Monitoimitreenit

Lauantaina oli hakutreenit, jossa paikalla oli 7 ihmistä ja vielä enemmän koiria. Mikkelin kr-näyttely oli päivällä ja sen myötä illan hakutreeneihin tuli sekä M:n että S:n kasvatinomistajia. Sienelle olin etukäteen suunnitellut treenin: ykkönen oikealle ilmaisuna, kakkonen vasemmalla umpparissa (roskis) ilmaisuna, kolmonen oikealle tyhjä ja nelonen (kakkonen siirtyi) vasemmalle peräänjuoksuna suorapalkalla tyhjän jälkeen. Tuuli kävi vasemmalta alamäestä ja oikealle puolelle ylämäkeen/kumpareen taakse kaikkien koirien oli hankalaa irrota. Jouduttiin vähän odottamaan, että edellinen koirakko tuli radalta pois. Sitäkin pitäisi muistaa harjoitella, tarpeeseen tuli! Sieni ehti kiljua, heittää volttia, komentaa mua ja olla ihan sekona siinä, ja mua alkoi ärsyttää se. No sitten se toinen koirakko tuli, väistettiin metsään että ne pääsi polkua ohi. Paitsi että Sieni unohti mitä istu tarkoittaa ja nousi pokkana haistamaan ilmavirtaa kun ne oli menneet ohi. Radan alussa oli parit ylimääräiset ihmiset hengaamassa ja kohdalla Sieni kiskaisi oikeen kunnolla niitä kohti, ja silloin mä ärjäisin sille että jo nyt on jumaliste. Se oli siihen asti ollut ihan että joojoo mutta ei oikeasti ottanut mitään mun sanomisia todesta. Vetää kyllä luimuun ja näyttää siltä että älä hakkaa, mutta heti kun käännyn pois, jatkaa polleana samaa puuhaa.

No ne treenit. Ykkönen meni hyvin, irtosikin tosi hyvin sinne. Liikuin alueella eteenpäin ja "sisään" eli vinosti lähemmäs, jotta tuontimatka oli lyhyempi kuin keskilinjalle asti olisi ollut. Kakkosella sitten koira oli menossa sinne mistä lähetin ja mä olin jo hyvän matkaa puskassa keskemmällä, ja huusin sille "täällä!" tai jotain. Silloin se tiputti rullan ja tuli ihan hämillään mun luokse. Se oli varmaan liian käskevä ääni, toi tuonti on vielä niin vaiheessa että se varmaan luuli että tekee väärin tai jotain? No huusin piilolle että tulee hakemaan uuden rullan, olin antanut toisen tämän varalta. Se onnistui hyvin. Kolmosen tyhjällä lähti tarkistamaan ykköspiiloa ja viipyi ihan saakelin pitkään, ei ainakaan mitään irtoamisongelmaa mutta harmi ku meni väärään suuntaan! Huusin jo kerran koiraa nimeltä ja tuli se sitten sieltä, en tiedä missä asti oli käynyt. Tässä vaiheessa se oli ihan läkähdyksissä kieli varpaissa asti, ja nelosen peräänjuoksu oli just sopiva lopetus. Mm vielä kaatui ja kiljaisi ja se oli Sienestä kauhean hauskaa.

Sille pitäis nyt kentällä ajaa sitä etenemistä, eli että kun se ottaa rullan niin lähtee etuviistoon eikä omia jälkiään takaisin. Lisäksi noihin tyhjiin pitää keksiä jotain, se lähtee tosi herkästi takaisin edelliselle piilolle. Se kuulemma johtuu osin vain kokemuksen puutteesta, ja kai se nyt joskus tajuaa että ei siellä samassa paikassa koskaan ole toista kertaa ketään. Mutta en haluisi että se juoksee turhaan moista kaavaa. Ehkä pitäisi vaa stopata, kutsua pois ja lähettää uusiksi? Rullia ja tyhjiä ei myöskään kannata ottaa samaan treeniin, kun molemmat on vielä niin kesken. Umppareilla ja vierailla ukoilla ei ollut mitään ongelmia.

