Pieniä sieviä sieniä

Sieni kävi perjantaina hieronnassa, löytyi pieniä jumeja vähän sieltä sun täältä. Lonkkien ja alaselän aluetta käsiteltiin eniten ja pariin kertaan koira selvästi ilmaisi, että ei tunnu hyvältä. Se kuitenkin vastasi hoitoon hyvin ja jos mitään outoa ei ilmene, seuraava käynti riittää syystalvella (fyssari on syyskuun lopussa).

Koko viikonloppu meni seuran agikisatalkoissa, jossa lauantaina järjestettiin myös toko- yms näytöksiä. Sieni osallistui tokoon Watin parina tekemällä liikkeestä maahan menon W:n tehdessä kaukoja ja hyppyä W:n tehdessä ruutua. Yleisöä oli aika lailla ja yritin vähän jännittää, jotta saisin kisatunnelmaa. Namit kuitenkin virtasi koiralle "kehässä" ja sillä olikin kivaa, se oli mukavassa vireessä. Avon hyppykin onnistui ihan tosi hyvin, ei mitään lässähtämisiä kuten viime kokeessa, vaikka sitä ei ole kertaakaan tehty sen jälkeen. Tai ehkä juuri siksi. Watti oli ihan sekopäisen kiinnostunut Sienestä ja selvisihän se syy sitten illalla, ne kolmannet ja viimeiset juoksut nimittäin vihdoin alkoi 27.7.! Varaan koiralle steriloinnin joskus syksyllä sitten.

Puolet kummastakin talkoopäivästä olin ajanotossa ja seurasin siten kisoja ihan aitiopaikalta. Ihan helvetisti kävi taas harmittamaan, että mulla ei ole ehjää agilitykoiraa. :( En tiedä onko mulla ehjää koiraa enää oikein mihinkään, Sienen kanssa olen miettinyt haun lopettamista lähinnä henkilökohtaisista syistä, ja Luksin osalta olen aika varma että jätän ne pk-rotumestiksetkin väliin. Ehkä se toukokuinen tapaturma oli vain liikaa ja meidän ura oli sitten tässä. Tai ehkä palaan joskus vuosien päästä. Tai ehkä en, mitä väliä. On jotenkin kovin tyhjä olo taas.

Viikonloppuna mua sentään ilahdutti talkoissa väliajoilla soinut Don Huonojen pieniä sieviä sieniä -biisi :D Loppukevennykseksi tähän vielä Sieni ja Paavo Pesusieni!

Sunnuntai-iltana mökille palattuamme Sieni taas vähän venytti pihan rajoja ja pistin sen sitten puuhun fleksillä kiinni, kun en jaksanut yhtään vahtia sitä. Jonkun aikaa se kerkesi siellä ollu ja sitten meillä ei ollut enää fleksiä, meinaan koira hiippaili lyhyt narunpätkä kaulassaan roikkuen luokseni...! Aitaamaanko se on kuiteskii  ruvettava, hiton ärsyttävää kun se aina noin kerran viikossa löytyy jostain missä sen ei pitäisi olla. Sitten kun sille suututaan niin se muistaa taas vähän aikaa mihin asti ei saanut mennä. Aaaargh!