa virheitä.
Ja jos käy niin, että etsii omaa, ei heti löydy, menee häiriökasalle mutta epäröi ottaisko sieltä, niin voi käyttää jotain jätä-käskyä, meillä "anna olla". Kun koira palaa etsimään, heti kehutaan. Sillä on siis aavistus siitä että se ei ole siinä läjässä, se on mahtavaa, tätä kannustan!
Lisäys myöhemmin: lukuisten omien ja seuraamieni kokeiden perusteella tuntuu, että suurimmat ongelmat on liika vire (koira tekee noutoa, ei etsimistä) ja epävarmuus (koira ei malta, ei luota itseensä, on kiire, nostelee vääriä, hermo pettää jos oma ei heti osu nenään ja nappaa minkä sattuu jne). Siispä edelleen; pidä huolta että koira on nenämoodissa ja riittävän rauhallinen. Auta koiraa riittävästi - jos se etsii omaa, mutta ei meinaa löytää, siirry itse lähemmäs omaa, ohjaa koiraa vähän sinne päin. Ennemmin pieni apu "tuolla päin se on" kuin antaa koiran hermostuksissaan napata väärän.
3. Kun tää alkaa sujua ja koira järjestään katsoo että tossa on läjä, oma on siellä erillään, niin aletaan laittaa omaa häiriökasan eri puolille. Koira saa edelleen aluksi nähdä mihin suuntaan viet sen. Meillä meni kyllä silti läjän taakse, kun se siellä oli pitkään ollut, totesi että nytpä ei ole, ja laajensi etsintää muualle. Eli jos se on alussa ollut "kello kahdessatoista" niin sitten laitetaan klo 11/1, ei suoraan minnekään 9/3. Jos koiralle silti tulee epäusko "ei se ole täällä!" ja/tai se meinaa ottaa häiriöläjästä jonkun, autetaan koiraa esim. liikkumalla itse lähemmäs oikean sijaintia ja kannustamalla etsimiskäskyllä. Edelleen tein välillä pelkkää oman piilotusta, ja pitkään myös niin, että samalla treenillä ensin otin eri kohdassa pelkän oman muistuttaakseni koiraa etsimisestä, ja sitten toisessa kohtaa häiriökasan kanssa. Tein edelleen vaan pihassa tai muuten ei-treenin-yhteydessä, koska koiran kuumuminen aiheutti heti ongelmia.
Kun tää alkaa sujua ja koira osaa etsiä häiriökasan eri puolilta, koiran ei tartte enää nähdä oman piilotusta.
4. Häiriökasaa pikku hiljaa levälleen (tässä vaiheessa avustaja laittamaan väärät, eka hanskat kädessä (oli talvi) ja sitten paljain käsin) ja oma aina sinne taakse lähelle johonkin mättääseen/hankeen piiloon. Palasin siis siihen, että oma on väärien takana. Halusin opettaa että koira etsii kapulat silmillään ja menee kunnolla sinne asti (niiden yli), eikä jää johonkin minun ja kapuloiden väliin pyörimään että onkohan se täällä. Alkuun niin, että jos väärien etäisyys toisistaan on 20cm niin oma oli metrin päässä, selkeästi erillään. Mutta kunnolla piilossa jotta löytyy vaan nenällä, eikä koira ala silmillä valitsemaan sitä mikä on eniten erillään. Jos tulee virheitä, palataan reilusti taaksepäin. Ja edelleen, joko arvaatte, pelkkää oman etsimistä ilman mitään häiriökapuloita, sekä pelkiltään että ennen varsinaista tunnariharkkaa. Tässä vaiheessa mä aloin muistaakseni myös kieltää koiraa, ei mitään megaraivareita, mutta jos vaan otti aivot narikassa ekan vastaantulevan, niin huomautin että mitäs pelleilet, missä nenä. Tää on hyvin koirakohtaista ja jos yhtään epäilyttää, älä kiellä. Tunnari on helppo tuhota, ja lisäksi et kuitenkaan koskaan voi olla ihan varma miten esim. tuuli pyöritteli hajuja ja haisteliko koira sittenkin vai ei. En muista tarkkaan missä vaiheessa lakkasin kehumasta heti kun oli ottanut oman suuhun, mutta viimeistään jossain tässä main odotetaan että koira on jo tuonut sen. Ei siis opeteta että ohjaaja vahvistaa kehulla oliko oikea vai väärä, vaan koiran pitää tehdä valinta ihan itse.
