Tottelemassa

Kesätyöpaikkakunnallani on pieni koiraseura, jonka jäsen olen ollut ihan kannatusmielessä jo vuosia. Kehtaa sitten hyvällä omatunnolla käydä kentällä (pk-esteillä) aina joskus kun paikkakunnalla käyn, ja olen mä joskus ollut jossain seuran järkkäämässä tokokoulutuksessakin. Juuri sopivasti tällä viikolla alkoi pyöriä kerran viikossa olevat tokotreenit omatoimiperiaatteella. Ikävästi ehdin juuri tulla töistä kotiin, syödä ja rojahtaa grillikatokseen tietokoneen ääreen. Väsytti ihan hirveästi ja matkaa on kuitenkin tästä se 15km/suunta, mutta tulipa sitten lopulta kuitenkin lähdettyä - ja hyvä niin!

Yritin psyykata itseni jännittämään ja onnistuinkin aika hyvin. Taito se on sekin, jännittää käskystä, että saa mahdollisimman kokeenomaisen tilanteen treenattua :D Paikalla oli ennakkotiedoista huolimatta varsin monta koirakkoa, mikä oli tosi hienoa!

Aloitettiin kimppapaikallamakuulla, mihin otin Sienen. Rivissä oli varmaan liki kymmenen koiraa. Sieni oli autosta otettaessa innoissaan, mutta reagoi ehkä vähän mun jännitykseen ja esitti vähän rauhoittavaa haistelua yms. Palkkasin sen siinä parkkiksella naksulla + namilla pari kertaa omaehtoisesta kontaktista ja sen jälkeen se oli paljon parempi. Maahan hitaahkosti (jännitti, rauhoitteli?) mutta makuu itse oli tosi levollinen ja kivan näköinen. Katselin hetken näkyvillä, kehuin ja menin sitten piiloon. Ehkä pari minsaa oltiin, osa kävi palkkaamassa koiriaan paljon, mä kävin kolme neljä kertaa näkyvillä kehumassa äänellä. Sivulle nostossa oli salanami valmiina kädessä, oli ihan hyvä ja sai sen nampan heti.

Paikallaolon jälkeen kaikki hääräsi omiaan ja häiriötä oli melkoisesti. Leikittiin vähän aikaa muuten vaan vinkutennarilla joka ei enää vingu mutta joka on Sienen lemppari ja joita pitää ostaa lisää, esim. mudin saamalla 100e lahjakortilla ;). Sitten vähän sivulle tuloja, haukutusta, kaukoja ja luoksetuloa ensin läpi ja sitten stopilla. Sieni teki varsin kivasti vaikka oli kauhea painostavan nihkeä sää. Kaukojen jätössä kerran ei mennyt ekalla kunnolla alas, vaan jäi puoliväliin ja kun odotin, kohosi takaisin istumaan. Kaukot itse kuitenkin ok!

Seuraavaksi mudi. Kentällä oli edelleen random härdelli ja mudi saikin aloittaa kehäänmenolla. Otin sen jo autosta hallintaan hyvin koomaisella äänellä sanotulla seuraa-käskyllä. Nameja tippui kun lähestyttiin pikku hiljaa kenttää ja toisia koirakoita ja mudi piti itsensä varsin hyvin kasassa ja käskyn alla. Kentällä sitten lisää seuruuta, joka oli alkuun aika ihmeellistä, mudi luimuili vähän mun takana, varsinkin kun kävelin aitaa päin. Pistin sen vaan remmiin ja estin moisen ja pääsin palkkailemaan, jonka jälkeen se piristyi kovasti (ja alkoi painaa niin että mätkin sitä polvella turpaan, varsinkin juoksussa, eikä se ole siitä moksiskaan, klonks klonks urpo!). Seurauttelin tahallaan tosi läheltä toisia koirakoita, kehuin kun piti kontaktin hyvin ja sai se välillä sitten purra patukkaankin. Paikalla makaamiseen vein sen laitaan ja jäin n. 10m päähän näkyviin seisomaan. Kävin itsekin vähän patukalla härnäämässä ja kun tarpeeksi paukuttelin sitä käsiini koiran yllä, sehän meinasi pompata puruun sieltä -> "EI, maahan". Joka ilta tätä ollaan kotonakin treenattu ja olen keksinyt mitä mielikuvituksellisempia häiriöitä. Ainoa millä oli vaikutusta oli sellainen, kun kellahdin selälleni ja aloin kiljua niin kuin mulla olisi joku ongelma -> nousi -> pääsin palauttamaan sen takaisin. Onhan sen kanssa näitä tehty ihan hirveesti, mutta ehkä olin vain liian tuudittautunut siihen että se on jo pomminvarma enkä ennen koetta tarpeeksi ajanut sitä virheeseen ja päässyt puuttumaan...? Jatkossa ainakin säilyy ohjelmistossa tarkoituksella tehdyt rankat häiriötreenit! Kenenkään muun luokse sillä ei tänään ollut aikomustakaan mennä.

Toiselle kierrokselle tullessa Sieni sai taas tehdä naksun kanssa omaehtoista kontaktin tarjoamista. Sitten se teki seuruuta, jossa tulikin melkein heti esiin tuttu ongelma "emmää". Pistin sen remmiin ja otin sen niin lyhyellä jalkojeni edestä oikeaan käteen, että sillä ei ollut mahista jätättää. Sanoin sille muistaakseni "ei" ja uuden käskyn ja kehuin heti kun teki, vaikka kontaktista ei ollut järin tietoakaan ja ilme oli just sellanen että vitut kiinnostaa. Kehulla kuitenkin otti kontaktiakin ja siitä sitten pääsin palkkailemaan sitä yritystä. Muutama setti ja lopetus sellaiseen mikä meni alusta hyvin. Vähän haukutusta taas, ei jäänyt jumiin vaan tämä onnistui ihan normaalisti. Liikkeestä seisominen, jossa muistaakseni ekalla oli ongelmia seuruussa, meinasi taas jäädä matkasta. Otin vaan uudestaan ja itse seisominen oli hyvä. Lopuksi vielä kahden lelun leikkiä tennarilla ja nännikumilla, tennari oli kivempi. Eli ei oikein vaihda siitä nännäriin mutta toisin päin kyllä. Pois mennessä sai vielä kiivetä loivan pentu-A:n.

Luksin toisella kierroksella kanssa alkuun pelkkää hallinnassa kentälle menoa. Oli parempi kuin ekalla kerralla. Seuruuta toisten ohi, luoksetuloa (oli hidas, minusta se odotti palkkaa niin kovin, mikä ei ole sille tyypillistä), luoksetuloa avuilla niin että sain vauhdin esiin, liikkeestä maahan, liikkeestä istu, eteenmeno (aika vino oikealle mutta eteni hyvin niin käskin maahan), hallinnassa kentältä pois meno kun tosi moni muukin oli lähdössä ja parkkiksella oli hyvä ruuhka. Mudi oli jotenkin väsyneen oloinen, eikä missään nimessä ollenkaan ärhäkkä tai edes sen tuntuinen että lähteekö se käsistä vai ei. Kummallista. Pystynköhän ikinä ymmärtämään tota koiraa...?