Kesä tuloo

Kuluneella viikolla kevät on laskeutunut ja maastokausi saatiin korkattua joka osa-alueella. Mietiskelin näitä juttuja ja tein vähän tavoitteita ja pläänejä, jotka tällä hetkellä näyttää tältä:

Luksi ei treenaa hakua lainkaan ennen valioitumista jäljeltä. Se keskittyy tämän kauden vain jälkeen. SM-kokeen vika ilmopäivä on 30.6., ja siihen mennessä on oltava siis kolme koularia (joista vähintään yksi ykköstulos). Meillä on yksi ykkönen ja yksi kolmonen, eli yksi "mikävaan-tulos" riittäisi. Mulla on jälkikoepaikka toukokuun loppuun, ja kesäkuulle katsottu pari koetta, joihin on rajoitettu osanotto ja hirmu stressi sitten yrittää mahtua mukaan. Vaikka se saisi ykkösen tosta toukokuun kokeesta, koetan silti vielä saada koepaikan ennen SM-koetta, saisi se vika ykkönen tulla jo ennen. Jos toukokuun lopun kokeesta ei tule mitään tulosta, jätän varmaan SM:t kokonaan väliin, koska en kestä sitä hirveää koepaikanmetsästysstressiä mikä siitä seuraisi... ja jos tänä vuonna ei päästä sinne, tuskin tulee enää ensi vuonnakaan mentyä. Kai se koira nyt tän kauden aikana valioituu edes syksystä sitten, ja sen jälkeen se sitten vaihtaa HK/EK-puolelle ja jäljet (jälkikokeet) on jäljestetty.

Esineruutujen osalta olen tehnyt aika helppoa (pienehkö alue, useita esineitä, osa saattaa kyllä olla hankalissa paikoissa) treeniä motivaation kasvattamiseksi. Se joutuu tuomaan useamman esineen eikä saa koskaan välipalkkaa, vaan ison purkin vasta lopuksi. Viime kaudellahan sillä alkoi tulla vähän sellaista laskeskelua, että eikö yksi tai kaksi esinettä riittäisi ja etsi ämmä keskenäsi ne loput. Suunnitelma olisi, että treeneissä aina 3-6 esinettä tuottaa kokeessa sujuvasti kolme esinettä noutavan koiran. Toki palkkaan sen satunnaisesti vain yhdestäkin. Luulen, että oleellista on kuitenkin jättää ne välipalkat pois ja palkata kunnolla vasta lopuksi. Se vähän lössähtää välipalkasta. Palkatta taas enemmänkin vire nousee kun se alkaa turhautua. Koekautta kohti mennessä täytyy vielä taas siirtää se palkka minulta autolle venaamaan.

Jälkikausi aloitettiin metsässä tänään. 500 askelta, kolme keppiä + loppupalkkapurkki vikana esineenä, vanheni tunnin, jana n. 5m ja lähti vasempaan. Parit kulmat, kaarrokset ja piikkikin. Intoa oli arvetenkin ihan helvetisti ja ranne kipeenä jarruttelin. Heti ekassa kulmassa se hukkasi jäljen ja vaikka en sanonut mitään, olin aika painostava ja kiehuin ääneti sille. Siirryin samalla liinassa ihan parin metrin päähän koirasta. Sen jälkeen se ajoi paljon paremmin ja kaikki kepitkin nousi hyvin. Mä niin mielelläni näkisin, kuinka se ajaa rauhassa, itsenäisesti ja itsevarmana, mutta olen vaan itse ryssinyt jossain vaiheessa ja sellanen ei ole mahdollista. Jos se saa liikaa liinaa, se kaahottaa menemään. Sille pitää laittaa aika kovastikin painetta että se tekee tarpeeksi tarkkaa työtä. Silloin ne kepit nousee ja ne toimii palkkana itsessään, mutta jotenkin mulla on silti vähän paha mieli siitä, onko mikään harrastus sen arvoista. Tänään sillä oli ongelmia pysyä siellä maassa ja se pomppasi palkkaa vastaan monta kertaa joka ilmaisussa, ja siitäkin sitten neuvoteltiin. Kerran se myös karkasi kepiltä jatkamaan jälkeä itsenäisesti, mitä se ei missään nimessä saa tehdä koska siinä vaiheessa se kaikki hallinta ja keskittyminen meni viimeistään, joten hilasin sen liinasta takaisin ja siinä sitten muistuteltiin mitä se MAAHAN siellä metsässäkin tarkoitti... Motivaatio sillä on ihan helvetinmoinen ja loppupurkkia on ihan turha laittaa sinne, ja pitää muutenkin miettiä josko se vika keppi olisi vaan luokkaa sanallinen kiitos. Jos se vähän vähentäisi sitä kaahaamisen tarvetta? Kauden plääni olisi tehdä riittävän vaikeita jälkiä, pitää hyödyntää kaikki sateiset, helteiset ja muuten haastavat päivät, ja keksiä vaikeita, erilaisia maastopohjia. Sille on ihan turha tehdä sellasta helppoa motivaatiotreeniä, eikä se musta tartte sellasta perustreeniä myöskään mihinkään ylläpitoon. Ennemmin joko vitun vaikeeta missä se joutuu oikeesti töihin ja sen ylisuuri itseluottamus vähän rakoilisi, tai sitten pelkkiä keppejä iltaruokaa vastaan vaikka ihan hiekalla tms. Laatu ehdottomasti korvaa määrän.