Lopulta mulla on epämääräisen ympyrän muotoinen alue vääriä, joiden etäisyydet toisistaan 10-20cm, ja oma tän alueen takana.
5. Oma vaan joku kerta levällään olevien väärien tuntumaan, välimatkaa pikku hiljaa pienentäen. Nyt aletaan taas uudestaa sijoittamaan omaa eri puolille tätä väärien aluetta. Treeni treeniltä poistin aina yhden kapulan kunnes niitä oli jäljellä koemäärä. Kapulat myös samalla muutti siitä epämääräsestä roiskeesta ympyrään, ja ympypän jälkeen meni suorilta muutkin kuviot.
Etsimistyöskentelyyn olen erittäin tyytyväinen, mutta tyyyyyyylsyyden korostaminen teki sen että koira palauttaa ravilla. Ekasta ja toistaseksi ainoasta koetunnarista siksi 9. Seuraavaks sitten palautetaan sitä virettä vähän, tosin pelkään että hajoaa koko p*ska Ei oo helppoa mutta ehdottomasti parempi näin. Itse olen myös sitä mieltä, että kun koira osaa liikkeen, sille voi (ainakin teoriassa) opettaa että korkeasta vireestä huolimatta nenää on käytettävä. Tuun sit keväällä ehkä kysymään miten korjaan tunnarin kun ei se onnistunutkaan...
Lisäys myöhemmin: vauhtia on ollut hankalaa saada takaisin. Kokeissa (14kpl) ei ole koskaan tuonut väärää kapulaa, mutta arvosana on max 9 koska palauttaa lähes aina ravilla. Seuraavan koiran kanssa pitää olla tarkempi vauhdin säilymisen kanssa. Tunnari on todella haastava liike. Ihanteena oleva räjähtävä menovauhti, määrätietoinen mutta maltillinen (vääriä ei saa yhtään napsia) etsintätyöskentely ja räjähtävä palautusvauhti ei ole ihan helppo yhdistelmä. Tunnari on kuitenkin etsintäliike ja jos koira tuo tai edes nostaa väärää kapulaa, liike on nolla, oli vauhti miten upea tahansa. Jos jostain on pakko karsia, se on siis ilman muuta vauhti.
Mun mielestä tämä on hauska liike opettaa myös ei-tokokoirille! Tunnaripalikoiden sijaan voit käyttää mitä tahansa keskenään samanlaisia esineitä. Etsiminen on koirille hyvin luontaista puuhaa, mutta miten saada koira tajuamaan että haluan sen valitsevan hajun perusteella, mua viehättää se opetusvaihe kovasti :) Siinä tulee hiottua koulutustaitoja ja koira saa aika erilaista treeniä perinteisiin tokoliikkeisiin verrattuna. Kokeilkaa ihmeessä kaikki!
Tällä samalla on tehty töppöselle hieno tunnari - ei koskaan kokeessa väärää :)
Noudon luovutus ja tunnarin pito pitäisi toki kanssa jossain vaiheessa rakentaa. ;P Nyt koira saa naksun kun kääntyy oma palikka suussa mua kohti, ja kehun sitä äänellä sen verta että tuo palikan mulle.
***
Tässä vielä vanhat ohjeet, mitkä olen joskus kirjoittanut jonnekin foorumille ja ottanut talteen, kun niitä kysytään aina säännöllisesti:
Mä kokeilin vähän kaikkea, siis kaikkea mitä vaan keksin ja mistään kuulin :P Kävyillä metsässä koirani on aina osannut "tunnarin" mitenkään opettamatta, mutta sitä en vaan saanut siirrettyä palikoihin ja/tai kentälle.
Kapulat lasipurkkeihin ja naks kun haistaa omaa purkkia, omaan nami päälle, kaksi kapulaa kädessä ja oman haistamisesta palkka, plaaplaa... ongelma oli se, että koiralla on vahva nouto ja lisäks se sotki kapulat myös jälkikeppeihin. Lisäksi ongelmia myös liian korkean vireen kanssa.
Siispä väännettiin rautalankaa:
1. piilotetaan vaan omaa ulkona. Ota joka kerralle uusi oma, jottet opeta koiraa etsimään omaa kuolaansa. Tein päivittäin jonkun pissatuksen yhteydessä omassa pihassa, tarkoituksella niin, että se ei ole mikään The Juttu treenikentällä. Palkkaus hyvin rauhallinen, ja koira pääsee etsimään vasta kun todella venaa rauhassa. (Lisäys myöhemmin: ota heti alkuun jotkut rutiinit käyttöön, esim. koiran silitys tietystä kohtaa ja joku virittelysana. Tee tätä vaihetta niin pitkään, että rutiineista koira tietää että kyseessä on nenäjuttu, ei mikään sekopäänä kaahotus. Opetat myös tunnetilaa, joten ole tarkkana, että se on haluttu; superkiihkeä koira tekee tän treenin ihan lenkin lopuksi, kun se on purkanut pahimmat virtansa, ja pystyy keskittymään. Jos koira on rauhallisempi, voit vähän innostaa sitä. Auta siis koira haluttuun vireeseen, vielä ei ole aika vaatia.)
2. Tee ensin normaali ykkösvaiheen piilotus muistutukseksi, sitten siirry vähän matkaa selvästi eri kohtaan, ja tee seuraava: Häiriökasa mukaan, oma selkeesti erilleen kasan taakse. Koira siis käskyn alle odottamaan ja hyvin selvin elein kiersin kasan ja näytin että piilotan oman sen taakse. Kasan voi käydä myös laittamassa etukäteen ja hakea koiran vasta sitten - näin se kasa nyt vaan "sattuu olemaan" siinä mihin päätit piilottaa oman. Häiriökasassa saa olla reilusti palikoita, meillä 10-20kpl. Ja nimenomaan kasassa, ei levitetä. Tätä tehdään kanssa pitkään - haluan koiralle mielikuvan, että näet läjän kapuloita mutta menet niiden ohi ja nenällä löydät sen oikean sieltä. Jos tuo väärän, ei kielletä, neutraali "oho" riittää. Koiran koskema väärä poistetaan kokonaan, tarvittaessa käydään näyttämässä uudelleen mihin oma piilotettiin, ja uusi lähetys etsimään. Tän vaiheen kanssa rinnan tein välillä edelleen pelkkää oman piilotusta, varsinkin jos oli tullut epäonnistuminen edellisellä kerralla. Se mikä tapahtuu, vahvistuu, joten ei turhaan anneta koiralle mahista noutaa toistuvasti vääriä, vaan väärät pois kokonaan ja/tai riittävän suurilla avuilla selväksi että oma on niiden takana. Jonkun kerran taisin mennä lopulta itse sinne ihan oman lähellä, että täällä päin se oli, kun meinasi tulla liikaa virheitä.
Ja jos käy niin, että etsii omaa, ei heti löydy, menee häiriökasalle mutta epäröi ottaisko sieltä, niin voi käyttää jotain jätä-käskyä, meillä "anna olla". Kun koira palaa etsimään, heti kehutaan. Sillä on siis aavistus siitä että se ei ole siinä läjässä, se on mahtavaa, tätä kannustan!
Lisäys myöhemmin: lukuisten omien ja seuraamieni kokeiden perusteella tuntuu, että suurimmat ongelmat on liika vire (koira tekee noutoa, ei etsimistä) ja epävarmuus (koira ei malta, ei luota itseensä, on kiire, nostelee vääriä, hermo pettää jos oma ei heti osu nenään ja nappaa minkä sattuu jne). Siispä edelleen; pidä huolta että koira on nenämoodissa ja riittävän rauhallinen. Auta koiraa riittävästi - jos se etsii omaa, mutta ei meinaa löytää, siirry itse lähemmäs omaa, ohjaa koiraa vähän sinne päin. Ennemmin pieni apu "tuolla päin se on" kuin antaa koiran hermostuksissaan napata väärän.
3. Kun tää alkaa sujua ja koira järjestään katsoo että tossa on läjä, oma on siellä erillään, niin aletaan laittaa omaa häiriökasan eri puolille. Koira saa edelleen aluksi nähdä mihin suuntaan viet sen. Meillä meni kyllä silti läjän taakse, kun se siellä oli pitkään ollut, totesi että nytpä ei ole, ja laajensi etsintää muualle. Eli jos se on alussa ollut "kello kahdessatoista" niin sitten laitetaan klo 11/1, ei suoraan minnekään 9/3. Jos koiralle silti tulee epäusko "ei se ole täällä!" ja/tai se meinaa ottaa häiriöläjästä jonkun, autetaan koiraa esim. liikkumalla itse lähemmäs oikean sijaintia ja kannustamalla etsimiskäskyllä. Edelleen tein välillä pelkkää oman piilotusta, ja pitkään myös niin, että samalla treenillä ensin otin eri kohdassa pelkän oman muistuttaakseni koiraa etsimisestä, ja sitten toisessa kohtaa häiriökasan kanssa. Tein edelleen vaan pihassa tai muuten ei-treenin-yhteydessä, koska koiran kuumuminen aiheutti heti ongelmia.
Kun tää alkaa sujua ja koira osaa etsiä häiriökasan eri puolilta, koiran ei tartte enää nähdä oman piilotusta.
4. Häiriökasaa pikku hiljaa levälleen (tässä vaiheessa avustaja laittamaan väärät, eka hanskat kädessä (oli talvi) ja sitten paljain käsin) ja oma aina sinne taakse lähelle johonkin mättääseen/hankeen piiloon. Palasin siis siihen, että oma on väärien takana. Halusin opettaa että koira etsii kapulat silmillään ja menee kunnolla sinne asti (niiden yli), eikä jää johonkin minun ja kapuloiden väliin pyörimään että onkohan se täällä. Alkuun niin, että jos väärien etäisyys toisistaan on 20cm niin oma oli metrin päässä, selkeästi erillään. Mutta kunnolla piilossa jotta löytyy vaan nenällä, eikä koira ala silmillä valitsemaan sitä mikä on eniten erillään. Jos tulee virheitä, palataan reilusti taaksepäin. Ja edelleen, joko arvaatte, pelkkää oman etsimistä ilman mitään häiriökapuloita, sekä pelkiltään että ennen varsinaista tunnariharkkaa. Tässä vaiheessa mä aloin muistaakseni myös kieltää koiraa, ei mitään megaraivareita, mutta jos vaan otti aivot narikassa ekan vastaantulevan, niin huomautin että mitäs pelleilet, missä nenä. Tää on hyvin koirakohtaista ja jos yhtään epäilyttää, älä kiellä. Tunnari on helppo tuhota, ja lisäksi et kuitenkaan koskaan voi olla ihan varma miten esim. tuuli pyöritteli hajuja ja haisteliko koira sittenkin vai ei. En muista tarkkaan missä vaiheessa lakkasin kehumasta heti kun oli ottanut oman suuhun, mutta viimeistään jossain tässä main odotetaan että koira on jo tuonut sen. Ei siis opeteta että ohjaaja vahvistaa kehulla oliko oikea vai väärä, vaan koiran pitää tehdä valinta ihan itse.
Lopulta mulla on epämääräisen ympyrän muotoinen alue vääriä, joiden etäisyydet toisistaan 10-20cm, ja oma tän alueen takana.
5. Oma vaan joku kerta levällään olevien väärien tuntumaan, välimatkaa pikku hiljaa pienentäen. Nyt aletaan taas uudestaa sijoittamaan omaa eri puolille tätä väärien aluetta. Treeni treeniltä poistin aina yhden kapulan kunnes niitä oli jäljellä koemäärä. Kapulat myös samalla muutti siitä epämääräsestä roiskeesta ympyrään, ja ympypän jälkeen meni suorilta muutkin kuviot.
Etsimistyöskentelyyn olen erittäin tyytyväinen, mutta tyyyyyyylsyyden korostaminen teki sen että koira palauttaa ravilla. Ekasta ja toistaseksi ainoasta koetunnarista siksi 9. Seuraavaks sitten palautetaan sitä virettä vähän, tosin pelkään että hajoaa koko p*ska Ei oo helppoa mutta ehdottomasti parempi näin. Itse olen myös sitä mieltä, että kun koira osaa liikkeen, sille voi (ainakin teoriassa) opettaa että korkeasta vireestä huolimatta nenää on käytettävä. Tuun sit keväällä ehkä kysymään miten korjaan tunnarin kun ei se onnistunutkaan...
