Auton toinen takarengas meni eilen silmin nähden löysäksi. Ei kokonaan tyhjäksi, eikä se tuntunut mitenkään oudolta ajaessa. Ajattelin selviäväni paikalla, mutta rengasliikkeen sedällä oli iloinen ylläri, sellanen reilu viis sataa kiitos. Tai no osa menee korjaamolle kun siellä auton uumenissa oli joku vidun raidetangon pää mennyt kanssa persiilleen. Koirankuljetuskärry on käytännössä ihan pakollinen ja siksi siitä on tyhmä menettää hermojaan, mutta kyllä vaan näinä hetkinä käy mielessä että autoton olisi aika paljon huolettomampi. Ja rikkaampi.
Rengasliikkeestä ajoin agihallille. Eevan kanssa ei satu tällä viikolla aikataulut oikein kohdilleen, mutta voinhan itsekin kertailla asioita mudin kanssa. Teemana oli kepeille meno. Keppien vasemmalla puolella oli putki, joka loppui n. keppien puoliväliin. Oikealla puolella oli hyppy kanssa n. puolivälissä. Hypyn kautta mennessä koira aika hyvin hakee umpikulman (?) itse. Jossain vaiheessa se kiehui yli ja keskittyi lähinnä huutamaan mulle, mutta kun ajatus oli kepeissä, osasi kyllä. Putken kautta avokulmaan tulo, kuten viime kisoissa hyppärillä pituudelta kepeille tulo oli, on vaikea eikä koira osaa. Meni tokaan tai kolmanteen väliin ihan järjestään, ellen ohjannut valssilla tms säädöllä kuten Eeva kisoissa. Pistin koiralle avuksi ohjurit (ne läpinäkyvät). Otettiin ensin pari kertaa kepit ihan suoraan vaan, että sain koiran tajuamaan että noiden yli ei kuulu hyppiä eikä ne haittaa mitään. Sitten ne kyllä auttoi oikean oven hakemiseen juuri kuten oli tarkoituskin :)
Kokeilin myös ohjata hypyltä putkeen. Menee keppien läpi, sillä ei siis ole mitään käsitystä että esteelle ei saa mennä tolleenkaan ilman lupaa, hylkyhän tollanen olisi. No ei sitä oo kyllä treenattukaan että keppien läpi ei saa juosta, enkä tiiä tartteisko edes, aika harvoin mahtaisi olla kisassa käyttöä.
Sienelle vaihdoin kepeille verkkojen tilalle ohjurit. Aloitin alkeiskursseilla verkoilla, koska muut kouluttajat halusi että alkeiskurssilaiset tekee kepit niillä. Ohjurit on kuitenkin paljon helpompi häivyttää, kun ne on kapeita ja läpinäkyviä eikä niin visuaalisia apuja kuin metalliset korkeat kanaverkot. Tehtiin alkuun pari kertaa hihnassa (namikippo odottamassa keppien päässä, ilman hihnaa olisin joutunut karjumaan koiralle että ei sinne), koska Sienikin yritti hyppiä ohjureiden yli ja mennä alikin. :D Muutaman autetun toiston jälkeen se jotenkin selkeesti tajusi, että ai tää on sama juttu kuin verkoilla ollaan tehty, ja annoin sen pujotella vapaana.
Sienelle toisena juttuna kolmen hypyn kuvio, jossa takaakierrot ja pakkovalssit. Takaakiertoja voisi alkaa vähän vaikeuttaa jäämällä itse vähän kauemmas yms. Pakkovalssia sille ei ole vielä opetettu, eikä mudikaan oikeen osaa, koska mulle selkiytyi vasta vähän aikaa sitten mikä se ihan tarkalleen on ;P. Koira kyllä aika hyvin lukee sitäkin luonnostaan, ja Sienen kanssa tuli valtaosa onnistumisia. Itse yritin muistaa kiinnittää huomiota siihen, että olen ajoissa pois koiran alta. Tällöin S kääntyy tosi näpsäkästi. Jos olen edessä, se väistää, ja kaarroksiahan sellainen tekee. Ylläri, että se tekee just niin hyvin kuin ohjauksellani ansaitsen ;) Sienellä oli tosi kivasti virtaa, eikä mudikaan kyllä kakkoseksi jäänyt, se oli ihan raivopää välillä.
