Lehmästä broileriksi

Jos jäljestää lehmää mutta vastassa onkin broileri, tuleekohan siitä kovinkin skitsofreeninen olo? Verijäljestä on ollut muutamankin eri tutun kanssa puhetta ja tänään oli aika tarttua tuumasta toimeen. Aikoinaan vajaa 10v sitten tein silloiselle sekarotuiselle muutaman jäljen, mutta se ei yhtään syttynyt hommaan. Lueskelin netistä ohjeita ja päätin sitten vain kokeilla. Veri suli iltapäivän aikana niin että sain pullosta tilkan ja pääsin jo illalla metsään. Laimensin veren noin 1:4 ja yhteensä sitä lientä oli sitten joku pari kolme desiä. Mitään sorkkaa tai vastaavaa en tähän hätään todellakaan saanut hankittua, joten päätin että broilerin koipi on kelvollinen "kaato". Mutta olisko mulla sitten pitänyt olla kanan verta vai meniköhän mun koirat nyt kovinkin sekaisin...? :D

Homma alkoi hienosti niin, että astuessani ulos autosta ihan lähellä kiljui ajokoira ajohaukkua. Hetken siinä venailin ja sitten se ensin hiljeni ja vähän myöhemmin jolkotti tietä pitkin. Poispäin. Päätin, että en nyt kyllä lähde siirtymään, kun ei äkkiä tullut mieleen missä olisi yhtä hyvää sammalpohjaista metsää. Päätin myös että en vanheta jälkiä enkä jätäkään loppupalkka-broilerinkoipia valmiiksi, ettei se ajuri käy varastamassa niitä. :D Verestä käytin noin puolet kummankin jälkiin, lopuksi sitä jäi vähän yli.

Sienen jäljestä tuli noin 50m, yksi suora kulma vasempaan. Loppuun jätin verisen sienen. Jäljen tekoa aloitellessani näin sen ajokoiran kauempana metsässä, se ei huomannut mua, ja sen jälkeen mäkään en sitä enää nähnyt. Jälki vanheni ehkä 10min kun hain palkat ja koiran autosta ja palasin takaisin alkuun. Sieni otti hajua jo mennessä, se oli varmaan menossa pk-jäljelle. Kun se sai hajun verestä, se jotenkin sähköistyi. Ei mennyt lainkaan luimuun eikä jännittyneeksi (jotkut koirat kuulemma saattaa jopa alkaa kytätä puskia, että mistä se hirviö hyökkää), vaan oli enemmänkin ihan "wow!". Se tutki alkumakausta ihan tosi hartaasti ja intensiivisesti ja lähti sitten itse etenemään jälkeä pitkin. En sanonut sille missään vaiheessa mitään. Se meni tosi maavainuisesti ja välillä pysähtyi hetkeksi imppaamaan jotain. Kerran se nosti pään ylös ja vilkaisi kauas eteen, ehkä se kuuli vielä sen ajokoiran rytisevän jossakin, mutta jatkoi heti itse. Kulman se veti kanssa ihan kiskoilla ja sienelle tullessa se pysähtyi tutkailemaan sitä. Aloin kehumaan koiraa, mutta tosi epäsienisesti se ei juuri välittänyt siitä, vaan oli edelleen ihan kuin jossain transsissa "siis vau, jatkuuko tää vielä johonkin". Kaivoin sille sitten taskusta sen koiven palkaksi ja tässä vaiheessa se jotenkin havahtui ja alkoi sieniseen tapaansa heiluttaa häntää kun ylistin sitä.

 

Töppöselle tuli kanssa n.50m, jossa keskellä kulma vasempaan. Sillekin jätin loppuun sienen ja palkat oli muuten taskussa. Alkumakauksella koira nuuhki verta kauhean tarkkaan, mutta kääntyi sitten katsomaan minua, että mitä ihmettä tää touhu on. Kannustin sitä vähän ja se lähti jäljestämään. Luulen, että se meni enemmän mun askelia kuin verta, ja kun kehuin sitä niin sen ilme oli sellanen että okei sitten jos kerta haluat. Se meni huomattavan ilmavainuisesti Sieneen verrattuna. Vähän ennen ekaa kulmaa se kävi paskalle, sitten oikoi sen kulman ja olikin jo melkein sienellä. Sille olisi pitänyt tehdä paljon pitempi. Sienellä se oli kauhean kiinnostunut siitä ja täysin vastoin odotuksiani otti sen suuhun ja nuoli sitä! Olin aika varma että sen mielestä koko verijälki on epäilyttävää ja verinen sieni oikea ällötyksen huipentuma, mutta ei se ollut missään vaiheessa jäljellä yhtään epäileväinen hyökkäilevien puskahirviöiden suhteen. Mutta ei sitä selvästi myöskään kiinnostanut se ollenkaan samalla tavalla kuin Sientä. Hetken sientä nuoltuaan koira kävi maate ja vissiin meinasi, että se pitää ilmaista mulle silleen niin kuin jälkikeppi konsanaan. :D Ajokoiraa ei onneksi enää näkynyt ja mudi sai syödä rauhassa palkkansa.