Tokoa, kun on pakko?

Töppösen kanssa tokoilemassa. Olen tässä pohdiskellut messarin koetta ja koko harrastuksen mielekkyyttä ylipäänsä, ja jotenkin on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen velvollisuudentunne. Pakko osallistua, niinko. Maksoin sen jo ja olen ilmoittanut kaikille, niin vähän nynneröä perua. Käydään nyt sitten siellä ja katsotaan sitten uudelleen. Jonkinlainen tauko varmasti ainakin on paikallaan.

Palkkapurkki jätettiin autolle. Ajattelin lähestyä palkallekarkaamisongelmaa ihan vaan sillä, että pistän koiran hetkeksi kiinni ja seistään tekemättä mitään, ns. poistetaan mahdollisuus palkkioon (käsky = tekee = saa palkan). Autoonkin sen voisi tietysti laittaa, pitänee kokeilla mikä toimii parhaiten. Avustajan kanssa voitaisiin kokeilla myös sellaista, että palkkapurkki vaan nostettaisiin pois eikä kukaan sano koiralle mitään. Karjaisut ja suuttumiset ei oikein ole auttaneet ja ymmärrän kyllä miksi - ei ne poista sitä koiran halua karata. Sen sijaan kun sen annetaan kokeilla ja hoksata, että karkaaminen ei ole millään tavalla kannattavaa, se itse haluaa odottaa lupasanaa. Koska se on ainoa keino saada se palkka.


Paikalla istuminen, varmaan reilu puoli minsaa. Lamput ei paljoa valaisseet ja oli hyvin hämärää. Sen minkä auton takaa näin, oli aivan liikkumatta.

Istu - seiso - maahan. Käytiin yksi asento kerrallaan läpi. Palkkasin ensin muutaman kerran oikean asennon ottamisesta ja sitten muutama toisto samaa asentoa niin, että palkka tuli asennon pitämisestä. Kävelin muuten vaan ympäriinsä ja myös ihan koiran läheltä, kuten zetassa, mutta en sanonut mitään. Seisomisessa kerran vähän kiertyi kun menin ohi, muuten kaikki nappiin, eikä harhautunut kertaakaan lähtemään seuraamaan mukaan :)

Merkkiä matalalla kartiolla. Löytyi, mutta oli vähän epävarmuutta. Näitä pitää tehotreenata, olen varma että kokeessa on vain noita pieniä :P

Ohjattu nouto, vasempaan. Keskikapula puuttui kokonaan, iso merkki. Merkille meno oli alkuun hitaahko, palkkasin silti. Se on hidas silloin kun se on kuulolla, jos se sinkoaa hirveetä vauhtia, se ei kuule... ehkä tässä kuitenkin on pientä epävarmuutta; koira on hitaampi kun se miettii mitä tehdä ja samalla se keskittyy paremmin kuuntelemaan, kuin silloin kun se vauhdilla ryntää "mä tiiän mä tiiän"? Toisella oli reippaampi, stopista isot kehut ja lähetys vasempaan. Olin tarkoituksella hiljaa, luulen että viime kokeessa koira vaihtoi kapulaa koska en sanonut mitään. Ollaan treenattu vime aikoina paljon suuntaa ja olen kehunut kun koira on oikealla kapulalla tai viimeistään kun se on nostanut sen. Kokeessa kun en sanonut mitään, koira päätti vaihtaa. Nyt oli oikeen hieno, tuli laukalla, vapautin leluun kun oli about merkin kohdalla tulossa.

Lyhyt seuraaminen, jossa paljon paikalla käännöksiä. Läheltä kulki ihminen ja käytin sen vaan hyödyksi häiriönä. Kontakti ei tippunut kertaakaan.

Kaukoja. Halusin pitkältä matkalta vaan yhden m-i-vaihdon, josta oli aikomus vapauttaa palkalle. En tiedä alanko itse ajattelemaan, että kohta vapautan, vai mistä se oikeen tulee. Koira meinaan aloitti kauhean palkan kyttäämisen. Teki monta m-s-vaihtoa ja nyki palkalle päin ja meni ihan vinoonkin siinä. Siirryttiin pari kertaa kauemmas, ja otin pari kertaa ihan läheltä yhden istumaan nousun. En sitten enää yrittänytkään siirtyä sinne 15 metriin, vaan tehtiin m-i-s jostain viidestä ja vapautin siitä, kun koira oli ainakin vähän luovuttanut kyttäämisen ja tyytynyt kuuntelemaan.

Sieni oli mukana autossa ja otin sen ulos keräämään mun kanssa kapulat ja merkit autoon. Sen hetken hengailtuaan leikittiin (laitoin narulelun kiinni remmiin ja kurpitsa-mikälie-köysipehmolelu oli toisena sellaisenaan) pieni hetki. Pentu leikki ihan mukavasti, eli taisteli oikeasti lelusta eikä vain muodon vuoksi pitänyt siitä vähän kiinni. Ehkä mä olen turhaan murehtinut tätä hommaa :)