Jälkeen päin käytiin uittamassa koiria, Sieni, Sony ja Jyrki meni irti ja kävi uimassa ja mudi oli narussa ja venasi uinnin ajan puussa kiinni. Vitutti, mudia. Muita piti vähän vahtia ettei niiden rantaralli suuntautunut mudia kohti, muuten ei ongelmia. Sientä sai aika monta kertaa komentaa eikä se korvaansa lotkauttanut, ja lopulta nappasin sitä tukasta että olisi oikeesti kiva jos kuulisit kun sulle puhutaan. Ohhoh :D Olenhan mä toivonut että se kehittäisi vähän munaa mutta nyt olen lähinnä ihmeissäni mistä moinen 'kuurous' on tullut.

Sunnuntaina Jyrki ja Sony tuli tänne mökille ja pidettiin viiden tunnin jälki-, esineruutu- ja vepetreenit ja lopuksi kolme sosiaalisinta pääsi vielä metsälenkille. Pieni vihainen mies a.k.a mudi ei tähän saanut osallistua. Mä olen jälkiä ja esineitä tehnyt enempi vähempi säännöllisesti tässä viime viikkoina keskenäni. Sienellä teemana on ollut motivaatio, mudilla hallinta varsinkin jäljellä.

Esineruudussa Sieni on edelleen tehnyt itseluottamusta kahden esineen hakuun. Ekalle menee hyvin, mutta toiselle ei lähde ja on sitä mieltä että ei siellä mitään ole, en mee enää. Auttoi kovasti, kun siirryin lähettämään sen toiselle selvästi eri kohdasta. Ehkä se nyt muutenkin on saanut lisää kokemusta, koska tänään Janitan tallaamalla alueella (30x50m?) vierailla esineillä (6kpl) haki kaksi ihan tosi näpsäkästi :) Mudi haki loput neljä kokeenomaisena ilmottautumisine ja autolle jätetyine palkkoineen ja oli oikein pätevä. Luovutuksissa autan edelleen yksi sormi ojossa kädet alhaalla roikkumassa ettei hyppää vaan muistaa luovuttaa nätisti. Siitä pitää päästä eroon niin sitten tää on aika täydellinen. Paitsi eiköhän joku muu osa repsahda kuitenkin... :D

Jäljet ajoi ensin Jyrki, Sieni, Sony ja vikana mudi, ja vasta sitä katsoessa tajusin miten raskaat olosuhteet oikeasti olikaan, ekstralisäpisteet vielä kaikille muille työskentelyistään! Olihan se kuuma ja raskas ilma hyvin vähäisellä tuulella. Mudin jäljen takasuora meni noin 50m metsäkoneenuraa pitkin ja siellä sillä oli vaikeeta, paitsi että alustanmuutos niin siellä kaukana oikealla oli mennyt joku elukka koska mudi nuuhki sinne ja otti ilmavainua ja oli jotenkin kauhean levoton. Se nosti päätä ja kun jarrutin, pysähtyi skannaamaan sinne oikealle, sen sijaan että olisi laskenut nenän maahan kuten normaalisti reagoi stoppaamiseen! Onneksi Janita oli mukana niin en siinä kerinnyt alkaa mitään karhuja pohtimaan :D Mudihan ei riistaa jahtaa eikä ole siitä lainkaan kiinnostunut, joten mikään ihan tavan jänis se ei ole ollut. No, selvittiin sieltä ja loppua kohti koira alkoi väsyä. Läähättäessä haistelukin on varmasti normaalia vaikeampaa, voi kun tietäisi miltä se koirasta tuntuu. Sieni oli omalla jäljellään (350m?) kolmoskepillä jo varsin väsynyt, mutta kiltisti jatkoi vielä ja loppupurkki olikin siellä reilun 50m päässä valmiina, tuli just sopivaan kohtaan. Vähän kerkesin taas märehtiä kun se on niin pikkusievä ja alkaa hyytyä, mutta mudin vuorolla sitten oikeasti tajusin miten raskaat olosuhteet oli, niin kyllä voi olla oikeasti Sieneenkin tyytyväinen. Joka tapauksessa sille jatketaan valmiin loppupurkin käyttöä motivaation kohotuksena, se on toiminut sillä hyvin.

