Piti pitää vapaapäivä mutta enhän mä malttanut...
Eli noutojuttuja sisällä:
Luksi sai aloittaa, otin sille suoraan vinoja palautuskulmia, mitkä oli todella vaikeita. Pistin sitten esteitä eteen, ensin ihan kevyet kipot mutta lopulta niihin kunnon painot, kun mudi oli sitä mieltä että jos haluaa luovuttaa oikeaa jalkaa vasten niin esteethän voi tyrkätä vaikka pois tieltä tai mennä niiden päälle... se halusi siis tuoda kapulan suoraan siihen mistä suunnasta haki sitä, eikä katsonut lainkaan miten päin minä oikeastaan olen. Pistin vielä kapulan pois ja otin pelkkiä vinoja eteen tuloja, oli paremmin ajatus mukana. Sitten pyörin paikoillani ja koiran piti korjata asento edessä, tää toimi hyvin, eikä edes yrittänyt hakea perusasentoon!
Sieni teki luovutuksia myös sekä kapulan kanssa että ilman pelkkinä eteentuloina. Kapulan kanssa jää helposti vähän taakse ja tarttee pienen avun, joko käsillä tai pikku peruutusaskeleen, niin tulee paremmin. Mutta on sillä jo aika hyvä ajatus mihin se kapula pitäisi tuoda. Nosteli kapulaa vähän rumasti välillä ja ne toistot keskeytin heti ottamalla kapulan ja laittamalla sen uudestaan maahan, ei ottanut tästä itseensä. Pitää erikseen naksutella se nostokohta taas, ja lisäksi toi kapulahan on aivan liian pieni sille (maavara), sen on hankala ottaa se. Mudillekin se on liian matala.
Illalla töiden jälkeen jatkot agihallilla, oli koirat autossa ja mentiin suoraan. Otin remmin mukaan ja pistin koira kerrallaan seinään kiinni. Palkkana lihapullia ja vinkutennari. Harjoituksena Annen blogista varastettu jaakotus. Ensin tuo vasen ylä missä oli vain hyppy ja putki ja hämy-A. Rima medinä.
Mudi aloitti olemalla ihan helvetin ärsyttävä, se ei kuunnellut yhtään mitään. Siis ei seurannut ohjausta mutta ei myöskään ottanut kuuleviin korviinsa kun kailotin sille että haloo maa kutsuu. Vinkutennari ei ole sille hyvä koska se jää siitä jotenkin levottomaksi ja näpsii käsille ja on vaan ihan kauhea. Sen pallossa pitää olla naru että sitä saa revittyä koska se tarttee sellaista. No sitten kun sen pallon kanssa tuli erimielisyyksiä ja nappasin koiraa tukasta kiinni, se tokeni siitä ravistuksesta sen verta että alkoi toimia. Jumalan kiitos se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin herkkis, en tiedä mitä tekisin sen kanssa muuten, taito meinaa loppua välillä nytkin! Kääntyy se sitten halutessaan hyvin ketterästi.
Sieni keräsi kivat kierrokset sillä aikaa kun mudi oli vauhdissa, mutta kun aloin kunnolla ojentaa mudia, Sienikin vaikeni seinässä. Sitten kun päästiin mudin kanssa taas samalle taajuudelle ja kehuin sitä, Sieni riemastui kanssa. Aika kovasti se myötäelää kyllä ja ottaa moitteet kanssa. No mutta kun menin vaihtamaan koiraa niin ei se pahalle ollut jäänyt lainkaan vaan pomppi siinä tasajalkaa mun ympärillä :D Sieni meinasi aluksi kanssa olla A:lla mutta se tajusi ihan yhdellä kerralla mitä tarkoitan ja teki kivasti sitten.
Sitten tehtiin oikeeylä-harjoitus mustilla numeroilla. Nostin rimat makseihin. Tässä muistaakseni ei ollut kummallakaan mitään ihmeitä, Sieni tipautti yhden riman mutta ei ollut moksiskaan, mudille sai karjua että se kuuli huutonsa läpi ja Sieni ei taivu niin hyvin kuin mudi, tietenkään kun on vasta alussa.