Rengasliikkeestä ajoin agihallille. Eevan kanssa ei satu tällä viikolla aikataulut oikein kohdilleen, mutta voinhan itsekin kertailla asioita mudin kanssa. Teemana oli kepeille meno. Keppien vasemmalla puolella oli putki, joka loppui n. keppien puoliväliin. Oikealla puolella oli hyppy kanssa n. puolivälissä. Hypyn kautta mennessä koira aika hyvin hakee umpikulman (?) itse. Jossain vaiheessa se kiehui yli ja keskittyi lähinnä huutamaan mulle, mutta kun ajatus oli kepeissä, osasi kyllä. Putken kautta avokulmaan tulo, kuten viime kisoissa hyppärillä pituudelta kepeille tulo oli, on vaikea eikä koira osaa. Meni tokaan tai kolmanteen väliin ihan järjestään, ellen ohjannut valssilla tms säädöllä kuten Eeva kisoissa. Pistin koiralle avuksi ohjurit (ne läpinäkyvät). Otettiin ensin pari kertaa kepit ihan suoraan vaan, että sain koiran tajuamaan että noiden yli ei kuulu hyppiä eikä ne haittaa mitään. Sitten ne kyllä auttoi oikean oven hakemiseen juuri kuten oli tarkoituskin :)
Kokeilin myös ohjata hypyltä putkeen. Menee keppien läpi, sillä ei siis ole mitään käsitystä että esteelle ei saa mennä tolleenkaan ilman lupaa, hylkyhän tollanen olisi. No ei sitä oo kyllä treenattukaan että keppien läpi ei saa juosta, enkä tiiä tartteisko edes, aika harvoin mahtaisi olla kisassa käyttöä.
Sienelle vaihdoin kepeille verkkojen tilalle ohjurit. Aloitin alkeiskursseilla verkoilla, koska muut kouluttajat halusi että alkeiskurssilaiset tekee kepit niillä. Ohjurit on kuitenkin paljon helpompi häivyttää, kun ne on kapeita ja läpinäkyviä eikä niin visuaalisia apuja kuin metalliset korkeat kanaverkot. Tehtiin alkuun pari kertaa hihnassa (namikippo odottamassa keppien päässä, ilman hihnaa olisin joutunut karjumaan koiralle että ei sinne), koska Sienikin yritti hyppiä ohjureiden yli ja mennä alikin. :D Muutaman autetun toiston jälkeen se jotenkin selkeesti tajusi, että ai tää on sama juttu kuin verkoilla ollaan tehty, ja annoin sen pujotella vapaana.
Sienelle toisena juttuna kolmen hypyn kuvio, jossa takaakierrot ja pakkovalssit. Takaakiertoja voisi alkaa vähän vaikeuttaa jäämällä itse vähän kauemmas yms. Pakkovalssia sille ei ole vielä opetettu, eikä mudikaan oikeen osaa, koska mulle selkiytyi vasta vähän aikaa sitten mikä se ihan tarkalleen on ;P. Koira kyllä aika hyvin lukee sitäkin luonnostaan, ja Sienen kanssa tuli valtaosa onnistumisia. Itse yritin muistaa kiinnittää huomiota siihen, että olen ajoissa pois koiran alta. Tällöin S kääntyy tosi näpsäkästi. Jos olen edessä, se väistää, ja kaarroksiahan sellainen tekee. Ylläri, että se tekee just niin hyvin kuin ohjauksellani ansaitsen ;) Sienellä oli tosi kivasti virtaa, eikä mudikaan kyllä kakkoseksi jäänyt, se oli ihan raivopää välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti