Raunioradalla

Käytiin vierailemassa raunioradalla Savonlinnassa. Paikalla viisi koirakkoa. Tutustuttiin ensin alueeseen samalla kun tallattiin se. Siis vau, ihan käsittämättömiä luolastorakennelmia maan alla, putkia, kaivonkansia, perinteisiä roskis- ym. umpipiiloja, huone ja sitten sellanen jännä tornirakennelma mihin pääsi kahta kautta. Heidän mielestä oli kauhean hauskaa kun me oltiin ihan silmät suurina ihailusta, kun omasta mielestään se koko paikka on lähinnä räjäytystä vaille. No olihan se vähän heinittynyt joo, ja tiettyihin osiin ei saanut päästää koiraa kun siellä oli teräviä rautajuttuja ikävästi törröttämässä ja siivoamatta, ja osa puurakennelmista enempi vähempi lahonneita. Mutta silti! Vau!

Sieni sai ekalla kierroksella katsoa kun ukot lähti alueelle, sitten vein sen pois siksi aikaa että pääsivät piiloon. Kaksi maalimiestä, molemmat vieraita, toinen vieläpä mies ;). Suorapalkka ukoilta. Ajatus oli lähettää se hakukäskyllä ja ukon suuntaan mutta antaa sen tehdä mahdollisimman itsenäisesti ja olla puuttumatta. Epäilin eniten sitä, että se ei tajua tän olevan hakua eikä irtoa oikein mihinkään. Pyöri rakennusten ympärillä vähän aikaa, sitten sai hajun oikealla luolaston suuaukolla putkessa olevasta ja meni sinne. Toisella lähetyksellä sitten vasemmalla ihan alueen laidassa roskiksessa kettisesteiden takana oleva mm. Ihan pieni varovaisuus näkyi koirassa kun roskiksen ovi aukeni, ei se pakittanut mutta aavistuksen kuitenkin hiipi sinne. No mutta sehän oli vain normaali ihminen ja olihan se sitten ihanaa!

Toisella kierroksella ukot meni valmiiksi koiran näkemättä - rakennuksen "keskikerroksessa" ja etualalla oikeahkolla betonilohkareiden yms sisällä. Muistaakseni nosti eka sen betonilohkareukon. Irtosi tosi hyvin kauas alueen reunoille asti (50m..100m?) ja etsi kivasti, takaisin tullessa sai hajun ukosta ja tarkensi hyvin. Rakennelmaan johtaville portaille koira ei vahingossa eksynyt, joten pistin sen ihan suoraan "sillan" alapäästä. Sinne paineli ja siellähän se ukkeli odotti :) Kaiken kaikkiaan Sieni teki tosi kivasti, se ei yhtään meinannut mennä epävarmaksi tai mitään, vaan hyvin osasi etsiä ja tehdä työtä itsenäisesti!

Ihan vikana, kun kaikki oli ottaneet kaksi kierrosta, hain vielä mudin. Eihän se ole tehnyt hakua ikuisuuteen ja kun ei siitä tiedä mikä sen päässä aina liikkuu, niin meinasin jättää väliin, mutta painostus oli niin kovaa että otin sitten senkin. Sanoin että sille ei saa paljoa puhua eikä ainakaan koskea, ja se saattaa silti syödä teidät. Piti ensin kokeilla kelpaako mun namit sille, kun ei siitä aina tiedä. Kyllä kelpasi oikein hyvin. No se ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsi vihdoin autosta ulos (oli taas raivonnut kaikille ohi kulkeville koirille ja oli varmaan kateusvietti katossa), veti alueelle ja oli ihan sekona menossa hommiin. Ukoilla oli valmiiksi namit ja tuttu M olikin eturivissä, mudi kävi ratsaamassa sen kädet. Sitten niillä kaikilla ukoilla oli kädet ojossa ja pieni mudi löysi lisää nameja jokaiselta! Wow! Ukot sai jopa kutsua koiraa nimellä ja sehän meni. No sitten pistin kolme piiloon (suorapalkat); vasemmalle alueen rajalle ulkohuussiin joka ei ole kuulemma käytössä muuta kuin piilona, keskelle tonne rakennelman keskikerrokseen ja oikeahkolle suht samaan kohtaan betonilohkareisiin missä Sienenkin ukko oli. Mudi sai nähdä kun ne lähti ja vein sen sitten hetkeksi pois. Ekalla lähetyksellä "täti!" mudi vaan pönötti sivulla eikä selkeesti tiennyt saako mennä vai ei. Toistin vissiin kolme kertaa ja neljännellä ponteva "tätiMENE!!" :D No lähti se sitten ja saatanan lujaa lähtikin, ja ihan tuli hännän alla pinkoi pitkin aluetta. Siis irtosi ihan tosi hyvin ja itsevarmana teki töitä. Hajut tarkensi hyvin ja ukoilla ei mitään ongelmaa. En tiedä tiesikö se mitä se etsii, luulen että ei. Ihmisiä tai esineitä, onko sillä niin väliä, jos nenä on auki eikä sitten tule slaagia kun esineen sijaan siellä onkin koko ukko. :D Sinne torniin kanssa tosi hyvin, piti kyllä myös lähettää nimenomaan sitä ramppia pitkin, ei olis tajunnut mennä sinne itse.

No ei huimaa yhtään...

Hyvä muti! :)

Lopuksi treenattiin ketteryysesteitä ja käytiin vielä tuolla tornissa kiipeämässä, myös yläkerroksessa asti. Ei huimannut, päin vastoin, koko paikka oli mun koirien mielestä kuin mikäkin koirien huvipuisto! Varsinkin mudi oli niin elementissään ties missä kiipeilyjutuissa. <3