tiistai 7. toukokuuta 2013

Aktivoituminen

Viime viikko meni omien kiireiden takia ihan ohi, ei tehty vissiin juuri mitään. No jotkut hakutreenit on tainnut olla mutta jotenkin on ollut aika hiljaiseloa ja ohjaajan motivaatiokin vähän hukassa. Mulla alkaa ensi viikolla kesäloma niin ehkäpä sitä olis vähän enemmän virtaa taas panostaa näihinkin hommiin!



Tottikset ja esineet tänään kaverin kanssa.

Luksi ensin ilmoittautumiseen. Virittelin haukuttamalla ja vein hallinnassa mielikuvitustuomarin eteen parin viereen, ja ei mitään ongelmaa, näin teemme siis jatkossakin. Ensin paikallaoloon parin suorituksen ajaksi, se mitä vilkuilin välillä esteen takaa, oli oikein hyvä. Se on pk-paikkiksessa paljon levollisempi kuin tokossa, ei haistele, juuri vilkuile ympärilleen tai mitään. Sitä on aikoinaan tokossa kurmuutettu ja yritetty niin hyvällä kuin pahallakin, ja vasta nyt tajuan, että se oli varmasti vain sijaistoimintaa tiiviin rivin aiheuttaman stressin takia. Tolla koiralla on todella negatiivinen käsitys kanssaeläjistä, ja koska se on pehmeä, terävä ja epäsosiaalinen ja pohjimmiltaan vielä epävarma, se ei montaa iholle tullutta irtokoiraa ole tarttenut kun soppa on ollut jo valmis. Se on päässyt ihmeen pitkälle kaikista mun tekemistä virheistä huolimatta ja pehmeydestään huolimatta on jotenkin kauhean sinnikäs ja anteeksi antavainen koulutusvirheiden suhteen. Olin siellä piilon takana ihan liikutuksen kyynelten partaalla kun tällasia pohdin :)


Liikkeistä tein jotain random seuruuta, jossa paljon käännöksiä, koetin hakea sellasta mahdollisimman säpäkkää käännöstä missä mun jalat kuitenkin pysyy mukana eikä se olisi ihan töks. Koira painoi ja juoksussa pompotti, jälkimmäisestä kielsin. Jäävistä kaikki tosi lyhyillä matkoilla, maasta luoksetulomatkakin tosi lyhyt, juoksusta taas tosi pitkä. Kummatkin eteen asti josta palloon. Jälkimmäisessä ärjäisin koiralle ihan tosissaan hetkeä ennen kun se saavutti mut, kun olis tullut ihan täysillä päin. Nää pitäisi nyt laittaa pakettiin ennen koetta :P Sitten vielä hyppyytin/kiipeilytytin vissiin kaikki tarjolla olleet esteet (5kpl) ihan vaan ollakseni häiriöksi paikallaolevalle parille. Pallo menosta yliheittona tai valmiiksi viety pallo odottamassa, ton narupallon kanssa se ei voi tehdä paluita kun se naru roikkuu liian pitkänä. Menin siis vastaan niin että ei tarttenut päättää yrittääkö yli vai kiertääkö.


Hetkeksi autoon, pari vei koiransa pois ja tuli avuksi mulle. Otin mudin uudestaan seuraamassa, jossa ammuttiin. Ensin yksi paukku johon reagoi terävyyssäpsyllä "mitä vittua?!", palkkasin pallolla. Seuraavaksi kaksi paukkua, näihin ei mitään reaktiota. Tämäkin pitää muistuttaa sille vielä kuntoon ennen koetta. Mähän kuiskaan sille aina ennen kaavion aloitusta "ammutaan". Moni pk-harrastaja opettaa, että aina seuruussa ammutaan, mutta mä oon treenannut niin paljon tokoa keskellä kaupunkia että tällanen ehdollistaminen ei ole ollut mahdollista. Nyt voisi vaikka yrittää ottaakin ohjelmaan, että aina seuruussa ammutaan, niin sekin auttaisi tota pysymään nahoissaan kun se ei tulisi yllärinä. Ääniarka se ei ole, se tulee sieltä terävyydestä se reaktio, mutta tulee silti. Siitä vielä eteenmeno valmiiksi tauon aikana viemälleni ruokakupille. Se oli tosi kaukana (50m?) ja koira meni sen jonkun 30m hyvin, himmasi ja läjähti sitten omatoimisesti maahan... huusin että höpönhöpön tuu takas sieltä, jolloin se nousi ihmettelemään sinne, ja sitten piti karjaista että TULE!! ennen kun se olisi huomannut sen kupin ja mennyt tämän jälkeen palkkaamaan itsensä sinne. Otin uusinnan vähän lähempää ja nyt meni perille asti, tosin vähän mutkia lopussa, kun ei nähnyt kuppia. Tämäkin pitäisi saada vielä vähän parempaan kuosiin seuraavien viikkojen aikana :D




Sieni
pääsi kanssa, vaikka arvoin taas huvittaako mua ollenkaan. Se vitun seuruu on nyt ihan solmussa eikä tee mieli tehdä sen suhteen yhtään mitään. Päätin, että lähinnä leikitään ja teen jotain ihan pientä enkä ota mitään stressiä mistään. Se ei ole viettipommi eikä siitä tule sellaista sähäkkää suorittajaa vaikka mitä tekisin. Tekniikkaakaan en pysty kouluttamaan sille niin paljon kuin haluisin, koska vireasiat pitää aina pitää mielessä. Oon miettinyt tätä aika paljon ja luulen, että mun täytyy ottaa sen kanssa sellanen sunnuntaiharrastaja-asenne. Että pääasia että tehdään jotain ja jos se nyt on ees sinnepäin niin olkoon sitten niin. Sen kanssa ei vaan voi nillittää niin pikkutarkkaa kuin haluaisin ja mihin olen tottunut, kun se ei sitä kestä. Mun taso on varmaan ihan oikeasti ihan liian kova, Sienen ei tartte tehdä evl-9-tasoista seuruuta, se saa pk-puolelta sen EH:n tai H:n paljon vähemmällä. Varsinkin teknisesti paljon vähemmällä! Joten hittoako sitä hinkata ja ottaa siitä kauheeta stressiä itselle, kun alkaa vaan vituttaa ja ahdistaa.


Menin vaan hyppyesteen luokse ja sinnehän se lähti, jolloin naksautus ja namin heitto. Tehtiin joku viisi toistoa näin, olin ihan hiljaa ja palkkasin vaan kun se itse loikki. Kerran meinasi tulla sivulle, jolloin otin vaan askeleen kohti estettä -> irtosi hyvin taas. Sama matalalla pentu-A:lla, seisoin itse sen vieressä ja omaa rintamasuuntaa kääntämällä koira teki meno-paluita. Sitten heiteltiin vähän vinkupalloa mistä se tykkäsi kovasti. Muutama eteentulo ilman kapulaa ja muutama kapulan kanssa. Kapulankin vain laitoin maahan ja annoin sen itse mennä ottamaan sen, kehut ja käsiapu eteen ja siitä riemukas palkka. Se teki tosi kivasti, tällanen omaehtoinen toiminnan tarjoaminen niin sopii sille. Sitten muistaakseni pelattiin taas pallolla. Vähän tokon kaukoja i-m-i, tässä se edelleen ennakoi tosi herkästi maasta istumaan nousua. Kielsin ihan nätisti "äp-äp, maahan" ja kesti sen oikein hyvin lässähtämättä! Taas pallopeliä, hilluin itse mukana ja tehtiin siinä lomassa korkeeta hyppyä (60-70-80cm) jossa ei mitään ongelmia, sekä vähän kisamittaista A:ta loivempaa estettä jonne meni kanssa hyvin ja vauhdilla. Lopuksi istuin kentälle ja se kiehnäsi pallo suussa mun ympäri. Sillä lähtee hirveesti karvaa tällä hetkellä ja se tuntuu kutiavan ja se "puskee" itseään minuun ja ulkona ties mihin puihin :D Sitten se viimeisenä kellahti selälleen se pallo suussa ja rapsuteltiin siinä mahasta ja oli tosi onnistunut ja rento fiilis!

Lopuksi vielä paikallaolot parin koiran kanssa tokotyyliin koirat vierekkäin. Ehkä vajaa minsa, olin loppupuolet ajasta selin. Meni hyvin maahan ja nousi hyvin sivulle, kun keskityin olemaan katsomassa koiraan käskyä antaessani. Se on niin pirun herkkä että tästä ne nuokin jumit taitaa vaan johtua.

Sieni ei mene kesäkuussa sinne oman seuran BH-kokeeseen. Ei se ole pk-tottiksen osalta läheskään valmis, eikä maastojenkaan, jälki varmaan syksyllä menisi niin katsoo sitä BH:takin sitten vaikka sinne. Tai ensi kevääseen, ihan sama. Ajattelin jos kesän-syksyn aikana koettaisi sen TK2 hakea tokosta. Se seuruu on kuitenkin aika lyhyt ja avoimessa nyt saa vielä sellasella matkustamisellakin ihan riittävät pisteet, jos muut sujuu. Ja se luoksetulon stoppi on edelleen aika lailla pelkällä suunnitteluasteella...


