Terhin hakukoulussa

Mudiguru Terhin hakutreeneihin päästiin tänään kuokkimaan. Mutsi oli mukana kuvaamassa töppösen treenit ja mikäs siellä oli ollessa, kun oli aivan mahtava sää :) Treenien jälkeen käytiin vielä leikkimässä kolmen mudin ja hollannikkaan (jonka osana oli muuten vain katsoa autosta, mikä oli yllättävän rankkaa - nyt illalla Sieni on ihan poikki!) kesken. Tässä nyt päivän aikana meille ja muillekin tulleet ajatukset oksennettuna sekavassa järkässä:

Ihku nesteyttää

- rullat: mudeilla valtaosin ruotsalaisia i-rullia, koska juoksutyyli "sukkamainen" ja u-rullaa ei vain saa niin ettei se mene jalan ali. Rulla voisi olla jo kaulassa killumassa tässä vaiheessa, myös lenkille mukaan -> opetetaan koiralle että siihen ei saa koskea missään tilanteessa.

-näyttöliina lähempänä viittä kuin kymmentä metriä (sääntö: 5-10m), joustollinen grippi on paras, mutta makuasioita. Liina saa ja pitääkin olla ohjaajan kädessä, ei suotta tungeta sitä taskuun missä se on tuhannen sotkussa!

-motivaatio on tärkein! Jos koiran paras palkka on "käsilaukku" (purutyyny :D), se survotaan vikan ukon takin alle piiloon, vaikka olisi epämukavaa ja hankalaa. Koiralla pitää alusta asti olla kova motivaatio hommaan, koska muuten se ei tule selviämään haasteista ja rankoista paikoista, vaan luovuttaa. Näe vaivaa, jotta löydät omalle koirallesi mieleisen palkan, sellaisen, jonka eteen se todella tekee töitä. Maalimiesten pitää palkata koira kunnolla ja siinä saa mennä aikaa, ei mitään pikaisia "hyvä, noniin" -kiirehtimisiä!

-harjoitukseen tullessa aina tuomarin kättely, jotta koiralle tulee rutiini tähän, eikä kisatilanne erottuisi niin räikeästi treeneistä.

-orientoituminen paremmin, nyt vain toin koiran ja laitoin sen hommiin (no olin mä sille kuiskaillut tätejä, onko tätejäää mutta ei riitä). Ei haittaa jos tässä vaiheessa hetsaa reilustikin, esim. pari askelta ukon perään, kiihottava "missä!" jne juttelu, kylkiin taputtelu. Osa ryhmän koirista jopa alkoi äännellä, mikä ei myöskään haittaa. Jäi vähän epäselväksi miksi ei haittaa ja eikö siitä helposti tule tapa ja näin tokoihmisenä olen tiukasti sitä mieltä että ei ääniä! Mutta Luksi ei todnäk ihan helposti mene enää tässä iässä ja kokemuksella yli ja voi kokeilla enemmän hetsata.

Lähetys tykinkuulana :D

-koiralle ei koskaan heitellä rullaa autoilla ja sillä tavoin viritellä sitä hommiin. Rulla otetaan aina ja vain ja ainostaan maalimieheltä. Tarvittaessa joku metrin päässä olevaksi ukoksi ja irtorulla sille, jos tarttee ja haluaa tällä tavoin viritellä.

-ohjaajan rintamasuunta, asento (ei kyykyssä koiran päällä), ohjaaja katsoo lähetyksessä ukkoa/eteenpäin eikä koiraa. Heti kun koira lähtee pistolle, ohjaaja LIIKKUU ETEENPÄIN! Ei ihailla sitä koiraa vaan liikettä; varsinkaan ilmaisutreenissä parkkiksella koiralla ei mene montaa sekuntia käydä ukolla ja ohjaaja saa melkein juosta jotta pistosta tulee oikean mallinen! Oli vaikeeta kaikille, en siis ole yksin ongelmani kanssa :P Alkuun voi edetä viistosti syvemmälle alueelle, jotta koiralle tulee lyhyempi rullanpalautus- ja näyttömatka ja se pääsee palkalle nopeammin. Vahvistaa myös oikean muotoisen piston tekemistä.

-maalimies kierrättää rullaa itsensä ympäri puoli kierrosta niin, että vahvistaa koiran eteenpäin etenemistä alueella. Koira saa rullan kun se on mennyt puoliympyrän ukon ympäri ja sen nenä on taas kohti ohjaajaa, tällöin se oppii kiertämään piilot ja tarkistamaan että ukko on todella siinä, ja lisäksi rullaan tulee saalisärsykkeen kautta kovempi motivaatio ja parempi puru. Koiralla pitäisi olla sellainen "tänne se rulla!" -raivo sen mennessä ukolle. Kun koira puree rullaan kunnolla, aletaan sen liikettä pikku hiljaa vähentää ja häivyttää. Lopuksi rulla on ukon vieressä maassa niin, että koira kiertää puoliympyrän ja saa rullan maalihenkilön vierestä vasta sitten. Hyvä käytäntö on sopia, että maalimies nostaa käden ylös kun koira on purrut rullaan, tällöin ohjaaja tietää äänellä kannustaa (aloittelevaa) koiraa tuomaan. Luksille sopii tässä käsky "anna!" paljon paremmin kuin mitkään "hyvä, taitava!" -kehut.

-näytöllä koira maahan, sitten "hyvä, vapaa" tms vapautus ja palkka. Koira saa syödä palkan missä asennossa haluaa, sen ei tartte enää maata, mutta maalihenkilö vapauttaa koiran ennen palkan kaivamista.

Ihku huutaa

-jos ja kun koira yrittää oikoa (ottaa rullan, tiputtaa sen ukon jalkoihin, menee maate, härkkii palkan toivossa), kukaan ei tee mitään. Maalimies ottaa tarvittaessa saman rullan uudestaan käteen jos se lensi johonkin, mutta koiraa ei tartte auttaa liikuttamalla rullaa tms, ja ohjaaja varsinkin on ihan hiljaa. Odotetaan että koira ottaa itse rullan ja silloin ohjaaja kehuu/kutsuu luokse kuten normaalisti aloittelevan koiran treeneissä. Kaikille tulee tämä vaihe jossain vaiheessa, ja se pitää ajatella niin päin että on tärkeää että palkka on motivoiva ja koira oikeasti haluaa saada sen. Siksi se yrittää oikoa, että pääsisi päämääräänsä nopeammin. Kun koiralle ei koskaan anneta periksi, ja se saa itse kokeilla mikä toiminta johtaa palkkioon ja mikä ei, se "alistuu kohtaloonsa" ja tämä kokeilu harvoin toistuu. Jos koira tuo rullan osan matkaa ja pulauttaa sen matkalla ja esim. karkaa maalimiehelle palkan toivossa, otetaan kokonaan uusi pisto (maalimiehellä on vararulla tai ohjaaja vie tippuneen rullan sille).

-koiran valjaisiin 20-30cm pitkä remminpätkä (kuva 1, 2), joka vähentää säädön määrää oleellisesti.

-mun puutarhaletkurullat on varsin kovia ja epämiellyttäviä, hyvin voisi olle pehmeämpiäkin. Jos koira puree rullaan kunnolla ja pitää sitä hyvin, ja ote pitää myös mäkisessä ja ryteikköisessä maastossa, kelpaa kovemmatkin. Ainakin tänään Luksi puri ja piti hyvin, mutta mieti asiaa jatkon kannalta.

4,5v iässä se uskaltaa leikkiä jo vieraidenkin kanssa ja oli kumman sosiaalinen!

-paitsi jokaisella maalimiehellä, myös lopussa kunnon palkat ja leikit joka koiralle, ei saa olla kiire. Tämäkin helposti unohtuu. Mudin kokoiselle pienelle koiralle maksalaatikko tms mömmö on hyvää ruokapalkkana, mutta se kannattaa liiskata purkkiin niin, että koiralla menee vähintään 5-10s syödä se. Tällöin palkka tuntuu enemmältä ja koira pysyy maalimiehellä riittävän kauan.

Mudit on aina niin vihaisia, mutta onneksi sienet on sosiaalisesti taitavia :)

-näytölle mennään hissukseen. Aloittelevan koiran voi päästää irti liina perässään, mutta osaavammille pitää opettaa hyvinkin hidas eteneminen (ohjaaja siis jarruttaa liinasta, koira saa kyllä vetää). Koska kaikki tuomarit ei todellakaan ole kovin ketteräjalkaisia ja koirakko ei voi pinkoa minkä jaloistaan pääsee :P

-> kuvat omista & muista