"Meidän pihalla" oli ylläri tänään, se kesä tuloo kuulkaa :)

Sieni sekosi ekoissa maastohakutreeneissä ihan totaalisesti, en edes tiennyt että se voi treeneissä mennä sellaiseen reikäpäämoodiin ja kaahottaa ihan talla pohjassa, aivot narikassa :D Ilmaisua on siis tehty, en ottanut sille sitä maalimiehen kiertoa mukaan, vaan se saa mennä kuten aloitettiinkin. Musta sillä on ollut kiva ilme ja hyvä vire. Maastossa sitten tosiaan sai korjata aika monta kertaa eikä se ottanut lainkaan itseensä vaikka joutui toistamaan koko ketjun uudestaan. Hakutreeneihin lähtiessä (kun haen sen autolta ja puen vaatteet sille) se myös esittää korkeinta viretilaa missä olen sen nähnyt. Ja ääntelee! o_O Hupaisaa, ja varmaan tulevaisuuden ongelma mutta nyt olen silti vain iloinen...

Haun osalta en osaa asettaa sille mitään tavotteita. BH-koe oli alustavasti varattu kesäkuulle (oman seuran koe), mutta näillä näkymin jätän sen väliin. Mulla oli vähän niinku kiire saada sille jotain tuloksia ennen astutusta, mutta nyt kun se jäänee kokonaan, heitin kaikki tavoitteetkin narikkaan. Jos siirtäisi rauhassa ensi kaudelle koko BH:n ja tekisi siihen mennessä myös varsinaisen tottiksen valmiiksi. Ei ole oikein ollut motivaatiota hinkata. En mä tiedä, kyllähän se teknisesti osaa riittävän hyvin että yksi käyttäytymiskoe menisi sillä läpi, mutta se vire niissä hemmetin pitkissä seuruissa on se mihin se kaatuu. Enkä mä haluaisi mitään rimaa hipoen -suoritusta, kun ei sillä ole mikään kiire.

Jäljen osalta Sienellekin tänään eka varsinainen metsäjälki. 150 askelta, yksi suora kulma, kolme keppiä + loppupalkkapurkki, tunnin vanha, jana pari metriä ja lähti oikeaan. Muistuttelin ensin pari ilmaisua kepillä parkkiksella ja oli ihan hyvin mielessä. Toin koiran löysällä liinalla edelläni janalle ja annoin sen törmätä jälkeen ilman mitään käskyjä. Nosti takajäljen, päästin pari koiran mittaa liinaa ja stoppasin sitten, jolloin kääntyi itsenäisesti. Ekasta kepistä yli, tokan ilmaisi hyvin vaikka sai hajun ja joutui tarkentamaan, mutta hyvin jäi sitä etsimään eikä meinannutkaan jatkaa. Kolmanteen ei taas reagoinut mitenkään, loppupurkilla autoin maahan-käskyllä kun jäi sitä vähän ihmettelemään. Mukavan rauhallista ja keskittynyttä menoa tohon yhteen höyrypäähän verrattuna! Kulmassa vähän meni yli mutta tosi hyvin selvitti itsenäisesti. En usko, että se oikeasti huomasi niitä kahta ylitettyä keppiä. Sietää kyllä miettiä miksi ei. Oli märkää puuta ja sateinen sää, mutta samat olosuhteet oli mudillakin ja se kyllä ilmaisi. Tuntuu vähän vaikealta arvioida Sienen motivaatiota. Pidätin liinasta pari kertaa eikä se siinä ollut millänsäkään. Tuntuu, että se tartteisi vähän lisää motivaatiojälkiä (esim. just se valmis loppupalkka siellä päässä, mikä mudille taas ei sovi), mutta toisaalta saatan olla aivan väärässä että hutilointi ja kaahotus olisi muka sama kuin suuri motivaatio... :P Se menee niin tasaiseen ja rauhassa mutta menee kuitenkin, niin tartteeko siitä nyt tehdä ongelmaa? Niitä keppejä pitää miettiä, Sientä en aio ruveta painostamaan koska ensinnäkin se varmaan lopettaa siinä vaiheessa kokonaan ja toisekseen musta se nyt vaan hipoo kyllä eettisyyden rajoja ja olen pahoillani että Luksin kanssa ollaan menty sellaiseen tilanteeseen. Vaikka on ihan tavallista että peltojäljellä varsinkin se koira on enempi vähempi paineessa. Mutta mä olenkin kukkahattu moneen perinteiseen pk-ihmiseen verrattuna. Sienelle siis pitää yrittää vaan kasvattaa sitä keppimotivaatiota. Laitoin nyt tarkoituksella tosi tiuhaan, että se saisi usein palkkaa (sille on oikeastaan opetettu koko jälki "keppikaistaleilla" eli jälki on vain polku joka vie kepille = palkalle), mutta ehkä ne on silti liian tiuhassa ja häiritsee vain rikkomalla jäljestyksen rytmin. Se hemmetin jälki on niin itsessään palkitsevaa selvästi Sienellekin, vaikka sillä ei ole juuri koskaan ollut siellä ruokaa vahvistamassa sitä! Seuraavan koiran mä koetan opettaa ihan täysin ilman ruokaa pelkillä esineilmaisuilla, mutta sitten jää kyllä kovan alustan jutut tekemättä, plääh.

Jäljellä Sienen tavoite voisi olla alo-avo-tason saavuttaminen syksyyn mennessä. En usko että sinne on kovin pitkä matka. Helppoa jälkeä se varmaan ajaisi sen puoli kilsaa-kilsan jo nyt, mutta haluan silti kehittää sen itseluottamusta ja ehkä himpan sitä motivaatiotakin. Sille pitää tehdä sopivassa suhteessa helppoa motivaatiojälkeä ja toisaalta just sopivan vaikeita jälkiä/osia helpolle jäljelle, sellasia missä se on vähän vaikeuksissa mutta selviää niistä kuitenkin. Ja koska sillä on niin paha kiltin tytön syndrooma, yritän olla puuttumatta yhtään mitenkään ja antaa sen ratkoa ongelmat itse.

Esineruudussa se hakee tällä hetkellä kaksi valmiiksi vietyä esinettä ihan hyvin. Syksyllä vielä meinasi usko loppua ja ekan haettuaan se oli sitä mieltä, että ei täällä varmaan ole enää mitään, eikä irronnut enää mihinkään. Edelleen se mielellään nysvää siinä aika edessä, joten sille paljon takapainotteista treeniä. Sille meinasin tehdä paljon erilaista harkkaa; välillä ihan helppoja missä minä tai avustaja vie esineen sen nähden, tai viedään esine yhdessä. Välillä valmiiksi vietyjä, välillä yksi, välillä useampi. Tässä pitäisi kanssa onnistua tasapainoilemaan juuri niillä mukavuusalueen rajoilla ja saada se välillä vietyä ongelmiin joista se selviäisi ja vahvistuisi. Näen esineruudun hyvänä treeninä yleisen itseluottamuksen, irtoamisen ja itsenäisen työskentelyn kehittämiseen ja Sienelle ne kaikki tulee tarpeeseen. Haku on kaikkinensa tehnyt varmasti tosi hyvää irtoamiselle. Toisaalta se myös sotkee ja tuntuu että välillä se ei tiedä etsiikö se ukkoja vai esineitä. Vaikka virittelen esineruutuun aina ottamalla autolla yhden esineen noston. No, kai aika tekee tehtävänsä.

Uskon, että maastojen osalta se olisi ihan valmis jälkikokeeseen tällä kaudella. Kieltäydyn vaan ottamasta siitä tottiksesta mitään stressiä. Jos se ei tule valmiiksi koskaan niin olkoon sitten vaikka tulematta. Tämä kausi tehdään silti maastoja ja nautitaan niistä ja katsotaan sitten uudet suunnitelmat jos sellaisia tarttee tehdä.