Esineruudussa oli hyvä tuuli takaoikealta. Sieni haki kaksi esinettä, eka vas. sivurajalta löyty nopsaa, siirryttiin sitten ihan toiseen reunaan toista lähetystä varten. Tokalle lähtö oli vaisumpi ku ekalle, mutta meni, tutkaili aluetta, irtosi sitten taakse ja onneksi myös sillä reissulla löysi sen oik. takanurkasta. Se on jotenkin aina niin iloisen hämmästynyt "ai siellä olikin vielä tällanen, voi jummi!". En tiiä kuin saatanasti se oikeen tarttee toistoja, että se usko tulee, että jos lähetän, siellä ihan taatusti on vielä jotain löydettävää. Luksi sai hakea vaan yhden joka oli eri paikassa kuin ne muilla olleet kaksi, heitin sen vaan eturajalta sinne jonnekin keskelle eteen. Sehän lähti ku pieru saharaan ja poukkoili ties missä hornan kuusessa, on kyllä taas niin yö ja päivä nää piskit tässäkin asiassa :D Kerran huusin sen takaisin kun meni sivusta reilusti yli. Aika nopsaa se kuitenkin löytyi. Ja tuotiin mun naamalle. Hinkattiin sitten sitä luovutusta erikseen palkan jälkeen vielä ja kyllähän se osaa sen nätisti eteen tuoda, kun käsketään, mutta aika monta kertaa sai toistaa. Sille vois ottaa kuurin ihan vaan tätä, muuten ei tartte tehdä esineitä ennen koetta välttis lainkaan. Ainakin mahdollisissa SM-kisoissa ne pomput vie turhaan kalliita pisteitä :P

3 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Sen kun keksisi, että mikä siinä tottiksessa on niin.. vastenmielistä. Sellaisia koiria on vaikka kuinka ja paljon (eikä vähiten juuri holskuissa), joille maastot on mieleisiä mutta tottis ihan blääh. Mikä niitä siellä maastossa aktivoi ja pitää vireessä, sekö ettei siellä kontrolloida niin paljon vai se ettei olla ohjaajan lähellä? Jos jotenkin saisi tottiksenkin koulutettua niin että koira omasta mielestä tekee itse ratkaisut kentällä, kuitenkin niin että ne on ohjaajankin mieleen. Onko sulla jotain valistunutta arvausta tähän asiaan?

laura kirjoitti...

Valistunutta :D

Mä uskon että paljon tekee ohjaajan oma asenne. Maastoissa on kivaa ja rentoa ja mä ainakin usein lähinnä keskityn ihailemaan miten uskomattoman taitava nenä mun koirilla on. Siellä ei nillitetä ollenkaan samaan tapaan kuin kentällä. Nenän käyttö on vaan koirille niin paljon luonnollisempaa kuin tehdä mitään seuraamiskaavioita ja helposti varmaan aika itsessään palkitsevaa. Koiralle jää kuitenkin aika paljon tilaa tehdä omia ratkaisuja, ihminen vähän niin kuin heittää sille vaan ongelman "tossa menee jälki, aja se" tai "tuolla on ukkoja piilossa, mees etsimään" ja se saa käyttää omaa älyään ja kroppaansa tehtävän suorittamiseen. Tottis on niin sellaista kaavamaista "nyt me tehdään kuten mä sanon" ja siellä sitä hinkataan kenttää ees taas, juupa juu...

Toinen mihin uskon vahvasti, on perinteinen pakote- tai ihan vaan houkuttelukoulutuskin. Uskon että naksuttelu ja sheippaaminen nimenomaan veisi monet paljon pidemmälle. Sen lisäksi, että ohjaaja itse lakkaisi suhtautumasta tottikseen "se nyt on sellasta pakkopullaa" ja "mulle riittää just se hikinen sääli-70p". Se pitäisi nähdä yhtä mielenkiintoisena kuin maastot, tehdä siitä koiralle haaste ja ihailla sen osaamista samalla tavalla kuin metsässäkin. Sheippaamalla nimenomaan se koira saisi tuntea "määräävänsä" ja olevansa avainasemassa ja sen mielestä niissä liikkeissä olisi ehkä enemmän "järkeä"?

Tää siis koskee koiria joilla ei ole niin paljoa sitä tavaraa päässä, joku superkiihkeä nyt tekee mitä vaan koska pallo.

Kata kirjoitti...

Mäkin uskon, että naksuttelut ja ainakin semisheippaukset veisi passivoitumaan pyrkivää koiraa pidemmälle, jos nyt ei ole ihan toivoton tapaus että ruokakaan ei kiinnosta. Se on sitten varmaan aika pitkälle ohjaajan taidoista kiinni, miten sen saa koe-ohjeen vaatimiksi liikkeiksi. Ja voi, mä haluaisin käännyttää kaikki tottiksen vihaajat kun sehän on niin hauskaa, en tajua miten joku voi inhota sitä niin paljon, tottakai se näkyy koirassa. Ja jos koira ei osaa, siltä ei voi vaatia. Tuohon moni hoppuilija sortuu, itseni mukaanlukien aina välillä.. Toinen vaihtoehto on sitten opettaa, opettaa ja opettaa vaan eikä koskaan nostaa kriteeriä ja saada valmista liikettä, sitäkin olen harrastanut :D