Hakuleirillä

Syksyllä järjestämälleni Sari Kärnän hakukoulutukselle seurasi jatkoa tänä viikonloppuna. Koulutukseen osallistui kuusi holskua ja kolme vääränrotuista-mutta-holskuperheen-koiraa-kuitenkin. Oltiin vuokrattu mökki eräältä matkailutilalta ja tilan maastot saatiin käyttöön ihan mökin vierestä. Viikonlopulle oli luvattu ukkosmyrskyjä ja paljon sadetta, mutta loppujen lopuksi vettä tuli vain vähän lauantaiaamupäivänä ja muuten pysyttiin kuivina. Tosin ilma oli varsin painostavan nihkeä ja hiki kyllä virtasi.

Mulla oli molemmat mukana, mutta vain Sieni osallistui. Töppönen keräsi kateusviettiä autossa jodlaamalla, ja vaikka se ei ollut pahimmassa "risteyskohdassa", se oli vissiin ottanut aika lailla stressiä ja turhaumaa päivän aikana haettavista ja palautettavista koirista. Illalla se oli ihan saakelin vihainen ja ärhäkkä ja täynnä sellaista negatiivista energiaa. Tietysti pakkaa sotki vielä yhden seuraneitinä olleen nartun juuri alkaneet juoksut, ja Sieni kuseskelee kanssa niin kauheesti (ja mudi lussuttaisi sen pissoja ihan sekona) että varmaan on tuloillaan silläkin. Yön ne nukkui autossa, mökissä oli tosi lämmin sisällä ja ihan riittävästi koiria ja ihmisiä, joten totesin että paremmin ne auto- kuin sisähäkeissä nukkuvat.

Sieni kiskoo aloitukseen

Jokainen koira teki kaksi kierrosta per päivä eli yhteensä neljä treeniä. Lauantain maasto rankka, vasemmalle loivaa laskua ja oikealle karmeaa nousua. Sunnuntaina oli peitteisempi mutta tasainen alue.

Yleistä, osin varmasti kertausta viime kerrasta:

• työskentelystä saa kokeessa vain max 40p. ja jos nostaa ukot, jotain (20-30p) on ainakin annettava työskentelystäkin, eli kauneudesta on jaossa vain 10-20p. Eli älä nillitä liikaa ainakaan muiden osa-alueiden kustannuksella. Tärkeintä on edelleen että koira löytää ja ilmaisee maalimiehet, ei pistojen geometrinen muoto tms. Toki kolmosluokassa jokainen piste on tärkeä ja jos työskentelystä antaa 20p. pois, pitää kaikki muu mennä aika nappiin jos ykkösiä meinaa saada...
• apuihin ei saa jumiutua. Koiran on todella vaikea päästä yli rutiineista jos on tehty pitkään esim. äänellä (ei lähde lainkaan etsimään ilman ääntä) tai tuulella (hajunhaku - ei irtoa myötätuuleen!). Niin kauan kun apuja käytetään, huolehditaan että koira ei koskaan löydä vain kuulo- tai näköaistin perusteella ukkoa, vaan sen on käytettävä nenää. Eli maalimiehet kunnolla piiloon.
• ei saa pelätä virheitä ja olla siksi etenemättä koulutuksessa.
•  pennun koulutuksen voi aloittaa hajureagoinneilla tallaamattomalla alueella. Maalimies kiertää takakautta, ettei jää jälkiä. Maalimies piiloutuu hyvin, esim. menemällä pressun alle litteäksi maata vasten. Pentu tuodaan niin, että tuuli tuo hajua maalimiehestä päin. Kun pentu selvästi haistelee, se lasketaan irti ja annetaan sen juosta ukolle, joka palkkaa sen.
• seuraavassa vaiheessa (kun pennulle on kasvanut jonkinlaiset jalat) hajunhakua edelleen tallaamattomalla alueella. Muuten kuten yllä, mutta kävellään koira remmissä maalimiehelle. Kun koira selvästi ottaa hajua, ei lasketakaan sitä irti kuten pentuna, vaan palataan vähän matkaa keskilinjalle ja päästetään vasta sieltä. Kun koira tajuaa idean, matkaa voidaan pidentää nopeasti viiteenkymppiin. Jos koira on keskilinjalle mennessä ehtinyt unohtaa saamansa hajun, otetaan pari askelta takas ukkoon päin ja jos valpastuu, lasketaan sitten irti.
• Kun nämä sujuu, tehdään hajunhakua tallatulla alueella. Samaan aikaan apuja voi alkaa vähentää ja tuulen tullessa ukon takaa keskilinjalle päin hajua ei välttämättä tarvitse hakea ollenkaan, vaan antaa koiran impata keskilinjalla ennen kuin päästää sen. Myötätuuleen haju pitää edelleen hakea.
• Keskilinjalla ei hinkata ja säädetä vaan koiran ollessa edellisellä pistolla ohjaaja on edennyt keskilinjalla ja valinnut seuraavan lähetyspaikan jo valmiiksi. Koiran kanssa ei kuljeta keskilinjaa, koiran kuuluu mennä metsässä missä ne ukot on!
• Koiran ei ole pakko pysyä ukolla! On hyvin yleinen ohje, että koira ei saa jättää maalimiestä ja se tulee saada pysymään siellä, koska se on muka ainoa oikea maalimiesmotivaation mittari. Jos koira palkkautuu siitä että se hakee ukolta lelun ja menee sen kanssa ohjaajansa luokse, se saa aivan vapaasti tehdä niin. Koira määrittelee mikä sille toimii palkkana ja sitä on kunnioitettava. Jos koiraa yritetään pakottaa viipymään ukolla, se ei pian välttämättä halua mennä sinne enää lainkaan, koska sillä ei ole hyvä olo treeneissä. (Ja hei, eihän se koira siellä kokeessakaan jää ukolle virpomaan.)

Hannun taskut täynnä Ällin palkkoja :D

• Koiran on oltava treeneissä aina rento ja luottavainen. Esim. jos koira pelkää vieraita miehiä, moni ajattelee että treeneihin pitää laittaa paljon vieraita miehiä maalimiehiksi, jotta koira "tottuu". Tunneoppimista tapahtuu kuitenkin aivan väärään suuntaan ja huono mielentila vain vahvistuu jos sitä toistaa. Parempi on treenata koiralle hyvä itseluottamus ja varmuus helpoilla maalimiehillä (esim. kiltit pienet naiset) ja vasta kun se on hyvä niillä, ottaa niitä miehiä.
•  Vahingossa tulleet tyhjät eli kun koira ei löydäkään ukkoa: kehu koiraa kun yritti etsiä, kehu kun palaa keskilinjalle, ohjaajan luokse tuleminen pitää aina olla hyvä asia! Tällä luodaan pohjat oikeille tyhjille ja ylipäänsä sille, että koira saadaan kutsuttua pois pistolta. Ei ole mitään syytä turhautua, että miksi et etsinyt paremmin ja mihin se muka jäi, vaan koiraa kehutaan sen tekemästä työstä jos se yritti.
• Jos tekee hyvän, syvän ja etenevän tyhjän, mutta ukko jää esim. sen piston sisään, anna olla ja siirry radalla eteenpäin. Jos jäät hinkkaamaan samaan kohtaan ja lähetät koiran kymmenen kertaa "koska siellä on ukko ja sehän pitää nostaa", tapat vain sen motivaation. Jos koiran tekemä pisto sen sijaan on ollut niin puutteellinen, ettei se siksi ole löytänyt ukkoa, silloin pisto uusitaan kunnes koira tekee kuten sille on opetettu ja siltä joka kerta vaaditaan.
• Piilosta ei koskaan palkata, vaan maalimies tulee ulos ja palkkaa vasta sitten. Palkan suunta on hyvin oleellinen tottiskentällä ja ihan yhtä lailla se vaikuttaa metsässäkin. Jos palkataan piilosta, luodaan piiloihin rynnivä koira. Jos palkka tulee aina ulkona, koiralla ei ole mitään syytä ryysiä piiloon.
• Umpipiilot opetetaan ennen ilmaisua, samoin tyhjät -> valeilmaisujen määrä vähenee oleellisesti.
• Umpparileikki esim talvella tai kentällä: lukuisia piiloja lähekkäin ja vain yhdessä on ukko. Piiloja pitää raahata säännöllisesti myös metsään ja pääosin jättää ne tyhjiksi; näin koira oppii että piilo ei ole mikään juttu ja valeilmaisujen vaara taas vähenee.
• Irtorullavaiheessa rulla ei saa olla valmiiksi törröttämässä piilosta ulos, vaan se pidetään sisällä niin kauan että kuullaan koiran oikeasti tutkailevan piiloa. Vasta sitten rulla tarjolle. Näin koira ei vain nappaa rullaa vaan oikeasti oppii tarkistamaan piilon.
• Suoraan etenemisen opettaminen jäljillä provosoiden. Koiran suoraan pistoon nähden tehdään sen poikki leikkaavat jäljet. Kun koira harhautuu niille, siirrytään aina syvemmälle lähettämään se uudestaan suoraan siitä missä se lähti väärään suuntaan. Eikä missään vaiheessa suututa :) Koiran motivaation pitää olla kuitenkin ehdottomasti kunnossa ennen tätä, että se lähtee ilman apuja yhä uudelleen etsimään ukkoa.

Merkkejä

• Jos koira ei irtoa pistolle, autetaan menemällä metsään lähettämään se siitä mihin se jäi. ÄLÄKÄ HERMOSTU! Hermostuminen ei lisää koiran osaamista eikä motivaatiota.
• Palkkaus näytöllä luopumisen kautta; nopea opettaa ihan pienelle pennulle (perinteinen nami kädessä - ei saa niin kauan kun yrittää härkkiä). Korrekti maalimieskäytös on jatkoa luopumiselle.
• Lähetyksessä ei saa pitää varusteista kiinni, monella (niinpä...) on tällainen tapa ja siitä on hankala päästä irti.
• Näytölle lähetyksessä liinan voi pienesti kiristää ennen sanallista käskyä, toimii apuna koiralle ja tällöin ei tule äkkinykäisyjä.
• Motivaatio! Osaavallekin koiralle säännöllisesti motivaatiotreenejä jotta sillä oikeasti säilyy suuri halu löytää se maalimies. Ilman motivaatiota ei voi treenata mitään muutakaan.
• Voittajaluokan radalla joku parisenkymmentä pistoa vähintään - älä treenaa pitkään aina vaan kolme tai jotain! Koiran pitää oppia säännöstelemään voimiaan, jotta jaksaa riittävän pitkään. Jos treenaa lyhyttä, saa lyhyttä jaksavan koiran. Väsymys ei ole pahasta, väsynyttä koiraa pitää ymmärtää mutta ei kuitenkaan sääliä. Edelleen kaikki lähtee siitä motivaatiosta.

Ruka Paulan loppupalkattavana :D

En varmaan muista puoliakaan, täydennän tätä myöhemmin.

Sienen osalta sunnuntaina oli paitsi sen synttärit myös sen kolmaskymmenesviides hakutreenikerta. :D

Spiku löysi!

Lauantaina ekalla kierroksella valmiiksi takakautta menneet maalimiehet (5) suorapalkalla/kuljettaa koiraa vähän matkaa eteenpäin-keskilinjalle josta kutsun sen luokseni. Tarkoitus oli katsoa osaako se edetä suoraan tai ylipäänsä mihinkään ilman hajutunneleita. Meidän omissa treeneissä tulee vaan niin usein mentyä just suoraan siitä piilon kohdalta ja siihenhän jää selvä hajutunneli mitä koiran on niin helppo rynniä... varsinkin sen viidennen koiran jos neljä ekaa maalimiehineen on siitä jo tehneet polun :P No mutta Sieni selvisi tästä ehkä parhaiten ja oli ainoa joka löysi yhdellä lähetyksellä kaikki ukot. Ei se nyt ihan luotisuoraan edennyt ja selvästi skannaili siinä matkalla jälkiä ja hajuja, mutta ei poukkoillut niin pahasti kuin oletin.

Toisella kierroksella rullan tuonteja. Sanoin, että lyhyellä matkalla ja kentällä tää toimii aika hyvin, mutta metsässä pitkällä matkalla ei. Aloitettiin läheltä ja ukot syveni joka toistalla aina vähän. Olivat kuitenkin näkyvissä. Neljä ekaa teki oikein hyvin, ja vitosen käskin vielä just ennen lähetystä perääntyä kaatuneen puun rungon taakse, koska muistin että runkojen yli hyppiminen on saanut ongelman esiin. Ja niin kävi nytkin, rulla putosi suusta ja koira tuli tyhjin suin mun luokse. Odotettiin hetki mutta ei sillä ollut mitään ajatusta että jotain jäi, vaan läähätti vain mun luona. Aika monta toistoa siinä tehtiin että lopulta saatiin onnistumaan. Toiselle puolelle vielä kutonen, jolla oli kanssa tosi vaikeeta, tosi monta toistoa sinnekin. Ja mulle hermojen hallintaa, nimittäin ÄLÄ HERMOSTU! Sarin mielestä pudottelu johtuu paljolti mun rullista. Ne on liian pitkiä, kovin ja liukkaita ja hankala pitää suussa, varsinkin jos koira läähättää. Hanki parempia rullia siis. Pääasiassa ongelma johtui ainakin nyt siitä, että koira väsyi. Treeneissä ei kannata ottaa hirveän montaa ilmaisua kerralla tai peräkkäin. Kiintorullalla ongelma myös on paljon pienempi, se pysyy paljon paremmin suussa, joten ei kannata hirveästi stressata tästä irtorullienkaan kanssa. Jos rulla putoaa, koira saa nostaa sen, eli Sarin mielestä "rulla otetaan aina vain maalimieheltä" ei ole lainkaan tärkeää. Sieni voisi myös tuoda rullan suoraan sivulle. Aloin valittaa, että mutta kun sen pitää noutaa eteen niin eikö ne sotkeudu, mutta niin ne muutkin tekee... jotenkin siinä unohdin että hakukoirat ehkä tekee kanssa pk-sääntöjen mukaan noudot. :D

Lähetystä

Sunnuntaina tehtiin etenemisharjoitus niin, että ekalla kierroksella taputukset (2. taputtaa, siirrytään 1. lähetyskohtaan, 1. taputtaa, lähetys ykköselle, ohjaaja siirtyy keskilinjalla valmiiksi kakkoselle, ykkönen kuljettaa koiraa eteenpäin ja passivoituu/ohjaaja kutsuu koiran pois, siitä kakkoselle) ja toisella ilman apuja valmiilla siirtyvillä ukoilla. Ekalla kerralla 6 ukkoa, toiselle otettiin vain 4, kun koira alkoi olla viikonlopun jäljiltä jo aika väsynyt. Pointtina oli siis että koira muistaa suunnilleen harjoituksen ja tokalla kerralla etenee varmaan siksi suht suoraan ilman apujakin.

Kakkonen taputti vasemmalla ja Sieni olisi ollut jo ihan menossa sinne, kun hilasin sen takaisin päin ykköselle. Kuunteli se senkin ja lähti sinne aivan hyvän näköisesti. Tuuli oli hyvin olematon ja hiljaisuudessa odottelimme sitten aika kovin. Kunnes alkaa kuulua kehua, mutta miten se tulee väärältä puolelta?! Vai tuleeko...? No kyllä vaan, koira on vasemmalla kakkosella kun se lähetettiin ja sen piti olla oikealla ykkösellä. Ykkönen sanoi, että se oli mennyt vasemmalta (kolmospiilon puolelta) aika läheltä ohi ja kakkonen taas kertoi, että hänelle se oli tullut jostain kaukaa takaa. Kukaan ei vaan nähnyt missä vaiheessa ja mistä hornan perseestä asti se ylitti keskilinjan, ja miksi me ei edes kuultu mitään ryskettä?! Vissin kävi jossain naapuripitäjässä asti. Noo, olisin tietysti varmaan karjunut sen sieltä kakkoselta pois ja vähintään kiukutellut sille keskilinjalla, ellei olisi ollut joku siinä patistamassa että kutsu koiraa kun ukko passivoitui, kehu kun se tuli, laita uudestaan ykköselle. Toisaalta oli musta aika wou että nössösieni vähän niin kuin karkasi ihan omille teilleen :D On sillä joku oma tahto sittenkin!

Ykkönen löytyi uusinnalla hyvin. 4&3 ja 6&5 otettiin samanlaisina pareina ja nämä meni muistaakseni hyvin. Koira jopa tuli aika hyvin etenemällä pistoilta pois. Palkkailin sitä taskusta sen tullessa mun luokse, kerran pistin lennosta uudelle pistolle.

Täällä tää ettis

Toisella kierroksella sitten maalimiehet 1.-4. valmiina ilman apuja. Ykkönen meni hyvin, tosin koira palasi ihan omia menojälkiään keskilinjalle. Kakkoselle se lähti hyvin mutta kaarsi jossain vaiheessa jommalta kummalta puolelta ohi ja lopulta pullahti keskilinjalle eteemme jonkun matkan päähän. Vahinkotyhjä! Kutsuin sen luokse ja palkkasin pienellä namilla taskusta, ja laitoin vähän eri kohdasta uudestaan. Ihme ja kumma että se lähti! Tätejä on selvästi paljon kivempaa etsiä kuin esineitä esineruudusta, koska sinne se ei samasta kohdasta halua uudestaan lähteä, mutta tädit on kyllä löydettävä. No nyt onneksi sitten sai hajun ja löysi sen. Kolmonen ja nelonen meni kanssa sitten ihan hyvin. Selvästi alkoi olla lopussa jo väsynyt, mutta hyvin jaksoi kuitenkin työskennellä.

Ai loppu jo... :I

Sienelle jatkossa edelleen tuota suoraan etenemistä, samoin tyhjiä pitäisi jo alkaa ottaa kuvioon. Valitse alkuun suht väljä maasto että koiran puuhat näkyy. Alussa yhteen treeniin vain yksi tyhjä, ja tyhjän jälkeisellä pistolla ukko voi olla ekoilla kerroilla vaikka haamuna että koira ihan varmasti lähtee ja löytää. Tyhjälle koira lähetetään normaalisti, ohjaaja odottaa että näkee sen irtoavan riittävän syvälle ja lähtee sitten keskilinjaa eteenpäin. Koiran annetaan etsiä vähän aikaa, ja jos se ei itse tule pois, se kutsutaan oikeen kovaa ja iloisesti. Keskilinjalla ohjaaja kehuu ja palkkaa koiran ja etsintä jatkuu normaalisti. Tyhjiä on voittajan radalla huomattavasti enemmän kuin löytöjä, joten ne ei saa olla mikään ihmeellinen juttu eikä niitä kuulu pelätä. Tyhjiin voi myös lopettaa ja palkata koiran itse kunnolla keskilinjalla. Alussa ja välillä myöhemminkin hyvän tyhjän voi palkata. Tyhjät on myös tärkeitä ja koiralla pitää olla motivaatio niihinkin. Jos esim. tuuli kertoo että siellä puolella ei ole ketään, tai koira ei muuten halua irrota, se mennään lähettämään uudestaan syvemmältä metsästä niin monta kertaa että se etenee sinne viiteenkymppiin. Ohjaaja ei suutu, painosta tai ärsyynny koiraan, vaan aivan ystävällisesti toteaa että ei kun tonne sun pitää vielä mennä käymään. Sitten kun koira menee, se saa kehut ja homma jatkuu. Vaatiminen ei ole tämän ihmeellisempää ja kilpahaku on kuitenkin viime kädessä silkkaa tottista - sen koiran pitää risteillä vaikka se tietää että siellä ei ole ketään.

Myy varastaa toisten eväät :D

Kiitos kaikille, oli taas oikein mukava ja antoisa leiri! :) Linkki mun kuviin, Sienen kuvat mun kameralla (c) Hannu Majava. Hannun ja Annen kuvat täällä.

Tohti kokovartalohännänheilutuksessa