Sitten siirsin vähän esteitä: pitkä suora hyppy-hyppy-mutkaputkeen ja putkesta ulos tullessa suoraan kepit. Ihan vaan vauhtia hain äskeisen kieputuksen jälkeen. Mudi on selvästi nopeampi kuin Sieni, mikä ei ollut mikään uutinen kyllä.
Lopuksi Sieni ähersi vielä kontakteja, eka A. Kokeilin remmissä, kokeilin laittaa pöydän apuesteeksi että se tekisi vain pelkkää alastuloa, kokeilin antaa sen tehdä mitä se tekee ja eihän se nyt vahingossakaan ihan oikeaan paikkaan jäänyt, vaan tuli liian alas, kokonaan pois esteeltä. Puomia kaksi toistoa remmissä yhdessä viedylle namille, nää oli hyviä. Puomilla ehkä olis parempi treenata muutenkin kun siihen on helpompi pysähtyä. Olen ollut ihan hilkulla ilmoittaa Sienen joko 7.4. Pieksämäelle tai 14.4. Varkauteen. Lauantaivapaat on mulla aina ruinaamisen takana ja agikisat on mulle niin vähäpätöinen juttu että "säästän" kyllä leireille ja pk-kokeille, kun joka (tai joka toinenkaan...) viikonloppu ei vaan voi saada vapaata. Siksi noi sunnuntait olisi niin loistavia kun ne on aina vapaita. Mutta kun molemmissa on vain kaksi agirataa, ei hyppäriä :( Ja totuushan on se että ne kontaktit on todella hyvin hyvin kesken ja tiedän että ei ole järkeä mennä kisaamaan niin. Muttaaaa... kun ne ekat kisat menee luultavasti jotenkin ihmettelyyn, uuteen kenttään ja erilaisiin esteisiin, lähtöön ja kisatunnelmaan ja kaikkeen uuden koiran kanssa säätöön joka tapauksessa, niin onko sillä niin väliä? Ei hajuakaan miten Sieni esim. hakee vieraat kepit, tai tuleeko se ekasta hypystä ohi kun on tosi hämillään eikä oo tajunnu että tää on agia kanssa, miten se reagoi kisapaikan ääniin ja tunnelmaan ja esim. tekeekö jotain niin pöyristyttävää kuten varastaa lähdössä...? Näitä ei oikein voi tietää kuin kokeilemalla. Seuraava mahis on näillä näkymin kesäkuussa oman seuran iltakisat ja sitten seuraava varmaan joskus fakin syksyllä, kun kesällä tosiaan kaikki muut lajit jyrää agin niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Kävisin nyt noi parit kisat ja keräisin kokemusta ja syksyllä sitten "tosissaan aloitus" vähä niinku uudestaan. Ja kun agi on tosiaan sivusivusivusivu-tjsp-laji niin en tiiä kuinka kummoiset kontaktit meinaan sille koskaan opettaa. Vähän paremmat kyllä joo mutta kärsiikö ne nyt kauheesti jos pari starttia kisaan noilla ehkä-ottaa-ehkä-ei-suorituksilla?
Illalla töiden jälkeen jatkot agihallilla, oli koirat autossa ja mentiin suoraan. Otin remmin mukaan ja pistin koira kerrallaan seinään kiinni. Palkkana lihapullia ja vinkutennari. Harjoituksena Annen blogista varastettu jaakotus. Ensin tuo vasen ylä missä oli vain hyppy ja putki ja hämy-A. Rima medinä.
Mudi aloitti olemalla ihan helvetin ärsyttävä, se ei kuunnellut yhtään mitään. Siis ei seurannut ohjausta mutta ei myöskään ottanut kuuleviin korviinsa kun kailotin sille että haloo maa kutsuu. Vinkutennari ei ole sille hyvä koska se jää siitä jotenkin levottomaksi ja näpsii käsille ja on vaan ihan kauhea. Sen pallossa pitää olla naru että sitä saa revittyä koska se tarttee sellaista. No sitten kun sen pallon kanssa tuli erimielisyyksiä ja nappasin koiraa tukasta kiinni, se tokeni siitä ravistuksesta sen verta että alkoi toimia. Jumalan kiitos se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin herkkis, en tiedä mitä tekisin sen kanssa muuten, taito meinaa loppua välillä nytkin! Kääntyy se sitten halutessaan hyvin ketterästi.
