Purkkiin

Muistan joskus lukeneeni yhden vanhan tutun juttuja, että hän on saanut "vähäviettiseen" koiraansa paljon virtaa ja motivaatiota käyttämällä koiran ruokakuppia treeneissä. Eli koko kippo mukaan keskelle kenttää ja sieltä sitten haetaan yhdessä vähän kerrallaan ruokaa palkaksi ja lopuksi koiran voi vapauttaa syömään jäljellä olevat ruuat kerralla. Juttelin tänään tuon kaverin kanssa ja olin oikeastaan muistanut tai ymmärtänyt vähän väärin. Hänellä on oikeastaan pari kolme pakasterasiaa missä se päivän ruoka on osissa, ja ne rasiat useimmiten omassa taskussa, ei maassa. Mietittiin asiaa yhdessä ja jos koiralla on kunnon luopuminen, mikä ettei se avoin kippo voisi olla keskellä kenttääkin. Jatkossa se tietty siirretään syrjempään, niin tulee samalla huolellisesti opetettu loppupalkka koesuorituksia varten.

Sannan blogissa on keskustelua siitä, kuinka suomalaisilla on kauheat kriteerit kisata koiransa kanssa ja suorituksen täytyy olla aivan täydellinen ennen kuin se kelpaa. Lemmikkipalstoilla taas on lähiaikoina ollut juttua siitä, kuinka toko on nykyään mennyt äärimmäisen nopeita, voimakkaita, näyttäviä koiria suosivaksi lajiksi. Kuinka iloinen ja tasainen suorittaja ei enää riitä mihinkään jos se on temperamentiltaan jotain muuta kuin supersähäkkä. Mähän olen jumittanut ton tokon luoksetulon stopin kanssa nyt ihan urakalla. En ole ruvennut tekemään sitä sillä kosketusalustallakaan sen kummemmaksi, koska olen kammonnut sitä vauhtia. En saa Sientä juoksemaan reikä päässä, sen normaali luoksetulo on maltillista työskentelylaukkaa ja olen aivan varma että stoppien myötä se tippuu välittömästi raville. Sieni on sen tyyppinen koira, että varmuuden kasvaessa vauhtikin voisi palata, mutta olen pelännyt koko asiaa koska entä jos ei palaa ja pakkohan sen on juosta täysiiii.

Nyt olen työstänyt tätäkin asiaa päässäni ja hitto, olkoon sitten juoksematta kovaa! Muistan viime syksyllä töppösen kanssa kokeita kierrellessäni nähneeni avoimen luokan suorituksen, jossa koira ravasi koko luoksetulon ja sai siitä kasin vai peräti kasipuoli. Muistan itsekin töppösen kanssa stoppeja aloitellessa, että tein sille paljon naminheittelyä ja tuskailin kun sekään ei laukkaa. Kummasti se vaan kokeessa aina laukkoi ja ongelma oli päinvastoin liian kova kuin liian hidas vauhti. Sieni ei ehkä kokeessa nosta virettä sillä tavalla kuin mudi, mutta silti, onko ne mahdolliset kaksi pistettä sen arvoisia että kannattaa taas monta kuukautta märehtiä?! Kasi riittää mainiosti. Joku tiukempi tuomari ehkä antaa seiskan, mutta olen mä ollut evl:ssä sellaisellakin joka antoi ohjatusta kympin vaikka väsynyt mudi teki joka osion ravilla. Se oli jo aika läppä mutta silti! Tuomari vielä kommentoi että sehän teki just niin kuin käskettiin, joten kymppi. :D

Sieni ei tule olemaan sähäkkä, bortsumaisen intensiivinen eikä supersaalisviettisen koiran tapaan kiihkeä. Eikä sen tarvii olla, se saa ihan rauhassa ravata ja tehdä ne jutut omalla temperamentillaan. Taidan lakata nyt oikeasti pitämästä nopeutta yhtään minään kriteerinä missään sen jutuissa. Uskon, että se osaltaan hidastelee tällä hetkellä siksi, että odotan siltä liian paljon ja paineistan sitä mun vaatimuksilla. Yritän ottaa nyt sellaisen linjan, että ihan sama miten kauan kestää, jos se tekee mitä pyydettiin, se on hyvä koira ja saa palkan siitä. Koska se on niin saamarin kiltti ja sillä on niin kauhea tarve tehdä oikein, se varmaan saa sitä vauhtia jos nyt ei suoraan askellajin muutoksen verran, niin itsevarmuuden ja sellasen yleisen olemuksen kohoamisen verran ainakin.

Kävinpä äsken siis pihalla kokeilemassa noiden purkkien kanssa. Kahdessa ekassa oli pelkkää nappulaa, vikassa kissan märkäruoan jämät pohjalla ja nappulaa päällä. Eka purkki käteen, annoin koiran haistaa kannen raosta ja heilutin sitä sen verran että nappulat rapisi purkissa, ja sitten pyysin koiraa haukkumaan. Hetki sillä kesti saada ääni auki, tämä on edelleen aika alkutekijöissään ja vaatii vielä työtä. Siinä ääntä odotellessa se kuitenkin hyppi päin, heitti kieppiä sivuttaissuuntaan, tarjosi saatanan nopeita maahanmenoja ja syöksähti pari metriä minne sattuu ihan sekopäänä! Toisella purkilla sama homma, kolmannella pyysin perusasentoon ja sai purkkinsa suoraan siitä. Se ahmi ne ruuat sellasella vauhdilla että puklasi puolet takaisin ulos. En ole tiennyt että se pystyy tekemään noin nopeita syöksyjä ja heittämään ihme voltteja itsensä ympäri.

Mä luulen että tämä on meidän juttu nyt pari viikkoa! Mietin vielä sitä luopumisen opettamista, nyt mulla oli yksi purkki itsellä ja loput taaempana odottamassa, ja ne ei yhtään ainakaan häirinneet. Voisin uskoa, että äkkiseltään avonainen purkki mistä haetaan vähän kerrallaan, aiheuttaisi vaan kauheeta jumitusta eikä se saisi ajatustaan irti sieltä. Toisaalta, kun vähän aikaa sitten tottissemmassa sanottiin, että sillä on vähän heikko usko palkkaan, sille voisi tehdä hyvää nähdä se että toi kaikki on odottamassa juuri sitä. Tai sitten vaan härnään sitä ensin noilla purkeilla ja annan sen haistaa ja melkeen maistaa eväitä etukäteen.

Kaverin koiralle toi purkkihomma on toiminut todella loistavasti. Se ei vissiin ole mikään kovin ahne ja kädestä ruualla palkkaaminen ei oikein herätä mitään suuria tunteita, mutta jotenkin ne purkit on olleet iso juttu ja nykyään sillä ei ole mitään ongelmia koesuorituksessakaan vireen riittämisen kanssa. Mikään sähäkkä se ei tietysti edelleenkään ole, mutta tekee omien ominaisuuksiensa rajoissa iloisesti ja halukkaasti.

Töppönen kävi tekemässä eteenmenoja, oli kaksi kippoa joista vaan toiseen vein makkaraa. Sain ne aika lähelle toisiaan vietyä (10m?) ja erotteli silti hyvin että eteen on eteen eikä vinoon mihin sattuu. Töppösestä tuli tänään oikeastaan tupponen kun kaivoin sakset ja vähän kynin sille kesätukkaa... :D

Oltiin me tänään jäljestämässäkin, Sienelle vieraan tekemä alo-tasoinen jälki ilman janaa (koska alan opettaa sitä sille?!). Neloskepistä meni yli kun jollain oli liina liian pitkällä ja koira huiteli missä sattuu. Vitosella se sitten meinasi lähteä maasta jatkamaan matkaa palkan jälkeen kun itse nousin ja keräsin liinaa käsiini. Joka kepillä olin käskenyt "odota" ja joka kepillä se oli silti varastanut ennen lupaa. Nyt sitten päätin puuttua ja stoppasin sen liinalla ja käskin takaisin maahan ja "ODOTA!". Se kääntyi siinä mua kohti ja jälki-käskyllä sitten tuli vaan hämillään sivulle. Uusi jälki-käsky sai sen jatkamaan jälkeä. Oli aika kuuma sää, ja jälki oli varmaan pisin mitä Sieni on ajanut, ja se oli parin tunnin lenkkeilystäkin jo väsynyt ja kaikkea. Lisäksi se selvästi otti itseensä tosta säädöstä kepillä. Vikat 50m oli sitten ihan hilkulla että se lyö hanskat tiskiin. Siinä oli just kulma missä koira meni vähän yli ja palasi tarkentamaan. Liina jäi vähän kiinni johonkin oksaan ja sitä selvittäessäni koira jäi katsomaan yleisöä ja haaveilemaan omiaan. Katselin itse sinne mihin kuvittelin jäljen jatkuvan ja maltoin olla ihan hiljaa, ja pisti se sitten nenän maahan ja etsi sen kulmasta jatkuvan jäljen. Siitä tulikin sitten se vika keppi heti palkaksi, oli todella loistava ajoitus! Pitää huomenna tehdä sille itse palauttava tosi helppo ja lyhyt jälki, ens viikolle on taas kimppajälkitreenit sovittuna. Töppöselle pitää keritä niitä hemmetin janoja vielä ottamaan ennen koetta. Ja esineruudun palautus on edelleen vaiheessa vaikka eilenkin dusailin sen kanssa miniruudussa aika monta palautusta. Yhtä vituilleen kaikki, se ei ottanut yhtään itseensä vaikka koetin noutokäskyllä ja näpäytin sitä naamalle sen hypätessä silti ja ja ja. No, ei se nyt tuolla kyläkokeessa niin haittaa mutta jos sinne sm-kisoihin pitää mennä niin sitä ennen saa kyllä lakata palauttamasta mun naamalle niitä esineitään...!