Ken kovempaa huutaa

Töppönen & lainakartturi Eeva ekoissa yhteisissä agikisoissaan. Aamulla oli kuuma, iltapäiväksi luvattu sadetta, ja kauhea musta pilvi kävikin kentän yllä, mutta jatkoi matkaansa repeämättä. Kaksi starttia on mulle kyllä niin kisaajana kuin katsojanakin aivan riittävästi, kolmeen ei riitä keskittyminen.

Ekana agirata B, piirros suuntaa antava ulkomuistista jälkikäteen. Hyppy 15 katkesi tuolta ylhäältä:

Rataantutustumisen jälkeen näiden piti olla joku viides koirakko, mutta siihen olikin tullut poisjääntejä niin, että olivat toisina. Eeva oli vasta hakemassa koiraa kaukaa autosta, kun kuuluttivat että "seuraavana valmistautuu 130 Luksi". Juoksin sitten karjumaan että tulkaa sieltä äkkiä! Koiralle ei tällaiset äkkilähdöt sovi ja se olikin lähdössä vähän kujalla, katseli ympärilleen hämillään. Lähti kuitenkin ihan ookoo ja heti neljännen esteen jälkeen karjuu naama punaisena ja suorastaan kääntää päätä niin, ettei tartte katsoa ohjausta, ja voi sinkoilla minne haluaa. :D Aika moninkertaisen hylyn ottivat, välissä ihan siistiä, agilityn näköistä toimintaa, ja välillä sitten sitä ah niin raivostuttavaa "huuda sä mitä haluat, mä teen mitä mä haluan" -menoa. Koira karjuu niin kovaa, että se ei varmaan edes oikeasti kuule mitä sille käskytetään, ja vartalo-ohjauksestahan ei tartte välittää jos katsoo tahallaan eri suuntaan... kullanmuruseni, oot kyllä niin herttainen aina joskus, not!

Toisena starttina oli rata C, hyppäri, samoin jälkikäteen muisteltuna jotain tällaista:


Nyt oli erilainen sotasuunnitelma; haen koiran autosta heti rataantutustumisen aikana ja tuon sen valmiiksi Eevalle. Ennen kentän lähelle menoa annoin koiran retuuttaa narupalloa, ja sehän tappoi sitä ihan raivolla. Pieni tällainen purkaminen tekee sille mun kokemuksen mukaan hyvää, mutta liika on sitten taas pahasta. Nyt osui aika kohdilleen, yleisöön meno oli ihan eri näköistä ja kuulemma se elikko tuntuikin paljon paremmalta käsissä. Oltiin sovittu, että jos koira alkaa karjua, niin Eeva karjuu takaisin. Ei sille mitään perkeleitä tartte laukoa, kunhan vaan ohjaa niin napakasti että koira herää ja havahtuu siihen, että tolla on ihan oikeesti asiaa. Nollahan siitä tuli, vaikka kepeillä oli sellasta säätöä (mudilla oli vielä asia kesken!) että joku tuomari olis varmaan jo vitosen lätkäissyt. Muutama sekunti jäi aikaa, sijoitus muistaakseni 8.

Töppöset sai makkaran. :) Hyvä he! Mua alkoi vasta paikan päällä jännittää ja sitten kyllä jännittikin ihan saakelisti, enemmän kuin itse kisatessa. Onneksi ei missään vaiheessa ollut mitään elkeitä radalta karkaamisesta. Kentän laidoilla se nyt kyllä rähisi ties kenelle, mutta sille ei mahda mitään. Kunhan ei kesken radan syö ketään.

Hyppyrata