Hidas ja se pikajuna

Jälkimetsällä.

Sienen jälki myyrämäellä mustikkavarvikossa, reilu 1,5h vanha, 300 askelta (vajaa 250m), neljä keppiä. Aika vähäinen tuuli, puolipilvinen sää. Mutsi oli mukana kuvaamassa ja häirikkönä vaan kävelemässä perässämme. Jälki lähti janalta vasempaan, lähetin koiran jälki-käskyllä n. metriä ennen (merkkaa se vidun jälki, en taaskaan ollut ihan varma missä se menee, "tossa isojen mäntyjen kohdalla jossain" ei riitä!). Jotain sähellystä siinä oli, S meni ensin yli ja ihmetteli jotain ja palasi takaisin ja nosti sitten jäljen. Ekasta kepistä meni yli, otin koiran takaisin. Loput ilmaisi hyvin itse. Se jäljestää ihan eri tyylillä kuin mudi, hitaammin, tarkemmin ja ylipäänsä enemmän jotenkin.. keskittyneemmin? Eleettömämmin? En tiedä millä sitä kuvailisi. Pari kertaa pysähtyi ja tarkisteli, kulmat (3) selvitti hyvin.

Vähän ehkä kuitenkii oon huolissani tuosta sen vauhdista. Kaikki sanoo, että aivan turha murehtia jos koira on alussa hidas. En mäkään kyllä tiedä yhtään koiraa jolla oikeesti ongelmana olisi metsäjäljellä hitaus, kaikilla on päin vastoin. Muttakubäääh.

kuvat © lauranmutsi

kulma


keppi löyty


mums mums


ja taas mennään


Töppösen jälki lähti about ex-raatopaikalta, jana n. 25m, vanhaa metsäautotien pohjaa, jälki lähti vasempaan. Jälki n. 1km, vajaa 2h vanha, 5 keppiä ja loppupalkkana mutsi jolla maksalaatikkorasia, kappelin takana piilossa :D. Jo janalla koiran touhu oli kauheaa sähellystä, "vauhti korvaa virheet". Tulin miettineeksi, että siinä kokeessa missä koira nosti kaikki kepit, tottis oli ollut ensin. Ehkä meidän jana ja kepit ja kaikki on osin hallintakysymys? Jos vien koiran suoraan jäljelle, se keuhkoaa niin että meno on karmeaa... ekasta kepistä yli, annoin mennä. Tokan ilmaisi, sitten oli kauheeta koivumetsää, jossa oli hirveesti oksia ja ohuita puunrunkoja maassa, päästin liinan irti. Kolmannesta yli, koira meni varmaan 20m päässä minusta täyttä vauhtia. Metsä oli vaihtunut sammalpohjaiseksi kuusimetsäksi, ei pitäisi olla vaikeaa huomata se keppi. Huusin koiran takaisin että mikäs sulta oikein jäi. Se tuli aika suoraan siihen kepille, en tiedä oliko se kuitenkin huomannut sen, mutta ei nyt kerkiä niinko? Aaaargh! Sitten mentiin tiukasti liinassa loppumatka. Jälki tuli tielle, koira luuli että siinä on keppi, mutta eilistä paremmin tajusi että jälki jatkuukin. Meni hetken tien viertä ja palasi metsään. Neljäs keppi ok. Sitten sammalmetsässä ihan kauheeta sähellystä, poukkoili eikä pysynyt jäljen päällä juuri lainkaan, sikäli kun tiesin missä se menee (osin näkyi askeleet, enkä kyllä ollut mennyt sellaista S-kuviota mitä koira teki). Se ehkä meni liikaa nenä ylhäällä? Viides keppi oli vähän ennen ojaa sammaleisen kiven päällä, muistin sen. Koira olisi mennyt 2m sivusta, mutta en päästänyt kuin suoraan eteen, jolloin se osui kivelle ja kepille, ilmaisu ok. Sitten tultiin pian siihen kappelille, mihin mutsi oli hiippaillut piiloon. Koira heilautti sille häntää "ai moi, huomasin sut, mutta nyt on duuni kesken" ja jatkoi jäljestämistä, tielle oli 10m polkua pitkin. Ohhoh! :D Olisin luullut että se ennemmin vaikka alkaa huutaa viddutäällonjoku!! :D No kutsuin sen takaisin palkalle ja kyllähän se sitten kelpasi, pallossakin roikkui lopuksi aika raivolla. Voi mudiseni, kun tää ei ole mikään kilpajuoksu, vaan ne kepakot olis niinko the juttu :P