Sitten siirryttiin meidän pihalle ja otettiin vepeä. Meillä oli viime viikolla yhdet treenit Janitan kanssa ja silloin Sieni teki ensin hienon viennin, mutta toisella alkoi räkiä esinettä matkalla veteen ja puljattiin pitkään että saatiin se onnistumaan. Nyt aloitettiin veneestä hypyillä, mudi oli ekana pelastusliiveineen. Se kiljui koko matkan kun Janita souti sen viiteenkymppiin, sori naapurit. Kutsusta hyppäsi hyvin, mutta se suuntaa kyllä lähimmälle rannalle eli tässä tapauksessa laiturille vaikka mä karjuin 10m päässä että tänne. Pelastusliiveistä huolimatta se uinti oli alkuun aika karmeeta räpiköintiä. Kaipa se stressaa sitä kuitenkin niin paljon. Vientiä se sai kokeilla ihan lähellä olevaan veneeseen, Janita auttoi "anna"-käskyllä ja antaahan mudi, ku palkkana on makkaraa. :D Sitten vaihdettiin Sieni. Veneestä hyppy hyvin, ei ollut epäröinyt yhtään mutta katsoo mistä hyppää eikä vaan ryntää sieltä, oikein hyvä. Vientiä ohjeistuksella "jos eka menee hyvin, älä anna mun hinkata enää yhtään vaan lopetetaan siihen". Otin vientiin nyt myös uuden esineen, aiempi "dummy" on ollut niin paksu että ajattelin vähän ohuemman olevan helpompi. Vanha nahkapatukka siis. No sehän vei ehkä puoliväliin (veneelle joku 15m?) ja päästi irti siinä. Sanoin että tämä ei käy ja menin veteen hakemaan lelua, jolloin koira pyörähti ja otti sen ja lähti rantaa kohti sen kanssa. Pyysin tuomaan mulle, ja mentiin rantaan ottamaan uusi yritys. Nyt se taisi onnistua. En tiedä mikä tässä nyt tökkii, ihan motivaatio? Ei sitä ainakaan montaa toistoa pidä ottaa jos ekalla onnistuu, mutta ehkä palkkaamista voisi myös miettiä. Nyt se on saanut jonkun namin veneestä ja jää sinne aina kärkkymään lisää, jolloin huudan sen pois. Ehkä se voisi saada pakasterasian minkä se toisi rantaan mulle avattavaksi, oppisi paluun samalla? Tai lelun? Pitää kokeilla. Janitan koirat otettiin välissä ja sitten tehtiin Sienelle vielä rannassa vientiä. Se nahkapatukka tuli vedessä ihmeen limaiseksi, joten etsin vielä frisbeemallisen kelluvaa matskua olevan litteän uintilelun ja päätin että tää on sen vientiesine. Kolme toistoa kuivalla maalla, koira kaahasi ihan sekona ja luovutti esineen (ekaa syliin hyppyä lukuunottamatta) nätisti Janitalle edessä istumalla. Maalla vois tehdä rutiinia ja motivaatiota ja sitten kokeilla uudestaan vedessä.

Ja lopuksi ne kolme sosiaalista taas pääsi metsälenkille ja eräs jäi autoon karjumaan epäreilua maailmaa. Harmi kun noi on täällä vaan tämän kuun ja elokuussa palaavat hornan tuuttiin pohjoiseen :( No, pitää nauttia kivasta treeniseurasta nyt kun sitä on!

Kaikki sivut kuvat vepetreeneistä (c) Eija Taipalinen, kiitos!