Töppönen meinaan. Olin omieni kanssa lenkillä ja loppumatkasta mies ja Tytti liittyivät seuraamme. Odotettiin niitä lammen rannassa, mulla oli koirat irti, heiteltiin vähän keppiä ja sellaista. Just hyvä harjoitus, mä tiedän mistä suunnasta ne tulee, ja koiratkin tuntee Tytin niin ei ne sinne lähde karjumaan. Ne? Se.
Ei tullut edes mieleen ajatella pitäiskö laittaa töppönen kiinni.
Mä näin Tytin ensin, ja töppönen oli ihan mun lähellä, mutta sinnehän lähti. Huusin sen perään sekä "töppönen" että "tule" vaikka miten monta kertaa. Hangessa koiran eteneminen oli niin hidasta että ehdin. Jossain vaiheessa se tunnisti sen Tytiksi ja lakkasi huutamasta. Mä huusin edelleen, hain koiran ja annoin 'vähän' palautetta.
Miten mä oikein annoin tilanteen mennä tähän? Tän ei pitänyt koskaan ikinä milloinkaan voida toistua. Pitkään onkin mennyt hyvin, koira on totellut, eikä tällaista ole läheskään käynyt. Sitten ihan yllättäen päivänvalossa perheen toisen koiran kanssa, wtf?
Siitä ei voi koskaan enää tulla luotettavaa ja nyt sen kohtalona on olla narun nokassa. Niinkö?
Ei tullut edes mieleen ajatella pitäiskö laittaa töppönen kiinni.
Mä näin Tytin ensin, ja töppönen oli ihan mun lähellä, mutta sinnehän lähti. Huusin sen perään sekä "töppönen" että "tule" vaikka miten monta kertaa. Hangessa koiran eteneminen oli niin hidasta että ehdin. Jossain vaiheessa se tunnisti sen Tytiksi ja lakkasi huutamasta. Mä huusin edelleen, hain koiran ja annoin 'vähän' palautetta.
Miten mä oikein annoin tilanteen mennä tähän? Tän ei pitänyt koskaan ikinä milloinkaan voida toistua. Pitkään onkin mennyt hyvin, koira on totellut, eikä tällaista ole läheskään käynyt. Sitten ihan yllättäen päivänvalossa perheen toisen koiran kanssa, wtf?
Siitä ei voi koskaan enää tulla luotettavaa ja nyt sen kohtalona on olla narun nokassa. Niinkö?
3 kommenttia:
No yritä ajatella positiivisesti, että onneksi tämä sattui nyt Tytin kanssa. Nyt tiedät että asiaan tarvii vielä panostaa (ei noita hetkessä ratkaista!) ilman että kukaan sivullinen joutui säikähtämään. :)
Anteeksi, en tiedä kiinnostaako täysin anonyymin kommentti tai omat niksit, mutta mulla oli sama ongelma mun russelin kanssa, eikä sillä tosiaankaan auttanut se että sitä kutsui sen häipyessä, vaan se että heti sen lähtiesssä tolleen yhtäkkiä sitä kiellettiin (tavallista kovaäänisemmin) ja karjuin sille ihan hirveellä äänellä ja se ties mokanneensa>tuli nöyränä takaisin. Toisena keinona on toiminu se, että lähtee itse hirveetä vauhtia juoksemaan sen koiran perään ja heittää sitä jollain (oon joskus heittäny koiraa lumipallolla suoraan takapuoleen, tuli välittömästi takaisin..). Periaatteessa siis tein jotain tosi yllättävää ja ainakin mun räyhääjä säikähti sitä ja tuli heti turvaan mun luokse.
Tän mun opetuksen pointti taitaa lähinnä olla se, että sitä koiraa ei kannata kutsua sen lähtiessä, vaan suoraan ruveta kiroomaan, että se tekee väärin. Luksi kyllä kuulostaa huomattavasti terävemmältä ja kovapäisemmältä, kuin muun koira, mutta ajattelin tarjota jonkinlaista vertaistukea, koska meillä oli pitkään sama ongelma, mutta nykysin se tyhmä tapa on hävinnyt.
Totta kai kiinnostaa, ei anonyymius ei ole mikään syy olla välittämättä!
Uskon, että koiran perään juokseminen tai varsinkin jonkin esineen heittäminen toimisi, se saisi sen koiran heräämään siitä transsista. Tuntuu, että se ei välillä ihan oikeesti kuule, kun se karjuu täyttä kurkkua itse... olen vaan tosi huono osumaan eikä tietenkään ole koskaan mitään käsillä, kun tilanne tulee.
Pitäisi yrittää ensi kerralla muistaa käyttää kieltoa, meillä ei ole oikeastaan mitään sanaa, mutta sellainen Ä-Ä! -äännähdys. En kyllä tiedä onko sillä paljoa väliä mitä sen perään karjuu. Maahankin voisi joskus kokeilla mylväistä, mutta jotenkin on sellanen olo että se ei ihan oikeasti "kuule". Tai kuuntele. Mitään.
Lähetä kommentti