Esineitä, onko heitä

Esineruutu sienipölkynaukiolle polun suuntaisesti, sammalpohjaista tosi harvapuista metsää, vähän kumpuilevaa maastoa. Ehkä 20x50m, kuusi esinettä, takapainotteisesti muuten paitsi yksi tumppu jossain kivenkolossa etualalla. Yksi takana olevista oli puun oksalla koiran kuonon korkeudella. Tiellä ja tässä mökin pihassa tuuli aika kovastikin, metsässä ei paljoa yhtään.

Mudi sai hakea ensin kaksi esinettä ja se työskentelikin tosi kivasti, ei jälkeäkään siitä laamailusta, mitä piirinmestiksissä viimeeksi oli. Sen jälkeenhän ei ole esineitä tehty kertaakaan. No, ihan normaali itsensä oli, joten se karmea koeruutu pantaneen väsymyksen piikkiin :)

Sitten Sieni. Ekalla pistolla irtosi hienosti perälle asti, meni sellasta kivaa työskentelylaukkaa. Ihan takarajalle asti se ei mennyt, ja joutui vähän aikaa etsimään, ennen kuin löysi sen puun oksalla olevan esineen. Kehuin kun palautti ja sai palkkaa heti. Siirryttiin vähän toista lähetystä varten. Lähti aika hitaasti ja epävarmana, eteni ehkä puoliväliin, patistelin pariin kertaan jatkamaan, koira tutkaili kävellen tiettyä kohtaa, siinä oli ehkä ollut mudin tuoma jälkimmäinen esine. Patistelin menemään kauemmas etsimään, mutta ei oikein tehnyt mitään (ei tajunnut?). Mua alkoi ärsyttää, että mene ny perkele siitä ni siellä kauempana ne rojut on kyllä. Kävelin lähemmäs ja samalla koko ajan hoputin että mene mene ja näytin kädellä suuntaa. No, johonkin se siitä vähän liikahti ja saikin hajun esineestä, ilostui siitä ja lähti itse tuomaan, kehuin kun oli tulossa. Ajattelin, että koska siellä on vielä esineitä, mennään yhdessä sinne takarajalle asti hakemaan vielä kolmas. No, ihan kiva idea, mutta en löytänyt enää koko vidun takarajaa, ja sitten aloin laskea että niin eihän täällä ole kuin yksi enää, kun se vika on ihan edessä, ja mudihan tosiaan toi kaksi eikä yhtä. En muistanut enää kuollaksenikaan kumman takakulman esineen mudi oli tuonut ja kummalta puolelta mun pitäis ettiä sitä vikaa. Voi luoja, Sieni siis pyöri siinä eikä sillä ollut kyllä mitään hajuakaan mitä me tehdään. Mä yritin saada esineen silmiini, että voisin lähettää koiran "vahingossa" sinne suuntaan etsimään. Nooo, lopulta se vihdoin joskus onnistui ja koira sai "löytää" sen.

Sitten tultiin takas eteen ja laitoin mudin etsimään sen vikan hanskan pois ruudusta. Lähdin itse kanssa seulomaan etualaa, kun ajattelin, että se ei varmaan löydy ikinä kuitenkaan. Sain sen ennen mudia silmiini ja kiskaisin sen sieltä kolosta vähän enemmän esille. Tässä vaiheessa Sieni näki sen ja meni ottamaan sen ja toi mulle. No enhän voinut olla palkkaamatta. Samalla mudi oli juuri tulossa etualalle ja meinasin eka huutaa sen pois, kuvitellen että aika vaikka loppui kokeessa. Se vaan just sai hajun siitä kolosta ja meni tutkimaan sitä. Otin Sientä villoista kiinni (että se pysyy paikallaan) ja heitin sen hanskan mudin lähelle niin ettei se huomannut (en voinut käskeä Sientä odottamaan, koska mudi olisi kanssa nostanut katseensa ja nähnyt että se hanska tuli multa). Mudi sai vielä "löytää" sen hanskan kerran ja palkan siitä.

Lähdettiin pois, ja oltiin kävelty vähän matkaa, kun muistin että se vidun remmihän jäi puuhun kiinni! Haen sen huomenna, meinasin, mutta totesin että jos en mee heti ni en kyllä löydä sitä enää ikinä. Mulla oli sienikorissa siideritölkki, kahdet pk-valjaat, kuusi esinettä ja sieniveitsi. Laskin korin siihen metsäautotielle että turhaan mä sitä raahaan mukana edestakas. Koirat ei oikein huomanneet että tein täyskäännöksen, tai Sieni oli hollilla mutta mudi ehti jonkun matkaa edelle ennen kuin se tajusi että suunta muuttui. Se tuli sitten miljoonaa perään, eikä vissiin nähnyt koria, koska juoksi ihan täysiä sen yli ja pölläytti ne kamat pitkin pöpelikköä. Kitooos!

Remmi löytyi, ja taas takas kääntyessäni koirat ohitti mut polulla. Tällä kertaa mudi tempaisi liian läheltä mun jalkoja ja osui oikeaan kinttuuni takaa tullessaan. Sattui niin että karjaisin oikeen tunteella perään jottta ai jumalauta anna olla viimeinen kertaaaaa!! Korille päästyäni huomasin vasta että ne romut tosiaan lensi pitkin horsmikkoa ja pyllistelin keräämässä niitä. Nyt on tän avaamattoman siiderin paikka, ajattelin. Se fiilis kun kaiken tän jälkeen se tölkki vielä räjähtää mun käsille ja naamalle ja vaatteille ja ja ja...

Tielle päästyämme mudi käveli mun vierellä ja Sieni meni edellä. Siinä oli heti auto, ja näin Sienestä että ihminen on tulossa edestä. Käskytin mudia pysymään vierellä ja Sientä odottamaan. Joku metsämies sieltä tuli, sorsastushan alkoi tänään vai eilenkö se oli. Tervehdin sitä, mudi sanoi räyh mutta pysyi vierellä, Sieni tartti käskyä ettei mennyt haistamaan setää. Setä tervehti takaisin. Olin ajatellut, että jos mudi "unohtaa" olevansa käskyn alla ja ottaa askeleenkin kohti setää, pamautan sitä sienikorilla päähän. No ei tarttenut. Näytin varmaan ihan tarpeeksi erikoiselta ilmankin. Kyllä koiraharrastus on ihanata! :D