Koirat on olleet tän viikon aika vähällä, olen tehnyt 9-10h työpäiviä ja lisäksi heti D-vitskujen tilapäisesti loputtua nenä vuotaa ihan sekona. Ei oikeestaan muita flunssan oireita, mutta pirun ärsyttävää, kun nenä on parissa päivässä jo ihan rikki niistetty. Ehkä oon tullut allergiseksi itselleni.
Tunnin lenkki taaperrettiin tänäänkin ja keskityin itse matelemaan polulla kun koirat haki keppejä umpihangen puolelta. Lensi sitten yhtä keppiä heittäessä lapanen kanssa kädestä sinne hyvän matkan päähän pöpelikköön. Jumalalle kiitos palveluskoirista, joille on opetttu pällitemppuja! "Ei... toinen! Hyvä, anna!" niin keppi vaihtui lapaseen ja sipuli toi sen mulle käteen asti :)
Töppösellä oli aika pitkään yksi kepin pätkä, se aina kantaa aikansa kunnes jättää sen. Silloin Sieni taas menee heti ottamaan sen, koska onhan sen oltava joku tosi aarre. No nyt mudia sitten kävi kiusaamaan ihan kauheasti se, että keppi oli Sienellä. Yleensä sitä ei enää haittaa kun se on siitä luopunut, en tiiä mikä nyt oli. Se kävi siinä kysymässä että etkö voisi komentaa Sientä antamaan sitä takaisin tai tee nyt edes jotain perkele ku mun keppi on tolla! Mua nauratti aikansa se touhu ja sitten jotain siinä hörähdin ääneen, jolloin mudi tuli pomppaamaan mua päin, jolloin Sieni taas luuli että jotain kivaa tapahtuu ja tuli kanssa katsomaan. Ja unohti keppinsä, jolloin mudi syöksyi salamana sinne, ja ehti kauhean rähinän kera ottaa kepin just ennen kun Sieni tajusi mitä tapahtui :D Se oli niiiin hyvä keppi ja heittelin sitä mudille vielä uudestaan hankeen. Yleensä mudi ei montaa kertaa viitsi vaivautua möyrimääm umpihankeen, mutta nyt se tyrkytti sitä oksanpätkää yhä uudestaan että heitä vielä. Se oli jo aika lyhyt ja hävisi mukavasti hankeen, mudi tykkää ehkä enemmän siitä etsimisvaiheesta kuin itse lumessa möyrimisestä. Sieni taas möyrii kun sille heittää lunta tai on vaikka vaan heittävinään jotain, ei oo niin väliä onko siellä mitään löydettävää :D
Pihalla vielä suuntia ohjaajan rintamasuunnan mukaan, olkoon vaikka esineruutu-tagina, koska tässä oli myös palautus ja luovutus toki mukana. Hain kolme villasukkaa sisältä. Sukat rivissä ehkä about ohjatun noudon asetelmissa 10m päässä edessä, 5m välein. Ei vaan oltu aurattu ja lunta oli sen verta, että ne upposi sinne aika hyvin. Mudi teki ensin ja sillä ei ollut hajuakaan rintamasuunnan merkityksestä, vaan se sinkoili ihan minne sattuu. Laitoin sen korjaamaan monta kertaa mutta en silti saanut sitä menemään suoraan eteen, vaan se teki ihme kaaren aina vaikka menikin lopulta sinne minne piti. Hollannikas taas otti suunnat tosi hyvin ja eteni paljon paremmin suoraan sinne minne laitettiin, mutta se tappoi ne sukat ihan hirveellä loikalla, ravisteli ja teki kunniakierroksia ennen kuin tuli mieleenkään tuoda sitä mulle. Jätin ekan palkatta ja otin vaan sukan koiralta kun se lopulta toi sen mulle, ei auttanut, joten toisella vähän älähdin että nyt hei heti kun se lähti rallaamaan. Se auttoi eikä mennyt edes luimuun tai mitään, lopetti vain omat kivat. Lihapullaa oli palkkana ja hemmetin kivaa oli taas lumisista villasukista kylmettynein sormin sitä jaella, vaikka yritin heittää koppeja, se kerkesi silti käydä näpeillekin. No ei saa valittaa, kiva että Sieni oli ihan liekeissä ja roiski sormille. Koiraihmiset on välillä vähän outoja :D
Iltaruualla vielä rinkulalelun kanssa naksuttelua, sekä purkua että kasaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti