"'Hieno sieni', noinhan on tosi hauskaa kehua, mainio nimi!"

Ängin pennun kanssa seuramme tokotunneille, taitaa olla ihan oikea penturyhmä tai joku alkeishomma ainakin. En nyt niinkään tartte itselleni apuja liikkeiden oikeaan opettamiseen, mutta haluan häiriötä. Tänään paikalla oli yhteensä neljä koirakkoa. Sieni nujusi ennen tunnin alkua parkkiksella 8kk vanhan bc:n kanssa. Kyllähän ne hallissakin muutaman kerran katsoi toisiaan sillä silmällä, mutta ei mitään ongelmaa keskittymisessä. Lopuksi saivat painia varmaan puoli tuntia hallissa, kun jäätiin höpöttämään. Tiedän, että tästä ollaan montaa mieltä. Mun mielipide on se, että kun tehdään töitä, keskitytään täysillä niihin, ja väliajoilla voi sitten tehdä suunnilleen mitä tahansa. Uskon myös, että aikuistuessa niiden leikkimisten merkitys vähenee. No, jotkuthan pysyy sosiaalisina ja leikkisinä koko ikänsä, mutta aika moni myös muuttuu huomattavasti coolimmaksi. Ehkä kadun jossain vaiheessa myöhemmin, nyt musta on vain ihanaa kun mun koirasta ne muut on potentiaalisesti kivoja, ei potentiaalisesti kauheita (töppönen...). Oli kyllä jo nyt puhetta, että kunhan paikallaolo on vähän pitemmällä (meillä ainakin on tosi vaiheessa), niin tehdään treeneissä tarkoituksella vierekkäin jotta saadaan koirillekin selväksi mikä ero on työ- ja vapaa-ajalla. Suht saman ikäiset koirat, hyvinkin mahdollista että samoissa kisoissa sitten tulevaisuudessa nähdään, ja kauheaa jos tarvii pelätä että vieruskaveri on liian kiva tuttava ja koirat nousee painisille... tosin, jotenkin minusta tämäkin on "pieni" pelko verrattuna siihen, että entä jos vieruskaveri nousee ja käy syöttämässä itsensä epäsosiaaliselle mudilleni!

No joka tapauksessa: aloitus luoksepäästävyydellä, avustin toistamalla odota-käskyä, oli oikein hieno. Perinteinen pujottelurinki, jossa muut kontaktissa ja yksi seurauttaa koiraa pujotellen. Sieni oli oikein pätevä. Seuraamisen paikalla käännöksiä, yhden askeleen siirtymää eteen ja taakse. Vasemmalle käännös kaipaa edelleen treeniä, täyskäännös oikeaan sujuisi mutta en tee sillä mitään kun pk-puolella on tehtävä vasempaan. Peruutukseen löytyi nyt toimiva namiohjaus eikä pentu kaadu enää selälleen vaan peruuttaa. Se myös tuntui hiffaavan sen tosi nopeasti ja toisti sitä mallikkaasti! Näiden jälkeen ohjelmassa oli yksittäin tehtynä ruutu ja hyppy. Ruutu me jätettiin kokonaan väliin, hyppyä namilätkän kanssa. Alkuun vähän ongelmaa, en muista onko Sieni edes tehnyt tokohyppyä koskaan... otettiin toinen lauta pois ja kun jäljellä oli vain yksi, pentu onnistui paremmin.

Putkeen pentu meni oma-alotteisesti aika monta kertaa, kun odotettiin vuoroa kentän laidalla. Puomille se kerkesi myös kiivetä kahdesti, en osannut edes varoa moista. Istumisia ja maahan menoja tehtiin omalla ajalla myös. Mulla ei ollut edes lelua mukana hallissa, vain namit, mutta jossain vaiheessa pentu alkoi retuuttaa remmiään siihen malliin, että päätin hakea kokeeksi autosta lelun. Kokeilin ensin parkkiksella ja tyyppihän leikki kuin mikäkin! Mentiin sitten halliin toisten sekaan ja kas vain, hyvin se leikki sujui sielläkin! Olen vähän ehkä jättänyt koko homman unholaan, kun en oikein ole tiennyt mitä sen kanssa tehdä, mutta nyt ainakin tuntuu että sen kun vaan leikkii, ei tarvita mitään kikkoja :)