Lisäys myöhemmin: vauhtia on ollut hankalaa saada takaisin. Kokeissa (14kpl) ei ole koskaan tuonut väärää kapulaa, mutta arvosana on max 9 koska palauttaa lähes aina ravilla. Seuraavan koiran kanssa pitää olla tarkempi vauhdin säilymisen kanssa. Tunnari on todella haastava liike. Ihanteena oleva räjähtävä menovauhti, määrätietoinen mutta maltillinen (vääriä ei saa yhtään napsia) etsintätyöskentely ja räjähtävä palautusvauhti ei ole ihan helppo yhdistelmä. Tunnari on kuitenkin etsintäliike ja jos koira tuo tai edes nostaa väärää kapulaa, liike on nolla, oli vauhti miten upea tahansa. Jos jostain on pakko karsia, se on siis ilman muuta vauhti.
Mun mielestä tämä on hauska liike opettaa myös ei-tokokoirille! Tunnaripalikoiden sijaan voit käyttää mitä tahansa keskenään samanlaisia esineitä. Etsiminen on koirille hyvin luontaista puuhaa, mutta miten saada koira tajuamaan että haluan sen valitsevan hajun perusteella, mua viehättää se opetusvaihe kovasti :) Siinä tulee hiottua koulutustaitoja ja koira saa aika erilaista treeniä perinteisiin tokoliikkeisiin verrattuna. Kokeilkaa ihmeessä kaikki!
4 kommenttia:
Mielenkiintoinen blogi pistää ajattelemaan. Kiitti tästä blogista.
Review my webpage - sivu
Mulle on jäänyt vähän epäselväksi miten tunnaripalikoita tulee käsitellä. Vääriinhän ei kai saa ikinä koskea? Entäs jos etsittävää palikkaa tulee vaihtaa, niin mitäs sille vanhalle tehdään? Tuntuu siltä kuin palikoita kuluisi ihan pipona. :p
Tässä asiassa on monta koulukuntaa. Osa on minusta suorastaan hysteerisiä, mutta samapa se mulle :D Mieti nyt jotain poliisikoiria, ei se rikollinen ole nenäliinaansa mitenkään erityisesti hajustanut, mutta koiran nenä kyllä erottaa kenen taskusta se putosi.
Sienen kanssa on nyt treenattu kahdesti päivässä. Aamulla kaadan väärät muovilaatikosta maahan ja otan siitä kasasta pari omaa käsin syrjään. Koiran mahdollisesti koskemat väärät otan pois, samoin koiran tuotua oman, se menee pois seuraavaa toistoa varten. Kun olen tehnyt haluamani määrän toistoja, mätän käsin kaikki palikat takaisin muovirasiaan ja pistän sen kaappiin. Illalla tai huomenna tasan niillä samoilla palikoilla uusi treeni. Ei niin minkäänlaista ongelmaa, mä opetan koiralle, että etsi se mikä haisee eniten minulle. Jotkut käyttää tosiaan suunnilleen steriilejä palikoita ja saa niitä tuloksia niinkin. Mikäs siinä jos jaksaa aina ostaa uusia kapuloita ja pitää käytetyt erillään koskemattomista ym - tällöin niitä tosiaan kuluu ja pitää olla ihan pipona! Joku 20 riittäisi vallan mainiosti. Toki niitä kannattaa vaihtaa sitten treenikavereiden kanssa, kun liike alkaa olla kuosissaan, jotta varmistutaan osaako koira oikeasti koeliikkeen.
Minä sanoisin, että kannattaa treenata mahdollisimma monenlaisilla versioilla. Joskus ihan uusilla, joskus "tuuletetuilla", joskus jonkun toisen vanhoilla, joskus niin, että väärissä on sekä uusia, että kaytettyjä tai useamman eri ihmisen koskemia... sellaisilla joita on rävelletty ruokaisin käsin, sellaisilla joita on klähminyt tupakoitsija... jne.
Tällöin koiralle tulee mahd. selkeäksi, että etsitään just sitä ohjaajan hajua, ei esim. muiden kapuloiden hajusta poikkeavaa kapulaa.
Lähetä kommentti