"Mun täytyy piirtää joku kaavio"

Iitu oli taas maisemissa ja treffasimme tänään Otavassa. Näemmä sitä saa viisi tuntia menemään jälkimetsällä ihan helposti... :D Pyysin voittajaluokan jäljen ja koska mitään navigaattoria tai edes kompassia ei ollut mukana, hää totesi, että pakko piirtää joku kaavio. Ihan hyvä idea, pitänee kokeilla itsekin, noin pitkää kun ei oikeesti ole ihan helppo tempaista.

Luksille siis about kuvan mukainen vieraan tekemä jälki, viisi keppiä, kuudennen kepin tilalla maksisrasia, pituutta yhteensä reilu 1,5km. Vanheni pari tuntia. Jana oli jotain parikymmentä metriä ja jälki lähti oikeaan. Yksi hiekkatien ylitys, monta ojan ylitystä, monta polun ylitystä, marjastajien harhajälkiä. Terävä kulma hakkuuaukealla jossa mutaa, kuivia oksia, juurakoita ja vesikuoppia joihin koirakin kerran molskahti. Jana oli hirveetä hösellystä, meni vinoon ja sekoili ihan omiaan. Hakkuuaukealla alkuun sähellystä, pyöri ja etsi jälkeä ja oli todella hankaluuksissa, kunnes tajusi siirtyä reilusti maavainulle. Keppi oli aika pian palkkana :) Kolmas keppi oli ojan jälkeen, koira meni ojan yli vähän eri kohdasta kaiketi ja missasi kepin. En puuttunut tähän. Neljäs ok. Sitten oli hiekkatien ylitys, jälki oli mennyt jo varmaan yli kilsan, ja koira oli varma että nyt se loppuu ja etsi pontevasti keppiä tien molemmin puolin. Tajusi sitten lopulta, että jälkihän jatkuu suoraan tien yli. Viides keppi oli pian siinä palkkana. Ennen vikaa keppiä (palkkapurkkia) metsässä oli ollut marjastajia samalla kun Iitu teki jälkeä. Ihmisiä ei enää ollut, mutta reilusti jälkiä kyllä, ja koiralla oli hankalaa harhojen kanssa. Oma jälki meni tien suuntaisesti ja pidin liinasta, ettei koira päässyt harhoille. Autoin sen verta, että pidin rintamasuunnan oikeaan suuntaan, ja koirakin sitten kiinnittyi omaan jälkeen aika hyvin takaisin. Ehdittiin miettiä, että kiva jos marjastajat on vieneet sen purkin pois, luulleet roskaksi tms... mutta siellä se oli, ja ajoitus oli loistava, palkkasi koiran oman jäljen pitämisestä.

Luksin pisin jälki, kyllä jaksaa :) Kahdesti se joi matkalla ojasta, annoin juoda. Selvästi oli loppua kohti väsynyt, mutta ei meinannut kuitenkaan lopettaa tai mitään. Tuskinpa näin pitkiä tarttee kovin usein ottaa. Nyt vaan janatreeniä ja pari lyhyttä jälkeä niin, että tulee noita alustanvaihdoksia, ne on hankalia.

Sienelle olin tehnyt itse parisataa askelta, "jana" ehkä metrin, jälki lähti vasempaan. Vanheni 1,5h, keppejä kolme, yksi 90 asteen kulma ja muutama kaarros. Janalla laskin koiran edelle ja kun se osui jälkeen, sanoin "jälki". Tutki takajälkeä pari koiran mittaa, kääntyi itse. Eka keppi piti nuuhkia esiin ja koiran löytäessä sen se oli naama muhun päin ja plätsähti siihen maahan, mutta samapa se. Lähti ok jatkamaan, mutta sitten tuli joku katkos ja koira seisoi hetken hölmönä katsomassa meitä. En sanonut mitään, jatkoi itse. Kulman meni ihan kiskoilla ja jatkoi hyvin. Tallasin vahingossa liinalle ja koira sai tällin. Se kääntyi katsomaan mua, en sanonut mitään, toivoin että jatkaa itse. Onneksi jatkoi, kehuin siitä. Toka keppi löytyi pian palkaksi tästä. Ennen vikaa keppiä koira tarkisteli, jotain hajuja siellä ehkä oli. Piti kuitenkin oman jäljen ja loppukeppi olikin siellä sitten. Oli kaikesta huolimatta varsin reipas Sieneksi, sain välillä jopa ottaa juoksuaskelia että pysyin liinan perässä (lasken sen käsistä irti ja se laahaa vaan maassa).

Esineruutu n. 10x50m, esineitä neljä: takakulmissa, oikealla sivurajalla hyvin takana (45m?) ja ihan edessä kaatuneen puun kupeessa. Tuuli oli hyvin vähäinen. Ruutu oli niin avaraa, että koiran näki koko ajan; uskalsi laittaa esineet lähekkäin kun vaihtamiseen pystyisi puuttumaan. Sieni oli neljästä koirasta toisena, eli toisen koiran hajut oli ruudussa. Liinu kävi oman vuoronsa jälkeen vielä paskalla ruudun etureunassa. :D Sientä se ei haitannut yhtään. Irtosi ihan hyvin ja toikin ekana vasemman takakulman esineen. Tästä palkka ja uusi lähetys. Koira meni ihan etuesineen ohi, mutta ei kai sitten saanut hajua siitä, se oli muovinen aurinkolasikotelo. Hetken mietti ruudun keskiosissa, mutta jatkoi onneksi itse, ja meni vieläpä ihan taakse asti! Sieltä löytyi oikean takanurkan esine. Olin etukäteen ajatellut, että otan kaksi tai kolme esinettä, ja pennun tuodessa tuota toista mietin ääneen otanko vielä kolmannen. Iitu onneksi sanoi, että älä ota, ja palkkasin koiran tähän. Sieni on vähän samanlainen herkkis kuin Liinu, koira jonka kanssa on parempi lopettaa liian aikaisin kuin vahingossakaan ottaa "vielä yksi". Nyt koira sai hyvän vahvisteen sille, kun se hetken empi, jatkoi, löysi ja sai palkan.

Luksi oli viimeisenä, Liinun paskojen lisäksi Manta kävi kusella ruudun oikeassa etureunassa, joten häiriötä riitti. :D Mudi sai hakea kaikki neljä esinettä ilman välipalkkaa, ja vasta lopuksi tuli maksispurkki. Kolmannelle lähetyksessä jotain empimistä ja patistin että ala mennä nyt. Ne eritteet kiusasi koiraa, paska ällötti ja kusi houkutti tietenkin. Ihan lopuksi palkan jälkeen se sai käydä sitten merkkaamassa päälle, se oli kai se paras palkka... mutta eipä yrittänytkään kesken hommien, mistä olin aikasen ylpeä!

Lopuksi kaikki sai vähän rallattaa yhdessä. Luksille oli liikaa härdelliä eikä se ehtinyt yrittää raiskata ketään. Tai no yritti se Mantalle vähän vihjaista, mutta Manta suuttui kovasti. Luksista se oli niin kiusallista, että se rähähti takaisin :D Sieni ei tainnut oikein erottaa Liinua ja Mantaa, kun se kävi vuorotellen ehdottamassa molemmille että leikittäiskö. Mantahan sanoo että mee vidduun siitä, Liinu olis voinut vaikka leikkiä. Jotenkin se näytti niin siltä, että Sieni ei tosiaan tahallaan mennyt ärsyttämään Mantaa, vaan ei vaan tajunnut että toi toinen on se kärttyämmä ja toinen ei. :D Yllättävää oli se, että Sienikin oli välillä vähän villat pörhössä ja häntä kaarella, pieni nössösieni!