Tokot

J&J&V + M&P kanssa. Sienelle täysin uusi kenttä.

Luksi:

*alkuun paikallaolot, oli keskellä P ja V välissä. Ensin istuminen ehkä vajaan minsan. V on vasta pentu ja sitä palkattiin tiuhaan. L kyttäili välillä sitä, eikä ottanut kielloista onkeensa, kävin jopa vähän tukistamassa. Mikä oli tosi tyhmää koska se ei taida vaan pystyä olemaan kyttäämättä jos on jotain härdelliä. Toiseen suuntaan P:n puoleen ei katsonut ollenkaan. Paikalla makuussa käskytys hyvä, makuu oli ehkä kanssa vajaan minsan. Nyt annoin sen mulkoilla V:n puoleen.

*pyysin meille seuruuta ja mietittiin sitä, kun tuntuu, että pk-puolella se tekee todella paljon ehjemmän suorituksen kuin tokossa. Mulla ei ole minkäänlaisia virittelyitä tai erilaisia rituaaleja eri lajeihin. Ainoa ero on se, että pk:ssa on tuttu kaavio jonka mä tiedän etukäteen, tokossa ollaan liikkurin armoilla. Minusta koira ei ota häiriötä itse liikkurista tai mukana kävelevästä ihmisestä, ja onhan sen kanssa hirveesti sitä treenattukin. Mutta itse keskityn kuuntelemaan sitä, ja voihan se koirakin "kuunnella" sitä vaikka ei näennäisesti häiriydy siitä. Ja kun se on tollanen mörrimöykky niin hyvin se liikkurikin voi olla niiden kontaktikatkojen syynä kun muria ahristaa. Tehtiin sellainen puoliliikkuroitu homma - kuuntelin käskytystä mutta reagoin siihen tosi viiveellä ja korostetun rauhassa. Taidettiin löytää ongelma. Kyllä mulla kokeessa varsinkin on vähän sellainen stressi totella liikkuria, kun se käskyttää "käännös vasemmalle mars" niin käännyn jo vas-tavun kohdalla töks vaan. Ei tarvitse! Ei siinä nyt voi mitään kymmentä askelta ensin ottaa ja kääntyä sitten, mutta pieni viive on ihan sallittu. Mun pitää nyt harjoitella tätä itsekseen ilman koiraa ja jotenkin siirtää se pk-kaavion varmuus ja rauha sinne tokoonkin.

Sieni:

*halusin vaan kentälle tulon (kaksi vierasta ihmistä, ottaa helposti vähän ressiä sellasesta) ja liikkeiden alkupaikkaan ohjaamisen, josta palkkaisin heti. Sienellä ei ole mitään käskyä vapaamuotoiseen mukana tuloon ja arpomisen jälkeen päätin päästää sen vapaaksi, enkä tuonut remmissä. Tää pitää opetella. Nyt se kävi vähän mielistelemässä liikkuria, mutta heti kun pyysin sen sivulle, ilme parani "ahaa, nyt mä tiedän mitä täällä tehdään". Tällaisen koiran pitää tietää mitä siltä halutaan ja siksi vapaana tulo ei oo ihan se paras vaihtoehto. Alokasluokassa se nyt saa tulla vielä remmissäkin, mutta en oo sitäkään harjoitellut, aina se on mulla irti. Opeta siis mukanatulokäsky.

*ekana vieras hyppyeste, otin käskytettynä. Nyt kun koira oli jo tokomoodissa, sehän ihan liki karkasi hypylle. Vaikka mulla oli pannasta kiinni, sen ku tempasi niin että horjahdin :D Ei meillä oo enää irtoamisongelmaa vieraille esteille, meillä on kohta karkaamisongelma. Liikkurin käskystä nytkyi mutta pysyi sivulla, palkkasin. Luvalla irtosi oikein hienosti.

*pari kertaa eri paikkaan kuviteltuun alkukohtaan ohjaaminen, koira sivulle, onko valmista, liikkeelle mars -> palkka. Kerran se mielestään teki paikalla oloa ja valui itsekseen maahan ihan polleana MÄÄ TIEDÄN!, nauroin vaan ja otettiin uusiksi.

*pentuluoksetulo, M piti pannasta. Ziljoonaahan se tulee. Jos siitä tuleekin pk-koira ihan siksi että en todella tiedä miten opetan sille luoksetulon stopit...

*noutoa, kokeiltiin vähän eri tapoja kapulalla pelaamiseen. Paras joko niin, että kapula on tosi lähellä -> leikkiä -> irti -> hae -> heti takas leluun kun nostaa. Tai sitten se jatkettu heitto, tai että avustaja vie kapulan kauas. Sellainenkin toimi, että kaukana juuri ennen kuin koira on kapulalla (avustaja nostaa käden, itse on vaikea nähdä) hihkaisen sille "hyvin!" tai jotain. Se muistaa siitä että lelu on mulla ja paluu oli se juttu -> jarruttaa paremmin ja nosto on siistimpi. Jos joskus kääntyy liian aikaisin ja tulee ilman kapulaa, otetaan vaan uusiksi. Se jalkojen asettelu on vaan vaikeaa ja tällainen koira tarttee apua siihen siistiin nostoon.

Sieni sai kehuja (M on nähnyt sen pari kolme kertaa aiemmin, kerroin meidän lisää munaa hollannikkaalle -asenneprojektista) että on todellakin kehittynyt ja nyt se oikeesti on sellainen iloinen, onnellinen hömppä mikä pitäisi olla tavoitteenakin :)