Sieni keräsi kivat kierrokset sillä aikaa kun mudi oli vauhdissa, mutta kun aloin kunnolla ojentaa mudia, Sienikin vaikeni seinässä. Sitten kun päästiin mudin kanssa taas samalle taajuudelle ja kehuin sitä, Sieni riemastui kanssa. Aika kovasti se myötäelää kyllä ja ottaa moitteet kanssa. No mutta kun menin vaihtamaan koiraa niin ei se pahalle ollut jäänyt lainkaan vaan pomppi siinä tasajalkaa mun ympärillä :D Sieni meinasi aluksi kanssa olla A:lla mutta se tajusi ihan yhdellä kerralla mitä tarkoitan ja teki kivasti sitten.
Sitten tehtiin oikeeylä-harjoitus mustilla numeroilla. Nostin rimat makseihin. Tässä muistaakseni ei ollut kummallakaan mitään ihmeitä, Sieni tipautti yhden riman mutta ei ollut moksiskaan, mudille sai karjua että se kuuli huutonsa läpi ja Sieni ei taivu niin hyvin kuin mudi, tietenkään kun on vasta alussa.
Sitten siirsin vähän esteitä: pitkä suora hyppy-hyppy-mutkaputkeen ja putkesta ulos tullessa suoraan kepit. Ihan vaan vauhtia hain äskeisen kieputuksen jälkeen. Mudi on selvästi nopeampi kuin Sieni, mikä ei ollut mikään uutinen kyllä.
Lopuksi Sieni ähersi vielä kontakteja, eka A. Kokeilin remmissä, kokeilin laittaa pöydän apuesteeksi että se tekisi vain pelkkää alastuloa, kokeilin antaa sen tehdä mitä se tekee ja eihän se nyt vahingossakaan ihan oikeaan paikkaan jäänyt, vaan tuli liian alas, kokonaan pois esteeltä. Puomia kaksi toistoa remmissä yhdessä viedylle namille, nää oli hyviä. Puomilla ehkä olis parempi treenata muutenkin kun siihen on helpompi pysähtyä. Olen ollut ihan hilkulla ilmoittaa Sienen joko 7.4. Pieksämäelle tai 14.4. Varkauteen. Lauantaivapaat on mulla aina ruinaamisen takana ja agikisat on mulle niin vähäpätöinen juttu että "säästän" kyllä leireille ja pk-kokeille, kun joka (tai joka toinenkaan...) viikonloppu ei vaan voi saada vapaata. Siksi noi sunnuntait olisi niin loistavia kun ne on aina vapaita. Mutta kun molemmissa on vain kaksi agirataa, ei hyppäriä :( Ja totuushan on se että ne kontaktit on todella hyvin hyvin kesken ja tiedän että ei ole järkeä mennä kisaamaan niin. Muttaaaa... kun ne ekat kisat menee luultavasti jotenkin ihmettelyyn, uuteen kenttään ja erilaisiin esteisiin, lähtöön ja kisatunnelmaan ja kaikkeen uuden koiran kanssa säätöön joka tapauksessa, niin onko sillä niin väliä? Ei hajuakaan miten Sieni esim. hakee vieraat kepit, tai tuleeko se ekasta hypystä ohi kun on tosi hämillään eikä oo tajunnu että tää on agia kanssa, miten se reagoi kisapaikan ääniin ja tunnelmaan ja esim. tekeekö jotain niin pöyristyttävää kuten varastaa lähdössä...? Näitä ei oikein voi tietää kuin kokeilemalla. Seuraava mahis on näillä näkymin kesäkuussa oman seuran iltakisat ja sitten seuraava varmaan joskus fakin syksyllä, kun kesällä tosiaan kaikki muut lajit jyrää agin niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Kävisin nyt noi parit kisat ja keräisin kokemusta ja syksyllä sitten "tosissaan aloitus" vähä niinku uudestaan. Ja kun agi on tosiaan sivusivusivusivu-tjsp-laji niin en tiiä kuinka kummoiset kontaktit meinaan sille koskaan opettaa. Vähän paremmat kyllä joo mutta kärsiikö ne nyt kauheesti jos pari starttia kisaan noilla ehkä-ottaa-ehkä-ei-suorituksilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti